Lue keskustelun säännöt.
Mistä apua, kun kiintymysvanhemmuus tuhoaa parisuhteen?
07.08.2015 |
Tai oikeastaan mies kiukuttelee.
Vauvaamme on 4kk. Olen täysimettänyt häntä, mikä vaati ensimmäiset 3kk 24/7 omistautumisen imetykseen. Mies laittoi ruuat jne. Muutoinkin vauva on hoidettu kiintymysvanhemuuden oppien mukaan, ei ole ollut hoidossa, nukkuu perhepedissä jne. Olen itse ollut pois vauvan luota vasta kaksi kertaa tunnin jolloin vauva on ollut miehellä. Minä en ole lainkaan väsynyt (siitä kiitos
Miehen tähänastisen osallistumisen), tämä tuntuu luonnolliselta ja oikealta tavalta hoitaa lapsi.
Mutta mies. Aluksi hän oli aivan mukana 100% ja on osittain vieläkin, mutta nyt kyselee että koska vauva alkaa nukkua omassa sängyssä jne ja selvästi vertaa minua kavereidensa vaimoihin joilla (einespulloruokitut vauvat, sitteriin / pinnasänkyyn yksin vain jotta mammalla on omaa aikaa) ehtivät enemmän kaikkea. Miestä kiukuttaa tehdä niin paljon ja varmasti hän on myös mustasukkainen sekä minusta että vauvasta. Vauva ei esim. rauhoitu kuin minun sylissäni jne, vaikka miehellä on ollut tilaisuuksia hoitaa näitäkin tilanteita ja hänellä ja vauvalla on omat juttunsa, mies saa vauvan enemmän nauramaan yms. Minusta mies on mustasukkainen mikä näkyy mm. siitä, että hän saattaa kilahtaa pikkuasioista kuten jos kaadan vaikka kahvia vain itselleni enkä kysy häneltä (väsyksissäni, vahingossa, mies siis suuttuu koska hän on tehnyt näitä pikkujuttuja minun puolestani sen 6kk) tai on turhautunut kun ei saa seksiä kun en vain ehdi/jaksa.
Mistä tällaisen tilanteen ratkomiseksi saisi apua? Mies on muuttumassa kylmäksi, äreäksi ja etäiseksi enkä tiedä mihin tämä kaikki johtaa. Ainokaisen lapseni haluan kuitenkin kasvattaa hyvin, (en pysty antamaan häntä hoitoon jne), vauva on sen ansainnut. Sydämeni särkyy tässä ristitulessa.
Kommentit (313)
Ap, suosittelen minäkin ysviä. Ja keskustele miehesi kanssa tehkää kuten teidän _perheelle_ parhaiten sopii. Ei ne vastikkeet ym. ole niin pahoja jos toisessa vaakakupissa on uupumus, miehen jääminen aivan ulkopuoliseksi tai mikä tahansa muu perhettä rikkova asia. Mies mukaan muutenkin kuin ruokaa tekemään. Tee sinä välillä ruokaa ja anna miehen ja vauvan totutella toisiinsa, käy vaikka lenkillä yksin tai jotain muuta pientä.
Kolmeen kuukauteen asti minäkin vastasin lapsen tarpeisiin heti, mutta itki se silti vaikken itkettänyt. Sillä oli koliikki. Sen jälkeen yritin olla ryntäämättä heti paikalle, esim. huuhdoin shampoot hiuksista ennen kuin nostin vauvan syliini jos se itki... niin vauva oli kanssani kylppärissä siinä pahamaineisessa sitterissä :D .
T: eräs ysviläinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, mitä pahaa on sitterissä? Siis juuri vaikkapa suihkussa. Onko kiintymysvanhemmuus sitä, että demonisoidaan joitain välineitä?
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 22:14"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 22:00"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 21:54"]
Kummallisia vauvoja monella. Me aloitimme vauvan kanssa juoksulenkit, kun hän oli viikon ikäinen. Vauva vain vaunuihin ja menoksi. Vauva tottui menoon otimmehan hänet mukaan kahvilaan, kaupungille, kuusiviikkoisena hän lensi tapaamaan isovanhempia Lontooseen.
