Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
tarvitsemme apua!
08.08.2015 |
Ajattelin kysyä täältä neuvoa, kun omat keinot alkaa pikku hiljaa loppua. Toivosin todella että, joku voisi neuvoa ja auttaa meitä edes täällä. En halua, että joku alkaa heti provoilemaan koska tosiaan me tarvitsemme apua.. Ollaan itse semmoisessa tilanteessa, että meidän tytär otettiin huostaan pari vuotta sitten. Oman alkoholini ongelman vuoksi. Olen itse tiedostanut, että enää en ota ollenkaan. Selvänä olen pysynyt ja antabukset olleet käytössä ties kuinka kauan. Meillä asiat on ihan kunnossa. Ainut mikä tässä on kummallista, että sossu tädit sanoi että saamme siinä vaiheessa meidän tyttäremme takaisin kun asiat on kunnossa, tämä tapahtui silloin kun tyttö otettiin huostaan. No nyt siitä on mennyt pari vuotta eikä mitään tapahdu, mitään puhetta ei ole palauttamisesta ja jos siitä kysytään, niin vastaus on että nyt puhutaan teidän lapsesta eikä muusta. Tai sitten vedetään tämä iän ikuinen huoli kortti esiin. kun me ollaan sinusta huolissaan.. Selvää merkkiä olen näyttänyt että olen ollut ilman! Ja aina vaan ollaan huolissaan. Suoraan sanottuna välillä tuntuu siltä että, meitä oikeasti vaan kusetetaan! Yksi juttu mistä tämän huomaa on se että lapsestamme etsitään koko ajan jotain vikaa, ihan pienistäkin jutuista! Mä en enään tiedä mitä mun pitäisi tehä ja kehen ottaa yhteyttä. Ainut asia joka edes hieman lohduttaa, on se että, ihan lähi tulevaisuudessa ollaan yrittämässä uutta lasta, tähän rohkenen kyllä ja tiedän etten enään pulloon koske mutta, tyttäreni silti haluaisin takaisin vielä. Haöuaisin elää ilman tätä sossu painajista ja elää vihdoinkin sitä perhe elämää ja nauttia siitä täysillä. Välillä vaan tuntuu että, kaikki jää vaan haaveeksi. Aina vaan vedetään " Meillä on sinusta huolta! Meillä on tästä ja tästä huolta.." Vaikka mitään huolta ei olisi...
Kommentit (94)
Tosi paljon tsemppiä aloittajalle! Me alkoholistit vaan tarvitaan sen pohjakosketus, jotta juominen loppuu. Minulla se oli terveyden menetys, sulla lapsesi huostaanotto. Tiedän omasta kokemuksesta, että kun se pohja on saavutettu, ei juomista oikeasti tee mieli. Se on loppu. Minä sain ihan uuden elämän. Opiskelut loppuun ja työpaikan. Tosin mä en ole missään vaiheessa kaivannut edes antabusta, en kyllä olisi sitä edes voinut käyttää maksan ollessa muutenkin sökö. Lapsia minulla ei ole.
Toivon, että sinunkin elämäsi järjestyy lopullisesti ja saat tyttäresi takaisin. Omassa elämässämme me ollaan saavutettu jotain; kaikki eivät millään kykene raittiuteen vaan juovat itsensä hengiltä, ihan kirjaimellisesti. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka kauan ap olet ollut juomatta? Yli vuoden?
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 23:32"]
Älkää yrittäkö vielä uutta lasta. Se on taas suuri elämänmuutos, joka vaatii isoja ponnisteluja. Eli teidän energia tulee menemään vauva-arjen pyörittämiseen, jolloin sijoitettu tyttärenne jää väistämättä taka-alalle. Tai ainakin sosiaaliväki sen tulee näkemään niin, että tämä voi olla yksi syy, miksi ei ole tasapainoista tilannetta, johon tyttärenne palauttaa. Puhumattakaan siitä maailmasta, jonka rakennatte 5-vuotiaanne mieleen sillä, että tuore vauva saa asua kanssanne ja hän ei. Kyllä vanhat asiat pitää selvittää ensin ennenkuin hypätään uusiin haasteisiin. Huonoimmassa tapauksessa et ole kertonut täällä kaikkea ja sosiaaliviranomaisilla on syitä sijoittaa myös tuore vauva. Suosittelisin siis panostamaan nyt ensin tyttäreebne ja harkitkaa uutta vauvaa sitten kun koko perhe on taas koossa.
