Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi "varailee" (lempi)ruokia itselleen
04.03.2022 |
Ärsyttää suunnattomasti lapsen (5v) tapa varata ja "tilata" ruokia itselleen. En tiedä mistä tämä tapa on lähtöisin, ehkä isän luolta?, tätä on nyt ollut joku puolisen vuotta.
Eli käy läpi kaappeja ja ilmoittaa "toi ja toi jogurtti on mun iltapala", " noi hedelmät syön huomenna välipalaks" ja " tuo kaupasta päärynää" jne. Miks tää ärsyttää niin paljon? 😅 ja mitä tälle voi tehdä?
Omassa lapsuudessa ei todellakaan valittu mitä syödään tai mitä vanhemmat kaupasta tuo. Yleensä siis annan esim. iltapalalla pari vaihtoehtoa joista saa valita, esim ottaako leipää vai puuroa.
Ja siis kiukustuu, jos ei saa näitä "varaamiaan" ruokia.
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä ymmärrän ap.n pointin. Ei kyse ole siitä etteikö lapsi saisi syödä hedelmiä vaan siitä että
a) on olemassa kauppapäivät
b) ei kukaan varaile monen päivän päähän ruokia itselleen kuin kuningas
c) jääkaapissa olevat ruuat ovat kaikille tasapuolisesti
d) myös aikuinen haluaa syödä hedelmiä
Eli, jos ostaisin itse kaupasta jugurttia ja hedelmiä perheelle, en suostuisi siihen että joku perheestä varaisi itselleen ostosten purkuvaiheessa tyyliin "tuo on minulle varattu, syön sen tänään. Tuo on minulle varattu ja tuo, syön ne huomenna"
Eihän aikuinenkaan niin tee. Ostokset ovat koko perheelle, niitä ei korvamerkitä kenellekkään.
Tätä esiintyi meilläkin jossain määrin kun lapset olivat pieniä. Pysäytin sen heti alkuunsa, koska en halunnut että jääkaappi on täynnä korvamerkittyjä ruokia joista ei pirukaan ota selvää uskaltaako niitä edes aikuinenkaan syödä.
Myös aikuisella on oikeus syödä jääkaapin antimia ilman että hänet vedetään vastuuseen siitä että "söit jugurtin jonka varasin itselleni 3 päivää sitten". Eihän niin vain toimita.
Kierre seis ja vapauttakaa jääkaapit kaikkien käyttöön.
Niin tosiaan, aikuinenkaan ei niin tee, mutta lapsi voi tehdä. Eikä siitä ole mitään haittaa. Jos ruuat on tarkoitettu kaikille, siitähän ei ole mitään haittaa, jos lapsi varaa oman osuutensa. Mun mielestä se on ihan sama juttu kuin se, että kun käydään kaupassa, lapset aina haluavat pakata omat herkkunsa kauppakassiin ja kantaa ne itse.
Jos lapsi päättää, että syö jugurtin iltapalaksi, se on ihan ok. Jos aikuisella on jostain syystä eri mielipide iltapalan koostumuksesta, niin sitten hän kertoo sen mielipiteensä ja sitä noudatetaan. Mutta siinä ei ole kyllä mitään pahaa, että 5-vuotias lapsi päättää, minkä päärynän hän syö tai pyytää tuomaan jotain kaupasta. Mä kysyn useimpien kauppareissujen edellä lapsilta, onko jotain, mitä he haluaisivat kaupasta.
Se taas ei ole tasapuolista, että jos lapsi varailee itselleen hedelmiä ja jugurtteja monen päivän päähän ja toiset joutuvat olemaan ilman. Aikuisena näkisin asian niin että lapsi voi vaikuttaa mitä ostetaan kaupasta mutta mitään ei saa varata kaapista yksipuolisesti itselleena monen päivän päähän. Ei todellakaan se niin mene että jos ma ja pe on kauppapäivät, torstaina viimeistä hedelmää viedään eikä kukaan muu voi syödä sitä hedelmää kuin yksi perheenjäsen. Tämä on karrikoidusti kirjoitettu mutta jokainen varmaan nyt ymmärtää pointin.
