Mitä idioottimaisuuksia te lapsettomat olette saaneet kuulla?

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 14:16"]

Kerroin, etten voi saada lapsia. Vastaus oli: "jännä kun luonto tietää, keistä on lisääntymään ja olemaan äideiksi ja keistä ei."

[/quote]

Huh, tuossa oli kyllä hyvä ehdokas typerimmän kommentin tittelin voittajaksi. Jännä kun empatiakyvyttömät typerykset kuvittelevat, että juuri heillä olisi jotenkin erinomaiset valmiudet ja kyvyt vanhemmuuteen, saati sellaista perimää jota kannattaa jatkaa.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 13:05"]

Listataan kommentteja, mitä lapsettomille (olit sitten lapseton omasta halusta tai et) on heitelty. Olen itse tällä hetkellä siinä vaiheessa omaa lapsettomuuteni käsittelyä, että nykyään kommentit ja niistä heijastuva ihmisten ajattelemattomuus lähinnä ihmetyttävät ja joskus jopa huvittavat. Niinpä tahtoisin kuulla, mitä kaikkea te muut lapsettomat olette joutuneet kuulemaan.

Tässä omani: Joko on vauvakuumetta? Varohan ettei tule vauvakuumetta? Milloinkas teille tulee lapsia? Eikö teidänkin olisi aika jo hankkia lapsia? Odota vaan, kun sinulla on omia lapsia! Hyvä kai se teidän on, kun ei ole lapsia. Alatte olla jo siinä iässä, että pitäisi hankkia lapsia. Joko on tulossa lapsia? On aivan eri asia, kun on omia lapsia. Vasta sitten ymmärrät, kun sinulla on omia lapsia. Elämässä ei ollut mitään ennen lapsia. Nauti vielä kun voit ennen lapsia. Sinun elämäsi on niin helppoa, kun ei ole omia lapsia. Elämä on niin paljon parempaa, kun on lapsia. Ruetkaahan tekin tekemään lapsia!

[/quote]

Ystäväni,jolla on itsellään 2-vuotias tytär,jauhaa aina:"Kyllä sunkin yksi lapsi kannattaa hankkia,yhden kanssa pärjää aina!Sähän alat olla vanhakin!" Öh,kun en halua vain  "pärjätä" vaan harkitsen lastentekoa sitten kun talous ja parisuhdet ovat vakaalla pohjalla,lisäksi uskon että näin 28-vuotiaana on vielä muutama hedelmällinen vuosi edessä :D

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 14:16"]

Kerroin, etten voi saada lapsia. Vastaus oli: "jännä kun luonto tietää, keistä on lisääntymään ja olemaan äideiksi ja keistä ei."

[/quote]

Tuo oli kyllä törkeästi sanottu,eikä edes pidä paikkaansa.Jotkut keskenkasvuiset vatipäät lisääntyvät yhdestä kerrasta kun taas ihannevanhemmat joutuvat yrittämään vaikka kuinka kauan.

Tätä ei sanottu minulle, mutta kyseessä on niin uskomattoman typerä kommentti lapsettomuuteen liittyen, että pakko se on jakaa. Eräs ihminen valitti, että hänen uusi esimiehensä ei oikein osaa hommiaan ja on hänen mielestään epäpätevä. Lisäsi siihen, että esimies ei selvästikään ymmärrä johtamista, kun hänellä ei ole siitä käytännön kokemusta lasten kanssa, vaikka työelämässä on ollut aiemminkin esimieshommissa. Olin niin hämmentynyt kommentin typeryydestä, että en saanut sanottua mitään. Ja mikäli olen oikein ymmärtänyt, tämä kommentoija on pikemminkin itse turhasta valittava työnvieroksuja, enkä usko, että esimiehen työskentelyssä mitään kummempia ongelmia on...

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 13:58"]Olen 20, opiskelut kesken, mutta koska vakituinen seurustelukumppani löytyy, niin jotkut sukulaiset ottavat asiakseen tivata jo jälkikasvusta. Eikä auta edes tyly toteaminen, että olisihan se hyvä ensin valmistua ja saada töitä. Ei se kuulemma niin tärkeää ole, kyllähän Kela maksaa... HUOH. Samat sukulaiset aikanaan päättivät, että koska en 16 ikävuoteen mennessä ollut esitellyt yhtään poikaystävää, täytyi minun olla lesbo. Ja se ei kaikkia ilahduttanut. Jep, toinen puoli sukua on aika junttia valkoroskaa, täytyy myöntää.
[/quote]

Huh! Katkaisisin kyllä välit tuollaisiin.

