Miten ihmiset käy töissä, opiskelee, harrastaa ja elämänsä pidettyä kasassa?

https://heiaitiopiskelee.blogspot.com/

Itse olen täällä useita tunteja.

Joka päivä 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä AP:n kysymys onkin suuri mysteeri. 

Jotkut ovat rättiväsyneitä jo arkensa kanssa, ja jotkut voivat vain tehdä kaiken mitä haluavat, ilman että se on rasittavaa lainkaan.

Minulla 1 lapsi, 11V, ei puolisoa.

Arkemme:

Minä: 

Herätys 06:00 - -> 10min venyyttelyä kahvin tippumista odotellessa

06:45 tytön herätys, ja aamupala.

Hän pukee jne valmistautuu kouluun suht itsenäisesti.

07:20 --> Töihin arkisin. Sen osan vuotta kun voi pyöräillä töihin, lähden jo 07:10

16:00-> kotiin. 

Tytön kanssa läksyt samalla kun teen ruokaa.

Ruuan jälkeen, n. 17:30-> yhdessäoloa ja välillä kävelylenkki ruuan päälle.

Maanantai 19:00 lähden brassitreeneihin.

Torstaisin 20:00 lähden brassitreeneihin

Tyttö menee illalla nukkumaan viimeistään 20:30

sen jälkeen pyöritän omaa yritystäni, n. kello 22-22:30 asti. 

Tätä arkena, ja jos tyttö on kaverillaan tms arkena, niin hoidan oman yrityksen hommia sen aikaa.

Viikonloppuisin sitten la sekä su treenit, muutoin lorvimme yhdessä tai notkumme luonnossa tuijottamatta kelloa. 

Virtaa riittäisi vielä tämänkin jälkeen vaikka ja kuinka.

Juu. Tuosta listasta on unohtunut aika monta juttua, ei elämä ole pelkkää lorvimista. Joku kai teilläkin hoitaa pyykinpesut, siivoukset, käy kaupassa, tiskaa.

Olen tuon aiemman kirjoittaja. 

Minä hoidan pyykit, ja tiskaamisen. Ja käyn kaupassa. Ja siivoan.

Mutta nyt hieman realismia tähän.

Pyykit koneeseen, ja se hoitaa pyykkäämisen ihan itse.

Vaikka vihaan pyykkien kuivumaan ripustamista, siihen menee 10min. Ja noin kerran, kaksi viikossa. Koneen täyttämiseen ja käynnistämiseen alle minuutti.

Meillä tiskit laitetaan itse ja automaattisesti tiskikoneeseen, ja sen käynnistäminen parin-kolmen päivän välein ei kestä 30sek pidempään.

Tiskikoneen tyhjentämiseen taas menee 5min. Jonka yleensä teen ruokaa laittaessa.

Kaupassa käymme yleensä viikonloppuisin, koko viikon edestä. 

Toki siinä menee tunti helposti. Ja jos jokin loppuu nappaan työmatkalla, jolloin siihen ehkä lisätään 5-10min...

Meillä tavarat laitetaan paikalleen kun niitä ei käytetä, ja roboimuri käynnistyy melkein joka arkipäivä kun tyttö lähtee kouluun.

Mopata ei tarvitse kun sen kerran-kaksi kuukaudessa, Ja koska imuroidaan jatkuvasti, ei pölyäkään keräänny kamalasti.

Tässä vaikka nämä laskisi kaikki yhteen, menee VIIKOSSA alle kaksi tuntia pieninä osina. 

Saat nämä jotenkin vaikuttamaan TOSI isoilta ja aikaavieviltä jutuilta, vaikka eivät oikeasti ole.

Tilastojen mukaan kotityöt vievät naiselta aikaa keskimäärin 3 t 41 min. päivässä. Että revi siitä. Lapsiperheessä enemmän. Tuossa on vain kotityöt, jotka ovat suorittavia ja joita voi kellottaa.

No, ehkä naisilta. Mutta minäpä olenkin mies... Ja ei siinä tosiaan sen kummemmin aikaa menee kuin tuossa yllä selvitin. 

