Lue keskustelun säännöt.
Lapsi "varailee" (lempi)ruokia itselleen
04.03.2022 |
Ärsyttää suunnattomasti lapsen (5v) tapa varata ja "tilata" ruokia itselleen. En tiedä mistä tämä tapa on lähtöisin, ehkä isän luolta?, tätä on nyt ollut joku puolisen vuotta.
Eli käy läpi kaappeja ja ilmoittaa "toi ja toi jogurtti on mun iltapala", " noi hedelmät syön huomenna välipalaks" ja " tuo kaupasta päärynää" jne. Miks tää ärsyttää niin paljon? 😅 ja mitä tälle voi tehdä?
Omassa lapsuudessa ei todellakaan valittu mitä syödään tai mitä vanhemmat kaupasta tuo. Yleensä siis annan esim. iltapalalla pari vaihtoehtoa joista saa valita, esim ottaako leipää vai puuroa.
Ja siis kiukustuu, jos ei saa näitä "varaamiaan" ruokia.
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hassua miten joissain perheissä riidellään ruuasta. Tai jollei jugurtteja tai banaaneja ole nimikoitu, niin joku ahmii ne kaikki heti.
Itselle täysin vierasta. Meillä on aina ollut kaapissa ruokaa ja jopa herkkuja ja jokainen on saanut syödä tarpeensa ja halunsa mukaan, ilman että on kontrolloitu ja ilman, että olisi paino- tai kariesongelmia.
Ehkä sitten joissain perheissä pitää laskea ja nimikoida ruoka-ainekset.
Onko tässä ketjussa sitten ollut montakin viestiä, jossa on sanottu, että ruuat pitää nimikoida, jotta kaikki saavat osansa?
En tiedä miten nämä varaukset sitten käytännössä toteutetaan, vai onko jääkaapin ovella turvamies (lue: kontrolloiva äiti, joka syyttää kaikesta lapsen eri osoitteessa asuvaa isää)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä ymmärrän ap.n pointin. Ei kyse ole siitä etteikö lapsi saisi syödä hedelmiä vaan siitä että
a) on olemassa kauppapäivät
b) ei kukaan varaile monen päivän päähän ruokia itselleen kuin kuningas
c) jääkaapissa olevat ruuat ovat kaikille tasapuolisesti
d) myös aikuinen haluaa syödä hedelmiä
Eli, jos ostaisin itse kaupasta jugurttia ja hedelmiä perheelle, en suostuisi siihen että joku perheestä varaisi itselleen ostosten purkuvaiheessa tyyliin "tuo on minulle varattu, syön sen tänään. Tuo on minulle varattu ja tuo, syön ne huomenna"
Eihän aikuinenkaan niin tee. Ostokset ovat koko perheelle, niitä ei korvamerkitä kenellekkään.
Tätä esiintyi meilläkin jossain määrin kun lapset olivat pieniä. Pysäytin sen heti alkuunsa, koska en halunnut että jääkaappi on täynnä korvamerkittyjä ruokia joista ei pirukaan ota selvää uskaltaako niitä edes aikuinenkaan syödä.
Myös aikuisella on oikeus syödä jääkaapin antimia ilman että hänet vedetään vastuuseen siitä että "söit jugurtin jonka varasin itselleni 3 päivää sitten". Eihän niin vain toimita.
Kierre seis ja vapauttakaa jääkaapit kaikkien käyttöön.
Niin tosiaan, aikuinenkaan ei niin tee, mutta lapsi voi tehdä. Eikä siitä ole mitään haittaa. Jos ruuat on tarkoitettu kaikille, siitähän ei ole mitään haittaa, jos lapsi varaa oman osuutensa. Mun mielestä se on ihan sama juttu kuin se, että kun käydään kaupassa, lapset aina haluavat pakata omat herkkunsa kauppakassiin ja kantaa ne itse.
Jos lapsi päättää, että syö jugurtin iltapalaksi, se on ihan ok. Jos aikuisella on jostain syystä eri mielipide iltapalan koostumuksesta, niin sitten hän kertoo sen mielipiteensä ja sitä noudatetaan. Mutta siinä ei ole kyllä mitään pahaa, että 5-vuotias lapsi päättää, minkä päärynän hän syö tai pyytää tuomaan jotain kaupasta. Mä kysyn useimpien kauppareissujen edellä lapsilta, onko jotain, mitä he haluaisivat kaupasta.
Se taas ei ole tasapuolista, että jos lapsi varailee itselleen hedelmiä ja jugurtteja monen päivän päähän ja toiset joutuvat olemaan ilman. Aikuisena näkisin asian niin että lapsi voi vaikuttaa mitä ostetaan kaupasta mutta mitään ei saa varata kaapista yksipuolisesti itselleena monen päivän päähän. Ei todellakaan se niin mene että jos ma ja pe on kauppapäivät, torstaina viimeistä hedelmää viedään eikä kukaan muu voi syödä sitä hedelmää kuin yksi perheenjäsen. Tämä on karrikoidusti kirjoitettu mutta jokainen varmaan nyt ymmärtää pointin.
Ja ylipäätään perheen ruuat on jokaiselle tarkoitettu, elämässä voi tulla vastaan sellaisia pieniä pettymyksiä, että joku muukin voi haluta viimeisen hedelmän tai että sen viimeisen hedelmän voi vaikka jakaa. Ei aina tarvitse opettaa lapselle että omassa kuplassa eletään.
Paitsi jos ostaisitte sen verran hedelmiä, että niitä riittää? Ei tarvis perheriitaa aiheuttaa hedelmistä?