"Kohta se sun mies jättää sut kun teillä ei ole lapsia!" 

"Tehkää nyt pian lapsia ettei se sun mies etsi parempaa ja perusta sen kanssa perhettä!"

"Minä sanoin "naapurin Antille" (nimi muutettu) jo vuosia sitten, että etsi sinäkin nyt itelles joku kunnon vaimo ja ala tekemään lapsia kun se sen silloinen vaimo kasvatti vaan koiria! Ja "Anttihan" teki ihan minun ohjeitten mukaan:  otti eron siitä entisestä ja alkoi tekemään uuden kanssa heti lapsia!"

Nämä älynväläykset olen kuullut samalta keski-iän jo reilusti ylittäneeltä uskovaiselta naiselta, joka olosuhteiden pakosta kuuluu vanhempieni tuttaviin. Sovinisteja löytyy siis naisistakin, tämä muori on siitä elävä todiste! Yllyttänyt vielä naapurin miestäkin eroamaan ja ylpeilee asialla. Tältä naiselta olen esim. kuullut miten naisen lihottua ei ole ihmekään ettei mies enää halua jatkaa liittoa.  Eli naisen tulee mahd. pian tulla raskaaksi ja näyttää aina yhtä laihalta ja hoidetulla, "ettei mies vaan vahingossakaan jättäisi". Lapsi ja ulkonäkö ovat siis naisen keinot pitää mies koukussaan.

Hän myös suhtautuu minuun mieheni kanssa (ollaan siis vapaaehtoisesti lapsettomia) kuin kakkosluokan kansalaisiin, toivottaa esim. kaikille muille sisaruksilleni hyvää joulua, mutta meille mielenosoituksellisesti ei. Joulu on katsokaas hänen mukaansa vain lasten juhla ja meillähän ei ole lapsia, joten meillä ei ole hänen mielestään oikeutta viettää jouluakaan... Mua suorastaan huvittaa tämän "kristityn" käytös, aika kaukana on kirkon moraaliopeista.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 14:39"]

Meitä ihmeteltiin, että miten lapseton pari voi asua omakotitalossa ja kalliissa sellaisessa. Mitä me sillä tilalla tehdään? Teki mieli sanoa, että nyt on varaa tähän, ehkei olisi jos olisi kolme lasta.

[/quote]

Tämä on kuultu meilläkin päin... Anoppia varsinkin kiukuttaa, kun me asutaan kahdestaan isossa ok-talossa, kun hänen toinen poikansa asuu kerrostalokaksiossa vaimon ja kahden lapsen kanssa. Ne on vaan elämänvalintoja, jos meillä olisi lapsia, tuskin mekään asuttaisi siellä missä nyt asutaan.

On niitä toisenlaisiakin äitejä. Eräs vuokraemäntäni varoitteli minua lasten tekemisestä, koska hänellä oli kaksi aikuista lasta, jotka nylkivät vanhempiensa rahat. Vanhemmat olivat todella kovia työntekijöitä ja isäntä rakensi vielä lisäksi taloja, joista sai kohtuullisen hyvät myyntivoitot. Isä oli rakentanut pojalle omakotitalon ja ostanut tyttärelle osakehuoneiston isosta kaupungista. Sekään ei riittänyt. Piti ostaa vielä autoja ja kaikkea mahdollista. Olivat kyllästyneet verenimijälapsiinsa, jotka tietysti olivat rintaperillilsiä ja - heidän oman kasvatuksensa tuloksia!

Nobelistin kannattaa monistaa itseään. Harvalla muulla on niin hienot geenit/perintötekijät, että sen takia kannattaa tehdä lapsia. Ihan itsekkäistä syistä niitä tehdään, jos tehdään. Tyhmät sikiävät parhaiten.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 19:48"]

"Onko sulla vikaa alapäässä vai yläpäässä?"

