Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi holhouksen tarpeessa? (avautuminen)
07.08.2015 |
Kyse ei ole mistään ikälopusta, seniilistä ihmisestä, vaan työssäkäyvästä 53-vuotiaasta. Meillä on vastasyntynyt vauva, jota anoppi on tulossa katsomaan. Mies osti (!) äidilleen junalipun, jotta tämä pääsisi katsomaan vauvaa. Simppeli homma, radanvarsikaupungista X asemalle Y, josta mies poimii äitinsä mukaansa ja tuo autolla tänne meille. Meille pääsisi ihan kävellenkin asemalta, mutta kuulemma äitinsä ei osaa vaihtaa junaa. Mietin jo silloin, että voiko muka ihminen olla niin avuton ja tyhmä, mutten sanonut mitään.
NOH, nyt sitten anoppi soitti itkien (!!!) pojalleen Riihimäen asemalta, se on lahopää mennyt väärään suuntaan lähtevään junaan, enkä todellakaan ymmärrä miten se voi olla mahdollista. Tyyppi ruikutti puhelimessa vartin verran, ettei hän todellakaan voi mennä kysymään keneltäkään apua eikä varmasti osaa ostaa lippua eikä siis varmaan pääse enää koskaan Riihimäeltä pois ja kuolee sinne, joten ei auttanut muu kuin miehen lähteä hakemaan sitä autolla.
Voiko tuollainen oikeasti olla normaaliälyisen aikuisen ihmisen käytöstä, voiko noin tapahtua ns. "tavikselle"? Vai onko tuo nyt viimeinen osoitus siitä, että miehen puolelta ei periydy mitenkään tyydyttävä älykkyysosamäärä? Mies on ihan normaali, mitä nyt oli alkuun aivan uskomattoman avuton äitinsä höösättyä ja lellittyä piloille.
Kommentit (134)
Aloittaja saa kyllä mun sympatiat tässä jutussa. Mä en olisi jaksanut vierailijoita ottaa edes vastaan kotonani noin pian synnytyksen jälkeen, taustalla myös vähän hankalampi synnytys eikä mikään kuuden tunnin oppikirjapuserrus. Sitä paitsi imetyshormoneissaan sitä monesti suurentelee asioita ja tuollainen ruuan odottaminen voi oikeasti tuntua tosi pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka elää niin, että ei ole mitään ruokaa kaapissa edes siksi päiväksi? OIkeasti ihmettelen. Käyttekö joka päivä kaupassa hakemassa yhden päivän tarpeet? Tai, miten ette olleet ennakoineet kauppareissua edelliselle päivälle kun tiesitte että vieras on tulossa?
Olisiko hänellä hahmotushäiriö. Voi olla muuten normaali ja jopa lahjakas.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:20"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:14"]
Miksi se lämmin ruoka pitää olla? Miksi olet noin avuton. Mies tuo noutoa tai pinaattilätyt siwasta. Kukaan ei siitä suutu.
[/quote]
Koska ihmisen olisi noin yleisesti ottaen hyvä syödä kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Mies tuokin jotain noutosafkaa luultavasti Mäkkäristä, mutta melkein kaksi tuntia aikataulusta myöhässä. Olenko muka oikeasti jotenkin kohtuuton, jos toivoisin just miehelleni lapsen synnyttäneenä ja sen vuoksi ehkä pitkäaikaisestikin kärsivänä, että saisin edes ruokaa? Imettäminen kuluttaa paljon voimia ja tuntuu että syön kuin hevonen, mutta jääkaapissa on vain jogurttia ja vähän leipätarpeita, ei edes munia joista tehdä munakasta.
[/quote]
Tilaa pitsa, netti näyttää toimivan. Älä nyt avuttomaksi heittäydy aikuinen nainen.
Ap:n asemassa olisin jättänyt sen anopin Riksuun. Ei voi olla noin vaikeaa ja jos on niin opetelkoon präjäämään, mokoma hellantelttu. Aivan naurettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jollekin kaikki on vaikeata.
