Lue keskustelun säännöt.
Mistä apua, kun kiintymysvanhemmuus tuhoaa parisuhteen?
07.08.2015 |
Tai oikeastaan mies kiukuttelee.
Vauvaamme on 4kk. Olen täysimettänyt häntä, mikä vaati ensimmäiset 3kk 24/7 omistautumisen imetykseen. Mies laittoi ruuat jne. Muutoinkin vauva on hoidettu kiintymysvanhemuuden oppien mukaan, ei ole ollut hoidossa, nukkuu perhepedissä jne. Olen itse ollut pois vauvan luota vasta kaksi kertaa tunnin jolloin vauva on ollut miehellä. Minä en ole lainkaan väsynyt (siitä kiitos
Miehen tähänastisen osallistumisen), tämä tuntuu luonnolliselta ja oikealta tavalta hoitaa lapsi.
Mutta mies. Aluksi hän oli aivan mukana 100% ja on osittain vieläkin, mutta nyt kyselee että koska vauva alkaa nukkua omassa sängyssä jne ja selvästi vertaa minua kavereidensa vaimoihin joilla (einespulloruokitut vauvat, sitteriin / pinnasänkyyn yksin vain jotta mammalla on omaa aikaa) ehtivät enemmän kaikkea. Miestä kiukuttaa tehdä niin paljon ja varmasti hän on myös mustasukkainen sekä minusta että vauvasta. Vauva ei esim. rauhoitu kuin minun sylissäni jne, vaikka miehellä on ollut tilaisuuksia hoitaa näitäkin tilanteita ja hänellä ja vauvalla on omat juttunsa, mies saa vauvan enemmän nauramaan yms. Minusta mies on mustasukkainen mikä näkyy mm. siitä, että hän saattaa kilahtaa pikkuasioista kuten jos kaadan vaikka kahvia vain itselleni enkä kysy häneltä (väsyksissäni, vahingossa, mies siis suuttuu koska hän on tehnyt näitä pikkujuttuja minun puolestani sen 6kk) tai on turhautunut kun ei saa seksiä kun en vain ehdi/jaksa.
Mistä tällaisen tilanteen ratkomiseksi saisi apua? Mies on muuttumassa kylmäksi, äreäksi ja etäiseksi enkä tiedä mihin tämä kaikki johtaa. Ainokaisen lapseni haluan kuitenkin kasvattaa hyvin, (en pysty antamaan häntä hoitoon jne), vauva on sen ansainnut. Sydämeni särkyy tässä ristitulessa.
Kommentit (313)
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 22:26"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 22:22"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 22:14"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 22:13"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 22:04"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 22:02"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 22:00"][quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 21:53"] [quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 21:39"] [quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 21:27"] [quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 21:13"] [quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 21:04"] Olin tänään mökkimme lähelä olevalla maatilalla. Perheessä on kolme lasta, joista nuorin kaksi kuukautta. Isäntä ja emäntä hoitavat kahdestaan suuren lypsykarjan. Kerroin tästä kiintyvyysvanhemmuudesta, josta olin tältä palstalta lukenut. Arvatkaapa, minkä vastauksen heiltä sain? Aamulypsyn aikaan lapset jäävät nukkumaan, illalla koko lössi otetaan navettaan. Lapset ovat tilassa, jossa maitotankit ja pesualtaat ovat. Jos siellä joku itkee, niin vanhemmat vain huutelee, että työt ensin. Ihania terveitä lapsia kaikki! [/quote] Olen tavannut aikuisena näitä tilalla kasvaneita. Kertovat että koska he eivät olleet