[/quote]
Kyllä mie täällä kaiken olen kertonut suoraan enkä ole mitään peitellyt. Aina vaan tuntuu et jos kysyt jotain et saa vastausta mihkään. Ja sitten vedotaan jokaiseen pieneenkin huolen aiheeseen. Kun mitään hätää meillä ei ole ja kaikki on hyvin. Elämä on tasapainoista. Vaikka kuinka yritän kertoa hyviä uutisia, niin sitä ei oteta huomioon millään tavalla ja sen takia tuleekin helposti mieleen et " Ei me koskaan sitä takasin saada, kaikki vaan kusettaa meitä ja pitää meitä pidetään tollona." Tämä jatkuva tyhjyys sisällä ja ajatus siitä, että toista ei lasta tulisi vasta sitten kun tyttö palaisi kotiin, pahin pelkoni on että tyttö ei palaa takaisin ollenkaan ja mahdollisuutta toiseen lapseen ei ole kun olen liian vanha. Olen nytkin 24 - vuotias. Toinen lapsi on todellakin toivottu ja eikä toinen lapsista jäisi millään tavallaa epähuomioon vaan saisi samalla tavalla huomiota
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 18:34"]
Ihan oma syy.
[/quote
Eli jos on oma syy, niin anteeksi ei anneta ja auttaa ei haluta? Vähän hei inhimillisyttä peliin... Ja en ole ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 01:37"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 23:56"]Vauvan tekeminen tilanteeseen, jossa vanhempi lapsi on huostaanotettuna, osoittaa miltä kantilta tahansa katsottuna elämänhallinnan puutetta. Teidän kuuluisi nyt käyttää aikaa ja energiaa siihen, että a. saatte esikoisenne takaisin b. saatte esikoisen sopeutumaan uuteen perhe-elämään, ei raskauteen ja vauvaan. Teillä kaikilla, lapsella ja aikuisilla, on rankkoja juttuja taustalla. Ottakaa nyt askel kerrallaan, älkääkö rykäiskö lapsilukua kaksinkertaiseksi ennen kuin saatte lapsen kotiin ja toteuttelette uuteen arkeen hänen kanssaan. [/quote] Minä lisään tähän kommenttiin, että kaikkihan me tiedämme kuinka synnytyksen jälkeinen masennus voi iskeä, joten ap:n tapauksessa se voisi johtaa taas pulloon ja itsariyritykseen. Ei todellakaan uutta vauvaa ennen kuin muut asiat ovat kunnossa, jos sittenkään. Minusta näyttää siltä, että sossuilla on aikas selkeät perusteet miksi tytärtä eivät haluaisi palauttaa. Kyllähän näistä ap:n kirjoituksista huomaa ettei vielä kondiksessa ole. Paljon on korjattavaa.
[/quote]
Enpä minä ole täällä salaillut, kertonut olen suoraan kaiken. En yritä toista kertaa itsaria, koska se oli niin lähellä etten kuollut. Pulloon en enää koske. Tuntuu siltä että tätä on kaikkien vaikea ymmärtää ja jokaiselle saat olla vääntämässä rautalangasta sitä :/
24-vuotias???? Sinullahan on vaikka kuinka aikaa tehdä toinen lapsi sitten kun sen esikoisen olette saaneet kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 11:26"]
24-vuotias???? Sinullahan on vaikka kuinka aikaa tehdä toinen lapsi sitten kun sen esikoisen olette saaneet kotiin.