[/quote]

Sama kuultu täälläkin. Suoraan myös sanottu että mieheni ei selvästikään ole oikea kun en halua lapsia hänen kanssaan, "kyllä sen oikean kanssa heti haluaisit!" :(

Lisäksi useimmilla tuntuu olevan pinttynyt käsitys, että lapsettomat ovat aina itsekkäitä, ahneita, sydämettömiä, uraohjautuneita, tunteettomia ja ihmisinä kylmiä, itserakkaita, ajattelemattomia, oman navan ympärillä pyöriviä, aikuiseksi kasvamattomia.

Lapsensaamisen kuvitellaan jotenkin kirkastavan ihmisen ja nostavan hänet parempaan kastiin. Vasta lapsensaaminen jälkeen voi muka "ymmärtää asiat oikein", "elää elämäänsä hyvin" tai "edes ajatella loogisesti".

Mä en usko tuohon ollenkaan. Ei tarvitse kuin katsoa osaa oman ikäluokkani lapsiperheistä, ja tarkoitan tässä siis niitä "elämänkoululaisia" jotka alkoivat heti lisääntyä hädin tuskin suoritetun peruskoulun jälkeen. Surullinen olen noiden lasten vuoksi, jotka joutuvat kantamaan liikaa vastuuta jo liian nuorina kun heidän älyllisesti rajoittuneet vanhempansa eivät siihen pysty. Taloudelliset asiat ovat monilla rempallaan, lapset elävät puutteessa, taloudellisessa ja/tai henkisessä. 

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 11:08"]

Ei tarvitse kuin katsoa osaa oman ikäluokkani lapsiperheistä, ja tarkoitan tässä siis niitä "elämänkoululaisia" jotka alkoivat heti lisääntyä hädin tuskin suoritetun peruskoulun jälkeen. Surullinen olen noiden lasten vuoksi, jotka joutuvat kantamaan liikaa vastuuta jo liian nuorina kun heidän älyllisesti rajoittuneet vanhempansa eivät siihen pysty. Taloudelliset asiat ovat monilla rempallaan, lapset elävät puutteessa, taloudellisessa ja/tai henkisessä. 

[/quote]

Itse olen kuvatun kaltaisten vanhempien jälkikasvua. Eli elämänkoululaisten, nuorena lisääntyneiden, ilman koulutusta olleiden. Se ero tosin oli, että taloudellisesti tultiin joten kuten toimeen eikä yhteiskunnan tukia haettu tai hyödynnetty, ehkei edes osattu? Silti elämä oli kaaosmaista ja köyhää, niin taloudellisesti (rahat meni vanhempien viihdekäyttöön, tupakkaan, alkoholiin, asuntolainamaksuihin, koskaan ei hankittu lapsille mitään uutena, lapsilla käytössään aina lahjoituksena jonkun vanhat ja jo valmiiksi käyttökelvottomat vaatteet, sukset jne), mutta erityisesti henkinen köyhyys oli kaltaiselleni luovalle lapselle todella rankkaa. Elämä pyöri vanhempien ja heidän ongelmiensa ympärillä, me lapset kasvoimme ja kehityimme yksin jossain siinä sivussa.

Olisin halunnut jo lapsena kokeilla, elää, kokea, harrastaa, tehdä asioita... Arvaatte varmaan ettei ollut mahdollista. Elämä kului kotona vanhemmille kuuluneita vastuualueita hoitaen, onneksi edes koulussa sain toteuttaa itseäni ja rakastinkin asioiden oppimista - sehän oli ainoa harrastukseni. Raskasta oli että älyllisesti menin vanhempieni ohi viimeistään varmaan jo ala-asteen loppuvaiheessa. Kyseenalaistin ja ymmärsin heidän päättömien pakkomielteidensä mahdottomuuden jo varhain ja olisin halunnut tehdä asiat järkevämmin ja paremmin, mutta palkaksi tästä kapinoinnistani sain vain henkistä ja fyysistä väkivaltaa.

Tiedän että olisin nyt vanhempana parempi ja älykkäämpi kuin omat vanhempani ovat ikinä olleet, silti lapsuuteni kokemukset ovat saaneet minut lykkäämään lastenhankintaa loppumetreille saakka. Kun on jo kertaalleen kantanut vanhemmalle kuuluneen vastuun sekä itsestään että sisaruksistaan, tuntuu ettei ole enää voimia uuteen kierrokseen. :( Ja sitten nämä lapsuuteni pilanneet kehtaavat vaatia itselleen lapsenlapsia.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 19:48"]

"Onko sulla vikaa alapäässä vai yläpäässä?"