hoidossa, heidät jätettiin "nukkumaan" kun vanhemmat lähtivät tilan töihin. Vauva ja taapero siis kaksistaan yksin talossa. Kuulemma usein ehtivät huutaa itsensä käheäksi koska ei kukaan ehtinyt tai kuullut. Heistä ei tullut sitten kauhean lämpimiä ihmisiä, sisarukset eivät osoita kiintymystä aikuisina edes toisilleen. Kukaan heistä ei osaa koskettaa tai pidä koskettamisesta. [/quote] Höpö, höpö, juuri päinvastaisia kokemuksia minulla. Mitenkähän maatiloilla lastenhoito järjestetään? Ei lapset rikki mene, jos ovat keskenään, kun vanhemmat tekevät omia juttujaan. [/quote] Ikävä kyllä lapset voivat mennä rikki juuri tällaisissa tilanteissa. [/quote] Jos ne tuntikausiksi jättää yksin, niin voivat mennäkin. Mutta siinä ajassa kun ap käy suihkussa ja jättää lapsen sänkyyn tai sitteriin ei. [/quote] Ei siihen onnettomuuteen tuntikausia tarvita, pahimmillaan riittää hyvinkin lyhyt aika. Ihailetteko te ylipäätään vauvojen ja pikkulasten jättämistä teollisuusympäristöön ilman valvontaa, vai onko maatalous joku poikkeus? [/quote] Voithan sä haista pesemättömänäkin jos et uskalla lasta sänkyynsä jättää.
[/quote]
Oletko sä nyt jättämässä sitä lastasi yksin navettaan vai sänkyynsä? Vai onko se sänky navetassa? Selittäisi hajun.
[/quote]
Kyllä nukuva vauva omassa sängyssään pärjää sen aikaa kuin mulla menee suihkussa. Sinähän et uskalla hetkeksikään jättää, joten ilmeisesti haiset kuin se navetta. Ei hätää, ei se mieskään kohta enää vonkaa.
[/quote]
Mun lapseni ovat jo isoja. Kun he olivat pieniä, se samainen mies (joka muuten edelleen on romanttisessa mielessä kiinnostunut minusta) hoiti lapsia ollessani suihkussa. Voitko moista parisuhdetta kuvitella?
[/quote]
Ja kumpikaan ei käynyt töissä vai?
[/quote]
Molemmat tehtiin osa-aikaisia töitä, kunnes pienempi täytti kolme. Ehditiin käydä suihkussa, hoitaa kotia, helliä toisiamme ja olla läsnä lapsille. Onni on tasa-arvoinen parisuhde.
Sano sille miehellesi, että tekee vähän vähemmän töitä niin pääset sinäkin kaikessa rauhassa suihkuun. Pikkulapsiaika on lyhyt. Vai lakkaako se vonkaamasta jos nalkutat?
[/quote]
Mulla on helppo vauva. Nukkuu 12 tuntia yössä ja viihtyy yksinkin esim. leikkimatolla. Ehditään hyvin suihkuun eikä tartte kanniskella koko aikaa. Miehenkin kanssa voidaan pitää parisuhde ihan kunnossa vaikka päivätöissä käykin.
[/quote]
Mä jo mietinkin, että mistä nuo "kohta sun mies lakkaa vonkaamasta kun haiset niin pahalta" -jutut oikein kumpuavat. Onnellisesta parisuhteesta ja helposta vauvasta tietenkin. Mutta nyt pitää mennä saunaan puolison kanssa, ettei vaan sun kauheat ennustukset toteudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 23:09"][quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 22:22"]
Eiköhän kaikki auton omistavat vanhemmat ole joskus tuota koettaneet. Toinen juttu on, miten jokailtainen autoilu sopii perheen muuhun elämään. Meillä tosiaan oli myös se parivuotias, jota ei viitsinyt repiä unestaan mukaan autoilemaan, joten kyllä kantoliina oli aika huomattavan paljon toimivampi (ja halvempi) kapine kuin auto.
[/quote]
Tuota kommenttia en kyllä ymmärtänyt. Pitääkö molempien vanhempien lähteä sinne autoilemaan? Kai se toinen nyt olisi voinut parivuotiaan kanssa jäädä kotiin?