Ei vauva rajoita normaalia elämää, ihan itse vanhemmat tekevät asiat vaikeaksi.
[/quote]
Ajattelepas. Minä olin niin ihme tyyppi, että elelin esikoisen vauva-aikana täysin normaalisti, juostiin vaunujen kanssa, reissattiin ja käytiin ravintoloissa syömässä hyvin. Sitten toisen lapsen kohdalla päätinkin alkaa tekemään asioista vaikeita. Vauva ei ekaan puoleen vuoteen suostunut olemaan lainkaan vaunuissa, alkoi huutaa hysteerisesti vaikka olisi nukkuvana laskenut vaunuihin.
Ihan hiton rankkaa aikaa, kun oli uhmaikäinen esikoinen ja sitten mun piti vielä tehdä vauvasta tarkoituksella tuommoinen hankala tyyppi.
[/quote]
Ystävälläni oli samanlainen vauva. Äitinsä sitten otti vauvan hoitoon yhdeksi päiväksi, jotta ystäväni ja hänen miehensä saivat levätä. Isoäiti oli laittanut vauvan autoon ja ajellut; aluksi oli vauva itkenyt, mutta sitten nukahtanut. Perillä oli vain kantanut vauvan sänkyyn. Sen jälkeen aina, kun vauva huusi, hänet vietiin autoon ja vähitellen vauva rauhoittui ja usein nukahti jo, kun hänelle pantiin myssy päähän.
Ystäväni on ikikiitollinen äidilleen; ilman häntä vauvaa varmaan kannettaisiin edelleen.
[/quote]
Olen auttanut ystävääni unikouluttamaan lasta. Juuri sellainen, joka heräili yöllä ja nukkui perhepedissä ja oli todella riippuvainen äidistään. Äidillä oli jo järki lähteä, kun oli niin vaativa vauva. Lopulta sovimme, että hoidan muutaman yön lomalla, että äiti saa nukkua. Kolmen yön jälkeen lapsi oppi nukkumaan yöt lävitse, kun äiti ei maannut tissin kanssa vieressä. Tassuhoitoa, mutta ei nostettu sängystä syliin. Kolmatena yönä vauva jo nukkui ja kummasti se vaativuus hävisi muutenkin noiden hoitopäivien aikana. Äitikin alkoi olla jämäkämpi, eikä koko ajan roikottanut vauvaa sylissä ja antoi hiukan tilaa vauvalle.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 10:42"]Musta toi on ihan normaali tapa hoitaa vauvaa, joten ei sun pidä mitään kiintymysvanhemmuutta tässä syyttää. Sun mies on vähän lapsellinen. Tottakai vauva on etusijalla ja parisuhde jäähyllä, kun perheessä on pieni vauva. Tää pitäisi molempien ymmärtää.
[/quote]
Ja siinä tulikin selitys erojen määrälle. Kun parisuhde laitetaan jäähylle, lasten tarpeet unohtuu melko pian siinä vaiheessa kun aletaan jakaa lusikoita ja sopia tapaamisista. Niillä lapsilla oisi huomattavasti turvallisempi olo koko lapsuuden jos vanhemmat hoitaisi parisuhdetta myös vauva-aikana ja pysyisivät onnellisesti yhdessä
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 10:52"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 10:42"]Musta toi on ihan normaali tapa hoitaa vauvaa, joten ei sun pidä mitään kiintymysvanhemmuutta tässä syyttää. Sun mies on vähän lapsellinen. Tottakai vauva on etusijalla ja parisuhde jäähyllä, kun perheessä on pieni vauva. Tää pitäisi molempien ymmärtää. [/quote] Ja siinä tulikin selitys erojen määrälle. Kun parisuhde laitetaan jäähylle, lasten tarpeet unohtuu melko pian siinä vaiheessa kun aletaan jakaa lusikoita ja sopia tapaamisista. Niillä lapsilla oisi huomattavasti turvallisempi olo koko lapsuuden jos vanhemmat hoitaisi parisuhdetta myös vauva-aikana ja pysyisivät onnellisesti yhdessä
[/quote]
Juuri noin. Siksi me heti vauvan tultua kotiin teimme asioita yhdessä, käytiin kaupassa, kahvilla, syömässä, juoksemassa, kaikki kolme. Käytiin myös kahdestaan leffassa ja syömässä, lapsenvahti hoiti syöttövälin vauvaa. Ja isä hoiti iltarutiinit vauvan kanssa ja tekee samoin vielä nytkin eli laulaa iltalaulun ja nykyisin myös kertoo satuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 18:42"][quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 18:34"]
Kiintymysvanhemmuutta on myös kritisoitu, älä ota ihan kailkea lukemaasi annettuna, oman järjen käyttö on äitiydessä hyväksi!
