Lue keskustelun säännöt.
Eihän tästä elämästä tule mitään, kun koko ajan on jokin uhkaava tilanne päällä: Korona, sota ym.
07.03.2022 |
Ei ole mikään vitsi, provo tai trolli.
Ihan oikeasti alkaa olla ”paukut loppu”ja henkisesti takki tyhjä, kun elämä ei tunnu etenevän minnekään, mitään ei voi tehdä, eikä elämää suunnitella eteenpäin, kun koko ajan on joku erityistilanne päällä. Ensin Korona ja nyt, kun siltä saattoi alkaa vähän hengähtämään niin tulikin yllättäin vielä pahempi, sodan uhka. Muutenkin ollut oma elämä haastavaa ja nyt alkaa tuntua ihan epätoivoiselta, ahdistaa ja lähes paniikinomainen olo iskee joka kerran, kun lukee jotain IS tai IL, kun arvuutellaan hyökkääkö (ja milloin?) Venäjä Suomeen. Hiipii jo kauhukuvia mieleen itsestään Venäläisten sotilaiden vankina, r-iskattavana ym. Vaikea ihan hengittää välillä (ahdistus). Pakonomaisesti miettii, minne voisi paeta vai ehtiikö minnekään, kun ei voi luottaa yhtään milloin Putin ”sekoaa” ja päättää hyökätä. Nukkumaan mennessä pelottaa, että alkaako sota yön aikana ym. Miten ihmeessä tämä maailma on mennyt näin uhkaavaksi paikaksi?! En kaipaa pilkkaa. Olen aivan loppu henkisesti.
Kommentit (127)
Tämä on luultavasti paras simulaatio siitä, mitä ihmisten elämä on ollut miljoonia vuosia. Sotia. Kulkutauteja, köyhyyttä, epävarmuutta. Ja vielä kivikautiset olosuhteet.
Jostain syystä ne jaksoi eteenpäin ? Ehkä eivät tienneet paremmasta, mutta jo afrikassa alkaa samat olot ja youtube sielläkin soi.
Kun olosuhteet muuttuu, asenteenkin pitää mukautua. Suhtaudu tähän kuin seikkailuun, nyt taistelet muutosta vastaan, ja asioissa joihin et voi itse vaikuttaa, se on tuhoon tuomittua ja turhaan väsytät itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meikällä ei ole paukut loppu. Kannattaa välillä keskittyä muihinkin asioihin kuin kriiseihin. Hemmottele itseäsi, käy lomilla ja tee mukavia harrastuksia. Mukavasti pysyy mieli kasassa aivan samallailla kuin olisi normi maailmantilanne. Jos ette kestä ja olette henkisesti heikkoja niin eiköhän se perinteiset toimi että lopettaa sen uutisten kattomisen ja tekee jotain mikä nostattaa mielialaa. Onnea matkaan!
Kun oli nuori niin uskoi että aina itse selviää eikä ollut niin paljoa menetettävää oman hengen lisäksi. Mutta kun alkaa lähestyä keski-ikää niin tiedostaa jotenkin vahvemmin sen mitä on panoksena pelissä. Näkökulma ja maailmankatsomus on ihan erilainen kuin nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Keskity nykyhetkeen. Juuri nyt ei ole hätää.
Kyllä tuo koronavirus on riskiryhmiin kuuluville ihan samanlainen uhka kuin kaksi vuotta sittenkin.
Toki hätää ei ole jos tartuntaa ei saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottavaa on. Itsekin aina nukkumaan mennessä kuuntelen jotenkin vaistomaisesti että joko täälläkin jysähtelee vai uskaltaako nukkua.
Sama täällä. Ja jokaista ylimääräistä ääntä ”kuulostelee” varsinkin iltaisin, että mikä jokin jytinä on ja kuuluuko se taivaalta? Pelottaa, että herää sodan ääniin.. Miettii, että pitäisikö alkaa nukkumaan esim. osa vaatteista päällä ja reppu pakattuna huoneen nurkkaan, että selviytyy nopeasti jos tulee jokin evakuointi-tilanne keskellä yötä. Ei tällaiseen sodan uhkaan ole tottunut ja se jotenkin masentaa, että Suomikaan ei enää ole turvallinen paikka.
