Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
tarvitsemme apua!
08.08.2015 |
Ajattelin kysyä täältä neuvoa, kun omat keinot alkaa pikku hiljaa loppua. Toivosin todella että, joku voisi neuvoa ja auttaa meitä edes täällä. En halua, että joku alkaa heti provoilemaan koska tosiaan me tarvitsemme apua.. Ollaan itse semmoisessa tilanteessa, että meidän tytär otettiin huostaan pari vuotta sitten. Oman alkoholini ongelman vuoksi. Olen itse tiedostanut, että enää en ota ollenkaan. Selvänä olen pysynyt ja antabukset olleet käytössä ties kuinka kauan. Meillä asiat on ihan kunnossa. Ainut mikä tässä on kummallista, että sossu tädit sanoi että saamme siinä vaiheessa meidän tyttäremme takaisin kun asiat on kunnossa, tämä tapahtui silloin kun tyttö otettiin huostaan. No nyt siitä on mennyt pari vuotta eikä mitään tapahdu, mitään puhetta ei ole palauttamisesta ja jos siitä kysytään, niin vastaus on että nyt puhutaan teidän lapsesta eikä muusta. Tai sitten vedetään tämä iän ikuinen huoli kortti esiin. kun me ollaan sinusta huolissaan.. Selvää merkkiä olen näyttänyt että olen ollut ilman! Ja aina vaan ollaan huolissaan. Suoraan sanottuna välillä tuntuu siltä että, meitä oikeasti vaan kusetetaan! Yksi juttu mistä tämän huomaa on se että lapsestamme etsitään koko ajan jotain vikaa, ihan pienistäkin jutuista! Mä en enään tiedä mitä mun pitäisi tehä ja kehen ottaa yhteyttä. Ainut asia joka edes hieman lohduttaa, on se että, ihan lähi tulevaisuudessa ollaan yrittämässä uutta lasta, tähän rohkenen kyllä ja tiedän etten enään pulloon koske mutta, tyttäreni silti haluaisin takaisin vielä. Haöuaisin elää ilman tätä sossu painajista ja elää vihdoinkin sitä perhe elämää ja nauttia siitä täysillä. Välillä vaan tuntuu että, kaikki jää vaan haaveeksi. Aina vaan vedetään " Meillä on sinusta huolta! Meillä on tästä ja tästä huolta.." Vaikka mitään huolta ei olisi...
Kommentit (94)
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 21:11"]Minun mies ei minua siksi jättänyt sen takia koska rakasti minua, yhdessä toivottiin että kaikki kääntyy vielä parhain päin. Normaalisti osallistui, kävihän se töissäkin(10-15h päiviä teki). Mutta hyvin hoisi aina lapsen. [/quote]
Ihminen, joka tekee 10-15 tuntia päivässä töitä, ei todellakaan "osallistu normaalisti". Leikki-ikäisen unen tarve on noin 10-12 tuntia ja vuorokaudessa on 24 tuntia. Missä välissä 10-15 tuntia työtä tekevä isä muka lasta ehtisi hoitaa?
Ehkä siinä on syy, että lapsi on otettu huostaan, vaikka toinen vanhempi on ok; eihän siitä vanhemmasta ole mitään apua, jos se on aina töissä! Ja tuollaista tahtia työskentelevä tuskin varsinaisesti pursuaa energiaa olla lapsen kanssa vapaahetkinään, jos työpäivä joskus sattuukin olemaan vain sen 10 tuntia ja teoriassa olisi vähän aikaa lapsellekin.
Oma yrittäjäpuolisoni tekee toisinaan todella pitkää päivää, ja lapset ja koti on silloin käytännössä kokonaan mun vastuulla. Heitteillä olisivat lapset tuolloin, jos en itse olisi kykenevä huolehtimaan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 12:17"][quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 11:31"]
No olet ainakin melko nuori, olet ollut nuori äiti jolla lähtenyt lapsen saamisen jälkeen (vai jo ennen sitä?) elämä syöksykierteeseen ja olet päätynyt epätoivoiseen ratkaisuun. Kerrot että miehesi teki todella pitkää päivää töissä niin oliko hän poissa silloinkin kun yritit itsemurhaa, jätitkö lapsen heitteille?