[/quote]
Olen varmaa jo silloin 30-40 vuotias kun tyttö tulee kotii :( sit onki jo liian myöhästä.
No olet ainakin melko nuori, olet ollut nuori äiti jolla lähtenyt lapsen saamisen jälkeen (vai jo ennen sitä?) elämä syöksykierteeseen ja olet päätynyt epätoivoiseen ratkaisuun. Kerrot että miehesi teki todella pitkää päivää töissä niin oliko hän poissa silloinkin kun yritit itsemurhaa, jätitkö lapsen heitteille?
Vajaa parin vuoden juomattomuuskin on kuitenkin aika lyhyt aika, lapsen etu ei missään tapauksessa ole että hänet palautetaan kotiin ja sitten pian taas tilanne onkin niin huono että huostaanotto joudutaan uusimaan. Ottakaa yhteys kunnalliseen oikeusavustajaan ja katsokaa voitteko sitä kautta selvittää asiaa virallisemmin, hän todennäköisesti saisi virkailijoilta selkeämpiä vastauksia tai ainakin ymmärtäisi vastaukset paremmin ja voisi ne teille selittää. Luultavasti teille on kyllä selitetty kertomaasi paremmin miksi huostaanottoa ei nyt heti pureta mutta ette ole ymmärtäneet tai sisäistäneet asiaa koska omasta mielestänne teillä menee niin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et vieläkään ap kertonut kuinka kauan tarkalleen olet ollut juomatta? Se on aika oleellinen osa siihen lapsen takaisin saamiseen. "Jonkin aikaa" on suhteellinen käsitys, itse tulkitsen sen esim muutamaksi kuukaudeksi. Ja sen taasen (yhdeksi) syyksi siihen että lasta ei palauteta.
Just...mietipä nyt HIEMAN asiaa..lapsesi on huostaanotettuna, TOIVUT alkoholismista ja ilmeisen vaikea-asteisesta masennuksesta..Ja nyt sitten pitäisi uusi lapsi taas hankkia???? Haluatko, että sinulla on kohta kaksi lasta huostaanotettuna?? Eikö olisi parempi, että MIKÄLI saat lapsesi takaisin, elätte hänen kanssaan ja saat elämän kokonaan raiteilleen?? Mietipä vaikka lapsesikin tilannetta, mikä se olisi. Mutta ei, etpä tietenkään mieti, uusi lapsi vaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On näitä sossuja jotka ei sun lastasi takaisin anna vaikka syytä olisikin. Täytyy sanoa että en kyllä osallistuisi sossunakkojen palavereihin eli sille tielle lapsi jäisi. Uskon siihen että pieni lapsi on hyvää kauppatavaraa lapsettomille ja ei sitä palauteta.
Kysy niiltä miksi lapsesta on huolenaihe että eikö sillä olekkaan hyvä perhe? Ethän sinä enää lapsen kehitykseen vaikuta. Sehän asuu muualla. Sossujen puheet kuullostaa liirumlaarum puheilta.
Julmaa mutta niin totta.
Olen tavannut sijaiäidin joka sai kaksi lasta samasta perheestä ja oli sanonut sossuille että lapsia ei sitten palauteta. Kuulosti ihan lapsikaappaukselta. Ei saanut lapsia omasta kaupungista, kun täällä eintuollaiseen suostuttu. Nämä lapset on jo aikuisia.
Itsekin alkoholistina kiinnitin huomioni tuohon antabuksen käyttöön. Mihin aloittaja sitä tarvitsee, jos kerran halu olla raittiina löytyy?
Aloittaja, sinä olet todella nuori vielä, joten samaa mmieltä olen siitä toisen lapsen yrittämisestä kuin muutama muukin - jätä se parempaan elämäntilanteeseen. Hienoa, että nyt menee hyvin, mutta muista, että monesti sitä alkoholisti haukkaa liian suuren palan liian nopeasti, yrittää korjata kaiken kerralla ja ihmettelee, kun ympäristö ei niin lähdekään samaan innostukseen mukaan, vaikka sitä on hei oltu jo raittiina "jonkun aikaa!" antabuksen avulla.
