Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ihmiset käy töissä, opiskelee, harrastaa ja elämänsä pidettyä kasassa?
Miten riittää energia ja aika kaikkeen. Mä voin elää terveellisesti ja liikkua, mutta sitten opinnot ja työt jää tekemättä. Ja jos teen töitä tai opiskelen niin sitten en jaksa tai ei ole enää aikaa harrastamiseen. :(
Kommentit (528)
Vierailija kirjoitti:
Kotona opittu ahkeruuden malli sopivan levon kanssa tärkeää.
Organisointikyky on kaiken a ja o, sekä se, että tiedostaa ettei kaikkia asioita tarvitse tehdä sata lasissa, ja jostain joutuu joskus tinkimäänkin.
Työtä tekevä, kolmatta tutkintoa viimeistelevä, taloa remontoiva alakouluikäisten lasten vanhempi. Puoliso toki auttaa arjen pyörityksessä. Koko perhe harrastaa samaa liikuntaharrastusta pari kertaa viikossa, kaikki tykkää siitä ja ajankäytöllisesti hyvä kun ei ketään tarvitse kuskata erikseen mihinkään.
Jatkoa tähän.
Meillä ei ole tukiverkkoja lähellä- ainoastaan äärimmäisissä hätätapauksissa hälytämme läheisiä apuun.
Toki olen tinkinyt esimerkiksi omista harrastuksista, joita ennen tein useammin, kuten leipominen, käsityöt, askartelu, sisustus. Käytin näihin ennen paljon enemmän aikaa. Nykyään kyllä leivon jos on esim jonkun perheenjäsenen syntymäpäivä, askartelen vaikka kortin ja saatan jonkun nopean pienen asian ommella lahjaksi- sellaisia käsitöitä en nykyään edes aloita, joiden tiedän vievän paljon aikaa. Pureudun sellaisiin sitten ensi talvena, kun opinnot on valmiit, talo remontoitu ja pihatyöt odottaa lumen alla. Oma taikasanani on siis myös priorisointi :)
Ystäväpiirissäni on useampi päämäärätön haahuilija, jolle imuriin tarttuminen vaatii ponnisteluita- ja kaikkialta ovat myöhässä. Juuri ja juuri töihin ehtivät kun on pakko. He ovat itsekin sanoneet usein, että ovat huonoja suunnittelemaan ja organisoimaan asioita- vielä vaikeampaa olisi pysyä laaditussa suunnitelmassa- hyvä kun koulunsa ovat saaneet päätökseen. Tämä siis heidän omasta suustaan, en ota kantaa muuten.
Pointtina siis, se että olemme kaikki erilaisia- jos tunnistaa itsessään jonkun heikon kohdan kuten organisointikyvyn puuttumisen, voisiko sitä yrittää tietoisesti kehittää askel askeleelta? En tarkoita,että kenestäkään pitäisi tulla suorittajaa, vaan lähinnä sitä, että omien rajojensa mukaan haastaisi itseään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tekee kaiken tuon, arvostellaan suorittajaksi jolla ei ole mitään elämää. Jos ei tee, arvostellaan laiskaksi ja saamattomaksi.
Osa miehistä pystyy ja siksi eivät saa jäädä kotiin lapsensa kanssakaan.
En minä ainakaan jaksa, koska en kestä minuutilleen aikataulutettua elämää. Haluan nauttia vaan olemisesta välillä. Jos elämä menee liiaksi suorittamiseksi, niin se ei vie muuta kuin masennukseen ja uupumukseen.
Tärkeintä on muistaa se, että kaikkea ei ole pakko ehtiä ja jaksaa. Elämä on täynnä valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi elämää täytyy suorittaa? Moni tietysti hakee sillä kruunua päähänsä ja ylemmyydentuntoa. Jotkut jopa rehentelee vähillä yöunillaan. Tuo on jo naurettavaa. En ihaile tuollaista. Tietysti nämä suorittajat luulevat, että heille ollaan kateellisia.
Olen hyvin tyytyväinen siitä, että uskallan elää niinkuin oikeasti hyvältä tuntuu. Jätin lapset tekemättä, koska en ole ajatellut lapsiperhearjen kiireineen ja metelöineen olevan onnellisuutta lisäävä tekijä. Ja lapsettomana voin tehdä mitä haluan. Ja mikä tärkeintä, voin olla tekemättä mitään, jos siltä tuntuu. Esimerkiksi töiden jälkeen voin vain olla ja levätä. Ja viikonloppuaamuisin voin maata sängyssä niin pitkään kuin haluan.