Vajaa parin vuoden juomattomuuskin on kuitenkin aika lyhyt aika, lapsen etu ei missään tapauksessa ole että hänet palautetaan kotiin ja sitten pian taas tilanne onkin niin huono että huostaanotto joudutaan uusimaan. Ottakaa yhteys kunnalliseen oikeusavustajaan ja katsokaa voitteko sitä kautta selvittää asiaa virallisemmin, hän todennäköisesti saisi virkailijoilta selkeämpiä vastauksia tai ainakin ymmärtäisi vastaukset paremmin ja voisi ne teille selittää. Luultavasti teille on kyllä selitetty kertomaasi paremmin miksi huostaanottoa ei nyt heti pureta mutta ette ole ymmärtäneet tai sisäistäneet asiaa koska omasta mielestänne teillä menee niin hyvin.
[/quote]
Ennen lasta kaikki oli vielä kunnossa. Kaikki oli niin kuin piti. Suhde oli miehen kanssa parhaimillaan, mentii kihloihin helmikuussa, pohdittiin lasta ja sitä myöskin yritettiin. Maaliskuussa sitten tapahtui ikävä juttu, mummini kuoli. Josta äiti masentui pahasti, silloin en tosiaan tiennyt mihin se vielä johtaisi. Lokakuussa tein testin, jossa paljastui ,että olen raskaana. Äitini reaktio lapsen tuloon ei ollut mitenkään erityinen, sellainen normaali asenne mikä nyt aina on. Ajattelin että, varmasti ilahtuu ja se tulee olemaan minulle suuri tuki lapsen hoitamisessa. Eipä ollut asia niin, miten ajattelin. Olisi varmaan pitänyt koputtaa puuta silloin. No mutta joo, raskauden puoli välissä äitini yritti itsaria, pieleen meni koska ajoissa saavuttiin paikalle. Sairaalaan joutu ja kaikki oli jotenkin hyvin. Säihkähdin pahasti. Se oli sokki tilanne minulle. Ensimmäisestä yrityksestä kun selvittii tuli toinen, joka lopulta paljastus valheeksi, eli sairaalassa oltii todettu että ei se mitään ole ottanut. Siinä vaiheessa kelasin että ei tämä voi olla totta, että nyt se on vaan leikkiä. Mitä seuraavalla kerralla tapahtuisi jos jätettäisiin menemättä sinne ja olisikin tosi tosi kyseessä? No siitä meni muutama viikko kunnes kolmas itsemurha toistu ja lopulta kävi niin ,että äitini joutui osastolle. Sitte alkoi nämä toisen kaltaiset sekoilut, sairaalasta karkaamiset.. Koko ajan olin huolissani omasta äidistäni ja koko ajan huomaatta väsyin pikku hiljaa. Halusin että, saisin äitini kuntoon ja se voisi olla vielä mummi lapsellemme. Heinäkuussa lapsemme sitten syntyi. Välillä olin ihan paniikissa, kun vauva itki ja itki, yöt meni valvoessa, äidin sekoilut vaan jatkui. Lopulta saimme apua neuvolasta tilanteeseemme ja meille tuli perhetyöntekijä jolle sitten avauduin asiasta itkien. Sitten se painajainen alkoi. Perhetyöntekijä, teki ilmoituksen äidistäni sossuun. Lopulta se johti siihen että, äitini sai uuden leikin mieleen, alapa tekemään perättömiä ilmotuksia lapsestani. Ja se ei jäännyt siihen yhteen ja niitä alkoi tulla lisää jatkuvvasti kunnes koskin pulloon ja siitä kaikki alkoi. Huomasin käyttäväni viikonloput ryyppämiseen, aina kun mies palasi töistä vapaille. Mies hoiti lapsta sillä aikaa. Lopulta olin kierteessä, En päässyt yli siitä. Ongelmat alkoi. Lopulta väsyin ja masennuin lisää :/ Yhdessä vaiheessa puhuttiin häistä ja ajateltiin ,että kyllä meillä meillä joskus vielä menee hyvin ja kyllä kaikki kääntyy parhaaksi päin. Siinä sitten sovittiin hääpäivä, stressiä oli joka asiassa. Sitten yhtenä iltana, lapsen oltua hoidossa, meille tuli riitaa, olin juonnut viina pullosta puolet. Lopulta mies lähti suutuspäissään ja minä jääin kotiin, suutus päissäni löysin vahvat lääkkeet missä oli kolmio ja päätin että jos tämä painajainen ei lopu niin nyt se loppuu minun kohdalta nyt kokonaan. Vetäsin kaikki naamaa, mulla ei ole siitä mitään muistikuvaa, kun se että väsytti ihan sikana ja aamulla heräsin sairaalasta. Mies oli löytänyt minut sängystä tajuttomana. Se oli vika virhe mitä kadun ja enään en pilaa elämääni viinalla. Haluan kovasti saada lapsesni takaisin ja olla rakastava äiti, vaikka ison virheen teinkin. En halua juoda, olen myös pärjännyt ilman antabustakin jonkin aikaa.. Olen tehnyt paljon töitä voittaakseni masennuksen. Haluan elää normaalia elämää.