Päivä kerrallaan. Anna aikaa, asiat ratkeaa kyllä! Kaikkea hyvää teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varudu myös siihen että kun olet raskaana niin neuvolasta teidät laitetaan heti ls-suojelun seurantaan. 50
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 11:31"]
No olet ainakin melko nuori, olet ollut nuori äiti jolla lähtenyt lapsen saamisen jälkeen (vai jo ennen sitä?) elämä syöksykierteeseen ja olet päätynyt epätoivoiseen ratkaisuun. Kerrot että miehesi teki todella pitkää päivää töissä niin oliko hän poissa silloinkin kun yritit itsemurhaa, jätitkö lapsen heitteille?
Vajaa parin vuoden juomattomuuskin on kuitenkin aika lyhyt aika, lapsen etu ei missään tapauksessa ole että hänet palautetaan kotiin ja sitten pian taas tilanne onkin niin huono että huostaanotto joudutaan uusimaan. Ottakaa yhteys kunnalliseen oikeusavustajaan ja katsokaa voitteko sitä kautta selvittää asiaa virallisemmin, hän todennäköisesti saisi virkailijoilta selkeämpiä vastauksia tai ainakin ymmärtäisi vastaukset paremmin ja voisi ne teille selittää. Luultavasti teille on kyllä selitetty kertomaasi paremmin miksi huostaanottoa ei nyt heti pureta mutta ette ole ymmärtäneet tai sisäistäneet asiaa koska omasta mielestänne teillä menee niin hyvin.
[/quote]
Ennen lasta kaikki oli vielä kunnossa. Kaikki oli niin kuin piti. Suhde oli miehen kanssa parhaimillaan, mentii kihloihin helmikuussa, pohdittiin lasta ja sitä myöskin yritettiin. Maaliskuussa sitten tapahtui ikävä juttu, mummini kuoli. Josta äiti masentui pahasti, silloin en tosiaan tiennyt mihin se vielä johtaisi. Lokakuussa tein testin, jossa paljastui ,että olen raskaana. Äitini reaktio lapsen tuloon ei ollut mitenkään erityinen, sellainen normaali asenne mikä nyt aina on. Ajattelin että, varmasti ilahtuu ja se tulee olemaan minulle suuri tuki lapsen hoitamisessa. Eipä ollut asia niin, miten ajattelin. Olisi varmaan pitänyt koputtaa puuta silloin. No mutta joo, raskauden puoli välissä äitini yritti itsaria, pieleen meni koska ajoissa saavuttiin paikalle. Sairaalaan joutu ja kaikki oli jotenkin hyvin. Säihkähdin pahasti. Se oli sokki tilanne minulle. Ensimmäisestä yrityksestä kun selvittii tuli toinen, joka lopulta paljastus valheeksi, eli sairaalassa oltii todettu että ei se mitään ole ottanut. Siinä vaiheessa kelasin että ei tämä voi olla totta, että nyt se on vaan leikkiä. Mitä seuraavalla kerralla tapahtuisi jos jätettäisiin menemättä sinne ja olisikin tosi tosi kyseessä? No siitä meni muutama viikko kunnes kolmas itsemurha toistu ja lopulta kävi niin ,että äitini joutui osastolle. Sitte alkoi nämä toisen kaltaiset sekoilut, sairaalasta karkaamiset.. Koko ajan olin huolissani omasta äidistäni ja koko ajan huomaatta väsyin pikku hiljaa. Halusin että, saisin äitini kuntoon ja se voisi olla vielä mummi lapsellemme. Heinäkuussa lapsemme sitten syntyi. Välillä olin ihan paniikissa, kun vauva itki ja itki, yöt meni valvoessa, äidin sekoilut vaan jatkui. Lopulta saimme apua neuvolasta tilanteeseemme ja meille tuli perhetyöntekijä jolle sitten avauduin asiasta itkien. Sitten se painajainen alkoi. Perhetyöntekijä, teki