Ruoan voi jättää tekemättä, jos ei huvita kokkailla. Kesäisin voin työviikon jälkeen jäädä extemporee terassille nauttiin pari juomaa.
Tehkää niitä ratkaisuja jotka lisäävät onnellisuutta. Ihan sama mitä muut ajattelevat tai odottavat teiltä.
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan jaksa, koska en kestä minuutilleen aikataulutettua elämää. Haluan nauttia vaan olemisesta välillä. Jos elämä menee liiaksi suorittamiseksi, niin se ei vie muuta kuin masennukseen ja uupumukseen.
Tärkeintä on muistaa se, että kaikkea ei ole pakko ehtiä ja jaksaa. Elämä on täynnä valintoja.
Ei ole pakko jaksaa, jos ei ole mies ja vastuussa perheen elintasosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi elämää täytyy suorittaa? Moni tietysti hakee sillä kruunua päähänsä ja ylemmyydentuntoa. Jotkut jopa rehentelee vähillä yöunillaan. Tuo on jo naurettavaa. En ihaile tuollaista. Tietysti nämä suorittajat luulevat, että heille ollaan kateellisia.
Olen hyvin tyytyväinen siitä, että uskallan elää niinkuin oikeasti hyvältä tuntuu. Jätin lapset tekemättä, koska en ole ajatellut lapsiperhearjen kiireineen ja metelöineen olevan onnellisuutta lisäävä tekijä. Ja lapsettomana voin tehdä mitä haluan. Ja mikä tärkeintä, voin olla tekemättä mitään, jos siltä tuntuu. Esimerkiksi töiden jälkeen voin vain olla ja levätä. Ja viikonloppuaamuisin voin maata sängyssä niin pitkään kuin haluan.
Ruoan voi jättää tekemättä, jos ei huvita kokkailla. Kesäisin voin työviikon jälkeen jäädä extemporee terassille nauttiin pari juomaa.
Tehkää niitä ratkaisuja jotka lisäävät onnellisuutta. Ihan sama mitä muut ajattelevat tai odottavat teiltä.
Millä tavalla vähillä yöunilla rehennellään?
Jos kertoo nukkuvansa vähän niin se ei vielä täytä rehentelyn kriteerejä. Enemmänkin sillä selitetään miksi ei käy ihan täysillä tehoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä AP:n kysymys onkin suuri mysteeri.
Jotkut ovat rättiväsyneitä jo arkensa kanssa, ja jotkut voivat vain tehdä kaiken mitä haluavat, ilman että se on rasittavaa lainkaan.
Minulla 1 lapsi, 11V, ei puolisoa.
Arkemme:
Minä:
Herätys 06:00 - -> 10min venyyttelyä kahvin tippumista odotellessa
06:45 tytön herätys, ja aamupala.
Hän pukee jne valmistautuu kouluun suht itsenäisesti.
07:20 --> Töihin arkisin. Sen osan vuotta kun voi pyöräillä töihin, lähden jo 07:10
16:00-> kotiin.
Tytön kanssa läksyt samalla kun teen ruokaa.
Ruuan jälkeen, n. 17:30-> yhdessäoloa ja välillä kävelylenkki ruuan päälle.
Maanantai 19:00 lähden brassitreeneihin.
Torstaisin 20:00 lähden brassitreeneihin
Tyttö menee illalla nukkumaan viimeistään 20:30
sen jälkeen pyöritän omaa yritystäni, n. kello 22-22:30 asti.
Tätä arkena, ja jos tyttö on kaverillaan tms arkena, niin hoidan oman yrityksen hommia sen aikaa.
Viikonloppuisin sitten la sekä su treenit, muutoin lorvimme yhdessä tai notkumme luonnossa tuijottamatta kelloa.
Virtaa riittäisi vielä tämänkin jälkeen vaikka ja kuinka.
Juu. Tuosta listasta on unohtunut aika monta juttua, ei elämä ole pelkkää lorvimista. Joku kai teilläkin hoitaa pyykinpesut, siivoukset, käy kaupassa, tiskaa.
