Mistä apua, kun kiintymysvanhemmuus tuhoaa parisuhteen?

Meillä ei imetys onnistunut. Sain vaikeat komplikaatiot synnytyksessä ja niiden myötä maitokin meni. Vauvani on siis kasvanut korvikkeella. Viihtyy hyvin omissakin puuhissaan myös siinä sitterissä. Ap halveksuu minua ja tapaani hoitaa lasta, mutta meillä kukoistaa parisuhdekin. Toista lastakin yritetään.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 21:13"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 21:06"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 20:07"]

Aika tyhmää myös asettaa joku kiintymyysvanhemmuus parisuhteen edelle. Varsinkin kun se on kiintymysäitiys eikä sitten edes sitäkään, jos vauva on vaativa (joka jäi hiukan epäselväksi kylläkin). Otsikointi mättää siinä tapauksessa ja perheen pitäisi hakea apua vauvan vaativuuteen, ettei parisuhde hajoa.

[/quote]

Mistä luulet saavasti apua nelikuisen vaativuuteen? Okei, voihan joku takapajuinen sairaanhoitopiiri sen ottaa unikoulutettavaksi ja näännyttää vauvan omaan huutoonsa, mutta kyllä asiantuntijat ovat nykyään sitä mieltä, että hyvät vanhemmat menevät nelikuisen vauvan ehdoilla ja that's it, seksiä ehtii harrastamaan ja miestä paapomaan sitten myöhemminkin. Joku keskusteluapu voisi olla tälle parille todellakin paikallaan, mutta ongelma on kyllä just eikä melkein vanhempien välisessä vuorovaikutuksessa, nelikuinen on mitä on eikä terapioimalla muutu kuin korkeintaan huonompaan suuntaan. 

[/quote]

Emmehän me tiedä onko vauva itseasiassa edes vaativa. Äitihän kertoo jaksavansa hyvin. Tyhmää minusta on, että edes sillä aikaa kun se vauva nukkuu, ei voisi olla aikaa miehelle tai edes kotitöille. . Siellä on kolme ihmistä, ei vain vauva, äiti ja piika. Tuon ikäinen vauva nukkuu monta tuntia päivässä kumminkin. 

[/quote]

Eikös tulla alussa kerrottu, että joka ilta isä on lapsen kanssa ja äiti tekee kotitöitä. Vai onko siinäkin taas jotakin pielessä?

Meillä on pyritty siihen, että lasten nukahdettua yöunille ei enää kotitöitä tehdä, silloin alkaa oma/yhteinen aika. Tätä käytäntöä suosittelen aloittajallekin, jos vain vauvalla riittää yhtenäistä yöunta aamuyöllekin. Eli ykkösenä lepo, kakkosena oma/aikuisten aika ja kolmosena kotityöt.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 21:06"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 20:07"]

Aika tyhmää myös asettaa joku kiintymyysvanhemmuus parisuhteen edelle. Varsinkin kun se on kiintymysäitiys eikä sitten edes sitäkään, jos vauva on vaativa (joka jäi hiukan epäselväksi kylläkin). Otsikointi mättää siinä tapauksessa ja perheen pitäisi hakea apua vauvan vaativuuteen, ettei parisuhde hajoa.

[/quote]

Mistä luulet saavasti apua nelikuisen vaativuuteen? Okei, voihan joku takapajuinen sairaanhoitopiiri sen ottaa unikoulutettavaksi ja näännyttää vauvan omaan huutoonsa, mutta kyllä asiantuntijat ovat nykyään sitä mieltä, että hyvät vanhemmat menevät nelikuisen vauvan ehdoilla ja that's it, seksiä ehtii harrastamaan ja miestä paapomaan sitten myöhemminkin. Joku keskusteluapu voisi olla tälle parille todellakin paikallaan, mutta ongelma on kyllä just eikä melkein vanhempien välisessä vuorovaikutuksessa, nelikuinen on mitä on eikä terapioimalla muutu kuin korkeintaan huonompaan suuntaan. 