No sekö sitten oikein olisi, että yksi perheestä varaa koko tertun banaaneja itselleen koska tykkää banaaneista. Omenat eivät käy tälle yhdelle, eivätkä appelsiinit. Toiset eivät voi koskea banaaneihin koska yksi on varannut ne itselleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi lienee suunnittelija luonteeltaan ja keksinyt nyt kivan uuden suunnittelukohteen. Ruoan. Eikä siinä mitään pahaa ole. .
Ei muuta pahaa paitsi pakko-oireinen vaikea persoona tulollaan, jos tuota lähtee aikuinen vielä tukemaan.
Ehkä sulta unohtui, että kyse on 5-vuotiaasta lapsesta.
Taipumus on synnynnäinen, vanhemmat voivat omalla käytöksellään edesauttaa tai tukea.
Se, että lapsi haluaa tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, ei ole oire pakko-oireisesta häiriöstä. Aikuisten pitää tehdä isoja päätöksiä, lasten päätökset ovat pieniä. Aikuiset asettavat lasten päätöksille rajat. Esim. lapsi ei päätä omaa nukkumaanmenoaikaansa tai sitä, meneekö kouluun vai ei, vaan vaikkapa sen, laittaako hän tämän vai tuon paidan, tai miksei ihan hyvin senkin, minkä päärynän hän syö välipalaksi. Useimpia lapsia ei varmastikaan kiinnosta valita tiettyä päärynää, mutta jotakuta voi kiinnostaa. Mä oon aika varma, että meilläkin on joskus kirjoitettu jonkin jugurttipurkin kylkeen nimi, kun lapsi on näin halunnut, mutta ei ole ainakaan toistaiseksi näkynyt merkkejä pakko-oireisesta häiriöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hassua miten joissain perheissä riidellään ruuasta. Tai jollei jugurtteja tai banaaneja ole nimikoitu, niin joku ahmii ne kaikki heti.
Itselle täysin vierasta. Meillä on aina ollut kaapissa ruokaa ja jopa herkkuja ja jokainen on saanut syödä tarpeensa ja halunsa mukaan, ilman että on kontrolloitu ja ilman, että olisi paino- tai kariesongelmia.
Ehkä sitten joissain perheissä pitää laskea ja nimikoida ruoka-ainekset.
Onko tässä ketjussa sitten ollut montakin viestiä, jossa on sanottu, että ruuat pitää nimikoida, jotta kaikki saavat osansa?
En tiedä miten nämä varaukset sitten käytännössä toteutetaan, vai onko jääkaapin ovella turvamies (lue: kontrolloiva äiti, joka syyttää kaikesta lapsen eri osoitteessa asuvaa isää)?
Musta tuntuu, että sä oot ymmärtänyt tämän ketjun aiheen ihan väärin. Mitä jos lukisit avauksen uudelleen, ja miksei vaikka viestitkin? Tunnut puhuvan ihan eri asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hassua miten joissain perheissä riidellään ruuasta. Tai jollei jugurtteja tai banaaneja ole nimikoitu, niin joku ahmii ne kaikki heti.
Itselle täysin vierasta. Meillä on aina ollut kaapissa ruokaa ja jopa herkkuja ja jokainen on saanut syödä tarpeensa ja halunsa mukaan, ilman että on kontrolloitu ja ilman, että olisi paino- tai kariesongelmia.
Ehkä sitten joissain perheissä pitää laskea ja nimikoida ruoka-ainekset.
Montako lasta ja minkä ikäisiä teillä on? Saattaa olla sinullakin vastassa tämä ongelma. Meillä kaksi teini-ikäistä poikaa ja kyllä heitä pitää muistuttaa, että jättäkää sitten pikkusisaruksillekin jotain tuotetta edes yksi annos. No kasvavat lapset tarvitsevat ruokaa, mutta toisten huomioon ottamistakin heille pitää opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä ymmärrän ap.n pointin. Ei kyse ole siitä etteikö lapsi saisi syödä hedelmiä vaan siitä että
a) on olemassa kauppapäivät
b) ei kukaan varaile monen päivän päähän ruokia itselleen kuin kuningas
c) jääkaapissa olevat ruuat ovat kaikille tasapuolisesti
d) myös aikuinen haluaa syödä hedelmiä
Eli, jos ostaisin itse kaupasta jugurttia ja hedelmiä perheelle, en suostuisi siihen että joku perheestä varaisi itselleen ostosten purkuvaiheessa tyyliin "tuo on minulle varattu, syön sen tänään. Tuo on minulle varattu ja tuo, syön ne huomenna"
Eihän aikuinenkaan niin tee. Ostokset ovat koko perheelle, niitä ei korvamerkitä kenellekkään.
Tätä esiintyi meilläkin jossain määrin kun lapset olivat pieniä. Pysäytin sen heti alkuunsa, koska en halunnut että jääkaappi on täynnä korvamerkittyjä ruokia joista ei pirukaan ota selvää uskaltaako niitä edes aikuinenkaan syödä.
Myös aikuisella on oikeus syödä jääkaapin antimia ilman että hänet vedetään vastuuseen siitä että "söit jugurtin jonka varasin itselleni 3 päivää sitten". Eihän niin vain toimita.
Kierre seis ja vapauttakaa jääkaapit kaikkien käyttöön.
Niin tosiaan, aikuinenkaan ei niin tee, mutta lapsi voi tehdä. Eikä siitä ole mitään haittaa. Jos ruuat on tarkoitettu kaikille, siitähän ei ole mitään haittaa, jos lapsi varaa oman osuutensa. Mun mielestä se on ihan sama juttu kuin se, että kun käydään kaupassa, lapset aina haluavat pakata omat herkkunsa kauppakassiin ja kantaa ne itse.