Ja ylipäätään perheen ruuat on jokaiselle tarkoitettu, elämässä voi tulla vastaan sellaisia pieniä pettymyksiä, että joku muukin voi haluta viimeisen hedelmän tai että sen viimeisen hedelmän voi vaikka jakaa. Ei aina tarvitse opettaa lapselle että omassa kuplassa eletään.
Paitsi jos ostaisitte sen verran hedelmiä, että niitä riittää? Ei tarvis perheriitaa aiheuttaa hedelmistä?
No sekö sitten oikein olisi, että yksi perheestä varaa koko tertun banaaneja itselleen koska tykkää banaaneista. Omenat eivät käy tälle yhdelle, eivätkä appelsiinit. Toiset eivät voi koskea banaaneihin koska yksi on varannut ne itselleen?
Meillä yksi lapsista todella varaa banaanitertun itselleen, hän kun ei allergian vuoksi voi muita hedelmiä syödä. Kauhistuttavaa, mutta totta. Palstan sääntöjen mukaan lapsen pitää ottaa appelsiini, vaikka se aiheuttaisi anafylaktisen shokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä ymmärrän ap.n pointin. Ei kyse ole siitä etteikö lapsi saisi syödä hedelmiä vaan siitä että
a) on olemassa kauppapäivät
b) ei kukaan varaile monen päivän päähän ruokia itselleen kuin kuningas
c) jääkaapissa olevat ruuat ovat kaikille tasapuolisesti
d) myös aikuinen haluaa syödä hedelmiä
Eli, jos ostaisin itse kaupasta jugurttia ja hedelmiä perheelle, en suostuisi siihen että joku perheestä varaisi itselleen ostosten purkuvaiheessa tyyliin "tuo on minulle varattu, syön sen tänään. Tuo on minulle varattu ja tuo, syön ne huomenna"
Eihän aikuinenkaan niin tee. Ostokset ovat koko perheelle, niitä ei korvamerkitä kenellekkään.
Tätä esiintyi meilläkin jossain määrin kun lapset olivat pieniä. Pysäytin sen heti alkuunsa, koska en halunnut että jääkaappi on täynnä korvamerkittyjä ruokia joista ei pirukaan ota selvää uskaltaako niitä edes aikuinenkaan syödä.
Myös aikuisella on oikeus syödä jääkaapin antimia ilman että hänet vedetään vastuuseen siitä että "söit jugurtin jonka varasin itselleni 3 päivää sitten". Eihän niin vain toimita.
Kierre seis ja vapauttakaa jääkaapit kaikkien käyttöön.
Niin tosiaan, aikuinenkaan ei niin tee, mutta lapsi voi tehdä. Eikä siitä ole mitään haittaa. Jos ruuat on tarkoitettu kaikille, siitähän ei ole mitään haittaa, jos lapsi varaa oman osuutensa. Mun mielestä se on ihan sama juttu kuin se, että kun käydään kaupassa, lapset aina haluavat pakata omat herkkunsa kauppakassiin ja kantaa ne itse.
Jos lapsi päättää, että syö jugurtin iltapalaksi, se on ihan ok. Jos aikuisella on jostain syystä eri mielipide iltapalan koostumuksesta, niin sitten hän kertoo sen mielipiteensä ja sitä noudatetaan. Mutta siinä ei ole kyllä mitään pahaa, että 5-vuotias lapsi päättää, minkä päärynän hän syö tai pyytää tuomaan jotain kaupasta. Mä kysyn useimpien kauppareissujen edellä lapsilta, onko jotain, mitä he haluaisivat kaupasta.
Se taas ei ole tasapuolista, että jos lapsi varailee itselleen hedelmiä ja jugurtteja monen päivän päähän ja toiset joutuvat olemaan ilman. Aikuisena näkisin asian niin että lapsi voi vaikuttaa mitä ostetaan kaupasta mutta mitään ei saa varata kaapista yksipuolisesti itselleena monen päivän päähän. Ei todellakaan se niin mene että jos ma ja pe on kauppapäivät, torstaina viimeistä hedelmää viedään eikä kukaan muu voi syödä sitä hedelmää kuin yksi perheenjäsen. Tämä on karrikoidusti kirjoitettu mutta jokainen varmaan nyt ymmärtää pointin.