[/quote]

No miksei sitten sitä keskusteluapua tosiaan. Jos vauva normaalivaativa, mutta ap ei ehdi tehdä miehen kanssa enää mitään.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 12:11"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 11:58"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 10:36"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 10:25"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 10:16"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 02:50"]Laitanpa täältä vähän kiintymysvanhemman ISÄN kommenttia tulemaan. Ensin ihmettelin otsikkoa että mikä hemmetin kiintymysvanhemmuus mutta kun luin ketjun läpi niin tuttuahan tuo on. Näin käy kun kiintymysvanhemmilla ei olekaan enää kiintymystä toisiinsa. ....

AP:lla on siis enää VÄHÄN AIKAA tarttua tähän ongelmatiikkaan ennenkuin heidänkin liittonsa on mennyttä. Koen suurta sympatiaa hänen miestään kohtaan.

[/quote] Hyvin kirjoitettu. Voiko mies kirjoittaa näin?

[/quote]

Ei, kyllä tää varmaan olitaas jonkun naisen provokirjotus. Voi luoja näitä :D

M39

[/quote]

Olen pahoillani. Puhut kauniisti vaimostasi, miten hän joskus teki sinusta maailman onnellsimman. Voitko lukea komenttini vaikeasta synnytyksestä, ja mitä se tekee naiselle. Vaimosi ei ehkä ole sitä ymmärtänyt mutta se ei tarkoita ettei se ole vaikuttanut. Ymmärsin itse vasta vuosien päästä, terapiaan tai pelkopolille en ole päässyt siitä koskaan. Vaikeat synnytykset hyssytellään hiljaiseksi ennen ja jälkeen, ikään kuin pahoinpitely jota ei muka tapahtunut, mutta kauhun hetket, arvet ja kivut seuraa, eikä entiseen ole enää ikinä paluuta.

Olet ihana mies ja varmasti rakastava puoliso, kaikki ei ole menetetty.

Tietääkö vaimosi että virtsankarkailu, laskeumat, ilman ja ulosteen karkailu, ja revennyt ja löysä emätin voidaan korjata leikkauksella julkisella. Kipupisteisiin ja lamaantuneisin lantionpohjalihaksiin saa fysioterapiaa. Niitä VOI korjata. Seksi voi alkaa taas tuntuakin joltain. Tiedätkö onko hänellä tai onko ollut näitä??

[/quote]

M39:lle tiedoksi, että kyllä mies voi kirjoittaa näin. Olemme jopa saman ikäisiä.

Tälle toiselle kommentoijalle. Vaikean synnytyksen fyysiset tai psyykkiset jäljet eivät parisuhteemme seksipuoleen niinkään vaikuttaneet vaan se, että seksuaalinen kiinnostus minuun näytti loppuneen kokonaan kun vauva tarvitsi niin paljon sitä kiintymysvanhempaa äitiään. Vauvahan kuitenkin väistämättä nukkui pitkiä pätkiä päivälläkin, tuntikaupalla, mutta sinä aikana vaimoni piti saada "hengähtää vähäsen" - lukea naistenlehtiä, kirjaa, Facebookia, vauvapalstaa, katsoa tv:tä jne. Harvakseltaan tekemäni ehdotukset seksistä torjuttiin kerta toisensa jälkeen kommenteilla "en mä nyt jaksa... mutta huomenna varmaan" tai "odota mä katson tämän loppuun" jne. Tämä olikin sitten jo suorastaan loukkaavaa. Pyynnöissäni en hävinnyt ainoastaan vauvalle, vaan myös telkkarille ja tietokoneelle. Aiemmin sain vaimolta kehuja siitä miten hyvä rakastaja olen. Ilmeisesti en sitten oikeasti kuitenkaan niin mielettömän hyvä, kun suurempaa nautintoa sai digi- ja printtimediasta. Lopulta loppui minunkin kiinnostukseni. Kun miehelle on sanottu tarpeeksi monta kertaa ei, niin mies lakkaa kysymästä. Tästä kaikesta on nyt vuosikausia aikaa - nuorempikin lapsi jo menee kouluun. Vaimoa ei kiinnosta edelleenkään eikä enää siis minuakaan. Seksiä on nyt pari kertaa vuodessa. Nopea ja tekninen suoritus. Ongelma alkoi kiintymysvanhemmuudesta mutta ei enää korjaantunut kun lapset eivät sitä äidin syliä enää jatkuvasti tarvinneet.