Jos lapsi päättää, että syö jugurtin iltapalaksi, se on ihan ok. Jos aikuisella on jostain syystä eri mielipide iltapalan koostumuksesta, niin sitten hän kertoo sen mielipiteensä ja sitä noudatetaan. Mutta siinä ei ole kyllä mitään pahaa, että 5-vuotias lapsi päättää, minkä päärynän hän syö tai pyytää tuomaan jotain kaupasta. Mä kysyn useimpien kauppareissujen edellä lapsilta, onko jotain, mitä he haluaisivat kaupasta.
Se taas ei ole tasapuolista, että jos lapsi varailee itselleen hedelmiä ja jugurtteja monen päivän päähän ja toiset joutuvat olemaan ilman. Aikuisena näkisin asian niin että lapsi voi vaikuttaa mitä ostetaan kaupasta mutta mitään ei saa varata kaapista yksipuolisesti itselleena monen päivän päähän. Ei todellakaan se niin mene että jos ma ja pe on kauppapäivät, torstaina viimeistä hedelmää viedään eikä kukaan muu voi syödä sitä hedelmää kuin yksi perheenjäsen. Tämä on karrikoidusti kirjoitettu mutta jokainen varmaan nyt ymmärtää pointin.
Ja ylipäätään perheen ruuat on jokaiselle tarkoitettu, elämässä voi tulla vastaan sellaisia pieniä pettymyksiä, että joku muukin voi haluta viimeisen hedelmän tai että sen viimeisen hedelmän voi vaikka jakaa. Ei aina tarvitse opettaa lapselle että omassa kuplassa eletään.
Paitsi jos ostaisitte sen verran hedelmiä, että niitä riittää? Ei tarvis perheriitaa aiheuttaa hedelmistä?
Ja kauppa on auki muinakin päivinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi lienee suunnittelija luonteeltaan ja keksinyt nyt kivan uuden suunnittelukohteen. Ruoan. Eikä siinä mitään pahaa ole. .
Ei muuta pahaa paitsi pakko-oireinen vaikea persoona tulollaan, jos tuota lähtee aikuinen vielä tukemaan.
Ehkä sulta unohtui, että kyse on 5-vuotiaasta lapsesta.
Taipumus on synnynnäinen, vanhemmat voivat omalla käytöksellään edesauttaa tai tukea.
Se, että lapsi haluaa tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, ei ole oire pakko-oireisesta häiriöstä. Aikuisten pitää tehdä isoja päätöksiä, lasten päätökset ovat pieniä. Aikuiset asettavat lasten päätöksille rajat. Esim. lapsi ei päätä omaa nukkumaanmenoaikaansa tai sitä, meneekö kouluun vai ei, vaan vaikkapa sen, laittaako hän tämän vai tuon paidan, tai miksei ihan hyvin senkin, minkä päärynän hän syö välipalaksi. Useimpia lapsia ei varmastikaan kiinnosta valita tiettyä päärynää, mutta jotakuta voi kiinnostaa. Mä oon aika varma, että meilläkin on joskus kirjoitettu jonkin jugurttipurkin kylkeen nimi, kun lapsi on näin halunnut, mutta ei ole ainakaan toistaiseksi näkynyt merkkejä pakko-oireisesta häiriöstä.
Suunnittelijaluonne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä ymmärrän ap.n pointin. Ei kyse ole siitä etteikö lapsi saisi syödä hedelmiä vaan siitä että
a) on olemassa kauppapäivät
b) ei kukaan varaile monen päivän päähän ruokia itselleen kuin kuningas
c) jääkaapissa olevat ruuat ovat kaikille tasapuolisesti
d) myös aikuinen haluaa syödä hedelmiä
Eli, jos ostaisin itse kaupasta jugurttia ja hedelmiä perheelle, en suostuisi siihen että joku perheestä varaisi itselleen ostosten purkuvaiheessa tyyliin "tuo on minulle varattu, syön sen tänään. Tuo on minulle varattu ja tuo, syön ne huomenna"
Eihän aikuinenkaan niin tee. Ostokset ovat koko perheelle, niitä ei korvamerkitä kenellekkään.
Tätä esiintyi meilläkin jossain määrin kun lapset olivat pieniä. Pysäytin sen heti alkuunsa, koska en halunnut että jääkaappi on täynnä korvamerkittyjä ruokia joista ei pirukaan ota selvää uskaltaako niitä edes aikuinenkaan syödä.
Myös aikuisella on oikeus syödä jääkaapin antimia ilman että hänet vedetään vastuuseen siitä että "söit jugurtin jonka varasin itselleni 3 päivää sitten". Eihän niin vain toimita.
Kierre seis ja vapauttakaa jääkaapit kaikkien käyttöön.
Niin tosiaan, aikuinenkaan ei niin tee, mutta lapsi voi tehdä. Eikä siitä ole mitään haittaa. Jos ruuat on tarkoitettu kaikille, siitähän ei ole mitään haittaa, jos lapsi varaa oman osuutensa. Mun mielestä se on ihan sama juttu kuin se, että kun käydään kaupassa, lapset aina haluavat pakata omat herkkunsa kauppakassiin ja kantaa ne itse.
Jos lapsi päättää, että syö jugurtin iltapalaksi, se on ihan ok. Jos aikuisella on jostain syystä eri mielipide iltapalan koostumuksesta, niin sitten hän kertoo sen mielipiteensä ja sitä noudatetaan. Mutta siinä ei ole kyllä mitään pahaa, että 5-vuotias lapsi päättää, minkä päärynän hän syö tai pyytää tuomaan jotain kaupasta. Mä kysyn useimpien kauppareissujen edellä lapsilta, onko jotain, mitä he haluaisivat kaupasta.