Olen tuon aiemman kirjoittaja.
Minä hoidan pyykit, ja tiskaamisen. Ja käyn kaupassa. Ja siivoan.
Mutta nyt hieman realismia tähän.
Pyykit koneeseen, ja se hoitaa pyykkäämisen ihan itse.
Vaikka vihaan pyykkien kuivumaan ripustamista, siihen menee 10min. Ja noin kerran, kaksi viikossa. Koneen täyttämiseen ja käynnistämiseen alle minuutti.
Meillä tiskit laitetaan itse ja automaattisesti tiskikoneeseen, ja sen käynnistäminen parin-kolmen päivän välein ei kestä 30sek pidempään.
Tiskikoneen tyhjentämiseen taas menee 5min. Jonka yleensä teen ruokaa laittaessa.
Kaupassa käymme yleensä viikonloppuisin, koko viikon edestä.
Toki siinä menee tunti helposti. Ja jos jokin loppuu nappaan työmatkalla, jolloin siihen ehkä lisätään 5-10min...
Meillä tavarat laitetaan paikalleen kun niitä ei käytetä, ja roboimuri käynnistyy melkein joka arkipäivä kun tyttö lähtee kouluun.
Mopata ei tarvitse kun sen kerran-kaksi kuukaudessa, Ja koska imuroidaan jatkuvasti, ei pölyäkään keräänny kamalasti.
Tässä vaikka nämä laskisi kaikki yhteen, menee VIIKOSSA alle kaksi tuntia pieninä osina.
Saat nämä jotenkin vaikuttamaan TOSI isoilta ja aikaavieviltä jutuilta, vaikka eivät oikeasti ole.
Tilastojen mukaan kotityöt vievät naiselta aikaa keskimäärin 3 t 41 min. päivässä. Että revi siitä. Lapsiperheessä enemmän. Tuossa on vain kotityöt, jotka ovat suorittavia ja joita voi kellottaa.
No, ehkä naisilta. Mutta minäpä olenkin mies... Ja ei siinä tosiaan sen kummemmin aikaa menee kuin tuossa yllä selvitin.
Kuvailepa meille kaikille vaikka eiliset kotityöt? -Ja ei, siihen ei lasketa 2,5H lenkkiä ponin tai koiran kanssa, vaan kotityöt.
Puretaan niitä sitten kun olet vastannut :)
Mites kylppärin siivous, teettekö sitä ollenkaan? Pönttö, lavuaari, kylpyhuonekaapin lasien pyyhkiminen, lattianpesu, suihkun seinien ja hanan pesu jne?
Entä kettiö? Sielläkö ei ikinä tule mitään sotkua, mitä pitäisi siivota? Onko sekin "korkeintaan 2min siinä ruuanlaiton ohessa"? Keittiön kaapinovet, liesi, liesituulettimen lippa, tasot, hana, lavuaari, jääkaapin ovet... Ruuanlaiton yhteydessä rasvasumu leijailee ympäriinsä ja kevyesti vaan pyyhkäiset niin kaikki paikat kiiltää?
Mites pölyjen pyyhintä eri paikoista? Korkeintaan minuutti menee, kun pyyhkäiset pölyt kaikilta tasoilta ja koriste-esineistä? Kerran kuukaudessa pyyhit kaapinpääliset ja valaisimet, mutta se on max 5min?
Nämähän on lopulta suunnittelu- ja pohjatyöasioita. Kun laittaa vessaharjan kuppiin pesuaineliuoksen, putsaantuu pönttö kun sen nopeasti kaikki pyöräyttävät ennen huuhtelua. Vessan kaappiin mikrokuituliina ja lavuaarin hanoineen pyyhkii 2 sek. kun päivittäin ottaa. Voi vaikka peilailla itseään samalla jos sellainen tapana. Kaiken kun pyyhkii heti, ei mihinkään mene heilautusta enemmän aikaa kun ei pinty! Suihkuun ei tule jäämiä, kun kuivaa suihkun päätteeksi nopeasti, aina. Sitten on nykyisin sellaisia suihkeita, suihkuttelee suihkun jälkeen, ei vaadi huuhtelua. Huuhtoutuu seuraavalla suihkukerralla. Tadaa, ei kalkkia, ei rasvaa ja hinkkauksen voi unohtaa. Pölyt voi ottaa vaikka telkkaria katsellessa ja koriste-esineitä voi karsia. Vitriinitkin on hyviä. Ja näin edespäin. Ikkunoiden pesu suunnilleen ainoa, jota ei voi kokoajan huolehtia "mennessään". No ok, robotti-imuri auttaa myös.