M40 (nro 95)

[/quote]

Mullehan tämä ei ollut ongelma, että oletko sinä OIKEASTI mies vai et. Itseasiassa kirjoitukses liippas aika läheltä omianikin kokemuksia isyydestä ja miehenä olemisesta parisuhteessa. Itteä vaan alkoi ärsyttämään tuo ensimmäinen vastauskommentti.

[/quote]

M39

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:58"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:54"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:49"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:39"]Voiko teillä olla jotain muuta ongelmaa nyt, kuin vauvanhoitotavat? Oliko tällaista jo ennen vauvaa? Onko miehellä muuta perheen ulkopuolista stressiä? Voitteko puhua jälkikäteen noista miehen räjähdyksistä? [/quote] Voimme ja emme voi. Eli suomeksi emme voi puhua syvällisemmin. Mies uhrautuu, ottaa 5 vuotta vanhat asiat riitaan mukaan ja alkaa käyttää superlatiiveja sekä minä "en koskaan" ja minä "aina". Jos sanon esimerkkejä että entäs silloin ja silloin että tuo "ei koskaan" ei pidä paikkaansa niin mies kokee minun ajaneen hänet nurkkaan, milloin keskustelu lukkiutuu täysin ja miehen turhautuminen purkautuu todella huonoin tavoin. Pyrin olla ajamatta keskustelua tähän pisteeseen. Riidat keskustellaan pintapuolisesti, eli pyytelen anteeksi mahdollisimman heti kaikkea negatiivista johtui se minusta tai ei (ja tämäkin miestä ärsyttää ja siinä taas uusi riidan aihe jos mies on sillä päällä). Kuitenkaan kumpikaan ei pidä riitaa yllä kauaa, ohitamme ne ja jatkamme elämää. Ap

[/quote]

Eli sä ohitat itsekin miehen kokemuksen, kun tuot vain esille, miten mä en silloin kerran plaa plaa vaikka sä sanoit, että aina. Inhimillistä sinulta, mutta ei auta. En ikävä kyllä tiedä, mikä auttaisi. Mutta oikeasti miten et oo voinut ruokia tehdä??! Minäkin joka oon laiska avuton paska tein ne kunhan ekat 2-3 viikkoa oli selvitty, mutta käytin kyllä sitteriä. Jos et edes niin voi tehdä, niin eihän tuohon mikään auta.
[/quote]

En väitä, että osaisin riidellä hyvin. Siksi kysyin, että mistä apua.

Ruokien laittoon en nyt jaksa alkaa jankuttamaan. Jos et ole kokenut läheisyydentarpeista vauvaa ja "toiminut tuttiina" (ARGH että inhoan tuota sanontaa!) vauvalle kolmea kuukautta niin et ole. Ole tajuamatta sitten. Voin muuten vannoa, että laiskuudesta ei ole kyse kenenkään noin toimivan kohdalla.

Ap
[/quote]

