HOITAJAT ja ex-hoitajat, kertokaa suoraan mikä alassa on pielessä, jos palkkausta ei lasketa?

Hyvän päätöksen teit! Itse katselin sitä paskaa uskomattomat 17 vuotta, ennenkuin lähdin uudelleenkouluttautumaan.

Surkea johtaminen ja huono työilmapiiri, kun kiusaus on yleistä, jos henkilökemiat ei täsmää.

Täähän olis ihan törkeän hyvä ketju kertoa että millasta p*skaa tuolla sairaalassa välillä on mutta harmi kun ei voi kertoa ihan todellisia esimerkkejä yksityiskohtineen ettei kukaan vaan tunnista.

Sairaanhoitopiirillä ongelmana koin kiusaamisen.

Yksityisellä kiire. Huomasin myös, että en pysty tekemään vuorotyötä, nukkuminen ei onnistunut iltavuoron jälkeen. Sitten pitikin jo olla aamulla seitsemältä töissä.

Taukoa ei ollut, edes ruokataukoa rauhassa. En edes muista, että mitä söin töissä, söinkö mitään.

Laitosapulaista oli vaikea saada ja jos joku kävi vähän aikaa olemassa, ei ollut kiinnostunut sitoutumaan työhön. Hoitaja sai sitten haukut omaisilta, jos ei oltu siivottu.

Työ oli jo muutenkin vedetty äärimmilleen ja siinä olisi pitänyt tehdä vielä laitosapulaisen työt. Yöhoitaja olisi ehkä ehtinyt siivoilla, mutta ei ollut kiinnostunut.

Hoitoala ja itse työ on muutenkin rankkaa, hoitajien täytyisi puhaltaa yhteen hiileen ja kannustaa toisia, mutta ikävä kyllä hoitajat syyttää muita hoitajia ja nipottaa jatkuvasti pienistä asioista. Aina pitää valittaa jostain. Jaksetaan laittaa ne pienetkin energiat toisten kyttäämiseen. Jos kollegassa ei ole sinällään mitään vikaa, niin etsimällä etsitään asioita mistä voi toista syyttää tai ei oo tehny sitä tätä.. Miks se tekee noin. Ite päädyin keikkatyöhön juuri tämän takia.

Työmäärä on myös niin sairasta ja epärealistiset vaatimukset siihen mitä pitää tehdä ettei matemaattisesti aika oikeesti riitä siihen vaikka kuinka organisoisi sen työpäivän. Tätä ei oikeesti kukaan ymmärrä ennen kuin itse menee paikan päälle tekemään sitä työtä.

Henkilöstömitoitus pitäisi nostaa tuplasti ainakin vanhuspuolella. Sen lisäksi hoitajien henkilöstötilat kuntoon eikä mitään pikkusia koppeja vaan kunnon tilat missä voi tarpeen tullen pitää taukoa, kirjata ja välillä hengähtää.

Työpaikan ilmapiirit kuntoon, enemmän positiivisuutta ja se lähtee myös yhteiskunnan yleisestä työkulttuurista liikkeelle. Pitäisi panostaa hoitajien työhyvinvointiin.

Ei mikään ihme, että hoitajat ei jaksa enään.

Rikos ihmisoikeuksia vastaan, hoitajat pakotettiin ottamaan mm. Koronarokote josta on tullut miljoonia vakavia oireita ympäri maailman... Kaikki koronarokotteen pakottajat pitäisi laittaa ehdottomaan vankeuteen rikoksista ihmisoikeuksia vastaan koska nämä vakavat koronarokoteen aiheuttamat oireet ovat olleet tiedossa...

Vierailija kirjoitti:

Täähän olis ihan törkeän hyvä ketju kertoa että millasta p*skaa tuolla sairaalassa välillä on mutta harmi kun ei voi kertoa ihan todellisia esimerkkejä yksityiskohtineen ettei kukaan vaan tunnista.

Uskomatonta että hoitajien pitää olla ymmärtäväisiä narsisteille, psykopaateille, narkkareille, sosiopaateille, väkivaltaisille jne., tuollaiset potilaat ovesta ulos saman tien... ihan käsittämätöntä tämä kyseisten ryhmien puolustaminen ja paapominen Suomessa... ei mitään  armoa - hekään eivät tunne mitään armoa tuhotessaan lukuisia viattomia uhrejaan...

