Mistä apua, kun kiintymysvanhemmuus tuhoaa parisuhteen?
Tai oikeastaan mies kiukuttelee.
Vauvaamme on 4kk. Olen täysimettänyt häntä, mikä vaati ensimmäiset 3kk 24/7 omistautumisen imetykseen. Mies laittoi ruuat jne. Muutoinkin vauva on hoidettu kiintymysvanhemuuden oppien mukaan, ei ole ollut hoidossa, nukkuu perhepedissä jne. Olen itse ollut pois vauvan luota vasta kaksi kertaa tunnin jolloin vauva on ollut miehellä. Minä en ole lainkaan väsynyt (siitä kiitos
Miehen tähänastisen osallistumisen), tämä tuntuu luonnolliselta ja oikealta tavalta hoitaa lapsi.
Mutta mies. Aluksi hän oli aivan mukana 100% ja on osittain vieläkin, mutta nyt kyselee että koska vauva alkaa nukkua omassa sängyssä jne ja selvästi vertaa minua kavereidensa vaimoihin joilla (einespulloruokitut vauvat, sitteriin / pinnasänkyyn yksin vain jotta mammalla on omaa aikaa) ehtivät enemmän kaikkea. Miestä kiukuttaa tehdä niin paljon ja varmasti hän on myös mustasukkainen sekä minusta että vauvasta. Vauva ei esim. rauhoitu kuin minun sylissäni jne, vaikka miehellä on ollut tilaisuuksia hoitaa näitäkin tilanteita ja hänellä ja vauvalla on omat juttunsa, mies saa vauvan enemmän nauramaan yms. Minusta mies on mustasukkainen mikä näkyy mm. siitä, että hän saattaa kilahtaa pikkuasioista kuten jos kaadan vaikka kahvia vain itselleni enkä kysy häneltä (väsyksissäni, vahingossa, mies siis suuttuu koska hän on tehnyt näitä pikkujuttuja minun puolestani sen 6kk) tai on turhautunut kun ei saa seksiä kun en vain ehdi/jaksa.
Mistä tällaisen tilanteen ratkomiseksi saisi apua? Mies on muuttumassa kylmäksi, äreäksi ja etäiseksi enkä tiedä mihin tämä kaikki johtaa. Ainokaisen lapseni haluan kuitenkin kasvattaa hyvin, (en pysty antamaan häntä hoitoon jne), vauva on sen ansainnut. Sydämeni särkyy tässä ristitulessa.
Kommentit (313)
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 01:23"]Olet ihana! Viisaita sanoja.
[/quote]
Tämä oli tarkoitettu 65:lle :)
Musta toi on ihan normaali tapa hoitaa vauvaa, joten ei sun pidä mitään kiintymysvanhemmuutta tässä syyttää. Sun mies on vähän lapsellinen. Tottakai vauva on etusijalla ja parisuhde jäähyllä, kun perheessä on pieni vauva. Tää pitäisi molempien ymmärtää.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 20:59"][quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 19:50"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 18:42"][quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 18:34"] Kiintymysvanhemmuutta on myös kritisoitu, älä ota ihan kailkea lukemaasi annettuna, oman järjen käyttö on äitiydessä hyväksi! [/quote] Kritisoitu miltä kannalta? Ei ainakaan lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen. [/quote] No ainakin a) naisten alistamisen (Ranskassa tästä käyty paljon keskustelua) b) isän ja lapsen suhteen etääntymisen näkökulmista
[/quote]
heh, noiden ranskalaisten höpötykset kannattaa jättää omaan arvoonsa. Imettäminen ei ole alistumista ja se vauva nyt vaan muuttaa elämää, olipa kiintymyysavanhempi tai ei.
Miten ihmeessä kiintymyysvanhemmuus voisi heikentää lapsen ja vanhemman suhdetta!? Eihän tuossa ole järjen häivääkään :D
[/quote]
Siis se tekee äidistä t-ä-y-s-i-n korvaamattoman esim. kieltämällä tutin käytön. Isä on vain statisti.
Minua myös kiinnostaa, miltä isommista sisaruksista tuntuu, kun äiti "pesii" vauvan kanssa koko ensimmäisen vuoden ja toimii vauvan tuttina? Miksei heillä ole mitään väliä? Sammuuko äidinrakkaus heitä kohtaan, kun uusi vauva syntyy?