Inhoan siivousurakoita, joten pyrin optimoimaan kaikessa ja kas, siivouksesta tulee asia johon ei kulu ajatustakaan erikseen kun näkee suunnittelun vaivan.
Mikä on tuollainen aine joka putsaa hinkkaamatta? Voisitko mainita toimivimmat edullisimmasta päästä? Vai onko sittenkin niin että siisti ei tarkoita meille samaa. Tähän päivään mennessä en ole moiseen taika-aineeseen törmännyt vaan hinkkaan ja hankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä pysyy kasassa parhaiten niin, että opettelee olemaan ajattelematta että pitäisi tehdä jotain muuta kuin on tekemässä.
Tässä auttaa kummasti kun tietää että seuraava päiväkin on tulossa eikä kaikkea tarvitse tehdä tänään tai edes huomenna.
Ei niitä kaikkia jaksakaan, etenkin jos on lapsia tai parisuhdetta. Pitää löytää balanssi, jossa pärjää ja joka kelpaa ja jossa oppii viihtymään, vaikka panostaa vain vähän.
Pieniä pysyviä liikkeitä oikeaan suuntaan esim. liikkumis ja syömistottumuksissa tai omissa harrastuksissa. Vuosien mittaan voi huomata edistystäkin, tai ainakin hitaammin takapakkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä kaikkia jaksakaan, etenkin jos on lapsia tai parisuhdetta. Pitää löytää balanssi, jossa pärjää ja joka kelpaa ja jossa oppii viihtymään, vaikka panostaa vain vähän.
Pieniä pysyviä liikkeitä oikeaan suuntaan esim. liikkumis ja syömistottumuksissa tai omissa harrastuksissa. Vuosien mittaan voi huomata edistystäkin, tai ainakin hitaammin takapakkia.
Selvästi ollut liikaa luppoaikaa aikaisemmin, kun on halunnut itselleen lisätyötä ja hankkinut ne miehen ja lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä pysyy kasassa parhaiten niin, että opettelee olemaan ajattelematta että pitäisi tehdä jotain muuta kuin on tekemässä.
Tässä auttaa kummasti kun tietää että seuraava päiväkin on tulossa eikä kaikkea tarvitse tehdä tänään tai edes huomenna.
Tässä helpottaa ennalta tietäminen ettei kuolema korjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus vakavasti masentuneena en jaksanut edes pestä hampaitani. Nykyään teen sen autopilotilla, moni muukin asia hoituu nykyään samoin kun olen pikkuhiljaa lisännyt pieniä rutiineja sinne tänne päivää. Yleensä tylsät hommat kuten kotityöt muuttuu kivoiksi kun voin samalla kuunnella musiikkia tai äänikirjaa. Pakkaani sekoittaa adhd ja nettiriippuvuus, mutta palkitsen itseni jokaisesta onnistumisesta, oli ne muiden mielestä miten mitättömiä tahansa.
Aivan kuin omasta elämästäni. Olin aikaisemmin, jo lapsuudesta asti ja sen jälkeen vuosikymmeniä, tämä tarkkaan aikataulutettu kone, joka sai aikaan ja innostui vielä enemmän, kun onnistui. Luulin hoitavani hyvin työt (niitä oli joskus monta, kun olin niin "taitava" ajankäyttäjä), korkeakoulut, lapset, miehen, harrastukset, kodin, ystävät, sukulaiset... Kunnes eräänä päivänä tapahtui käänne: kroppa romahti ja sen jälkeen mieli. Entisestä ylisuorittajasta tuli tyhjä kuori, jonka oli pakko alkaa miettiä elämän mielekkyyttä/mielipuolisuutta. Pidemmittä puheitta totean vain, että veronsa vie tiukasti aikataulutettu elämä, ennemmin tai myöhemmin. Onko se sen arvoista, voi sitten jokainen kokeiltuaan todeta. Itse olen huomannut, että vähempikin olisi riittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Tätä olen pohtinut. Syksyllä pitäisi siirtyä työelämään, valmistun tänä keväänä yliopistosta.
