Lue keskustelun säännöt.
Anoppi holhouksen tarpeessa? (avautuminen)
07.08.2015 |
Kyse ei ole mistään ikälopusta, seniilistä ihmisestä, vaan työssäkäyvästä 53-vuotiaasta. Meillä on vastasyntynyt vauva, jota anoppi on tulossa katsomaan. Mies osti (!) äidilleen junalipun, jotta tämä pääsisi katsomaan vauvaa. Simppeli homma, radanvarsikaupungista X asemalle Y, josta mies poimii äitinsä mukaansa ja tuo autolla tänne meille. Meille pääsisi ihan kävellenkin asemalta, mutta kuulemma äitinsä ei osaa vaihtaa junaa. Mietin jo silloin, että voiko muka ihminen olla niin avuton ja tyhmä, mutten sanonut mitään.
NOH, nyt sitten anoppi soitti itkien (!!!) pojalleen Riihimäen asemalta, se on lahopää mennyt väärään suuntaan lähtevään junaan, enkä todellakaan ymmärrä miten se voi olla mahdollista. Tyyppi ruikutti puhelimessa vartin verran, ettei hän todellakaan voi mennä kysymään keneltäkään apua eikä varmasti osaa ostaa lippua eikä siis varmaan pääse enää koskaan Riihimäeltä pois ja kuolee sinne, joten ei auttanut muu kuin miehen lähteä hakemaan sitä autolla.
Voiko tuollainen oikeasti olla normaaliälyisen aikuisen ihmisen käytöstä, voiko noin tapahtua ns. "tavikselle"? Vai onko tuo nyt viimeinen osoitus siitä, että miehen puolelta ei periydy mitenkään tyydyttävä älykkyysosamäärä? Mies on ihan normaali, mitä nyt oli alkuun aivan uskomattoman avuton äitinsä höösättyä ja lellittyä piloille.
Kommentit (134)
Tuttu ihmistyyppi tuo aloittajan anoppi. Eräs tuttu pesee vaatteet aina samalla ohjelmalla, kattoo kellosta aikaa ja jos kone pyörii viis minsaa kauemmin kuin edellisellä kerralla, niin soittaa hädissään jollekin ja ihmettelee onko kone rikki. Näin käy aina ja kone kuitenkin melko uusi. Käy myös vähän väliä tarkistamassa, että kone pyörii. Sitten jos ajaa pitkän matkan hänelle käymään ja matkan alussa sanoo saapumisajankohdaksi tyyliin joskus neljän maissa, viis yli neljän soittaa ja luulee, että on ajettu kolari kun ei olla vielä perillä. Pelkää kaikkea omasta rutiinista poikkeavaa, valvoo öitä ja jännittää monta päivää ennen esim. junamatkaa. Välillä tuntuu ettei käsitä asioita, joutuu monesti jankkaamaan samaa asiaa yhden puhelun aikana. Koko ikänsä ollut tuollainen pelkääjä, mutta nyt kyllä tuntuu että menossa huonompaan suuntaan. Ikää reilu 60. Monesti meinaa mennä hermot, mutta pakko purra hammasta. Eihän hän itselleen mitään voi, kiltti ja hyväsydäminen ihminen noin muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Junassa kuulutetaan sen lähdettyä että tämä on pikajuna Rovaniemelle, seuraavat pysähdyspaikkamme ovat X Y Z. Jos vaikka on Tampereelta lähdössä Helsinkiin niin jo yleistiedon pitäisi sanoa että väärässä junassa ollaan, Rovaniemi ei ole Helsingissä päin ja toisin päin. Sitten konduktöörin tullessa kohdalle kysytään että mitä mä nyt teen, apua apua, oon väärässä junassa. Miten anoppi on edes mahtanut lipullaan päästä väärään junaan?
En mä junalla matkustaessa tiedä missä on pohjoinen ja missä etelä. Katson taululta raiteen ja varmistan vielä junaan astuessa että siinä lukee määränpää. Jos vaihtaa junaa niin konduktööri kertoo yleensä aina toisen junan lähtölaiturin tai ainakin kehoittaa katsomaan sen asemalla, jos hän ei ole varma siitä.
Voi anoppia, laittakaa bussilla kotiin, jos siinä ei olisi vaihtoja.
Vähän loukkaannuin ja ahdistuin, koska olen tuollainen kuin tuo anoppi. Kärsin sosiaalisista peloista ja paniikkihäiriöstä, enkä todellakaan pysty keneltäkään apua, ja menen "jumiin" uusissa tilanteisa muutenkin. Ikinä en uskaltaisi lähteä mihinkään yksin junalla, ainakaan jos on vaihto vielä.
Ja olen akateemisesti koulutettu 40-vuotias it-alan ammattilainen.
