Mistä apua, kun kiintymysvanhemmuus tuhoaa parisuhteen?
Tai oikeastaan mies kiukuttelee.
Vauvaamme on 4kk. Olen täysimettänyt häntä, mikä vaati ensimmäiset 3kk 24/7 omistautumisen imetykseen. Mies laittoi ruuat jne. Muutoinkin vauva on hoidettu kiintymysvanhemuuden oppien mukaan, ei ole ollut hoidossa, nukkuu perhepedissä jne. Olen itse ollut pois vauvan luota vasta kaksi kertaa tunnin jolloin vauva on ollut miehellä. Minä en ole lainkaan väsynyt (siitä kiitos
Miehen tähänastisen osallistumisen), tämä tuntuu luonnolliselta ja oikealta tavalta hoitaa lapsi.
Mutta mies. Aluksi hän oli aivan mukana 100% ja on osittain vieläkin, mutta nyt kyselee että koska vauva alkaa nukkua omassa sängyssä jne ja selvästi vertaa minua kavereidensa vaimoihin joilla (einespulloruokitut vauvat, sitteriin / pinnasänkyyn yksin vain jotta mammalla on omaa aikaa) ehtivät enemmän kaikkea. Miestä kiukuttaa tehdä niin paljon ja varmasti hän on myös mustasukkainen sekä minusta että vauvasta. Vauva ei esim. rauhoitu kuin minun sylissäni jne, vaikka miehellä on ollut tilaisuuksia hoitaa näitäkin tilanteita ja hänellä ja vauvalla on omat juttunsa, mies saa vauvan enemmän nauramaan yms. Minusta mies on mustasukkainen mikä näkyy mm. siitä, että hän saattaa kilahtaa pikkuasioista kuten jos kaadan vaikka kahvia vain itselleni enkä kysy häneltä (väsyksissäni, vahingossa, mies siis suuttuu koska hän on tehnyt näitä pikkujuttuja minun puolestani sen 6kk) tai on turhautunut kun ei saa seksiä kun en vain ehdi/jaksa.
Mistä tällaisen tilanteen ratkomiseksi saisi apua? Mies on muuttumassa kylmäksi, äreäksi ja etäiseksi enkä tiedä mihin tämä kaikki johtaa. Ainokaisen lapseni haluan kuitenkin kasvattaa hyvin, (en pysty antamaan häntä hoitoon jne), vauva on sen ansainnut. Sydämeni särkyy tässä ristitulessa.
Kommentit (313)
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:14"]Hei haloo ap, olet sekopää. Ei lapsia noin kasvateta. Nappaa se lanteille ja kauha toiseen käteen. Illalla nukutat babyn ja tarjoat miehelle sulojasi. Älä ole ääliö.
[/quote]
Kun se vauva ei nuku ellen ole vieressä. Luuletko etten ole kokeillut sen tuhat kertaa jo? Herää aina. Eikä kiinnosta tarjota suloja itkevä vauva sylissä. (Eikä fyysisesti traumaattisen synnytyksen jälkeen muutenkaan).
Joskus päivisin on saanut suihin, viimeksi 5d sitten.
Ap
Hae apua itsellesi myös. Tuollainen takertuminen lapseen ei ole tervettä.
Mikä ihmeen KIINTYMYSVANHEMMUUS????
Sä pilaat itse parisuhteesi ja syytät siitä miestä.
Äh, miten niin vaatii 24/7 omistautumisen se täysimetys? Jos on niin vaikeaa ollut, niin ehkä on maidontuotannossa tai vauvan voinnissa jotakin ongelmaa ja olisi kannattanut turvautua niihin einesvastikkeisiin? Minusta se oli helppoa, tissi vaan suuhun, ei tarvinnut käyttää aikaa tuttipullojen pesuun tai maidon lämmittelyyn ja halpaakin tietysti.
Minusta tuo kiintymysvanhemmuus on ihan jees, olen omatkin lapset täysimettänyt ja vieressä ovat nukkuneet enempi tai vähempi useamman vuoden ikäiseksi.Tosin kyllä ne sitterissä tai lattialla tai joskus pinnasängyssäkin oli.
Mutta jos sinun miestä nyt on alkanut rassata tilanne, niin täytyyhän sinun yrittää huomioida että teitä on siinä kolmen ihmisen perhe. Sinun käsitys oikeasta tavasta tehdä asiat on yksi, sitten on miehen käsitykset jotka voi olla erilaiset, ja sitten on tietysti se vauva joka vaatii mitä vauva vaatii. Mutta teidän tulkinnat siitä mitä vauva vaatii, voi tietysti olla erilaiset eikä se ole sanottua että sinä tai joku kiintymysvanhemmuusoppikirja on oikeassa. Jos nyt vaikka se perhepedissä nukkuminen on erityisesti rankkaa miehelle, niin yrittäkää keksiä siihen kompromissi.