- Ap
Missäpäin suomea asut? Minä joka kuulostelee nukkumaan mennessä ääniä, asun n.30 km päässä venäjän rajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan kanssa samoilla linjoilla. Miten tässä jaksaa elämää suunnitella minnekään hamaan tulevaisuuteen kun pelottaa että joudutaan sotaan :((
En mieti tai ahdistu pelkästään omasta elämästäni! Koko ajan ajattelen ja itken kauheita sota-uutisia Ukrainalaisten hädästä ja ahdingosta! Kermap*rse en ole koskaan ollut, enkä sellaista elämää viettänyt. Kokemusta on haasteista ja vaikeuksista ihan lapsuudesta saakka eli en itke mitään huolettoman elämän loppumista niin kuin joku arveli. Ihan aidosti olen huolissaan ja peloissaan ihan kaikkien ihmisten puolesta ja koko maailman tilanteesta. Myönnän, että olin ahdistunut myös, kun korona ja sen uutisointi alkoi (ruumiskontit ym.) eikä tiennyt vielä mikä odottaa? Olen kyllä taipuvainen reagoimaan herkästi asioihin ja erilaisiin uhkiin ja pelkäämäänkin, mutta tuskin lienen ainoa tässä tilanteessa. Aika moni varmasti vielä enemmän paniikissa päätellen, että passien saaminen ruuhkautunut yllättäin juuri nyt, kun tuo sota alkoi. Eli valmistautuu pakenemaan. Itse olen ihan vain kotona ahdistunut eli en ole vielä edes rynnännyt passia hankkimaan. Ruotsiin kait pääsee ihan Kela-kortillakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan kanssa samoilla linjoilla. Miten tässä jaksaa elämää suunnitella minnekään hamaan tulevaisuuteen kun pelottaa että joudutaan sotaan :((
Nyyh :((((((((((( Pelottaa. Yhyy
Siis minä Ap kirjoitin tuon pitkän viestin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottakaa iisii kaikki on jees. Mä nautin tänään täst jumalattomasti auringosta. Vähän sai ruskeutta naamalle jo ja ahhh elämä hymyilee. Vitutmistään sodista.
Vierailija kirjoitti:
En mieti tai ahdistu pelkästään omasta elämästäni! Koko ajan ajattelen ja itken kauheita sota-uutisia Ukrainalaisten hädästä ja ahdingosta! Kermap*rse en ole koskaan ollut, enkä sellaista elämää viettänyt. Kokemusta on haasteista ja vaikeuksista ihan lapsuudesta saakka eli en itke mitään huolettoman elämän loppumista niin kuin joku arveli. Ihan aidosti olen huolissaan ja peloissaan ihan kaikkien ihmisten puolesta ja koko maailman tilanteesta. Myönnän, että olin ahdistunut myös, kun korona ja sen uutisointi alkoi (ruumiskontit ym.) eikä tiennyt vielä mikä odottaa? Olen kyllä taipuvainen reagoimaan herkästi asioihin ja erilaisiin uhkiin ja pelkäämäänkin, mutta tuskin lienen ainoa tässä tilanteessa. Aika moni varmasti vielä enemmän paniikissa päätellen, että passien saaminen ruuhkautunut yllättäin juuri nyt, kun tuo sota alkoi. Eli valmistautuu pakenemaan. Itse olen ihan vain kotona ahdistunut eli en ole vielä edes rynnännyt passia hankkimaan. Ruotsiin kait pääsee ihan Kela-kortillakin?
Sun ei ilmeisesti täydy käydä töissä kun kerkeät ahdistumaan joka asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella suurelle osalle maailman ihmisistä on jokapäiväistä elämää, että on koko ajan jokin uhkaava tilanne päällä: sota, luonnonkatastrofit, epidemiat ja pandemiat, köyhyys.
Me täällä Suomessa olemme eläneet harvinaisen suojattua elämää viime vuosikymmenet.
Tervetuloa vain läpi elämänsä päähän potkitun elämänn, tällaista se on! Ja tämä on vasta pientä...Jotkut elävät kamalissa perheoloissa jne. koko ajan varuillaan,valpaana,peloissaan, suunnitemia/unelmia ei kannata edes tehdä, ne eivät toteudu kuitnekaan ikinä. Tulevaisuutta ei ole. Voi että kun kermapyllytkin nyt joutuvat vähän maistamaan tällaista epävarmuutta ja maton vetämsitä suunnitelmienne alta. Ja silti aina vain oikeasti itse turvassa ja kaukaa kauhistellen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvoin on vain yksi asia mikä aiheuttaa ahdistusta. Yleensä kyllä riittää elämässä haasteita muutenkin. Vaikutukset on kumulatiivisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottavaa on. Itsekin aina nukkumaan mennessä kuuntelen jotenkin vaistomaisesti että joko täälläkin jysähtelee vai uskaltaako nukkua.