Kuvailepa meille kaikille vaikka eiliset kotityöt? -Ja ei, siihen ei lasketa 2,5H lenkkiä ponin tai koiran kanssa, vaan kotityöt. 

Puretaan niitä sitten kun olet vastannut :)

Mites kylppärin siivous, teettekö sitä ollenkaan? Pönttö, lavuaari, kylpyhuonekaapin lasien pyyhkiminen, lattianpesu, suihkun seinien ja hanan pesu jne?

Entä kettiö? Sielläkö ei ikinä tule mitään sotkua, mitä pitäisi siivota? Onko sekin "korkeintaan 2min siinä ruuanlaiton ohessa"? Keittiön kaapinovet, liesi, liesituulettimen lippa, tasot, hana, lavuaari, jääkaapin ovet... Ruuanlaiton yhteydessä rasvasumu leijailee ympäriinsä ja kevyesti vaan pyyhkäiset niin kaikki paikat kiiltää? 

Mites pölyjen pyyhintä eri paikoista? Korkeintaan minuutti menee, kun pyyhkäiset pölyt kaikilta tasoilta ja koriste-esineistä? Kerran kuukaudessa pyyhit kaapinpääliset ja valaisimet, mutta se on max 5min?

Nämähän on lopulta suunnittelu- ja pohjatyöasioita. Kun laittaa vessaharjan kuppiin pesuaineliuoksen, putsaantuu pönttö kun sen nopeasti kaikki pyöräyttävät ennen huuhtelua. Vessan kaappiin mikrokuituliina ja lavuaarin hanoineen pyyhkii 2 sek. kun päivittäin ottaa. Voi vaikka peilailla itseään samalla jos sellainen tapana. Kaiken kun pyyhkii heti, ei mihinkään mene heilautusta enemmän aikaa kun ei pinty! Suihkuun ei tule jäämiä, kun kuivaa suihkun päätteeksi nopeasti, aina. Sitten on nykyisin sellaisia suihkeita, suihkuttelee suihkun jälkeen, ei vaadi huuhtelua. Huuhtoutuu seuraavalla suihkukerralla. Tadaa, ei kalkkia, ei rasvaa ja hinkkauksen voi unohtaa. Pölyt voi ottaa vaikka telkkaria katsellessa ja koriste-esineitä voi karsia. Vitriinitkin on hyviä. Ja näin edespäin. Ikkunoiden pesu suunnilleen ainoa, jota ei voi kokoajan huolehtia "mennessään". No ok, robotti-imuri auttaa myös.

Inhoan siivousurakoita, joten pyrin optimoimaan kaikessa ja kas, siivouksesta tulee asia johon ei kulu ajatustakaan erikseen kun näkee suunnittelun vaivan.

Kaikilla ei oo ADHDta joka hidastaa kaikkea ja väsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei oo ADHDta joka hidastaa kaikkea ja väsyttää.

Mitä kaikkea teet täällä hillumisen, töiden, opiskelun, kotitöiden ja nukkumisen lisäksi?

Elämä pysyy kasassa parhaiten niin, että opettelee olemaan ajattelematta että pitäisi tehdä jotain muuta kuin on tekemässä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei oo ADHDta joka hidastaa kaikkea ja väsyttää.

Adhd:sta kärsivänä täytyy vain mitoittaa asiat sen mukaan. Asioihin kuluu enemmän aikaa, kyllä. Tai monet asiat tulee tehtyä useaan kertaan. Mutta se on se oma tahti ja sen mukaan. Joskus täytyy myös karsia asioita huomioonottaen ajankäytön ja kuormituksen haasteet. On aivan mahdotonta verrata muihin, aivan erilaiset ominaisuudet omaaviin ihmisiin. Jos matka on pidempi, siihen menee enemmän aikaa. Homma pysyy kasassa vasta kun ottaa realiteetit huomioon ja tekee hyvin sen mitä pystyy, vaikka se olisi yksi asia. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lomautettuna laihdutin, söin terveellisesti ja kuntoilin, töihin palattua kaikki menee persiilleen, kilot takaisin, mikään ei kiinnosta, uupuu ja kipuilee.