Olen tehnyt opintojen ohessa keikkahommaa oman jaksamisen mukaan. Usein jaksaminen on loppunut viimeistään neljän päivän työputken jälkeen. Työpäivinä illat ovat käytännössä menneet maatessa: en jaksa tehdä kotitöitä, en jaksa liikkua, en jaksa tavata ystäviä, ja aamuisin olo on ahdistunut ja itkuinen, vaikka unta tulee kuitenkin noin 8 tuntia joka yö. Myös työpäivän aikana tulee väsähtämisiä, ehkä ensimmäiset 3 tuntia vireystila on optimaalinen. Sanottakoon, että olen iltavirkku. Opiskellessa em. jaksamisen ongelmia ei ole, kun asiat saa tehdä omassa tahdissa ja herätä rauhassa tunnin tai pari myöhemmin. Virtaa riittää myös muulle elämälle.
Pelkään, etten sopeudu työelämään ja sen vaatimuksiin, sillä taloudellista puskuria ei ole, eikä loppuelämä tukien varassa ole myöskään vaihtoehto. Mutta mitä elämää se sellainen on, ettei työn lisäksi jaksa muuta kuin tuijottaa telkkaria.
Tässä työpaikan valinnalla, osa-aikatyöllä ja itsensä kuuntelulla voi pärjätä. Turha lähteä itseään väsyttämään liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona opittu ahkeruuden malli sopivan levon kanssa tärkeää.
Organisointikyky on kaiken a ja o, sekä se, että tiedostaa ettei kaikkia asioita tarvitse tehdä sata lasissa, ja jostain joutuu joskus tinkimäänkin.
Työtä tekevä, kolmatta tutkintoa viimeistelevä, taloa remontoiva alakouluikäisten lasten vanhempi. Puoliso toki auttaa arjen pyörityksessä. Koko perhe harrastaa samaa liikuntaharrastusta pari kertaa viikossa, kaikki tykkää siitä ja ajankäytöllisesti hyvä kun ei ketään tarvitse kuskata erikseen mihinkään.
Jatkoa tähän.
Meillä ei ole tukiverkkoja lähellä- ainoastaan äärimmäisissä hätätapauksissa hälytämme läheisiä apuun.
Toki olen tinkinyt esimerkiksi omista harrastuksista, joita ennen tein useammin, kuten leipominen, käsityöt, askartelu, sisustus. Käytin näihin ennen paljon enemmän aikaa. Nykyään kyllä leivon jos on esim jonkun perheenjäsenen syntymäpäivä, askartelen vaikka kortin ja saatan jonkun nopean pienen asian ommella lahjaksi- sellaisia käsitöitä en nykyään edes aloita, joiden tiedän vievän paljon aikaa. Pureudun sellaisiin sitten ensi talvena, kun opinnot on valmiit, talo remontoitu ja pihatyöt odottaa lumen alla. Oma taikasanani on siis myös priorisointi :)
Ystäväpiirissäni on useampi päämäärätön haahuilija, jolle imuriin tarttuminen vaatii ponnisteluita- ja kaikkialta ovat myöhässä. Juuri ja juuri töihin ehtivät kun on pakko. He ovat itsekin sanoneet usein, että ovat huonoja suunnittelemaan ja organisoimaan asioita- vielä vaikeampaa olisi pysyä laaditussa suunnitelmassa- hyvä kun koulunsa ovat saaneet päätökseen. Tämä siis heidän omasta suustaan, en ota kantaa muuten.
Pointtina siis, se että olemme kaikki erilaisia- jos tunnistaa itsessään jonkun heikon kohdan kuten organisointikyvyn puuttumisen, voisiko sitä yrittää tietoisesti kehittää askel askeleelta? En tarkoita,että kenestäkään pitäisi tulla suorittajaa, vaan lähinnä sitä, että omien rajojensa mukaan haastaisi itseään?[/quot
Tämä "itsensä haastaminen" on kiero ajatus, joka johtaa juuri suorittamiseen. Jotkut ovat aivan tyytyväisiä itseään haastamatta ja ovat onnellisia.
