Lue keskustelun säännöt.
Mistä apua, kun kiintymysvanhemmuus tuhoaa parisuhteen?
07.08.2015 |
Tai oikeastaan mies kiukuttelee.
Vauvaamme on 4kk. Olen täysimettänyt häntä, mikä vaati ensimmäiset 3kk 24/7 omistautumisen imetykseen. Mies laittoi ruuat jne. Muutoinkin vauva on hoidettu kiintymysvanhemuuden oppien mukaan, ei ole ollut hoidossa, nukkuu perhepedissä jne. Olen itse ollut pois vauvan luota vasta kaksi kertaa tunnin jolloin vauva on ollut miehellä. Minä en ole lainkaan väsynyt (siitä kiitos
Miehen tähänastisen osallistumisen), tämä tuntuu luonnolliselta ja oikealta tavalta hoitaa lapsi.
Mutta mies. Aluksi hän oli aivan mukana 100% ja on osittain vieläkin, mutta nyt kyselee että koska vauva alkaa nukkua omassa sängyssä jne ja selvästi vertaa minua kavereidensa vaimoihin joilla (einespulloruokitut vauvat, sitteriin / pinnasänkyyn yksin vain jotta mammalla on omaa aikaa) ehtivät enemmän kaikkea. Miestä kiukuttaa tehdä niin paljon ja varmasti hän on myös mustasukkainen sekä minusta että vauvasta. Vauva ei esim. rauhoitu kuin minun sylissäni jne, vaikka miehellä on ollut tilaisuuksia hoitaa näitäkin tilanteita ja hänellä ja vauvalla on omat juttunsa, mies saa vauvan enemmän nauramaan yms. Minusta mies on mustasukkainen mikä näkyy mm. siitä, että hän saattaa kilahtaa pikkuasioista kuten jos kaadan vaikka kahvia vain itselleni enkä kysy häneltä (väsyksissäni, vahingossa, mies siis suuttuu koska hän on tehnyt näitä pikkujuttuja minun puolestani sen 6kk) tai on turhautunut kun ei saa seksiä kun en vain ehdi/jaksa.
Mistä tällaisen tilanteen ratkomiseksi saisi apua? Mies on muuttumassa kylmäksi, äreäksi ja etäiseksi enkä tiedä mihin tämä kaikki johtaa. Ainokaisen lapseni haluan kuitenkin kasvattaa hyvin, (en pysty antamaan häntä hoitoon jne), vauva on sen ansainnut. Sydämeni särkyy tässä ristitulessa.
Kommentit (313)
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 22:14"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 22:00"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 21:54"]
Kummallisia vauvoja monella. Me aloitimme vauvan kanssa juoksulenkit, kun hän oli viikon ikäinen. Vauva vain vaunuihin ja menoksi. Vauva tottui menoon otimmehan hänet mukaan kahvilaan, kaupungille, kuusiviikkoisena hän lensi tapaamaan isovanhempia Lontooseen.
Ei vauva rajoita normaalia elämää, ihan itse vanhemmat tekevät asiat vaikeaksi.
[/quote]
Ajattelepas. Minä olin niin ihme tyyppi, että elelin esikoisen vauva-aikana täysin normaalisti, juostiin vaunujen kanssa, reissattiin ja käytiin ravintoloissa syömässä hyvin. Sitten toisen lapsen kohdalla päätinkin alkaa tekemään asioista vaikeita. Vauva ei ekaan puoleen vuoteen suostunut olemaan lainkaan vaunuissa, alkoi huutaa hysteerisesti vaikka olisi nukkuvana laskenut vaunuihin.
Ihan hiton rankkaa aikaa, kun oli uhmaikäinen esikoinen ja sitten mun piti vielä tehdä vauvasta tarkoituksella tuommoinen hankala tyyppi.
[/quote]
Ystävälläni oli samanlainen vauva. Äitinsä sitten otti vauvan hoitoon yhdeksi päiväksi, jotta ystäväni ja hänen miehensä saivat levätä. Isoäiti oli laittanut vauvan autoon ja ajellut; aluksi oli vauva itkenyt, mutta sitten nukahtanut. Perillä oli vain kantanut vauvan sänkyyn. Sen jälkeen aina, kun vauva huusi, hänet vietiin autoon ja vähitellen vauva rauhoittui ja usein nukahti jo, kun hänelle pantiin myssy päähän.
