Miten saisin sotkuisen kodin raivattua ja pidettyä siistinä?

Kulkuväylä on syytä saada avoin ensiksi.

Samassa veneessä kysyjän kanssa. Lisäksi ongelmani on levinnyt mökilleni asti, sillä olen pahasti tavarariippuvainen. Kaikilla esineillä on minulle liikaa tunne-, kauneus- tai käyttöarvoa - tai rahallista arvoa. Onko luopumisen vaikeus ahneutta, itsekkyyttä vai mitä, ei ole minulle selvinnyt. Vähemmälläkin tavaramäärällä kun tuli toimeen - ja koti voisi pysyä siistinä edes teoriassa. (Suuren osan kauniista tavaroista olen perinyt, niistä on erityisen vaikea luopua.) Tavarat myös tuovat jonkinlaista taloudellista turvantunnetta - kun niitä on paljon.

Elämänhalllintaongelmia ?

Uusavuttomuutta ?

Vierailija kirjoitti:

Perheessä äiti siivoaa, teinit jättää tavaroita, harrastusvälineitä yms pitkin. Mies harrastaa useita asioita ja tavaroita jää tasoille. Äitinä kaikki aika menee muiden tavaroiden paikoille viemiseen ja siivoamiseen. En halua riitaa, koska kun teineille sanoo asioista he nostavat ääntään. Sitten on huutoa. Asiallisesti puhumalla ei tapahdu mitään. Joten minä siivoan kun muut harrastaa, katsoo leffoja, minä yksin teen töitteni lisäksi kokoajan, siltikään meillä ei ole kokoajan siistiä ka järjestystä.

Meillä toimiva malli oli että munulla oli kolme laatikkoa mihin keräsin lasten ja miehen ympäriinsä levinneet tavarat siivouksen yhteydessä. Siivouksen jälkeen laatikot oli eteisessä ja oli se päivä aikaa laittaa tavarat paikalleen, muuten me todettiin tarpeettomiksi ja lähti kierrätykseen/roskiin. Eniten vaikeuksia oli miehellä, lasten tavaroita ei tarvinnut edes keräillä muutaman siivouspåivän jälkeen vaan oppivat pitämään huolta omistaan. Miehen siisteyteen näytti parhaiten toimivan ero. Eron jälkeen kun olen hänen luonaan käynyt niin on siistiä ja tavarakasoja ei ole missään (ja ei, en ollut kommentoimassa hänen siivoustaan enkä nalkuttanut, hän sai suhteemme aikana siivota ihan omalla tavallaan, ei vaan tehnyt sitä)

Vierailija kirjoitti:

Ap, kutsu usein vieraita. Pakko siivota ennen heidän tuloaan

Tää on kyllä ihan loistovaihtoehto. Toimisi hyvin mulle, mutta kun korona vei vieraat vähiin. 

Siivoaminen on usein semmoista sisäänpäinkäpertynyttä touhua, että ahdistaa. Sitten pitäisi kompata kaikki tavaransa ja kyylätä niitä kaksi kertaa vuodessa, johan siinä on oman elämänsä varastomies. Perusongelma taitaa kuitenkin olla, että suomalaisilla on liian pienet asunnot, ja kaikenlaisia koppiasuntoja saa rakentaa ilmastolaput silmillä. Mikä johtaa siihen, että kohta jokaisella on tosiaan oltava mökki, jonne pääsee heittämään kärrynpyörää kun kotona ei mahdu. 

Vierailija kirjoitti:

Tavarat,  etenkin liiat tavarat aiheuttuvat sotkua. Aiheuttavat sotkua kahdella tavalla, ensinnäkin liiat tavarat kertyvät paikkoihin, joihin eivät kuulu. Epäsuoraan aiheuttavat sotkua pölyn ja lian muodossa, sillä tavarakasat estävät tehokkaan siivoamisen.  Sanoisin, että sotku valtaosin aiheutuu siitä, että tavaraa on liikaa, joten ensimmäinen asia on armoton karsiminen. Kaikella tavaralla tulisi myös olla oma paikka. Kun tavaraa on kohtuullinen määrä ja kaikelle on oma paikka ja talon asukkailla rutiinit kunnossa niin, että tavarat menevät käyttämisen jälkeen oikealla paikalla, koti näyttää helposti siistiltä ja siivoaminen on nopeata ja sujuvaa. 

