HOITAJAT ja ex-hoitajat, kertokaa suoraan mikä alassa on pielessä, jos palkkausta ei lasketa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se huono johtaminen käytännössä ja konkreettisesti ilmenee?

-ei hoitoalalla

Huono työvuorojen suunnittelu, sovitut asiat unohdetaan, suositaan tiettyjä työntekijöitä. Ollaan kovin hierarkisia, esimies haluaa tietää ja päättää kaiken ja olla kaikessa mukana, mikä on ok, mutta jos tuleekin jokin vaikea tilanne eteen, esimies häviää kuin pieru Saharaan ja jättää alaiset pärjäämään miten parhaiten taitavat. Keksitään kaikenmaailman lisätöitä hoitajille, kysymättä onko niiden suorittamiseen resursseja.

Tällästa se kyllä on muuallakin

Voi olla, mutta tämä yhdistettynä muihin hoitoalan ongelmiin on liikaa.

Järjetön työmäärä hoitajaa kohden. Kirjaimellisesti joutuu tekemään jatkuvasti kahden työt. Lääkäreistä myös pulaa, joten jatkuva stressi kun lääkäriä ei tavoita kun olisi tarve. Joutuu tekemään päätöksiä jotka eivät oikeastaan hoitajalle edes kuuluisi, ja joutuu kannattelemaan mielessä niin monta asiaa kerralla että on psyykkisestikin ihan ylikuormittunut. Koko ajan tunne ja pelko siitä että jotain tärkeää on unohtunut. Joutuu jatkuvasti pahoittelemaan potilaille ja omaisille asioita, joille ei vaan voi mitään, ja ottamaan vastaan heidän tyytymättömyytensä ja turhautumisensa. Ja muutakin, en jaksa kaikkea edes yrittää avata. Kuitenkin lyhyesti sanon että juuri muuta elämää ei ole kuin työ. Perhe kärsii.

Äänestäkää Kokoomusta, niin asiat laitetaan kuntoon 🤭

Johtamisongelmat olivat suurin syy alanvaihtoon. Alaisia ei kuunneltu ja pomot keskenään keksivät koko ajan uusia kehittämisprojekteja yms, vaikka asiakkaita ei edes ehditty hoitaa kunnolla. Koko ajan keksittiin uusia kartoituksia ja suunnitelmia, mitkä oli tehtävä silläkin uhalla, että asiakkaat jäävät hoitamatta.

Asiakkaat kaatuilivat jatkuvasti ja olivat väkivaltaisia toisiaan kohtaan ja tästä syytettiin tietenkin hoitajia kun eivät pysty olemaan monessa paikassa yhtä aikaa valvomassa.

Hoitajia painostettiin pitkiin päiviin ja vapaalta töihin. Esimies jopa väitti, että hän voi määrätä, jos joku ei suostu vapaaehtoisesti. Esimiehen ei tietenkään itse tarvinnut tehdä ylitöitä eikä vaihtaa vuoroja.

Kentälle esimies ei tietenkään tullut, vaikka olisi ollut usean hoitajan vajaus. Toimistosta vain huikkasi "Koittakaa pärjätä"

Vaihdoin hoitoalalta muutama vuosi sitten pois enkä ole vuosiin ollut yhtä onnellinen kuin nyt. Ihan kuin valtava kivikasa olisi tippunut hartioilta. Nyt teen siistiä sisätyötä toimistossa arkisin kasista neljään ja vaikka palkka onkin hieman huonompi kun lisiä ei tule, niin ei haittaa yhtään. Kun aloitin tässä työssä niin olin aivan pöyristynyt siitä, että ehdin pitämään päivässä ruokatauon, jolloin voin syödä ruuan lämpimänä. Ei tarvitse seisten hotkia tai juosta kesken tauon jollekin osastolle. Ehdin juoda jopa kahvin lämpimänä ja vaihtaa samalla työkaverin kanssa rauhassa kuulumiset. Myös vessassa ehtii käydä kesken päivän, mitä luksusta!

Kukaan ei puukota selkään, tiuski, huuda, huokaile, pyörittele silmiä, juoruile kollegoiden asioita yms, vaan töissä puhutaan kuin aikuinen aikuiselle ja jos on jotain mielen päällä niin siitä tullaan sanomaan suoraan ja asia on sitten käsitelty. Ihmiset sanovat toisilleen huomenta, kiitos jne. Esimiehet kuuntelevat, pysähtyvät kysymään kuulumisia, hoitavat hommansa ja arvostavat työntekijöitä sekä jokaisen panosta.