[/quote]
Kritisoitu miltä kannalta? Ei ainakaan lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen.
[/quote]
No ainakin
a) naisten alistamisen (Ranskassa tästä käyty paljon keskustelua)
b) isän ja lapsen suhteen etääntymisen
näkökulmista
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 19:33"]
En ymmärrä, mitä pahaa on sitterissä? Siis juuri vaikkapa suihkussa. Onko kiintymysvanhemmuus sitä, että demonisoidaan joitain välineitä?
[/quote]
Mulla kaksi lasta on jostakin syystä demonisoinut sitteriä. Lienevätkö kiintymyslapsia?
Sitteriä vastaan mulla ei kohtuullisesti käytettynä ole mitään, mikäli myönnetään rehellisesti, että se on apuväline, kun vanhempien kädet eivät riitä, eikä aleta syöttää mitään tässäkin ketjussa kuultua puppua siitä miten lapia ei saisi sylitellä "liikaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 19:50"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 18:42"][quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 18:34"] Kiintymysvanhemmuutta on myös kritisoitu, älä ota ihan kailkea lukemaasi annettuna, oman järjen käyttö on äitiydessä hyväksi! [/quote] Kritisoitu miltä kannalta? Ei ainakaan lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen. [/quote] No ainakin a) naisten alistamisen (Ranskassa tästä käyty paljon keskustelua) b) isän ja lapsen suhteen etääntymisen näkökulmista
[/quote]
Naisten alistamisen? Tässä ketjussa kyllä sympatiat ovat olleet alistetun isän puolella, kun on joutunut tekemään kotitöitä eikä ole edes seksiä saanut...
Kiintymysvanhemmuus itsessään ei alista ketään, mutta jos puolisoilta puuttuu keskusteluyhteys, varmasti kaikenlainen vanhemmuus tuntuu alistavalta.
Tämä olikin pelkkää kiintymysvanhemmuuden propagandaa koko ketju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 21:13"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 21:06"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 20:07"]
Aika tyhmää myös asettaa joku kiintymyysvanhemmuus parisuhteen edelle. Varsinkin kun se on kiintymysäitiys eikä sitten edes sitäkään, jos vauva on vaativa (joka jäi hiukan epäselväksi kylläkin). Otsikointi mättää siinä tapauksessa ja perheen pitäisi hakea apua vauvan vaativuuteen, ettei parisuhde hajoa.
[/quote]
Mistä luulet saavasti apua nelikuisen vaativuuteen? Okei, voihan joku takapajuinen sairaanhoitopiiri sen ottaa unikoulutettavaksi ja näännyttää vauvan omaan huutoonsa, mutta kyllä asiantuntijat ovat nykyään sitä mieltä, että hyvät vanhemmat menevät nelikuisen vauvan ehdoilla ja that's it, seksiä ehtii harrastamaan ja miestä paapomaan sitten myöhemminkin. Joku keskusteluapu voisi olla tälle parille todellakin paikallaan, mutta ongelma on kyllä just eikä melkein vanhempien välisessä vuorovaikutuksessa, nelikuinen on mitä on eikä terapioimalla muutu kuin korkeintaan huonompaan suuntaan.
[/quote]
Emmehän me tiedä onko vauva itseasiassa edes vaativa. Äitihän kertoo jaksavansa hyvin. Tyhmää minusta on, että edes sillä aikaa kun se vauva nukkuu, ei voisi olla aikaa miehelle tai edes kotitöille. . Siellä on kolme ihmistä, ei vain vauva, äiti ja piika. Tuon ikäinen vauva nukkuu monta tuntia päivässä kumminkin.