Eihän sinun tarvitse alkaa vauvalle syöttämään korviketta ja pitämään sitä sitterissä tuntikaupalla, mutta osoita nyt kuitenkin miehelle että kunnioitat hänen näkemyksiään ja suhtaudut hänen toiveisiinsa vakavasti kuten parisuhteessa kuuluu. Helposti miehen näkökulmasta se vauvanhoito on ikään kuin sinun harrastus jota teet haluamallasi tavalla joka päivä kellon ympäri ja siksi miestä turhauttaa se ettet "muka" ehdi muuta, vaikka itse koet että uhraudut täysin vauvan vuoksi. Totuus on varmaan jotakin siltä väliltä, mieti sitä.
Raskasta miehellesi koska tekee kaiken eikä saa mitään. Sinä saat mitä haluat joten jousta vähän.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:17"]Vauva liinaan, niin saat yhden tai molemmat kädet vapaiksi, voit jopa puuhailla jotain samalla kun imetät. Ei vauvaankaan tarvitse erikseen keskittyä jatkuvasti, osaahan se ilmaista tarpeitaan. Tietysti ymmärrettävää, kun on ensimmäinen ja ainoa.
[/quote]
Asentorajoitteinen vauva ei syö liinassa eikä edes sohvalla. Olen kyllä yrittänyt kovasti! :"(
3kk meni siis vauvan kanssa sohvalla, nyt on jo sen jälkeen helpottanut niin että voin vauva kantoliinassa aina jotain tehdä sen hetken kun viihtyy. Siitäpä mies varmaan on nyt alkanut osoittaa turhautumistaan kun tilanne on jo vähän parempi, niin uskaltaa päästää tunteensa esiin.
Ja minä EN itketä lastani!! Tämä siis teille joiden mielestä vauva lattialle vaan niin pitkäksi aikaa kunnes karjuu huomiota raukka parka.
Ap
Aloittajan vauva on vielä tosi pieni. Ei tuossa iässä tarvitsekaan laittaa hoitoon tai järjestää mitään parisuhdeaikaa. Sekin on ihan täysin normaalia, ettei seksiä tee mieli, jos synnytyksestä toipuminen on vielä käynnissä. Myöhemmin tosin kannattaa pikkuhiljaa irtautuakin lapsesta, mutta nelikuinen saa todellakin olla äitinsä huomion keskipiste ihan 24/7.
Mies tehnyt kaikki ruuat kun sä täysimetät? Niin mäkin täysimetin, mutta tein mä nyt ruokaa. Minkätasoista kourmettia sen pitää olla? Mietin lähinnä tuota sun vauvalle omistautumisen määrää..
Meilläkin vauva nukkui perhepedissä, tosin mies nikkaroi pinnasängystä (ikean malli) sellaisen, että toinen laita irroitettiin kokonaan, jolloin se oli minun sänkyni vieressä ja yhtä korkealla kuin patjani. Toi vähän lisää tilaa sänkyyn. Seksiä meillä ei ollut ollenkaan (en tiedä oliko teillä ongelmaa siitä) moneen moneen kuukauteen, mua ei kiinnostanut. Mies valvoi vauvan kanssa, jos tarvitsi. (Onneksi!) vaikka kävi töissä. Itse hoidin kaikki yösyötöt.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:17"]
Vauva liinaan, niin saat yhden tai molemmat kädet vapaiksi, voit jopa puuhailla jotain samalla kun imetät. Ei vauvaankaan tarvitse erikseen keskittyä jatkuvasti, osaahan se ilmaista tarpeitaan. Tietysti ymmärrettävää, kun on ensimmäinen ja ainoa.
[/quote]
No ei ole, minusta oikeasti ihan epänormaalia. Ei mua ainakaan joku vauva kiinnostanut, eihän siitä mitään seuraa ole, vaan tv ja naistenlehdet ja kotiaskareet, kunhan lapsen tarpeet hoidin ja siihen kuuluu toki myös huomio. Mutta tuijottaa jotain vauvaa 24/7... Miksi? :O
Milloin ajattelit alkaa olemaan taas vaimokin? 2 kk päästä? 8 kk päästä? 2 vuoden päästä? Miehelle olisi varmaan tärkeää tietää, milloin tilanne muuttuu.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:22"]Raskasta miehellesi koska tekee kaiken eikä saa mitään. Sinä saat mitä haluat joten jousta vähän.
[/quote]
Miehellä on kuitenkin 2-3h päivässä omaa aikaa harrastaa ja tehdä mitä haluaa. Mies ei saa mitään? Ehkä hyvinvoivan vauvan? Yhdessä tämä lapsi on tehty ja päätetty hankkia.
Tämä varmaan kuulostaa uhrautumiselta, mutta minun vapaa-aikaani on suihkussa käyminen eikä sekään edes joka päivä. Mutta silti koen tämän sen arvoiseksi eli en valita ollenkaan.
Ap
Kyseessä on vauva. Molempien vanhempien kuuluu osallistua yhtä lailla. Onkohan vähän isyys haussa?