[/quote]
No kuule jos se toinen on töissä...
Niin ne vaan ajat muuttuu. Kun mun lapset oli pieniä 90-luvun alussa, ei missään nimessä saanut nukuttaa lasta samassa sängyssä ja neuvolassa ohjeistettiin, että tissi ei ole tutti vaan tissiä annetaan nälkään. Kummasti ehti kolmen kanssa tehdä kotihommat, laittaa ruuan ja vielä viettää aikaa puistossa. Kaikista kolmesta tuli tasapainoisia ja itsenäisiä veronmaksajia.
En moiti nykytapaa tai väitä että ennen oli paremmin, totean vaan että on muitakin tapoja. Jokainen perhe etsiköön itselkeen sopivan tavan, ei sitä muiden tarvitse mollata
Mua askarruttaa tässä "kiintymysvanhemmuudessa" (sekö se nyt oli?) muutama juttu: 1) Millainen lapsesta tulee vanhempana, jos on koko ajan ollut äidin helmoissa kiinni, oppiiko omatoimiseksi tai itsenäiseksi? Entä tuo maalaisjärjen kehittyminen, jos äiti tekee kaikki päätökset? 2) Millainen tulee olemaan isä & lapsi -suhde, jos äiti viettää lapsen kanssa 24/7, koska pitää olla sitoutuva äiti? Itse imetin lastani vajaan vuoden ja lapsi nukkui vieressä 10kk, ja "seurustelin" hänen kanssaan. Mutta vietti aikaa myös itsekseen lattialla ja sitterissä, opetteli sosiaalisia taitoja leluille juttelemalla :D. Lapsi on nyt 6v. On todella sosiaalinen, itsenäinen ja reipas. Keksii itselleen tekemistä, omistaa todella hyvät ongelmanratkomiskyvyt, maalaisjärkeäkin on.. Väitän että jos olisin sitoutunut lapseeni 24/7, joutuisin istumaan hänen huoneessaan lattialla rakentelemassa legoja ja värittämässä värityskirjoja.. Siis koko ajan! Tai keksimässä jotain tekemistä.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 22:53"]
Niin ne vaan ajat muuttuu. Kun mun lapset oli pieniä 90-luvun alussa, ei missään nimessä saanut nukuttaa lasta samassa sängyssä ja neuvolassa ohjeistettiin, että tissi ei ole tutti vaan tissiä annetaan nälkään. Kummasti ehti kolmen kanssa tehdä kotihommat, laittaa ruuan ja vielä viettää aikaa puistossa. Kaikista kolmesta tuli tasapainoisia ja itsenäisiä veronmaksajia. En moiti nykytapaa tai väitä että ennen oli paremmin, totean vaan että on muitakin tapoja. Jokainen perhe etsiköön itselkeen sopivan tavan, ei sitä muiden tarvitse mollata
[/quote]
Niinpä. Ennen kun ei ollut subjektiivista hoitoa, ei ehtinyt istua tissi vauvan suussa koko aikaa. Piti ehtiä antamaan sitä kiintymystä muillekin lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 22:53"]
Niin ne vaan ajat muuttuu. Kun mun lapset oli pieniä 90-luvun alussa, ei missään nimessä saanut nukuttaa lasta samassa sängyssä ja neuvolassa ohjeistettiin, että tissi ei ole tutti vaan tissiä annetaan nälkään. Kummasti ehti kolmen kanssa tehdä kotihommat, laittaa ruuan ja vielä viettää aikaa puistossa. Kaikista kolmesta tuli tasapainoisia ja itsenäisiä veronmaksajia. En moiti nykytapaa tai väitä että ennen oli paremmin, totean vaan että on muitakin tapoja. Jokainen perhe etsiköön itselkeen sopivan tavan, ei sitä muiden tarvitse mollata
[/quote]