[/quote]
Kun minun vauva nukkui, minäkin nukuin. Heräsi kuitenkin monta kertaa yöllä syömään, ja miehen piti olla töissä, ei hänen öitään voinut pilkkoa. Päivällä vauva kyllä nukkui parit tunnin päiväunet, mutta niin nukuin minäkin että jaksoin. Ei kaikki vauvat vaan nuku puolta vuorokautta, edes vastasyntyneenä. Meitä on hei moneksi. Jotkuthan puhuu lapsista jotka kaksiviikkoisena nukkui kahdeksan tuntia heräämättä välillä. Toivoin että edes kaksivuotiaani olisi tehnyt niin.
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 13:31"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 01:14"]Ymmärrän toki, että äiti ei halua itkettää lastaan tai jättää tätä yksin, mutta joku raja täytyy tuossa kiintymysvanhemmuudessakin vetää. Jos yhteistä aikaa ei miehen kanssa löydy, voi kiintymyysvanhemmuus kääntyä pian yksinhuoltajuudeksi. Meillä nukuttiin perhepedissä, mutta silti meillä oli miehen kanssa joka ilta yhteistä aikaa ja synnytyksestä toipuisen jälkeen jotakuinkin säännöllisesti seksiäkin. Kuitenkin molemmat lapset ovat olleet yksin isänsä kanssa ainakin muutaman tunnin pätkiä ihan alusta asti. Kävin suihkussa, vessassa ja kaupassa ihan normaalisti, enhän minä ollut lapsen ainoa vanhempi, vaan vierellä oli toinen, joka kantoi yhtä lailla vastuun. Jos lapselle kelpaa vain toinen vanhempi, se usein johtuu siitä, että toiselle vanhemmalle (yleensä isälle) ei ole annettu mahdollisuutta muodostaa kiintymyssuhdetta lapsen kanssa. Anna miehelle tilaa kasvaa vanhemmuuteen. Anna miehen ja lapsen puuhailla keskenään ja juo vaikka rauhassa kahvit toisessa huoneessa, äläkä säntää paikalle heti, jos lapsi älähtää. Mies on lapsen isänä aivan yhtä kykenevä vanhempi kuin sinäkin. Käy välillä pienellä kävelyllä, se auttaa omaakin hyvinvointiasi. Luota mieheesi, olet itse hänet lapsesi vanhemmaksi valinnut. Vetäytykää välillä molemmat taka-alalle ja antakaa lapsen puuhailla itsekseen. Ei lapsi kaipaa vanhempaa joka sekuntti viereen hönkimään. Anna lapsen kölliä lattialla lelua ihmettelemässä ja istu miehen viereen sohvalle. Kysy mieheltä päivän tapahtumista ja keskity hetkeksi häneen. Muistuta itseäsi niistä asioista, joihin miehessä ihastuit. Pelkkä arkipäiväinen läheisyys ja toisen huomioiminen kantaa jo eteenpäin, jos seksi ei vielä huvitakaan. Toki miehenkin täytyy ymmärtää, ettei seksi ole pienen vauvan äidin asialistalla kovin korkealla, mutta kyllä hän kuitenkin ansaitsee aikaa ja huomiota. Ei perhe voi pyöriä vain lapsen ympärillä. [/quote] en tiedä miten ap:n perheessä on asia mutta en kyllä lähtisi syyllistämään äitejä siitä ettei isä saa luotua suhdetta vauvaansa, kyllä se on isän itse tehtävä
[/quote]
Miten isä voi luoda suhdetta, jos äiti pitää vauvaa jatkuvasti sylissä ja vaatii isää tekemään kaikki kotihommat ja töissäkin pitäisi käydä? Vaikuttaahan se nyt aika olennaisesti miehen mahdollisuuksiin toimia isänä, jos vauva pitäisi ensin väkisin ottaa äidiltä.