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 21:27"]Mitenkähän maatiloilla lastenhoito järjestetään? Ei lapset rikki mene, jos ovat keskenään, kun vanhemmat tekevät omia juttujaan.[/quote]
Ihan viedään päivähoitoon sitten kun tulee tarvetta. Tietyssä vaiheessa on onnistunut kotihoidon ja töiden yhdistäminen, kun olemme sumplineet miehen kanssa työt niin, että hoidetaan lasta vuorotellen, ja välillä toinen hoitaa samalla kun tekee jotain, missä lapsi voi _turvallisesti_ olla mukana. Isompi lapsi kaipaa jo muita virikkeitä ja seuraa, eikä viihdy enää pitkiä aikoja töillä mukana, joten on lapsen edun mukaista päästä edes osapäivähoitoon.
Ja lapset todellakin menee rikki, jos jäävät traktorin tai edes pienkuormaajan alle tai joutuvat sonnin puskemaksi.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 22:56"]
Mua askarruttaa tässä "kiintymysvanhemmuudessa" (sekö se nyt oli?) muutama juttu: 1) Millainen lapsesta tulee vanhempana, jos on koko ajan ollut äidin helmoissa kiinni, oppiiko omatoimiseksi tai itsenäiseksi? Entä tuo maalaisjärjen kehittyminen, jos äiti tekee kaikki päätökset? 2) Millainen tulee olemaan isä & lapsi -suhde, jos äiti viettää lapsen kanssa 24/7, koska pitää olla sitoutuva äiti? Itse imetin lastani vajaan vuoden ja lapsi nukkui vieressä 10kk, ja "seurustelin" hänen kanssaan. Mutta vietti aikaa myös itsekseen lattialla ja sitterissä, opetteli sosiaalisia taitoja leluille juttelemalla :D. Lapsi on nyt 6v. On todella sosiaalinen, itsenäinen ja reipas. Keksii itselleen tekemistä, omistaa todella hyvät ongelmanratkomiskyvyt, maalaisjärkeäkin on.. Väitän että jos olisin sitoutunut lapseeni 24/7, joutuisin istumaan hänen huoneessaan lattialla rakentelemassa legoja ja värittämässä värityskirjoja.. Siis koko ajan! Tai keksimässä jotain tekemistä.
[/quote]
1) Erittäin tasapainoinen ja itsenäinen. Kun lapsi tietää saavansa tukea ja turvaa, ja on kokenut olevansa rakastettu, uskaltaa hän toimia paremmin itsenäisesti, suhtautuu luottavaisesti muihin ihmisiin ja luo terveitä ihmissuhteita. Kiintymyysvanhemmuudessa äiti ei todellakaan tee kaikkia päätöksiä, vaan lapselle nimenomaan annetaan mahdollisuuksia vaikuttaa itse valinnoillaan ja toiminnallaan. Vanhemmat asettavat rajat, mutta lapsi saa niiden sisällä mahdollisuuden vaikuttaa ja olla itsenäinen.
Ongelmat lapsuuden kiintymyssuhteissa näkyvät aikuisena mm. läheisriippuvuutena.
2) kiintymyysVANHEMMUUS ei todellakaan tarkoita lapsen olevan vain äidin hoidettavana. Tietysti vain äiti pystyy imettämään, mutta muuten vanhemmat voivat toimia tasavertaisina.
Surullista, jos kuvittelet lapsesi oppineen sosiaalisia taitoja yksin ollessaan.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 23:01"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 22:53"]
Niin ne vaan ajat muuttuu. Kun mun lapset oli pieniä 90-luvun alussa, ei missään nimessä saanut nukuttaa lasta samassa sängyssä ja neuvolassa ohjeistettiin, että tissi ei ole tutti vaan tissiä annetaan nälkään. Kummasti ehti kolmen kanssa tehdä kotihommat, laittaa ruuan ja vielä viettää aikaa puistossa. Kaikista kolmesta tuli tasapainoisia ja itsenäisiä veronmaksajia. En moiti nykytapaa tai väitä että ennen oli paremmin, totean vaan että on muitakin tapoja. Jokainen perhe etsiköön itselkeen sopivan tavan, ei sitä muiden tarvitse mollata
[/quote]
Ei nytkään kehoiteta nukuttamaan lasta samassa sängyssä vanhempien kanssa, eikä sitä, että lapselle on aina annettava rintaa, kun hän inahtaa. Neuvolalääkärin mukaan jatkuvasti imetettävät lapset kärsivät vatsakivuista(ilmavaivoista), koska he eivät ehdi röyhtäistä, kun nukahtavat aina hetkeksi tissiin. Ja taas ilmavaivat herättää ja äiti imettää ja kierre on valmis.