Konmari metodi avasi itselläni ainakin silmät. Konmari usein yksinkertaistetaan siihen, että heitetään asiat, jotka eivät tuota iloa pois. Itselleni ainakin se suurempi oivallus, se että älä päätä siitä mistä luovut vaan sen minkä haluat pitää. Suosittelen lukemaan avoimin mielin. Jos koti on todella sekainen niin siinä ei valitettavasti auta mitkään 5 minuutin siivoukset, vaan projektiin on varattava aikaa. 

Eräs ongelma, joka varmasti tulee vastaan, on arvokkaasta tavarasta luopuminen. Tähän suosittelen kompromissia, eli jos jostain tuotetta ei halua lahjoittaa suoraan, koska se voi olla arvokas, niin tuotteen vio laittaa myyntiin ja sopia, että jos ei vaikka mene viikossa tai kahdessa kaupaksi, niin sitten tuotteen voi lahjoittaa eteenpäin. Tämän ohjeen kerron oletuksella, että on jo hyvä käsitys mitä tavaraa voi antaa eteenpäin annettavaksi. 

Tsemppia raivaamiseen, lapsiperheessä on haastavaa sillä uuttakin tavaraa tulee jatkuvasti ja ihan tarpeeseenkin. 

Esittäisin Konmarin idean toisesta lähestymiskulmasta eli SÄILYTETÄÄN iloa tuottavat tavarat ja muut laitetaan pois. Monelle ihmiselle tavaroista luopuminen on kauhean vaikeaa ja prosessia helpottaa se, että ei valita poistoja vaan säilytettäviä.

No tarkoittaisiko tuo neljästi vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa kun miehellä jää kaikki tavarat jälkeensä. Siis ihan roskista alkaen, ne eivät mene aina suoraan roskiin. Ruuvareita, teippirullia, sitä sun tätä lojuu lojumistaan. Lopulta aloin viemään kaikki häneltä jääneet tavarat hänen askartelupöydälleen. Se on aivan järkyttävässä kunnossa mutta onpahan poissa mun silmistä. Jos pyydän että veisi roskat edes roskiin niin suuttuu mulle ja kertoo kuinka mäkään en ole täydellinen ja jätän lasipurkit likoamaan ennen kuin laitan ne lasinkeräykseen.

Onko teidän välit ihan kunnossa? Miehellä kaikki hyvin elämässään? Ei se ole ihan normaalia jättää aivan kaikkea levälleen, eikä suuttua siitä, että roskat pitää laittaa roskikseen. Suurin osa ihmisistä jättää joskus tavaroita levälleen, mutta kyllä niiden jossain vaiheessa pitäisi löytää takaisin paikalleen. Oletuksena, että niillä sellainen on.

No kyllä vaan tutulta kuulostaa, vaikkei mitään meillä isompia ongelmia ole. Mieheni kyllä laittaa välillä tavaroita paikalleenkin, mutta ensin niiden pitää lojua tunti- tai päiväkausia jossain.

Ei ap

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Nyt on päässä vikaa. Nuo asiathan hoituvat ihan siinä elämisen ja olemisen ohessa . Tollaseen kiinnitä mitään huomiotakaan. Järjestys pysyy niinku järkikin päässä. Ihan itsestään.

Ap pyysi neuvoja ongelmaan. Turhaan tulit syyllistämään.