[/quote]
Tämä tarina ei ihan täsmää. Tilanne on paha. Kertomus on vähän ksunisteltu
Älkää yrittäkö vielä uutta lasta. Se on taas suuri elämänmuutos, joka vaatii isoja ponnisteluja. Eli teidän energia tulee menemään vauva-arjen pyörittämiseen, jolloin sijoitettu tyttärenne jää väistämättä taka-alalle. Tai ainakin sosiaaliväki sen tulee näkemään niin, että tämä voi olla yksi syy, miksi ei ole tasapainoista tilannetta, johon tyttärenne palauttaa. Puhumattakaan siitä maailmasta, jonka rakennatte 5-vuotiaanne mieleen sillä, että tuore vauva saa asua kanssanne ja hän ei. Kyllä vanhat asiat pitää selvittää ensin ennenkuin hypätään uusiin haasteisiin. Huonoimmassa tapauksessa et ole kertonut täällä kaikkea ja sosiaaliviranomaisilla on syitä sijoittaa myös tuore vauva. Suosittelisin siis panostamaan nyt ensin tyttäreebne ja harkitkaa uutta vauvaa sitten kun koko perhe on taas koossa.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 13:22"][quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 12:17"][quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 11:31"]
No olet ainakin melko nuori, olet ollut nuori äiti jolla lähtenyt lapsen saamisen jälkeen (vai jo ennen sitä?) elämä syöksykierteeseen ja olet päätynyt epätoivoiseen ratkaisuun. Kerrot että miehesi teki todella pitkää päivää töissä niin oliko hän poissa silloinkin kun yritit itsemurhaa, jätitkö lapsen heitteille?
Vajaa parin vuoden juomattomuuskin on kuitenkin aika lyhyt aika, lapsen etu ei missään tapauksessa ole että hänet palautetaan kotiin ja sitten pian taas tilanne onkin niin huono että huostaanotto joudutaan uusimaan. Ottakaa yhteys kunnalliseen oikeusavustajaan ja katsokaa voitteko sitä kautta selvittää asiaa virallisemmin, hän todennäköisesti saisi virkailijoilta selkeämpiä vastauksia tai ainakin ymmärtäisi vastaukset paremmin ja voisi ne teille selittää. Luultavasti teille on kyllä selitetty kertomaasi paremmin miksi huostaanottoa ei nyt heti pureta mutta ette ole ymmärtäneet tai sisäistäneet asiaa koska omasta mielestänne teillä menee niin hyvin.