Ja ylipäätään perheen ruuat on jokaiselle tarkoitettu, elämässä voi tulla vastaan sellaisia pieniä pettymyksiä, että joku muukin voi haluta viimeisen hedelmän tai että sen viimeisen hedelmän voi vaikka jakaa. Ei aina tarvitse opettaa lapselle että omassa kuplassa eletään.
Paitsi jos ostaisitte sen verran hedelmiä, että niitä riittää? Ei tarvis perheriitaa aiheuttaa hedelmistä?
No sekö sitten oikein olisi, että yksi perheestä varaa koko tertun banaaneja itselleen koska tykkää banaaneista. Omenat eivät käy tälle yhdelle, eivätkä appelsiinit. Toiset eivät voi koskea banaaneihin koska yksi on varannut ne itselleen?
Ei, vaan että banaaneja istetaan sen verran, että niitä saavat kaikki halukkaat syödä, kunnes ne loppuvat, ja sen jälkeen ei ole banaaneja. Pari banaanitonta päivääperheessä => kukaan ei kuole.
On taas aikoihin eletty että lapsi määrää paljonko banaaneja ostetaan kaupasta että muutkin niitä saavat.
Huom, meillä ei ole koskaan ollut ongelmaa, että joku vetäisi kaikki sisääntulevat banaanitertut. Joku syö banaaneja, joku päärynöitä, ei ole koskaan ollut ongelma. Hyvä, että syövät hedelmiä. Kaapissa on aina jotain hedelmiä, mitä saa ottaa.
On muuten köyhää, jos pitää banaanit nimikoida.
Vierailija kirjoitti:
Yksikään 5-vuotias ei varailisi seuraavan päivän ruokia, ellei pelkäisi jäävänsä ilman. Sen sijaan että ap täällä kyselee, miksi hän ei keskustele lapsen isän kanssa siitä, onko molemmissa kodeissa tarpeeksi ruokaa? Voiko lapsi luottaa siihen, että saa ruokaa tarpeeksi säännöllisesti?
Juuri näin.
Paitsi ap:n teoria on, että lapsi on isältään oppinut tällaisen vastenmielisen ja ärsyttävän tavan.
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttäviä vastauksia! Palsta näyttää olevan täynnä curling-vanhempia, jotka ovat aivan pihalla lastensa kanssa. Asiantuntijoiden mukaan lapset nimenomaan EIVÄT lähtökohtaisesti kaupassa päätä, mitä ostetaan -niin kuin täällä joku ylpeänä esitteli. Totta kai järkevä vanhempi ottaa lastensa mieltymykset ja toiveet huomioon, kysyy joskus, mitä toivoo ruuaksi tms. Mutta taivas sentään: ei aikuinen kävele kaupassa lapsen perässä lapsen täyttäessä ostoskärryä.
Todellakaan ei 5-vuotias tai kukaan muukaan ala merkkailemaan jääkaapin sisätöä itselleen. Kaikki ruuat on tasapuolisesti kaikille jääkaapissa ja kun täytyy jääkaappia täydentää, mennään kauppaan. Miten pihalla ihmiset voivat vanhemmuutensa kanssa olla, olen äimistynyt. Totta kai, jos ollaan ostettu esim. herkkuja (vaikka vanukkaita jokaiselle yks tms.) niin kukaan ei syö toisen vanukasta, vaikka se olisi jääkaapissa miten pitään tahansa -silloin "merkkailu" on itsestäänselvää. Normitilanteessa ei.
Ryhdistäytyikää aikuiset. Ja ap: asia on hyvin yksinkertainen. Sanot lapselle, että ruokia ei varata. Ruuat saadaan varaamattakin. Ystävällisesti ignooraat vaan, jos jatkaa tuota, välillä tyynesti ilmoittaen, että tuo on turhaa, ruokia ei varailla.
Lukekaa alla olevat lehtijutut.
Sosiaalipsykologi kertoo, miten kasvatat lapsestasi frankensteinin hirviön:
https://www.is.fi/perhe/art-2000008621795.html
Curling-vanhemmuus:
Missä täällä on viest, jossa lapsi päättää mitä kaupasta ostetaan?