Se taas ei ole tasapuolista, että jos lapsi varailee itselleen hedelmiä ja jugurtteja monen päivän päähän ja toiset joutuvat olemaan ilman. Aikuisena näkisin asian niin että lapsi voi vaikuttaa mitä ostetaan kaupasta mutta mitään ei saa varata kaapista yksipuolisesti itselleena monen päivän päähän. Ei todellakaan se niin mene että jos ma ja pe on kauppapäivät, torstaina viimeistä hedelmää viedään eikä kukaan muu voi syödä sitä hedelmää kuin yksi perheenjäsen. Tämä on karrikoidusti kirjoitettu mutta jokainen varmaan nyt ymmärtää pointin.
Ja ylipäätään perheen ruuat on jokaiselle tarkoitettu, elämässä voi tulla vastaan sellaisia pieniä pettymyksiä, että joku muukin voi haluta viimeisen hedelmän tai että sen viimeisen hedelmän voi vaikka jakaa. Ei aina tarvitse opettaa lapselle että omassa kuplassa eletään.
Paitsi jos ostaisitte sen verran hedelmiä, että niitä riittää? Ei tarvis perheriitaa aiheuttaa hedelmistä?
No sekö sitten oikein olisi, että yksi perheestä varaa koko tertun banaaneja itselleen koska tykkää banaaneista. Omenat eivät käy tälle yhdelle, eivätkä appelsiinit. Toiset eivät voi koskea banaaneihin koska yksi on varannut ne itselleen?
Ei, vaan että banaaneja istetaan sen verran, että niitä saavat kaikki halukkaat syödä, kunnes ne loppuvat, ja sen jälkeen ei ole banaaneja. Pari banaanitonta päivääperheessä => kukaan ei kuole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hassua miten joissain perheissä riidellään ruuasta. Tai jollei jugurtteja tai banaaneja ole nimikoitu, niin joku ahmii ne kaikki heti.
Itselle täysin vierasta. Meillä on aina ollut kaapissa ruokaa ja jopa herkkuja ja jokainen on saanut syödä tarpeensa ja halunsa mukaan, ilman että on kontrolloitu ja ilman, että olisi paino- tai kariesongelmia.
Ehkä sitten joissain perheissä pitää laskea ja nimikoida ruoka-ainekset.
Montako lasta ja minkä ikäisiä teillä on? Saattaa olla sinullakin vastassa tämä ongelma. Meillä kaksi teini-ikäistä poikaa ja kyllä heitä pitää muistuttaa, että jättäkää sitten pikkusisaruksillekin jotain tuotetta edes yksi annos. No kasvavat lapset tarvitsevat ruokaa, mutta toisten huomioon ottamistakin heille pitää opettaa.
Kolme,, joista kaksi on aikuisia ja yksi abi, mutta varmaan tosiaan tilanne vielä eskaloituu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan järkyttäviä vastauksia! Palsta näyttää olevan täynnä curling-vanhempia, jotka ovat aivan pihalla lastensa kanssa. Asiantuntijoiden mukaan lapset nimenomaan EIVÄT lähtökohtaisesti kaupassa päätä, mitä ostetaan -niin kuin täällä joku ylpeänä esitteli. Totta kai järkevä vanhempi ottaa lastensa mieltymykset ja toiveet huomioon, kysyy joskus, mitä toivoo ruuaksi tms. Mutta taivas sentään: ei aikuinen kävele kaupassa lapsen perässä lapsen täyttäessä ostoskärryä.
Todellakaan ei 5-vuotias tai kukaan muukaan ala merkkailemaan jääkaapin sisätöä itselleen. Kaikki ruuat on tasapuolisesti kaikille jääkaapissa ja kun täytyy jääkaappia täydentää, mennään kauppaan. Miten pihalla ihmiset voivat vanhemmuutensa kanssa olla, olen äimistynyt. Totta kai, jos ollaan ostettu esim. herkkuja (vaikka vanukkaita jokaiselle yks tms.) niin kukaan ei syö toisen vanukasta, vaikka se olisi jääkaapissa miten pitään tahansa -silloin "merkkailu" on itsestäänselvää. Normitilanteessa ei.
Ryhdistäytyikää aikuiset. Ja ap: asia on hyvin yksinkertainen. Sanot lapselle, että ruokia ei varata. Ruuat saadaan varaamattakin. Ystävällisesti ignooraat vaan, jos jatkaa tuota, välillä tyynesti ilmoittaen, että tuo on turhaa, ruokia ei varailla.
Lukekaa alla olevat lehtijutut.
Sosiaalipsykologi kertoo, miten kasvatat lapsestasi frankensteinin hirviön:
https://www.is.fi/perhe/art-2000008621795.html
Curling-vanhemmuus:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi lienee suunnittelija luonteeltaan ja keksinyt nyt kivan uuden suunnittelukohteen. Ruoan. Eikä siinä mitään pahaa ole. .
Ei muuta pahaa paitsi pakko-oireinen vaikea persoona tulollaan, jos tuota lähtee aikuinen vielä tukemaan.
Ehkä sulta unohtui, että kyse on 5-vuotiaasta lapsesta.
Taipumus on synnynnäinen, vanhemmat voivat omalla käytöksellään edesauttaa tai tukea.
Tässä aikuinen on luonut lapselle pelkoa ja ahdistusta, että jää ilman ruokaa. Eli aikuinen luo pohjaa ahdistukseen, jota pakko-oireet ovat. Lisäksi luo syömishäiriön.