Arkea jaksaa, kun se on mieleistä. Töihin ei ärsytä mennä ja jaksaa juosta töiden jälkeen kieli vyön alla harrastukseen, kun sinne tekee mieli mennä. Jos työpaikalla vaaditaan ylitöitä ja töille omistautumista, pyri vaihtamaan työpaikkaa - työehtosopimukset ja työaikalaki määräävät, että ihmisellä on oltava vapaa-aikaakin.
Kotitöistä ei kannata ottaa paineita, koti pysyy yllättävän siistinä pienellä panostuksella - astiat koneeseen ja robotti-imuri päälle, ja jos ei haali kotia täyteen turhaa tavaraa ja vaatekasoja niin tasot ei ole täynnä roinaa, pölyä ei keräänny koriste-esineiden päälle ja pyykkikori ei tursua jatkuvasti. Sopiva minimalismi oikeasti helpottaa elämää ihan älyttömästi.
Kavereita näkee kun jaksaa. Ihmiset ovat niin kiireisiä, että ainakin minun kavereiden kanssa näkeminen pitää sopia niin paljon etukäteen, että aikatauluttaminen on helppoa. Ja priorisoida aina ex tempore -tapaamiset kotitöiden ym. yli.
Jos on lapsia ja puoliso, niin meneehän vastuut tasan?
Jos on jo vähän ehtinyt väsähtää ja sohva kutsuu töiden jälkeen, niin ekana kannattaa miettiä joku mukava harrastus, joka saa lähtemään kotoa vaikka kerran viikkoon! Siitä se sitten lähtee, kun huomaa että saakin lisää voimia, kun elämässä on muutakin kuin työ. Harrastus voi olla vaikka sukututkimuskurssi, ei ole pakko lähteä liikkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla ei ole varaa jäädä miettimään ja haahuilemaan.
Työtä pitää tehdä että saa palkkaa, palkalla maksaa kodin ja perheen elatuksen, lapsia kun on halunnut niin ne myös hoidetaan ja elätetään, miehen kun on valinnut niin häntäkin pitää "kestää ja huomioida", on ikääntyvät vanhemmat jne, matkan varrella opiskelut ja luotu uraa.
En ole edes miettinyt näitä asioita ennenkuin tällä palstalla on viimevuosina tullut esiin näitä - miten voi-miten jaksaa - miten viitsii viestejä. En edes tajunnut ettei joku jaksaisi normaalia elämää!? Poislukien nyt vakavasti sairaat tietty.
Ihan tavallinen lapsiperheen arkipäivä meillä:
- herätys klo 5.45 koko perheellä. Nopea aamupala ja vaatteet päälle
- mies lähtee omaan työhönsä 6.30. Minä ja lapset bussipysäkille, bussi tulee 6.45
- 7.15 olen jälleen bussipysäkillä kun olen jättänyt lapset tarhaan
- 8.00 töissä
- 16.00 pääsen toivottavasti lähtemään kotiin, matkalla ruokakauppaan
- 16.30 mies hakee lapset tarhasta
- 17.30 - ruokailu ja lasten kanssa oloa
- 19.30 iltapala ja lapset nukkumaan
- 20 - kotityöt
- 22 nukkumaan
Viikonloppuisin siivotaan ja harrastetaan mitä ehditään, omat menot on olleet vähän katkolla pikkulapsivuosien ajan. Niille on aikaa myöhemminkin.
Usein se, ettei "ole varaa" (eli halua, kun miettimistä ja "haahuilua" halveksutaan) jäädä koskaan miettimään asioita, tarkoittaa että sitten mm. raivotaan muille niiden miettimättömien ongelmien takia tai muuten mennään metsään elämässä. Kun "ei sillä miettimisellä mitään ratkaista". Olen sata kertaa nähnyt tämän. En saa sellaisista ihmisistä mitään, jotka eivät pysty pysähtymään ajatuksiinsa ja selvittämään mielensä (ja siten usein käytännön elämänsä) ongelmia.
Alue: Aihe vapaa
Mutta onko se "aikuisen elämä" sitten sellaista elämää, mitä haluan elää? Arkea, jossa kaikki muu rakentuu työn ympärille, eikä esimerkiksi oman hyvinvoinnin, joka kuitenkin on tärkein.
Tätä tarkoitin sopeutumattomuudella. Että osoittautuuko tukien varassa eläminen ja epäsäännölliset keikkatyöt ainoaksi vaihtoehdoksi.