[/quote]
Mies on ihan aikuinen, ei hänelle tarvitse "antaa" lasta ja pyytää "auttamaan", mies voi ihan omatoimisesti mennä vaihtamaan vaipat, nousta katsomaan mikä känisevällä lapsella on, tai lähteä vaunulenkille kun vaimolla olisi joku kesken. Omasta kokemuksesta ja monen ystävättärenkin, sanon vaan että tämä kaikki aina ryhtyminen ja aina jaksaminen ja aina viitsiminen, on sellaista että miehet usein sulkevat silmänsä ja korvansa sillä hetkelllä kun asiaan pitäisi tarttua, ja olettavat ja tietävät että lopulta se toinen asian tekee. Puheet on isoja, mutta kun kello on neljä aamulla ja jomman kumman pitää nousta, toinen sopivasti ei ole kuulevinaan huutoa juuri niin kauan että toisen on sitten pakko vaan nousta kun ei enää kestä kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 19:50"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 18:42"][quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 18:34"] Kiintymysvanhemmuutta on myös kritisoitu, älä ota ihan kailkea lukemaasi annettuna, oman järjen käyttö on äitiydessä hyväksi! [/quote] Kritisoitu miltä kannalta? Ei ainakaan lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen. [/quote] No ainakin a) naisten alistamisen (Ranskassa tästä käyty paljon keskustelua) b) isän ja lapsen suhteen etääntymisen näkökulmista
[/quote]
heh, noiden ranskalaisten höpötykset kannattaa jättää omaan arvoonsa. Imettäminen ei ole alistumista ja se vauva nyt vaan muuttaa elämää, olipa kiintymyysavanhempi tai ei.
Miten ihmeessä kiintymyysvanhemmuus voisi heikentää lapsen ja vanhemman suhdetta!? Eihän tuossa ole järjen häivääkään :D
Mä luulen että toi ap ei ole tosissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin tänään mökkimme lähelä olevalla maatilalla. Perheessä on kolme lasta, joista nuorin kaksi kuukautta. Isäntä ja emäntä hoitavat kahdestaan suuren lypsykarjan. Kerroin tästä kiintyvyysvanhemmuudesta, josta olin tältä palstalta lukenut. Arvatkaapa, minkä vastauksen heiltä sain?
Aamulypsyn aikaan lapset jäävät nukkumaan, illalla koko lössi otetaan navettaan. Lapset ovat tilassa, jossa maitotankit ja pesualtaat ovat. Jos siellä joku itkee, niin vanhemmat vain huutelee, että työt ensin. Ihania terveitä lapsia kaikki!
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 21:04"]
Olin tänään mökkimme lähelä olevalla maatilalla. Perheessä on kolme lasta, joista nuorin kaksi kuukautta. Isäntä ja emäntä hoitavat kahdestaan suuren lypsykarjan. Kerroin tästä kiintyvyysvanhemmuudesta, josta olin tältä palstalta lukenut. Arvatkaapa, minkä vastauksen heiltä sain?
Aamulypsyn aikaan lapset jäävät nukkumaan, illalla koko lössi otetaan navettaan. Lapset ovat tilassa, jossa maitotankit ja pesualtaat ovat. Jos siellä joku itkee, niin vanhemmat vain huutelee, että työt ensin. Ihania terveitä lapsia kaikki!
[/quote]
Olen tavannut aikuisena näitä tilalla kasvaneita. Kertovat että koska he eivät olleet hoidossa, heidät jätettiin "nukkumaan" kun vanhemmat lähtivät tilan töihin. Vauva ja taapero siis kaksistaan yksin talossa. Kuulemma usein ehtivät huutaa itsensä käheäksi koska ei kukaan ehtinyt tai kuullut. Heistä ei tullut sitten kauhean lämpimiä ihmisiä, sisarukset eivät osoita kiintymystä aikuisina edes toisilleen. Kukaan heistä ei osaa koskettaa tai pidä koskettamisesta.