Mä ainakin ymmärrän sua hyvin, ap. Meillä meni ihan samalla tavalla, en ees ruokaa ehtinyt tehdä, ku vauva oli mussa niin kiinni, ja se ei ollut mun tarve, vaan vauvan. Vasta siinä 6 kk kohdalla helpottui niin, että alettiin tehdä kotitöitä tasapuolisemmin.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 00:19"]Ihmettelin vain sitä, että miehelle ollut varmaan aika rasittavaa kokata ap:lle 4 kk koska vauva syntyi. Ellei sitten mielellään tee ruokaa. Kun itse ehdin ihan hyvin, vaikka täysimetin ja nimenomaan esikoinen viihtyi pitkiäkin aikoja tissillä, niin miksi ap ei ole sitä voinut tehdä itse?? Onko koliikkivauva, joka itkee heti kun laittaa muualle kuin syliin? Omieni kanssa ei liinassa imetys tuntunut luontevalta, mutta ap ei ole sitten kokeillut sitäkään? 
[/quote] Luulen että ap:lle on nyt osunut suuritarpeinen lapsi. Oma esikoinen on sellainen. Ei suostunut vauvana lainkaan lattialle, sitteriin tai edes liinaan vaan piti aina olla sylissä. Ja kun mies ei oikein viitsinyt sylitellä vaan laittoi lapsen aina pois ja tämä alkoi kiukuta niin mun kanneltavaksi jäi enkä todellakaan saanut tehtyä mitään kotihommia tms. Vaatii edelleen 4 vuotiaana paljon huomiota. Toinen lapsi ollut huomattavasti helpompi ja silloin vasta ymmärsin ettei vika ollut minussa kun en saanut niitä kotihommia esikoisen kanssa tehtyä. Ja täysimetetyt molemmat, esikoinen viihtyi rinnalla aina tunteja ja nuorempi hörppäsi vatsan täyteen alle puolen tunnin. Suuri ero tässäkin paljonko aikaa imetys vei.

Kummallisia vauvoja monella. Me aloitimme vauvan kanssa juoksulenkit, kun hän oli viikon ikäinen. Vauva vain vaunuihin ja menoksi. Vauva tottui menoon otimmehan hänet mukaan kahvilaan, kaupungille, kuusiviikkoisena hän lensi tapaamaan isovanhempia Lontooseen.

Ei vauva rajoita normaalia elämää, ihan itse vanhemmat tekevät asiat vaikeaksi.

En tekisi tuosta vauvan kanssa jatkuvasti olosta ja sylittelystä ym. niin isoa numeroa kuin moni muu täällä. Meillä vauva on ollut aika vaativa ja läheisyydenkipeä, vaikka sitkeästi yritimme totuttaa pientä sitteriin tai lattialle, niin ei vauva hyyru paria minuuttia kauempaa viihtynyt. Edes kantoliina ei kelvannut paitsi ulkosalla kun oli muutakin ihmeteltävää, kotona alkoi heti kiemurtelu ja sydäntäsärkevä parku. Lattia oli se kaikkein pahin, millään ei meinannut siihen tottua vaan sätki ja tuhisi hetken turhautuneesti ja alkoi sitten itkeä.

Juurikin 4kk asti mentiin siis sylitellen ja vaunutellen, liikkuvat vaunut kelpasivat joskus uniinkin. Perhepedissä nukuttiin ja päikkärit myös sängyssä, onneksi vauva pystyi nukkumaan välillä yksinkin. Kotitöistä tein kuitenkin alusta asti suurimman osan vaikka se oli kyllä melkoista säätämistä ennen kuin tottui toimimaan yhdellä kädellä. :D Parisuhdeaikaa otettiin ja otetaan silloin kun pystyy ja jaksaa, vauva kun on myös aika valvottava tapaus. Mies kyllä osallistuu hoitoon mielellään, joten omaa aikaakin olen saanut jonkin verran, vaikka se usein kotihommiin meneekin. 

Eli varsin kiintymysvanhemmuuden tapaisesti mekin ollaan ilmeisesti arkea pyöritetty, vaikka se ainainen kanniskelu alkoi jo ihan fyysisesti ottaa voimille! Mutta kas vain, kuutisen viikkoa sitten vauva alkoi viihtyä lattialla pidempään, lelut alkoivat kiinnostaa enempi ja vauva alkoi päästä liikkeelle itsenäisesti. Nyt 6kk ikäisenä kieriskelee ympäriinsä viltin päällä kuin vanha tekijä ja ryömiikin jo. Voitte varmaan arvata miten hienolta tuntuu kun on enemmän aikaa parisuhteelle ja itselle ja kotitöitäkin tehdessä saa molemmat kädet käyttöön! Aikamoiset muskelit kyllä on vauvan kanniskelusta siunaantunut. :D

Niin että vaikka 4kk viihtyisikin vielä vain sylissä, se saattaa siitä nopeasti muuttua kun vauva alkaa harjoitella liikkumista. Kannattaa siis aloittaa ja myös jatkaa lattialle tutustuttamista sitkeästi! Kiintymyssuhde ei siitä kärsi jos vauva vähitellen oppii muuallakin kuin sylissä viihtymään. Ja ehkä jos äiti huomaa, ettei vauva enää tarvitsekaan häntä aivan jatkuvasti, alkaa parisuhteellekin löytyä aikaa ihan luontevasti.