Mä olen hoitanut kaksi vauvaani sylissä - kai sitä voisi kiintymysvanhemmuudeksi kutsua, ellei se sana olisi niin punainen vaate tällä palstalla. On ihan luonnollista, että vauvan paikka on ensimmäiset kuukaudet äidin rinnalla yötä päivää.
Onnekseni olen saanut aikuisen miehen, joka ei ala vertailemaan itseään vauvaan. Tätä ketjua lukiessani iloitsen jälleen kerran asiasta.
Meinaatko unohtaa esikoisesi sitten kun mahdollisesti hankitte toisen lapsen? Kun taas keskityt täysin vauvaan. Niin tai siis tuolla menolla toista lasta ei tule, kun jätät miehen kuplanne ulkopuolelle.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:23"]Aloittajan vauva on vielä tosi pieni. Ei tuossa iässä tarvitsekaan laittaa hoitoon tai järjestää mitään parisuhdeaikaa. Sekin on ihan täysin normaalia, ettei seksiä tee mieli, jos synnytyksestä toipuminen on vielä käynnissä. Myöhemmin tosin kannattaa pikkuhiljaa irtautuakin lapsesta, mutta nelikuinen saa todellakin olla äitinsä huomion keskipiste ihan 24/7.
[/quote]
Eisitä lasta tarvitsekaan laittaa hoitoon,vaan huomio sitä puolisoa siellä arjen keskellä. Oikeastiko teillä on vain jotain parisuhdeaikoja ja arjessa ette kiinnitä puolisoonne huomiota tai jaa hänen kanssaan asioita.
En yhtään ihmettele pettämisiä,jos se arki pyörii vain lapsien kautta ja se puoliso kaivetaan naftaliinista kun huvittaa.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:22"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:17"]Vauva liinaan, niin saat yhden tai molemmat kädet vapaiksi, voit jopa puuhailla jotain samalla kun imetät. Ei vauvaankaan tarvitse erikseen keskittyä jatkuvasti, osaahan se ilmaista tarpeitaan. Tietysti ymmärrettävää, kun on ensimmäinen ja ainoa. [/quote] Asentorajoitteinen vauva ei syö liinassa eikä edes sohvalla. Olen kyllä yrittänyt kovasti! :"( 3kk meni siis vauvan kanssa sohvalla, nyt on jo sen jälkeen helpottanut niin että voin vauva kantoliinassa aina jotain tehdä sen hetken kun viihtyy. Siitäpä mies varmaan on nyt alkanut osoittaa turhautumistaan kun tilanne on jo vähän parempi, niin uskaltaa päästää tunteensa esiin. Ja minä EN itketä lastani!! Tämä siis teille joiden mielestä vauva lattialle vaan niin pitkäksi aikaa kunnes karjuu huomiota raukka parka. Ap
[/quote]
Meidän esikoinen kyllä viihtyi sitterissä varsinkin kun oli liikkeiltään niin rauhallinen, että pidin sitä pöydällä. Baby björn, se on ihan paras. Myös värinäsitteri (Fisher Price) oli hyvä mahanpuruihin. Jos lapsi alkoi itkeä otin tietysti syliin, mutta yleensä syy oli vaippa, nälkä tai väsy. Ja poika kyllä oli pitkiä aikoja tissillä todellakin. Takertuja siis ja oli mahanpurujakin. Meinaan, että kitinää piisasi ja noin, mutta totta kai jos nyt pystyin niin otin vähän omaa aikaa itsellekin, vaikka vauva oli hereillä. Kyllä pienet tykkää seurailla mitä äiti puuhailee.
t. se ikean sängyn kanssa perhepeteillyt.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:23"]Aloittajan vauva on vielä tosi pieni. Ei tuossa iässä tarvitsekaan laittaa hoitoon tai järjestää mitään parisuhdeaikaa. Sekin on ihan täysin normaalia, ettei seksiä tee mieli, jos synnytyksestä toipuminen on vielä käynnissä. Myöhemmin tosin kannattaa pikkuhiljaa irtautuakin lapsesta, mutta nelikuinen saa todellakin olla äitinsä huomion keskipiste ihan 24/7.
[/quote]
Kiitos. Yksi edes joka ymmärtää. Ja nythän tilanne on alkanut vähän hellittää ja mietin, miten tästä eteenpäin ja kuinka saada miestä huomioitua.
Ap
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:30"]Meinaatko unohtaa esikoisesi sitten kun mahdollisesti hankitte toisen lapsen? Kun taas keskityt täysin vauvaan. Niin tai siis tuolla menolla toista lasta ei tule, kun jätät miehen kuplanne ulkopuolelle.
[/quote]
Olen alkanut ajatella, että en voi hankkia toista lasta ikinä koska jompi kumpi ei saisi tarpeeksi huomiota. Rehellisesti.
Ap
Perheneuvolasta saa apua, ovat hyvin motivoituneita estämään pienten lasten vanhempia eroamasta.