Ollaanko oikeasti ainoa pariskunta, joka ei "suojele" puhelintaan?

Te ketkä puolustelette tätä puhelinsalaisuutta kavereiden ja ystävien henkilökohtaisten viestien/tietojen paljastumisella kumppanille; ettekö te luota itse kumppaniinne niin paljon, että tiedätte ettei hän lukisi tuollaisia keskusteluja? Minun puhelimeni on nytkin ollut miehelläni lainassa pari viikkoa hänen omansa mentyä rikki, ja todellakin luotan häneen niin paljon että tiedän ettei hän lue mitään sellaisia viestejä mitä ei saisi. Myös minä käytän hänen puhelintaan jos omani ei ole lähtettyvillä, enkä todellakaan selaile hänen ja kavereidensa viestiketjuja, varsinkaan jos ne näyttävät yhtään henkilökohtaisilta asioilta.

Meillä puhelimet yhteisessä käytössä

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 08:59"]Te ketkä puolustelette tätä puhelinsalaisuutta kavereiden ja ystävien henkilökohtaisten viestien/tietojen paljastumisella kumppanille; ettekö te luota itse kumppaniinne niin paljon, että tiedätte ettei hän lukisi tuollaisia keskusteluja? Minun puhelimeni on nytkin ollut miehelläni lainassa pari viikkoa hänen omansa mentyä rikki, ja todellakin luotan häneen niin paljon että tiedän ettei hän lue mitään sellaisia viestejä mitä ei saisi. Myös minä käytän hänen puhelintaan jos omani ei ole lähtettyvillä, enkä todellakaan selaile hänen ja kavereidensa viestiketjuja, varsinkaan jos ne näyttävät yhtään henkilökohtaisilta asioilta.
[/quote]
No lähinnä olen alapeukutellut ap:lle ja muutamalle muulle, jotka ovat kertoneet lukevansa kaikki ystävienkin viestit ja oikein naureskelleensa puolison kanssa toisten parisuhteille ylpeänä siitä miten eriomainen "luottamus" heidän suhteessa vallitsee kun kaikki jaetaan. Tiedän itsekin miehen salasanoja, mutten koskaan kävisi lukemassa mitään viestejä

Meillä on yhteinen hammasharja.

Vastaan kun ap kysyi, että mitä sellaista voi sähköpostissa/ facessa olla jota ei puoliso saisi nähdä: viimeksi järjestin miehen yllätyssynttäreitä kavereidensa kanssa fb:ssä ja olis kyllä mennyt ylläri pilalle jos olisi suunnitelmat paljastuneet ennen aikojaan. Samoin hääpäivänvietot järjestetään vuorovuosittain niin, että toinen suunnittelee ja yllättää toisen.

Ette ole ainoita. Mieheni sähköpostiosite on minun osoite, ei halua omaa. Meillä on samat salasanat  esim. facebookiin jotta muistettaisiin paremmin.Ei olla nähty ongelmaa.

Mulla on inboxissa toisen naisen alastonkuvia, joten en todellakaan kerro vaimolleni salasanaani.

Mun puhelimesta kyllä löytyy semmoisia keskusteluja, jotka ei tosiaankaan ole mun miehen silmille. Olen itsekin sitä mieltä, että jos ystäväni puhuu mulle luottamuksellisesti asioitaan, niin mun ei tosiaankaan tule jakaa näitä tietoja miehelleni. Samoin oletan, että parhaan kaverini mies ei tiedä mun vaivoista ja ahistuksista vaikka kaverini tietääkin.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 22:22"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 16:05"]

Mies tietää mun kännykän salasanat, sähköpostin salasanan ja facen salasanan.Samoin mä tiedän hänen.

Kyllä, olen lukenut hänen viestejään. Ihan huvin vuoksi. Silleen, että mies istuu vieressä. Oon tullut huoneeseen silleen, että mies ettii mun puhelin kädessään jotain viestiketjua mistä tarvitsee tietoa (esim. sanon, että mennään vanhemmilleni tänään syömään, mies kysyy monelta, mä sanon et voitko tarkistaa mun puhelimesta).

Jaetaan rahat, sänky, koti, ajatusmaailma, arvot. Puhutaan päivittäin monista vaikeistakin asioista.

Minkä hiton takia sen puhelimen pitää olla jotenkin varjeltu valtiosalaisuus, jonka yksityisyyttä pitää vaalia tiukemmin kauan odotettua esikoispoikaa? Miks täälläkin riehutaan siitä, miten iso synti jonkun puhelimen tutkiminen on?

Mulla ei ole _mitään_ salattavaa, jännää tai yksityistä, mikä pitäos pitää miehen silmiltä. Ei näköjään miehelläkään. En oikeastaan käy miehen facessa, mutta jos haluaisin, niin pääsisin. Mitä hiton väliä?

Kun on oltu 8 vuotta naimisissa, tietää toisesta ihan kaiken ja on nähnyt toisen esim. ripulipaskalla ja oksennustaudissa, itkemässä, leikkaamassa varpaankysiä pytyllä tai tuijottamassa hääohjelmia (mun miehen salainen pahe) nii eiköhän ne rajat oo kadonnu jo.

