Saako ystävyyssuhteesta pitää taukoa? - ystävä suuttui ehdotuksestani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan, mutta jos ehdottaa itse tapaamisia ja sitten peruu ne joko samana päivänä tai sen jälkeen. 

 

Ei olla nähty moneen vuoteen. Ja en tiedä hänestä mitään, muuta kuin että perusarkea kuuluu hänelle. 

 

Se on löysässä hirressä olemista, kun herättää toivoa siitä, että voitais nähdä, mutta ei nähdäkään, ja sanoo ettei viesteillä jaksa kertoo oikeita kuulumisia ja soittaminenkin on vaikeaa. 

 

Välillä on ok jos ei tee mieli nähdä tai viestiä, mutta se että ns työntää pois kokonaan elämästään niin se ei tunnu kivalta. Ja vetoaa sitten "välil tulee vaa hiljasii kausia". 

 

No ehkä en oo vaa tehty tämmöseen ystäväsuhteeseen, mä oon kuvitellu että jos on ystäviä ni tiedät sen elämästä kuitenkin jotakin.

Miksi tämä saa niin paljo

On oikeus. Mikä ei ole ok: ehdottaa itse tapaamisia ja sitten peruu ne

Vierailija kirjoitti:

Aikalaiset tuomiot tulilla, ap on tietysti kaikkien tekopyhien mielestä tehnyt hirveän väärin.

Paljastan olevani vielä kamalampi. Jos joku on kroonisesti rasittava eikä edes sanomisista ymmärrä olla veetuilematta, niin feidaan sen vaan elämästäni ihan ilman selittelyjä.

Monet tekevät noin kavereille. Ystävät ovat läheisempiä ja sen vuoksi pidän ap:n käytöstä tökerönä. Toki hänellä on oikeus ottaa etäisyyttä tai katkaista välit, mutta tapa ei ehkä ollut paras mahdollinen.

"Miksi tämä saa niin paljon yläpeukkuja? Vaikuttaa siltä että toinen osapuoli ei halua olla kommentin kirjottajan kanssa tekemisissä - syystä tai toisesta.  Eikö siihen olekaan oikeutta?"

Eli onko se ystävyyttä sinun mielestäsi? Ja sitä pitäisi sietää vain? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikalaiset tuomiot tulilla, ap on tietysti kaikkien tekopyhien mielestä tehnyt hirveän väärin.

Paljastan olevani vielä kamalampi. Jos joku on kroonisesti rasittava eikä edes sanomisista ymmärrä olla veetuilematta, niin feidaan sen vaan elämästäni ihan ilman selittelyjä.

Monet tekevät noin kavereille. Ystävät ovat läheisempiä ja sen vuoksi pidän ap:n käytöstä tökerönä. Toki hänellä on oikeus ottaa etäisyyttä tai katkaista välit, mutta tapa ei ehkä ollut paras mahdollinen.

Eli ehkä täällä on vain jokaisen ihmisen kokemuksen mukaan erilainen käsitys kaverista ja ystävyydestä. 

Osa ihmisistä sanoo kaikkia ystäviksi ja toiset kutsuu kaikkia kavereiksi. 

Sano suoraan että hoitaa itsensä kuntoon ja ottaa vasta sitten yhteyttä, sinä et ole likakaivo etkä psykiatri 

Arvostan rehellisyyttäsi kertomuksesi perusteella, Ap. Olet antanut hänelle palautetta huonosta, hyvin epäkunnioittavaa käytöksestä aiemmin, mutta se ei ole toiminut. Ihan hyvin voi tuossa tilanteessa sanoa, että haluaa pitää taukoa ihmisestä, joka aina vain kerrotun kaltaisen ikävästi toimii. Äärimmäistä ehkä, mutta joskus vain on vaikea löytää ratkaisuja umpikujaan johtaneille ihmissuhteille.

Se on sitten eri asia, palautuuko suhde enää entiselleen. Jos ei palaudu, menettikö Ap paljoa? Kuulostaa siltä että ei. Ystävä sai tilaisuuden parantaa tapojaan - olisi ottanut opiksi.