Vapaapäivinä puhelin ei soi ensimmäisen kerran aamuseitsemältä ja viimeisen kerran iltakymmeneltä koska joku on sairaana tai sijainen päättikin olla tulematta vuoroon. Töissä on aina samat kasvot, ei tarvitse miettiä onko tänään kaksi vai viisi uutta työkaveria. 

Joka viikko ei ole uutta ihmistä perehdytettävänä, jolla ei voisi vähempää kiinnostaa koko työ tai jonka kanssa ei tarvitse vääntää siitä, miksi töihin pitää tulla ajoissa tai miksi työajalla ei voi selata instagramia. 

Töistä pääsee lähtemään silloin kuin työvuoro loppuu, ei tarvitse aamulla töihin tullessa miettiä olenko tänään tunnin vai viisi tuntia ylitöissä tai pitäisiköhän jo kaiken varalta perua illan menot. 

Tällaisia "pikkujuttuja" osaa arvostaa aika todella paljon kun on hoitoalan nähnyt. 

Näiden täällä mainittujen lisäksi pisteenä Iin päälle hoitoalalta lähtemiseen oli se taannoinen pakkolaki (valmius). Sen jälkeen tietää ettei ole mitään tsänssejä määrätä tulevaisuudessakaan omasta itsestään minkä on jo todeksi osoittanut tämä rokotuspakko laki. Hirvittää ajatella tulevia pakkoja .

En ole hoitaja, mutta sairaalassa töissä kuitenkin. Johtaminen on aivan järkyttävää, suorastaan diktaattorimaista.

Työntekijöitä ei arvostetan lainkaan. Koskaan ei tule kiitosta, pelkkää moitetta ja  suoranaista ajojahtia. 

Työntekijän etua ja jaksamista ei ajatella missään kohtaa. Esihenkilö nauttii vallastaan ja alistaa työntekijöitä kaikin mahdollisin keinoin. Esihenkilöt kaveeraavat keskenään ja puolustavat toisiaan.  

Sitten vielä ihmetellään työvoimapulaa.

Vierailija kirjoitti:

Kristiina xx kirjoitti:

Olen sairaanhoitaja ja minun entinen työkaveri kertoi, että hän on joskus ollut töissä sairaanhoitajana ambulanssissa, jossa suurin osa työkavereista oli miehiä ja hän sanoi, että se työyhteisö oli paljon terveempi. Naisvaltaisilla työpaikoilla on tyypillistä se, että työkaverien tekemisistä yritetään etsiä virheitä ja niitä sitten vatvotaan vaikka vuositolkulla, kun taasen esim, just ambulanssissa kun melkein kaikkia työntekijät ovat miehiä, asiat käydään läpi heti kyseisen ihmisen kanssa ja puhutaan suoraan, mutta siihen asiaan ei sitten enää palata. Eivät miehet halua vatvoa vanhoja asioita.

Olisi kiva tietää, onko vaikka psykiatrisella osastoilla sama juttu, kun siellähän työskentelee paljon mieshoitajia. Onko jollain kokemusta?

Ensihoidossa ja psykiatrisella puolella on sitten omat ongelmansa: machoilua, kyykytystä, kiusaamista sekä naistyöntekijöihin kohdistuvaa syrjintää, alistamista ja seksuaalista häirintää.

Ensihoitopuolella alkaa myös valtaosa olemaa naisia ja ilmapiiri ongelmat lisääntyneet sitä myötä. Lisävaivaa tulee siitäkin kun osa ensihoitajista juuri ja juuri jaksaa hoitolaukun kantaa ja kun pitäisi potilas siirtää autoon, täytyy hälyttää lisäapua. Muutoin leppoisaa hommaa, palkka juoksee kun istuskelee sohvalla telkkaria katsomassa. Nauratti kun uusi tulokas selitteli miten rankka yövuoro, kahteen hälytykseen piti lähteä. Jep jep, neljä tuntia töitä ja kahdeksan unta täydellä palkalla :D Psykan puolella olen ollut vain harjoittelussa, aika järkyttävä oli ainakin se osasto, siellä ei oikeasti tehty mitään. Hoitajat luki lehtiä. Toivottavasti jossain muualla on kuntouttavampaa touhu.

