Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi holhouksen tarpeessa? (avautuminen)
07.08.2015 |
Kyse ei ole mistään ikälopusta, seniilistä ihmisestä, vaan työssäkäyvästä 53-vuotiaasta. Meillä on vastasyntynyt vauva, jota anoppi on tulossa katsomaan. Mies osti (!) äidilleen junalipun, jotta tämä pääsisi katsomaan vauvaa. Simppeli homma, radanvarsikaupungista X asemalle Y, josta mies poimii äitinsä mukaansa ja tuo autolla tänne meille. Meille pääsisi ihan kävellenkin asemalta, mutta kuulemma äitinsä ei osaa vaihtaa junaa. Mietin jo silloin, että voiko muka ihminen olla niin avuton ja tyhmä, mutten sanonut mitään.
NOH, nyt sitten anoppi soitti itkien (!!!) pojalleen Riihimäen asemalta, se on lahopää mennyt väärään suuntaan lähtevään junaan, enkä todellakaan ymmärrä miten se voi olla mahdollista. Tyyppi ruikutti puhelimessa vartin verran, ettei hän todellakaan voi mennä kysymään keneltäkään apua eikä varmasti osaa ostaa lippua eikä siis varmaan pääse enää koskaan Riihimäeltä pois ja kuolee sinne, joten ei auttanut muu kuin miehen lähteä hakemaan sitä autolla.
Voiko tuollainen oikeasti olla normaaliälyisen aikuisen ihmisen käytöstä, voiko noin tapahtua ns. "tavikselle"? Vai onko tuo nyt viimeinen osoitus siitä, että miehen puolelta ei periydy mitenkään tyydyttävä älykkyysosamäärä? Mies on ihan normaali, mitä nyt oli alkuun aivan uskomattoman avuton äitinsä höösättyä ja lellittyä piloille.
Kommentit (134)
Hassu ketju. Puolet käsitti väärin, että ap olisi nyt nälkään kuolemassa tämän episodin seurauksena.
Tuo kauppakäyntihän oli vain yksi esimerkki, miksi tuollainen anopin sähläys ottaa pattiin. Todella avotonta anopilta, että soittaa itkien ja vaatii hakemaan autolla. Kyllä normaalisti tuossa tilanteessa noustaan uuteen junaan ja matkustetaan paluusuuntaan, jos tosiaan on onnistunut itsensä törppöilemään väärään suuntaan lähtevään junaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua jäi ihan mietityttämään että mitä olisi tapahtunut, jos ap:n mies ei olisi hakenut anoppia. Olisiko se jäänyt Riihimäelle kuolemaan vai olisiko se ottanut itseään niskasta kiinni?
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:04"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 15:59"]
Häntä jännittää hirviöminiän tapaaminen joka on aina pahalla päällä.
[/quote]
En minä ole aina pahalla päällä, silloin tällöin on oikein mukavaa jutella sellaisten hyväntahtoisten höpsöjen kanssa, joihin anoppikin kuuluu. Hän on huolehtiva ja lämmin ihminen, mutta miehellä olisi täällä ihan oikeakin vauva huolehdittavana, ettei tarvitsisi äiti-vauvaansa kuskata ympäri Etelä-Suomea. Ja uskokaa pois, mies on luultavasti se vittuuntuneempi osapuoli tässä hommassa.
[/quote]
No on sulla sitten jotain toivoa kun miestäs kerran vituttaa.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 20:00"]
Voi pyhä taivas näitä kommentteja. Huomaa taas tyypillisen av-ilmiön, johon kuuluu haukkua aloittaja, ihan poikkeuksetta.
Aloittaja on alle viikko sitten ilmeisesti esikoisensa sektiolla synnyttänyt, jolle kaikki on vielä ihan uutta. Mies lienee isyyslomalla, joka tarkoittaa sitä, että valtio maksaa hänelle äidin tukena olemisesta ja suhteen luomisesta lapseen. EI siitä, että kuskaillaan mummoja ympäri Suomen, kun eivät osaa harvinaisten selkeiden opasteidenkaan avulla oikeaan junaan.
