Anoppi holhouksen tarpeessa? (avautuminen)
Kyse ei ole mistään ikälopusta, seniilistä ihmisestä, vaan työssäkäyvästä 53-vuotiaasta. Meillä on vastasyntynyt vauva, jota anoppi on tulossa katsomaan. Mies osti (!) äidilleen junalipun, jotta tämä pääsisi katsomaan vauvaa. Simppeli homma, radanvarsikaupungista X asemalle Y, josta mies poimii äitinsä mukaansa ja tuo autolla tänne meille. Meille pääsisi ihan kävellenkin asemalta, mutta kuulemma äitinsä ei osaa vaihtaa junaa. Mietin jo silloin, että voiko muka ihminen olla niin avuton ja tyhmä, mutten sanonut mitään.
NOH, nyt sitten anoppi soitti itkien (!!!) pojalleen Riihimäen asemalta, se on lahopää mennyt väärään suuntaan lähtevään junaan, enkä todellakaan ymmärrä miten se voi olla mahdollista. Tyyppi ruikutti puhelimessa vartin verran, ettei hän todellakaan voi mennä kysymään keneltäkään apua eikä varmasti osaa ostaa lippua eikä siis varmaan pääse enää koskaan Riihimäeltä pois ja kuolee sinne, joten ei auttanut muu kuin miehen lähteä hakemaan sitä autolla.
Voiko tuollainen oikeasti olla normaaliälyisen aikuisen ihmisen käytöstä, voiko noin tapahtua ns. "tavikselle"? Vai onko tuo nyt viimeinen osoitus siitä, että miehen puolelta ei periydy mitenkään tyydyttävä älykkyysosamäärä? Mies on ihan normaali, mitä nyt oli alkuun aivan uskomattoman avuton äitinsä höösättyä ja lellittyä piloille.
Kommentit (134)
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:47"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:12"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:07"]
Kuinka paljon tuollainen yksittäinen hakureissu nyt vie vuositasolla aikaa? Miehesi pitäisi olla koko ajan sinua varten? Kukahan tässä on avuton eikä pärjää pientä hetkeä vauvan kanssa yksin.
[/quote]
Ei se nyt mitään ihan älyttömiä vie, reilun kaksi tuntia. On tässä kuitenkin se, että jos anoppi olisi löytänyt siihen oikeaan junaan, olisi hän jo perillä ja mies toisi samalla reissulla ruokaa. Nyt meillä ei ole lämmintä ruokaa kotona, enkä voi kiireellisestä sektiosta toipuvana ottaa jalkoja alle ja lähteä melkein kilometrin päähän kauppaan. Kun se autokin on sillä miehellä siis. Meidän vauva on kuusipäiväinen ja synnytys oli aikas mutkikas, joten en ole ihan normaaleissa ruumiin voimissani tällä hetkellä.
[/quote]
Tilaa pizza! Eikö kukaan neuvonut sinulle PAKASTAMAAN aterioita valmiiksi ennen vauvan syntymää? Ennakointia peliin, nyt äkkiä pakastin täyteen avlmiita, nopeasti sulatettavia ja lämmitettäviä ruokia. Olet ollut yhtä avuton kuin anoppisi, eri asiassa vaan
[/quote]
Ei. Pakastetut ateriat on pahoja. Samoin jopa jääkaapissa olleet. Sanoo kulinaristipoikani
Aina pystyy jotain tekemään. Pakasta mielummin lihaa, kanaa ja vihanneksia.
Hätätilassa tilaa pizza
Kuolla nyt Riihimäelle, siinä vasta ankea kohtalo ;)
t. riksulainen
Jos aikuinen ihminen ei osaa/uskalla mennä yksin junalla, niin on kyllä jossain vikaa..
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 17:20"]Entä jos anopille on puhkeamassa alzheimerin tauti . Alkaa oireilla usein juuri viidenkymmenen paikkeilla. Siinä sitä onkin, että ap saa haukkua tulevina vuosina anoppiaan monet kerrat tälle palstalle.