Johtaminen.

Jos johtamassa on henkilöitä, joita ei ole ikinä koulutettu johtamaan niin arvaahan sen miten siinä käy.

Muualla maailmassa on järkevämpi malli kun sairaaloiden, terveyskeskusten johtohenkilöiltä ja esimiehiltä vaaditaan esim. yliopistotason johtamisen maisterin paperit tyyliin. Lääkäreiden kohdalla esim. M.D-MBA tyylinen tuplatutkinto, Suomessa yleensä johtaa joku PhD eli tohtoritutkinnon käynyt, jolla ei pätkääkään johto koulutusta. Sairaanhoitajille voisi olla AMK johtamiskursseja pakollisena. Varmasti paranisi johtaminen.

Suomessa saisi olla minimivaatimus edes joitakin laadukkaita johtamisen kursseja kauppakorkeasta tai vastaavasta, jotka työnantajat pitäisi kustantaa.

Huono johtaminen! Esimiehiksi pääsee ihan randomilla joku vanhamuotoisen opistotutkinnon suorittanut ilman mitään esimieskoulutusta. Kunhan on riittävän veemäinen ja kova tyyppi kyykyttämään kilttejä hoitajia. Tästä seuraa suoraan paska työilmapiiri, huono johtaminen myrkyttää työyhteisön hyvin tehokkaasti.

Vierailija kirjoitti:

En ole hoitaja, mutta sairaalassa töissä kuitenkin. Johtaminen on aivan järkyttävää, suorastaan diktaattorimaista.

Työntekijöitä ei arvostetan lainkaan. Koskaan ei tule kiitosta, pelkkää moitetta ja  suoranaista ajojahtia. 

Työntekijän etua ja jaksamista ei ajatella missään kohtaa. Esihenkilö nauttii vallastaan ja alistaa työntekijöitä kaikin mahdollisin keinoin. Esihenkilöt kaveeraavat keskenään ja puolustavat toisiaan.  

Sitten vielä ihmetellään työvoimapulaa.

Olen sosiaalityöntekijä, ja kuvasit juuri täydellisesti myös sosiaalialan johtamista. Käytännössä kaikki muutkin tässä ketjussa luetellut johtamisongelmat koskevat myös sosiaalityötä. 

Koen, että sosiaalityö on minulle oikea ala, mutta ala-arvoisen johtamisen vuoksi en välttämättä pysty tekemään työtäni eläkeikään asti. Kun itse työ on jo lähtökohtaisesti kuormittavaa - ihan niin kuin hoitotyökin - johtamisen pitäisi olla lähtökohtaisesti priimaa, että työntekijät jaksaisiva työssään.

Valitettavasti sote-alalla tunnutaan täysin kyvyttömiltä puuttumaan tähän epäkohtaan. En myöskään lähtisi yleistämään ongelmia naissukupuolesta johtuviksi. Kaikkein surkeimmat esihenkilöni ovat olleet miehiä. 

Sitten vielä se jatkuva ”kehittäminen”, joka oikeasti tarkoittaa järkyttävää sekoilua ja ohjeita joista kukaan ei mitään ymmärrä, ja jotka muuttuu jatkuvasti. Pidetään palaveria toisensa perään ja yritetään löytää ratkaisuja miten kaikki saadaan jotenkin hoidettua kun hoitajia ja lääkäreitä ei vaan ole riittävästi. Jaetaan työtehtäviä jatkuvasti uusiksi, eikä kukaan oikein tiedä mikä kuuluu kenellekin. Kaikki on ärtyneitä ja turhautuneita. Juuri kun luulet jotain oppineesi, se muutetaan taas...

Se, että alalle päätyy empaattisten yksilöiden lisäksi jostain syystä myös todella paljon häiriintyneen vihamielisiä ja potilaita/asiakkaita suorastaan vihaavia hoitajia/ohjaajia.

Myös miesvaltaisilla julkisilla aloilla kuten poliisi ja armeija esiintyy itse asiassa todella paljon työpaikkakiusaamista. Kiusaamisen muodot ovat erilaisia, mutta ilmiö sama . 