Ei nytkään kehoiteta nukuttamaan lasta samassa sängyssä vanhempien kanssa, eikä sitä, että lapselle on aina annettava rintaa, kun hän inahtaa. Neuvolalääkärin mukaan jatkuvasti imetettävät lapset kärsivät vatsakivuista(ilmavaivoista), koska he eivät ehdi röyhtäistä, kun nukahtavat aina hetkeksi tissiin. Ja taas ilmavaivat herättää ja äiti imettää ja kierre on valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 22:56"]
Mua askarruttaa tässä "kiintymysvanhemmuudessa" (sekö se nyt oli?) muutama juttu: 1) Millainen lapsesta tulee vanhempana, jos on koko ajan ollut äidin helmoissa kiinni, oppiiko omatoimiseksi tai itsenäiseksi? Entä tuo maalaisjärjen kehittyminen, jos äiti tekee kaikki päätökset? 2) Millainen tulee olemaan isä & lapsi -suhde, jos äiti viettää lapsen kanssa 24/7, koska pitää olla sitoutuva äiti? Itse imetin lastani vajaan vuoden ja lapsi nukkui vieressä 10kk, ja "seurustelin" hänen kanssaan. Mutta vietti aikaa myös itsekseen lattialla ja sitterissä, opetteli sosiaalisia taitoja leluille juttelemalla :D. Lapsi on nyt 6v. On todella sosiaalinen, itsenäinen ja reipas. Keksii itselleen tekemistä, omistaa todella hyvät ongelmanratkomiskyvyt, maalaisjärkeäkin on.. itän että jos olisin sitoutunut lapseeni 24/7, joutuisin istumaan hänen huoneessaan lattialla rakentelemassa legoja ja värittämäsVäsä värityskirjoja.. Siis koko ajan! Tai keksimässä jotain tekemistä.
[/quote]
Täällä vastaa yksi kiintymysäiti, jonka lapset jo teinejä.
1) Oppii omatoimiseksi ja itsenäiseksi. Kun lapsi kasva, se alkaa ihan itsestään kiinnostua enemmän ympäristön tutkimisesta ja muistakin ihmisistä kuin äidistä. Ei tätä kehitystä se estä, että niin kauan kuin vauva itse haluaa, sille annetaan kaikki se huomio minkä se haluaa.
2) Molemmilla meidän lapsilla on ollut niin, että ihan pienenä vauvana eivät ole olleet isästä juuri kiinnostuneita, ja me olemme sen sallineet. Kuitenkin samassa vaiheessa kun ulkomaailma on muutenkin alkanut enemmän kiinnostaa, myös kiinnostus isään on kasvanut. Molemmilla on ollut myös vaihe, jossa äiti ei ole oikein "kelvannut", vain isä. Isä on ollut lapsista se jännä ja kiva juttu, äiti pelkkä "tylsä" syli ja perustarpeiden tyydyttäjä. Tämä vaihe on ollut lyhyt ja sen mentyä ovat olleet molemmista vanhemmista yhtä kiinnostuneita.
En minä muuten ainakaan ole niitä jotka isollekin lapselle toimisivat ohjelmatoimistona. Kyllä minusta lasten on hyvä oppia viihdyttämään itseään, ja myös kestämään tylsyyttä, sitä kun elämässä riittää. Mutta vauvoja ja pieniä taaperoita ei vielä sellainen koske että täytyisi tottua enempiin epämukaviin kokemuksiin kuin mitä elämä väistämättä tarjoaa (jokaisella lapsellahan on väistämättä varmasti jotain kipuja, tunnetta hylkäämisestä jne).
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 23:09"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 22:22"]
Eiköhän kaikki auton omistavat vanhemmat ole joskus tuota koettaneet. Toinen juttu on, miten jokailtainen autoilu sopii perheen muuhun elämään. Meillä tosiaan oli myös se parivuotias, jota ei viitsinyt repiä unestaan mukaan autoilemaan, joten kyllä kantoliina oli aika huomattavan paljon toimivampi (ja halvempi) kapine kuin auto.