[/quote]
Ei todella ala 50 jälkeen kuin poikkeustapauksissa
Aloittajalle kaikki sympatia. On sulla kestämistä. Kirjoitit kauniisti. Otsikko vaan turhan provosoiva
No, se anoppi on kuitenkin tulossa. Omani on aina sanomassa, että pyytäkää apuun, kun tarvitte jne. Tänään sit soitin, että aikaisemmista väittämistä huolimatta synnytystä ei käynnistetäkään laskettuna aikana ja seuraavan vkon lopun jälkeen siskoni tulee meille. Anoppi heti toiveikkuutta äänessään, että eikö tarvikaan tulla. Oltiin siis sovittu, että tulee synnytyksen ajaksi hoitamaan isompia sisaruksia. On nähny ohimennen tänä kesänä lapset ja saatetaan mennä syksyllä käymään, riippuen vauvasta. Mutta siis nähdään suunnilleen kerran vuodessa, joskus tuurilla pari kertaa... no, ite se maksaa aikanaan siitä, samalla lailla kuin oma mummuni.
Mutta ymmärrän ap:n pahan mielen ja harmistuksen ihan 100%sesti. Elämän mullistava kokemus takana, kaikki uutta, hormoonit heittelee jnejne.. ei silloin oikein voi edes vaatia kohtuullisuutta.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:41"]
No, se anoppi on kuitenkin tulossa. Omani on aina sanomassa, että pyytäkää apuun, kun tarvitte jne. Tänään sit soitin, että aikaisemmista väittämistä huolimatta synnytystä ei käynnistetäkään laskettuna aikana ja seuraavan vkon lopun jälkeen siskoni tulee meille. Anoppi heti toiveikkuutta äänessään, että eikö tarvikaan tulla. Oltiin siis sovittu, että tulee synnytyksen ajaksi hoitamaan isompia sisaruksia. On nähny ohimennen tänä kesänä lapset ja saatetaan mennä syksyllä käymään, riippuen vauvasta. Mutta siis nähdään suunnilleen kerran vuodessa, joskus tuurilla pari kertaa... no, ite se maksaa aikanaan siitä, samalla lailla kuin oma mummuni. Mutta ymmärrän ap:n pahan mielen ja harmistuksen ihan 100%sesti. Elämän mullistava kokemus takana, kaikki uutta, hormoonit heittelee jnejne.. ei silloin oikein voi edes vaatia kohtuullisuutta.
[/quote]
No todellakin voi. Kyllä mä kaikissa kolmessa raskaudessa tiesin niitten huurujeni läpikin mikä nyt on sitä normaalia käytöstä ja mikä ei... Ap vaan on yksi Niistä, jotka kuvittelevat että muiden maailma pysähtyy kun hänelle tulee vauva. Onneksi mies tuntuu ymmärtävän, että se maailma pyörii kyllä edelleen. Ihanan suurisydäminen mies muutenkin, huolehtii äidistään. Ap sen sijaan kuolee nälkään kun joutuisi leivällä pari tuntia elämään. On se kamalaa!
Mä matkustan aika paljon junalla, ja välillä aina kuulen, kuinka ihmiset hätääntyy kun on menneet väärään junaan. En tajua niitä jotka sanovat, ettei se ole edes mahdollista! Totta kai se on mahdollista, junan vaihdossa ainakin saattaa olla vain muutama minuutti aikaa, vaikka yleensä seuraava juna odottaakin myöhässä olevaa junaa. Ehkä harvemmin matkustava ei ymmärrä katsoa vaikkapa junan numeroa. Jos tuijottaa vain junan määränpäätä, voi helposti mennä sekaisin siinä, minne se oma juna mahtaakaan loppujen lopuksi olla menossa. Tämä vain esimerkkinä, eihän sitä tiedä mitä äiti on ajatellut. Joka tapauksessa ap, pää pois sieltä omasta perseestä nyt! Ole onnellinen, että sinulla on noin kultainen mies. Kannattaisi ehkä itsekin käyttäytyä.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:55"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:41"]
No, se anoppi on kuitenkin tulossa. Omani on aina sanomassa, että pyytäkää apuun, kun tarvitte jne. Tänään sit soitin, että aikaisemmista väittämistä huolimatta synnytystä ei käynnistetäkään laskettuna aikana ja seuraavan vkon lopun jälkeen siskoni tulee meille. Anoppi heti toiveikkuutta äänessään, että eikö tarvikaan tulla. Oltiin siis sovittu, että tulee synnytyksen ajaksi hoitamaan isompia sisaruksia. On nähny ohimennen tänä kesänä lapset ja saatetaan mennä syksyllä käymään, riippuen vauvasta. Mutta siis nähdään suunnilleen kerran vuodessa, joskus tuurilla pari kertaa... no, ite se maksaa aikanaan siitä, samalla lailla kuin oma mummuni. Mutta ymmärrän ap:n pahan mielen ja harmistuksen ihan 100%sesti. Elämän mullistava kokemus takana, kaikki uutta, hormoonit heittelee jnejne.. ei silloin oikein voi edes vaatia kohtuullisuutta.