Itsekeskeiset mt-ongelmaiset saattaa olla tosi hankalia ystäviä. Mulla itsellä vähän vastaavanlaista kokemusta. Ns. tapaystävyys vaan "jäätyi". Palautetta on tosi hankala antaa, kun kaikesta aletaan raivoamaan - jopa erilaisista mielipiteistä häneen liittymättömissä asioissa. Sellaiset ihmiset kaipaa myötäilijää ja toisaalta likasankoa, johon voi tarvittaessa suoltaa pahaa oloaan. Ei se ole oikeaa ystävyyttä minusta, vaikka koettuja hyviä hetkiä toki jää kaipaamaankin.

Vierailija kirjoitti:

"Miksi tämä saa niin paljon yläpeukkuja? Vaikuttaa siltä että toinen osapuoli ei halua olla kommentin kirjottajan kanssa tekemisissä - syystä tai toisesta.  Eikö siihen olekaan oikeutta?"

 

Eli onko se ystävyyttä sinun mielestäsi? Ja sitä pitäisi sietää vain? 

Käsititte väärin, uskon siis että sitä toista osapuolta ei harmita yhtään jos hänet jätetään rauhaan, hän ei varmasti pidä tätä 'löysässä hirressä' olijaa ystävänään, vaan yrittää antaa ymmärtää ettei seura kiinnosta. Tästä ketjusta on tullut hyvin selväksi ettei saa myöskään suoraan sanoa kaipaavansa omaa tilaa. Onko ystävyys/kaveruus joku vankila mistä ei pääse eroon vaikka toinen olisi miten hankala tai söisi kaiken energian?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi tämä saa niin paljon yläpeukkuja? Vaikuttaa siltä että toinen osapuoli ei halua olla kommentin kirjottajan kanssa tekemisissä - syystä tai toisesta.  Eikö siihen olekaan oikeutta?"

 

Eli onko se ystävyyttä sinun mielestäsi? Ja sitä pitäisi sietää vain? 

Käsititte väärin, uskon siis että sitä toista osapuolta ei harmita yhtään jos hänet jätetään rauhaan, hän ei varmasti pidä tätä 'löysässä hirressä' olijaa ystävänään, vaan yrittää antaa ymmärtää ettei seura kiinnosta. Tästä ketjusta on tullut hyvin selväksi ettei saa myöskään suoraan sanoa kaipaavansa omaa tilaa. Onko ystävyys/kaveruus joku vankila mistä ei pääse eroon vaikka toinen olisi miten hankala tai söisi kaiken energian?

Ja tätä samaa minäkin olen yrittänyt sanoa, mutta se tässä viestittelyssä on vaikeaa, ettei aina osata kertoa oikealla tavalla, että kaikki ymmärtää asiat. 

Eli me ollaan yritetty sanoa tätä samaa asiaa, mutta eri tavoin ja meidät molemmat on ymmärretty väärin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi tämä saa niin paljon yläpeukkuja? Vaikuttaa siltä että toinen osapuoli ei halua olla kommentin kirjottajan kanssa tekemisissä - syystä tai toisesta.  Eikö siihen olekaan oikeutta?"

 

Eli onko se ystävyyttä sinun mielestäsi? Ja sitä pitäisi sietää vain? 

Käsititte väärin, uskon siis että sitä toista osapuolta ei harmita yhtään jos hänet jätetään rauhaan, hän ei varmasti pidä tätä 'löysässä hirressä' olijaa ystävänään, vaan yrittää antaa ymmärtää ettei seura kiinnosta. Tästä ketjusta on tullut hyvin selväksi ettei saa myöskään suoraan sanoa kaipaavansa omaa tilaa. Onko ystävyys/kaveruus joku vankila mistä ei pääse eroon vaikka toinen olisi miten hankala tai söisi kaiken energian?

Joo tiedän tämän, mutta hän aina muistaa sanoa kuinka olen hänen ihana hyväsydäminen ystävänsä, mutta sitten kohtelu on tuota tasoa. Joten olen miettinyt, että hän haluu musta eroon, mutta ei halua itse sitä sanoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikalaiset tuomiot tulilla, ap on tietysti kaikkien tekopyhien mielestä tehnyt hirveän väärin.

Paljastan olevani vielä kamalampi. Jos joku on kroonisesti rasittava eikä edes sanomisista ymmärrä olla veetuilematta, niin feidaan sen vaan elämästäni ihan ilman selittelyjä.