Lapselle pitää luoda turvaa niin ettei Tarvitse pelätä jäävänsä ilman. Se varailu kertoo pelosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä ymmärrän ap.n pointin. Ei kyse ole siitä etteikö lapsi saisi syödä hedelmiä vaan siitä että
a) on olemassa kauppapäivät
b) ei kukaan varaile monen päivän päähän ruokia itselleen kuin kuningas
c) jääkaapissa olevat ruuat ovat kaikille tasapuolisesti
d) myös aikuinen haluaa syödä hedelmiä
Eli, jos ostaisin itse kaupasta jugurttia ja hedelmiä perheelle, en suostuisi siihen että joku perheestä varaisi itselleen ostosten purkuvaiheessa tyyliin "tuo on minulle varattu, syön sen tänään. Tuo on minulle varattu ja tuo, syön ne huomenna"
Eihän aikuinenkaan niin tee. Ostokset ovat koko perheelle, niitä ei korvamerkitä kenellekkään.
Tätä esiintyi meilläkin jossain määrin kun lapset olivat pieniä. Pysäytin sen heti alkuunsa, koska en halunnut että jääkaappi on täynnä korvamerkittyjä ruokia joista ei pirukaan ota selvää uskaltaako niitä edes aikuinenkaan syödä.
Myös aikuisella on oikeus syödä jääkaapin antimia ilman että hänet vedetään vastuuseen siitä että "söit jugurtin jonka varasin itselleni 3 päivää sitten". Eihän niin vain toimita.
Kierre seis ja vapauttakaa jääkaapit kaikkien käyttöön.
Niin tosiaan, aikuinenkaan ei niin tee, mutta lapsi voi tehdä. Eikä siitä ole mitään haittaa. Jos ruuat on tarkoitettu kaikille, siitähän ei ole mitään haittaa, jos lapsi varaa oman osuutensa. Mun mielestä se on ihan sama juttu kuin se, että kun käydään kaupassa, lapset aina haluavat pakata omat herkkunsa kauppakassiin ja kantaa ne itse.
Jos lapsi päättää, että syö jugurtin iltapalaksi, se on ihan ok. Jos aikuisella on jostain syystä eri mielipide iltapalan koostumuksesta, niin sitten hän kertoo sen mielipiteensä ja sitä noudatetaan. Mutta siinä ei ole kyllä mitään pahaa, että 5-vuotias lapsi päättää, minkä päärynän hän syö tai pyytää tuomaan jotain kaupasta. Mä kysyn useimpien kauppareissujen edellä lapsilta, onko jotain, mitä he haluaisivat kaupasta.
Se taas ei ole tasapuolista, että jos lapsi varailee itselleen hedelmiä ja jugurtteja monen päivän päähän ja toiset joutuvat olemaan ilman. Aikuisena näkisin asian niin että lapsi voi vaikuttaa mitä ostetaan kaupasta mutta mitään ei saa varata kaapista yksipuolisesti itselleena monen päivän päähän. Ei todellakaan se niin mene että jos ma ja pe on kauppapäivät, torstaina viimeistä hedelmää viedään eikä kukaan muu voi syödä sitä hedelmää kuin yksi perheenjäsen. Tämä on karrikoidusti kirjoitettu mutta jokainen varmaan nyt ymmärtää pointin.
Ja ylipäätään perheen ruuat on jokaiselle tarkoitettu, elämässä voi tulla vastaan sellaisia pieniä pettymyksiä, että joku muukin voi haluta viimeisen hedelmän tai että sen viimeisen hedelmän voi vaikka jakaa. Ei aina tarvitse opettaa lapselle että omassa kuplassa eletään.
Paitsi jos ostaisitte sen verran hedelmiä, että niitä riittää? Ei tarvis perheriitaa aiheuttaa hedelmistä?
No sekö sitten oikein olisi, että yksi perheestä varaa koko tertun banaaneja itselleen koska tykkää banaaneista. Omenat eivät käy tälle yhdelle, eivätkä appelsiinit. Toiset eivät voi koskea banaaneihin koska yksi on varannut ne itselleen?
Ei, vaan että banaaneja istetaan sen verran, että niitä saavat kaikki halukkaat syödä, kunnes ne loppuvat, ja sen jälkeen ei ole banaaneja. Pari banaanitonta päivääperheessä => kukaan ei kuole.
Jos yksi varaa kaikki itselleen, niin se on ihan samakuinka paljon banaaneja on ostettu. Ja täällä vähän vihjailtu että kuolema lähes koittaa jos lapsi ei saa juuri sitä mitä haluaa silloin kun haluaa.
Oijoi, elämä on julmaa...isä söi vanukkaan ja äiti söi lapsen päärynän.
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttäviä vastauksia! Palsta näyttää olevan täynnä curling-vanhempia, jotka ovat aivan pihalla lastensa kanssa. Asiantuntijoiden mukaan lapset nimenomaan EIVÄT lähtökohtaisesti kaupassa päätä, mitä ostetaan -niin kuin täällä joku ylpeänä esitteli. Totta kai järkevä vanhempi ottaa lastensa mieltymykset ja toiveet huomioon, kysyy joskus, mitä toivoo ruuaksi tms. Mutta taivas sentään: ei aikuinen kävele kaupassa lapsen perässä lapsen täyttäessä ostoskärryä.
Todellakaan ei 5-vuotias tai kukaan muukaan ala merkkailemaan jääkaapin sisätöä itselleen. Kaikki ruuat on tasapuolisesti kaikille jääkaapissa ja kun täytyy jääkaappia täydentää, mennään kauppaan. Miten pihalla ihmiset voivat vanhemmuutensa kanssa olla, olen äimistynyt. Totta kai, jos ollaan ostettu esim. herkkuja (vaikka vanukkaita jokaiselle yks tms.) niin kukaan ei syö toisen vanukasta, vaikka se olisi jääkaapissa miten pitään tahansa -silloin "merkkailu" on itsestäänselvää. Normitilanteessa ei.