[/quote]
No todellakin voi. Kyllä mä kaikissa kolmessa raskaudessa tiesin niitten huurujeni läpikin mikä nyt on sitä normaalia käytöstä ja mikä ei... Ap vaan on yksi Niistä, jotka kuvittelevat että muiden maailma pysähtyy kun hänelle tulee vauva. Onneksi mies tuntuu ymmärtävän, että se maailma pyörii kyllä edelleen. Ihanan suurisydäminen mies muutenkin, huolehtii äidistään. Ap sen sijaan kuolee nälkään kun joutuisi leivällä pari tuntia elämään. On se kamalaa!
Mä matkustan aika paljon junalla, ja välillä aina kuulen, kuinka ihmiset hätääntyy kun on menneet väärään junaan. En tajua niitä jotka sanovat, ettei se ole edes mahdollista! Totta kai se on mahdollista, junan vaihdossa ainakin saattaa olla vain muutama minuutti aikaa, vaikka yleensä seuraava juna odottaakin myöhässä olevaa junaa. Ehkä harvemmin matkustava ei ymmärrä katsoa vaikkapa junan numeroa. Jos tuijottaa vain junan määränpäätä, voi helposti mennä sekaisin siinä, minne se oma juna mahtaakaan loppujen lopuksi olla menossa. Tämä vain esimerkkinä, eihän sitä tiedä mitä äiti on ajatellut. Joka tapauksessa ap, pää pois sieltä omasta perseestä nyt! Ole onnellinen, että sinulla on noin kultainen mies. Kannattaisi ehkä itsekin käyttäytyä.
[/quote]
No, aika kylmää meininkiä teillä. Meillä on iso suku ja lapsia syntyy ja ihan jokaista lasta pidetään arvokkaana itsessään ja jokainen synnyttäny äiti saa kyllä pitää miehensä ensisijaisesti itsellään, eikä näiden tarvi kulkea pitkin maailmaa hakemassa eksyneitä anoppeja. Sitä paitsi, lisää masennusriskiä merkittävästi, jos äiti jää heti vauvan kanssa itsekseen.
Onpa hauska aloitus :D Ap haukkuu anopin kun tämä ei osaa kulkea junalla mutta itse ei voi syödä jogurttia ja leipää nälkäänsä :D Kyllä, kaksi lämmintä ateriaa on suositus ja kyllä, tottakai imettävä äiti tarvitsee energiaa. Mutta sinä voit sen päivän toisen lämpimän aterian syödä illalla ja ottaa sillä välin välipalaa, ei se oikeasti ole niin vakavaa.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 15:50"]Vähän loukkaannuin ja ahdistuin, koska olen tuollainen kuin tuo anoppi. Kärsin sosiaalisista peloista ja paniikkihäiriöstä, enkä todellakaan pysty keneltäkään apua, ja menen "jumiin" uusissa tilanteisa muutenkin. Ikinä en uskaltaisi lähteä mihinkään yksin junalla, ainakaan jos on vaihto vielä.
Ja olen akateemisesti koulutettu 40-vuotias it-alan ammattilainen.
[/quote]olin vastaamassa samaa!!!!!
