Lue keskustelun säännöt.
Jos olisit kokematon keski-ikäinen nainen, mitä tekisit?
03.06.2024 |
Siis joka tavalla kokematon - parisuhdekokematon, seksuaalisesti kokematon, ja niin edelleen.
Odottelisitko vielä (kenties ikuisesti) "sitä oikeaa"? Antaisitko olla, kun olet tähänkin asti pärjännyt ilman mitään? Vai lähtisitkö mukaan johonkin ei-vakavaan säätöön jonkun sellaisen kanssa, josta näkee jo päältä, että sillä ei ole mitään aikomusta sitoutua mihinkään?
Olen siis itse se kokematon keski-ikäinen nainen, mutta aina välillä mietin, että olisi ehkä ihan kiva kokea "jotain" elämässään. Mutta en vaan osaa kuvitella, mitä se "jotain" voisi olla, ja olisiko koko juttu kenties tyyliin "p*ska reissu mutta tulipahan tehtyä". Normaalin parisuhteilun ja perhe-elämän suhteen juna varmastikin meni jo aikaa sitten.
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
🙋 40v kokematon nainen ilmoittautuu. olen antanut olla ja luovuttanut enkä enää edes kaipaa parisuhdetta yms.
lapsen kyllä olisin halunnut mutta elämä ei ihan mennyt niin kuin toivoin joten...
No jaa. Täällä ex incel mies, joka löysi rakkauden melkein viiskymppisenä. Eli on se mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Selvää vanhapiika-ainesta siis.
Ei mitään ainesta, vaan ihan rehellinen vanhapiika, en minä sitä kiistä. Mutta nykyään kai ei tarvitse mennä naimisiin kokeakseen "jotain".
Ohis onko tässä kohtaa jotenki merkittävää se, että on juuri "kokematon" nainen. - Mikä tästä "komeattomuudesta" tekisi erilaisen verrattuna siihen, että olsi "kokematon" mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
🙋 40v kokematon nainen ilmoittautuu. olen antanut olla ja luovuttanut enkä enää edes kaipaa parisuhdetta yms.
lapsen kyllä olisin halunnut mutta elämä ei ihan mennyt niin kuin toivoin joten...
Kohtalotoveri, tervehdys!
Itse en ole onneksi lasta erityisesti kaivannut. Joskus aiemmin vielä ajattelin että "ehkä", mutta elämä nyt meni miten meni.
En minäkään kaipaa parisuhdetta yms. Enemmän se ajatus on tuollainen, että haluaisi "kokea jotain". Eniten kai harmittaa se, ettei sellaista pöhköä teiniromanssia saanut ikinä kokea aikoinaan. Ei välttämättä teininä mutta nuorempana edes.
Vierailija kirjoitti:
Ohis onko tässä kohtaa jotenki merkittävää se, että on juuri "kokematon" nainen. - Mikä tästä "komeattomuudesta" tekisi erilaisen verrattuna siihen, että olsi "kokematon" mies?
No tämän aloituksen kohdalla se merkitysero on siinä, että aloittaja on kokematon nainen joka pohtii omaa elämäänsä. En minä estä kokemattomia miehiä keskustelemasta omista asioistaan. Nähdäkseni he sitä harrastavatkin tällä palstalla paljon enemmän kuin kokemattomat naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkaisin varmaan samalla tavalla kuin ennenkin. Jos itsellä on hyvä olla, niin ei tarvitse lähteä kokeilemaan mitään vain siksi että "tietyt asiat pitää kokea" .
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Täällä ex incel mies, joka löysi rakkauden melkein viiskymppisenä. Eli on se mahdollista.
Ihana kuulla, että sinulla kävi noin hyvin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkaisin varmaan samalla tavalla kuin ennenkin. Jos itsellä on hyvä olla, niin ei tarvitse lähteä kokeilemaan mitään vain siksi että "tietyt asiat pitää kokea" .
Ymmärrän toki tuonkin! Omalla kohdallani (olen siis ap) ei ole niinkään kyse siitä, että "pitäisi kokea" tiettyjä asioita - vaan ihan puhtaasta uteliaisuudesta HALUAISIN kokea jotain edes etäisesti romanssin kaltaista. Tiedostan kyllä, että se voisi hyvinkin olla katastrofi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis onko tässä kohtaa jotenki merkittävää se, että on juuri "kokematon" nainen. - Mikä tästä "komeattomuudesta" tekisi erilaisen verrattuna siihen, että olsi "kokematon" mies?
No tämän aloituksen kohdalla se merkitysero on siinä, että aloittaja on kokematon nainen joka pohtii omaa elämäänsä. En minä estä kokemattomia miehiä keskustelemasta omista asioistaan. Nähdäkseni he sitä harrastavatkin tällä palstalla paljon enemmän kuin kokemattomat naiset.