Vierailija kirjoitti:

Samassa veneessä kysyjän kanssa. Lisäksi ongelmani on levinnyt mökilleni asti, sillä olen pahasti tavarariippuvainen. Kaikilla esineillä on minulle liikaa tunne-, kauneus- tai käyttöarvoa - tai rahallista arvoa. Onko luopumisen vaikeus ahneutta, itsekkyyttä vai mitä, ei ole minulle selvinnyt. Vähemmälläkin tavaramäärällä kun tuli toimeen - ja koti voisi pysyä siistinä edes teoriassa. (Suuren osan kauniista tavaroista olen perinyt, niistä on erityisen vaikea luopua.) Tavarat myös tuovat jonkinlaista taloudellista turvantunnetta - kun niitä on paljon.

Konmari usein auttaa tähänkin. Mutta oleellista on erottaa käyttöesineet ja muistoesineet. Helppo esimerkki on mummon vanha kahviastiasto. Toimisiko se sinulla käytössä? Usein ei, kultaus ei sovi astianpesukoneeseen, haluat juoda kahvia isosta mukista ja lapset rikkoo ohuen posliinin. Eli muistoesine.

Kahvimuki jota käytät aina, koska olet saanut lapsilta äitienpäivälahjaksi, silti käyttöesine, koska se on tai voisi olla käytössä arjessa.

Kuten konmariin kuuluu, niin nuo muistot kannattaa kasata yhteen käydä viimeisenä läpi. Toki tämä on pitkä prosessi, että jos ne ovat sinulla esillä, niin ei tarvitse pakata pois, mutta niin etteivät olisi sekaisin käyttötarvikkeiden kanssa. Meillä on esim keittiössä lasiovien takana muistoesineitä, kuten kahviastiastoa ja kahvipannu, maljakoita jne. Tavallisten ovien takana on sitten käyttötavarat.

Karsiminen kannattaa aloittaa sellaisesta josta sinun on helpoin luopua tai mistä tiedät että on paljon roskaa/turhaa. Aivoja pitää opettaa siihen, että luopuminen on ihan ok, eikä maailma romahda ja se on helpointa sellaisilla joihin ei ole kiintynyt. Samoin, kun kaikki samanlaiset on samassa paikassa, näkee, että minullahan on todella paljon muistoja mummosta, nämä herättää oikeasti tunteita, nämä toiset ei oikeastaan, niistä voi luopua.

Ei kannata luopua mistään mistä ei ole valmis luopumaan. Jos vaikka kaapissa on tilaa 15mukille ja luovut parista ja silti jää paljon yli, laitat ne joista pidät vähemmän, vaan laatikkoon johon kirjaat ylimääräisiä keittiön käyttötavaroita. Sitten keräät sinne niihin ne kaikki jotka eivät mukavasti keittiöön mahdu, ehkä seuraavalla kierroksella löytyy jotain karsittavaa. Samoin jos jotain hajoaa, löydät helposti uuden tilalle.

Näin saat ainakin yhdellä raivauskierroksella kodin toimivaksi, ylimääräiset tavarat järjestykseen ja voit joskus kun aikaa ja energiaa on käydä läpi vaikka noita keittiön ylimääräisiä helposti. Tai jos joku tuttu muuttaa tai eroaa, voit kysyä tarvitaanko heillä ja löydät ne heti.

Koko kysymyksen asettelu on jo typerä. Siivoat ja koska on mahdotonta asuessaan pitää se siistinä muuten kuin siivoamalla säännöllisesti. Miten pyyhin perseeni, ja miksi se pitää tehdä päivittäin tai parikin kertaa päivässä, on varmaan seuraava kysymys. 

Olin yksin kotona viikon ja ai että oli siistiä! Joten meillä kyllä sotkee se muu perhe, eli mies ja lapset. Tavarat jää niille sijoilleen, missä niitä viimeksi on käytetty. Mies kyselee jonkun vaatteen perään ja väittää, etten ole pessyt. On oikeasti jättänyt kassiinsa, kun viimeksi oli työreissussa. Astiat jää pöytään syömisen jälkeen ja tiskiallas on täynnä. Syynä se, etteivät lapset ole vuorollaan tyhjentäneet tiskikonetta.

