Eihän tästä elämästä tule mitään, kun koko ajan on jokin uhkaava tilanne päällä: Korona, sota ym.

Työttömänä ei elämä parane muutenkaan joten ihan sama mitä tapahtuu.

Olen kyllästynyt menemään koko ajan uuteen työpaikkaan opettelemaan eikä elämää voi suunnitella, kun ei ole säännöllisiä tuloja.

Kuule kun seuraavaksi tulee reippaasti nousevat hinnat ja oula vähän kaikesta. Joten tämä ei lopu vuosiin.

Ihan vaan elät jokaisen päiväsi ikään kuin huomista ei enää tulisikaan.

Aurinko poksahtaa pian, jo tänä vuonna voi tulla ikävän suuri CME joten sähköstä voi tulla vähän pulaa...

Maapallon magneettikenttä on häviävän pieni maksimiinsa verrattuna, eli se ei suojaa oikeastaan lainkaan ihmisiä kosmiselta säteilyltä.

Länsimainen sivilisaatio on muutenkin jo ihan rappiolla.

Vierailija kirjoitti:

Työttömänä ei elämä parane muutenkaan joten ihan sama mitä tapahtuu.

Olen kyllästynyt menemään koko ajan uuteen työpaikkaan opettelemaan eikä elämää voi suunnitella, kun ei ole säännöllisiä tuloja.

Pääsisiköhän sitä työkyvyttömyyseläkkeelle, jos postittaa kauheat määrät ihmisten papereita vääriin osoitteisiin tai vahingossa menee allergisille allergia ruokaa jatkuvasti

Olen lopen kyllästynyt siihen, että työkkäri laittaa koko ajan uuteen työpaikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ”ei kyllä tunnu missään tällanen sotatilanne, jollei ole viallinen päästään” - kommentit ovat todellisuudesta pahasti vieraantuneita.

Mieleltään ja järjeltään terve ihminen ymmärtää nyt sodan aiheuttaman inhimillisen kärsimyksen laajuuden kokonaisuudessaan ja uhan, joka meihin suomalaisiinkin kohdistuu. Tämä herättää tunnereaktion, johon voi sisältyä vihaa, surua, ahdistusta ja huolta.

Tunteet ovat ihmiselle normaaleja reaktioita, vaikka osalle ihmisistä niin pelottavia, että ne täytyy kieltää ja torjua.

Eri asia on sitten se, antaako näiden tunteiden ottaa kokonaan valtaansa ja lamaannuttaa itsensä. Nimenomaan nyt on tärkeää pitää tarkkaan huolta omasta jaksamisestaan ja toimintakyvystään.

Veikkaan, että erityisesti kuolemanpelosta ei monen kohdalla ole kyse, vaan ihmisen omaa elämää tai kuolemaa suuremmista asioista. Tässä tilanteessa on käsillä suuria teemoja - vapaus, oikeudenmukaisuus, tulevaisuus, mahdollisten omien lasten hyvinvoinnin edellytykset.

Jos näiden asioiden uhattuna oleminen ei aiheuta ihmisessä mitään tunnevastetta, voidaan miettiä, mikä on kyseisen henkilön henkinen ja älyllinen tila.

Miksi niitä muita sotia ei koeta inhimillisenä kärsimyksenä? Kokoajan on jossain sota, miksi nyt juuri tämä data pitää kokea inhimillisenä kärsimyksenä.

On totta, että meidänkin turvallisuustilanne on muuttunut. Ei kuitenkaan niin, että kannattaa lamaantua pelosta ja kuunnella jyrähdyksiä. Ei ole mitenkään todennäköistä, että sota tulee meitä koskemaan.

En näe mitään syytä mihinkään tunteisiin nyt. Sama koski koronaa. Ei herättänyt alun jälkeen minussa yhtään mitään eikä vaikuttanut omaan elämään. Ainoastaan nuorten kokema eristystä on aiheuttanut surua.

Eli kyse on jotain muusta. Kuolemanpelko? Ahdistuneisuushäiriö?

Veikkaan, että koronahörhöillä jäi paniikki päälle. Nyt sama porukka jatkaa paniikkiaan sodan pelolla.

Korona, sota, ilmastonmuutos...

Ja vielä pitäisi jaksaa..

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin tuon viestin, että tunnevasteet on normaaleja ja terveitä reaktioita. Korostan vielä, että niiden tunteiden rinnalla tärkeää on pystyä toimimaan ja pitämään itsestään huolta.

Tunteiden kieltäminen ei auta mitään, eikä tunteiden vangiksi jääminen. Suurin osa ihmisistä ymmärtääkin tämän. Osalla vain näyttää olevan defenssinä tuo lapsekas ”ei tunnu missään” -linja ja haukkuvat niitä, joilla ei sitä defenssiä ole.