[/quote]
Meille ainakin synnärillä suositeltiin perhepetiä ja vauvan vieressä nukuttamista.
Neuvolalääkärisi on selvästi ihan pihalla, kannattaa tehdä virallinen valitus ja vaatia uutta lääkäriä.
Oleellista on alkaa puhua rehellisesti, kummankin. Meillä on viisi alle yläasteikäistä lasta ja jokainen on täysimetetty ja jokainen on saanut huomiota. Myös mies mutta myös minä. Jokainen hyvin toimiva perhe sisältää vain tämän jutun: molemmat vanhemmat nauttii elämästä ja arjesta.
Jos alapää ei kestä seksiä 4 kk synnytyksestä niin onko se ok? Kuka seuraa terveyttäsi? Käsittääkseni et ole enää neuvolan asiakas vain lapsesi on.
Entä omat halusi? Pitäisikö sinun olla huolissasi kadonneesta libidosta -kuin siitä että "antaisi miehelle"!
Tuo miehen räjähtely on asia jota ei voi sivuuttaa. Et voi miellyttää miestä vaan arjen pitäisi olla miellyttävää. Siinä on ero. Jos miellytät toista niin onko se sinusta asia joka tulee luontevasti vai teetkö jotain koska lepyttelet miehen tunteita yms. Tämä ei auta siinä että tulisit itse kiihottuneeksi. Jätät omat tarpeesi sivuun täysin. Tämä ei ole vauvan asia eikä seksuaalisuutesi ole miehesikään asia vaan sinun.
Ymmärrän että olette väsyneitä ja eka lapsi voi olla haaste. Erityisesti jos ette ole eläneet kauaa yhdessä ja puhuneet vanhemmuudesta mutta rehellinen pitää olla itselleen: onko alapää vielä oikeasti niin kipeä ettei seksi toimi ja mikä siihen auttaa? Vai tahdotko edes seksiä? Vai onko parisuhteen riidat yms syynä haluttomuuteesi?
Syytä ei kannata nakata toiselle. Te muodostatte perheenne ja olette sen viat mutta löydätte myös ratkaisut. Jos sinusta tuntuu että on kaksi vaihtoehtoa joko imettää jatkuvasti noin vanhaa vauvaa tai huudattaa niin kysy apua neuvolasta! Siihen väliin löytyy syitä ja ratkaisuja. Epäilen että olet kovin konservatiivinen ja neuvolassa et painota ongelmia tai pyydä siihen apua. Ongelma saattaa ratketa vaikkapa unikoulussa tai tarjoamalla tutti. Sinuakin saattaa riitatilanteissa helpottaa se että pääset imettämään lasta tai tarjoat vatsavaivoja kitisevälle lapselle rintaa jolloin väärällä imetysotteella ja -tavalla vatsaan menee lisää ilmaa ja tilanne pahenee. En siis sano mikä on ratkaisu vaan se on aina oma juttunsa.
Minusta tärkeää on että olet tietoinen ongelmista ja sinä tässä tiedät perheenne tilanteen. Jos sanot että mies räjähtelee niin pohtisitte mikä on taustalla kuin arvailet ja koitat miellyttää.
Ehkä sinulle ei ole ongelma imettää kokoajan? Tai ajatteletko että imettämällä toisin et vastaa lapsen itkuun? Onko imetys ainoa tapa tarjota lapselle apua?
Entä huomaatko milloin lapsi syö ja milloin tankkaa läheisyyttä?