ilmoituksen äidistäni sossuun. Lopulta se johti siihen että, äitini sai uuden leikin mieleen, alapa tekemään perättömiä ilmotuksia lapsestani. Ja se ei jäännyt siihen yhteen ja niitä alkoi tulla lisää jatkuvvasti kunnes koskin pulloon ja siitä kaikki alkoi. Huomasin käyttäväni viikonloput ryyppämiseen, aina kun mies palasi töistä vapaille. Mies hoiti lapsta sillä aikaa. Lopulta olin kierteessä, En päässyt yli siitä. Ongelmat alkoi. Lopulta väsyin ja masennuin lisää :/ Yhdessä vaiheessa puhuttiin häistä ja ajateltiin ,että kyllä meillä meillä joskus vielä menee hyvin ja kyllä kaikki kääntyy parhaaksi päin. Siinä sitten sovittiin hääpäivä, stressiä oli joka asiassa. Sitten yhtenä iltana, lapsen oltua hoidossa, meille tuli riitaa, olin juonnut viina pullosta puolet. Lopulta mies lähti suutuspäissään ja minä jääin kotiin, suutus päissäni löysin vahvat lääkkeet missä oli kolmio ja päätin että jos tämä painajainen ei lopu niin nyt se loppuu minun kohdalta nyt kokonaan. Vetäsin kaikki naamaa, mulla ei ole siitä mitään muistikuvaa, kun se että väsytti ihan sikana ja aamulla heräsin sairaalasta. Mies oli löytänyt minut sängystä tajuttomana. Se oli vika virhe mitä kadun ja enään en pilaa elämääni viinalla. Haluan kovasti saada lapsesni takaisin ja olla rakastava äiti, vaikka ison virheen teinkin. En halua juoda, olen myös pärjännyt ilman antabustakin jonkin aikaa.. Olen tehnyt paljon töitä voittaakseni masennuksen. Haluan elää normaalia elämää.
Jokaisella on oikeus tehdä virheitä elämässään ja myöskin parantaa tapojaan. Ole sitkeä, äläkä tartu pulloon, kyllä kaikki vielä järjestyy. Ehkä tässä on meneillään sellainen koetinkivi kuinka kestät vastoinkäymiset.
Ei sitä toista lasta vielä tarvitse tehdä! Olet vasta 24. Oma äitini sai mut 45 vuotiaana. Sulla on vielä paljon aikaa. Ensiksi hoidat omat asit 100% kuntoon sitten yrität saada esikoisen takaisin ja totuttelette uuteen elämäntilanteeseen sit vasta harkitsette uuta vauvaa. Muteen esikoinen jäisi "syrjään" kiireisen vauva-arjen aikana. Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 12:17"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 11:31"]
No olet ainakin melko nuori, olet ollut nuori äiti jolla lähtenyt lapsen saamisen jälkeen (vai jo ennen sitä?) elämä syöksykierteeseen ja olet päätynyt epätoivoiseen ratkaisuun. Kerrot että miehesi teki todella pitkää päivää töissä niin oliko hän poissa silloinkin kun yritit itsemurhaa, jätitkö lapsen heitteille?
Vajaa parin vuoden juomattomuuskin on kuitenkin aika lyhyt aika, lapsen etu ei missään tapauksessa ole että hänet palautetaan kotiin ja sitten pian taas tilanne onkin niin huono että huostaanotto joudutaan uusimaan. Ottakaa yhteys kunnalliseen oikeusavustajaan ja katsokaa voitteko sitä kautta selvittää asiaa virallisemmin, hän todennäköisesti saisi virkailijoilta selkeämpiä vastauksia tai ainakin ymmärtäisi vastaukset paremmin ja voisi ne teille selittää. Luultavasti teille on kyllä selitetty kertomaasi paremmin miksi huostaanottoa ei nyt heti pureta mutta ette ole ymmärtäneet tai sisäistäneet asiaa koska omasta mielestänne teillä menee niin hyvin.