Curlingia ei todellakaan ole se, että lapsi kokee voivansa luottaa saavansa päärynän ilman että sen itselleen varaa. Kyse on perusturvasta, siitä että voi luottaa vanhempiinsa ja saa päättää edes pienistä asioista elämässään.
Ap sano lapselle, että saat sen haluamasi päärynän nyt ja huomennakin niitä on jäljellä. Ei tarvitse pelätä. Äiti ei niitä sinun edestäsi syö.
Perheessä on vain 2 jäsentä eli lapsi ja äiti ja silti lapsi kokee tarvetta varata ruokia. Minusta tässä on jotain todella outoa! Kaikesta päätelleen ap päättää, että hän syö hyvänmakuiset ruuat, lapsi kaurapuuroa.
Meillä on 3 lasta ja ruokaa ostetaan niin paljon, että kaikille riittää kaikkea eikä kenenkään tarvitse syödä hedelmän tilalla härkäpapurouhetta siksi, että hedelmät on loppu. Kaupassa käydään kahdesti viikossa, ei joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko banaanit niin hyviä että niitä pitää varata itselleen.
Maistuvat joskus tosi pahalta,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä et voi sanoa lapselle, että ne ruuat on yhteisiä eikä niitä voi varailla? Kyseessä kumminkin vasta viisivuotias, ihan pieni jolle kuuluu aikuisen kertoa mitä tehdään ja miksi.
Miksei lapsi saa valita tai varata? Varaaminenkin on hassua, meillä lapsi tietää, että jogurtti ja hedelmät on hänelle. On saanut ne jopa itse valita.
Miksi lapsen pitää pelätä, ettei saa jogurtti? Kuka sen syö.
Jos nyt puhutaan normaalista perheestä, jossa lapsi ei näe nälkää eikä häntä kiusata aikuisen toimesta, niin eihän tuollainen varailu nyt normaalia/hyväksyttävää käytöstä ole. Ihan samalla tavalla ne ruuat siellä jääkaapissa on myös muiden perheenjäsenten, eikä niitä voi huutokaupalla varailla.
Olen kasvattanut neljä lasta, eikä meillä ikinä ole kukaan varaillut yhtään mitään. Aina on jokainen saanut syödäkseen, ja ihan tasapuolisesti yhtäpaljon ilman varailujakin. On ihan eri asia jo kaupassa kysyä lapselta, mitä tämä haluaisi välipalaksi tai millaista jogurttia söisi, kuin se että kotona aletaan varailemaan tuota ja tuota ylitse muiden.
Ehkä teillä lasten ei ole tarvinnut pelätä jäävänsä ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksikään 5-vuotias ei varailisi seuraavan päivän ruokia, ellei pelkäisi jäävänsä ilman. Sen sijaan että ap täällä kyselee, miksi hän ei keskustele lapsen isän kanssa siitä, onko molemmissa kodeissa tarpeeksi ruokaa? Voiko lapsi luottaa siihen, että saa ruokaa tarpeeksi säännöllisesti?
Voi elämä, vedä pää ulos perseestä. Juuri tällaista viisivuotiaalta ihan normaaleissa oloissa voi hyvin odottaa, että yrittää varailla jotain herkkuja itselleen.
Itse huomasin jo lapsena, että minulle tulee huono olo ja maha kipeäksi banaaneista ja omenoista. Appelsiinit, mandariinit taas olivat ok. En myöskään siksi halunnut esim banaanijugurttia.
Voiko olla jostain tämmöisestä kyse, siksi lapsi ”varmistaa”, että hän saisi sellaista syötävää, mikä ei aiheuta mahanpuruja. Ja en nyt puhu allergioista.
Ja en myöskään saanut ongelmalapsen/pakko-oireisen/narsistin leimaa otsaani - ihan normaali on tullut, vaikka mieleisiä ruokia olenkin saanut toivoa ja syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perheessä on vain 2 jäsentä eli lapsi ja äiti ja silti lapsi kokee tarvetta varata ruokia. Minusta tässä on jotain todella outoa! Kaikesta päätelleen ap päättää, että hän syö hyvänmakuiset ruuat, lapsi kaurapuuroa.