Itse olin lapsen kanssa Pariisissa rattaiden kanssa jossa sentään kulkee muutama metro. Olin keraan aiemmin kulkenut ratikalla+metrolla miehen kanssa. Menessä oli miehen sukulaisia mukana takaisin tullessa tulin yksinään Eiffel-tornilkta laitakaupungille ilman karttoja. Ja siellä pitää joka kerta pyytää erikseen aukaisemaan rattaille portti. Ja kiire oli vielä lähteä lentokentälle. Yhden kerran menin harhaan mutta onneksi huomasin ajoissa. Eikä pelottanut yhtään. Myös Barcelonassa olen kulkenut metrolla.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:26"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 15:50"]
Vähän loukkaannuin ja ahdistuin, koska olen tuollainen kuin tuo anoppi. Kärsin sosiaalisista peloista ja paniikkihäiriöstä, enkä todellakaan pysty keneltäkään apua, ja menen "jumiin" uusissa tilanteisa muutenkin. Ikinä en uskaltaisi lähteä mihinkään yksin junalla, ainakaan jos on vaihto vielä.
Ja olen akateemisesti koulutettu 40-vuotias it-alan ammattilainen.
[/quote]
Ei juma. Oikeesti?
Minä halveksun ihan äärettömästi kaltaisiasi - ja ap:n kaltaisia tumpuloita. Oma-aloitteisuutta ja itsenäisyyttä pitää harjoitella, eikä ikäänsä ripustautua muiden ohjailtavaksi ja autettavaksi. Ei sillä, moni nainen heittäytyy tuollaiseksi avuttomaksi ja antaa/pakottaa miehensä hoitamaan kaiken. Mutta minä en ainakaan suostuisi moiseen ikinä. Se on viitseliäisyydestä, eikä ujoudesta kiinni.
Rautatieasemilla on näytöt, joista näkee, mikä juna menee minnekin, milloin ja miltä raiteelta. Ei tarvitse keneltäkään kysyä mitään. Ja jos ei lippumyymälässä osaa sanoa, että menolippu xx:ään, niin miten sellainen ihminen uskaltaa asioida kaupassakaan, jos tuollainen on ylivoimaista?
[/quote]
No, minullapa ei ole ollut miestä koskaan, eikä ketään muutakaan huolehtijaa, joten paniikkihäiriöstäni ja sosiaalisesta fobiastani huolimatta on pitänyt itse pärjätä. Toki nämä sairaudet on elämääni rajoittaneet ja rajoittaa, mutta olen tyytyväinen siihen että kuitenkin pystyn käymään töissä ja elättämään itseni. Sekään ei ole itsestäänselvää kaltaisillani. Aika ikävältä kuulostaa että jotkut HALVEKSII sairaita ihmisiä, jotka yrittävät parhaansa mukaan pärjätä...
t. 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:26"]
Kuka elää niin, että ei ole mitään ruokaa kaapissa edes siksi päiväksi? OIkeasti ihmettelen. Käyttekö joka päivä kaupassa hakemassa yhden päivän tarpeet? Tai, miten ette olleet ennakoineet kauppareissua edelliselle päivälle kun tiesitte että vieras on tulossa?
[/quote]
Ei meilläkään aina ole. Käydään ruokakaupassa kahden-kolmen päivän välein ja ostetaan ruoka aina sille päivälle ja yhdelle tai kahdelle seuraavalle. Näin oli myös lapsuudenperheessä ja olen ajatellut sen olevan ihan normi.
-ohis
Siis ap:n anopin, ei ap:n...
Kakkoselle: huomasin tuolta vasta, että olet lääkityksellä neuroosiesi takia. Pyydän anteeksi, mielen sairaudet toki on oma juttunsa. Ap:n anoppi kumminkaan ei ole sairas, ainoastaan avuton.
19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan tuo aika erikoista ja mielenterveysongelmat tulee ekana mieleen. Tuollaisen sähläyksen, pelon ja paniikin ymmärtäisi vielä nuorelta ja aralta ihmiseltä, mut viiskymppiseltä toi ei vaan enää oo tervettä. Mutta ei kai se auta häntä alkaa mollaamaan asiasta, vaan pitää yrittää ymmärtää, että voi olla päästään pipi.
Ymmärrän APn ärtymyksen ja ihmettelen näitä joitakin kommentoijia. Miten ei aikuinen ihminen osaa junassa matkustaa, sehän on kaikista helpoin tapa mennä mihinkään kun kaikki on etukäteen ja rauhassa mahdollisuus selvittää. Te ketkä ette uskalla junassa matkustaa, hävetkää jos siirrätte pelkonne lapsiinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti oli just samanlainen järjen riemuvoitto tuollaisissa asioissa. Onnistui aina sotkemaan vastaavissa tilanteissa, jos siihen suinkin oli mahdollisuus. Hänkin oli sosiaalialalla ja vireä omissa harrastuksissaan. Mutta armoton söhlö muuten. Tällaisilta ihmisiltä puuttuu kokonaan suuntavaisto, joka edesauttaa tilanteita.