Tämä avaus on sairaan ihmisen puhetta. Hieman myötätuntoisempi odottaisi äidin olevan. Miehesi vaikuttaa ok:lta kun välittää äidistään.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 15:50"]
Vähän loukkaannuin ja ahdistuin, koska olen tuollainen kuin tuo anoppi. Kärsin sosiaalisista peloista ja paniikkihäiriöstä, enkä todellakaan pysty keneltäkään apua, ja menen "jumiin" uusissa tilanteisa muutenkin. Ikinä en uskaltaisi lähteä mihinkään yksin junalla, ainakaan jos on vaihto vielä.
Ja olen akateemisesti koulutettu 40-vuotias it-alan ammattilainen.
[/quote]
Siis oikeasti? Et pystyisi päiväsaikaan menemään juna-asemalle, vaikka sitten hyvissä ajoin jotta pystyy useampaan kertaan varmistamaan lähtölaiturin? Et, vaikka sinulle olisi tekstiviestillä lähetetty junalippu, jonka suhteen ainoa huolesi on klikata sen auki? No, kaikenmoista näköjään. Ymmärrän oikeasti sairaat, mutta kun anoppi ei ole sellainen, tekee sosiaalista työtä ihmisten kanssa ja on omissa ympäristöissään varsin "menevä" ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 15:54"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 15:50"]
Vähän loukkaannuin ja ahdistuin, koska olen tuollainen kuin tuo anoppi. Kärsin sosiaalisista peloista ja paniikkihäiriöstä, enkä todellakaan pysty keneltäkään apua, ja menen "jumiin" uusissa tilanteisa muutenkin. Ikinä en uskaltaisi lähteä mihinkään yksin junalla, ainakaan jos on vaihto vielä.
Ja olen akateemisesti koulutettu 40-vuotias it-alan ammattilainen.
[/quote]
Siis oikeasti? Et pystyisi päiväsaikaan menemään juna-asemalle, vaikka sitten hyvissä ajoin jotta pystyy useampaan kertaan varmistamaan lähtölaiturin? Et, vaikka sinulle olisi tekstiviestillä lähetetty junalippu, jonka suhteen ainoa huolesi on klikata sen auki? No, kaikenmoista näköjään. Ymmärrän oikeasti sairaat, mutta kun anoppi ei ole sellainen, tekee sosiaalista työtä ihmisten kanssa ja on omissa ympäristöissään varsin "menevä" ihminen.
[/quote]
En minäkään. Junalla yksin kulkeminen olis mulle kauhistus. N33
Häntä jännittää hirviöminiän tapaaminen joka on aina pahalla päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 15:59"]
Häntä jännittää hirviöminiän tapaaminen joka on aina pahalla päällä.
[/quote]
En minä ole aina pahalla päällä, silloin tällöin on oikein mukavaa jutella sellaisten hyväntahtoisten höpsöjen kanssa, joihin anoppikin kuuluu. Hän on huolehtiva ja lämmin ihminen, mutta miehellä olisi täällä ihan oikeakin vauva huolehdittavana, ettei tarvitsisi äiti-vauvaansa kuskata ympäri Etelä-Suomea. Ja uskokaa pois, mies on luultavasti se vittuuntuneempi osapuoli tässä hommassa.
Minäkään en lähtisi junalla yksin mihinkään. En kyllä ole matkustanutkaan sillä kuin joskus lapsena ehkä 2 kertaa, joten minulla ei ole hajuakaan edes perusasioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka paljon tuollainen yksittäinen hakureissu nyt vie vuositasolla aikaa? Miehesi pitäisi olla koko ajan sinua varten? Kukahan tässä on avuton eikä pärjää pientä hetkeä vauvan kanssa yksin.
No joo anoppi kuulostaa avuttomalta, mutta meitä on niin moneen junaan :) ei varmaankaan olisi itse autolla teille ajellut. Miten te saatte hänet pois teiltä? Viekö poika kotiovelle asti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:07"]
Kuinka paljon tuollainen yksittäinen hakureissu nyt vie vuositasolla aikaa? Miehesi pitäisi olla koko ajan sinua varten? Kukahan tässä on avuton eikä pärjää pientä hetkeä vauvan kanssa yksin.
[/quote]
Ei se nyt mitään ihan älyttömiä vie, reilun kaksi tuntia. On tässä kuitenkin se, että jos anoppi olisi löytänyt siihen oikeaan junaan, olisi hän jo perillä ja mies toisi samalla reissulla ruokaa. Nyt meillä ei ole lämmintä ruokaa kotona, enkä voi kiireellisestä sektiosta toipuvana ottaa jalkoja alle ja lähteä melkein kilometrin päähän kauppaan. Kun se autokin on sillä miehellä siis. Meidän vauva on kuusipäiväinen ja synnytys oli aikas mutkikas, joten en ole ihan normaaleissa ruumiin voimissani tällä hetkellä.