Meillä on 3 lasta ja ruokaa ostetaan niin paljon, että kaikille riittää kaikkea eikä kenenkään tarvitse syödä hedelmän tilalla härkäpapurouhetta siksi, että hedelmät on loppu. Kaupassa käydään kahdesti viikossa, ei joka päivä.
Tässä nyt näyttää siltä että lapsi varaa ne herkut itselleen: hedelmät ja jugurtit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään 5-vuotias ei varailisi seuraavan päivän ruokia, ellei pelkäisi jäävänsä ilman. Sen sijaan että ap täällä kyselee, miksi hän ei keskustele lapsen isän kanssa siitä, onko molemmissa kodeissa tarpeeksi ruokaa? Voiko lapsi luottaa siihen, että saa ruokaa tarpeeksi säännöllisesti?
Voi elämä, vedä pää ulos perseestä. Juuri tällaista viisivuotiaalta ihan normaaleissa oloissa voi hyvin odottaa, että yrittää varailla jotain herkkuja itselleen.
Päärynän ja jugurtin? Ei ole normaalia, äiti on toiminut väärin, lapsi ei voi luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttäviä vastauksia! Palsta näyttää olevan täynnä curling-vanhempia, jotka ovat aivan pihalla lastensa kanssa. Asiantuntijoiden mukaan lapset nimenomaan EIVÄT lähtökohtaisesti kaupassa päätä, mitä ostetaan -niin kuin täällä joku ylpeänä esitteli. Totta kai järkevä vanhempi ottaa lastensa mieltymykset ja toiveet huomioon, kysyy joskus, mitä toivoo ruuaksi tms. Mutta taivas sentään: ei aikuinen kävele kaupassa lapsen perässä lapsen täyttäessä ostoskärryä.
Todellakaan ei 5-vuotias tai kukaan muukaan ala merkkailemaan jääkaapin sisätöä itselleen. Kaikki ruuat on tasapuolisesti kaikille jääkaapissa ja kun täytyy jääkaappia täydentää, mennään kauppaan. Miten pihalla ihmiset voivat vanhemmuutensa kanssa olla, olen äimistynyt. Totta kai, jos ollaan ostettu esim. herkkuja (vaikka vanukkaita jokaiselle yks tms.) niin kukaan ei syö toisen vanukasta, vaikka se olisi jääkaapissa miten pitään tahansa -silloin "merkkailu" on itsestäänselvää. Normitilanteessa ei.
Ryhdistäytyikää aikuiset. Ja ap: asia on hyvin yksinkertainen. Sanot lapselle, että ruokia ei varata. Ruuat saadaan varaamattakin. Ystävällisesti ignooraat vaan, jos jatkaa tuota, välillä tyynesti ilmoittaen, että tuo on turhaa, ruokia ei varailla.
Lukekaa alla olevat lehtijutut.
Sosiaalipsykologi kertoo, miten kasvatat lapsestasi frankensteinin hirviön:
https://www.is.fi/perhe/art-2000008621795.html
Curling-vanhemmuus:
Missä täällä on viest, jossa lapsi päättää mitä kaupasta ostetaan?
Curlingia ei todellakaan ole se, että lapsi kokee voivansa luottaa saavansa päärynän ilman että sen itselleen varaa. Kyse on perusturvasta, siitä että voi luottaa vanhempiinsa ja saa päättää edes pienistä asioista elämässään.
Ap sano lapselle, että saat sen haluamasi päärynän nyt ja huomennakin niitä on jäljellä. Ei tarvitse pelätä. Äiti ei niitä sinun edestäsi syö.
Aivan näin. Kaikki tietää kuinka tärkeää lapsen perusturvallisuudentunteelle on voida luottaa saavansa päärynän. Ei ole curlingia ollenkaan se, että kaikki ihan pienetkin, esim. hedelmään liittyvät pettymykset yrittää lakaista pois lapsen tieltä.
