Eihän tästä elämästä tule mitään, kun koko ajan on jokin uhkaava tilanne päällä: Korona, sota ym.
Ei ole mikään vitsi, provo tai trolli.
Ihan oikeasti alkaa olla ”paukut loppu”ja henkisesti takki tyhjä, kun elämä ei tunnu etenevän minnekään, mitään ei voi tehdä, eikä elämää suunnitella eteenpäin, kun koko ajan on joku erityistilanne päällä. Ensin Korona ja nyt, kun siltä saattoi alkaa vähän hengähtämään niin tulikin yllättäin vielä pahempi, sodan uhka. Muutenkin ollut oma elämä haastavaa ja nyt alkaa tuntua ihan epätoivoiselta, ahdistaa ja lähes paniikinomainen olo iskee joka kerran, kun lukee jotain IS tai IL, kun arvuutellaan hyökkääkö (ja milloin?) Venäjä Suomeen. Hiipii jo kauhukuvia mieleen itsestään Venäläisten sotilaiden vankina, r-iskattavana ym. Vaikea ihan hengittää välillä (ahdistus). Pakonomaisesti miettii, minne voisi paeta vai ehtiikö minnekään, kun ei voi luottaa yhtään milloin Putin ”sekoaa” ja päättää hyökätä. Nukkumaan mennessä pelottaa, että alkaako sota yön aikana ym. Miten ihmeessä tämä maailma on mennyt näin uhkaavaksi paikaksi?! En kaipaa pilkkaa. Olen aivan loppu henkisesti.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Pistät telkkarin kii ja lakkaat lukemasta roskalehtiä. Sillä siitä pääsee. Kukaan ei enää pelkää koronaa, vaikka vielä 3kk sitten huudettiin armeijaa apuun. Voit itse päättää, mitä pelkäät, tai pelkäätkö lainkaan.
Mä en ole vieläkään tajunnut, miten armeija voi lopettaa koronan.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä rauhallisilla lapsia? Suunnitelmaa sodan varalle? Jos on täysin yksin lasten kanssa, autoton ja ajokortiton, köyhä ja mökitön ilman elossa olevia sukulaisia on vaikeaa tehdä suunnitelmia.
On minulla alakouluikäinen lapsi. En minä murehdi etukäteen. Tuonne meidän pyöräkellariin kai sitten ängetään naapureiden kanssa, jos pakko on. Lapsi kaiketi kävisi koulua ja minä tekisin hoitoalan töitä. Ei aavistustakaan, missä lapsi olisi ei-kouluaikana. Luotan, että tositilanteessa tulisi apua jostain. Ehkä lyöttäydyn siskon ja hänen perheensä kanssa yhteen.
Itse pelkäsin 2020 keväällä koronaa kuin ruttoa, olin tosi ahdistunut. Jälkikäteen mietittynä ja kun tähän sotaan vertaa, koko koronapelko on ollut järjetöntä ja harmittaa. Koronasta huolimatta saadaan elää ja asua rauhassa omissa kodeissamme, ruokaa ja lämpöä riittää. Korona ei ollut mitään sotaan verrattuna. Korona uhkaa vain äärimmäisen harvan terveyttä ja henkeä kuitenkin, etenkin omicronin aikana.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä rauhallisilla lapsia? Suunnitelmaa sodan varalle? Jos on täysin yksin lasten kanssa, autoton ja ajokortiton, köyhä ja mökitön ilman elossa olevia sukulaisia on vaikeaa tehdä suunnitelmia.
On suunnitelma. Viranomaiset kertovat mihin kukin henkilö menee työhön. Lisäksi laitoin hakemuksen reserviläisiin.
"Niinpä ja nyt nämä herkkikset täällä itkee kun "ei ole tottunut tämmöiseen" no nytpä opit. Henkisen kasvun paikka kaikilla ahdistuneilla"
Jokainen ihminen on yksilö ja kaikilla on oma tarina ja kokemukset. Itsellä ollut vaikea talvi muutenkin ja nukkuminen vaikeaa. Näin en voi kiistää, että tilanne jo valmiiksi raskas. Samalla en ole elämässäni päässyt kovin helpolla. On kiusattu pitkään ja olen yksinäinen. Pitkään olen silti yrittänyt jaksaa. Samalla tietysti Suomessa on hyvä tilanne jos vertaa Ukrainaan. Silti jokaisella on oma elämä ja omat vaikeudet jo ennestään. Sitten nämä maailmanlaajuiset jutut tulevat vielä siihen päälle. Kyllä itsellä ainakin vaikuttaa ja mietin mitä järkeä enää missään on. On inhimillistä jos tämä kaikki vaikuttaa. Joku voi voida niin hyvin ja elämä todella hyvää. Hän ehkä kestää paremmin kuin henkilö jolla voimia vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin säihkähdän kun helikopteri lentää. Viimeksi oli tällainen Estonian uppoamisen aikaan. Isompi kolahdus saa paniikin aikaan. Joku roskalava auto tai ihan mikä vaan isompi ääni. Poliisi, paloauto ambulanssi menee ohi.
Miksi alapeukkuja?
Sanoin jo koronan aikaan että jos ihmiset pelkäävät noin hysteerisenä tautia joka ei automaattisesti vie sairaalaan ja tapa, niin niistä ihmisistä ei ole mihinkään sodan aikana. Anteeksi nyt mutta ihmiset tuntuivat menettäneen osa järkensä pelätessään koronaa, eikö tunnu nyt aika naurettavalta kun pistää asiat mittasuhteisiin? Olkoot opiksi tulevaan, mutta kuten näemme, historia eli ihmiset toistavat aina itseään.
Suomessa ei ole sotaa, Ukrainassa on. Sieltä suuri osa ihmisistä on säilynyt hengissä, sotakaan ei ole automaattinen kuolemantuomio, ei vaikka joutuisi ammutuksi. Kyllä, aika on epävarmaa ja tulevaisuudessa näemme miten käy, mutta murehtiminen ja pelko ennakkoon on turhaa. Se tulee mikä tullakseen, mietitään ja hoidetaan sitten.
Suomen medialta ja iltalaatujournalismilta toivoisin kyllä vastuullisuutta, ei tarvitsisi lietsoa pelkoa aina.