Helsingin oudot ihmiset
Mitä outoja ihmisiä olette tavanneet kadulla, kertokaa kokemuksianne :)
Itse usein näen Päärautatieasemalla naisen matkalaukkukärryn kanssa, surettaa ja pohdituttaa hänen kohtalonsa kyllä. Lisäksi usein kadulla tulee vastaan nuorehko nainen, joka aina aloittaa samalla tavalla "Anteeks, oon pikkasen pulassa mun opintotuen kanssa...". Tullut minulle parin vuoden ajalla monta kertaa vastaan ja sanonut saman, mahtanut opintotukipula jatkua pitkään, hmm...
Tarkoitus ei ole missään nimessä pilkata mielenterveyshäiriöistä tai muista ongelmista kärsiviä katujen ihmisiä, vaan jakaa tarinoita ja pohtia kohtaamisia heidän kanssaan!
Kommentit (82)
Aloin miettimään, että jos Helsingin kaupunki tilaisi patsaan näille katujensa yksinäisille vaeltajille, niin mikä hahmo siihen ikuistettaisi. Joka kaupungissa näitä ihmisiä on, mutta ajattelin nyt kotikaupunkiani.
Joskus noin vuonna 2003 ympäri Helsingin keskustaa liikkui joku mies, joka huusi niin, että kaikki kuulivat ihailevansa Paavo Lipposta ja ihmetteli, missä Paavo Lipponen on.
Ai tuo nainen tekee edelleen samaa? Muistan jo parin vuoden takaa. Todella ärsyttävä, varmaan huumeisiin menee ne kerjäämänsä rahat.
Kaaren Prismassa käy usein joku vanha mummo, jolla ei selvästikään ole kaikki ihan kunnossa. Käyttää kauppakassinaan lastenvaunujen runkoa ja vaunukopan tilalle laitettua pahvilaatikkoa. Kulkee kumarassa ja ostelee punalaputettuja tuotteita sen mukaan, mitä on saatavilla. Siis myös kalliita tuotteita, joiden alennettukin hinta on kalliimpi kuin joidenkin tuotteiden normihinta. Esim. jotain kalliita, siis alennuksenkin jälkeenkin kalliita lihoja ja juustoja olen ainakin nähnyt tuon ostavan. Ei taida selvästikään ymmärtää tuota hintaa.
Ennen kun kuljin usein metrolla, tuli vastaan sellainen vaaleahiuksinen, pitkä mies päällään muistaakseni sininen toppatakki oli kesä tai talvi. Kesäisin oli selvästi aivan hikinen, silti se toppatakki pysyi päällä. Tyyppi kantoi mukanaan aina useampaa muovikassillista tavaraa. Puheli itsekseen. Minusta hän näytti ulkonäöllisesti viljanvärisine, sotkuisine hiuksineen siltä, kuin olisi yksi Seitsemän veljestä -kirjan veljeksistä.
Olen nähnyt ihmisiä joilla on jonkin sortin puhevamma, eli puhuminen sujuu vähän hassusti. Sporapysäkillä olen nähnyt jonkin verran.
Munkinseudulla ainakin on jo vuosikaudet liikkunut lyhyt, silmälasipäinen, vähän homssuisen näköinen tumma mies, joka kävelee nopein askelin ja höpöttää itsekseen lähes taukoamatta. Joskus olen hänet nähnyt myös bussissa, monologi päällä sielläkin.
Sitten on kyykkynainen. Vähän vanhempi hoikka pieni nainen, joka käy kyykkyyn aina, kun pysähtyy. Suojatien laidassa, kauppajonossa, missä vain. Häntä en ole kyllä nyt vähään aikaan nähnyt.
Viime aikoina en ole tätäkään nähnyt, mutta Munkkiniemessä liikuskeli pinkkeihin naisten vaatteisin pukeutuva hieman vanhempi laiha mies, blondattu liehuletti.
Tästä on kyllä varmaan jo 10 vuotta, mutta metrossa oli joskus sellainen runopoikarokkarin näköinen tyyppi, joka keräsi kahvirahaa. Hänellä ei kuulemma ollut elinaikaa enää kauaa jäljellä. Oli asiallinen ja rauhallinen. Näin hänet useamman kerran, mutta sitten varmaankin vaihdoin työpaikkaa, enkä enää kulkenut metrolla.
Entäs vaaleanpunainen pantteri :), myöskin laiha mies vaaleassa liuhuletissä? Vappunako näin esiintyy?
Kampin seudulla pitkä erittäin hoikka nainen jolla monesti huivi päässä. Korkkarit jalassa ja kantelee pusseja ja kasseja. Nuokkuu Espoon bussien edessä penkillä tai nukkuu öitä Kampin rakennuksen nurkilla/penkeillä.
Monesti miettinyt mikä hänen tarina on? Näyttää ihan siistiltä, mutta nukkuu yöt taivasalla sekä omaisuuttaan kantelee mukana päivästä toiseen. Välillä näkee päivittäin, joskus ei hetkeen.
Vierailija kirjoitti:
Aloin miettimään, että jos Helsingin kaupunki tilaisi patsaan näille katujensa yksinäisille vaeltajille, niin mikä hahmo siihen ikuistettaisi. Joka kaupungissa näitä ihmisiä on, mutta ajattelin nyt kotikaupunkiani.
Rautatientorin puoleisten portaiden luona kerjäävä vanhempi nainen, jolla oli punainen toppatakki.