Junien kanssa oli meilläkin ongelmaa. Minulla oli tärkeä meno ja äidin piti tulla lastenvahdiksi. Ei kuulunut. Oli istunut junaaan joka ei lähtenyt liikkeelle. Oli siis istunut juuri jo asemalle tulleeseen junaan, eikä lähtevään junaan. Minullakin oli pelko, että äidin ominaisuus periytyy. Ja periytyihän se. Yksi kolmesta on edesmenneen mumminsa kaltainen säheltäjä :)
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:31"]
Siis ap:n anopin, ei ap:n...
Kakkoselle: huomasin tuolta vasta, että olet lääkityksellä neuroosiesi takia. Pyydän anteeksi, mielen sairaudet toki on oma juttunsa. Ap:n anoppi kumminkaan ei ole sairas, ainoastaan avuton.
19
[/quote]
Voi hyvinkin olla sairas, mutta ei ole ehkä diagnosoitu ja saanut hoitoa. Paljon niitä on jotka sinnittelee epänormaalien pelkojen kanssa ajatellen olevansa vain herkkiä ja arkoja luonteita. Moni yrittää pakottaa itseään reippaammaksi ja häpeää itseään, mutta ei onnistu siinä rohkaistumisessa, koska oikeasti taustalla on joku fobia tai paniikkihäiriö.
Toki sekin on mahdollista että on kyseessä ihminen joka ei ole mitenkään sairas vaan vain elänyt niin pienissä ympyröissä että siksi mikään sieltä poistuminen on nykyisin pelottavaa ja vaikeaa. Itse en silti tuomitse niitäkään, varsinkaan kun on jo tuonikäinen ihminen kuin ap:n anoppi. Jos olisi 25-vuotias, varmaan olisi toivoa että siitä reipastuu ja totuttelee laajempaan elämään, mutta yli viisikymppinen varmaan on lopun ikänsä mikä on, ja se pitää vaan muiden hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:27"]
Olisiko hänellä hahmotushäiriö. Voi olla muuten normaali ja jopa lahjakas.
[/quote]
Tässä näkee, kuinka vielä jopa nykyaikana suhtaudutaan ap.n lailla hahmotushäiriöisiin, lukihäiriöisiin yms.
t. Lukihäiriöisen nuoren äiti, kenellä on myös vaikea hahmottaa ilmansuuntia, oikeaa ja vasenta. Joskus itsellänikin tulee tilanteita, että en hahmota ympäristöä, mihin suuntaan olen menossa.
Meitä sitten haukutaan samalla tavalla, kuin ap anoppiaan. Toivottavasti saan miniän, joka ei pidä minua ja lastani tyhmänä, vaikka joskus ilmansuunnat kääntyvät toisin päin ja se voi tuntua itsestäkin pelottavalta oudossa paikassa.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:12"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:07"]
Kuinka paljon tuollainen yksittäinen hakureissu nyt vie vuositasolla aikaa? Miehesi pitäisi olla koko ajan sinua varten? Kukahan tässä on avuton eikä pärjää pientä hetkeä vauvan kanssa yksin.
[/quote]
Ei se nyt mitään ihan älyttömiä vie, reilun kaksi tuntia. On tässä kuitenkin se, että jos anoppi olisi löytänyt siihen oikeaan junaan, olisi hän jo perillä ja mies toisi samalla reissulla ruokaa. Nyt meillä ei ole lämmintä ruokaa kotona, enkä voi kiireellisestä sektiosta toipuvana ottaa jalkoja alle ja lähteä melkein kilometrin päähän kauppaan. Kun se autokin on sillä miehellä siis. Meidän vauva on kuusipäiväinen ja synnytys oli aikas mutkikas, joten en ole ihan normaaleissa ruumiin voimissani tällä hetkellä.
[/quote]
Tilaa pizza! Eikö kukaan neuvonut sinulle PAKASTAMAAN aterioita valmiiksi ennen vauvan syntymää? Ennakointia peliin, nyt äkkiä pakastin täyteen avlmiita, nopeasti sulatettavia ja lämmitettäviä ruokia. Olet ollut yhtä avuton kuin anoppisi, eri asiassa vaan
Kaikki syyttää APta ettei valmistanut ruokia pakkaseen tai syö jotain eineksiä, hävetkää idiootit. Onko se teille mahdotonta että ruokapuolen hoitaa miehenne kun olette itse toipilaana? Itse en toipilaana suostuisi syömään mitään paskaa vaan tuoretta ja terveellistä ruokaa kuten tähänkin asti
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:27"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:20"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:14"]
Miksi se lämmin ruoka pitää olla? Miksi olet noin avuton. Mies tuo noutoa tai pinaattilätyt siwasta. Kukaan ei siitä suutu.