[/quote]
Ennen lasta kaikki oli vielä kunnossa. Kaikki oli niin kuin piti. Suhde oli miehen kanssa parhaimillaan, mentii kihloihin helmikuussa, pohdittiin lasta ja sitä myöskin yritettiin. Maaliskuussa sitten tapahtui ikävä juttu, mummini kuoli. Josta äiti masentui pahasti, silloin en tosiaan tiennyt mihin se vielä johtaisi. Lokakuussa tein testin, jossa paljastui ,että olen raskaana. Äitini reaktio lapsen tuloon ei ollut mitenkään erityinen, sellainen normaali asenne mikä nyt aina on. Ajattelin että, varmasti ilahtuu ja se tulee olemaan minulle suuri tuki lapsen hoitamisessa. Eipä ollut asia niin, miten ajattelin. Olisi varmaan pitänyt koputtaa puuta silloin. No mutta joo, raskauden puoli välissä äitini yritti itsaria, pieleen meni koska ajoissa saavuttiin paikalle. Sairaalaan joutu ja kaikki oli jotenkin hyvin. Säihkähdin pahasti. Se oli sokki tilanne minulle. Ensimmäisestä yrityksestä kun selvittii tuli toinen, joka lopulta paljastus valheeksi, eli sairaalassa oltii todettu että ei se mitään ole ottanut. Siinä vaiheessa kelasin että ei tämä voi olla totta, että nyt se on vaan leikkiä. Mitä seuraavalla kerralla tapahtuisi jos jätettäisiin menemättä sinne ja olisikin tosi tosi kyseessä? No siitä meni muutama viikko kunnes kolmas itsemurha toistu ja lopulta kävi niin ,että äitini joutui osastolle. Sitte alkoi nämä toisen kaltaiset sekoilut, sairaalasta karkaamiset.. Koko ajan olin huolissani omasta äidistäni ja koko ajan huomaatta väsyin pikku hiljaa. Halusin että, saisin äitini kuntoon ja se voisi olla vielä mummi lapsellemme. Heinäkuussa lapsemme sitten syntyi. Välillä olin ihan paniikissa, kun vauva itki ja itki, yöt meni valvoessa, äidin sekoilut vaan jatkui. Lopulta saimme apua neuvolasta tilanteeseemme ja meille tuli perhetyöntekijä jolle sitten avauduin asiasta itkien. Sitten se painajainen alkoi. Perhetyöntekijä, teki ilmoituksen äidistäni sossuun. Lopulta se johti siihen että, äitini sai uuden leikin mieleen, alapa tekemään perättömiä ilmotuksia lapsestani. Ja se ei jäännyt siihen yhteen ja niitä alkoi tulla lisää jatkuvvasti kunnes koskin pulloon ja siitä kaikki alkoi. Huomasin käyttäväni viikonloput ryyppämiseen, aina kun mies palasi töistä vapaille. Mies hoiti lapsta sillä aikaa. Lopulta olin kierteessä, En päässyt yli siitä. Ongelmat alkoi. Lopulta väsyin ja masennuin lisää :/ Yhdessä vaiheessa puhuttiin häistä ja ajateltiin ,että kyllä meillä meillä joskus vielä menee hyvin ja kyllä kaikki kääntyy parhaaksi päin. Siinä sitten sovittiin hääpäivä, stressiä oli joka asiassa. Sitten yhtenä iltana, lapsen oltua hoidossa, meille tuli riitaa, olin juonnut viina pullosta puolet. Lopulta mies lähti suutuspäissään ja minä jääin kotiin, suutus päissäni löysin vahvat lääkkeet missä oli kolmio ja päätin että jos tämä painajainen ei lopu niin nyt se loppuu minun kohdalta nyt kokonaan. Vetäsin kaikki naamaa, mulla ei ole siitä mitään muistikuvaa, kun se että väsytti ihan sikana ja aamulla heräsin sairaalasta. Mies oli löytänyt minut sängystä tajuttomana. Se oli vika virhe mitä kadun ja enään en pilaa elämääni viinalla. Haluan kovasti saada lapsesni takaisin ja olla rakastava äiti, vaikka ison virheen teinkin. En halua juoda, olen myös pärjännyt ilman antabustakin jonkin aikaa.. Olen tehnyt paljon töitä voittaakseni masennuksen. Haluan elää normaalia elämää.
[/quote]
Tämä tarina ei ihan täsmää. Tilanne on paha. Kertomus on vähän ksunisteltu
[/quote]
en ole mitää kaunistellut tässä. Kaikki on totta! Miksi alkaisin täällä valehtelemaan? Jos tarvitsen apua, niin en kyllä siinä vaiheessa ala valehtelemaan vaan kerron kaikki suoraan.
Alan epäillä provoa:
24-vuotias, joka saanut esikoisen 19-vuotiaana, lukihäiriö, alkoholismi, itsemurhayritys, lapsi otettu huostaan, masennus, mies tekee 10-15 -tuntista päivää, vauvakuume vaivaa ja epäilee olevansa kohta liian vanha saamaan toisen lapsen ... Vähän liian paksua. Ei puutu kuin työttömyys, kilpirauhasongelma, ylipaino ja äidillä/ isällä/ miehellä narsistinen luonnehäiriö, niin palstakattaus on valmis.