Vuosia sitten hän kerjäsi Malmilla "Anna markka" -tyyliin, mutta summana oli myöhemmin "Annakakseuroo". Kerran hän pyysi, että ostan hänelle grillimakkaran. En ostanut.
En ole nähnyt häntä useampaan vuoteen.
Muistaako kukaan muu sen naisen joka seisoi kadunkulmassa ja huusi:
TEHKÄÄ PARANNUS!
Yleensä huuteli Sokoksen ja Stockmannin lähettyvillä.
Tämä oli joskus 1980- luvun lopulla.
Äitini oli tuolloin käymässä Helsingissä ja nähtiin ja kuultiin tuo nainen. Kysyin äitiltä paljonko antaa rahaa, jos minäkin huutelem samalla samalla tavalla?
Äiti lupasi 1 000 mk.
En huutanut.
Kamalaa ajatella, että niillä normaalisti työssäkäyvillä, tervejärkisilläkin voi vaan mennä kuppi nurin ja sitten ollaankin jossain Kampin liepeillä kassit kädessä ja höpistään itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Kaaren Prismassa käy usein joku vanha mummo, jolla ei selvästikään ole kaikki ihan kunnossa. Käyttää kauppakassinaan lastenvaunujen runkoa ja vaunukopan tilalle laitettua pahvilaatikkoa. Kulkee kumarassa ja ostelee punalaputettuja tuotteita sen mukaan, mitä on saatavilla. Siis myös kalliita tuotteita, joiden alennettukin hinta on kalliimpi kuin joidenkin tuotteiden normihinta. Esim. jotain kalliita, siis alennuksenkin jälkeenkin kalliita lihoja ja juustoja olen ainakin nähnyt tuon ostavan. Ei taida selvästikään ymmärtää tuota hintaa.
Kaaressa on liikkunut usein myös vammainen huonosti liikkuva humalaiselta näyttävä epäsiisti nainen, joka yrittää pummia rahaa ja tupakkaa. Ihan suomalainen on. On yrittänyt pummia rahaa ja tupakkaa myös vähemmistön edustajilta. Myös vartijoita ja Prisman työntekijöitä on häirinnyt. Vartijat ovat myös puuttuneet touhuihin. Kaari on kyllä kuitenkin siistimpi ja rauhallisempi kuin Tripla.
Keskustassa pyörii sellainen sähkötuolilla liikuskeleva ukko, joka paasaa aina mikrofoniin Jeesuksesta.
Tuon rummuttaja olen nähnyt myös kaivarissa joskus
Ja nainen joka on kolmekymppinen väittää tulleensa ryöstetyksi ja ei pääse kotiin junalla
Kalju pieni toppatakkimies liikkuu Helsingin keskustassa pulloja keräämässä ja sina kumpparit jalassa
Nykii ovia kerrostaloista iltaisin
Vierailija kirjoitti:
Ennen kun kuljin usein metrolla, tuli vastaan sellainen vaaleahiuksinen, pitkä mies päällään muistaakseni sininen toppatakki oli kesä tai talvi. Kesäisin oli selvästi aivan hikinen, silti se toppatakki pysyi päällä. Tyyppi kantoi mukanaan aina useampaa muovikassillista tavaraa. Puheli itsekseen. Minusta hän näytti ulkonäöllisesti viljanvärisine, sotkuisine hiuksineen siltä, kuin olisi yksi Seitsemän veljestä -kirjan veljeksistä.
Muistan myös tuon. Ei tuntunut olevan matkalla minnekään. Haahuili aina edestakaisin laskien välillä kassit maahan ja sitten taas jatkoi matkaa. Vaihtoi metrossa aina vaunusta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoholahdessa hiippailee laiha kaljupäinen mies mustassa toppatakissa, joka kiroilee ääneen itsekseen.
Vaihtaisin siivompaan toppatakkiin.
Ai se sama joka oli ennen Kampissa siinä puistossa usein. Oli aina samoissa vaatteissa ja kumpparit jalassa. Risupartainen. Tuli usein vastaan yhdessä vaiheessa ja ailkoi jo pelottaa kun oli niin vihainen. Luulin että on jotain henkilökohtaista hänellä minua vastaan 😬
Joo varmaan sama tyyppi, pieni ja hintelä ja pallokalju kiiltää. Minäkin olen häntä pelästynyt. Varmaa joku hänestäkin huolen pitää kun kuitenkin taaplaa vuodesta toiseen.
Tämä mies pelästytti kerran meidän pienen koiran niin, että aina kun törmättiin tämän miehen kanssa, meidän koira meni ihan paniikkiin. Asuttiin ympäri Etelä-Helsinkiä, ja usein tuli vastaan. Onkohan vielä samoilla hoodeilla? Me muutimme kauemmas, ja koiraakaan ei enää ole.
Olisit itsekin outo, jos joutuisit asumaan pienessä 680t asukkaan kaupungissa, mannerteitse eristyksissä euroopasta. Lisäksi on ne junantuomat jotka leikkivät jotain metropoliittia.
Espoosta tulee mieleen paljon lähijunissa liikkunut mies (Leppävaara ja lähialueet). Pieni, partainen, kumara, epäsiisti olemus. Housut roikkuivat kauan melkein polvissa, myöhemmin sai ne pidettyä paremmin ylhäällä. Vaikutti ihan ystävälliseltä tai harmittomalta, omissa oloissaan. En liiku enää sielläpäin niin en tiedä onko mies vielä liikenteessä.