Sinäkin saat tahtoa miehesi kanssa eroottisia hetkiä. Ei se vähennä äitiyttäsi jos tahtoo olla nainen ja herätellä itseään siihen suuntaa että nauttii seksistä ja nimenomaan koska sitä itse tahtoo. Ei miellyttääkseen toista.
Minusta se on homman nimi: olla rehellinen itselleen ja jos liitto toisen kanssa ei toimi niin haette apua on koitatte pärjätä ja sitten lopulta eroatte jos ette pysty elämään yhdessä ilman että tiuskitte ja koitatte miellyttää.. mutta kaikki alkaa siitä että olisitte rehellisiä toisillenne. Mitä te tunnette? Joku teitä estää teidän välillä koska minä saan ainakin tunteen että kaksi aikuista pistetään vauvan kanssa samaan tilaan ja teillä on omat kuvitelmat mitä arjen kuuluu olla. Jos sinulla yhä on alapää yhä rikki niin luulisi että jokainen terve mies käsittää ettei voi panna kun pimppi on yhä auki! Toisaalta sinun seksuaalisuutesi on sinun oma asia eikä kenellekään kuulu "antaa" mutta itsensä voi kyseenalaistaa ja miettiä omia syitä. Teidän parisuhde toimii kun muuttaa itseään eikä vaadi muutosta toiselta. Tai alistu aina itse joustamaan ja olemaan miellyttävä. Joskus kaikki ihmissuhteet ei vaan toimi ja silloin erotaan mutta puhuisitte toisillenne, en usko että olette riittävän tietoisia mitä tahdotte.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 23:22"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 23:01"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 22:53"]
Niin ne vaan ajat muuttuu. Kun mun lapset oli pieniä 90-luvun alussa, ei missään nimessä saanut nukuttaa lasta samassa sängyssä ja neuvolassa ohjeistettiin, että tissi ei ole tutti vaan tissiä annetaan nälkään. Kummasti ehti kolmen kanssa tehdä kotihommat, laittaa ruuan ja vielä viettää aikaa puistossa. Kaikista kolmesta tuli tasapainoisia ja itsenäisiä veronmaksajia. En moiti nykytapaa tai väitä että ennen oli paremmin, totean vaan että on muitakin tapoja. Jokainen perhe etsiköön itselkeen sopivan tavan, ei sitä muiden tarvitse mollata
[/quote]
Ei nytkään kehoiteta nukuttamaan lasta samassa sängyssä vanhempien kanssa, eikä sitä, että lapselle on aina annettava rintaa, kun hän inahtaa. Neuvolalääkärin mukaan jatkuvasti imetettävät lapset kärsivät vatsakivuista(ilmavaivoista), koska he eivät ehdi röyhtäistä, kun nukahtavat aina hetkeksi tissiin. Ja taas ilmavaivat herättää ja äiti imettää ja kierre on valmis.
[/quote]
Meille ainakin synnärillä suositeltiin perhepetiä ja vauvan vieressä nukuttamista.
Neuvolalääkärisi on selvästi ihan pihalla, kannattaa tehdä virallinen valitus ja vaatia uutta lääkäriä.
[/quote]
Yliopistosairaalassa 2010-luvulla sanottiin, että lapsentahtisesti imetetyillä lapsilla on harvemmin vatsavaivoja/koliikkia kuin muilla.
309:llä oli paljon hyvää pohdintaa, mutta pieni huomio: unikouluja ei ole noin pienille, eikä muutenkaan välttämättä ole muuta ratkaisua kuin aika. Parin kuukauden päästä voi olla ihan toisenlaista. Parisuhteen kanssa pitää sitten nähdä itse vaivaa, ihan niin kuin 309 toteaa.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 23:10"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 20:59"][quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 19:50"] [quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 18:42"][quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 18:34"] Kiintymysvanhemmuutta on myös kritisoitu, älä ota ihan kailkea lukemaasi annettuna, oman järjen käyttö on äitiydessä hyväksi! [/quote] Kritisoitu miltä kannalta? Ei ainakaan lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen. [/quote] No ainakin a) naisten alistamisen (Ranskassa tästä käyty paljon keskustelua) b) isän ja lapsen suhteen etääntymisen näkökulmista [/quote] heh, noiden ranskalaisten höpötykset kannattaa jättää omaan arvoonsa. Imettäminen ei ole alistumista ja se vauva nyt vaan muuttaa elämää, olipa kiintymyysavanhempi tai ei. Miten ihmeessä kiintymyysvanhemmuus voisi heikentää lapsen ja vanhemman suhdetta!? Eihän tuossa ole järjen häivääkään :D [/quote] Siis se tekee äidistä t-ä-y-s-i-n korvaamattoman esim. kieltämällä tutin käytön. Isä on vain statisti.