Tuohon ei kyllä osannut sanoa yhtään mitään.

[/quote]

Tuollaisen kysyjällä on selvästi itsellään vikaa yläpäässä,eipä noin typerä kysymys vastausta ansaitsekaan.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 11:13"]

"Se on kyllä armollista että lapsettomat eivät saa tietää sitä iloa jonka lapset tuovat" Lol. . Armollista kyllä että Suomessa saa tehdä abortin jos tulee tarvetta ja elää ilman mitään riippakivi lasta, lapset on oksettavia kusipäitä :D

[/quote]

Juuri näin,kumma kun jotkut eivät tajua että kaikkia ei nyt vain kiinnosta se lasten tuoma "ilo".Itse ainakin yhdistän lastenhankkimiseen hyvin suuren vastuun,jatkuvaan huolehtimiseen  ja  oman rauhan menettämisen,liian suuri hinta jostain mystisestä onnesta jonka ehkä saa kun lisääntyy.

Minulta löytyi suuri munasarjakasvain vatsasta, jota lääkäri ensin tunnustelemalla luuli vauvan pääksi. Se leikattiin ja ei ollut onneksi mitään vakavaa. Muuten vaan sitten jutustelin tästä tapahtuneesta sukulaisen kanssa, joka tokaisi: "Mutta eihän se teille mikään katastrofi olisi ollut, vaikka se olisi ollutkin vauva!" Joopajoo.

Tämä sukulainen tiesi, että olen vaikeiden diagnoosien takia työkyvytön loppuelämäksi. Ja mies on sellainen, että tarvitsee erittäin paljon omaa rauhaa, tai muuttuu kireäksi ja hirveän uupuneeksi. Ei kestä ollenkaan meteliä ja melskettä. Lisäksi rahatilanne ei ollut silloin todellakaan hyvä. Kaiken tämän hän tiesi, ja silti sanoi jotain noin ääliömäistä. Tiesi myös, että emme edes halua lapsia koskaan. Jotenkin käsittämätöntä, että noin tyhmiä ja ajattelemattomia ihmisiä on olemassa. Tottakai lapsi olisi ollut täysi katastrofi, ja on edelleen. Siksi ehkäisystä huolehditaankin tarkasti.

Hän ei kyllä omiakaan lapsiaan kovin hyvin hoida, jospa ei vain käsitä mitä onnellinen lapsuus ja tasapainoiseksi aikuiseksi kasvaminen oikeasti vaatii. Meistä ei todellakaan ole vanhemmiksi.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 19:48"]

"Onko sulla vikaa alapäässä vai yläpäässä?"

Tuohon ei kyllä osannut sanoa yhtään mitään.

[/quote]

Herranjestas!

Mieheni siskon vauvan ristiäisissä anoppi piteli vauvaa ja kysyi minulta: "eikö tämmönen olis teillekin kiva?"

Ihan kuin kyseessä olisi joku tavara! :D Anoppi haluaa ison liudan lapsenlapsia, pelkäänpä vaan että luku jää tuohon yhteen. En ole koskaan halunnut lapsia enkä tiedä olisiko minusta siihen, mutta vielä ehtii muuttaa mieltään, oon 27. Nostan kyllä hattua jokaiselle äidille ja isälle, joka onnistuu kasvattamaan lisää kunniallisia veronmaksajia.

Tämä nyt ei kirjaimellisesti aiheeseen kuulu, mutta äitini täti on mulle aina hokenut, että älä vaan ikinä lapsia tee! (Hällä kyllä on yksi poika) :"D Ajattelin että soittaisin hänelle iloiset uutiset, että kyllä... Minäkisaan vauvan :D Mahtais täti järkyttyä pahemman kerran :D

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 11:31"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 11:08"]

Ei tarvitse kuin katsoa osaa oman ikäluokkani lapsiperheistä, ja tarkoitan tässä siis niitä "elämänkoululaisia" jotka alkoivat heti lisääntyä hädin tuskin suoritetun peruskoulun jälkeen. Surullinen olen noiden lasten vuoksi, jotka joutuvat kantamaan liikaa vastuuta jo liian nuorina kun heidän älyllisesti rajoittuneet vanhempansa eivät siihen pysty. Taloudelliset asiat ovat monilla rempallaan, lapset elävät puutteessa, taloudellisessa ja/tai henkisessä. 