Luovunko siis käyttötavaroista, esim. astioista vai luovunko perheestäni? Itse voin päättää olla ahkerampi, mutta en halua tehdä kaikkea yksin, koska olen myös päivätyössä, jossa väsyn ja tartten palautumisaikaa. Näillä himosiivoojilla on  varmaan hirveän helppo työ, ei kodin ulkopuolisia menoja eikä harrastuksia, kun on aikaa ja energiaa huiskia imurin kanssa päivittäin?

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä kysymys, mutta miten keksiä paikat tavaroille?

Liian vähän säilytystilaa. Tilaa tietenkin tulee lisää, kun karsii tavaraa, mutta olen vasta alussa ja tuntuu vaikealta.

Karsiminen vie aikaa. Se että miettii, mitä tavaroita ilman tulee toimeen ja mistä tunnearvoisesta voi luopua. Myöskään jatkosijoituspaikat, mikä kirpparille mikä jonnekin muualle, ei ole aina itsestään selvä. Silkka karsimiseen liittyvä työ ja kuskaus vie aikaa. Perheessä joutuu neuvottelemaan ja tekemään kompromissia.

Jatka kärsivällisesti ja määrätietoisesti ja anna aikaa prosessille, joka tapahtuu sinussa ja kodissasi. Jos tarpeen, opettele uusia rutiineja siisteyden ylläpitoon. Tsemppiä!

Mistä se sotku tulee, ja miten sen saa estettyä? Esim. eteiseen jokaisella asujalle 1 takki, pipot, hanskat + kaulahuivi säilytetään takin hihassa (kuten ravintolan narikoissakin), 1 kengät. Ne loput kengät säilytetään vaikka vaatekomeron alalokerossa, sanomalehteä alle tms. Sitten kun tarvitaan eri kengät, ne voi hakea sieltä vaatekomerosta, ja viedä samalla ne käytössä olleet sinne.

Mainokset -> selaat ne saman tien läpi. Jos tiedät ettet ole lähdössä kodinkoneliikkeeseen, niin voit ihan varmasti heittää mainoksen pois. Ei ole vaarallista vaikka maksaa ensi viikolla karkkiipussista 50 senttiä enemmän.

Vaatekasat -> pyykkikoriin tai kaappiin. Puolipitoiset vaikka tuuletuksen kautta kaappiin. Kuivat pyykit narulta heti kaappiin, samoin tiskikoneesta astiat kaappiin heti kun höyry on laskeutunut ja likaiset tilalle saman tien. Aikuinen pystyy käyttämään samaa juomamukia koko päivän, ei tarvitse jokaiselle veden hörppäys kerralle hakea kaapista uutta.

Jos askartelet, hommaat 1 laatikon askartelutarvikkeille. Enempää et saa omistaa. Vanhoista tarvikkeista voit miettiä, että jos jonkun tyylinen askartelu ei enää kiinnosta, tarvikkeet voi ehkä viedä kirpparille ilmaispöytään, lapsen päiväkotiin, kaverin lapsille tms.

Vierailija kirjoitti:

Samassa veneessä kysyjän kanssa. Lisäksi ongelmani on levinnyt mökilleni asti, sillä olen pahasti tavarariippuvainen. Kaikilla esineillä on minulle liikaa tunne-, kauneus- tai käyttöarvoa - tai rahallista arvoa. Onko luopumisen vaikeus ahneutta, itsekkyyttä vai mitä, ei ole minulle selvinnyt. Vähemmälläkin tavaramäärällä kun tuli toimeen - ja koti voisi pysyä siistinä edes teoriassa. (Suuren osan kauniista tavaroista olen perinyt, niistä on erityisen vaikea luopua.) Tavarat myös tuovat jonkinlaista taloudellista turvantunnetta - kun niitä on paljon.