[/quote]
Mä pidän itseäni kiintymysvanhempana, eikä kukaan ole kieltänyt mua käyttämästä lapsillani tuttia. Tosin olen jättänyt sen pois siinä vaiheessa, kun refleksinomainen imemisen tarve on vähentynyt - eli tutista on vieroitettu aiemmin kuin rinnasta.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 23:36"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 23:22"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 23:01"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 22:53"]
Niin ne vaan ajat muuttuu. Kun mun lapset oli pieniä 90-luvun alussa, ei missään nimessä saanut nukuttaa lasta samassa sängyssä ja neuvolassa ohjeistettiin, että tissi ei ole tutti vaan tissiä annetaan nälkään. Kummasti ehti kolmen kanssa tehdä kotihommat, laittaa ruuan ja vielä viettää aikaa puistossa. Kaikista kolmesta tuli tasapainoisia ja itsenäisiä veronmaksajia. En moiti nykytapaa tai väitä että ennen oli paremmin, totean vaan että on muitakin tapoja. Jokainen perhe etsiköön itselkeen sopivan tavan, ei sitä muiden tarvitse mollata
[/quote]
Ei nytkään kehoiteta nukuttamaan lasta samassa sängyssä vanhempien kanssa, eikä sitä, että lapselle on aina annettava rintaa, kun hän inahtaa. Neuvolalääkärin mukaan jatkuvasti imetettävät lapset kärsivät vatsakivuista(ilmavaivoista), koska he eivät ehdi röyhtäistä, kun nukahtavat aina hetkeksi tissiin. Ja taas ilmavaivat herättää ja äiti imettää ja kierre on valmis.
[/quote]
Meille ainakin synnärillä suositeltiin perhepetiä ja vauvan vieressä nukuttamista.
Neuvolalääkärisi on selvästi ihan pihalla, kannattaa tehdä virallinen valitus ja vaatia uutta lääkäriä.
[/quote]
Yliopistosairaalassa 2010-luvulla sanottiin, että lapsentahtisesti imetetyillä lapsilla on harvemmin vatsavaivoja/koliikkia kuin muilla.
[/quote]
Eikä lapsen röytäyttämistä enää suositella muutenkaan imetetyille vauvoille.
Pulloruokinta on eri asia, siinä lapsi voi haukata ilmaa tai syödä liian nopeasti, mistä tulee vatsakipuja.
No huomioi vähän enemmän sitä miestä. Hyvä parisuhde on tärkeä asia lapsen kehityksenkin kannalta.
Juu ei noin. Suurin virhe on että unohtaa sen parisuhteen kun lapsi syntyy.
Eikös opasvauvanhoito ole vain uusavuttomille?
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:15"]Eikös opasvauvanhoito ole vain uusavuttomille?
[/quote]
No, en ole koko opasta lukenut, mutta jälkikäteen olen huomannut että kas taidan tätä luonnostaan noudattaa (keskusteluista).
Ap
Taas näitanaisia jotkasaavat lapsen ja unohtavat elää. Laikki pyörii lapsen ympärillä ja sitten ihmetellään kun puoliso pettää tai lähtee menemään.
paras kasvualusta lapselle kun kuitenkin on vanhempien hyvä ja kunnioittava parisuhde.
Vauva liinaan, niin saat yhden tai molemmat kädet vapaiksi, voit jopa puuhailla jotain samalla kun imetät. Ei vauvaankaan tarvitse erikseen keskittyä jatkuvasti, osaahan se ilmaista tarpeitaan. Tietysti ymmärrettävää, kun on ensimmäinen ja ainoa.
Hyvä otsikko sinulla. Tajuatko otsikon sisältöä itse? Sun miehesi on puutteessa ja henkisesti hylätty. Rakkaus ei kestä jos mies dumbataan lapsen syntyessä.