[/quote]
Ennen lasta kaikki oli vielä kunnossa. Kaikki oli niin kuin piti. Suhde oli miehen kanssa parhaimillaan, mentii kihloihin helmikuussa, pohdittiin lasta ja sitä myöskin yritettiin. Maaliskuussa sitten tapahtui ikävä juttu, mummini kuoli. Josta äiti masentui pahasti, silloin en tosiaan tiennyt mihin se vielä johtaisi. Lokakuussa tein testin, jossa paljastui ,että olen raskaana. Äitini reaktio lapsen tuloon ei ollut mitenkään erityinen, sellainen normaali asenne mikä nyt aina on. Ajattelin että, varmasti ilahtuu ja se tulee olemaan minulle suuri tuki lapsen hoitamisessa. Eipä ollut asia niin, miten ajattelin. Olisi varmaan pitänyt koputtaa puuta silloin. No mutta joo, raskauden puoli välissä äitini yritti itsaria, pieleen meni koska ajoissa saavuttiin paikalle. Sairaalaan joutu ja kaikki oli jotenkin hyvin. Säihkähdin pahasti. Se oli sokki tilanne minulle. Ensimmäisestä yrityksestä kun selvittii tuli toinen, joka lopulta paljastus valheeksi, eli sairaalassa oltii todettu että ei se mitään ole ottanut. Siinä vaiheessa kelasin että ei tämä voi olla totta, että nyt se on vaan leikkiä. Mitä seuraavalla kerralla tapahtuisi jos jätettäisiin menemättä sinne ja olisikin tosi tosi kyseessä? No siitä meni muutama viikko kunnes kolmas itsemurha toistu ja lopulta kävi niin ,että äitini joutui osastolle. Sitte alkoi nämä toisen kaltaiset sekoilut, sairaalasta karkaamiset.. Koko ajan olin huolissani omasta äidistäni ja koko ajan huomaatta väsyin pikku hiljaa. Halusin että, saisin äitini kuntoon ja se voisi olla vielä mummi lapsellemme. Heinäkuussa lapsemme sitten syntyi. Välillä olin ihan paniikissa, kun vauva itki ja itki, yöt meni valvoessa, äidin sekoilut vaan jatkui. Lopulta saimme apua neuvolasta tilanteeseemme ja meille tuli perhetyöntekijä jolle sitten avauduin asiasta itkien. Sitten se painajainen alkoi. Perhetyöntekijä, teki ilmoituksen äidistäni sossuun. Lopulta se johti siihen että, äitini sai uuden leikin mieleen, alapa tekemään perättömiä ilmotuksia lapsestani. Ja se ei jäännyt siihen yhteen ja niitä alkoi tulla lisää jatkuvvasti kunnes koskin pulloon ja siitä kaikki alkoi. Huomasin käyttäväni viikonloput ryyppämiseen, aina kun mies palasi töistä vapaille. Mies hoiti lapsta sillä aikaa. Lopulta olin kierteessä, En päässyt yli siitä. Ongelmat alkoi. Lopulta väsyin ja masennuin lisää :/ Yhdessä vaiheessa puhuttiin häistä ja ajateltiin ,että kyllä meillä meillä joskus vielä menee hyvin ja kyllä kaikki kääntyy parhaaksi päin. Siinä sitten sovittiin hääpäivä, stressiä oli joka asiassa. Sitten yhtenä iltana, lapsen oltua hoidossa, meille tuli riitaa, olin juonnut viina pullosta puolet. Lopulta mies lähti suutuspäissään ja minä jääin kotiin, suutus päissäni löysin vahvat lääkkeet missä oli kolmio ja päätin että jos tämä painajainen ei lopu niin nyt se loppuu minun kohdalta nyt kokonaan. Vetäsin kaikki naamaa, mulla ei ole siitä mitään muistikuvaa, kun se että väsytti ihan sikana ja aamulla heräsin sairaalasta. Mies oli löytänyt minut sängystä tajuttomana. Se oli vika virhe mitä kadun ja enään en pilaa elämääni viinalla. Haluan kovasti saada lapsesni takaisin ja olla rakastava äiti, vaikka ison virheen teinkin. En halua juoda, olen myös pärjännyt ilman antabustakin jonkin aikaa.. Olen tehnyt paljon töitä voittaakseni masennuksen. Haluan elää normaalia elämää.