Tsemppiä ap:lle ja kaikille vauva-arkeen totutteleville! Se voi olla aluksi aikamoinen muutos ja siihen tottuminen voi ja saa ottaa aikansa. Ylilyöntejä voi sattua suuntaan jos toiseenkin. Ei kukaan meistä ole täydellinen vanhempi (eikä kumppanikaan), varsinkaan ensi alkuun, ja se on ihan ok.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 00:26"]Miten ihmeessä sä aiot hoitaa toisen mahdollisen vauvan jos tämä yksi vaatii huomiosi 24/7? Laitat esikoisen kaappiin? Vai hoitaako sitten isä hänet JA kaikki kotityöt jotta Sinä saat istua sohvalla vauva sylissä (oma ilmaisusi, huom)? Ei näin...joko muuta tapojasi tai älä ainakaan haaveile jatkossa perheenlisäyksestä, ei kukaan mies tuollaista jaksa. Eikä pidäkään.
Terveisin kolmen äiti
[/quote] no meillä isä hoiti mielellään sitä helppoa ja hyväntuulista kuopusta ja haastava uhmaikäinen oli edelleen mun vastuulla.

Niin ja 182 jatkaa vielä että kotityöt onnistuivat siksi 5kk asti täysimetetyn sylivauvankin kanssa aika hyvin, koska vauva on todella nopea ruokailemaan, eli tuntikausien imetysrupeamia ei ollut edes ensi alkuun. Tunti ehkä pisin ikinä, yleensä menee alle 10 minuuttia. Tissitakiaisen kanssa tilanne olisi varmasti toinen. :)

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 21:54"]

Kummallisia vauvoja monella. Me aloitimme vauvan kanssa juoksulenkit, kun hän oli viikon ikäinen. Vauva vain vaunuihin ja menoksi. Vauva tottui menoon otimmehan hänet mukaan kahvilaan, kaupungille, kuusiviikkoisena hän lensi tapaamaan isovanhempia Lontooseen.

Ei vauva rajoita normaalia elämää, ihan itse vanhemmat tekevät asiat vaikeaksi.

[/quote]

Ajattelepas. Minä olin niin ihme tyyppi, että elelin esikoisen vauva-aikana täysin normaalisti, juostiin vaunujen kanssa, reissattiin ja käytiin ravintoloissa syömässä hyvin. Sitten toisen lapsen kohdalla päätinkin alkaa tekemään asioista vaikeita. Vauva ei ekaan puoleen vuoteen suostunut olemaan lainkaan vaunuissa, alkoi huutaa hysteerisesti vaikka olisi nukkuvana laskenut vaunuihin.