Kysymys kuuluu, mitä te suojaatte toisen katseilta sieltä puhelimesta? Ja miksi?

[/quote]

Meillä eletään ihan samoin + avataan kaikki postit, siis ei väliä kuka avaa minkäkin kirjeen, yleensä se joka on ekana kotona ja hakee postin. Mutta ehkä meidän yhdessäoloaika, 27 vuotta kertoo miksi avoimuus ja rehellisyys ja asioiden jakaminen puolisoiden kesken kannattaa.

[/quote]

Rehallinen ja avoin ei voi olla avaamatta toisen postia?

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 08:41"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 16:18"]

Vaikka on ollut 8 vuotta naimisissa, ei todellakaan voi sanoa tietävänsä toisesta kaikkea. On olemassa luottamussuhteita esimerkiksi ystävien kanssa. Nämä asiat ei ole tarkoitettu puolison silmille. Kai nyt omaa yksityisyyttäkin saa parisuhteessa olla. Et vaikuta kovin itsenäiseltä, oletko läheisriippuvainen?

[/quote]

Meillä myös kaikki avointa miksi ei olisi kun on täysi luottamus. Mies tietää ystävienikin "salaisuudet" vaikka ei saisi, mitä väliä? kun luotan mieheeni ettei hän niistä missään puhu :) näin saamme monesti hyvät keskustelut ja naurut, ja tunteen kuinka meillä meneekään hyvin, kun tiedämme kuinka huonosti toisilla menee.

[/quote]

Ei vittu kuinka WT :D

On teilläkin huvit. Huvitatte itseänne toisten elämien kautta? Salkkarit on suosikkisi ja juoruat äitisi kanssa tunnin päivittäin?

Jos tietäisin, että kaverini antaa muijansa lukea meidän viestejä, kävisin vetämässä kumpaakin pataan.

Ensinnäkin olen sitä mieltä, että parisuhteessa ei kaikkea tarvitse jakaa. Puhelin on yksi niistä asioista, joihin ei kosketa. Henkilökohtaiset viestit, sähköpostit yms. on henkilökohtaisia vaikka olisi parisuhteessa. Meillä ei edes ole mitään tarvetta käyttää toisten puhelimia, tai tietää niiden salasanoja. Kyllä pitää olla omiakin asioita.
Terkuin 18 vuotta naimisissa ollut 37-vuotias. :)

Haluan, että itselläni ja miehelläni on myös omaa elämää, joka ei kuulu toiselle. Omien ystävieni kanssa viestittely ei kuulu miehelleni. Joskus kyllä näytän hänelle esim. yhteisten ystävien hauskoja WhatsApp-viestejä (ei ole itse WhatsAppissa). Ahdistuisin parisuhteessa, jossa kaikki pitäisi "jakaa".
t. 22 vuotta yhteistä taivalta takana

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 16:05"]

Mies tietää mun kännykän salasanat, sähköpostin salasanan ja facen salasanan.Samoin mä tiedän hänen.

Kyllä, olen lukenut hänen viestejään. Ihan huvin vuoksi. Silleen, että mies istuu vieressä. Oon tullut huoneeseen silleen, että mies ettii mun puhelin kädessään jotain viestiketjua mistä tarvitsee tietoa (esim. sanon, että mennään vanhemmilleni tänään syömään, mies kysyy monelta, mä sanon et voitko tarkistaa mun puhelimesta).

Jaetaan rahat, sänky, koti, ajatusmaailma, arvot. Puhutaan päivittäin monista vaikeistakin asioista.

Minkä hiton takia sen puhelimen pitää olla jotenkin varjeltu valtiosalaisuus, jonka yksityisyyttä pitää vaalia tiukemmin kauan odotettua esikoispoikaa? Miks täälläkin riehutaan siitä, miten iso synti jonkun puhelimen tutkiminen on?

Mulla ei ole _mitään_ salattavaa, jännää tai yksityistä, mikä pitäos pitää miehen silmiltä. Ei näköjään miehelläkään. En oikeastaan käy miehen facessa, mutta jos haluaisin, niin pääsisin. Mitä hiton väliä?

Kun on oltu 8 vuotta naimisissa, tietää toisesta ihan kaiken ja on nähnyt toisen esim. ripulipaskalla ja oksennustaudissa, itkemässä, leikkaamassa varpaankysiä pytyllä tai tuijottamassa hääohjelmia (mun miehen salainen pahe) nii eiköhän ne rajat oo kadonnu jo.

Kysymys kuuluu, mitä te suojaatte toisen katseilta sieltä puhelimesta? Ja miksi?

[/quote]

Mielestäni on kohteliasta, että ystäväni saavat säilyttää yksityisyytensä. Mieheni eikä kukaan mukaan ei siis lue heidän minulle kertomiaan tai jakamiaan asioita. Odotan ystäviltäni samaa luottamuksellisuutta.