[/quote]

Itse olen kuvatun kaltaisten vanhempien jälkikasvua. Eli elämänkoululaisten, nuorena lisääntyneiden, ilman koulutusta olleiden. Se ero tosin oli, että taloudellisesti tultiin joten kuten toimeen eikä yhteiskunnan tukia haettu tai hyödynnetty, ehkei edes osattu? Silti elämä oli kaaosmaista ja köyhää, niin taloudellisesti (rahat meni vanhempien viihdekäyttöön, tupakkaan, alkoholiin, asuntolainamaksuihin, koskaan ei hankittu lapsille mitään uutena, lapsilla käytössään aina lahjoituksena jonkun vanhat ja jo valmiiksi käyttökelvottomat vaatteet, sukset jne), mutta erityisesti henkinen köyhyys oli kaltaiselleni luovalle lapselle todella rankkaa. Elämä pyöri vanhempien ja heidän ongelmiensa ympärillä, me lapset kasvoimme ja kehityimme yksin jossain siinä sivussa.

Olisin halunnut jo lapsena kokeilla, elää, kokea, harrastaa, tehdä asioita... Arvaatte varmaan ettei ollut mahdollista. Elämä kului kotona vanhemmille kuuluneita vastuualueita hoitaen, onneksi edes koulussa sain toteuttaa itseäni ja rakastinkin asioiden oppimista - sehän oli ainoa harrastukseni. Raskasta oli että älyllisesti menin vanhempieni ohi viimeistään varmaan jo ala-asteen loppuvaiheessa. Kyseenalaistin ja ymmärsin heidän päättömien pakkomielteidensä mahdottomuuden jo varhain ja olisin halunnut tehdä asiat järkevämmin ja paremmin, mutta palkaksi tästä kapinoinnistani sain vain henkistä ja fyysistä väkivaltaa.

Tiedän että olisin nyt vanhempana parempi ja älykkäämpi kuin omat vanhempani ovat ikinä olleet, silti lapsuuteni kokemukset ovat saaneet minut lykkäämään lastenhankintaa loppumetreille saakka. Kun on jo kertaalleen kantanut vanhemmalle kuuluneen vastuun sekä itsestään että sisaruksistaan, tuntuu ettei ole enää voimia uuteen kierrokseen. :( Ja sitten nämä lapsuuteni pilanneet kehtaavat vaatia itselleen lapsenlapsia.

[/quote]

Pahoittelen pitkään lainausta, mutta itsekin ymmärrän oman vapaaehtoisen lapsettomuuden perustuvan osittain siihen että olen jo hoivannut ja huoltanut yhden lapsen aikuiseksi- nimittäin itseni. Minun äitini on karikatyyri massan mukana menevästä taviksesta, joka hankki lapset juuri siitä syystä "koska muutkin tekee niin". Itse äitiyteen hänestä ei ollut ollenkaan ja minä oikeastaan jouduin omien tarpeiden lisäksi tukemaan häntäkin kun hän leikki "normaalia perheenäitiä". Tässä ketjun aiheessa minua tosiaan ärsyttää se fakta, myös omien kokemusten johdosta, että kaikista kelvottomimman omaavat lähes aina lapsia. Eivätkö he ymmärrä miten satuttavat lapsiaan omalla typeryydellään sen lisäksi että loukkaavat myös muita ihmisiä?

"Ethän sinä sitten ole normaali tyttö ollenkaan."

Näin sanoi vanhempi mieslääkäri kun olin parikymppinen ja vastasin tiedusteluun lastenhankinnasta, että ei ole tulossa.

Täytin 30-vuotta.anoppi kommentoi,teillä on nyt viisi vuotta aikaa tehdä lapsia.en vastannut siihen oikein mitään.anoppi on höpöttänyt lapsista jo vuosia.en jaksa enää kuunnella...
Nyt tuo viisi vuotta on kulunut eikä meillä vieläkään ole lasta/lapsia.taitaa anoppi olla pettynyt.