Onko näillä kriittisillä kommentoijilla itsellään lapsia ja jos on, kuinka tuoreessa muistissa teillä on lapsivuodeaika? Mulla on kaksi lasta ja takana kaksi hyvin tyypillistä synnytystä, ei mitään extrememenoa, niin kuin aloittajalla ilmeisesti. Silti olin ensimmäiset viikot aika heikkona, viikkoon en istunut ilman uimarengasta hetkeäkään, kävely oli hankalaa, vuoto runsasta, rinnat kipeät ja pää niin vauvahuuruinen, ettei kovin selkeästi pystynyt ajattelemaan. Onneksi minun mieheni ymmärsi, mikä oli hänen prioriteetti numero yksi tuona aikana - oma perhe, se jonka syntymisessä ollaan itse oltu aktiivisena tekijänä. Jos anoppi ei osaa ilman apua perille, niin anopilla ei varmaan ole hirveä kiire vauvaa näkemään muutenkaan. Jos hän olisi joku mielenterveystapaus, olisi ambulanssi hoitanut homman kotiin ja mummon turvaan. Jos kyse on ihan normaalista 53-vuotiaasta naisesta, hän joko hoitaa itse itsensä kotiin tai itkee ja hoitaa.
[/quote]
Minä muistan, mitä oli, kun vauva oli pieni. Miehen äidillä on mielenterveysongelmia ja aika pahoja sosiaalisia pelkoja. Silti mies oli niin ihana, että kävi anopin hakemassa autolla meille katsomaan vauvaa ja vei kotiinkin.
Ihana mies, kun rakasti äitiään niin paljon, että jaksoi isyysvapaalla nousta minun ja vauvan vierestä yhdeksi iltapäiväksi ja toi sairaan äitinsäkin katsomaan vauvaa ja vei kotiin ja katsoi vielä siellä kotona, että äidillään oli kaikki kunnossa
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 20:07"]
Mua jäi ihan mietityttämään että mitä olisi tapahtunut, jos ap:n mies ei olisi hakenut anoppia. Olisiko se jäänyt Riihimäelle kuolemaan vai olisiko se ottanut itseään niskasta kiinni?
[/quote]
Paras anoppihan on kuollut anoppi. Olisi vain jättänyt sinne kuolemaan. Sillä siitä olisi helposti päässyt eroon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 19:48"]
Kyllä se oikeasti on niin, että kukaan nainen ei halua miehen äitiä siihen tielle vahtaamaan, kun tulee vauva. Oma äiti on eri asia, kun sen tuntee. Mutta anoppi on ihan outo nainen ja oikeasti vain riesa, jos tulee katsomaan lasta sairaalaan tai kylään, kun vauva on syntynyt.
Käsi sydämellä, kuka haluaa jonkun oudon akan huusholliinsa, kun vauva on syntynyt. Anopit voisivat sen vihdoin ymmärtää ja solmia sen suhteen lapsenlapseen sitten, kun lapsi on isompi ja osaa olla yksin yökylässä anopin eli mummonsa luona
[/quote]
Sorry, ei kaikki ole tuollaisia miniöitä :-D Toisilla on lämmin suhde siihen anoppiinkin. Ihan outo ajatus?
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 20:00"]
Voi pyhä taivas näitä kommentteja. Huomaa taas tyypillisen av-ilmiön, johon kuuluu haukkua aloittaja, ihan poikkeuksetta.
Aloittaja on alle viikko sitten ilmeisesti esikoisensa sektiolla synnyttänyt, jolle kaikki on vielä ihan uutta. Mies lienee isyyslomalla, joka tarkoittaa sitä, että valtio maksaa hänelle äidin tukena olemisesta ja suhteen luomisesta lapseen. EI siitä, että kuskaillaan mummoja ympäri Suomen, kun eivät osaa harvinaisten selkeiden opasteidenkaan avulla oikeaan junaan.
Onko näillä kriittisillä kommentoijilla itsellään lapsia ja jos on, kuinka tuoreessa muistissa teillä on lapsivuodeaika? Mulla on kaksi lasta ja takana kaksi hyvin tyypillistä synnytystä, ei mitään extrememenoa, niin kuin aloittajalla ilmeisesti. Silti olin ensimmäiset viikot aika heikkona, viikkoon en istunut ilman uimarengasta hetkeäkään, kävely oli hankalaa, vuoto runsasta, rinnat kipeät ja pää niin vauvahuuruinen, ettei kovin selkeästi pystynyt ajattelemaan. Onneksi minun mieheni ymmärsi, mikä oli hänen prioriteetti numero yksi tuona aikana - oma perhe, se jonka syntymisessä ollaan itse oltu aktiivisena tekijänä. Jos anoppi ei osaa ilman apua perille, niin anopilla ei varmaan ole hirveä kiire vauvaa näkemään muutenkaan. Jos hän olisi joku mielenterveystapaus, olisi ambulanssi hoitanut homman kotiin ja mummon turvaan. Jos kyse on ihan normaalista 53-vuotiaasta naisesta, hän joko hoitaa itse itsensä kotiin tai itkee ja hoitaa.