[/quote]
Miksi ajattelet että nyt olisi voimia toiseen vauvaan? Olet vasta toipumassa alkoholista ja masennuksesta ja tuo toisen lapsen huostaanotto vie voimia. Toisellakin vauvalla voi olla koliikki tai vaikka kehitysvamma. Mielestäni ei ole hyvä hetki tehdä tuohon vauvaa. Ja aikaa on vaikka kuinka paljon. Suurin osa suomalaisista vauvoista syntyy äideille joiden ikä on kolmenkympin molemmin puolin.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 12:30"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 12:17"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 11:31"]
No olet ainakin melko nuori, olet ollut nuori äiti jolla lähtenyt lapsen saamisen jälkeen (vai jo ennen sitä?) elämä syöksykierteeseen ja olet päätynyt epätoivoiseen ratkaisuun. Kerrot että miehesi teki todella pitkää päivää töissä niin oliko hän poissa silloinkin kun yritit itsemurhaa, jätitkö lapsen heitteille?
Vajaa parin vuoden juomattomuuskin on kuitenkin aika lyhyt aika, lapsen etu ei missään tapauksessa ole että hänet palautetaan kotiin ja sitten pian taas tilanne onkin niin huono että huostaanotto joudutaan uusimaan. Ottakaa yhteys kunnalliseen oikeusavustajaan ja katsokaa voitteko sitä kautta selvittää asiaa virallisemmin, hän todennäköisesti saisi virkailijoilta selkeämpiä vastauksia tai ainakin ymmärtäisi vastaukset paremmin ja voisi ne teille selittää. Luultavasti teille on kyllä selitetty kertomaasi paremmin miksi huostaanottoa ei nyt heti pureta mutta ette ole ymmärtäneet tai sisäistäneet asiaa koska omasta mielestänne teillä menee niin hyvin.
[/quote]
Ennen lasta kaikki oli vielä kunnossa. Kaikki oli niin kuin piti. Suhde oli miehen kanssa parhaimillaan, mentii kihloihin helmikuussa, pohdittiin lasta ja sitä myöskin yritettiin. Maaliskuussa sitten tapahtui ikävä juttu, mummini kuoli. Josta äiti masentui pahasti, silloin en tosiaan tiennyt mihin se vielä johtaisi. Lokakuussa tein testin, jossa paljastui ,että olen raskaana. Äitini reaktio lapsen tuloon ei ollut mitenkään erityinen, sellainen normaali asenne mikä nyt aina on. Ajattelin että, varmasti ilahtuu ja se tulee olemaan minulle suuri tuki lapsen hoitamisessa. Eipä ollut asia niin, miten ajattelin. Olisi varmaan pitänyt koputtaa puuta silloin. No mutta joo, raskauden puoli välissä äitini yritti itsaria, pieleen meni koska ajoissa saavuttiin paikalle. Sairaalaan joutu ja kaikki oli jotenkin hyvin. Säihkähdin pahasti. Se oli sokki tilanne minulle. Ensimmäisestä yrityksestä kun selvittii tuli toinen, joka lopulta paljastus valheeksi, eli sairaalassa oltii todettu että ei se mitään ole ottanut. Siinä vaiheessa kelasin että ei tämä voi olla totta, että nyt se on vaan leikkiä. Mitä seuraavalla kerralla tapahtuisi jos jätettäisiin menemättä sinne ja olisikin tosi tosi kyseessä? No siitä meni muutama viikko kunnes kolmas itsemurha toistu ja lopulta kävi niin ,että äitini joutui