No miten se ap:n oma älykkyys? Kukaan älykäs ei vaahtoa miehensä äidin asioilla. Sano suoraan, vaan, että sinua vitutti kun anoppi tuli teille ja miksi ihmeessä anoppia ei olisi haettu ilman sinun sairaalloista vaahtoamista.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 19:08"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:55"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:41"] No, se anoppi on kuitenkin tulossa. Omani on aina sanomassa, että pyytäkää apuun, kun tarvitte jne. Tänään sit soitin, että aikaisemmista väittämistä huolimatta synnytystä ei käynnistetäkään laskettuna aikana ja seuraavan vkon lopun jälkeen siskoni tulee meille. Anoppi heti toiveikkuutta äänessään, että eikö tarvikaan tulla. Oltiin siis sovittu, että tulee synnytyksen ajaksi hoitamaan isompia sisaruksia. On nähny ohimennen tänä kesänä lapset ja saatetaan mennä syksyllä käymään, riippuen vauvasta. Mutta siis nähdään suunnilleen kerran vuodessa, joskus tuurilla pari kertaa... no, ite se maksaa aikanaan siitä, samalla lailla kuin oma mummuni. Mutta ymmärrän ap:n pahan mielen ja harmistuksen ihan 100%sesti. Elämän mullistava kokemus takana, kaikki uutta, hormoonit heittelee jnejne.. ei silloin oikein voi edes vaatia kohtuullisuutta. [/quote] No todellakin voi. Kyllä mä kaikissa kolmessa raskaudessa tiesin niitten huurujeni läpikin mikä nyt on sitä normaalia käytöstä ja mikä ei... Ap vaan on yksi Niistä, jotka kuvittelevat että muiden maailma pysähtyy kun hänelle tulee vauva. Onneksi mies tuntuu ymmärtävän, että se maailma pyörii kyllä edelleen. Ihanan suurisydäminen mies muutenkin, huolehtii äidistään. Ap sen sijaan kuolee nälkään kun joutuisi leivällä pari tuntia elämään. On se kamalaa! Mä matkustan aika paljon junalla, ja välillä aina kuulen, kuinka ihmiset hätääntyy kun on menneet väärään junaan. En tajua niitä jotka sanovat, ettei se ole edes mahdollista! Totta kai se on mahdollista, junan vaihdossa ainakin saattaa olla vain muutama minuutti aikaa, vaikka yleensä seuraava juna odottaakin myöhässä olevaa junaa. Ehkä harvemmin matkustava ei ymmärrä katsoa vaikkapa junan numeroa. Jos tuijottaa vain junan määränpäätä, voi helposti mennä sekaisin siinä, minne se oma juna mahtaakaan loppujen lopuksi olla menossa. Tämä vain esimerkkinä, eihän sitä tiedä mitä äiti on ajatellut. Joka tapauksessa ap, pää pois sieltä omasta perseestä nyt! Ole onnellinen, että sinulla on noin kultainen mies. Kannattaisi ehkä itsekin käyttäytyä. [/quote] No, aika kylmää meininkiä teillä. Meillä on iso suku ja lapsia syntyy ja ihan jokaista lasta pidetään arvokkaana itsessään ja jokainen synnyttäny äiti saa kyllä pitää miehensä ensisijaisesti itsellään, eikä näiden tarvi kulkea pitkin maailmaa hakemassa eksyneitä anoppeja. Sitä paitsi, lisää masennusriskiä merkittävästi, jos äiti jää heti vauvan kanssa itsekseen.
[/quote]
Ai jaa, no ilmankos nykyään on niin paljon masennusta, kun sellainen tulee heti kun joutuu olemaan pari tuntia vauvansa kanssa ilman sitä miestä. Sanoinko muuten, etten arvosta lapsiani, jos osaan käyttäytyä hormonihuuruissanikin...? Jep, harjoittelehan vielä, ei joka kommenttiin ole pakko argumentoida jos ei ole viisasta sanottavaa.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 19:08"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:55"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:41"]
No, se anoppi on kuitenkin tulossa. Omani on aina sanomassa, että pyytäkää apuun, kun tarvitte jne. Tänään sit soitin, että aikaisemmista väittämistä huolimatta synnytystä ei käynnistetäkään laskettuna aikana ja seuraavan vkon lopun jälkeen siskoni tulee meille. Anoppi heti toiveikkuutta äänessään, että eikö tarvikaan tulla. Oltiin siis sovittu, että tulee synnytyksen ajaksi hoitamaan isompia sisaruksia. On nähny ohimennen tänä kesänä lapset ja saatetaan mennä syksyllä käymään, riippuen vauvasta. Mutta siis nähdään suunnilleen kerran vuodessa, joskus tuurilla pari kertaa... no, ite se maksaa aikanaan siitä, samalla lailla kuin oma mummuni. Mutta ymmärrän ap:n pahan mielen ja harmistuksen ihan 100%sesti. Elämän mullistava kokemus takana, kaikki uutta, hormoonit heittelee jnejne.. ei silloin oikein voi edes vaatia kohtuullisuutta.