Niin minäkin tein lomautettuna ja työttömänä! Mutta nyt, kun olen taas töissä, en jaksa muuta kuin käydä töissä, ei ole energiaa liikkumiseen ja ruokavaliosta huolehtimiseen....

Minä taas työttömänä lamaannuin ja kolmessa vuodessa lihoin 30kg! En kolmeen vuoteen pessyt esim Ikkunoita tai harrastanut liikuntaa.

Nyt sain töitä ja elämän ilon takaisin. Meillä ei ole koskaan ollut näin siistiä, harrastan säännöllisesti liikuntaa, paino tippuu koko ajan.

Itse olen tajunnut, että paitsi se, että on liikaa kaikkea tekemistä, niin myös se, että on liian vähän tekemistä, voivat yhtä lailla lamaannuttaa ihmisen. Sitä kuuluisaa tasapainoa yritän jatkuvasti etsiä omassa elämässäni.

Aika monelle työnteko tai opiskelu luo sopivat raamit päivään ja jos sitten joutuu vaikka työttömäksi, niin voi olla, että aluksi menee tosi hyvin ja voi olla iloinenkin, kun ehtii tehdä kaikenlaista, mutta jossain vaiheessa voi tulla se hetki, kun ei enää pysty itse raamittamaan päiväänsä ilman ulkoisia tekijöitä ja masentuu ja lamaantuu. Toisaalta on myös olemassa se ihmistyyppi jotka ovat sellaisia, että he eivät koskaan tarvitse mitään ulkopuolisia raameja. Tämän on huomannut myös etätyökeskustelua seuratessa.

Jos vaan kaikki saisivat aina itselle sopivassa suhteessa työtä ja vapaa-aikaa, niin aika moni ongelma varmaan poistuisi maailmasta :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lomautettuna laihdutin, söin terveellisesti ja kuntoilin, töihin palattua kaikki menee persiilleen, kilot takaisin, mikään ei kiinnosta, uupuu ja kipuilee.

Niin minäkin tein lomautettuna ja työttömänä! Mutta nyt, kun olen taas töissä, en jaksa muuta kuin käydä töissä, ei ole energiaa liikkumiseen ja ruokavaliosta huolehtimiseen....

Minä taas työttömänä lamaannuin ja kolmessa vuodessa lihoin 30kg! En kolmeen vuoteen pessyt esim Ikkunoita tai harrastanut liikuntaa.

Nyt sain töitä ja elämän ilon takaisin. Meillä ei ole koskaan ollut näin siistiä, harrastan säännöllisesti liikuntaa, paino tippuu koko ajan.

Itse olen tajunnut, että paitsi se, että on liikaa kaikkea tekemistä, niin myös se, että on liian vähän tekemistä, voivat yhtä lailla lamaannuttaa ihmisen. Sitä kuuluisaa tasapainoa yritän jatkuvasti etsiä omassa elämässäni.

Aika monelle työnteko tai opiskelu luo sopivat raamit päivään ja jos sitten joutuu vaikka työttömäksi, niin voi olla, että aluksi menee tosi hyvin ja voi olla iloinenkin, kun ehtii tehdä kaikenlaista, mutta jossain vaiheessa voi tulla se hetki, kun ei enää pysty itse raamittamaan päiväänsä ilman ulkoisia tekijöitä ja masentuu ja lamaantuu. Toisaalta on myös olemassa se ihmistyyppi jotka ovat sellaisia, että he eivät koskaan tarvitse mitään ulkopuolisia raameja. Tämän on huomannut myös etätyökeskustelua seuratessa.