Ryhdistäytyikää aikuiset. Ja ap: asia on hyvin yksinkertainen. Sanot lapselle, että ruokia ei varata. Ruuat saadaan varaamattakin. Ystävällisesti ignooraat vaan, jos jatkaa tuota, välillä tyynesti ilmoittaen, että tuo on turhaa, ruokia ei varailla.
Lukekaa alla olevat lehtijutut.
Sosiaalipsykologi kertoo, miten kasvatat lapsestasi frankensteinin hirviön:
https://www.is.fi/perhe/art-2000008621795.html
Curling-vanhemmuus:
No nyt tuli järjen ääni. Ei todellakaan kukaan perheen jäsenistä varaile ruokia toisten ylitse. Perheessä on kaikki tasavertaisia. Olen myös aivan hämmästynyt miten lapsia nykyaikana kasvatetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä ymmärrän ap.n pointin. Ei kyse ole siitä etteikö lapsi saisi syödä hedelmiä vaan siitä että
a) on olemassa kauppapäivät
b) ei kukaan varaile monen päivän päähän ruokia itselleen kuin kuningas
c) jääkaapissa olevat ruuat ovat kaikille tasapuolisesti
d) myös aikuinen haluaa syödä hedelmiä
Eli, jos ostaisin itse kaupasta jugurttia ja hedelmiä perheelle, en suostuisi siihen että joku perheestä varaisi itselleen ostosten purkuvaiheessa tyyliin "tuo on minulle varattu, syön sen tänään. Tuo on minulle varattu ja tuo, syön ne huomenna"
Eihän aikuinenkaan niin tee. Ostokset ovat koko perheelle, niitä ei korvamerkitä kenellekkään.
Tätä esiintyi meilläkin jossain määrin kun lapset olivat pieniä. Pysäytin sen heti alkuunsa, koska en halunnut että jääkaappi on täynnä korvamerkittyjä ruokia joista ei pirukaan ota selvää uskaltaako niitä edes aikuinenkaan syödä.
Myös aikuisella on oikeus syödä jääkaapin antimia ilman että hänet vedetään vastuuseen siitä että "söit jugurtin jonka varasin itselleni 3 päivää sitten". Eihän niin vain toimita.
Kierre seis ja vapauttakaa jääkaapit kaikkien käyttöön.
Niin tosiaan, aikuinenkaan ei niin tee, mutta lapsi voi tehdä. Eikä siitä ole mitään haittaa. Jos ruuat on tarkoitettu kaikille, siitähän ei ole mitään haittaa, jos lapsi varaa oman osuutensa. Mun mielestä se on ihan sama juttu kuin se, että kun käydään kaupassa, lapset aina haluavat pakata omat herkkunsa kauppakassiin ja kantaa ne itse.
Jos lapsi päättää, että syö jugurtin iltapalaksi, se on ihan ok. Jos aikuisella on jostain syystä eri mielipide iltapalan koostumuksesta, niin sitten hän kertoo sen mielipiteensä ja sitä noudatetaan. Mutta siinä ei ole kyllä mitään pahaa, että 5-vuotias lapsi päättää, minkä päärynän hän syö tai pyytää tuomaan jotain kaupasta. Mä kysyn useimpien kauppareissujen edellä lapsilta, onko jotain, mitä he haluaisivat kaupasta.
Se taas ei ole tasapuolista, että jos lapsi varailee itselleen hedelmiä ja jugurtteja monen päivän päähän ja toiset joutuvat olemaan ilman. Aikuisena näkisin asian niin että lapsi voi vaikuttaa mitä ostetaan kaupasta mutta mitään ei saa varata kaapista yksipuolisesti itselleena monen päivän päähän. Ei todellakaan se niin mene että jos ma ja pe on kauppapäivät, torstaina viimeistä hedelmää viedään eikä kukaan muu voi syödä sitä hedelmää kuin yksi perheenjäsen. Tämä on karrikoidusti kirjoitettu mutta jokainen varmaan nyt ymmärtää pointin.
Ja ylipäätään perheen ruuat on jokaiselle tarkoitettu, elämässä voi tulla vastaan sellaisia pieniä pettymyksiä, että joku muukin voi haluta viimeisen hedelmän tai että sen viimeisen hedelmän voi vaikka jakaa. Ei aina tarvitse opettaa lapselle että omassa kuplassa eletään.
Paitsi jos ostaisitte sen verran hedelmiä, että niitä riittää? Ei tarvis perheriitaa aiheuttaa hedelmistä?
No sekö sitten oikein olisi, että yksi perheestä varaa koko tertun banaaneja itselleen koska tykkää banaaneista. Omenat eivät käy tälle yhdelle, eivätkä appelsiinit. Toiset eivät voi koskea banaaneihin koska yksi on varannut ne itselleen?
On oikein. Ostan sitten kaksi terttua banaaneja eikä ole pakko syödä omenia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hassua miten joissain perheissä riidellään ruuasta. Tai jollei jugurtteja tai banaaneja ole nimikoitu, niin joku ahmii ne kaikki heti.
Itselle täysin vierasta. Meillä on aina ollut kaapissa ruokaa ja jopa herkkuja ja jokainen on saanut syödä tarpeensa ja halunsa mukaan, ilman että on kontrolloitu ja ilman, että olisi paino- tai kariesongelmia.
Ehkä sitten joissain perheissä pitää laskea ja nimikoida ruoka-ainekset.
Onko tässä ketjussa sitten ollut montakin viestiä, jossa on sanottu, että ruuat pitää nimikoida, jotta kaikki saavat osansa?
En tiedä miten nämä varaukset sitten käytännössä toteutetaan, vai onko jääkaapin ovella turvamies (lue: kontrolloiva äiti, joka syyttää kaikesta lapsen eri osoitteessa asuvaa isää)?
