Lapsi "varailee" (lempi)ruokia itselleen

Johtuukohan siitä jos siellä isällään ei ole herkkuja ja on jotain pahanmakuista pötsin täytettä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 2 lasta pienellä ikäerolla. He saivat kaupassa valita hedelmiä. Hakea leipää, juustoa ym. Pysyivät hyvin tyytyväisinä, kun saivat itse tehdä valintoja. Joku hammasharjan valintakin oli luksusta. Joskus ostettiin pieni karkkiaski. Muttei koskaan ollut ongelmia kaupassa eikä syömisessä. Halusin heidän saavan itse valita myös ottaako weetabixia tai puuroa ym. Jossain vaiheessa meillä kaikilla oli omat aamupslavalinnat ja se oli ok. Tiesin myös mistä kukakin tykkää eikä tahallaan tehty epämieluisia ruokia. Molemmat olivat kyllä aina hyvin syöviä Ha monipuoliset ruuat on maistuneet. Ollaan käyty myös paljon ravintoloissa syömässä.

En tajua aloitusta lainkaan. Miksi lapsi ei saa toivoa ruokia ja miksi ei saa valita. Mikä ihmeen kausi???

Juuri näin. Miten voidaan olettaa lapsen osaavan sitten myöhemmin tehdä päätöksiä, jos ei sitä aloiteta pienestä kotona ihan näin pienillä asioilla kuin päärynä tai omena? Olen kaikille lapsille opettanut valintojen tekemistä ja myös oman itsen tuntemusta sillä, että saa päättää ja saa vaikuttaa ja heitä kuunnellaan. Tosiasiassa minulle ei ole merkitystä onko tänään päällä sininen vai vihreä paita, mutta lapsi kokee merkitystä  siitä, että hänen sanallaan on väliä. Vanhempana koen myös tärkeäksi sen, että tunnen lapset ja heidän mieltymyksensä. Kunnioitan niitä ja osaan tehdä jokaiselle omalla tavallaan kivoja juttuja, kun tiedän mistä tykkäävät. 

Jos nyt ne ”mies syö lasten vanukkaat”-jutut ovat totta niin voi vain kuvitella, millaiset syömishäiriön tuo noille lapsille aiheuttaa. Vähintäänkin syövät näkemänsä herkut varmuuden vuoksi heti.

Mitä haittaa siitä olisi, jos antaa lapsen syödä sen varaamansa päärynän 🤔

Jos sinulla on varaa ostaa lapsesi toivomus, kuitenkin ihan järkeviä ja riittävän terveellisiä ruokia, miksi et niin tekisi? Syötkö itse useinkin ruokaa jota et haluaisi syödä? Jos et, miksi lapsesi pitäisi näin ehdottomasti tehdä jopa iltapalan suhteen?

Aloituksen kiinnostavin osuus on juuri tuo, että mikä lapsen toiminnassa mahtaa ärsyttää ap:tä. Voisiko kyse olla siitä, että kun lapselle ilmaantuu uusia toimintatapoja, tiedostamattasi päädyt pohtimaan isän luona vietetyn ajan vaikutusta?

Eron myötä osa lapsen arjesta lipuu ulottumattomiin ja se on surullista ja hämmentävää.

Jos ihan siihen konkreettiseen ruokahommaan mennään, niin minä laittaisin jääkaappiin lapselle korin, jossa oleva on hänelle korvamerkittyä. Eli vaikkapa 5 jogurttia, 5 hedelmää ja 5 kasvista. Hän tietää, että niitä ei syö äiti tai mahdolliset muut talossa olijat eli ei tarvitse varulta ahnehtia.

Sitten lapsi voi valita, ottaako välipalalle tai muuhun sovittuun ruokailuun pelkkää äidin tarjoamaa, pelkästään koristaan vai yhdistääkö. Eli esim. aamupalalla voi ottaa jogurtin ja kiivin sieltä korista tai kaurapuuron (tai mitä ikinä äiti tarjoaa). Mutta kori ei täyty ennen kuin sovittu aika on kulunut (esim. 5 päivää). Eli jos syö jogurtin aamu-, väli- ja iltapalalla, niin sitten ei ole jogurttia ennen kuin 6. päivänä.

Ns. oikeat ruoat sitten ihan aikuisen nuoteilla.

Tuo tapa voisi auttaa, jos lapsi stressaa ruokien häipymistä. Se voi liittyä ihan siihenkin, kun vaihtaa kotia välillä. Hänellä voi olla mielikuva että jääkaapissa on vaikka mandariinipussi ja sitten polo ihmettelee ettå mihin se on hävinnyt eikä osaa yhdistää että hänpä oli välillä viikon äidin luona.

Miksi ihmeessä et voi sanoa lapselle, että ne ruuat on yhteisiä eikä niitä voi varailla? Kyseessä kumminkin vasta viisivuotias, ihan pieni jolle kuuluu aikuisen kertoa mitä tehdään ja miksi. 