Monet tekevät noin kavereille. Ystävät ovat läheisempiä ja sen vuoksi pidän ap:n käytöstä tökerönä. Toki hänellä on oikeus ottaa etäisyyttä tai katkaista välit, mutta tapa ei ehkä ollut paras mahdollinen.

 

Eli ehkä täällä on vain jokaisen ihmisen kokemuksen mukaan erilainen käsitys kaverista ja ystävyydestä. 

Osa ihmisistä sanoo kaikkia ystäviksi ja toiset kutsuu kaikkia kavereiksi. 

Tuo on totta. Minun mielestäni kaverin kanssa ei olla yhtä läheisiä, eikä jaeta yhtä paljon asioita kuin ystävän kanssa. Kaverin kanssa vietetään aikaa, pidetään hauskaa ja jaetaankin jonkun verran asioita, mutta ystävä on se jolle voi soittaa vaikka keskellä yötä ja pyytää apua. Eron huomaa usein tilanteessa, jossa sinulla menee todella huonosti (vakava sairaus, läheisen kuolema). Kaverit kaikkoavat, ystävät tukevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikalaiset tuomiot tulilla, ap on tietysti kaikkien tekopyhien mielestä tehnyt hirveän väärin.

Paljastan olevani vielä kamalampi. Jos joku on kroonisesti rasittava eikä edes sanomisista ymmärrä olla veetuilematta, niin feidaan sen vaan elämästäni ihan ilman selittelyjä.

Monet tekevät noin kavereille. Ystävät ovat läheisempiä ja sen vuoksi pidän ap:n käytöstä tökerönä. Toki hänellä on oikeus ottaa etäisyyttä tai katkaista välit, mutta tapa ei ehkä ollut paras mahdollinen.

 

Eli ehkä täällä on vain jokaisen ihmisen kokemuksen mukaan erilainen käsitys kaverista ja ystävyydestä. 

Osa ihmisistä sanoo kaikkia ystäviksi ja toiset kutsuu kaikkia kavereiksi. 

Entä jos kaveruksilla/ystävyksillä on eri käsitys asian laidasta. Mulla oli aikoinaan elämässäni ihminen, joka hyvin ylitsevuotavasti kutsui minua ystäväkseen melko nopeasti tutustuttumme. Oli myös melkoisen takertuva, hieman rajaton ( ei kunnioittanut rajojani, mitä kyllä pitkään katsoin läpi sormien, kiltti kun olen), epähienotunteinen, tunkeileva. Olisi halunnut nähdä jopa useita kertoja viikossa, itselläni vuosien mittaan alkoivat rajat tulla vastaan enkä edes jaksanut joka viikottaisia viestittelyjä saati tapaamisia. Ja hän siis ajatteli minua ystävänään, vaikka itse mielessäni mietin , että emme saavuttaneet ihan sellaista ystävyys-taajutta kuin minulla on muihin ystäviini. Yritin kylläkin, omalla tavallaan hän saattoi olla hurmaavakin. Mutta kun elämääni tuli läjä vastoinkäymisiä, tajusin samalla myös etten saanut häneltä ystävän olkapäätä. Hänelle ystävyys-käsite tarkoitti siis "kevytystävyyttä", johon ei sekoiteta muita kuin positiivisia tunteita ja hauskanpitoa ilman syvällisyyttä. Minä taas opin, että oikeasti hän on vain kaverini, jolle ei ole tarkoituskaan jakaa syvimpiä tunteitani tai ajatuksiani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikalaiset tuomiot tulilla, ap on tietysti kaikkien tekopyhien mielestä tehnyt hirveän väärin.

Paljastan olevani vielä kamalampi. Jos joku on kroonisesti rasittava eikä edes sanomisista ymmärrä olla veetuilematta, niin feidaan sen vaan elämästäni ihan ilman selittelyjä.

Monet tekevät noin kavereille. Ystävät ovat läheisempiä ja sen vuoksi pidän ap:n käytöstä tökerönä. Toki hänellä on oikeus ottaa etäisyyttä tai katkaista välit, mutta tapa ei ehkä ollut paras mahdollinen.

 

Eli ehkä täällä on vain jokaisen ihmisen kokemuksen mukaan erilainen käsitys kaverista ja ystävyydestä. 