Jos vaan kaikki saisivat aina itselle sopivassa suhteessa työtä ja vapaa-aikaa, niin aika moni ongelma varmaan poistuisi maailmasta :D

tämä siis eriltä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni epäillään nyt adhd:ta tai aspergerin syndroomaa (lievä autismi). Olen maisteri ja työllistynyt omalle alalleni. Aloin havahtua siihen, että jatkuva ylikuormittuminen ei ole normaalia. Esimerkki omasta elämästäni: Jos töissä tai opinnoissa oli stressiä, en yksinkertaisesti pysty siivoamaan, vaikka aikaa paperilla olisi aivan riittävästi. Ylikuormitun ja "halvaannun" siitä ajatuksestakin. Rutiinien luominen on vaikeaa ja ne hajoavat helposti kuin dominonappulat kaatuisivat jos jokin menee pieleen. Ihan sellaiset perusasiat kuin nukkumaan meneminen tai hampaiden pesu on välillä uskomattoman vaikeaa siihen nähden, että älykkyysosamääräni tuskin on ainakaan normaalia matalampi.

Vaikka nämä ovat "muotidiagnooseja" nyt, on esimerkiksi adhd yhä huomattavasti alidiagnosoitu suomalaisten aikuisten keskuudessa siihen nähden, mitä tutkijat epäilevät sen osuuden olevan väestössä. Etenkin adhd ilman ylivilkkautta, eli entinen ADD. Ne lapset, jotka häiritsevät muita diagnosoidaan todennäköisemmin kuin ne, jotka kärsivät hiljaa itsekseen. 

Mietin tuota diagnoosi-ajattelua, miksi kaikkeen pitää olla sellainen? En minäkään jaksa siivota ja "halvaannun" usein sohvalle. Koska elämä on raskasta. Minulla ei silti epäillä mitään, mutta aika monen diagnoosin voisin hakea, jos haluaisin. Aika moni voisi. Mutta ketään ei kiinnosta juuri kenenkään diagnoosit. Ja jos lääkkeiden takia haluaa diagnoosin, jotta jaksaa mm. siivota useammin, on niissä kurjia sivuvaikutuksia. Toivon hyvää sulle.

En tiedä paljonkaan AD(H)D:stä, mutta nyt jo täysi-ikäisellä pojallani on Aspergerin syndrooma. Käytännössä siitä diagnoosista on ollut se hyöty, ettei hänen tarvitse käydä armeijaa, ei sitä kestäisi pääasiassa siksi, että kuormittuu varsin nopeasti ihmisten kanssa (siis osaa toimia ok, muttei jaksa kauan). Yläkoulussa oli vaikeaa ja ainoan toimivan tukikeinon keksin minä, äiti. Tukitoimen saamisessa oli varmaan hyötyä diagnoosista, jotta sen periaatteessa sai, mutta käytännössä diagnoosista ei ollut yhtään mitään hyötyä. 

En oikein käsitä miksi aikuinen haluaa tuollaisen diagnoosin itselleen. Ei siihen varmaan mitään kuntoutusta saa ellei ole tosi paha tilanne ja Aspergeriin ei ole yhtään mitään lääkettäkään. Toki sitä kirjallisuutta voi ja kannattaakin lukea, jos epäilee itsellään olevan sellainen, muttei siihenkään diagnoosia tarvita. Esim. se oman jaksamisen suunnittelu kannattaa opetella ja oikeasti paneutua siihen, muttei siihen ole edes mitään pakettiratkaisuja olemassa, itse täytyy asiat miettiä, vaikka jotain vinkkejä saisikin. Totta kai ihmisellä on oikeus keksiä itselleen "tukitoimia" oli jokin diagnoosi tai ei, sehän on vain viisasta elämänhallintaa. 

Ja sitten taas voi ajatella, että johonkin jaksamiseen vaikuttaa paljon jo ihan temperamentti tai vaikka erityisherkkyys ja vaikka mikä. Ei auta kuin itse tutustua itseensä, keksiä omat konstinsa jaksaa. En sano, etteikö diagnooseista ja kuntoutuksista olisi kellään mitään hyötyä, mutta kummallisen usein ihmiset tuudittautuvat siihen ajatukseen, että jos minä tai lapseni saa diagnoosin, niin sitten simsalabim. 

Mulla on seksikäs hopeakettu miehenä, oon 25v ja mies 51. Jumppaan joka päivä. 

Pitää valita joku helppo työ, esim. sairaanhoitajuus, jossa ei voi tuoda töitä kotiin. Silloin harrastukset ja opiskelu onnistuu hyvin.

