Uskaltaako lääkäriltä hakea psyykenlääkkeitä vakavan traumatilanteen vuoksi?

Ei ole ainakaan itselläni vaikuttanut mihinkään.

Ei kannata hakea psyykelääkettä. Terapia on paras pitkällä aikavälillä. Psyykelääke saattaa auttaa vain vähän aikaa mutta sitten isommat ongelmat voi olla edessä sen kanssa.

Useimmiten nuo lääkkeet ei ole ihan harmittomia. Vierotusoireet usein todella pahat kun alkaa pääsemään irti niistä lääkkeistä.

Kannattaa hakea, ennenkuin ongelmat pahenevat. Ei siitä mitään pahoja merkintöjä jää, kun ei niitä diagnoosejakaan tuosta vaan lätkäistä, vaan niiden tekeminen vaatii aikaa. Että jos nyt menet sinne hädässä, ei sinne laiteta, että juu, hullu se on.

Ei psyykenlääkkeitäkään pitäisi ihan tosta vaan lätkäistä, ennen kuin on tutkittu ja annettu diagnoosi.

Entä unilääkkeet + rauhoittavat? En kykene enää nukkumaan kuin pätkissä. Ennen olin sikeäuninen.

Vierailija kirjoitti:

Entä unilääkkeet + rauhoittavat? En kykene enää nukkumaan kuin pätkissä. Ennen olin sikeäuninen.

Noihin ei varmaankaan voi paljastaa olevansa itsetuhoinen?

Vierailija kirjoitti:

EiVITTUtää palsta on täynnä teitä hulluja tätejä 🤣

Samoin kuin epäempaattisia ihmisiä. Epäempaattisia taitaa olla vieläkin enemmän.

Terveystietoja ei saa luovuttaa työnantajille eikä työvoimatoimistoille eikä kenellekään muullekaan. Sitä paitsi moni työnantaja on saattanut itsekin kokea jotain vastaavaa.

Kannattaa pyytää opamoxia, itse sain sen 4 vuotta liian myöhään kun traumatila oli jo jäänyt päälle.  

Ehkä kannattaisi suoraan ottaa yhteyttä psykiatrian poliklinikalle, meillä ainakin täällä päin on päivystys puh. nro juuri tuollaisia tilanteita varten. 

En kehtaisi,

Koko maailma voi nyt pahoin ja nukkuu huonosti, ukrainalaiset tuskin lainkaan.

Nyt pitää osoittaa sisua ja sinnikkyyttä, kestän sen minkä muutkin joutuvat kestämään.

Kyseessä on akuutti traumareaktio. Ehkä otan riskin ja menen silti lääkärille. Ehken sitten enää saa töitä ja vakuutuksia, mutta elämä on aivan tuskaa ilman apuja ja ilman lähimmäisiäkin.

Todellakin nyt heti lääkäriin. Tietysti jää merkintä mitä lääkkeitä ja terapioita on aloitettu. Mutta ei niitä tietoja ilman sun lupaa jaeta mihinkään. Kannassa voit merkitä itse mihin tietoja saa/ei saa välittää.

Nykyään yleisesti ymmärtään että mielen ongelmat ovat ihan yhtä vakavasti otettavia kun vaikka reuma tai murtunut jalka, niitä pitäisi hoitaa yhtä aktiivisesti ja ilman häpeää.

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten voit tehdä kuten normaalit ihmiset eli käsitellä asiasi kuin aikuinen.

Miten aikuinen ihminen käsittelee elämänsä läheisimmän ihmisen kuoleman aikuismaisesti?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Terveystietoja ei saa luovuttaa työnantajille eikä työvoimatoimistoille eikä kenellekään muullekaan. Sitä paitsi moni työnantaja on saattanut itsekin kokea jotain vastaavaa.

Kannattaa pyytää opamoxia, itse sain sen 4 vuotta liian myöhään kun traumatila oli jo jäänyt päälle.  

Ehkä kannattaisi suoraan ottaa yhteyttä psykiatrian poliklinikalle, meillä ainakin täällä päin on päivystys puh. nro juuri tuollaisia tilanteita varten. 

Työterveydellä on oma koodistonsa jolla se varoittaa työntekijän mt-ongelmista. Sellainen henkilö voimilla hengenvaarallinen koko työyhteisöille ja monesti ulkopuolisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten voit tehdä kuten normaalit ihmiset eli käsitellä asiasi kuin aikuinen.

Miten aikuinen ihminen käsittelee elämänsä läheisimmän ihmisen kuoleman aikuismaisesti?

Ap

Kuten miljardit ihmiset ennen sinua.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on akuutti traumareaktio. Ehkä otan riskin ja menen silti lääkärille. Ehken sitten enää saa töitä ja vakuutuksia, mutta elämä on aivan tuskaa ilman apuja ja ilman lähimmäisiäkin.

Vakuutukset voi hakea nyt ku ei vielä ole diagnooseja. Yleensä ne vaikuttavat vaan terveyteen liittyvien vakuutusten saantiin.

Vierailija kirjoitti:

Y H Y Y Y Y IHAN_KAMALAN_ITKUINEN_JA_PAHA_OLO KOKO AJAN HALUAN PAYYKENLÄÄKEITÄ JA LISÄÄ KESKUSTELUAPUA Y H Y Y Y Y 😫😩😭

Olikin virhe kirjoittaa tälle korppikotkapalstalle oikeasti herkästä asiasta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveystietoja ei saa luovuttaa työnantajille eikä työvoimatoimistoille eikä kenellekään muullekaan. Sitä paitsi moni työnantaja on saattanut itsekin kokea jotain vastaavaa.

Kannattaa pyytää opamoxia, itse sain sen 4 vuotta liian myöhään kun traumatila oli jo jäänyt päälle.  

Ehkä kannattaisi suoraan ottaa yhteyttä psykiatrian poliklinikalle, meillä ainakin täällä päin on päivystys puh. nro juuri tuollaisia tilanteita varten. 

Työterveydellä on oma koodistonsa jolla se varoittaa työntekijän mt-ongelmista. Sellainen henkilö voimilla hengenvaarallinen koko työyhteisöille ja monesti ulkopuolisille.

Ok, en menekään siis lääkärille tai juttelemaan ammattiauttajan kanssa, vaikka esim. äitini neuvoi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten voit tehdä kuten normaalit ihmiset eli käsitellä asiasi kuin aikuinen.

Miten aikuinen ihminen käsittelee elämänsä läheisimmän ihmisen kuoleman aikuismaisesti?

Ap

Kuten miljardit ihmiset ennen sinua.

Kerro joku vinkki. Ei ole ennen tällaista tilannetta osunut kohdalleni. Kyseessä oli ainoa aidosti läheinen ihminen elämässäni ja häntä ei enää ole.

Ap

Kuolemaa on käsitelty taiteessa, kirjallisuudessa ym jo muutama tuhat vuotta. Sieltä kannattaa katsoa.

Virhe on ottaa tosissaan palstan neuvot, eikä kuunnella fiksuja ihmisiä jotka tuntevat sinut ja tilanteesi.