[/quote]
No todellakin voi. Kyllä mä kaikissa kolmessa raskaudessa tiesin niitten huurujeni läpikin mikä nyt on sitä normaalia käytöstä ja mikä ei... Ap vaan on yksi Niistä, jotka kuvittelevat että muiden maailma pysähtyy kun hänelle tulee vauva. Onneksi mies tuntuu ymmärtävän, että se maailma pyörii kyllä edelleen. Ihanan suurisydäminen mies muutenkin, huolehtii äidistään. Ap sen sijaan kuolee nälkään kun joutuisi leivällä pari tuntia elämään. On se kamalaa!
Mä matkustan aika paljon junalla, ja välillä aina kuulen, kuinka ihmiset hätääntyy kun on menneet väärään junaan. En tajua niitä jotka sanovat, ettei se ole edes mahdollista! Totta kai se on mahdollista, junan vaihdossa ainakin saattaa olla vain muutama minuutti aikaa, vaikka yleensä seuraava juna odottaakin myöhässä olevaa junaa. Ehkä harvemmin matkustava ei ymmärrä katsoa vaikkapa junan numeroa. Jos tuijottaa vain junan määränpäätä, voi helposti mennä sekaisin siinä, minne se oma juna mahtaakaan loppujen lopuksi olla menossa. Tämä vain esimerkkinä, eihän sitä tiedä mitä äiti on ajatellut. Joka tapauksessa ap, pää pois sieltä omasta perseestä nyt! Ole onnellinen, että sinulla on noin kultainen mies. Kannattaisi ehkä itsekin käyttäytyä.
[/quote]
No, aika kylmää meininkiä teillä. Meillä on iso suku ja lapsia syntyy ja ihan jokaista lasta pidetään arvokkaana itsessään ja jokainen synnyttäny äiti saa kyllä pitää miehensä ensisijaisesti itsellään, eikä näiden tarvi kulkea pitkin maailmaa hakemassa eksyneitä anoppeja. Sitä paitsi, lisää masennusriskiä merkittävästi, jos äiti jää heti vauvan kanssa itsekseen.
[/quote]
Voi jumalauta :D sähän puhut ihan kuin ap:n anoppi olis muuttamassa niille.
Jos ap masentuu miehensä puolen tunnin poissaolosta niin....
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:47"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:12"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:07"]
Kuinka paljon tuollainen yksittäinen hakureissu nyt vie vuositasolla aikaa? Miehesi pitäisi olla koko ajan sinua varten? Kukahan tässä on avuton eikä pärjää pientä hetkeä vauvan kanssa yksin.
[/quote]
Ei se nyt mitään ihan älyttömiä vie, reilun kaksi tuntia. On tässä kuitenkin se, että jos anoppi olisi löytänyt siihen oikeaan junaan, olisi hän jo perillä ja mies toisi samalla reissulla ruokaa. Nyt meillä ei ole lämmintä ruokaa kotona, enkä voi kiireellisestä sektiosta toipuvana ottaa jalkoja alle ja lähteä melkein kilometrin päähän kauppaan. Kun se autokin on sillä miehellä siis. Meidän vauva on kuusipäiväinen ja synnytys oli aikas mutkikas, joten en ole ihan normaaleissa ruumiin voimissani tällä hetkellä.