Ystäväni on ikikiitollinen äidilleen; ilman häntä vauvaa varmaan kannettaisiin edelleen.
[/quote]
Eiköhän kaikki auton omistavat vanhemmat ole joskus tuota koettaneet. Toinen juttu on, miten jokailtainen autoilu sopii perheen muuhun elämään. Meillä tosiaan oli myös se parivuotias, jota ei viitsinyt repiä unestaan mukaan autoilemaan, joten kyllä kantoliina oli aika huomattavan paljon toimivampi (ja halvempi) kapine kuin auto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 22:22"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 22:14"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 22:00"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 21:54"]
Kummallisia vauvoja monella. Me aloitimme vauvan kanssa juoksulenkit, kun hän oli viikon ikäinen. Vauva vain vaunuihin ja menoksi. Vauva tottui menoon otimmehan hänet mukaan kahvilaan, kaupungille, kuusiviikkoisena hän lensi tapaamaan isovanhempia Lontooseen.
Ei vauva rajoita normaalia elämää, ihan itse vanhemmat tekevät asiat vaikeaksi.
[/quote]
Ajattelepas. Minä olin niin ihme tyyppi, että elelin esikoisen vauva-aikana täysin normaalisti, juostiin vaunujen kanssa, reissattiin ja käytiin ravintoloissa syömässä hyvin. Sitten toisen lapsen kohdalla päätinkin alkaa tekemään asioista vaikeita. Vauva ei ekaan puoleen vuoteen suostunut olemaan lainkaan vaunuissa, alkoi huutaa hysteerisesti vaikka olisi nukkuvana laskenut vaunuihin.
Ihan hiton rankkaa aikaa, kun oli uhmaikäinen esikoinen ja sitten mun piti vielä tehdä vauvasta tarkoituksella tuommoinen hankala tyyppi.
[/quote]
Ystävälläni oli samanlainen vauva. Äitinsä sitten otti vauvan hoitoon yhdeksi päiväksi, jotta ystäväni ja hänen miehensä saivat levätä. Isoäiti oli laittanut vauvan autoon ja ajellut; aluksi oli vauva itkenyt, mutta sitten nukahtanut. Perillä oli vain kantanut vauvan sänkyyn. Sen jälkeen aina, kun vauva huusi, hänet vietiin autoon ja vähitellen vauva rauhoittui ja usein nukahti jo, kun hänelle pantiin myssy päähän.
Ystäväni on ikikiitollinen äidilleen; ilman häntä vauvaa varmaan kannettaisiin edelleen.
[/quote]
Eiköhän kaikki auton omistavat vanhemmat ole joskus tuota koettaneet. Toinen juttu on, miten jokailtainen autoilu sopii perheen muuhun elämään. Meillä tosiaan oli myös se parivuotias, jota ei viitsinyt repiä unestaan mukaan autoilemaan, joten kyllä kantoliina oli aika huomattavan paljon toimivampi (ja halvempi) kapine kuin auto.
[/quote]
Tiedän vain, että tuo autoilupäivä muutti perheen elämän paljon paremmaksi, lapsi jotenkin pääsi jännityksestä ja toistettuna noin viikon ajan lapsi ryhtyi nukkumaan vaunuissa päiväunia. Hnet vietiin myös vauvauintiin ja sekin kuulemma auttoi lasta rentoutumaan. Neuvolalääkäri oli sanonut, että kierre pitääkin katkaista; vauva oppii, että hyvä olo tulee muutenkin kuin äidin sylissä.
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 22:22"]
Eiköhän kaikki auton omistavat vanhemmat ole joskus tuota koettaneet. Toinen juttu on, miten jokailtainen autoilu sopii perheen muuhun elämään. Meillä tosiaan oli myös se parivuotias, jota ei viitsinyt repiä unestaan mukaan autoilemaan, joten kyllä kantoliina oli aika huomattavan paljon toimivampi (ja halvempi) kapine kuin auto.