Osa ihmisistä sanoo kaikkia ystäviksi ja toiset kutsuu kaikkia kavereiksi. 

Entä jos kaveruksilla/

Sellaista elämä on. Jonkun kanssa olet viettänyt paljon aikaa ja jakanut hyvinkin henkilökohtaisia asioita, mutta hän pitää sinua silti pelkkänä tuttavana. Jollekin taas puoliso on elämän suuri rakkaus ja luulee tunteen olevan molemminpuolinen, mutta paljastuukin, että on puolisolle pelkkä hyödyke oikeaa rakasta odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ennenvanhaan ihmissuhde jossa toinen aina välillä sanoi suoraan "en nyt halua olla tekemisissä vähään aikaan" ja menin tässä mukana. Lopulta sitten en vastannut enää niihin yhteydenottoihin, kun hän oli valmis olemaan taas yhteyksissä, koska tajusin että tuo off/on juttu stressasi ja haittasi minua. Olkoon kokonaan ilman sitten, kun tarvitsee jotain taukoja omista syistään, ja koskaan ei voinut tietää koska sellainen läsähtää seuraavan kerran.

Mulla taas oli kaveri joka oli on/off suhteessa monivuotiseen kundikaveriinsa. Silloin kun poitsun kanssa "oltiin" hänestä ei kuulunut mitään kuukausiin. Kun hänelle soitti ja jätti viestin, ei vastannut silloinkaan.

Mutta yhtäkkiä hän ilmaantuikin soittamaan ovikelloani yllättäen tippa silmässä "Moi, voinksmä tulla sisään" ja asia oli "Me ei olla Timpan kanssa". ja mulla olisi pitänyt ilman muuta olla sekä mielenkiintoa että vastaanottoaikaa hänelle.

Ei ollut kumpaakaan, ihme että satuin edes olemaan kotona. Olisin voinut olla luennolla, töissä, lukusalissa, harrastuksissa, kaupassa..... Ei tämmösiin ihmissuhteisiin pidä suostua. Jos joku ihmissuhde muuttuu tämmöseksi, siitä kannattaa lähteä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikalaiset tuomiot tulilla, ap on tietysti kaikkien tekopyhien mielestä tehnyt hirveän väärin.

Paljastan olevani vielä kamalampi. Jos joku on kroonisesti rasittava eikä edes sanomisista ymmärrä olla veetuilematta, niin feidaan sen vaan elämästäni ihan ilman selittelyjä.

Monet tekevät noin kavereille. Ystävät ovat läheisempiä ja sen vuoksi pidän ap:n käytöstä tökerönä. Toki hänellä on oikeus ottaa etäisyyttä tai katkaista välit, mutta tapa ei ehkä ollut paras mahdollinen.

 

Eli ehkä täällä on vain jokaisen ihmisen kokemuksen mukaan erilainen käsitys kaverista ja ystävyydestä. 

Osa ihmisistä sanoo kaikkia ystäviksi ja toiset kutsuu kaikkia kavereiksi. 

Tuo on totta.

"Kaverin kanssa vietetään aikaa, pidetään hauskaa ja jaetaankin jonkun verran asioita, mutta ystävä on se jolle voi soittaa vaikka keskellä yötä ja pyytää apua. Eron huomaa usein tilanteessa, jossa sinulla menee todella huonosti (vakava sairaus, läheisen kuolema). Kaverit kaikkoavat, ystävät tukevat."

Joskus käy myös niin, että ystävänä pitämäsi ihminen onkin sinulle vain kaveri, kun taas kaverina pitämäsi ihminen onkin se ystävä, joka ei jätä eikä lähde.

Eli tääkin keskustelu on pelkkää draamaa sen takia, kun netissä on vaikeampi ymmärtää toisia kun ei näe kasvoja ja ei pysty kunnolla selittämään mitä oikeasti tarkoitetaan. Sitten jokainen tarttuu lauseeseen joka on pois kontekstista ja sit riemu repeekin ja kukaan ei ymmärrä toisiaan. 

Tää on tätä, internet ei kehitä keskustelua hyvin.