Ei se ole mitään defenssiä, otta osa ihmisistä vain on kylmähermoisempia ja pystyvät toimimaan kriititilanteessa. Hyvä uutinen on se, että kaikki pystyvät harjoittamaan omaa psyykettään.

Vierailija kirjoitti:

Kuule kun seuraavaksi tulee reippaasti nousevat hinnat ja oula vähän kaikesta. Joten tämä ei lopu vuosiin.

No ei tule.

Täällä me jatketaan hynvoivina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömänä ei elämä parane muutenkaan joten ihan sama mitä tapahtuu.

Olen kyllästynyt menemään koko ajan uuteen työpaikkaan opettelemaan eikä elämää voi suunnitella, kun ei ole säännöllisiä tuloja.

Pääsisiköhän sitä työkyvyttömyyseläkkeelle, jos postittaa kauheat määrät ihmisten papereita vääriin osoitteisiin tai vahingossa menee allergisille allergia ruokaa jatkuvasti

Olen lopen kyllästynyt siihen, että työkkäri laittaa koko ajan uuteen työpaikkaan.

Aletaan siirtää näitä työttömien ongelmia muille, pähkinä allergiselle pähkinää ja kala allergiselle kalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin tuon viestin, että tunnevasteet on normaaleja ja terveitä reaktioita. Korostan vielä, että niiden tunteiden rinnalla tärkeää on pystyä toimimaan ja pitämään itsestään huolta.

Tunteiden kieltäminen ei auta mitään, eikä tunteiden vangiksi jääminen. Suurin osa ihmisistä ymmärtääkin tämän. Osalla vain näyttää olevan defenssinä tuo lapsekas ”ei tunnu missään” -linja ja haukkuvat niitä, joilla ei sitä defenssiä ole.

Ei se ole mitään defenssiä, otta osa ihmisistä vain on kylmähermoisempia ja pystyvät toimimaan kriititilanteessa. Hyvä uutinen on se, että kaikki pystyvät harjoittamaan omaa psyykettään.

Joo. Ei todellakaan ole defenssi, ettei lähde joka hysteriasn mukaan ennustelemaan katastrofia. Päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömänä ei elämä parane muutenkaan joten ihan sama mitä tapahtuu.

Olen kyllästynyt menemään koko ajan uuteen työpaikkaan opettelemaan eikä elämää voi suunnitella, kun ei ole säännöllisiä tuloja.

Pääsisiköhän sitä työkyvyttömyyseläkkeelle, jos postittaa kauheat määrät ihmisten papereita vääriin osoitteisiin tai vahingossa menee allergisille allergia ruokaa jatkuvasti

Olen lopen kyllästynyt siihen, että työkkäri laittaa koko ajan uuteen työpaikkaan.

Aletaan siirtää näitä työttömien ongelmia muille, pähkinä allergiselle pähkinää ja kala allergiselle kalaa.

En ole itse allerginen niin ei kiinnosta muiden allergiat tippaakaan. Työkokeilussa ei onneksi ole vastuuta ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ”ei kyllä tunnu missään tällanen sotatilanne, jollei ole viallinen päästään” - kommentit ovat todellisuudesta pahasti vieraantuneita.

Mieleltään ja järjeltään terve ihminen ymmärtää nyt sodan aiheuttaman inhimillisen kärsimyksen laajuuden kokonaisuudessaan ja uhan, joka meihin suomalaisiinkin kohdistuu. Tämä herättää tunnereaktion, johon voi sisältyä vihaa, surua, ahdistusta ja huolta.

Tunteet ovat ihmiselle normaaleja reaktioita, vaikka osalle ihmisistä niin pelottavia, että ne täytyy kieltää ja torjua.

Eri asia on sitten se, antaako näiden tunteiden ottaa kokonaan valtaansa ja lamaannuttaa itsensä. Nimenomaan nyt on tärkeää pitää tarkkaan huolta omasta jaksamisestaan ja toimintakyvystään.

Veikkaan, että erityisesti kuolemanpelosta ei monen kohdalla ole kyse, vaan ihmisen omaa elämää tai kuolemaa suuremmista asioista. Tässä tilanteessa on käsillä suuria teemoja - vapaus, oikeudenmukaisuus, tulevaisuus, mahdollisten omien lasten hyvinvoinnin edellytykset.

Jos näiden asioiden uhattuna oleminen ei aiheuta ihmisessä mitään tunnevastetta, voidaan miettiä, mikä on kyseisen henkilön henkinen ja älyllinen tila.

Miksi niitä muita sotia ei koeta inhimillisenä kärsimyksenä? Kokoajan on jossain sota, miksi nyt juuri tämä data pitää kokea inhimillisenä kärsimyksenä.