Onhan tämä melkoista tasapainoilua. Mulla hektinen kokoaikatyö, perhevapaalla aloitettu toinen tutkinto vielä hieman kesken, kaksi päiväkoti-ikäistä lasta, joista toinen aavistuksen erityistarpeinen, kotityöt ja lisäksi liikuntaa viisi kertaa viikossa.

Tyhjää aikaa päivässä ei oikeastaan ole. Tekeminen alkaa heti heräämisestä ja päättyy vasta klo 21-22 aikaan tai myöhemmin, jos pitää tehdä vielä rästihommia.

Kaikki helpotus on otettu käyttöön, siivous on ostettu palveluna, kaupassakäynti vain kerran viikossa ja oikeastaan melko vakiolistalla. Etätyö säästää matka-ajat ja ne ”hyödynnän” liikuntaharrastukseen. Kaikki meillä ei todellakaan ole aina tiptop ja esim. puhtaat vaatteet tuppaa kiertämään suoraan päälle ennen kuin ennättää kaappiin. Kaappien järjestyksestä en edes viitsi mainita.

Mutta joo, vähempikin suorittaminen riittäisi ja onneksi opinnot päättyy tänä keväänä. On tämä vähän turhan stressaavaa.

Olen siirtynyt vuorotyöstä päivätöihin ja muuttanut asumaan melkein työpaikan viereen. Se toi ratkaisevasti enemmän tunteja vuorokauteen ja pystyin alkaa ylläpitää jopa kolmea eri harrastusta arkena ja tavata ystäviä suht säännöllisesti. Hieman ylisuoritustaipumusta kuitenkin on ja jos arki menee liian aikataulutetuksi, en osaa enää rentoutua, joten pari viikkoa sitten laskin tämän kevään osalta harrastusten määrän kolmesta kahteen. Ai niin paitsi liikuntaa en laske harrastukseksi, se tulee tuohon kaikkeen lisänä. Pyrin kuitenkin liikkumaan lähinnä UKK-instituutin suositusten mukaan eli aika leppoisasti. 

Vierailija kirjoitti:

Itse opiskelen, pyöritän yritystoimintaa, harrastan aktiivisesti ja hoidan lapseperheen arkea samaan aikaan.

Mulla on valtava intohimo kaikkea kohtaan, mitä teen. Lisäksi ihana mies ja hyvät tukiverkostot. Vaatii järjestelmällisyyttä ja aikatauluttamista, mutta onnistuu.

Mutta onko se sen arvoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää valita mihin keskittyy. Aika harva tekee noi kaikki sata lasissa.

Näinhän se on. Itse olen sen verran perfektionisti että en pysty tekemään montaa asiaa yhtä aikaa, koska haluan tehdä kaiken mahdollisimman hyvin.

Prioriteettini ovat opiskelu, urheilu, terveelliset elintavat ja instrumentin soittaminen.

Jos lisäisin tähän yhtälöön työt niin joutuisin karsimaan kaikesta muusta, en sen takia että minulla olisi ajankäytössä tai järjestelmällisyydessä ongelmia, vaan koska kuormittuisin niin että energiani ei riittäisi 100% noihin kaikkiin.

Esim. työpäivän jälkeen aivoni ovat sen verran väsyneet että se vaikuttaa opiskeluun ja huippusuorituksiin on vaikeampi päästä.

Olen huomannut että työssäkäynti verottaa myös opiskelukavereideni koulumenestystä, vaikka he ovatkin tunnollisia ja järjestelmällisiä, eivätkä tuhlaa aikaansa turhaan prokrastinointiin.
Eli he eivät yllä tasolleni, mutta heillä onkin eri prioriteetit.

On sitten niitä joille on ok tehdä monta asiaa juosten kusten kalenteri täynnä. Äitini on tällainen ja hänen touhuamistaan sivusta seuranneena en halua toimia samoin.

Kai tajuat, että ketään ei niiden opintojen jälkeen kiinnosta saitko kurssista 5 vai 3? Eli niiden opiskelukavereiden ei edes tarvitse yltää sinne sinun suuruutesi tasolle. Työkokemus on arvokas lisä koulutuksen ohelle, joten työllistymismahdollisuudet heillä todennäköisesti paremmat kuin sinulla, jolla ilmeisesti 0 päivää työkokemusta. 