[/quote]
Jep, siinä kanssa yksi jonka mielestä maailma pysähtyy kun itselle syntyy vauva :-DDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 15:54"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 15:50"]
Vähän loukkaannuin ja ahdistuin, koska olen tuollainen kuin tuo anoppi. Kärsin sosiaalisista peloista ja paniikkihäiriöstä, enkä todellakaan pysty keneltäkään apua, ja menen "jumiin" uusissa tilanteisa muutenkin. Ikinä en uskaltaisi lähteä mihinkään yksin junalla, ainakaan jos on vaihto vielä.
Ja olen akateemisesti koulutettu 40-vuotias it-alan ammattilainen.
[/quote]
Siis oikeasti? Et pystyisi päiväsaikaan menemään juna-asemalle, vaikka sitten hyvissä ajoin jotta pystyy useampaan kertaan varmistamaan lähtölaiturin? Et, vaikka sinulle olisi tekstiviestillä lähetetty junalippu, jonka suhteen ainoa huolesi on klikata sen auki? No, kaikenmoista näköjään. Ymmärrän oikeasti sairaat, mutta kun anoppi ei ole sellainen, tekee sosiaalista työtä ihmisten kanssa ja on omissa ympäristöissään varsin "menevä" ihminen.
[/quote]
Minulle on käynyt noin kuin anopille. Lähtölaituri oli sekä taululla että kuulutuksissa 4, mutta käytännössä 2. Päädyin siis väärään junaan, kun elämäni ensimmäistä kertaa junalla kuljin enkä osannut katsoa mistään siellä laiturilla, että juna oli väärä. Enkä tajunnut, mikä raide vie etelään, mikä pohjoiseen.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 20:23"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 20:00"]
Voi pyhä taivas näitä kommentteja. Huomaa taas tyypillisen av-ilmiön, johon kuuluu haukkua aloittaja, ihan poikkeuksetta.
Aloittaja on alle viikko sitten ilmeisesti esikoisensa sektiolla synnyttänyt, jolle kaikki on vielä ihan uutta. Mies lienee isyyslomalla, joka tarkoittaa sitä, että valtio maksaa hänelle äidin tukena olemisesta ja suhteen luomisesta lapseen. EI siitä, että kuskaillaan mummoja ympäri Suomen, kun eivät osaa harvinaisten selkeiden opasteidenkaan avulla oikeaan junaan.
Onko näillä kriittisillä kommentoijilla itsellään lapsia ja jos on, kuinka tuoreessa muistissa teillä on lapsivuodeaika? Mulla on kaksi lasta ja takana kaksi hyvin tyypillistä synnytystä, ei mitään extrememenoa, niin kuin aloittajalla ilmeisesti. Silti olin ensimmäiset viikot aika heikkona, viikkoon en istunut ilman uimarengasta hetkeäkään, kävely oli hankalaa, vuoto runsasta, rinnat kipeät ja pää niin vauvahuuruinen, ettei kovin selkeästi pystynyt ajattelemaan. Onneksi minun mieheni ymmärsi, mikä oli hänen prioriteetti numero yksi tuona aikana - oma perhe, se jonka syntymisessä ollaan itse oltu aktiivisena tekijänä. Jos anoppi ei osaa ilman apua perille, niin anopilla ei varmaan ole hirveä kiire vauvaa näkemään muutenkaan. Jos hän olisi joku mielenterveystapaus, olisi ambulanssi hoitanut homman kotiin ja mummon turvaan. Jos kyse on ihan normaalista 53-vuotiaasta naisesta, hän joko hoitaa itse itsensä kotiin tai itkee ja hoitaa.