[/quote]
Tuota kommenttia en kyllä ymmärtänyt. Pitääkö molempien vanhempien lähteä sinne autoilemaan? Kai se toinen nyt olisi voinut parivuotiaan kanssa jäädä kotiin?
[/quote]
Ehkä sitä autoa tarvitaan samanaikaisesi työmatkoihin tai johonkin muuhun tarkoitukseen, mitä varten se on alun pitäen hankittu. Tai ehkä sillä vanhemmalla, joka vastaa vauvan ruokahuollosta, ei ole ajokorttia. Tai ehkä vaan autoilu on kalliimpaa ja epäekologisempaa kuin kantoliinailu.
Täällä syytetään ap:ta siitä, että antaa elämän pyöriä liikaa vauvan ympärillä, ja sitten ihmetellään kun joidenkin arkeen sopii paremmin muut ratkaisut kuin jokailtainen autolla cruisailu vauvan takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 14:12"]Varmaan olis kannattanut käydä lääkärissä, jos on niin huonossa kunnossa, että eka kertaa istui 6 viikon päästä synnytyksestä ja ei jaksanut edes roskapussia viedä.
[/quote]
Ei siihen kuule lääkäri mitään auta, pahasti revennyt niin on pahasti revennyt. Siinä toivutaan ajan kanssa. Voi näitä valopäitä, ei ne lääkärit mitään taikureita kuitenkaan ole.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 18:08"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 13:31"]
No niin. Tästä tuli sellainen räksytysketju, etten jaksa koko ketjua varmaan lukea edes läpi. Muutama asia vain. Lapseni on motorisesti (ja muutenkin) hyvin kehittynyt. Kääntyilee reippaasti jne. Lattialla viihtyy kun jompikumpi vanhemmista on vieressä, ei viihdy yksin pitkiä aikoja missään (eikä tarvitsekaan). Lapsi nukkuu nyt päiväunia, yksin, jäi siihen kun sai nukahtaa rauhassa tissille. Näitä sattuu välillä, yhä enemmän, mutta ei joka päivä. Ennen 3kk ei sattunut lähes ollenkaan ja nyt opetellaan. Eilen ei sattunut, eikä toissapäivänä. Mies sai nyt suihin, kun oli sitä kärttänyt ja kiukutellut 3 päivää. Mies on nyt tyytyväinen. Juttelemme ja käymme yhdessä vaunulenkillä jne. Kyselen miehen päivästä. Vauva vain vie aina JOMMAN KUMMAN vanhemman ajan niin, että "lapsivapaata" ei ole enkä edes haluaisi, että on. Lapsi on NELJÄ kuukautta! Kolmen kuukauden ikään asti puhutaan oikeastaan vielä kolmesta kohdun ulkoisesta raskauskuukaudesta, jolloin vauvan kuuluisi olla ihokontaktissa. Ihmisvauva olisi valmis syntymään vasta 12kk hedelmöityksestä, mutta silloin äiti ei jäisi henkiin. Mutta sitähän nämä av-mammat eivät tajua. Joku puhui rööki huulessa sitterin vieressä istuvista mammoista (tjtn), osuvasti sanottu. Täältä saa todella huonoja neuvoja. Mies on nyt tyytyväinen kun sai taas seksiä, minä.. No, eihän sillä ole väliä ja kyllä minä jaksan. Haluaisin kohdata mieheni kunnolla puolisona ja niin että minäkin olisin tarpeiden kohde, mutta se odottakoon elämää seuraavaa. Parisuhde on nyt mitä on. Alussa kysyin että mistä apua. Olikohan yhdessä vastauksessa vastattu tähän. Kiitos sinulle yhdelle ja teille muutamalle vertaistukea tarjonneelle, raskasta tämä on mutta sen arvoista. Vauva on pieni vain hetken. Ap
[/quote]
Olet niin selvästi asenteellinen ja halveksut muita äitejä ja heidän tapaansa olla äiti, että ihmettelen mitä roikut täällä märisemässä. Ainutkaan neuvo mitä sinulle on annettu ei ole kelvannut.