Se tyypillinen mikä kaikilla naisvaltaisilla aloilla, jos henkilökemiat ei täsmää niin porukka aloittaa kiusaamisen. Yleensä kiusaajien tukena on esimies, joka osallistuu siihen.

En kestänyt katsoa sitä, kun kollegoille ja potilaille oltiin niin ilkeitä osan hoitajien ja lääkärien toimesta. Olen hyvin empaattinen ihminen ja herkkä. Ala vetää selvästi narsisteja puoleensa, jotka nauttivat toisen kärsimyksestä.

N26

Työuupumuksen koettuani ja siitä toivuttuani voin ylpeänä sanoa, että mikään ei hetkauta uudella alalla, vaikka muut miten valittaisi, niin mikään ei vedä vertoja sille paskalle mitä olen hoitoalalla kokenut. Nyt olen vahvempi ja voin lopun työuraani olla onnellinen, että pääsin pois.

Liian pienellä porukalla ainakin vanhustyössä vedetään. Aina on hiki ja kiire varsinaisessa työssä, omahoitajuus, kirjaamiset ja raportointi vievät liikaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin hoitoalalta muutama vuosi sitten pois enkä ole vuosiin ollut yhtä onnellinen kuin nyt. Ihan kuin valtava kivikasa olisi tippunut hartioilta. Nyt teen siistiä sisätyötä toimistossa arkisin kasista neljään ja vaikka palkka onkin hieman huonompi kun lisiä ei tule, niin ei haittaa yhtään. Kun aloitin tässä työssä niin olin aivan pöyristynyt siitä, että ehdin pitämään päivässä ruokatauon, jolloin voin syödä ruuan lämpimänä. Ei tarvitse seisten hotkia tai juosta kesken tauon jollekin osastolle. Ehdin juoda jopa kahvin lämpimänä ja vaihtaa samalla työkaverin kanssa rauhassa kuulumiset. Myös vessassa ehtii käydä kesken päivän, mitä luksusta!

Kukaan ei puukota selkään, tiuski, huuda, huokaile, pyörittele silmiä, juoruile kollegoiden asioita yms, vaan töissä puhutaan kuin aikuinen aikuiselle ja jos on jotain mielen päällä niin siitä tullaan sanomaan suoraan ja asia on sitten käsitelty. Ihmiset sanovat toisilleen huomenta, kiitos jne. Esimiehet kuuntelevat, pysähtyvät kysymään kuulumisia, hoitavat hommansa ja arvostavat työntekijöitä sekä jokaisen panosta.

Vapaapäivinä puhelin ei soi ensimmäisen kerran aamuseitsemältä ja viimeisen kerran iltakymmeneltä koska joku on sairaana tai sijainen päättikin olla tulematta vuoroon. Töissä on aina samat kasvot, ei tarvitse miettiä onko tänään kaksi vai viisi uutta työkaveria. 

Joka viikko ei ole uutta ihmistä perehdytettävänä, jolla ei voisi vähempää kiinnostaa koko työ tai jonka kanssa ei tarvitse vääntää siitä, miksi töihin pitää tulla ajoissa tai miksi työajalla ei voi selata instagramia. 

Töistä pääsee lähtemään silloin kuin työvuoro loppuu, ei tarvitse aamulla töihin tullessa miettiä olenko tänään tunnin vai viisi tuntia ylitöissä tai pitäisiköhän jo kaiken varalta perua illan menot. 

Tällaisia "pikkujuttuja" osaa arvostaa aika todella paljon kun on hoitoalan nähnyt. 

Kiinnostaa mille alalle vaihdoit?

Vierailija kirjoitti:

En ole hoitaja, mutta sairaalassa töissä kuitenkin. Johtaminen on aivan järkyttävää, suorastaan diktaattorimaista.

Työntekijöitä ei arvostetan lainkaan. Koskaan ei tule kiitosta, pelkkää moitetta ja  suoranaista ajojahtia. 

Työntekijän etua ja jaksamista ei ajatella missään kohtaa. Esihenkilö nauttii vallastaan ja alistaa työntekijöitä kaikin mahdollisin keinoin. Esihenkilöt kaveeraavat keskenään ja puolustavat toisiaan.  

Sitten vielä ihmetellään työvoimapulaa.

Tämä kuulostaa tutulta

Tylsä työ.

Itsekkäät, kiittämättömät minäminäminäminä potilaat.

Alle 2000km päässä lapsia räjäytellään koteihinsa, mutta Sirkka-Marja nostaa metelin kun hänen kaksi päivää kipuillutta artroosipolvea ei nyt suostuta magneettikuvaamaan.