Kyllä Toivotan toki tämän tervetulleeksi; olen joitain kertoja -lähinnä itsekseni- ihmetellyt, että miksi niin paljon enempi kohtaa kirjoituksia, joissa sivutaan tavalla tai tosiella miesten "kokemattomuutta" kuin naisten. Mutta myös niin. että "kokemattomista" miehsitä toistuu ihan liian usein samat kliseet ja ennakkoluulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuntuu siltä, että haluttaa kokeilla, anna palaa vaan. Kunhan et ota miehiä liian vakavasti, silloin tulee sydänsuruja ja ongelmia.
Itse olen elänyt miltei koko ikäni yksin. Hairahdin pari kertaa kihloihin, viimeksi päälle 40 vuotiaana. Eli saattaa niitä kokemuksia osua kohdalle vaikka olisi vannoutunut ikisknkkukin.
Minulle miesten kanssa oleminen ei tuonut lisäarvoa, yksin eläminen on parempaa. Koskaan en enää muuta yhteen miehen kanssa enkä kihlaudu. Tätä en tietysti tiennyt ennen suhdekokemuksia.
Mä olen varmaan vähän vääränlainen kommentoimaan kun en ihan kokematon ole muuten kuin parisuhdeasioissa, mutta toisaalta omaisin kokemusta just tuosta "edes jotain"-osastosta jota mietit.
Olen siis kokenut tuon, että mies antaa ymmärtää mutta ei sitten ymmärräkään antaa edes sitä normaalia välittämistä ja kunnioitusta millaista tapailukumppania kohtaan pitäisi tuntea vaikka ei niitä aitoja tunteita olisikaan.
Enkä voi suositella. Ehkä tietysti jos tuon olisi tiennyt ennalta, ettei mies ole tosissaan jne eikä itsekään olisi halunnut muuta kuin kokea "edes jotain" niin tilanne varmasti olisi toinen, mutta mahtaako sekään sitten 100varmasti onnistua ettei hullaannu yhtään toisen sanoista ja läheisyydestä?
Toisaalta kerran täällä vain eletään eikä mitään matkaansa saa joten siinä mielessä mitään ei ehkä menetä, mutta jos kuitenkin on nykymalliseen elämäänsä ihan tyytyväinen niin kantsiiko sitä sitten alkaa keikuttamaan?
Ja muista nyt ainakin olla tosi varovainen eli vaikka se sydämen särkyminenkään ei kiva juttu ole niin pahemminkin voi käydä etenkin jos toinen oikein haistaa sen, ettei osaa niitä pelejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet säästynyt paljolta. Se ei ole huono asia. Jos nyt lähtisit etsimään suhdetta, niin olisit itse asiassa paljon paremmassa asemassa kuin suurin osa naisista, koska et ole enää haavoittuva nuori tyttö vaan aikuinen nainen.
Minä olin täysin kokematon niin vanhaksi etten sitä ikää edes viitsi sanoa täällä kun en nyt ihan kaikkea tietoa itsestäni halua tarjota palstan pilkkakirveiden räävittäväksi. Mutta iässä, jossa yleensä pysytäänkin kokemattomina jos mitään ei olla vielä koettu. Eipä siitä suhteesta sitten mitään tullut, mutta ei traumojakaan. Enää en lähde yrittämään, todennäköisempää olisi, että löytäisin miehen, josta on vain harmia kuin että löytäisin onnea. Tuo ensimmäinen ja ainoa kumppanini sentään kohteli minua todella hyvin suhteen aikana vaikka aika ikävästi jättikin.
Mieti mikä itsestäsi parhaalta tuntuu. Riskejä osaat varmasti nyt arvioida paremmin kuin nuorena. Jos et haluakaan mitään, niin se on oikein hyvä valinta myös. Eikä kaikilla ihmisillä ole koko elämänsä aikana minkäänlaista parisuhdetta eikä seksiä, aihehan on jotain mistä puhumista nolostellaan, joten emme juuri koskaan näistä ihmisistä kuule, mutta heitä on enemmän kuin moni uskoo.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varmaan vähän vääränlainen kommentoimaan kun en ihan kokematon ole muuten kuin parisuhdeasioissa, mutta toisaalta omaisin kokemusta just tuosta "edes jotain"-osastosta jota mietit.
Olen siis kokenut tuon, että mies antaa ymmärtää mutta ei sitten ymmärräkään antaa edes sitä normaalia välittämistä ja kunnioitusta millaista tapailukumppania kohtaan pitäisi tuntea vaikka ei niitä aitoja tunteita olisikaan.