Ellei ole provo, niin ap:n arjenhallinta on vielä aika heikoissa kantimissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 13:51"]Alan epäillä provoa:
24-vuotias, joka saanut esikoisen 19-vuotiaana, lukihäiriö, alkoholismi, itsemurhayritys, lapsi otettu huostaan, masennus, mies tekee 10-15 -tuntista päivää, vauvakuume vaivaa ja epäilee olevansa kohta liian vanha saamaan toisen lapsen ... Vähän liian paksua. Ei puutu kuin työttömyys, kilpirauhasongelma, ylipaino ja äidillä/ isällä/ miehellä narsistinen luonnehäiriö, niin palstakattaus on valmis.
Ellei ole provo, niin ap:n arjenhallinta on vielä aika heikoissa kantimissa.
[/quote]
Ei tämä ole mikään provo. Halusin kysyä vaan neuvoa omaantilanteeseen. Kyllä minä normaalisti elelen. Käyn töissä,teen päivittäiset kotityöt normaalisti ilman mitää ongelmia, kotikin on aina siisti ja koirankin koira hoidettu. En vaan ymmärrä tota teidän arjenhallinta juttua?
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 13:51"]Alan epäillä provoa:
24-vuotias, joka saanut esikoisen 19-vuotiaana, lukihäiriö, alkoholismi, itsemurhayritys, lapsi otettu huostaan, masennus, mies tekee 10-15 -tuntista päivää, vauvakuume vaivaa ja epäilee olevansa kohta liian vanha saamaan toisen lapsen ... Vähän liian paksua. Ei puutu kuin työttömyys, kilpirauhasongelma, ylipaino ja äidillä/ isällä/ miehellä narsistinen luonnehäiriö, niin palstakattaus on valmis.
Ellei ole provo, niin ap:n arjenhallinta on vielä aika heikoissa kantimissa.
[/quote][quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 13:51"]Alan epäillä provoa:
24-vuotias, joka saanut esikoisen 19-vuotiaana, lukihäiriö, alkoholismi, itsemurhayritys, lapsi otettu huostaan, masennus, mies tekee 10-15 -tuntista päivää, vauvakuume vaivaa ja epäilee olevansa kohta liian vanha saamaan toisen lapsen ... Vähän liian paksua. Ei puutu kuin työttömyys, kilpirauhasongelma, ylipaino ja äidillä/ isällä/ miehellä narsistinen luonnehäiriö, niin palstakattaus on valmis.
Ellei ole provo, niin ap:n arjenhallinta on vielä aika heikoissa kantimissa.
[/quote]
Niin, provoltahan tämä tosiaan haiskahtaa. Toisaalta, lastensuojelussa kolme vuotta työskenneellenä tapasin lukuisia samantyyppisiä asiakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 15:01"][quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 13:51"]Alan epäillä provoa:
24-vuotias, joka saanut esikoisen 19-vuotiaana, lukihäiriö, alkoholismi, itsemurhayritys, lapsi otettu huostaan, masennus, mies tekee 10-15 -tuntista päivää, vauvakuume vaivaa ja epäilee olevansa kohta liian vanha saamaan toisen lapsen ... Vähän liian paksua. Ei puutu kuin työttömyys, kilpirauhasongelma, ylipaino ja äidillä/ isällä/ miehellä narsistinen luonnehäiriö, niin palstakattaus on valmis.
Ellei ole provo, niin ap:n arjenhallinta on vielä aika heikoissa kantimissa.
[/quote]
Ei tämä ole mikään provo. Halusin kysyä vaan neuvoa omaantilanteeseen. Kyllä minä normaalisti elelen. Käyn töissä,teen päivittäiset kotityöt normaalisti ilman mitää ongelmia, kotikin on aina siisti ja koirankin koira hoidettu. En vaan ymmärrä tota teidän arjenhallinta juttua?