Tällaiset ihmiset ovat yksinkertaisesti rasittavia ja sitten kun alkaa olla omia ongelmia, niin ei vaan jaksa kantaa kahta kuormaa selässään.Ap oli rehellinen, toinen vaihtoehto olisi ollut vain olla vastaamatta puheluihin tai tapaamispyyntöihin.Uskoisin, että oli välien katkaisu mikä muoto tahansa niin toinen osapuoli olisi siitä suuttunut. Omalla kohdallani pääsin eroon kun tällainen ap:n kaltainen ystävä sai järjettömän raivokohtauksen. Siihen kämppään en enää palannut ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tauon sijaan olisin puhunut reilusti ja suoraan siitä ilkeilystä. Kaverilla olisi ollut mahdollisuus parantaa tapansa.

 

Kuulostaa sellaiselta kaverilta, joka olisi suuttunut tuostakin.

No sitä paremmalla syyllä sitten teet itse oikein, jos joka tapauksessa kaveri suuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyyssuhteissa pätee mielestäni samat lainalaisuudet kuin parisuhteessakin. Pidetään taukoa = ero. Et sinä kuitenkaan mitään väärin ole tehnyt, et jaksa, eikä tarvitsekaan jaksaa. Mutta lopeta yhteydenpito.

Minä lopetin yhteydenpidon pitkäaikaiseen ystävääni, kun huomasin, ettei hän pitänyt minua niin läheisenä ystävänä kuin minä häntä. Kamelin selän katkaisi hänen käytöksensä viimeisellä laivamatkallamme. Minua haettiin tanssimaan ja tämä ystävä ponkaisi vihaisena ylös. Ei tullut takaisin enää, oli mennyt joidenkin tuttujensa kanssa heidän hyttiinsä juopottelemaan. Seuraavana päivänä halusi makailla vain hytissä, mutta minä halusin lähteä katsomaan muutakin laivalla. Häneltä tuli vain happamia lauseita minulle, joten totesin, että nyt riitti. Laitoin eston hänen soitoilleen, siitä on kohta jo kolme vuotta. Emme ole enää nuoria, olisi ollut kiva vanhanakin soitella

Ihmettelen tuota alapeukutusta täällä. Minun oikeat ystäväni olivat sitä mieltä, että oli oikein katkaista välit tuollaisen "ystävän" kanssa. Tämä samainen "ystävä" kerran sanoi, että miksen ottanut lainaa ja mennyt yhteiskouluun, että mitä valitat. Vanhemmat eivät kouluttaneet. Kuka olisi antanut 10 -vuotiaalle lainaa ja kuka olisi taannut ja ennen kaikkea millä olisin maksanut takaisin, kun työuraan oli vielä vuosia. Aikuisena koulutin itseni yo-merkonomiksi. Kutsuin tuon ystävän juhliini, mutta ei tullut, miksihän? Kaikki muut ystäväni tulivat.

 

Hyvä ketju. Näkyy selvästi, kuinka erilaisia subjektiivisia käsityksiä ihmisillä on sekä ystävyydestä että ihmissuhteista ylipäätään. Sen mukaanhan jokainen tekee ratkaisunsa ja myös reagoi. En tiedä miettivätkö ihmiset koskaan parempina aikoina sitä, kuinka olettavst ja toivovat ystäviensä toimivan esimerkiksi jos itse sairastuisi vakavasti tai jotakin muuta ikävämpää osuisi kohdalle. Ehkä kannattaisi.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ketju. Näkyy selvästi, kuinka erilaisia subjektiivisia käsityksiä ihmisillä on sekä ystävyydestä että ihmissuhteista ylipäätään. Sen mukaanhan jokainen tekee ratkaisunsa ja myös reagoi. En tiedä miettivätkö ihmiset koskaan parempina aikoina sitä, kuinka olettavst ja toivovat ystäviensä toimivan esimerkiksi jos itse sairastuisi vakavasti tai jotakin muuta ikävämpää osuisi kohdalle. Ehkä kannattaisi.

Mä olen miettinyt ja olen myös kokenut. Ne jotka pidin ystävinä hylkäsi ja joita pidin tuttuina pysyivät ja lähennyttiin sitten ystäviksi. 

Nämä niin sanotut ystävät, kun niille laitoin, että kiitti kuluneista vuosista, mutta tämä oli tässä. Loukkaantuivat ja puhuvat selän takana että olen kauhea ystävä. 

No satuttaahan se.