Enkä voi suositella. Ehkä tietysti jos tuon olisi tiennyt ennalta, ettei mies ole tosissaan jne eikä itsekään olisi halunnut muuta kuin kokea "edes jotain" niin tilanne varmasti olisi toinen, mutta mahtaako sekään sitten 100varmasti onnistua ettei hullaannu yhtään toisen sanoista ja läheisyydestä?
Toisaalta kerran täällä vain eletään eikä mitään matkaansa saa joten siinä mielessä mitään ei ehkä menetä, mutta jos kuitenkin on nykymalliseen elämäänsä ihan tyytyväinen niin kantsiiko sitä sitten alkaa
Hyvä pointti. Pelurit on julmia ja saattavat käyttää hyväkseen. Ellei ap asennoidu vahvasti siihen että ottaa pelinappulana olemisen kokemuksena ja pysyttelee askeleen edellä. Mieluiten tapaa useampaa samaan aikaan niin ei vain ala tunteilemaan.
Joku alapeukuttelee kaikkia tässä ketjussa :D
Vierailija kirjoitti:
Jos tuntuu siltä, että haluttaa kokeilla, anna palaa vaan. Kunhan et ota miehiä liian vakavasti, silloin tulee sydänsuruja ja ongelmia.
Itse olen elänyt miltei koko ikäni yksin. Hairahdin pari kertaa kihloihin, viimeksi päälle 40 vuotiaana. Eli saattaa niitä kokemuksia osua kohdalle vaikka olisi vannoutunut ikisknkkukin.
Minulle miesten kanssa oleminen ei tuonut lisäarvoa, yksin eläminen on parempaa. Koskaan en enää muuta yhteen miehen kanssa enkä kihlaudu. Tätä en tietysti tiennyt ennen suhdekokemuksia.
Tuo vähän mietityttääkin, että miten voi olla 100% varma, ettei ota liian vakavasti?
Kuitenkin se, mitä kaipaan - mitä on jäänyt välistä - on ne nuoruuden hölmöt rakkauskokemukset. Ja siihen kai kuuluu tietynlainen haavoittuvuus.
Paras olisi tietysti tuo kuten sinullakin, että kokeilee ja toteaa että yksin on parempi :)
Minä olen viattoman näköinen. Kerran minua yritettiin pokata niin törkeän läpinäkyvästi etten voinut kuin ihailla pokaajan pokkaa. En kuitenkaan lähtenyt mukaan. Arvostan sitä että miehellä on pokkaa, rajansa kuitenkin siinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varmaan vähän vääränlainen kommentoimaan kun en ihan kokematon ole muuten kuin parisuhdeasioissa, mutta toisaalta omaisin kokemusta just tuosta "edes jotain"-osastosta jota mietit.
Olen siis kokenut tuon, että mies antaa ymmärtää mutta ei sitten ymmärräkään antaa edes sitä normaalia välittämistä ja kunnioitusta millaista tapailukumppania kohtaan pitäisi tuntea vaikka ei niitä aitoja tunteita olisikaan.
Enkä voi suositella. Ehkä tietysti jos tuon olisi tiennyt ennalta, ettei mies ole tosissaan jne eikä itsekään olisi halunnut muuta kuin kokea "edes jotain" niin tilanne varmasti olisi toinen, mutta mahtaako sekään sitten 100varmasti onnistua ettei hullaannu yhtään toisen sanoista ja läheisyydestä?
Toisaalta kerran täällä vain eletään eikä mitään matkaansa saa joten siinä mielessä mitään ei ehkä menetä, mutta jos kuitenkin on nykymalliseen elämäänsä ihan tyytyväinen niin kantsiiko sitä sitten alkaa
Sepä se - kantsiiko vai ei. Kuitenkin sitä aina tulee miettineeksi, että katuuko myöhemmin, ettei kokenut elämässään "edes jotain". Kuitenkaan tämä uteliaisuus ei ole vuosien varrella vielä kuollut. Minulla ei siis ole mitään pakahduttavaa halua saada lapsia (olisi jo pian myöhäistäkin), elää perhe-elämää, tuntea läheisyyttä ja niin edelleen. Mutta jonkinlainen polttava uteliaisuus on kyllä. Sitä uteliaisuutta olen tyydyttänyt esimerkiksi lukemalla paljon romanttista kirjallisuutta, mikä nyt ei ainakaan ole kovin realistista kuvaa luonut :D
Se on kyllä totta, että kaikenlaisia vaaroja ja riskejä on muitakin kuin sydämen särkyminen. Kaikista eniten pelkään jonkin stalkkerin tai muuten hullun kohteeksi joutumista, joten olen tosi huono tutustumaan puskista täysin tuntemattomiin ihmisiin.
Never say never