osastolle. Sitte alkoi nämä toisen kaltaiset sekoilut, sairaalasta karkaamiset.. Koko ajan olin huolissani omasta äidistäni ja koko ajan huomaatta väsyin pikku hiljaa. Halusin että, saisin äitini kuntoon ja se voisi olla vielä mummi lapsellemme. Heinäkuussa lapsemme sitten syntyi. Välillä olin ihan paniikissa, kun vauva itki ja itki, yöt meni valvoessa, äidin sekoilut vaan jatkui. Lopulta saimme apua neuvolasta tilanteeseemme ja meille tuli perhetyöntekijä jolle sitten avauduin asiasta itkien. Sitten se painajainen alkoi. Perhetyöntekijä, teki ilmoituksen äidistäni sossuun. Lopulta se johti siihen että, äitini sai uuden leikin mieleen, alapa tekemään perättömiä ilmotuksia lapsestani. Ja se ei jäännyt siihen yhteen ja niitä alkoi tulla lisää jatkuvvasti kunnes koskin pulloon ja siitä kaikki alkoi. Huomasin käyttäväni viikonloput ryyppämiseen, aina kun mies palasi töistä vapaille. Mies hoiti lapsta sillä aikaa. Lopulta olin kierteessä, En päässyt yli siitä. Ongelmat alkoi. Lopulta väsyin ja masennuin lisää :/ Yhdessä vaiheessa puhuttiin häistä ja ajateltiin ,että kyllä meillä meillä joskus vielä menee hyvin ja kyllä kaikki kääntyy parhaaksi päin. Siinä sitten sovittiin hääpäivä, stressiä oli joka asiassa. Sitten yhtenä iltana, lapsen oltua hoidossa, meille tuli riitaa, olin juonnut viina pullosta puolet. Lopulta mies lähti suutuspäissään ja minä jääin kotiin, suutus päissäni löysin vahvat lääkkeet missä oli kolmio ja päätin että jos tämä painajainen ei lopu niin nyt se loppuu minun kohdalta nyt kokonaan. Vetäsin kaikki naamaa, mulla ei ole siitä mitään muistikuvaa, kun se että väsytti ihan sikana ja aamulla heräsin sairaalasta. Mies oli löytänyt minut sängystä tajuttomana. Se oli vika virhe mitä kadun ja enään en pilaa elämääni viinalla. Haluan kovasti saada lapsesni takaisin ja olla rakastava äiti, vaikka ison virheen teinkin. En halua juoda, olen myös pärjännyt ilman antabustakin jonkin aikaa.. Olen tehnyt paljon töitä voittaakseni masennuksen. Haluan elää normaalia elämää.
[/quote]
Miksi ajattelet että nyt olisi voimia toiseen vauvaan? Olet vasta toipumassa alkoholista ja masennuksesta ja tuo toisen lapsen huostaanotto vie voimia. Toisellakin vauvalla voi olla koliikki tai vaikka kehitysvamma. Mielestäni ei ole hyvä hetki tehdä tuohon vauvaa. Ja aikaa on vaikka kuinka paljon. Suurin osa suomalaisista vauvoista syntyy äideille joiden ikä on kolmenkympin molemmin puolin.
[/quote]
Olen jo sen verran paremmassa kunnossa ,että tiedän jaksan hoitaa tulevan lapseni hyvin ja suhtaudun asioihin ihan eri tavalla kuin ennen. Eli en masennu enkä koske pulloon, vaikka minkälaisia ongelmia tulisi eteen.
Alue: Aihe vapaa
Minä minä minä. Haluan olla hyvä äiti. Haluan lapseni kotiin jotta voin olla hänelle hyvä äiti. Ymmärrettävää, mutta tätä asiaa sossut ajattelevat vain ja ainoastaan lapsen edun kautta. Siksi prosessi on pitkä.