[/quote]
Tuota kommenttia en kyllä ymmärtänyt. Pitääkö molempien vanhempien lähteä sinne autoilemaan? Kai se toinen nyt olisi voinut parivuotiaan kanssa jäädä kotiin?
No niin. Tästä tuli sellainen räksytysketju, etten jaksa koko ketjua varmaan lukea edes läpi. Muutama asia vain.
Lapseni on motorisesti (ja muutenkin) hyvin kehittynyt. Kääntyilee reippaasti jne. Lattialla viihtyy kun jompikumpi vanhemmista on vieressä, ei viihdy yksin pitkiä aikoja missään (eikä tarvitsekaan).
Lapsi nukkuu nyt päiväunia, yksin, jäi siihen kun sai nukahtaa rauhassa tissille. Näitä sattuu välillä, yhä enemmän, mutta ei joka päivä. Ennen 3kk ei sattunut lähes ollenkaan ja nyt opetellaan. Eilen ei sattunut, eikä toissapäivänä.
Mies sai nyt suihin, kun oli sitä kärttänyt ja kiukutellut 3 päivää. Mies on nyt tyytyväinen.
Juttelemme ja käymme yhdessä vaunulenkillä jne. Kyselen miehen päivästä. Vauva vain vie aina JOMMAN KUMMAN vanhemman ajan niin, että "lapsivapaata" ei ole enkä edes haluaisi, että on. Lapsi on NELJÄ kuukautta! Kolmen kuukauden ikään asti puhutaan oikeastaan vielä kolmesta kohdun ulkoisesta raskauskuukaudesta, jolloin vauvan kuuluisi olla ihokontaktissa. Ihmisvauva olisi valmis syntymään vasta 12kk hedelmöityksestä, mutta silloin äiti ei jäisi henkiin.
Mutta sitähän nämä av-mammat eivät tajua. Joku puhui rööki huulessa sitterin vieressä istuvista mammoista (tjtn), osuvasti sanottu. Täältä saa todella huonoja neuvoja.
Mies on nyt tyytyväinen kun sai taas seksiä, minä.. No, eihän sillä ole väliä ja kyllä minä jaksan. Haluaisin kohdata mieheni kunnolla puolisona ja niin että minäkin olisin tarpeiden kohde, mutta se odottakoon elämää seuraavaa. Parisuhde on nyt mitä on.
Alussa kysyin että mistä apua. Olikohan yhdessä vastauksessa vastattu tähän. Kiitos sinulle yhdelle ja teille muutamalle vertaistukea tarjonneelle, raskasta tämä on mutta sen arvoista. Vauva on pieni vain hetken.
Ap
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 13:04"][quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 00:19"]Ihmettelin vain sitä, että miehelle ollut varmaan aika rasittavaa kokata ap:lle 4 kk koska vauva syntyi. Ellei sitten mielellään tee ruokaa. Kun itse ehdin ihan hyvin, vaikka täysimetin ja nimenomaan esikoinen viihtyi pitkiäkin aikoja tissillä, niin miksi ap ei ole sitä voinut tehdä itse?? Onko koliikkivauva, joka itkee heti kun laittaa muualle kuin syliin? Omieni kanssa ei liinassa imetys tuntunut luontevalta, mutta ap ei ole sitten kokeillut sitäkään?
[/quote] Luulen että ap:lle on nyt osunut suuritarpeinen lapsi. Oma esikoinen on sellainen. Ei suostunut vauvana lainkaan lattialle, sitteriin tai edes liinaan vaan piti aina olla sylissä. Ja kun mies ei oikein viitsinyt sylitellä vaan laittoi lapsen aina pois ja tämä alkoi kiukuta niin mun kanneltavaksi jäi enkä todellakaan saanut tehtyä mitään kotihommia tms. Vaatii edelleen 4 vuotiaana paljon huomiota. Toinen lapsi ollut huomattavasti helpompi ja silloin vasta ymmärsin ettei vika ollut minussa kun en saanut niitä kotihommia esikoisen kanssa tehtyä. Ja täysimetetyt molemmat, esikoinen viihtyi rinnalla aina tunteja ja nuorempi hörppäsi vatsan täyteen alle puolen tunnin. Suuri ero tässäkin paljonko aikaa imetys vei.