Itkevä sylivauva kutsutaan päivystysvastaanotolle, ja flunssasaikkua hakemaan tullut kolmekymppinen mies tulee samalla ovenavauksella vastaanottohuoneeseen huutaen että oli saapunut paikalle aiemmin.

Ja sadat vastaavanlaiset tarinat.

Uskomatonta miten itsekkäästi ja ilkeästi ihmiset voivat käyttäytyä hoitohenkilökuntaa kohti, vaikka pitäisi olla tiedossa että resurssit tiukilla koronan vuoksi. Ja hoitajapula ja lakkovaroitus. Koronan aikainen potilaiden ja terveidenkin kansalaisten ( rokotevastaisuus, maskikyvytyömyys) touhu oli itselleni viimeinen niitti, en alalle palaa vaikken siis palkan tai työnantajan vuoksi olisi alaa vaihtanut,

Kun makaatte vanhoina( miksei jo nuorempinakin) kusisissa vaipoissanne osastolla tai hoitokodissa ja ihmettelette kun kukaan ei auta, voitte ihan syyttää itseänne.

Kaikissa tosi hierarkkisissa organisaatioissa (sairaala on näistä äärimmäinen esimerkki) on väistämättä ikävä ilmapiiri ja nokkimisjärjestys saa aikaan alempien (sekä teoriassa samalla tasolla olevien) nokkimista.

Vierailija kirjoitti:

En kestänyt katsoa sitä, kun kollegoille ja potilaille oltiin niin ilkeitä osan hoitajien ja lääkärien toimesta. Olen hyvin empaattinen ihminen ja herkkä. Ala vetää selvästi narsisteja puoleensa, jotka nauttivat toisen kärsimyksestä.

N26

Sama. Yliempaattisena ihmisenä oli ihan hirveätä seurata sitä miten ilkeitä jotkut kollegat oli toisilleen ja ennen kaikkea haavoittuvassa asemassa oleville potilaille.

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa tosi hierarkkisissa organisaatioissa (sairaala on näistä äärimmäinen esimerkki) on väistämättä ikävä ilmapiiri ja nokkimisjärjestys saa aikaan alempien (sekä teoriassa samalla tasolla olevien) nokkimista.

Ei totta. Tuo korostuu selvästi enempi naisvaltaisilla aloilla. Kun lähdin miesvaltaiselle alalle missä samanlainen organisaatio niin ei ollenkaan mitään toisten kiusausta esiintynyt vaan käytös oli asiallista. Jostain syystä, kun naiset on keskenään niin alkaa kiusaaminen.

N29

Vähän nyt ihmettelen tätä suurta kiusaamisongelmaa mitä täällä kirjoitetaan. Olen ollut sairaanhoitajana yli kolmekymmentä vuotta eri paikoissa ja voin sanoa, että olen joutunut vain yhden ihmisen kiusaamisen kohteeksi työssäni. Tämä kiusaajani on ulkomaalaistaustainen nainen ja ilmeisesti jnkl luonnehäiriöinen. Mutta en todellakaan voi itse sanoa, että kiusaaminen olisi jtkn suuri ongelma hoitoalalla. Tai en ole sellaista ainakaan huomannut.

Itse olen työssäni ystävällinen kaikille; sekä työtovereilleni että asiakkaille ja niin on suurin osa työtovereistanikin, no ehkä joskus joutuu joidenkin lääkäreiden käytöstä häpeämään. Tällä hetkellä työskentelen hyvin isossa yksikössä erikoissairaanhoidossa ja henkilöstön vaihtuvuus (lue: poistuminen) on aika isoa. Ongelmaksi koen kiireen, huonon perehdytyksen, suuren työnmäärän ja -vastuun sekä sen, että työkokemus ja erikoisosaamiset eivät vaikuta mitenkään palkkaan korottavasti. 

Meillä ei ole lainkaan taukotiloja eikä rauhallista paikkaa kirjaamiseen, hopasujen tekemiseen tms. Syöt jossain nurkassa ja toivot, ettei muistisairas asukas tule lähellesi, kun olet ilman maskia. Omainen saattaa tulla kyselemään asukkaan asioita tai muuten vain jaarittelemaan, vaikka näkee, että yrität hotkia ruokasi kuin koira. Tämä, ettet pääse melskeestä eroon hetkeksikään, v*tuttaa eniten. Kirjaamiset teet päiväsalissa asukkaiden ympäröimänä.