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 13:28"][quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 13:23"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 01:14"]Mitä ihmettä!? Meillä on vauva 4kk, joka on täysimetyksellä, mutta kyllä meillä äiti ehtii tekemään kotitöitä ja laittamaan ruokaa. Vastasyntynyttä pitää imettää "koko ajan", mutta ei enää kuukausien ikäistä. Miten aiot jatkossa menetellä tuon lapsesi kanssa..? Eikö olisi hyvä vauvankin tottua siihen, ettei olla äidin iholla aivan 24/7? Enkä tarkoita mitään huudattamista, mutta minun vauvani ovat kylläisinä tykänneet touhuilla itsekseenkin, tai pötkötellä ja katsella mitä isot puuhaavat. [/quote] kaikki vauvat ei tykkää touhuilla itsekseen ja pötkötellä. Tätä voi olla hankala ymmärtää jos itsellä ollut helpot lapset mutta on tökeröä dissata vaativien vauvojen vanhempia kun itsellä ei kerran ole mitään kokemusta asiasta.
[/quote]
Monella on kokemusta. Omat virheensä näkee selvemmin jälkeen päin. Tuossa ap:n tapauksessa vastuuta vauvasta pitäisi ehdottomasti jakaa enemmän isän kanssa. Vauva tottuu kyllä isänkin läheisyyteen, mutta siihen pitää ensin antaa tilaisuus. Jos tuntuu vaikealta olla vauvan lähellä ilman että saa itse pitää sitä jatkuvasti sylissä, voi mennä vaikka lenkille tai kauppaan.
[/quote] mistä te näitä juttuja keksitte? Ap:han sanoi että mies hoitaa vauvaa iltaisin ja hän tekee kotitöitä, mistään ei ole saanut käsitystä ettei ap antaisi isänkin hoitaa vauvaa. Ja taisi olla niinkin että miehen piti käydä vaunuttelemassa vauvan kanssa mutta itse luistaa tästä tekosyillä.
Omista lapsistani se vaativatemperamenttinen oli aina ennen uuden liikuntamuodon oppimista todella läheisyyttä vaativa ja kiukkuinen. Ap:n lapsella varmaan tulossa kierimistaito pian.
Vaativaa lasta joutuu kannustamaan enemmän ja eri lailla kuin tavallista lasta. Myös turvaamista tarvitsee pikkulapsivuosina enemmän.
Nyt hän on 11-vuotias älykäs ja sosiaalinen lapsi. Kuohahtaa helposti, mutta leppyy ihan yhtä nopeasti.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 21:13"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 21:04"]
Olin tänään mökkimme lähelä olevalla maatilalla. Perheessä on kolme lasta, joista nuorin kaksi kuukautta. Isäntä ja emäntä hoitavat kahdestaan suuren lypsykarjan. Kerroin tästä kiintyvyysvanhemmuudesta, josta olin tältä palstalta lukenut. Arvatkaapa, minkä vastauksen heiltä sain?
Aamulypsyn aikaan lapset jäävät nukkumaan, illalla koko lössi otetaan navettaan. Lapset ovat tilassa, jossa maitotankit ja pesualtaat ovat. Jos siellä joku itkee, niin vanhemmat vain huutelee, että työt ensin. Ihania terveitä lapsia kaikki!
[/quote]
Olen tavannut aikuisena näitä tilalla kasvaneita. Kertovat että koska he eivät olleet hoidossa, heidät jätettiin "nukkumaan" kun vanhemmat lähtivät tilan töihin. Vauva ja taapero siis kaksistaan yksin talossa. Kuulemma usein ehtivät huutaa itsensä käheäksi koska ei kukaan ehtinyt tai kuullut. Heistä ei tullut sitten kauhean lämpimiä ihmisiä, sisarukset eivät osoita kiintymystä aikuisina edes toisilleen. Kukaan heistä ei osaa koskettaa tai pidä koskettamisesta.
[/quote]
Höpö, höpö, juuri päinvastaisia kokemuksia minulla. Mitenkähän maatiloilla lastenhoito järjestetään? Ei lapset rikki mene, jos ovat keskenään, kun vanhemmat tekevät omia juttujaan.