[/quote]
Jep, siinä kanssa yksi jonka mielestä maailma pysähtyy kun itselle syntyy vauva :-DDD
[/quote]
Ei se maailman siihen mitään pysähdy. Mutta lapsen ensimmäisten elinviikkojen ajan lapsen pitäisi kyllä olla ihan molempien vanhempien ykkösprioriteetti, muu suku yrittäkööt pärjäillä parhaansa mukaan. Ei tässä ollut kyse mistään hengenvaarasta kenenkään osalta, ei sen enempää nälkäisen AP:n kuin anopinkaan, nössö mies priorisoi sekoilleen äitinsä vaimonsa ja lapsensa edelle. 81 mietti, että mitäköhän sille anopille olisi ilman poikansa armeliaisuutta tapahtunut. En tiedä, mutta melkein pääni laitan pantiksi siitä, ettei hän olisi Riihimäelle kuollut. Olisi kenties ekan kerran elämässään ottanut itse vastuuta itsestään ja oppinut hoitamaan asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 19:48"]Kyllä se oikeasti on niin, että kukaan nainen ei halua miehen äitiä siihen tielle vahtaamaan, kun tulee vauva. Oma äiti on eri asia, kun sen tuntee. Mutta anoppi on ihan outo nainen ja oikeasti vain riesa, jos tulee katsomaan lasta sairaalaan tai kylään, kun vauva on syntynyt.
Käsi sydämellä, kuka haluaa jonkun oudon akan huusholliinsa, kun vauva on syntynyt. Anopit voisivat sen vihdoin ymmärtää ja solmia sen suhteen lapsenlapseen sitten, kun lapsi on isompi ja osaa olla yksin yökylässä anopin eli mummonsa luona
[/quote]
Minusta oli mukavaa että anoppi tuli, teki ruuat, siivoili ja piteli välillä vauvaa. Kehotteli minua päiväunille.
Mutta ei hän ollutkaan mikään outo akka vaan tuttu jo monen vuoden ajalta.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 19:44"]Uskomatonta! Onko noin epäitsenäisiä naisia vieläkin olemassa. Joskus muinoin aviomies huolehti kaikesta ja vaimo oli sitten huuli pyöreänä, kun miestä ei enää ollutkaan. Ei osannut maksaa laskuja, ei osannut hankkia matkalippuja, ei osannut hakea asemalta oikeaa junaa jne. Ettei vaan olisi huomionkipeä nainen. Jotenkin ymmärtäisin asian, jos mummeli olisi jo likempänä yhdeksääkymppiä ja heikkonäköinen ja -kuuloinen. Mutta että työelämässä oleva viisikymppinen. Ei, ei, ei.
[/quote]
Ihan yhtä avuton kun ap. Ei ole mikään syy jos on kuusi päivää vanha vauva. Olis itse hypännyt junaan tai taksiin hakemaan anoppia ja tullessa käyneet kaupassa. Ei oo yhtään varaa haukkua anoppia. Ja kyllä, olisi se mies pärjännyt sen hetken vauvan kanssa.
Mutta kun maataan perse homeessa ja roikutaan av:lla ja hoetaan minäninäminä.
Vähän ryhtiä nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 19:48"]Kyllä se oikeasti on niin, että kukaan nainen ei halua miehen äitiä siihen tielle vahtaamaan, kun tulee vauva. Oma äiti on eri asia, kun sen tuntee. Mutta anoppi on ihan outo nainen ja oikeasti vain riesa, jos tulee katsomaan lasta sairaalaan tai kylään, kun vauva on syntynyt.
Käsi sydämellä, kuka haluaa jonkun oudon akan huusholliinsa, kun vauva on syntynyt. Anopit voisivat sen vihdoin ymmärtää ja solmia sen suhteen lapsenlapseen sitten, kun lapsi on isompi ja osaa olla yksin yökylässä anopin eli mummonsa luona
[/quote]
Niin, anoppihan kelpaa vain ilmaiseksi lapsenpiiaksi. Ja kolmas maailmansotahan siitä syntyy jos ei suostu miniän hyppyytettäväksi.
Että samat terveiset miehesi anopille.
Onneksi ymmärsin pysyä poissa pojan perheen luota ensimmäiset viikot, että saivat rauhassa olla vauvan kanssa. Siellä kävi miniän äiti, sisarukset, isovanhemmat, ystävät ja työkaverit, mutta me lapsen isän sukulaiset olisimme kuulemma olleet vaivaksi. Emme menneet ristiäisiinkään, kun ne oli kuulemma ihan vaan läheisimmille, miniän vanhemmat oli kutsuttu ja tietysti vähän muutakin sukua, kun äidin suku on aina vähän niin kuin tärkeämpi vauvalle. Emme menneet senkään jälkeen, koska oli aina jotain räkätaudinpelkoa, oksennustautia ilmassa ja muuttoa tai muuta, ettei ollut sopivaa ja vauva valvotti, ettei miniä jaksanut ryhtyä kahvia keittelemään.