Käytellään toistemme puhelimia tarvittaessa, mut ei oo tarvinnut mitään "penkoa". Otan usein miehen puhelimella kuvia lapsista, jos oma ei satu olemaan hollilla, tai soitan omaani tai hän mun kännykästä omaansa jos kännykkä on hukuksissa. Lisäks usein selaillaan nettiä toistemme puhelimilla. Mutta yritetään antaa yksityisyyttä eli jos toiselle on tullut viesti, niin ei sitä tietenkään lueta, vaan annetaan puhelin sitten pois ellei sit toinen anna lupaa lukea sitä ääneen, kun tietää että se on joku isovanhemman vastaus aiempaan viestiin tms.

Salasanoja ei jaeta, tai kortin tunnuslukuja, mutta jotain salasanoja on tullut tässä vuosien varrella käytännön syistä ilmi, kun esimerkiksi kun olen etsinyt miehen sähköpostista miljoonan roskapostin joukosta jotain vanhaa juttua. Mulla on fb aina kirjautuneena tässä koneella, niinkuin kaikki sähköpostit yms ja tiedän ettei mies niitä pengo ja ei mulla ole mitään salattavaakaan.

Samoin ku jos toinen on vessassa, niin jos nyt aivan pakko on niin kyllä sieltä voi jotain kipaista tai tuoda paperia jos toinen paskalla, mutta kohteliaisuussyistä annetaan rauha ja kunnioitetaan toistemme yksityisyyttä :)

No voi nyt jumalauta. Musta on aika creepyä, että sulla on edes mahis mennä sen toisen tunnuksille minne vaan. Ei nyt kuulosta ihan luottamukselta. Ite vasta seurustelen ja asun yhessä ton ukon kaa, mutta mulle ei tulis mieleenkään mennä sen puhelimelle tai tunnuksille ikinä. Se on epäluottamuslause plus siel voi olla sen kavereiden juttuja, ja ne kaverit ei ehkä haluu et luen niiden juttuja. Sen verran älliä päähän et ei nähdä mörköjä joka puolella. Se että sulla on mahis rikkoo sitä yksityisyyttä saa sut kuulostaa vaan siltä et sun tarvii rikkoa sitä. Naurettava alkuoletus että kaikilla on jotain salattavaa tai vaihtoehtosesti et mulla ei oo mitää salattavaa = mulla ei oo rajoja, mitään omaa eikä ees yksityisyyttä. Valoja päälle ja käyttäytykää ku normaalit ihmiset.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 09:55"]

No voi nyt jumalauta. Musta on aika creepyä, että sulla on edes mahis mennä sen toisen tunnuksille minne vaan. Ei nyt kuulosta ihan luottamukselta. Ite vasta seurustelen ja asun yhessä ton ukon kaa, mutta mulle ei tulis mieleenkään mennä sen puhelimelle tai tunnuksille ikinä. Se on epäluottamuslause plus siel voi olla sen kavereiden juttuja, ja ne kaverit ei ehkä haluu et luen niiden juttuja. Sen verran älliä päähän et ei nähdä mörköjä joka puolella. Se että sulla on mahis rikkoo sitä yksityisyyttä saa sut kuulostaa vaan siltä et sun tarvii rikkoa sitä. Naurettava alkuoletus että kaikilla on jotain salattavaa tai vaihtoehtosesti et mulla ei oo mitää salattavaa = mulla ei oo rajoja, mitään omaa eikä ees yksityisyyttä. Valoja päälle ja käyttäytykää ku normaalit ihmiset.

[/quote]

Jos etsit vaikka jonkun miehen kaverin numeroa tämän puhelimesta, niin et mitenkään osaa olla lukematta miehen ja tämän kavereiden syvällisiä keskusteluita? Tai jos miehesi katselee puhelimestasi kuvia, hän ei mitenkään osaa olla lukematta sinun kavereidesi lähettämiä viestejä? Ei kuulosta kyllä kovin luottamukselliselta teidänkään suhde... Minulla ainakin on yksityisyys ja miehelläni myös, vaikka me emme puhelimia toisiltamme salailekaan. Luotan kyllä häneen; että hän kunnioittaa minun ja kavereideni yksityisyyttä ja toisin päin ja siksi ei ole tarvetta salailla ja piilotella mitään.

Ihmiset on kato erilaisia - toiset haluaa säilyä yksilöinä ja säilyttää yksityisyytensä vaikka parisuhteessa ovatkin.

Huomaattehan että jos teillä kaikki viestimet ovat avoimia, niin kerrottehan sen sitten kaikille ystävillenne myös - sun kaverit (onkohan niitä kun noin symbioosissa elätte miehen kanssa?) eivät välttämättä tarkoita viestejään miehesi luettavaksi. Pitää ymmärtää säilyttää myös ulkopuolisten yksityisyys vaikkei omastaan välitä.

Ja tosiaan, meille ei kummallekaan tulisi mieleenkään lueskella toisen viestejä tai käytellä toisen pankkitiliä, sopii meille.

Vuosi kimpassa ja alusta asti ollut sama.. entäs sitte?

Miestä ei kiinnosta yksityiset asiani, eikä minua hänen. Kerrotaan kyllä puolin ja toisin jos tarvetta tai kiinnostusta on