[/quote]
Täällä on nyt joku sama idiootti jakelemassa kok akan näitä samoja kommentteja. "Ainutkaan neuvo ei kelvannut" ja muuta ap:ta dissaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko näillä kiintymysvanhemmilla sellainen käsitys, että muut vanhemmat ei pidä lastaan koskaan sylissä tai imetä? Tai että käy vaan heittämässä lapsen pinnasänkyyn ja jättää sinne? Eikö ole kuin nuo kaksi äärilaitaa?
Voisiko miehesi osallistua vauvanhoitoon jotenkin? Silloin hän voisi olla lähempänä teitä niin ettei kokisi jäävänsä ulkopuoliseksi. Ja sinä voisit sillä aikaa vaikka tehdä ruokaa koko perheelle niin saisit erilaista tekemistä. Uskoisin että liiallinen vauvan kanssa olo on pahasta. Isäkin kuuluu perheeseen joten hoitakaa molemmat vauvaa. Ymmärrän että haluat vauvallesi parasta mutta liika on liikaa sillä huomaathan jo nyt sen muodostuneen ongelmaksi koska kyselet täällä neuvoja? Hyvällä tarkoitan ☺
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 00:59"]
Ap, voimia ja jaksamista näiden kaikkitietävien rööki huulessa viisi lasta sitterissä huudattaneiden epäkiintymysvanhemmuusneuvojien kanssa. Vaativa vauva on vaativa vauva, ja rakastava äiti on rakastava äiti 24/7. Olet jo hyvin pitkällä, ja todennäköisesti raskain vaihe alkaa olla takana. Pääsette syömään kiinteitä ja vauva alkaa puuhailla. Olet varmasti loistava äiti. Vaikean synnytyksen jälkeen vauva-arki menee ihan sumussa, mutta se helpottaa hiljalleen. Nyt jo varmaan olet huomannut, että päiviin alkaa tulla rytmiä, mikä taas helpottaa suihkussa käyntiä tms. kun voi hieman ennakoida, kauanko vauva nukkuu. Sinun ei tarvitse mitenkään kantaa syyllisyyttä siitä, ettet ehdi huomioida miestäsi samoin kuin ennen vauvan syntymää. Lapsen itsetunnon kehitys ja perusturvallisuus ovat niin paljon tärkeämpiä asioita kuin aikuisen miehen seksihalut ja huomionkipeys, että on kerrassaan käsittämätöntä, miten tästä asiasta tarvitsee edes keskustella. Vauvan hyvinvointi riippuu äidin hyvinvoinnista, ja isän kuuluu auttaa äitiä kaikin tavoin. Miehesi voisi keskustella ongelmistaan vaikka neuvolassa. On luonnotonta, että tuore isä räjähtelee väsyneelle äidille pikkuasioista. Teille muille täällä ap:ta dissanneille nyrkin ja hellan ja aviovuoteen ja parkuvien kakaroiden keskellä puristuksissa eläville: hankkikaa itsetunto, että joskus lapsillennekin kenties kehittyisi sellainen. Pelottavaa, että löytyy noin paljon naisia, jotka alistuvat mihin tahansa jopa lastensa hyvinvoinnin kustannuksella, jotta saavat pidettyä miehen tyytyväisenä. Tsemppiä ap:lle, terkuin kolmen täysimetetyn ja onnellisen lapsen itseensä syystäkin tyytyväinen äiti ja rakastettu puoliso
[/quote]
En minä ole nyrkin enkä hellan välissä, en ole tupakoitsija, en huudattanut vauvoja sitterissä, enkä anna seksiä kuin omasta halustani (pisin tauko 5 vuotta kun mua ei huvittanut) enkä alistuja. Täysimetin ja tein ainakin osittain kiintymysvanhemmuuteen kuuluvia juttuja. Miehen olin valinnut niin, että hän tekee mukisematta PALJON. Silti minusta ap:n aloitus oli sitten vähintäänkin ristiriitainen (kun lukee sen ketjun loppupuolella uudestaan) ja siitä sai sen kuvan, että hänellä olisi voimia ("en ole yhtään väsynyt") miehellä ei, silti mies "kiukuttelee" eikä ap aio huomioida voimillaan, joita hänelle jää, kun mies hoitaa kaiken, miestä yhtään.