[/quote]
Koska ihmisen olisi noin yleisesti ottaen hyvä syödä kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Mies tuokin jotain noutosafkaa luultavasti Mäkkäristä, mutta melkein kaksi tuntia aikataulusta myöhässä. Olenko muka oikeasti jotenkin kohtuuton, jos toivoisin just miehelleni lapsen synnyttäneenä ja sen vuoksi ehkä pitkäaikaisestikin kärsivänä, että saisin edes ruokaa? Imettäminen kuluttaa paljon voimia ja tuntuu että syön kuin hevonen, mutta jääkaapissa on vain jogurttia ja vähän leipätarpeita, ei edes munia joista tehdä munakasta.
[/quote]
Tilaa pitsa, netti näyttää toimivan. Älä nyt avuttomaksi heittäydy aikuinen nainen.
[/quote]
Ap on siis mielestäsi avuton? Mutta anoppi ei?
Huh heijaa...
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:20"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:14"]
Miksi se lämmin ruoka pitää olla? Miksi olet noin avuton. Mies tuo noutoa tai pinaattilätyt siwasta. Kukaan ei siitä suutu.
[/quote]
Koska ihmisen olisi noin yleisesti ottaen hyvä syödä kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Mies tuokin jotain noutosafkaa luultavasti Mäkkäristä, mutta melkein kaksi tuntia aikataulusta myöhässä. Olenko muka oikeasti jotenkin kohtuuton, jos toivoisin just miehelleni lapsen synnyttäneenä ja sen vuoksi ehkä pitkäaikaisestikin kärsivänä, että saisin edes ruokaa? Imettäminen kuluttaa paljon voimia ja tuntuu että syön kuin hevonen, mutta jääkaapissa on vain jogurttia ja vähän leipätarpeita, ei edes munia joista tehdä munakasta.
[/quote]
Ei jumalauta. Kai sä nyt voit pahimpaan nälkään syödä vaikka jugurtin ja leipää. Ruokaa (jos Mäkkärin ateriaa sellaiseksi voi kutsua) syöt kun mies tulee.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:15"]Puhut rumasti miehestäsi sekä hänen äidistään. Mikä oikeus sinulla on siihen? Itse kuulostat hemmotellulta.
[/quote]
Höpö höpö.
Aloitus oli asiallinen.
Ihminen asuu tadan varrella. Luulisi olevan tuttua kulkea junalla Helsinkiin ja pojan luokse.
Itse olen maalainen ha silti nuorena reilattiin pitkin Eurooppaa. Junalla kulkeminen on niin helppoa. Lähtee väärään suuntaan? Haloo. Ei osaa ostaa lippua? 53-v?
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 15:50"]
Vähän loukkaannuin ja ahdistuin, koska olen tuollainen kuin tuo anoppi. Kärsin sosiaalisista peloista ja paniikkihäiriöstä, enkä todellakaan pysty keneltäkään apua, ja menen "jumiin" uusissa tilanteisa muutenkin. Ikinä en uskaltaisi lähteä mihinkään yksin junalla, ainakaan jos on vaihto vielä.
Ja olen akateemisesti koulutettu 40-vuotias it-alan ammattilainen.
[/quote]
Ei juma. Oikeesti?
Minä halveksun ihan äärettömästi kaltaisiasi - ja ap:n kaltaisia tumpuloita. Oma-aloitteisuutta ja itsenäisyyttä pitää harjoitella, eikä ikäänsä ripustautua muiden ohjailtavaksi ja autettavaksi. Ei sillä, moni nainen heittäytyy tuollaiseksi avuttomaksi ja antaa/pakottaa miehensä hoitamaan kaiken. Mutta minä en ainakaan suostuisi moiseen ikinä. Se on viitseliäisyydestä, eikä ujoudesta kiinni.
Rautatieasemilla on näytöt, joista näkee, mikä juna menee minnekin, milloin ja miltä raiteelta. Ei tarvitse keneltäkään kysyä mitään. Ja jos ei lippumyymälässä osaa sanoa, että menolippu xx:ään, niin miten sellainen ihminen uskaltaa asioida kaupassakaan, jos tuollainen on ylivoimaista?