[/quote]
Tilaa pizza! Eikö kukaan neuvonut sinulle PAKASTAMAAN aterioita valmiiksi ennen vauvan syntymää? Ennakointia peliin, nyt äkkiä pakastin täyteen avlmiita, nopeasti sulatettavia ja lämmitettäviä ruokia. Olet ollut yhtä avuton kuin anoppisi, eri asiassa vaan
[/quote]
Avuton sä olet.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 19:11"]Onpa hauska aloitus :D Ap haukkuu anopin kun tämä ei osaa kulkea junalla mutta itse ei voi syödä jogurttia ja leipää nälkäänsä :D Kyllä, kaksi lämmintä ateriaa on suositus ja kyllä, tottakai imettävä äiti tarvitsee energiaa. Mutta sinä voit sen päivän toisen lämpimän aterian syödä illalla ja ottaa sillä välin välipalaa, ei se oikeasti ole niin vakavaa.
[/quote]
Sen verran se kuitenkin on voimissaan että kykenee tänne kirjoittelemaan :D
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 17:53"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 17:20"]Entä jos anopille on puhkeamassa alzheimerin tauti . Alkaa oireilla usein juuri viidenkymmenen paikkeilla. Siinä sitä onkin, että ap saa haukkua tulevina vuosina anoppiaan monet kerrat tälle palstalle.
[/quote]
Ei todella ala 50 jälkeen kuin poikkeustapauksissa
[/quote]
Kyllä alkaa, olen terveydenhoitoalalla ja kyllä niitä on.
Ja vaikka olisi harvinaistakin niin jonkun kohdalle se osuu.
Kokonaisuutena tämä tarina ihmetyttää kuitenkin.
Kun minä sain vauvan, tulivat anoppi ja appi heti kylään.
Minun ei tarvinnut tehdä yhtään mitään muuta kuin hoitaa vauvaa ja siihenkin sain apua.
Molemmilla kerroilla (2 lasta) vierailusta oli todellakin enemmän apua kuin vaivaa.
Uskomatonta! Onko noin epäitsenäisiä naisia vieläkin olemassa. Joskus muinoin aviomies huolehti kaikesta ja vaimo oli sitten huuli pyöreänä, kun miestä ei enää ollutkaan. Ei osannut maksaa laskuja, ei osannut hankkia matkalippuja, ei osannut hakea asemalta oikeaa junaa jne. Ettei vaan olisi huomionkipeä nainen. Jotenkin ymmärtäisin asian, jos mummeli olisi jo likempänä yhdeksääkymppiä ja heikkonäköinen ja -kuuloinen. Mutta että työelämässä oleva viisikymppinen. Ei, ei, ei.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 19:08"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:55"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:41"]
No, se anoppi on kuitenkin tulossa. Omani on aina sanomassa, että pyytäkää apuun, kun tarvitte jne. Tänään sit soitin, että aikaisemmista väittämistä huolimatta synnytystä ei käynnistetäkään laskettuna aikana ja seuraavan vkon lopun jälkeen siskoni tulee meille. Anoppi heti toiveikkuutta äänessään, että eikö tarvikaan tulla. Oltiin siis sovittu, että tulee synnytyksen ajaksi hoitamaan isompia sisaruksia. On nähny ohimennen tänä kesänä lapset ja saatetaan mennä syksyllä käymään, riippuen vauvasta. Mutta siis nähdään suunnilleen kerran vuodessa, joskus tuurilla pari kertaa... no, ite se maksaa aikanaan siitä, samalla lailla kuin oma mummuni. Mutta ymmärrän ap:n pahan mielen ja harmistuksen ihan 100%sesti. Elämän mullistava kokemus takana, kaikki uutta, hormoonit heittelee jnejne.. ei silloin oikein voi edes vaatia kohtuullisuutta.
[/quote]
No todellakin voi. Kyllä mä kaikissa kolmessa raskaudessa tiesin niitten huurujeni läpikin mikä nyt on sitä normaalia käytöstä ja mikä ei... Ap vaan on yksi Niistä, jotka kuvittelevat että muiden maailma pysähtyy kun hänelle tulee vauva. Onneksi mies tuntuu ymmärtävän, että se maailma pyörii kyllä edelleen. Ihanan suurisydäminen mies muutenkin, huolehtii äidistään. Ap sen sijaan kuolee nälkään kun joutuisi leivällä pari tuntia elämään. On se kamalaa!