[/quote]
En tiedä onko lapseni suuritarpeinen, kun kokemusta on vain tästä yhdestä. Lapseni on kuin esikoisesi, minusta hän on normaali vauva.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mistä sä haet sitä apua? Ja oot kyllä ihana, mariset, mutta "viis siitä miten mä voin.." Ja vauva josta ei pääse hetkeksikään eroon on normaali. Miehesi on auttanut ja passannut sinua kyllä ihan kuten pitääkin, sulla ei ole mitään marisemistakaan siihen suuntaan. En edes ymmärrä, mikä oli asia, johon tarvitsitkaan neuvoja?
Ja jos lukisit ketjun läpi, niin näkisit, että sinulle neuvoja antaneet ovat myöskin täysimettäneet, ei-huudattaneet, perhepedeilleet etc. EIVÄT todellakaan välinpitämättömiä röökaavia mutseja! Mutta onhan se helpompi ottaa neuvot kuvitellulta röökaajalta, kuin vanhemmalta, joka on normaali fiksu keskitienkulkija maalaisjärjellä varustettuna.
Olet saanu jo monta järkevää neuvoa täällä, mikään ei tunnu kelpaavav. Miten ehdit roikkua netissä, eikö sun pitäis tuijottaa sitä vauvaa vaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 21:54"]Kummallisia vauvoja monella. Me aloitimme vauvan kanssa juoksulenkit, kun hän oli viikon ikäinen. Vauva vain vaunuihin ja menoksi. Vauva tottui menoon otimmehan hänet mukaan kahvilaan, kaupungille, kuusiviikkoisena hän lensi tapaamaan isovanhempia Lontooseen.
Ei vauva rajoita normaalia elämää, ihan itse vanhemmat tekevät asiat vaikeaksi.
[/quote]
Nyt minä alan jo itkemään. Kun minä ISTUIN ensimmäisen kerran, kun vauva oli 6vko!!! Silloinkin sain istua korkeintaan 15min kerrallaan! Viikon päästä synnytyksestä vein roskapussin ulos, ja käveltyäni pihalla ja takaisin raput toiseen kerrokseen tärisin kivusta ja uupumuksesta kun en tajunnut ottaa puhelinta mukaan että olisin soittanut apua!
Niin ja en todellakaan istunut sohvalla 3kk vauvan kanssa vaan makasin. Em. syystä.
Ap
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 13:31"]No niin. Tästä tuli sellainen räksytysketju, etten jaksa koko ketjua varmaan lukea edes läpi. Muutama asia vain.
Lapseni on motorisesti (ja muutenkin) hyvin kehittynyt. Kääntyilee reippaasti jne. Lattialla viihtyy kun jompikumpi vanhemmista on vieressä, ei viihdy yksin pitkiä aikoja missään (eikä tarvitsekaan).
Lapsi nukkuu nyt päiväunia, yksin, jäi siihen kun sai nukahtaa rauhassa tissille. Näitä sattuu välillä, yhä enemmän, mutta ei joka päivä. Ennen 3kk ei sattunut lähes ollenkaan ja nyt opetellaan. Eilen ei sattunut, eikä toissapäivänä.
Mies sai nyt suihin, kun oli sitä kärttänyt ja kiukutellut 3 päivää. Mies on nyt tyytyväinen.
Juttelemme ja käymme yhdessä vaunulenkillä jne. Kyselen miehen päivästä. Vauva vain vie aina JOMMAN KUMMAN vanhemman ajan niin, että "lapsivapaata" ei ole enkä edes haluaisi, että on. Lapsi on NELJÄ kuukautta! Kolmen kuukauden ikään asti puhutaan oikeastaan vielä kolmesta kohdun ulkoisesta raskauskuukaudesta, jolloin vauvan kuuluisi olla ihokontaktissa. Ihmisvauva olisi valmis syntymään vasta 12kk hedelmöityksestä, mutta silloin äiti ei jäisi henkiin.