Viisivuotiaat eivät koskaan temppuile tai kokeile rajojaan ihan huvikseen. Jos lapsi jostain oikuttelee, kyllä kannattaa vanhemman mennä itseensä ja varata terapia-aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme jos ei ole jugurtteja ja hedelmiä kaikille ilman varailuja
Ja vielä kahden hengen perheessä saadaan tällainen ongelma aikaan…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttäviä vastauksia! Palsta näyttää olevan täynnä curling-vanhempia, jotka ovat aivan pihalla lastensa kanssa. Asiantuntijoiden mukaan lapset nimenomaan EIVÄT lähtökohtaisesti kaupassa päätä, mitä ostetaan -niin kuin täällä joku ylpeänä esitteli. Totta kai järkevä vanhempi ottaa lastensa mieltymykset ja toiveet huomioon, kysyy joskus, mitä toivoo ruuaksi tms. Mutta taivas sentään: ei aikuinen kävele kaupassa lapsen perässä lapsen täyttäessä ostoskärryä.
Todellakaan ei 5-vuotias tai kukaan muukaan ala merkkailemaan jääkaapin sisätöä itselleen. Kaikki ruuat on tasapuolisesti kaikille jääkaapissa ja kun täytyy jääkaappia täydentää, mennään kauppaan. Miten pihalla ihmiset voivat vanhemmuutensa kanssa olla, olen äimistynyt. Totta kai, jos ollaan ostettu esim. herkkuja (vaikka vanukkaita jokaiselle yks tms.) niin kukaan ei syö toisen vanukasta, vaikka se olisi jääkaapissa miten pitään tahansa -silloin "merkkailu" on itsestäänselvää. Normitilanteessa ei.
Ryhdistäytyikää aikuiset. Ja ap: asia on hyvin yksinkertainen. Sanot lapselle, että ruokia ei varata. Ruuat saadaan varaamattakin. Ystävällisesti ignooraat vaan, jos jatkaa tuota, välillä tyynesti ilmoittaen, että tuo on turhaa, ruokia ei varailla.
Lukekaa alla olevat lehtijutut.
Sosiaalipsykologi kertoo, miten kasvatat lapsestasi frankensteinin hirviön:
https://www.is.fi/perhe/art-2000008621795.html
Curling-vanhemmuus:
Missä täällä on viest, jossa lapsi päättää mitä kaupasta ostetaan?
Curlingia ei todellakaan ole se, että lapsi kokee voivansa luottaa saavansa päärynän ilman että sen itselleen varaa. Kyse on perusturvasta, siitä että voi luottaa vanhempiinsa ja saa päättää edes pienistä asioista elämässään.
Ap sano lapselle, että saat sen haluamasi päärynän nyt ja huomennakin niitä on jäljellä. Ei tarvitse pelätä. Äiti ei niitä sinun edestäsi syö.
Aivan näin. Kaikki tietää kuinka tärkeää lapsen perusturvallisuudentunteelle on voida luottaa saavansa päärynän. Ei ole curlingia ollenkaan se, että kaikki ihan pienetkin, esim. hedelmään liittyvät pettymykset yrittää lakaista pois lapsen tieltä.
Viisivuotiaat eivät koskaan temppuile tai kokeile rajojaan ihan huvikseen. Jos lapsi jostain oikuttelee, kyllä kannattaa vanhemman mennä itseensä ja varata terapia-aika.
Juuri näin se on. Tuo lapsi ei temppuile vaan äiti voi miettiä mitä on tehnyt. Vastaus löytyy peilikuvasta.
Kysy lapseltasi, miksi hän kokee tarvitsevansa varata kaapista sen hedelmän ja jugurtin. Lapsella voi olla ihan joku järkevä/hupsu syy siihen, samalla voit kertoa, ettei varaamiseen ole tarvetta, ruokaa riittää ja kaupasta saa lisää.
Lisäksi kysyisin isältä, onko siellä myös näkynyt tätä ruokien varaamis tarvetta. Keskustelemalla yleensä asia lähtee selviämään.
En oikein ymmärrä mikä tässä keskustelussa on se ongelma. Välillä luulen saavani kiinni, mutta sitten en kuitenkaan. Meillä suunnitellaan ruokaostokset etukäteen ennen kauppareissua. Kuka haluaa mitäkin jugurttia, mitkä ainekset on mihinkin ruokaan. Meillä on kaikenlaisia ruokia ja välipaloja eikä aina voi saada pelkästään niitä lempiruokia. En ymmärrä ollenkaan tuollaista varailua, mutta en toisaalta sitäkään, että ruokailujen välillä pitäisi käydä kaapeilla härppimässä.