Mieheni ajattelee samalla tavoin kuin sinä.

Tuntuu turhauttavalta yrittää karsia tavaraa, kierrättää ja viedä kirpparille, kun sinne saa viedä ainoastaan minun ja lasten vaatetta ja kamoja. Mies pitää kynsin hampain kiinni omistaan. Loppujen lopuksi minä karsin ja talo täyttyy sitä mukaa miehen vaatteilla ja tavaroilla, joita hän tilaa netistä, sen sijaan, että tavaramäärä vähenisi ja siisteys lisääntyisi.

Poistu täältä ja siivoa. Tule kertomaan tulokset.

Mä oon asunut tässä osoitteessa jo kauan.

Oon tehnyt kaikelle tavaralle omat paikat.

Keittiössä lasit ovat tietyssä kaapissa jne.

Kun siivoan esim keittiön kaapit, tyhjennän ne, pyyhin pölyt ja laittaessani takaisin, mietin onko käyttöä.

Auri Kananen

Vierailija kirjoitti:

Mistä se sotku tulee, ja miten sen saa estettyä? Esim. eteiseen jokaisella asujalle 1 takki, pipot, hanskat + kaulahuivi säilytetään takin hihassa (kuten ravintolan narikoissakin), 1 kengät. Ne loput kengät säilytetään vaikka vaatekomeron alalokerossa, sanomalehteä alle tms. Sitten kun tarvitaan eri kengät, ne voi hakea sieltä vaatekomerosta, ja viedä samalla ne käytössä olleet sinne.

Mainokset -> selaat ne saman tien läpi. Jos tiedät ettet ole lähdössä kodinkoneliikkeeseen, niin voit ihan varmasti heittää mainoksen pois. Ei ole vaarallista vaikka maksaa ensi viikolla karkkiipussista 50 senttiä enemmän.

Vaatekasat -> pyykkikoriin tai kaappiin. Puolipitoiset vaikka tuuletuksen kautta kaappiin. Kuivat pyykit narulta heti kaappiin, samoin tiskikoneesta astiat kaappiin heti kun höyry on laskeutunut ja likaiset tilalle saman tien. Aikuinen pystyy käyttämään samaa juomamukia koko päivän, ei tarvitse jokaiselle veden hörppäys kerralle hakea kaapista uutta.

Jos askartelet, hommaat 1 laatikon askartelutarvikkeille. Enempää et saa omistaa. Vanhoista tarvikkeista voit miettiä, että jos jonkun tyylinen askartelu ei enää kiinnosta, tarvikkeet voi ehkä viedä kirpparille ilmaispöytään, lapsen päiväkotiin, kaverin lapsille tms.

mainokset voi torpata parhaiten, ei mainoksia lapulla ovessa/postilaatikossa. Jos ehdottomasti ilmaislehden haluaa, senkin saa siihen ilmaistu. Itse otin ilmaislehden fb:ssä seurantaan, saan uutiset sitä kautta.

Muutin hemmetin kauas ja kaikki rakkaat huonekalut meni siksi roskiin. Ennen jaksoin stressata siivouksesta en enää. Enkä tavarasta mutta se harmittaa jos säilössä tavarat menee pilalle. Että toisaalta ihan turhaa liikaa kamaa kannata säilö edes.

Kun menetin omat lempi huonekalut, en enää ole edes halunnut sisustaa. Enkä enää edes halua kiintyä mihinkään, koska kohta taas varmaan olen jo muualla.

Olenko ainoa joka ei jaksa tällästä sisustus ja yli siisteys jne höpötystä? Jopa miettinyt että haluanko enää edes ostaa omaa kotia, koska senkin voi menettää joskus ja se kaikki vaiva on turhaa.

Kannatan vain ilmaisia ja halpoja käytettyjä huonekaluja, koska se on taloudellisesti järkevää ja eettisesti mm. Luontoa kohtaan. Liika siivous kuluttaa myös sähköä, vettä ja energiaa.