Kyllähän tuo on ärsyttävää. Tavallisesti tuollaiset ruoat ovat yleisessä jaossa siihen hetkeen asti, kun ne syödään eikä niitä varailla etukäteen. Tyyliin, että kun haluat päärynän tänä iltana, et voi ottaa siitä koska viisivuotias on varannut sen itselleen huomiseksi, ja sinun pitää ottaa omena. Tai päärynä on varattu, ja sitä ei voi syödä, koska se on varattu, vaikka juuri nyt ei ole tietoa, milloin varaaja aikoo sen syödä, joten niitä ehtisi ehkä ostaa lisää sitä ennen. Minusta niin ei voi tehdä.

Eikä ratkaisukaan ole se, että pitää ostaa enemmän päärynöitä, koska jossain vaiheessa tulee se hetki, että päärynöitä on vain yksi, sitä ei voi silloin varata.

Eli pitää sanoa, että tuollaisia juttuja ei voi varata etukäteen, vaan jos haluaa jonkun tietyn jutun, niin se pitää ottaa saman tien. Aikuisellakin on oikeus syödä haluamiaan juttuja, ja menee ihan naurettavaksi, jos hänenkin pitää alkaa varailla niitä etukäteen kaiken varalta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä et voi sanoa lapselle, että ne ruuat on yhteisiä eikä niitä voi varailla? Kyseessä kumminkin vasta viisivuotias, ihan pieni jolle kuuluu aikuisen kertoa mitä tehdään ja miksi. 

Miksei lapsi saa valita tai varata? Varaaminenkin on hassua, meillä lapsi tietää, että jogurtti ja hedelmät on hänelle. On saanut ne jopa itse valita.

Miksi lapsen pitää pelätä, ettei saa jogurtti? Kuka sen syö.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuo on ärsyttävää. Tavallisesti tuollaiset ruoat ovat yleisessä jaossa siihen hetkeen asti, kun ne syödään eikä niitä varailla etukäteen. Tyyliin, että kun haluat päärynän tänä iltana, et voi ottaa siitä koska viisivuotias on varannut sen itselleen huomiseksi, ja sinun pitää ottaa omena. Tai päärynä on varattu, ja sitä ei voi syödä, koska se on varattu, vaikka juuri nyt ei ole tietoa, milloin varaaja aikoo sen syödä, joten niitä ehtisi ehkä ostaa lisää sitä ennen. Minusta niin ei voi tehdä.

Eikä ratkaisukaan ole se, että pitää ostaa enemmän päärynöitä, koska jossain vaiheessa tulee se hetki, että päärynöitä on vain yksi, sitä ei voi silloin varata.

Eli pitää sanoa, että tuollaisia juttuja ei voi varata etukäteen, vaan jos haluaa jonkun tietyn jutun, niin se pitää ottaa saman tien. Aikuisellakin on oikeus syödä haluamiaan juttuja, ja menee ihan naurettavaksi, jos hänenkin pitää alkaa varailla niitä etukäteen kaiken varalta.

Mitä ihmettä?

Aikuiset syö lapsen hedelmät??? Niinpä lapsen pitää koittaa varaamalla pitää puolensa.

Ratkaisu on ostaa tarpeeksi, säästää viimeinen lapselle ja mennä kauppaan.

Ei lasta pidä jättää ilman niin että hän joutuu varaamaan ruokia epävarmana.

Aloituksen äiti on toiminut väärin.

Kylläpä on löytynyt syvällisiä syitä miksi lapsi määräilee ja komentelee. Ja suurin syyllinen on luonnollisesti isä (ja ainakin sen isän uusi puoliso ja sen uuden puolison kakarat).

Tsiisus. Pää pois perseestä. Lapsi kokeilee rajojaan.

Siis miksei lapsi saa syödä sitä jogurttia ja päärynää? En oikeasti ymmärrä mistä nyt kiikastaa. Jos toivoisi kilon karkkipussia ei tietenkään voisi suostua mutta miksei tavallisia lempiruokia voi varata lapselle? En tajua

Aloittajan kannattaa tosiaan ennemmin miettiä, miksi tämä varailu ärsyttää. Jos päärynöitä ja jugurttia nyt kuitenkin on lapselle, niin miksei voi tehdä niin, että lapsi saa varata ne omansa ja panna ne vaikka jääkaapissa johonkin tiettyyn paikkaan? Mitä haittaa siitä on? 5-vuotias lapsi on tosi pieni vielä. Mun mielestä tuo juttu on ennemmin hassu kuin ärsyttävä. Lapsilla nyt on kaikenlaisia juttuja.

Äiti: " ruokien varailu on tässä perheessä kielletty. Ruuat jaetaan ruokailijoiden kesken pöydässä ja kaikille riittää ruokaa."