Mutta kun se lapsenlapsi oli täyttänyt vuoden, alkoi miniän soittelu. Että pitäisi ottaa lapsi yökylään, kun hänen äitinsä on sairastunut eikä jaksa. Mitä me sitä tuntematonta lasta meille, hyvänen aika. Olihan sillä miniällä omakin suku!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 20:10"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:04"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 15:59"]
Häntä jännittää hirviöminiän tapaaminen joka on aina pahalla päällä.
[/quote]
En minä ole aina pahalla päällä, silloin tällöin on oikein mukavaa jutella sellaisten hyväntahtoisten höpsöjen kanssa, joihin anoppikin kuuluu. Hän on huolehtiva ja lämmin ihminen, mutta miehellä olisi täällä ihan oikeakin vauva huolehdittavana, ettei tarvitsisi äiti-vauvaansa kuskata ympäri Etelä-Suomea. Ja uskokaa pois, mies on luultavasti se vittuuntuneempi osapuoli tässä hommassa.
[/quote]
No on sulla sitten jotain toivoa kun miestäs kerran vituttaa.
[/quote]
Etkö sä nyt yksin pärjää hetkeäkään?
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 20:40"]
Onneksi ymmärsin pysyä poissa pojan perheen luota ensimmäiset viikot, että saivat rauhassa olla vauvan kanssa. Siellä kävi miniän äiti, sisarukset, isovanhemmat, ystävät ja työkaverit, mutta me lapsen isän sukulaiset olisimme kuulemma olleet vaivaksi. Emme menneet ristiäisiinkään, kun ne oli kuulemma ihan vaan läheisimmille, miniän vanhemmat oli kutsuttu ja tietysti vähän muutakin sukua, kun äidin suku on aina vähän niin kuin tärkeämpi vauvalle. Emme menneet senkään jälkeen, koska oli aina jotain räkätaudinpelkoa, oksennustautia ilmassa ja muuttoa tai muuta, ettei ollut sopivaa ja vauva valvotti, ettei miniä jaksanut ryhtyä kahvia keittelemään.
Mutta kun se lapsenlapsi oli täyttänyt vuoden, alkoi miniän soittelu. Että pitäisi ottaa lapsi yökylään, kun hänen äitinsä on sairastunut eikä jaksa. Mitä me sitä tuntematonta lasta meille, hyvänen aika. Olihan sillä miniällä omakin suku!
[/quote]
Eikö sua kiinnosta nähdä, millaisen lapsen sun poikas on kasvattanut?
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 20:40"]Onneksi ymmärsin pysyä poissa pojan perheen luota ensimmäiset viikot, että saivat rauhassa olla vauvan kanssa. Siellä kävi miniän äiti, sisarukset, isovanhemmat, ystävät ja työkaverit, mutta me lapsen isän sukulaiset olisimme kuulemma olleet vaivaksi. Emme menneet ristiäisiinkään, kun ne oli kuulemma ihan vaan läheisimmille, miniän vanhemmat oli kutsuttu ja tietysti vähän muutakin sukua, kun äidin suku on aina vähän niin kuin tärkeämpi vauvalle. Emme menneet senkään jälkeen, koska oli aina jotain räkätaudinpelkoa, oksennustautia ilmassa ja muuttoa tai muuta, ettei ollut sopivaa ja vauva valvotti, ettei miniä jaksanut ryhtyä kahvia keittelemään.
Mutta kun se lapsenlapsi oli täyttänyt vuoden, alkoi miniän soittelu. Että pitäisi ottaa lapsi yökylään, kun hänen äitinsä on sairastunut eikä jaksa. Mitä me sitä tuntematonta lasta meille, hyvänen aika. Olihan sillä miniällä omakin suku!
[/quote]
Tämä on totta. Miehen suku on pohjasakkaa mutta kun palveluksia ollaan vailla niin jopas kelpaakin.
Onko nämä kaikki teiniäitejä vai muuten pihalla, kun eivät ymmärrä, että vauvalla on kaksi mummoa?
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 20:45"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 20:40"]
Onneksi ymmärsin pysyä poissa pojan perheen luota ensimmäiset viikot, että saivat rauhassa olla vauvan kanssa. Siellä kävi miniän äiti, sisarukset, isovanhemmat, ystävät ja työkaverit, mutta me lapsen isän sukulaiset olisimme kuulemma olleet vaivaksi. Emme menneet ristiäisiinkään, kun ne oli kuulemma ihan vaan läheisimmille, miniän vanhemmat oli kutsuttu ja tietysti vähän muutakin sukua, kun äidin suku on aina vähän niin kuin tärkeämpi vauvalle. Emme menneet senkään jälkeen, koska oli aina jotain räkätaudinpelkoa, oksennustautia ilmassa ja muuttoa tai muuta, ettei ollut sopivaa ja vauva valvotti, ettei miniä jaksanut ryhtyä kahvia keittelemään.