Ihan hiton rankkaa aikaa, kun oli uhmaikäinen esikoinen ja sitten mun piti vielä tehdä vauvasta tarkoituksella tuommoinen hankala tyyppi.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 01:14"]Mitä ihmettä!? Meillä on vauva 4kk, joka on täysimetyksellä, mutta kyllä meillä äiti ehtii tekemään kotitöitä ja laittamaan ruokaa. Vastasyntynyttä pitää imettää "koko ajan", mutta ei enää kuukausien ikäistä. Miten aiot jatkossa menetellä tuon lapsesi kanssa..? Eikö olisi hyvä vauvankin tottua siihen, ettei olla äidin iholla aivan 24/7? Enkä tarkoita mitään huudattamista, mutta minun vauvani ovat kylläisinä tykänneet touhuilla itsekseenkin, tai pötkötellä ja katsella mitä isot puuhaavat.
[/quote] kaikki vauvat ei tykkää touhuilla itsekseen ja pötkötellä. Tätä voi olla hankala ymmärtää jos itsellä ollut helpot lapset mutta on tökeröä dissata vaativien vauvojen vanhempia kun itsellä ei kerran ole mitään kokemusta asiasta.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 13:23"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 01:14"]Mitä ihmettä!? Meillä on vauva 4kk, joka on täysimetyksellä, mutta kyllä meillä äiti ehtii tekemään kotitöitä ja laittamaan ruokaa. Vastasyntynyttä pitää imettää "koko ajan", mutta ei enää kuukausien ikäistä. Miten aiot jatkossa menetellä tuon lapsesi kanssa..? Eikö olisi hyvä vauvankin tottua siihen, ettei olla äidin iholla aivan 24/7? Enkä tarkoita mitään huudattamista, mutta minun vauvani ovat kylläisinä tykänneet touhuilla itsekseenkin, tai pötkötellä ja katsella mitä isot puuhaavat. [/quote] kaikki vauvat ei tykkää touhuilla itsekseen ja pötkötellä. Tätä voi olla hankala ymmärtää jos itsellä ollut helpot lapset mutta on tökeröä dissata vaativien vauvojen vanhempia kun itsellä ei kerran ole mitään kokemusta asiasta.

[/quote]

Monella on kokemusta. Omat virheensä näkee selvemmin jälkeen päin. Tuossa ap:n tapauksessa vastuuta vauvasta pitäisi ehdottomasti jakaa enemmän isän kanssa. Vauva tottuu kyllä isänkin läheisyyteen, mutta siihen pitää ensin antaa tilaisuus. Jos tuntuu vaikealta olla vauvan lähellä ilman että saa itse pitää sitä jatkuvasti sylissä, voi mennä vaikka lenkille tai kauppaan.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 01:14"]Ymmärrän toki, että äiti ei halua itkettää lastaan tai jättää tätä yksin, mutta joku raja täytyy tuossa kiintymysvanhemmuudessakin vetää. Jos yhteistä aikaa ei miehen kanssa löydy, voi kiintymyysvanhemmuus kääntyä pian yksinhuoltajuudeksi.

Meillä nukuttiin perhepedissä, mutta silti meillä oli miehen kanssa joka ilta yhteistä aikaa ja synnytyksestä toipuisen jälkeen jotakuinkin säännöllisesti seksiäkin. Kuitenkin molemmat lapset ovat olleet yksin isänsä kanssa ainakin muutaman tunnin pätkiä ihan alusta asti. Kävin suihkussa, vessassa ja kaupassa ihan normaalisti, enhän minä ollut lapsen ainoa vanhempi, vaan vierellä oli toinen, joka kantoi yhtä lailla vastuun.

Jos lapselle kelpaa vain toinen vanhempi, se usein johtuu siitä, että toiselle vanhemmalle (yleensä isälle) ei ole annettu mahdollisuutta muodostaa kiintymyssuhdetta lapsen kanssa. Anna miehelle tilaa kasvaa vanhemmuuteen. Anna miehen ja lapsen puuhailla keskenään ja juo vaikka rauhassa kahvit toisessa huoneessa, äläkä säntää paikalle heti, jos lapsi älähtää. Mies on lapsen isänä aivan yhtä kykenevä vanhempi kuin sinäkin. Käy välillä pienellä kävelyllä, se auttaa omaakin hyvinvointiasi. Luota mieheesi, olet itse hänet lapsesi vanhemmaksi valinnut.