Varailu liittyy varmasti kahteen kotiin ja siihen että aina on muuttunut jotain sillä välillä kun on ollut toisessa. Minä sanoisin että nyt lopetat varailun ja että rahaa on riittävästi ostaa sinulle lisää kun edelliset on syöty.

Mitä ihmeellistä siinä on et lapsikin ilmaisee mitä haluaisi? Minusta olisi hullua jos lapsi ei niin tekisi. Ei olisi kiva, että lapseni olis joku mielipiteetön robotti, näin kärjistetysti. Ja miksei äiti voi vaan ohittaa sitä varausta, "katsotaan sit myöhemmin kuka syö ja mitä", jos se nyt on niin ärsyttävää. Kyllä meilläkin lapsi puhuu ja haluaa vaikka mitä, esim. karkkipäivänä kertoo että ostetaan jäätelöä, suklaata, irtokarkkia, donitsia jne. kaikkia samalla kertaa, mut jostain kumman syystä yleensä kaupasta tullaan vain yhden sortin herkkujen kanssa, ja silti lapsi on onnensa kukkuloilla.

Minusta lasten pitää saada olla lapsia, ei kaikkeen tarvitse niin hirveän vakavasti tarttua, mut rajoittaa pitää järkevästi kuitenkin. Itse sanoisin varmaan, ok, varataan sulle se päärynä/ saat syödä sen nyt(myöhemmin, tjsp, mutta kaikkea ei aleta varaamaan, eikä ruokia joka päivä varailla, koska se on vähän hupsu tapa.

 Nuttura löysemmälle siis, olisi mun neuvo AP:lle. Ja tsemppiä!

Älykäs, mutta röyhkeä kakara, tulee pärjäämään elämässään!

Vierailija kirjoitti:

Omilla lapsillani ei edes ollut alle kouluikäisenä ylipäätään mitään asiaa ruokakaapeille. Heille oli itsestään selvää, että aikuiset huolehtivat heille tarvittavat ateriat eteen vakiintuneina ruoka-aikoina. Miksi he olisivat edes halunneet kaappeja tonkimaan? Enkä olisi sitä antanut tehdä, jos jostain syystä olisivat yrittäneet.

Kuvaamasi tilanne kertoo siitä, että vanhemmuutesi ei ehkä ole riittävän selkeää ja ennustettavaa? Eikö ruokailu ole säännöllistä? Onko sinulla tapana syödä eri aikoihin ja eri asioita kuin lapsi? 5-vuotiaan kanssa kannattaisi pitää yhteiset rauhalliset päivälliset ja jos hän syö vaikkapa iltapäivällä ylimääräisen välipalan, voit istua hänen seurakseen kahvikupin kanssa.

Huolestuisin siitä, että lapsella ylipäätään on tarve huolestua ruoan saamisesta ja ruokatarpeiden riittämisestä itselleen seuraavana päivänä. Ehkä sinulla on ollut tapana ahmia salaa ruokia niin ettei lapselle jää ja tämä reagoi siihen?

Sanoisin, että sinun kasvatuskeinoilla tulee uusavuttomia ruuanlaittotaidottomia aikuisia. Tai ainakin minulle ja minun sisaruksille kävi näin. Äiti hoiti ruuanlaiton ja kaappeja ei saanut tonkia. Miten sitä tuolla lailla voi oppia ruuanlaittoa tai edes kiinnostua siitä? Aloin oppimaan tekemään ruokaa ja täyttämään ruokakaappejani järkevästi kun minulle sattui ihana solukämppis opiskeluaikana, joka päätti ottaa asiakseen opettaa minua.

Ja en kestä tuota huolipuhetta. Et voi alkaa tekemään tuollaisia päätelmiä tuosta yhdestä kirjoituksesta :D Oletko sattumoisin sosiaalityöntekijä ammatiltasi?

Dziisus mitä vastauksia! Pointti ei kai ole, että lapsi ei saisi syödä mistä tykkää tai rouskuttaa päärynää, vaan että yhteisiin ruokiin ei tehdä mitään etukäteisvarauksia.

Lapset nyt vaan keksii kaikkia juttuja, mutta aikuisena ei niistä kannata erityisesti ärsyyntyä, asettaa vaan rajat lapselle: ”Nämä on meille molemmille, kaupasta ostetaan lisää sitten kun loppuu”.

Vierailija kirjoitti:

Dziisus mitä vastauksia! Pointti ei kai ole, että lapsi ei saisi syödä mistä tykkää tai rouskuttaa päärynää, vaan että yhteisiin ruokiin ei tehdä mitään etukäteisvarauksia.

Lapset nyt vaan keksii kaikkia juttuja, mutta aikuisena ei niistä kannata erityisesti ärsyyntyä, asettaa vaan rajat lapselle: ”Nämä on meille molemmille, kaupasta ostetaan lisää sitten kun loppuu”.

Miksei? En näe tässä mitään ongelmaa.