Musta tuntuu, että sä oot ymmärtänyt tämän ketjun aiheen ihan väärin. Mitä jos lukisit avauksen uudelleen, ja miksei vaikka viestitkin? Tunnut puhuvan ihan eri asiasta.
Täällä aika moni muu puhuu ihan eri asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä ymmärrän ap.n pointin. Ei kyse ole siitä etteikö lapsi saisi syödä hedelmiä vaan siitä että
a) on olemassa kauppapäivät
b) ei kukaan varaile monen päivän päähän ruokia itselleen kuin kuningas
c) jääkaapissa olevat ruuat ovat kaikille tasapuolisesti
d) myös aikuinen haluaa syödä hedelmiä
Eli, jos ostaisin itse kaupasta jugurttia ja hedelmiä perheelle, en suostuisi siihen että joku perheestä varaisi itselleen ostosten purkuvaiheessa tyyliin "tuo on minulle varattu, syön sen tänään. Tuo on minulle varattu ja tuo, syön ne huomenna"
Eihän aikuinenkaan niin tee. Ostokset ovat koko perheelle, niitä ei korvamerkitä kenellekkään.
Tätä esiintyi meilläkin jossain määrin kun lapset olivat pieniä. Pysäytin sen heti alkuunsa, koska en halunnut että jääkaappi on täynnä korvamerkittyjä ruokia joista ei pirukaan ota selvää uskaltaako niitä edes aikuinenkaan syödä.
Myös aikuisella on oikeus syödä jääkaapin antimia ilman että hänet vedetään vastuuseen siitä että "söit jugurtin jonka varasin itselleni 3 päivää sitten". Eihän niin vain toimita.
Kierre seis ja vapauttakaa jääkaapit kaikkien käyttöön.
Niin tosiaan, aikuinenkaan ei niin tee, mutta lapsi voi tehdä. Eikä siitä ole mitään haittaa. Jos ruuat on tarkoitettu kaikille, siitähän ei ole mitään haittaa, jos lapsi varaa oman osuutensa. Mun mielestä se on ihan sama juttu kuin se, että kun käydään kaupassa, lapset aina haluavat pakata omat herkkunsa kauppakassiin ja kantaa ne itse.
Jos lapsi päättää, että syö jugurtin iltapalaksi, se on ihan ok. Jos aikuisella on jostain syystä eri mielipide iltapalan koostumuksesta, niin sitten hän kertoo sen mielipiteensä ja sitä noudatetaan. Mutta siinä ei ole kyllä mitään pahaa, että 5-vuotias lapsi päättää, minkä päärynän hän syö tai pyytää tuomaan jotain kaupasta. Mä kysyn useimpien kauppareissujen edellä lapsilta, onko jotain, mitä he haluaisivat kaupasta.
Se taas ei ole tasapuolista, että jos lapsi varailee itselleen hedelmiä ja jugurtteja monen päivän päähän ja toiset joutuvat olemaan ilman. Aikuisena näkisin asian niin että lapsi voi vaikuttaa mitä ostetaan kaupasta mutta mitään ei saa varata kaapista yksipuolisesti itselleena monen päivän päähän. Ei todellakaan se niin mene että jos ma ja pe on kauppapäivät, torstaina viimeistä hedelmää viedään eikä kukaan muu voi syödä sitä hedelmää kuin yksi perheenjäsen. Tämä on karrikoidusti kirjoitettu mutta jokainen varmaan nyt ymmärtää pointin.
Ja ylipäätään perheen ruuat on jokaiselle tarkoitettu, elämässä voi tulla vastaan sellaisia pieniä pettymyksiä, että joku muukin voi haluta viimeisen hedelmän tai että sen viimeisen hedelmän voi vaikka jakaa. Ei aina tarvitse opettaa lapselle että omassa kuplassa eletään.
Paitsi jos ostaisitte sen verran hedelmiä, että niitä riittää? Ei tarvis perheriitaa aiheuttaa hedelmistä?
No sekö sitten oikein olisi, että yksi perheestä varaa koko tertun banaaneja itselleen koska tykkää banaaneista. Omenat eivät käy tälle yhdelle, eivätkä appelsiinit. Toiset eivät voi koskea banaaneihin koska yksi on varannut ne itselleen?
Ei, vaan että banaaneja istetaan sen verran, että niitä saavat kaikki halukkaat syödä, kunnes ne loppuvat, ja sen jälkeen ei ole banaaneja. Pari banaanitonta päivääperheessä => kukaan ei kuole.
On taas aikoihin eletty että lapsi määrää paljonko banaaneja ostetaan kaupasta että muutkin niitä saavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä et voi sanoa lapselle, että ne ruuat on yhteisiä eikä niitä voi varailla? Kyseessä kumminkin vasta viisivuotias, ihan pieni jolle kuuluu aikuisen kertoa mitä tehdään ja miksi.
Miksei lapsi saa valita tai varata? Varaaminenkin on hassua, meillä lapsi tietää, että jogurtti ja hedelmät on hänelle. On saanut ne jopa itse valita.
Miksi lapsen pitää pelätä, ettei saa jogurtti? Kuka sen syö.
Jos nyt puhutaan normaalista perheestä, jossa lapsi ei näe nälkää eikä häntä kiusata aikuisen toimesta, niin eihän tuollainen varailu nyt normaalia/hyväksyttävää käytöstä ole. Ihan samalla tavalla ne ruuat siellä jääkaapissa on myös muiden perheenjäsenten, eikä niitä voi huutokaupalla varailla.