[/quote]
Ups,taisi tulla kirjoitus virhe... Siis koirakin on hoidettu hyvin.. Piti kirjottaa
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 12:56"]
Juttu taitaa vähän olla niin, että itsariyrityksen vuoksi lapsi ei enää koskaan palaa kotiin. Joskus se vaan pitää hyväksyä. Voit silti olla tyttärellesi hyvä äiti etänä, teidän muistot eivät tule olemaan samanlaisia kuin ydinperheillä, mutta ne voivat silti olla onnellisia ja hyviä :) Tsemppiä jatkoon! T: lastenkodissa kasvanut
[/quote]
Noo, minä olen yrittänyt 5 kertaa itsaria, eikä lasta otettu huostaan, että että... Tosin kävin masennuksen takia säännöllisesti terapiassa. Mietin tuota, kun ap sanoo ettei enää koskaan aio yrittää itsemurhaa..niinhän näin luulin minäkin, mutta kummasti, kun pohjalta ei pääse ylös ja uusia vaikeuksia kohtaa, niin en nähnyt muita vaihtoehtoja kuin päättää elämäni, yhä uudestaan ja uudestaan. Että todellakaan ap ei voi sanoa ettei koskaan enää yritä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 15:23"][quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 12:56"]
Juttu taitaa vähän olla niin, että itsariyrityksen vuoksi lapsi ei enää koskaan palaa kotiin. Joskus se vaan pitää hyväksyä. Voit silti olla tyttärellesi hyvä äiti etänä, teidän muistot eivät tule olemaan samanlaisia kuin ydinperheillä, mutta ne voivat silti olla onnellisia ja hyviä :) Tsemppiä jatkoon! T: lastenkodissa kasvanut
[/quote]
Noo, minä olen yrittänyt 5 kertaa itsaria, eikä lasta otettu huostaan, että että... Tosin kävin masennuksen takia säännöllisesti terapiassa. Mietin tuota, kun ap sanoo ettei enää koskaan aio yrittää itsemurhaa..niinhän näin luulin minäkin, mutta kummasti, kun pohjalta ei pääse ylös ja uusia vaikeuksia kohtaa, niin en nähnyt muita vaihtoehtoja kuin päättää elämäni, yhä uudestaan ja uudestaan. Että todellakaan ap ei voi sanoa ettei koskaan enää yritä....
[/quote]
En aijokkaan koska, haluan elää ja vielä toivoa, että voisin olla onnellinen äiti lapselleni ja tulevalle. Enkä elää ikuisessa painajaisessa. Haluan vaan uskoa siihen, että saan minäkin elämäni järjestykseen. Tosiaan päätin,että vaikka sitä paskaa niskaan sataisi, niin en ole luovuttaja ja koske pulloon tai muutakaan tyhmää.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 11:38"]
On näitä sossuja jotka ei sun lastasi takaisin anna vaikka syytä olisikin. Täytyy sanoa että en kyllä osallistuisi sossunakkojen palavereihin eli sille tielle lapsi jäisi. Uskon siihen että pieni lapsi on hyvää kauppatavaraa lapsettomille ja ei sitä palauteta.
Kysy niiltä miksi lapsesta on huolenaihe että eikö sillä olekkaan hyvä perhe? Ethän sinä enää lapsen kehitykseen vaikuta. Sehän asuu muualla. Sossujen puheet kuullostaa liirumlaarum puheilta.
Julmaa mutta niin totta.
Olen tavannut sijaiäidin joka sai kaksi lasta samasta perheestä ja oli sanonut sossuille että lapsia ei sitten palauteta. Kuulosti ihan lapsikaappaukselta. Ei saanut lapsia omasta kaupungista, kun täällä eintuollaiseen suostuttu. Nämä lapset on jo aikuisia.
[/quote]
just,just :/ toivottavsti minä saisin edes omani kotiin :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 11:38"]
Itsekin alkoholistina kiinnitin huomioni tuohon antabuksen käyttöön. Mihin aloittaja sitä tarvitsee, jos kerran halu olla raittiina löytyy?
Aloittaja, sinä olet todella nuori vielä, joten samaa mmieltä olen siitä toisen lapsen yrittämisestä kuin muutama muukin - jätä se parempaan elämäntilanteeseen. Hienoa, että nyt menee hyvin, mutta muista, että monesti sitä alkoholisti haukkaa liian suuren palan liian nopeasti, yrittää korjata kaiken kerralla ja ihmettelee, kun ympäristö ei niin lähdekään samaan innostukseen mukaan, vaikka sitä on hei oltu jo raittiina "jonkun aikaa!" antabuksen avulla.
