Helsingin oudot ihmiset

Töölönlahden puistossa oleili pitkään mies, joka rummutti kovaäänisesti puiston roskiksia. En ole tosin hetkeen nähnyt, olisiko tuoni korjannut.

Ruoholahdessa hiippailee laiha kaljupäinen mies mustassa toppatakissa, joka kiroilee ääneen itsekseen.

Moni varmaan muistaa sen mummon, joka kerjää rautatientorilla bussirahaa? Häntä näki jo 90-luvulla kun tulin Helsinkiin opiskelemaan, viimeisen kerran näin joskus ennen koronaa. Ehkä hänkin on siirtynyt jo yläkerran maille kerjäämään.

Minäkin olen kai törmännyt tuohon opintotukinaiseen. Onko hän sellainen hieman tukevahko?

Turussa kerrottiin lehden mukaan olevan runsaasti katuksitoreenikoita. Laitoshoitoa purettiin ja nuo jäivät heitteille.

Kaverini isä oli lääkäri ja sanoi kollegojensa kanssa keskustelleensa, miten turun keskustassa psykiatrit näkevät niitä, jotka on olleet mielisairaalassa aiemmin asumassa lopun ikäänsä (joka sitten lopetettiin ja päästettiinkin kaduille)

Sama varmaan Helsingissä

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen kai törmännyt tuohon opintotukinaiseen. Onko hän sellainen hieman tukevahko?

Kyllä, taitaa olla sama tyyppi!

Turun väylän risteyksen liikennevaloissa käveli kerran oikein perinteinen hömppäsetä: pipo vinossa, polvissa asti riippuva kaulaliina, villakangaspuku epämääräisesti puettuna, alta saattoi näkyä pyjama.

Näytti kuin lähteneen kiireellä jostain laitoksesta.

Vierailija kirjoitti:

Ruoholahdessa hiippailee laiha kaljupäinen mies mustassa toppatakissa, joka kiroilee ääneen itsekseen.

Vaihtaisin siivompaan toppatakkiin. 

Sinä Helsingistä kirjoittava, tehokkaammista psyykelääkkeistä on toivottavasti sinulle apua. Pian. 

Kaikkialla on jotain outoja, ei vain Helsingissä. Täällä saa aika pitkälti mennä sellaisena kuin haluaa, huomataan, muttei jäädä pohtimaan sen enempää. Kaitpa minäkin voisin jäädä jonkun silmätikuksi omalla habituksellani, mutta en onneksi sitä itse tiedä. Kukin tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoholahdessa hiippailee laiha kaljupäinen mies mustassa toppatakissa, joka kiroilee ääneen itsekseen.

Vaihtaisin siivompaan toppatakkiin. 

Ai se sama joka oli ennen Kampissa siinä puistossa usein. Oli aina samoissa vaatteissa ja kumpparit jalassa. Risupartainen. Tuli usein vastaan yhdessä vaiheessa ja ailkoi jo pelottaa kun oli niin vihainen. Luulin että on jotain henkilökohtaista hänellä minua vastaan 😬

Helsingissä jaksaa hämmästyttää se kuinka kiinnostuneita ihmiset ovat toisista. Tuijotetaan, käännytään katsomaan perään, hämmästellään, seurataan jne. Toisaalta se on tietysti hyväkin, koska usein se tarkoittaa, että myös huolehditaan hädän hetkellä. Täällä omassa elinpiirissäni, saa olla vaikka millainen viipeltäjä ja ketään ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoholahdessa hiippailee laiha kaljupäinen mies mustassa toppatakissa, joka kiroilee ääneen itsekseen.

Vaihtaisin siivompaan toppatakkiin. 

Kiroileva siili on saanut kilpailijan Kiroileva musta toppatakki 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoholahdessa hiippailee laiha kaljupäinen mies mustassa toppatakissa, joka kiroilee ääneen itsekseen.

Vaihtaisin siivompaan toppatakkiin. 

Ai se sama joka oli ennen Kampissa siinä puistossa usein. Oli aina samoissa vaatteissa ja kumpparit jalassa. Risupartainen. Tuli usein vastaan yhdessä vaiheessa ja ailkoi jo pelottaa kun oli niin vihainen. Luulin että on jotain henkilökohtaista hänellä minua vastaan 😬

Joo varmaan sama tyyppi, pieni ja hintelä ja pallokalju kiiltää. Minäkin olen häntä pelästynyt. Varmaa joku hänestäkin huolen pitää kun kuitenkin taaplaa vuodesta toiseen.

Mies joka pitää sadetakkia päällään säästä riippumatta.... talvellakin.

Vierailija kirjoitti:

Moni varmaan muistaa sen mummon, joka kerjää rautatientorilla bussirahaa? Häntä näki jo 90-luvulla kun tulin Helsinkiin opiskelemaan, viimeisen kerran näin joskus ennen koronaa. Ehkä hänkin on siirtynyt jo yläkerran maille kerjäämään.

Jatkan tähän vielä sen verran, että tuo mummo haahuili keskustassa ruikuttamassa kauan ennen kuin Helsingin katukuvassa oli romanikerjäläisiä. Siihen aikaan oli tosi omituista että joku Suomessa kerjäsi, ja vielä niin aggressiivisesti, hänestä oli oikeasti vaikea päästä eroon. Nykyään hän kai sekoittuisi siihen asemanseudun muuhun porukkaan, jos siis ylipäänsä on elossa.

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä jaksaa hämmästyttää se kuinka kiinnostuneita ihmiset ovat toisista. Tuijotetaan, käännytään katsomaan perään, hämmästellään, seurataan jne. Toisaalta se on tietysti hyväkin, koska usein se tarkoittaa, että myös huolehditaan hädän hetkellä. Täällä omassa elinpiirissäni, saa olla vaikka millainen viipeltäjä ja ketään ei kiinnosta.

Omituinen kommentti… milloin kävit Helsingissä ja missä on sinun ”elinpiirisi”?

Oisko teillä antaa-nainen tuli ennen aina vastaan joka paikassa. Nyt ei ole enää näkynyt. Rautatieasemalla myös semmoinen nuorehko pariskunta joista mies manne, tulee aina jotain tarinaa selittämään puuttuvista junalippurahoista. 

Triplassa se yksi mies: "anteeks, ei sulla ois 20 senttiä heittää?" Sanoo sen sellaisella pirteällå ja ystävällisellä äänellä ikään kuin olisi ensimmäinen ja ainoa kerta kun sattuu tarvitsemaan sen rahan.

Tuo aloituksen opintotukipulanainen kuulostaa tutulta taktiikalta. Kuopion keskustassa kierteli 10 vuotta sitten apteekkimies jolla puuttui jatkuvasti hieman rahaa lääkkeistä. Aina pikkuhumalassa tietenkin.