Mutta sitähän nämä av-mammat eivät tajua. Joku puhui rööki huulessa sitterin vieressä istuvista mammoista (tjtn), osuvasti sanottu. Täältä saa todella huonoja neuvoja.
Mies on nyt tyytyväinen kun sai taas seksiä, minä.. No, eihän sillä ole väliä ja kyllä minä jaksan. Haluaisin kohdata mieheni kunnolla puolisona ja niin että minäkin olisin tarpeiden kohde, mutta se odottakoon elämää seuraavaa. Parisuhde on nyt mitä on.
Alussa kysyin että mistä apua. Olikohan yhdessä vastauksessa vastattu tähän. Kiitos sinulle yhdelle ja teille muutamalle vertaistukea tarjonneelle, raskasta tämä on mutta sen arvoista. Vauva on pieni vain hetken.
Ap
[/quote]
Mies sai suihin? Ei kuulosta kovin tyydyttävältä seksielämältä sun kannalta olla "antaja" :( Taitaa tuo suihinotto olla ap:lle kuin yksi kotityö enemmän... höh. Koska itse sait viimeksi suihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n ongelmahan on kiukutteleva mies. Vaikea tilanne, sillä suuritarpeisen vauvan kanssa kiintymysvanhemmuutta ei valita, vaan se ikään kuin tulee kaupanpäällisenä.
Ehkä voisit etsiä netistä tietoa suuritarpeisista vauvoista (englanniksi high need baby, muistaakseni?) ja voisitte tutustua aiheeseen yhdessä.
Kuulostaa siltä, että vauvasi on vaativa, mutta että myös sinun kannattaisi pohtia tätä uutta rooliasi äitinä. Sanoit, että toinen lapsi voi jäädä hankkimatta esikoisen takia ja mielestäni se oli erikoinen kommentti. Yhden lapsen huomiontarve ei voi määrätä teidän perheen isoja päätöksiä kuten lapsilukua!
Millaiset välit sinulla on omiin vanhempiisi? Onko käsittelemättömiä asioita? Suuritarpeinen vauva on mestari herättämään haavat eloon.
Toivotan sulle ja teille paljon jaksamista ja viisautta uudessa elämäntilanteessa!
en jaksa lukea koko ketjua, kun on venähtänyt. Mutta ap:n alkuperäiseen viestiin kommentoin, että on todella sairasta, että aikuinen mies ei jaksa odottaa omien tarpeidensa tyydytystä, vaan pienen vauvan pitäisi miehen sijaan odottaa... ja äiti alistetaan tällaiseen paineiden ristituleen, että hän on olemassa vain vauvaa ja miehen orgasmeja/päivällisen laittoa varten: Välillä vauva sitteriin ja pil### miehelle ja sitten taas mies sohvalle ja vauva syliin ja sitten vauva sitteriin ja lihapataa miehelle ja äkkiä vauva syliin tissille ja tätä rataa...
JA moni näyttää ketjussa puolustelevan tällaista "miestä" joka itkee kilpaa vauvan kanssa "äitii, byääh, anna mulle seksii, anna ruokaa, äitii byääh, ota syliin, äitii, mun pitää saada nukkua sun kainalossa joka yö, byääh" Ei aikuinen ihminen voi olla noin daiju. Jos vauva tehdään, niin siitä huolehditaan kimpassa ja jos joskus jotain muuta jaksetaan tehdä niin hyvä, se on bonusta.
AP:ssa se vika, että uhriutuu kiintymysvanhemmuuden kanssa. Myös isän pitää hoitaa vauvaa ja päästää äiti lenkille, kampaajalle ja suihkuun jne. Isänkin pitää kiintyä vauvaan yhtä lailla, eikä olla itse vauvan kaltainen tarvitsija. Mutta tosiaan, jos vauva itkee ja tarvitsee syliä, niin kyllä siinä äijän on pystyttävä olemaan aikuinen. Vaimo ei voi olla lähtökohtaisesti mikään miehen tarpeiden tyydyttäjä, vaan puolisoita toinen toisilleen, tukena ja turvana elämän haasteissa, yhdessä elää elämää... miten voi elää jonkun kanssa joka parkuu huomiota vauvan kanssa kilpaa? Mistä noita "miehiä" löytyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 13:57"][quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 13:31"]No niin. Tästä tuli sellainen räksytysketju, etten jaksa koko ketjua varmaan lukea edes läpi. Muutama asia vain.