Mitä miehesi pitäisi mielestäsi tehdä, jos se anoppi ei sieltä Riihimäeltä suostu vapaaehtoisesti liikkumaan?
Tuskin sinne kuolemaan jäisi, mutta ei normaalit ihmiset jätä toista ehdoin tahdoin pulaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se lämmin ruoka pitää olla? Miksi olet noin avuton. Mies tuo noutoa tai pinaattilätyt siwasta. Kukaan ei siitä suutu.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 15:54"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 15:50"]
Vähän loukkaannuin ja ahdistuin, koska olen tuollainen kuin tuo anoppi. Kärsin sosiaalisista peloista ja paniikkihäiriöstä, enkä todellakaan pysty keneltäkään apua, ja menen "jumiin" uusissa tilanteisa muutenkin. Ikinä en uskaltaisi lähteä mihinkään yksin junalla, ainakaan jos on vaihto vielä.
Ja olen akateemisesti koulutettu 40-vuotias it-alan ammattilainen.
[/quote]
Siis oikeasti? Et pystyisi päiväsaikaan menemään juna-asemalle, vaikka sitten hyvissä ajoin jotta pystyy useampaan kertaan varmistamaan lähtölaiturin? Et, vaikka sinulle olisi tekstiviestillä lähetetty junalippu, jonka suhteen ainoa huolesi on klikata sen auki? No, kaikenmoista näköjään. Ymmärrän oikeasti sairaat, mutta kun anoppi ei ole sellainen, tekee sosiaalista työtä ihmisten kanssa ja on omissa ympäristöissään varsin "menevä" ihminen.
[/quote]
Niin, minäkin olen työssäni ihan sosiaalinen ja tehokas, enkä usko että siellä esimerkiksi kukaan tietää mitään mikä arkajalka olen. Omsisa ympyröissäni en pelkää, en tutuissa rutiineissa.
Mutta mulla on ollut aikoja jolloin on ruokakin pitänyt tilata kotiin koska en ole pystynyt menemään kauppaan. Silloinkin kävin töissä ja toimin siellä normaalisti. Bentsojen avulla tosin osittain. Mutta kaikenlaiset matkat ja uudet jutut on vieläkin mulle äärimmäisen ahdistavia. Ei ilman komboa kova känni + bentsoja kyllä onnistuisi junamatka.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:10"]
No joo anoppi kuulostaa avuttomalta, mutta meitä on niin moneen junaan :) ei varmaankaan olisi itse autolla teille ajellut. Miten te saatte hänet pois teiltä? Viekö poika kotiovelle asti?
[/quote]
Tuskin vie, mutta varmaan pitää junan ovelle saattaa kirjaimellisesti kädestä pitäen. Hän ei ole käynyt täällä kuin muistaakseni kerran tai kaksi (olemme asuneet samassa paikassa jo kolme vuotta), vaan vierailemme yleensä aina hänen luonaan juuri tuollaisista syistä. Nyt emme sattuneista syistä kuitenkaan voi olla se vieraileva osapuoli.
Puhut rumasti miehestäsi sekä hänen äidistään. Mikä oikeus sinulla on siihen? Itse kuulostat hemmotellulta.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:14"]
Miksi se lämmin ruoka pitää olla? Miksi olet noin avuton. Mies tuo noutoa tai pinaattilätyt siwasta. Kukaan ei siitä suutu.
[/quote]
Koska ihmisen olisi noin yleisesti ottaen hyvä syödä kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Mies tuokin jotain noutosafkaa luultavasti Mäkkäristä, mutta melkein kaksi tuntia aikataulusta myöhässä. Olenko muka oikeasti jotenkin kohtuuton, jos toivoisin just miehelleni lapsen synnyttäneenä ja sen vuoksi ehkä pitkäaikaisestikin kärsivänä, että saisin edes ruokaa? Imettäminen kuluttaa paljon voimia ja tuntuu että syön kuin hevonen, mutta jääkaapissa on vain jogurttia ja vähän leipätarpeita, ei edes munia joista tehdä munakasta.
No, mua melkein nolottaa sun puolesta. Tai siis nolottaa oikeasti.. etkö osaa ennakoida etukäteen lämpimän ruoan tarvetta edes muutamaksi päiväksi? Olisiko jo aika opetella perusasioita kun on vauvakin talossa.
Se soitti pojalleen, sinä otit puhelimen ja kuuntelit? Kun eillä anoppi soittaa miehelleni, en kuule, mitä hän sanoo, ellei mies laita kaiutinta päälle. Teillä lienee sitten kaiutin aina päällä, ettei mies soittele vieraille naisille.