Ei tässä ollut nyt tarkoitusta vähätellä ketään, tarkoitin vai että ihmisillä on eri prioriteetit.

Minulla on erilaiset urasuunnitelmat ja niiden takia joudun panostamaan koulunkäyntiin eri tavalla.

Kesät olen töissä. Hyvä koulumenestys on avannut ainakin minulle ovet alani tehtäviin. Ilman osaamistani, kiinnostustani ja panostusta opintoihini joutuisin varmasti tekemään opiskelijaduuneja, jotka eivät liity opiskeltavaan alaamme, kuten koulukaverini.

Jos tarkoitus ei ole vähätellä ketään, miksi sitten koko ajan teet niin? "Juotuisin tekemään opiskelijaduuneja". Kunnon kermaperse puhetta, josta suorastaan loistaa asenne, että "minä olen parempi kuin muut". Isin rahoilla on hyvä opiskella :)

Olen pahoillani jos loukkasin sinua jotenkin, sanavalintani olivat hiukan ajattelemattomia.

Halusin vain huomauttaa sinulle että opiskelumenestyksellä ja alaan liittyvällä osaamisella on tietyissä tehtävissä väliä, enemmän kuin alan ulkopuolisella työkokemuksella.

Ei niissä opiskelijaduuneissa siis ole mitään pahaa, haluan vain tehdä mieluummin oman alan töitä ja kerryttää työkokemusta niistä.

Nämä asiat ovat tietysti alakohtaisia, joissain ei ole niin väliä opintosuorituksilla.

Älä turhaan vaivaudu teeskentelemään, että olisit pahoillasi. Sinunlaisesi eivät sitä osaa olla. Minäminä-maailmassa ei opi sellaista taitoa. 

Vaikutat kyllä itse harvinaisen veemäiseltä ja kuulostat ihan itse katkeralta minäminä-tyypiltä. Sulla on kaikki huonosti ja vaikeaa eikä kukaan muu ymmärrä saati voi nauttia elämästään, sellaiseksi kun sen on kukanenkin luonut. Kuulostat kyllä että suorastaan trollaat, mutta tuollaisiakin maa päällään kantaa.

Ne ovat eri ihmisiä kuin me täällä. Helposti unohtuu ettei täällä ole kaikki, vaikka onkin niin aktiivinen palsta. Suomalaisia on enemmän kuin ikinä ennen.

Monelle masentuneelle säännöllinen työ tekisi hyvää. Varsinkin nuorille. Näyttää käyvän usein niin, että tulee masennus, jäädään pois töistä päivärahoille, päivät menee haahuillessa, yöt valvoessa ja aamut nukkuessa. Eipä siinä sitten ihmekään, ettei aika riitä mihinkään, eikä elämässä saa mitään aikaiseksi muuta kuin laittaa työkkäriin ja sossuun hakemusta.

Vakava kliininen masennus on asia erikseen. Mutta se, että syö masennulääkkeitä ja käy terapiassa ei välttämättä tarkoita sitä, että pitää romuttaa säännöllinen elämänrytmi, työ, opinnot jne. Ei se ole hyvä juttu kenenkään kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki omasta päivästäni:

6-7-30 lenkki ja aamupala

8-16 töitä (töissä lounas ja pieni välipala)

17-18 päivällinen

18-20/21 opiskelu ja jumppa

21-22 telkkaria, nettiä tms.

viimeistään 23 nukkumaan 

Muurahaisen elämä ja aikataulu

Vierailija kirjoitti:

Itse opiskelen, pyöritän yritystoimintaa, harrastan aktiivisesti ja hoidan lapseperheen arkea samaan aikaan.

Mulla on valtava intohimo kaikkea kohtaan, mitä teen. Lisäksi ihana mies ja hyvät tukiverkostot. Vaatii järjestelmällisyyttä ja aikatauluttamista, mutta onnistuu.

Helppohan se yrittäjän on aikatauluttaa kun itse saa päättää aikatauluista täysin.