Lapseni on motorisesti (ja muutenkin) hyvin kehittynyt. Kääntyilee reippaasti jne. Lattialla viihtyy kun jompikumpi vanhemmista on vieressä, ei viihdy yksin pitkiä aikoja missään (eikä tarvitsekaan).
Lapsi nukkuu nyt päiväunia, yksin, jäi siihen kun sai nukahtaa rauhassa tissille. Näitä sattuu välillä, yhä enemmän, mutta ei joka päivä. Ennen 3kk ei sattunut lähes ollenkaan ja nyt opetellaan. Eilen ei sattunut, eikä toissapäivänä.
Mies sai nyt suihin, kun oli sitä kärttänyt ja kiukutellut 3 päivää. Mies on nyt tyytyväinen.
Juttelemme ja käymme yhdessä vaunulenkillä jne. Kyselen miehen päivästä. Vauva vain vie aina JOMMAN KUMMAN vanhemman ajan niin, että "lapsivapaata" ei ole enkä edes haluaisi, että on. Lapsi on NELJÄ kuukautta! Kolmen kuukauden ikään asti puhutaan oikeastaan vielä kolmesta kohdun ulkoisesta raskauskuukaudesta, jolloin vauvan kuuluisi olla ihokontaktissa. Ihmisvauva olisi valmis syntymään vasta 12kk hedelmöityksestä, mutta silloin äiti ei jäisi henkiin.
Mutta sitähän nämä av-mammat eivät tajua. Joku puhui rööki huulessa sitterin vieressä istuvista mammoista (tjtn), osuvasti sanottu. Täältä saa todella huonoja neuvoja.
Mies on nyt tyytyväinen kun sai taas seksiä, minä.. No, eihän sillä ole väliä ja kyllä minä jaksan. Haluaisin kohdata mieheni kunnolla puolisona ja niin että minäkin olisin tarpeiden kohde, mutta se odottakoon elämää seuraavaa. Parisuhde on nyt mitä on.
Alussa kysyin että mistä apua. Olikohan yhdessä vastauksessa vastattu tähän. Kiitos sinulle yhdelle ja teille muutamalle vertaistukea tarjonneelle, raskasta tämä on mutta sen arvoista. Vauva on pieni vain hetken.
Ap
[/quote]
Mies sai suihin? Ei kuulosta kovin tyydyttävältä seksielämältä sun kannalta olla "antaja" :( Taitaa tuo suihinotto olla ap:lle kuin yksi kotityö enemmän... höh. Koska itse sait viimeksi suihin?
[/quote]
Raskausaikana. Mies kyllä antaisi, mutta en halua enkä pysty. En, en, en. Se ei kuitenkaan ole minulle ongelma, vaan kiukutteleva mies ja kiukuttelun takia mureneva parisuhde.
Ap
Varmaan olis kannattanut käydä lääkärissä, jos on niin huonossa kunnossa, että eka kertaa istui 6 viikon päästä synnytyksestä ja ei jaksanut edes roskapussia viedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 14:12"]Varmaan olis kannattanut käydä lääkärissä, jos on niin huonossa kunnossa, että eka kertaa istui 6 viikon päästä synnytyksestä ja ei jaksanut edes roskapussia viedä.
[/quote]
Varmaan kuule kävin. Ja fysioterapeutilla. Ja seksipolilla ja kätilöllä lisätarkastuksissa ja missälie. Parantumiseni on sujunut oikein hyvin ja aikataulussa suhteessa vaurioiden laatuun. Lantionpohjan lihakseton on ultrattu ja jo kunnossa.
Urheilu-, imurointi- ja nostoluvan sain, kun vauva täytti 3kk.
Ap
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 14:12"]Varmaan olis kannattanut käydä lääkärissä, jos on niin huonossa kunnossa, että eka kertaa istui 6 viikon päästä synnytyksestä ja ei jaksanut edes roskapussia viedä.