Vetäytykää välillä molemmat taka-alalle ja antakaa lapsen puuhailla itsekseen. Ei lapsi kaipaa vanhempaa joka sekuntti viereen hönkimään. Anna lapsen kölliä lattialla lelua ihmettelemässä ja istu miehen viereen sohvalle. Kysy mieheltä päivän tapahtumista ja keskity hetkeksi häneen. Muistuta itseäsi niistä asioista, joihin miehessä ihastuit. Pelkkä arkipäiväinen läheisyys ja toisen huomioiminen kantaa jo eteenpäin, jos seksi ei vielä huvitakaan. Toki miehenkin täytyy ymmärtää, ettei seksi ole pienen vauvan äidin asialistalla kovin korkealla, mutta kyllä hän kuitenkin ansaitsee aikaa ja huomiota. Ei perhe voi pyöriä vain lapsen ympärillä.
[/quote] en tiedä miten ap:n perheessä on asia mutta en kyllä lähtisi syyllistämään äitejä siitä ettei isä saa luotua suhdetta vauvaansa, kyllä se on isän itse tehtävä

Meilläkään vauva ei nukkunut ilman mua. Heräsi heti, jos lähdin vierestä. Vasta n. 8 kk iässä helpotti ja vauva alkoi nukkua ilman mua.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 13:31"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 01:14"]Ymmärrän toki, että äiti ei halua itkettää lastaan tai jättää tätä yksin, mutta joku raja täytyy tuossa kiintymysvanhemmuudessakin vetää. Jos yhteistä aikaa ei miehen kanssa löydy, voi kiintymyysvanhemmuus kääntyä pian yksinhuoltajuudeksi. Meillä nukuttiin perhepedissä, mutta silti meillä oli miehen kanssa joka ilta yhteistä aikaa ja synnytyksestä toipuisen jälkeen jotakuinkin säännöllisesti seksiäkin. Kuitenkin molemmat lapset ovat olleet yksin isänsä kanssa ainakin muutaman tunnin pätkiä ihan alusta asti. Kävin suihkussa, vessassa ja kaupassa ihan normaalisti, enhän minä ollut lapsen ainoa vanhempi, vaan vierellä oli toinen, joka kantoi yhtä lailla vastuun. Jos lapselle kelpaa vain toinen vanhempi, se usein johtuu siitä, että toiselle vanhemmalle (yleensä isälle) ei ole annettu mahdollisuutta muodostaa kiintymyssuhdetta lapsen kanssa. Anna miehelle tilaa kasvaa vanhemmuuteen. Anna miehen ja lapsen puuhailla keskenään ja juo vaikka rauhassa kahvit toisessa huoneessa, äläkä säntää paikalle heti, jos lapsi älähtää. Mies on lapsen isänä aivan yhtä kykenevä vanhempi kuin sinäkin. Käy välillä pienellä kävelyllä, se auttaa omaakin hyvinvointiasi. Luota mieheesi, olet itse hänet lapsesi vanhemmaksi valinnut. Vetäytykää välillä molemmat taka-alalle ja antakaa lapsen puuhailla itsekseen. Ei lapsi kaipaa vanhempaa joka sekuntti viereen hönkimään. Anna lapsen kölliä lattialla lelua ihmettelemässä ja istu miehen viereen sohvalle. Kysy mieheltä päivän tapahtumista ja keskity hetkeksi häneen. Muistuta itseäsi niistä asioista, joihin miehessä ihastuit. Pelkkä arkipäiväinen läheisyys ja toisen huomioiminen kantaa jo eteenpäin, jos seksi ei vielä huvitakaan. Toki miehenkin täytyy ymmärtää, ettei seksi ole pienen vauvan äidin asialistalla kovin korkealla, mutta kyllä hän kuitenkin ansaitsee aikaa ja huomiota. Ei perhe voi pyöriä vain lapsen ympärillä. [/quote] en tiedä miten ap:n perheessä on asia mutta en kyllä lähtisi syyllistämään äitejä siitä ettei isä saa luotua suhdetta vauvaansa, kyllä se on isän itse tehtävä

[/quote]