Niin tuli oltua sitä mieltä, että ap on keskittynyt vähän liikaa vauvaan, eikä tajua sitä itse.
Olet koko ajan vauvan kanssa, etkä ehdi siivota etkä laittaa ruokaa? Ei ihme, jos vauva ei viihdy hetkeäkään ilman sinun läheisyyttäsi jos olette edelleen kuin yksi ihminen. Ketään ei tarvi itkettää, vauvan voi nukuttaa syliin ja laskea omaan sänkyyn. Jos itkee, eikä rauhoitu kättä lapsen päällä pitämällä, ota syliin ja nukuta kunnes nukahtaa. Kyllä pikku hiljaa oppii. En ole itkettänyt lapsia ja silti ovat nukkuneet omassa sängyssä. Pinnasänky oli kiinni omassa sängyssäni. Yöllä saatoin ottaa kainaloon kun olin imettänyt, tai siis nukahdettiin molemmat siihen . Kotityöt ja ruoan olen aina meillä tehnyt, onnistunut hoitamaan siinä sivussa esikoisenkin. Enkä ollut väsynyt.
Mitä ihmettä!? Meillä on vauva 4kk, joka on täysimetyksellä, mutta kyllä meillä äiti ehtii tekemään kotitöitä ja laittamaan ruokaa. Vastasyntynyttä pitää imettää "koko ajan", mutta ei enää kuukausien ikäistä. Miten aiot jatkossa menetellä tuon lapsesi kanssa..? Eikö olisi hyvä vauvankin tottua siihen, ettei olla äidin iholla aivan 24/7? Enkä tarkoita mitään huudattamista, mutta minun vauvani ovat kylläisinä tykänneet touhuilla itsekseenkin, tai pötkötellä ja katsella mitä isot puuhaavat.
Ymmärrän toki, että äiti ei halua itkettää lastaan tai jättää tätä yksin, mutta joku raja täytyy tuossa kiintymysvanhemmuudessakin vetää. Jos yhteistä aikaa ei miehen kanssa löydy, voi kiintymyysvanhemmuus kääntyä pian yksinhuoltajuudeksi.
Meillä nukuttiin perhepedissä, mutta silti meillä oli miehen kanssa joka ilta yhteistä aikaa ja synnytyksestä toipuisen jälkeen jotakuinkin säännöllisesti seksiäkin. Kuitenkin molemmat lapset ovat olleet yksin isänsä kanssa ainakin muutaman tunnin pätkiä ihan alusta asti. Kävin suihkussa, vessassa ja kaupassa ihan normaalisti, enhän minä ollut lapsen ainoa vanhempi, vaan vierellä oli toinen, joka kantoi yhtä lailla vastuun.
Jos lapselle kelpaa vain toinen vanhempi, se usein johtuu siitä, että toiselle vanhemmalle (yleensä isälle) ei ole annettu mahdollisuutta muodostaa kiintymyssuhdetta lapsen kanssa. Anna miehelle tilaa kasvaa vanhemmuuteen. Anna miehen ja lapsen puuhailla keskenään ja juo vaikka rauhassa kahvit toisessa huoneessa, äläkä säntää paikalle heti, jos lapsi älähtää. Mies on lapsen isänä aivan yhtä kykenevä vanhempi kuin sinäkin. Käy välillä pienellä kävelyllä, se auttaa omaakin hyvinvointiasi. Luota mieheesi, olet itse hänet lapsesi vanhemmaksi valinnut.