Työpaikakiusaamista on tutkittukin paljon, ja sille on löytynyt selittäviä tekijöitä.  Työpaikkakiusaamista saavat aikaan mm. hierarkinen johtamistyyli ja työyhteisön jäykät rakenteet, linjajohtamisen malli, työntekijöiden vähäiset vaikutusmahdollisuudet omaan työhönsä, työntekijöiden vähäiset mahdollisuudet edetä urallaan, arvostuksen puute, heikko palkkataso ja psykososiaalisesti kuormittava työ.

Kun nuo kaikki yhdistyvät samaan soppaan niin kuin hoitoalalla, ei ole ihmekään että työyhteisöt voivat huonosti. 

Selvennäs vähän mitä sä tuossa otsikossa tarkoitat? Aika sekavaa on.

Saman palkan saa, tekipä sitten työnsä erittäin hyvin ja motivoituneesti tai totaalisen välinpitämättömästi ja vasemmalla kädellä.

Yritä siinä sitten pitää työmoraalia yllä, kun muutaman vuoden katselet kollegasi nenän kaivelua kun itse yrität oikeasti kuntouttaa potilaita ja kehittää työtapoja.

Hoitoalalle tosiaan päätyy yllättävän paljon potilaista täysin piittaamattomia narsisteja ja sanoisin, että jopa psykopaatteja. Ilmeisesti lähi/sairaanhoitaja koulutusten psykologiset testit eivät ole oikein toimivia :)

Jotainhan tälle huonolle johtamiselle olisi tehtävä ja nopeasti. Alalta katoavat oikeasti työntekijät huonon kohtelun vuoksi.  Päättäjät, tämä on ihan oikeasti hätähuuto! 

Henkilöstöä liian vähän suhteessa työmäärään. Lakisidonnaisia henkilömitoituksia poljetaan jatkuvasti, käyttäen porsaanreikää "tilapäinen ylitys". Taukoja ei keritä pitää, työvuoroihin ei voi luottaa, koska työnantaja määrää jatkamaan vuoroa, ei sijaisia (joko niitä ei hankita tai sitten niitä ei saada).

Henkilökunnan puutokseen vaikuttaa vahvasti:

Yhteiskunnan "tuki"= pakko rokotukset tai menetät työsi, vaikka todettu, että rokotteen ottaminen Ei suojele asiakkaita, minkä nojalla tämä kura laki runnottiin läpi. Laitonta.

Työvälineet ja tilat:

Tarvittavia työvälineitä ei välttämättä ole, esim. Hansikkaat ym. Suojautumisvälineet. Nosturit ym.

Tilat voivat olla hyvinkin puutteellisia, epäergonomisia, homeessa. Hoito ja paperityön lisäksi siivous, pyykinhuolto, ruokapuoli ja talonmiehentyöt saattavat langeta paikasta riippuen hoitohenkilöstölle.

+ kaikki muu mielenkiintoinen mitä ketjussa on jo mainittu, johtaminen, väsyneet työntekijät kääntyvät toisiaan vastaan ym.

3-kymppisenä uran huipulla rahallisesti, ja palkka alkaa 2:sella. Lisäkoulutuksia olisi paljon, ja niillä saisi hoidosta laadukkaampaa ja tehokkaampaa, mutta ne täytyisi käydä omalla rahalla ja osittain omalla ajalla. Palkkaa ne eivät nosta. No, ehkä henkilökohtaisen lisän voisi saada (75-100€/kk). Terveisiä psykiatrialta.

Tämä onkin terapeuttinen ketju. Luulin että olen ainoa huono paska hoitaja joka ei osaa mitään. Puoli vuotta jaksoin hirveällä osastolla valmistumisen jälkeen. Vittuilua, suoraan huutamista edessäpäin ja selän takana. Alistamista, nöyryyttämistä, henkilökohtaisten luonteenpiirteiden arvostelua. Ei perehdyttämistä eikä ohjaamista vaan ilkeilyä että et osaa. Osastonhoitaja ja apulaisosastonhoitaja vanhan sairaanhoitaja koulutuksen käyneitä. Täysin ammattitaidottomia. Kauheaa. Näin vuosikaudet painajaisia. Siihen jäi unelma-ammatti ja koulutus. Voimia teille jotka jaksatte. Itse en jaksanut ja jatkanut.