Miten isä voi luoda suhdetta, jos äiti pitää vauvaa jatkuvasti sylissä ja vaatii isää tekemään kaikki kotihommat ja töissäkin pitäisi käydä? Vaikuttaahan se nyt aika olennaisesti miehen mahdollisuuksiin toimia isänä, jos vauva pitäisi ensin väkisin ottaa äidiltä.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 13:28"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 13:23"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 01:14"]Mitä ihmettä!? Meillä on vauva 4kk, joka on täysimetyksellä, mutta kyllä meillä äiti ehtii tekemään kotitöitä ja laittamaan ruokaa. Vastasyntynyttä pitää imettää "koko ajan", mutta ei enää kuukausien ikäistä. Miten aiot jatkossa menetellä tuon lapsesi kanssa..? Eikö olisi hyvä vauvankin tottua siihen, ettei olla äidin iholla aivan 24/7? Enkä tarkoita mitään huudattamista, mutta minun vauvani ovat kylläisinä tykänneet touhuilla itsekseenkin, tai pötkötellä ja katsella mitä isot puuhaavat. [/quote] kaikki vauvat ei tykkää touhuilla itsekseen ja pötkötellä. Tätä voi olla hankala ymmärtää jos itsellä ollut helpot lapset mutta on tökeröä dissata vaativien vauvojen vanhempia kun itsellä ei kerran ole mitään kokemusta asiasta.

[/quote]

Monella on kokemusta. Omat virheensä näkee selvemmin jälkeen päin. Tuossa ap:n tapauksessa vastuuta vauvasta pitäisi ehdottomasti jakaa enemmän isän kanssa. Vauva tottuu kyllä isänkin läheisyyteen, mutta siihen pitää ensin antaa tilaisuus. Jos tuntuu vaikealta olla vauvan lähellä ilman että saa itse pitää sitä jatkuvasti sylissä, voi mennä vaikka lenkille tai kauppaan.

[/quote]

Aloittajahan kertoi, että vaikka oli "sovittu" isän vaunulenkeistä vauvan kanssa, ei mies sellaisille juuri koskaan tahdo lähteä. Eli kyllä tuossa on ongelmia isän puolella myös suhtautumisessa vauvaan, ei äiti yksin voi kantaa vastuuta siitä, että mies kiintyy lapseen ja lapsi mieheen. 

Mä en nyt käsitä. Meillä on kaikki täysimetetty 4-6kk. Silti olen ehtinyt laittamaan ruokaa, viemään isompia harrastuksiin ja kouluun, ja viettämään aikaa miehenkin kanssa. Lähinnä illalla lasten mentyä nukkumaan, mutta silloin tällöin muutenkin. Eikä ole ollut helpot vauvat... Ei kuopuksen kanssa olisi ollut mitään mahdollisuutta hautautua vauvan kanssa kuukausiksi imettämään. Hauskaa, kivaa, osin työlästä aikaa vauvavuosi. Muttei mitään mahdotonta. Vietimme juuri 10-vuotishääpäivää, parisuhdettakin on hoidettu. Relaa.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 21:54"]Kummallisia vauvoja monella. Me aloitimme vauvan kanssa juoksulenkit, kun hän oli viikon ikäinen. Vauva vain vaunuihin ja menoksi. Vauva tottui menoon otimmehan hänet mukaan kahvilaan, kaupungille, kuusiviikkoisena hän lensi tapaamaan isovanhempia Lontooseen.

Ei vauva rajoita normaalia elämää, ihan itse vanhemmat tekevät asiat vaikeaksi.

 
[/quote]

Vauvat on yksilöitä ja kaikki erilaisia. Sulla on ollut tosi helppo vauva. Koita ymmärtää, että kyse ei ole vanhemmista, vaan erilaisista vauvoista. Omani oli todella suuritarpeinen eikä tuollaiset jutut kuin sulla ois onnistunut mitenkään noin varhaisessa vaiheessa. Toivottavasti seuraava lapsesi on täysin erilainen kuin eka, niin saat vähän perspektiiviä.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 10:37"]Ap, kyllä lapsi varmasti oppii liikkumaan vaikka häntä vähän enemmän kantaisitkin. Itse asiassa myös kantaminen kehittää lapsen motoriikkaa ja tasapainoa (todellakin enemmän kuin sitterissä/vaunuissa köllöttely)
[/quote]

Alapeukuttajat voi googlettaa, ihan löytyy tutkimustietoakin aiheesta.