Mutta kun se lapsenlapsi oli täyttänyt vuoden, alkoi miniän soittelu. Että pitäisi ottaa lapsi yökylään, kun hänen äitinsä on sairastunut eikä jaksa. Mitä me sitä tuntematonta lasta meille, hyvänen aika. Olihan sillä miniällä omakin suku!
[/quote]
Eikö sua kiinnosta nähdä, millaisen lapsen sun poikas on kasvattanut?
[/quote]
Älä viitsi. Eiköhän se miniä ole sen kasvattanut yhdessä oman äitinsä kanssa. Ipettaneet vielä syyllistämään toista mummoakin.
Täysin oikein on tehnyt tämä anoppi.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 20:07"]Mua jäi ihan mietityttämään että mitä olisi tapahtunut, jos ap:n mies ei olisi hakenut anoppia. Olisiko se jäänyt Riihimäelle kuolemaan vai olisiko se ottanut itseään niskasta kiinni?
[/quote]
Ja mua kiinnostaa, olisiko ap yhtä hirviömäinen jos kyseessä olisi ollut oma äitinsä?
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:12"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:07"]
Kuinka paljon tuollainen yksittäinen hakureissu nyt vie vuositasolla aikaa? Miehesi pitäisi olla koko ajan sinua varten? Kukahan tässä on avuton eikä pärjää pientä hetkeä vauvan kanssa yksin.
[/quote]
Ei se nyt mitään ihan älyttömiä vie, reilun kaksi tuntia. On tässä kuitenkin se, että jos anoppi olisi löytänyt siihen oikeaan junaan, olisi hän jo perillä ja mies toisi samalla reissulla ruokaa. Nyt meillä ei ole lämmintä ruokaa kotona, enkä voi kiireellisestä sektiosta toipuvana ottaa jalkoja alle ja lähteä melkein kilometrin päähän kauppaan. Kun se autokin on sillä miehellä siis. Meidän vauva on kuusipäiväinen ja synnytys oli aikas mutkikas, joten en ole ihan normaaleissa ruumiin voimissani tällä hetkellä.
[/quote] yy yy valivali onnea tulevaisuuteen
Alue: Aihe vapaa
Voi pyhä taivas näitä kommentteja. Huomaa taas tyypillisen av-ilmiön, johon kuuluu haukkua aloittaja, ihan poikkeuksetta.
Aloittaja on alle viikko sitten ilmeisesti esikoisensa sektiolla synnyttänyt, jolle kaikki on vielä ihan uutta. Mies lienee isyyslomalla, joka tarkoittaa sitä, että valtio maksaa hänelle äidin tukena olemisesta ja suhteen luomisesta lapseen. EI siitä, että kuskaillaan mummoja ympäri Suomen, kun eivät osaa harvinaisten selkeiden opasteidenkaan avulla oikeaan junaan.
Onko näillä kriittisillä kommentoijilla itsellään lapsia ja jos on, kuinka tuoreessa muistissa teillä on lapsivuodeaika? Mulla on kaksi lasta ja takana kaksi hyvin tyypillistä synnytystä, ei mitään extrememenoa, niin kuin aloittajalla ilmeisesti. Silti olin ensimmäiset viikot aika heikkona, viikkoon en istunut ilman uimarengasta hetkeäkään, kävely oli hankalaa, vuoto runsasta, rinnat kipeät ja pää niin vauvahuuruinen, ettei kovin selkeästi pystynyt ajattelemaan. Onneksi minun mieheni ymmärsi, mikä oli hänen prioriteetti numero yksi tuona aikana - oma perhe, se jonka syntymisessä ollaan itse oltu aktiivisena tekijänä. Jos anoppi ei osaa ilman apua perille, niin anopilla ei varmaan ole hirveä kiire vauvaa näkemään muutenkaan. Jos hän olisi joku mielenterveystapaus, olisi ambulanssi hoitanut homman kotiin ja mummon turvaan. Jos kyse on ihan normaalista 53-vuotiaasta naisesta, hän joko hoitaa itse itsensä kotiin tai itkee ja hoitaa.