On totta, että meidänkin turvallisuustilanne on muuttunut. Ei kuitenkaan niin, että kannattaa lamaantua pelosta ja kuunnella jyrähdyksiä. Ei ole mitenkään todennäköistä, että sota tulee meitä koskemaan.

En näe mitään syytä mihinkään tunteisiin nyt. Sama koski koronaa. Ei herättänyt alun jälkeen minussa yhtään mitään eikä vaikuttanut omaan elämään. Ainoastaan nuorten kokema eristystä on aiheuttanut surua.

Eli kyse on jotain muusta. Kuolemanpelko? Ahdistuneisuushäiriö?

Veikkaan, että koronahörhöillä jäi paniikki päälle. Nyt sama porukka jatkaa paniikkiaan sodan pelolla.

Olen yh ja pelkään pienten lasteni puolesta. Jos olisin yksin en pelkäisi. Nyt tunnen olevani yksin vastuussa lasteni turvallisuudesta.

Ennenkin on selviydytty kulkutaudeista ja sodista, ja Suomessa on edelleen rauha.

Venäjän tilanteessa on se hyvä puoli, että Ukraina tuhoaa valmiiksi osan sotavoimasta ja nyt tiedämme, mihin kaikkeen tulee varautua. Ennen kaikkea tiedämme Venäjän saattavan todella ryhtyä jollakin keksityllä tekosyyllä hyökkäyssotaan naapurimaata vastaan. Eli meillä on riittävästi aikaa valmistautua siihen.

Sukulainen on parhaillaan varusmiespalveluksessa ja yritän ajatella siellä opittavien asioiden jäävän nyt hyvin mieleen ja jos Venäjä hyökkää, hän tietää tarkkaan mitä tehdä. Sekin on hyvä puoli suomalaisuudessa, ettei suomalaista sotilasta koskaan määrätä pommittamaan siviileitä, koska vastustaja on aina hyökkäävä sotilas.

Vierailija kirjoitti:

Tällaista elämä on suurimmassa osassa maailmaa koko ajan. Suomessa on vain saatu elellä kuin herran kukkarossa vuosikymmenien ajan.

Mitä sitten vaikka olisi? Miehet ovat syy siihen. Naurattaa miten te akatkin olette koko ajan mässäilemässä muiden naisten susimaisuudella. Miestenne takia saa pelätä henkensä edestä. Niitä nimiä kannattaa vaihtaa, miehet oppii rauhanomaisissakin maissa omistavansa muut ihmiset.

Sota on miehen pahuutta. Ei kenenkään muun. Kestäkää sananvapaus.

Kyllä tässä on todella, todella lannistunut olotila. Juuri kun koronan kurimuksesta alettiin päästä, niin nyt tämä. Toki ihan sotakin skenaariona pelottaa, mutta ennen kaikkea se järkyttävä lama, mikä tästä vääjäämättä seuraa. Kovat ajat edessä.

Itseäni on auttanut kun olen monipuolisesti etsinyt tietoa mm. geopolitiikasta ja historiasta. Sen sijaan että tieto lisäisi tuskaa, se on pikemminkin antanut ymmärrystä ja perspektiiviä maailman asioille. Parempi ettei perusta koko käsitystään tilanteelle iltapäivälehtien pelkop*rnoon.

Ihan nuo psykologitkin sanovat, että pyri jatkamaan elämää, arkirutiineja ja harrastuksia normaalisti, älä seuraa jatkuvasti somea tai uutisia asian tiimoilta. Toki vaikeaa jos on yliherkkä tai mt-ongelmainen valmiiksi. Täällä pyritty järjestämään kalenteriin kaikkea hauskaa bändikeikoista hotelliöihin, kesälomareissukin jo osittain buukattu etelän lämpöön.

Oletteko miettineet, kuinka hirveää on se, että vaikka Venäjältä ei tulisi koskaan kukaan rajan yli, meillä on nyt hirveä PELKO?!! Ja jos on se on tullut jäädäkseen, niin ihan hirveää.

Uskon, että uusia viruksia tulee sekä ilmastopakolaisia taas lähitulevaisuudessa. Se rauhallinen elämä johon totuimme ei enää pysyvästi palaa koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko miettineet, kuinka hirveää on se, että vaikka Venäjältä ei tulisi koskaan kukaan rajan yli, meillä on nyt hirveä PELKO?!! Ja jos on se on tullut jäädäkseen, niin ihan hirveää.

Itänaapuri on ollut enemmän tai vähemmän uhka koko mun elinikäni eli 60 vuotta. En ole elänyt sellaista aikaa, että se ei olisi ollut.