[/quote]
Ääliö.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 14:12"]Varmaan olis kannattanut käydä lääkärissä, jos on niin huonossa kunnossa, että eka kertaa istui 6 viikon päästä synnytyksestä ja ei jaksanut edes roskapussia viedä.
[/quote]
V**** mikä idiootti. Varmaan tuon juoksumamman sisko.
Mielestäni yleisin naisten tekemä virhe on omia lapsi itselleen. Myös isän on saatava osallistua lapsen hoitamiseen, jotta heidän välilleen kehittyy kiintymys ja hyvä suhde. Me naiset kannetaan vauvaa sisällämme ja tutustuminen alkaa jo silloin. Mitä kiintymysvanhemmuusopas sanoo kiilan lyömisestä isän ja lapsen väliin? Ja kiilaa sinä isket, ellet ikinä esim. anna lapselle ja isälle kahdenkeskistä aikaa. Saattaapi olla vähän hankalampaa saada isä mukaan kun tilanne on teillä jo ajautunut tuohon. Isät ovat hellyttävän onnistumiseniloisia kun esim saavat lapsen rauhoittumaan ja huomaavat muutenkin pärjäävänsä lapsen kanssa. Minun ratkaisu oli lähteä vaikka kauppaan. Menin myös suljetun oven taa lukemaan, sielläpähän pärjäsivät :) Tuloksena lapseensa hyvin sitoutunut isä. Tiedän perheitä joissa äidin pitää hommata kotiin isovanhemmat MIEHENSÄ AVUKSI jos joutuu itse olemaan yötä pois kotoa. Haloo, miksei isä saa hoitaa omaa lastaan...
Sait monia vinkkejä. Hyviä sellaisia. Mutta jos et ole valmis ottamaan mitään vastaan, niin selvä se.. Omapa on soppasi.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 14:18"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 14:12"]Varmaan olis kannattanut käydä lääkärissä, jos on niin huonossa kunnossa, että eka kertaa istui 6 viikon päästä synnytyksestä ja ei jaksanut edes roskapussia viedä. [/quote] Ääliö.
[/quote]
No ei kai se nyt normaalia ole, että kuusi viikkoa makaa vauva sylissä.
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 22:00"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 21:54"]
Kummallisia vauvoja monella. Me aloitimme vauvan kanssa juoksulenkit, kun hän oli viikon ikäinen. Vauva vain vaunuihin ja menoksi. Vauva tottui menoon otimmehan hänet mukaan kahvilaan, kaupungille, kuusiviikkoisena hän lensi tapaamaan isovanhempia Lontooseen.
Ei vauva rajoita normaalia elämää, ihan itse vanhemmat tekevät asiat vaikeaksi.
[/quote]
Ajattelepas. Minä olin niin ihme tyyppi, että elelin esikoisen vauva-aikana täysin normaalisti, juostiin vaunujen kanssa, reissattiin ja käytiin ravintoloissa syömässä hyvin. Sitten toisen lapsen kohdalla päätinkin alkaa tekemään asioista vaikeita. Vauva ei ekaan puoleen vuoteen suostunut olemaan lainkaan vaunuissa, alkoi huutaa hysteerisesti vaikka olisi nukkuvana laskenut vaunuihin.
Ihan hiton rankkaa aikaa, kun oli uhmaikäinen esikoinen ja sitten mun piti vielä tehdä vauvasta tarkoituksella tuommoinen hankala tyyppi.
[/quote]
Ystävälläni oli samanlainen vauva. Äitinsä sitten otti vauvan hoitoon yhdeksi päiväksi, jotta ystäväni ja hänen miehensä saivat levätä. Isoäiti oli laittanut vauvan autoon ja ajellut; aluksi oli vauva itkenyt, mutta sitten nukahtanut. Perillä oli vain kantanut vauvan sänkyyn. Sen jälkeen aina, kun vauva huusi, hänet vietiin autoon ja vähitellen vauva rauhoittui ja usein nukahti jo, kun hänelle pantiin myssy päähän.
Ystäväni on ikikiitollinen äidilleen; ilman häntä vauvaa varmaan kannettaisiin edelleen.