Olen kasvattanut neljä lasta, eikä meillä ikinä ole kukaan varaillut yhtään mitään. Aina on jokainen saanut syödäkseen, ja ihan tasapuolisesti yhtäpaljon ilman varailujakin. On ihan eri asia jo kaupassa kysyä lapselta, mitä tämä haluaisi välipalaksi tai millaista jogurttia söisi, kuin se että kotona aletaan varailemaan tuota ja tuota ylitse muiden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä ymmärrän ap.n pointin. Ei kyse ole siitä etteikö lapsi saisi syödä hedelmiä vaan siitä että
a) on olemassa kauppapäivät
b) ei kukaan varaile monen päivän päähän ruokia itselleen kuin kuningas
c) jääkaapissa olevat ruuat ovat kaikille tasapuolisesti
d) myös aikuinen haluaa syödä hedelmiä
Eli, jos ostaisin itse kaupasta jugurttia ja hedelmiä perheelle, en suostuisi siihen että joku perheestä varaisi itselleen ostosten purkuvaiheessa tyyliin "tuo on minulle varattu, syön sen tänään. Tuo on minulle varattu ja tuo, syön ne huomenna"
Eihän aikuinenkaan niin tee. Ostokset ovat koko perheelle, niitä ei korvamerkitä kenellekkään.
Tätä esiintyi meilläkin jossain määrin kun lapset olivat pieniä. Pysäytin sen heti alkuunsa, koska en halunnut että jääkaappi on täynnä korvamerkittyjä ruokia joista ei pirukaan ota selvää uskaltaako niitä edes aikuinenkaan syödä.
Myös aikuisella on oikeus syödä jääkaapin antimia ilman että hänet vedetään vastuuseen siitä että "söit jugurtin jonka varasin itselleni 3 päivää sitten". Eihän niin vain toimita.
Kierre seis ja vapauttakaa jääkaapit kaikkien käyttöön.
Niin tosiaan, aikuinenkaan ei niin tee, mutta lapsi voi tehdä. Eikä siitä ole mitään haittaa. Jos ruuat on tarkoitettu kaikille, siitähän ei ole mitään haittaa, jos lapsi varaa oman osuutensa. Mun mielestä se on ihan sama juttu kuin se, että kun käydään kaupassa, lapset aina haluavat pakata omat herkkunsa kauppakassiin ja kantaa ne itse.
Jos lapsi päättää, että syö jugurtin iltapalaksi, se on ihan ok. Jos aikuisella on jostain syystä eri mielipide iltapalan koostumuksesta, niin sitten hän kertoo sen mielipiteensä ja sitä noudatetaan. Mutta siinä ei ole kyllä mitään pahaa, että 5-vuotias lapsi päättää, minkä päärynän hän syö tai pyytää tuomaan jotain kaupasta. Mä kysyn useimpien kauppareissujen edellä lapsilta, onko jotain, mitä he haluaisivat kaupasta.
Se taas ei ole tasapuolista, että jos lapsi varailee itselleen hedelmiä ja jugurtteja monen päivän päähän ja toiset joutuvat olemaan ilman. Aikuisena näkisin asian niin että lapsi voi vaikuttaa mitä ostetaan kaupasta mutta mitään ei saa varata kaapista yksipuolisesti itselleena monen päivän päähän. Ei todellakaan se niin mene että jos ma ja pe on kauppapäivät, torstaina viimeistä hedelmää viedään eikä kukaan muu voi syödä sitä hedelmää kuin yksi perheenjäsen. Tämä on karrikoidusti kirjoitettu mutta jokainen varmaan nyt ymmärtää pointin.
Ja ylipäätään perheen ruuat on jokaiselle tarkoitettu, elämässä voi tulla vastaan sellaisia pieniä pettymyksiä, että joku muukin voi haluta viimeisen hedelmän tai että sen viimeisen hedelmän voi vaikka jakaa. Ei aina tarvitse opettaa lapselle että omassa kuplassa eletään.
Paitsi jos ostaisitte sen verran hedelmiä, että niitä riittää? Ei tarvis perheriitaa aiheuttaa hedelmistä?
No sekö sitten oikein olisi, että yksi perheestä varaa koko tertun banaaneja itselleen koska tykkää banaaneista. Omenat eivät käy tälle yhdelle, eivätkä appelsiinit. Toiset eivät voi koskea banaaneihin koska yksi on varannut ne itselleen?
Ei, vaan että banaaneja istetaan sen verran, että niitä saavat kaikki halukkaat syödä, kunnes ne loppuvat, ja sen jälkeen ei ole banaaneja. Pari banaanitonta päivääperheessä => kukaan ei kuole.
Jos yksi varaa kaikki itselleen, niin se on ihan samakuinka paljon banaaneja on ostettu. Ja täällä vähän vihjailtu että kuolema lähes koittaa jos lapsi ei saa juuri sitä mitä haluaa silloin kun haluaa.
Oijoi, elämä on julmaa...isä söi vanukkaan ja äiti söi lapsen päärynän.
Mitään varaus- tai kiintiöjärjestelmää ei ole käytössä, vaan banaaneja syödään sitä mukaa kuin on perheenjäsenillä tarvetta.
Olenko curling-vanhempi, kun en kiintiöi banaaneja ja vanukkaita. Niitä ostetaan jokin määrä, ja siitäpä voivat halukkaat syödä, kunnes loppuvat.
Mutta: te, joilla perheenjäsenissä ilmenee tällaista holtittomuutta, että ilman kontrollia joku syö jokaisen sisääntulevan banaaninipun ja vanukkaan, niin varmasti teidän pitää suunnitella kiintiö- ja varausjärjestelmä.
Kuulemani mukaan vangit tekevät tuollaista varailua.
Kyllä meillä on lasten ruuat etusijalla. Aikuisella on mieliteoissaan aina valta ja mahdollisuus vaikuttaa. Olisi todella outoa, kos söisin lapsen toivoman viimeisen päärynän.