Mä matkustan aika paljon junalla, ja välillä aina kuulen, kuinka ihmiset hätääntyy kun on menneet väärään junaan. En tajua niitä jotka sanovat, ettei se ole edes mahdollista! Totta kai se on mahdollista, junan vaihdossa ainakin saattaa olla vain muutama minuutti aikaa, vaikka yleensä seuraava juna odottaakin myöhässä olevaa junaa. Ehkä harvemmin matkustava ei ymmärrä katsoa vaikkapa junan numeroa. Jos tuijottaa vain junan määränpäätä, voi helposti mennä sekaisin siinä, minne se oma juna mahtaakaan loppujen lopuksi olla menossa. Tämä vain esimerkkinä, eihän sitä tiedä mitä äiti on ajatellut. Joka tapauksessa ap, pää pois sieltä omasta perseestä nyt! Ole onnellinen, että sinulla on noin kultainen mies. Kannattaisi ehkä itsekin käyttäytyä.
[/quote]
No, aika kylmää meininkiä teillä. Meillä on iso suku ja lapsia syntyy ja ihan jokaista lasta pidetään arvokkaana itsessään ja jokainen synnyttäny äiti saa kyllä pitää miehensä ensisijaisesti itsellään, eikä näiden tarvi kulkea pitkin maailmaa hakemassa eksyneitä anoppeja. Sitä paitsi, lisää masennusriskiä merkittävästi, jos äiti jää heti vauvan kanssa itsekseen.
[/quote]
2 tuntia? Eläpä liioittele!
Kyllä se oikeasti on niin, että kukaan nainen ei halua miehen äitiä siihen tielle vahtaamaan, kun tulee vauva. Oma äiti on eri asia, kun sen tuntee. Mutta anoppi on ihan outo nainen ja oikeasti vain riesa, jos tulee katsomaan lasta sairaalaan tai kylään, kun vauva on syntynyt.
Käsi sydämellä, kuka haluaa jonkun oudon akan huusholliinsa, kun vauva on syntynyt. Anopit voisivat sen vihdoin ymmärtää ja solmia sen suhteen lapsenlapseen sitten, kun lapsi on isompi ja osaa olla yksin yökylässä anopin eli mummonsa luona
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 17:07"]No niin, 45, otas nyt ne lääkkeet taas. Vaikka ihan tuplana. Ja pistä korkki saman tien kiinni.
Nykyaikana, kun miestä pidetään ihan yhtä vastuullisena sen kakaran maailmaan saattamisesta kuin naista, voi mieheltä olettaa, että hoitaa oman osuutensa. Joka tässä tapauksessa on kivuliaan, ilmeisesti esikoisensa synnyttäneen ja väsyneen vaimonsa, lapsensa äidin ruokkiminen. Me normaalit ihmiset voimme elää parisuhteessa siten, että sovitaan asioiden jakamisesta, ja kumpikin hoitaa oman tonttinsa. Ikävää, että sinua on elämä kohdellut niin huonosti, että luotto muihin on tuo. Mahtaa olla rankkaa. :(
Ymmärrän ap:ta. Mä en kestä sählääjiä enkä ynisköjä juurikaan. Asioihin tartutaan reippaasti ja ollaan oma-aloitteisia. Ei jäädä vinkumaan ja ynisemään johonkin nurkkaan, että en mä osaa. Sellaista tyyppiä tekee mieli läimäyttää. Juu, voihan sitä nykyajan ihkudaamedikalisaatiomaailmassa tehdä joka jumalan toopesta jonkun ADHD:n ja hahmotushäiriöisen tai vähintään ahdistuneen, mutta kun julma tosiasia on vaan se, että osa tyypeistä on ihan puhtaasti pösilöitä, ilman mitään diagnooseja. Ja tuollaiset pösilöt ovat yleensä aika raskaita vahdittavia. Miehen mummi on tuollainen, jumalatonta sähläämistä ja panikointia ja etukäteen vatkaamista jostain saatanan teatteriinmenosta. Hän on ainakin ihan yksinkertaisesti tyhmä. Tiedättekö, matala älykkyysosamäärä ja sillee.
[/quote]
AAMEEN!!!