Vetäytykää välillä molemmat taka-alalle ja antakaa lapsen puuhailla itsekseen. Ei lapsi kaipaa vanhempaa joka sekuntti viereen hönkimään. Anna lapsen kölliä lattialla lelua ihmettelemässä ja istu miehen viereen sohvalle. Kysy mieheltä päivän tapahtumista ja keskity hetkeksi häneen. Muistuta itseäsi niistä asioista, joihin miehessä ihastuit. Pelkkä arkipäiväinen läheisyys ja toisen huomioiminen kantaa jo eteenpäin, jos seksi ei vielä huvitakaan. Toki miehenkin täytyy ymmärtää, ettei seksi ole pienen vauvan äidin asialistalla kovin korkealla, mutta kyllä hän kuitenkin ansaitsee aikaa ja huomiota. Ei perhe voi pyöriä vain lapsen ympärillä.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:22"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:17"]Vauva liinaan, niin saat yhden tai molemmat kädet vapaiksi, voit jopa puuhailla jotain samalla kun imetät. Ei vauvaankaan tarvitse erikseen keskittyä jatkuvasti, osaahan se ilmaista tarpeitaan. Tietysti ymmärrettävää, kun on ensimmäinen ja ainoa. [/quote] Asentorajoitteinen vauva ei syö liinassa eikä edes sohvalla. Olen kyllä yrittänyt kovasti! :"( 3kk meni siis vauvan kanssa sohvalla, nyt on jo sen jälkeen helpottanut niin että voin vauva kantoliinassa aina jotain tehdä sen hetken kun viihtyy. Siitäpä mies varmaan on nyt alkanut osoittaa turhautumistaan kun tilanne on jo vähän parempi, niin uskaltaa päästää tunteensa esiin. Ja minä EN itketä lastani!! Tämä siis teille joiden mielestä vauva lattialle vaan niin pitkäksi aikaa kunnes karjuu huomiota raukka parka. Ap
[/quote]
Tämäkään ei tullut aloituksessa esille, siis onko vauva jotenkin epänormaalin vaativa? Ei saa oikein selvää, onko vauva vaativa vai ap kiinni liikaa vauvassa. Normaali äiti sanoisi vauvaa vaativaksi heti aloituksessa, eikä kehuisi kiintymysvanhemmuudellaan. Ei tuo sitten edes ole kiintymysvanhemmuutta, jos vauva on epänormaalin VAATIVA, silloin kuka tahansa vanhempi joutuisi toimimaan aika poikkeavasti, mutta ymmärsin, että kiintymysvanhemmuudessa valitaan olla vauvan kanssa noin...?
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 20:11"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 19:50"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 18:42"][quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 18:34"] Kiintymysvanhemmuutta on myös kritisoitu, älä ota ihan kailkea lukemaasi annettuna, oman järjen käyttö on äitiydessä hyväksi! [/quote] Kritisoitu miltä kannalta? Ei ainakaan lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen. [/quote] No ainakin a) naisten alistamisen (Ranskassa tästä käyty paljon keskustelua) b) isän ja lapsen suhteen etääntymisen näkökulmista
[/quote]
Naisten alistamisen? Tässä ketjussa kyllä sympatiat ovat olleet alistetun isän puolella, kun on joutunut tekemään kotitöitä eikä ole edes seksiä saanut...
Kiintymysvanhemmuus itsessään ei alista ketään, mutta jos puolisoilta puuttuu keskusteluyhteys, varmasti kaikenlainen vanhemmuus tuntuu alistavalta.
[/quote]
Onhan isä saanut suuhoitoa, kun äiti on makuullaan ollut koko ajan, eikä ole edes voinut istua. Siinä sohvalla aukaissut vain suunsa ja tyydyttänyt isän