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä mikä tässä keskustelussa on se ongelma. Välillä luulen saavani kiinni, mutta sitten en kuitenkaan. Meillä suunnitellaan ruokaostokset etukäteen ennen kauppareissua. Kuka haluaa mitäkin jugurttia, mitkä ainekset on mihinkin ruokaan. Meillä on kaikenlaisia ruokia ja välipaloja eikä aina voi saada pelkästään niitä lempiruokia. En ymmärrä ollenkaan tuollaista varailua, mutta en toisaalta sitäkään, että ruokailujen välillä pitäisi käydä kaapeilla härppimässä.
Joissain perheissä näyttää olevan ongelmana, että jos ostaa banaanitertun eikä nimikoi banaaneja lastin saapuessa, niin joku syö ne kaikki välittömästi. Sama koskee muita ruokia.
Tilanne herättää useita kysymyksiä. Keskeisimpänä miksi äitiä "ärsyttää suunnattomasti" että pieni, 5-vuotias lapsi ilmaisee mitkä ruoat ovat hänelle mieluisia ja mitä hän haluaisi syödä. Aika voimakas reaktio ja kannustaisin pohtimaan mikä lapsen toiminnassa herättää noin voimakasta ärtymystä.
Toiseksi mietityttää mitä lapsen käyttäytymisen taustalla on. En itse ajattelisi että välttämättä edes mitään suurta (ei nyt ainakaan pakko-oireista häiriötä) vaan ehkä lapsi vaan tuolla tavalla ilmaisee mieltymyksiään ja että ruoka on hänelle tärkeä asia. Voisiko lapsen puheet kääntää niin että kun hän "varaa" ruokia itselleen, aikuinen sanoisikin ääneen "Joo sä taidatkin tykätä päärynöistä tosi paljon. Onkohan se sun lempihedelmä? Katotaan sitten huomenna syödäänkö niitä mutta äiti muistaa kyllä kun menee kauppaan että ne on sun lemppareita ja ostaa niitä sitten lisää" tms. Lapsen viesti tulisi vastaanotetuksi mutta ei lukitsisi sitä tiettyä päärynää lapselle jos jostain syystä koet että ruokia ei saa varata.
Jäin myös miettimään tuota kokemusta omasta lapsuudesta, "ennen ei todellakaan lapset valinneet mitä kaupasta tuodaan". Joo näin on varmaan useimmissa perheissä ollut, mutta onko se nykyaikana tavoiteltava tila? Halutaanko kaikessa ajatella että "ennen oli paremmin" ja pidetään kiinni tavoista joilla itseä on 20-40 vuotta sitten kasvatettu? Mitä pahaa on siinä että lapsi saa järkevissä rajoissa vaikuttaa mitä kaupasta ostetaan tai mitä syö iltapalaksi? Ja saa sitä myötä kokemuksen että voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja syömiseensä? On meillä aikuisillakin omat suosikkiruoat joita syömme ja inhokit jotka jätämme kauppaan. Ja tällä en todellakaan tarkoita nyt sitä että vanhemman pitäisi ostaa ja tarjota vain niitä päärynöitä ja jogurttia, tai että jos ruokapöydässä on lasagnea ja lapsi ilmoittaa että syön vain mäkkärin nugetteja niin vanhempi näppäilisi tilauksen wolttiin. Toki vanhemman tehtävänä on varmistaa lapsen riittävän monipuolinen ravitsemus ja vanhempi päättää mitä se tarkoittaa, mutta onko siinä jotain pahaa että lapsen omat yksilölliset taipumukset ja mieltymykset otetaan huomioon.
Alue: Aihe vapaa
Yksikään 5-vuotias ei varailisi seuraavan päivän ruokia, ellei pelkäisi jäävänsä ilman. Sen sijaan että ap täällä kyselee, miksi hän ei keskustele lapsen isän kanssa siitä, onko molemmissa kodeissa tarpeeksi ruokaa? Voiko lapsi luottaa siihen, että saa ruokaa tarpeeksi säännöllisesti?