Sama täällä. Ja jokaista ylimääräistä ääntä ”kuulostelee” varsinkin iltaisin, että mikä jokin jytinä on ja kuuluuko se taivaalta? Pelottaa, että herää sodan ääniin.. Miettii, että pitäisikö alkaa nukkumaan esim. osa vaatteista päällä ja reppu pakattuna huoneen nurkkaan, että selviytyy nopeasti jos tulee jokin evakuointi-tilanne keskellä yötä. Ei tällaiseen sodan uhkaan ole tottunut ja se jotenkin masentaa, että Suomikaan ei enää ole turvallinen paikka.
- ApMissäpäin suomea asut? Minä joka kuulostelee nukkumaan mennessä ääniä, asun n.30 km päässä venäjän rajasta.
Noin 70km rajalle minulla.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä ahdistavaa aikaa, en minä sitä kiellä. Mutta ap, sulle menee nyt kyllä vähän yli, varmaankin omien ongelmien takia. Hae apua.
Pidä uutistaukoa, keksi jotain mikä saa ajatukset ihan muualle. Juuri nyt on kaikki ihan hyvin.
Kenellä on tällähetkellä kaikki ihan hyvin?
Karu muistutus siitä että meillä on vain tämä hetki. Vaali sitä.
Ja muistutus siitä, että koronadraamailu oli oikeastaan aika turhaa.
Voisko tän nähdä oppimisen näkökulmasta?
Tee tänään sitä mikä on oikeasti merkityksellistä. Huomisesta ei tiedetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä ahdistavaa aikaa, en minä sitä kiellä. Mutta ap, sulle menee nyt kyllä vähän yli, varmaankin omien ongelmien takia. Hae apua.
Pidä uutistaukoa, keksi jotain mikä saa ajatukset ihan muualle. Juuri nyt on kaikki ihan hyvin.
Kenellä on tällähetkellä kaikki ihan hyvin?
No esim. suomalaisilla ja ruotsalaisilla.
Vierailija kirjoitti:
Keskity nykyhetkeen. Juuri nyt ei ole hätää.
Aivan.
Ihan itse on vastuussa omasta mielenterveydestään ja sitä pitää vaalia samalla tavalla kuin fyysistäkin terveyttä.
Jos ahdistaa, ei pidä roikkua keskustelupalstoilla tai lukemassa niitä uutisjuttuja.
Toki on hyvä tietää, mitä maailmassa tapahtuu, mutta ihan varmasti et tarvitse tuntikausia sen seuraamista.
Päätä etukäteen käytätkö puolituntia vai parituntia mediassa noihin juttuihin. Pane munakello soimaan ja kun soitto tulee, lopetat ja teet jotakin muuta.
Keskity arjen rutiineihin, älä jätä niitä väliin. Ne tuovat normaaliuden tunnetta (vaikkeivät lystiä toisikaan).
Mene ulos kävelylle. Katsele ja havainnoi ympäritöäsi. Jos sinulla kamera - puhelimen kamerakin riittää - ota valokuvia. Katsele kerrankin maailmaa sen linssin läpi. Räpsi huolettomasti, älä aseta rimaa liian korkealle. Kotona voit katsastaa ne läpi ja sitten vaikka hävittää ne, koska uusia saat uusilla retkilläsi.
Jne.
Elä tässä päivässä ja siinä mikä on nyt hyvää ja normaalia.
Alun shokin jälkeen koronaan sopeutui ja sitä eli elämäänsä sen mukaan. Mutta tämä sota on sellainen asia jota ei tahdo pystyä käsittelemään. Aina on toki jossain sodittu ja sota on aina tragedia. Mutta kyllä jotenkin tuntuu tuo Ukrainan sota sellaiselta että sitä on hyvin vaikea sisäistää ja käsittää. Samoin tämän hetkinen maailmantilanne tuntuu jotenkin hyvin vaikealta käsittää vaikka ulkopolitiikkaa on tullut seurattua lapsesta asti. Jos jotain maailmaan soisi niin rauhaa soisi kaikkialle.