Päivä kerrallaan. Anna aikaa, asiat ratkeaa kyllä! Kaikkea hyvää teille.
[/quote]
Kyllä myö tuossa mietittiin jo ,että puolen vuoden päästä yritettäisiin. En aijo enää ratketa enää ja enkä aijo enää masennella yhtää. Menen eteenpäin elämässäni ja yritän kaikin tavoin keskittyä korjaamaan elämäni ja saamaan lapseni takaisin. Mulla on ollut pitkiäkin jaksoja ilman antabusta ja en ole silloinkaan juonnut yhtään. Joskus otan niitä kahden viikon välein, joskus saattaa mennä että, menee muutamia viikkojakin ilmankin niitä. Ei ole ollut juoksutus kohtauksiakaan...
No siis totta kai toisen vanhemman alkoholismi voi olla peruste huostaanotolle.Alkoholismi vaikuttaa lapseen ja mitä nuorempia lapsia,sitä suurempia on kehittyvät traumat.2 vuotta raittiutta on lyhyt aika,ap sä varmaan sen tiedät...kai käyt AA:saa eli hoidat sairauttasi joka sinulla on ja pysyy,vaikka nyt oletkin raitis.Tällaiset toimet vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylä vakavankin ryyppäämisen voi lopettaa kuin seinään, siihen tarvittaan se pohjakosketus ja sen aiheuttama herääminen ja arvojen punnitseminen. En pitäisi sun alkoholinkäyttöä enää ongelmana ap.
Mutta muuten tunnut suhtautuvan elämään vielä erittäin naiivisti, vaikka oletkin kokenut yhtä ja toista. Masennusta voi toki jollain tasolla itse hallita, mutta ei loputtomasti. Kukaan ei koskaan voi sanoa, että en enää ikinä masennnu. Ethän voi päättää flunssastakaan. Toinen, mikä häiritsee, on uhriutuminen. Lopeta se. Kukaan ei pakottanut sinua toimimaan, kuten toimit, eli ei auta nyt syytellä äitiäsi tai yhteiskuntaa. Niillä eittäämttä on ollut osuutensa, mutta vastoinkäymisten käsitteleminen ja ongemien kohtaaminen ja ratkaiseminen on sinusta itsestäsi kiinni.
Voimia taisteluun, vaikutat sydämelliseltä ja viisaalta ihmiseltä ap!
Olen ollut samankaltaisessa tapauksessa mukana. Olin äidin tukihenkilö ja kokouksissa mukana. Huomasin, että kokouksissa puhuttiin jotain ja sitten se pyörrettiin. Äidin ymmärtäminen ja muistaminen kokouksen asioista kyseenalaistettiin. Hän joutui monta kertaa pyytämään minulta vahvistusta. Itse aloinkin laittamaan kaikki asiat paperille muistiin. Se oli helppo, koska olin tukihenkilö ja kuuntelin vain. Asiat rupesivat etenemään kun kaikkea ei enää pyörrettykään. Ihan hyvä äiti, perhe ja terve aktiivinen, hyvin pärjäävä nuoriaikuinen lapsi. Muistaakseni on joitain tahoja joista voi saada neuvontaa. Löytyisiköhän googlaamalla?
Monet vastaavat on kirjoittaneet tänne hyvin negatiivisesti.Muistakaa että kukaan ei ole täydellinen! Aloittaja on kuitenkin parhaansa yrittänyt ja uskon että olisi hyvä äiti. Sydämestäni toivon että saisit pian lapses takaisin!
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 23:00"]
Oletteko kehitysvammaisia miehesi kanssa? Mitä diagnooseja teiltä löytyy sinun alkoholismisi lisäksi? Käytkö aa:ssa? Siitä voisi olla tukea päihteettömyyteen. Tsemppiä :)
[/quote]
Ei olla kehitysvammaisia, ihan terveitä ollaan molemmat. Ainostaa meidän ongelmat on minun päihteiden käyttö ja masennus mitä minulla ei ole enään. Käyn säännöllisesti a-klinikalla.
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 23:09"]
Mistähän sen tietää onko kehitysvammaisia?
[/quote]
No eipä olla kumpikaan...
Ottaisit yhteyttä kunnalliseen OIKEUSAVUSTAJAAN.
Alue: Aihe vapaa
Mistähän sen tietää onko kehitysvammaisia?