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 13:34"][quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 13:31"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 01:14"]Ymmärrän toki, että äiti ei halua itkettää lastaan tai jättää tätä yksin, mutta joku raja täytyy tuossa kiintymysvanhemmuudessakin vetää. Jos yhteistä aikaa ei miehen kanssa löydy, voi kiintymyysvanhemmuus kääntyä pian yksinhuoltajuudeksi. Meillä nukuttiin perhepedissä, mutta silti meillä oli miehen kanssa joka ilta yhteistä aikaa ja synnytyksestä toipuisen jälkeen jotakuinkin säännöllisesti seksiäkin. Kuitenkin molemmat lapset ovat olleet yksin isänsä kanssa ainakin muutaman tunnin pätkiä ihan alusta asti. Kävin suihkussa, vessassa ja kaupassa ihan normaalisti, enhän minä ollut lapsen ainoa vanhempi, vaan vierellä oli toinen, joka kantoi yhtä lailla vastuun. Jos lapselle kelpaa vain toinen vanhempi, se usein johtuu siitä, että toiselle vanhemmalle (yleensä isälle) ei ole annettu mahdollisuutta muodostaa kiintymyssuhdetta lapsen kanssa. Anna miehelle tilaa kasvaa vanhemmuuteen. Anna miehen ja lapsen puuhailla keskenään ja juo vaikka rauhassa kahvit toisessa huoneessa, äläkä säntää paikalle heti, jos lapsi älähtää. Mies on lapsen isänä aivan yhtä kykenevä vanhempi kuin sinäkin. Käy välillä pienellä kävelyllä, se auttaa omaakin hyvinvointiasi. Luota mieheesi, olet itse hänet lapsesi vanhemmaksi valinnut. Vetäytykää välillä molemmat taka-alalle ja antakaa lapsen puuhailla itsekseen. Ei lapsi kaipaa vanhempaa joka sekuntti viereen hönkimään. Anna lapsen kölliä lattialla lelua ihmettelemässä ja istu miehen viereen sohvalle. Kysy mieheltä päivän tapahtumista ja keskity hetkeksi häneen. Muistuta itseäsi niistä asioista, joihin miehessä ihastuit. Pelkkä arkipäiväinen läheisyys ja toisen huomioiminen kantaa jo eteenpäin, jos seksi ei vielä huvitakaan. Toki miehenkin täytyy ymmärtää, ettei seksi ole pienen vauvan äidin asialistalla kovin korkealla, mutta kyllä hän kuitenkin ansaitsee aikaa ja huomiota. Ei perhe voi pyöriä vain lapsen ympärillä. [/quote] en tiedä miten ap:n perheessä on asia mutta en kyllä lähtisi syyllistämään äitejä siitä ettei isä saa luotua suhdetta vauvaansa, kyllä se on isän itse tehtävä
[/quote]
Miten isä voi luoda suhdetta, jos äiti pitää vauvaa jatkuvasti sylissä ja vaatii isää tekemään kaikki kotihommat ja töissäkin pitäisi käydä? Vaikuttaahan se nyt aika olennaisesti miehen mahdollisuuksiin toimia isänä, jos vauva pitäisi ensin väkisin ottaa äidiltä.
[/quote] En tiedä puhutko nyt ap:sta mutta hänhän sanoi miehen hoitavan vauvaa illalla ja itse tekevänsä tällöin kotitöitä. Ja mies itse ei tahtonut lähteä niille vaunulenkeille vaikka niistä oli sovittu ja ap:han vois silläaikaa vaikka kokata jos siitä on tulossa kynnyskysymys. Saattaahan jossain olla joku äiti joka vauvansa haluaa omia mutta enemmän luulen että miehet vain selittelevät vauvan hoidosta luistamistaan tuolla.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 19:07"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 19:04"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 18:48"]
Minä kritisoisin siltä kannalta, että annat jonkun filosofian pilata parisuhteen ja tuhota perheen. Etkö osaa tehdä kompromissia?
[/quote]
Ei meillä kiintymyysvanhemmuus ole todellakaan pilannut parisuhdetta tai tuhonnut perhettä, täysin päinvastoin!
Myös mieheni haluaa parasta lapsilleen, ja ymmärtää vauvavuoden olevan vain pieni hetki pitkässä parisuhteessa. Toki pyrimme järjestämään yhteistä aikaa ja kiintymyysvanhemmuuden oppien mukaisesti kunnioitamme toisiamme.
[/quote]
Sinähän sekopää olet. Lue oma otsikkosi.
[/quote]
Oletko jossain aineissa? Mistä ihmeen otsikosta horiset?