Lapsi "varailee" (lempi)ruokia itselleen

Vierailija kirjoitti:

Lapsi näkee kotona terveellisiä, itselleen maittavia ruokia, mutta äiti antaa suolatonta veteen keitettyä puuroa. Kyllä varailisin minäkin itselleni hedelmiä ihan pysyäkseni terveenä.

Mitäpä jos opettelisit ensin lukemaan?

Onko isän luona muita lapsia? Voiko olla, että siellä joku toinen olisi varannut itselleen ruokia ja lapsi tuntenut jäävänsä ilman?

Voithan sanoa lapselle, ettei teillä tarvitse varailla ruokia, vaan sitä riittää kyllä ja kaupasta voi ostaa lisää.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko eronneet vasta? Lapsi saattaa reagoida muutokseen ja kokee, että ainakin näihin ruokiin pystyn vaikuttamaan, vaikka ympärillä oleville tapahtumille en voinutkaan mitään. Paikkailee turvattomuuden tunnetta.

Erottiin jo vauva-aikana. Lapsi ei siis muista aikaa jolloin olisimme olleet yhdessä. Ap

Ihan kamalaa jos ruuatkin lasketaan

Osta tarpeeksi ruokaa niin ketään ei ahdista.

Tästä tulee nyt jotenkin mieleen nämä ” mies syö lasten vanukkaat”- tapaukset. Herää siis ajatus, että joku on syönyt niitä ruokia, joita lapsi on pitänyt ominaan tai jotka on tarkoitettu lapselle ja muistuttaa sitten asiasta, että kukaan ei vaan syö niitä. Itse joudun yhä piilottamaan ruokaa, noh lähinnä herkkuja ja kärsinkin syömisongelmista ja tämä onkin ero juttu. Kannattaa kuitenkin huolehtia kaikin tavoin lapselle mahdollisimman terve suhde ruokaan, että minkäänlaista ongelmaa syömisen kanssa ei myöhemmin ilmene. Omalla kohdallani on kyse lohtusyömisestä ja jonkinlaisesta sokeri/ruokariippuvuudesta. Ei tästä eroon pääse. Kun on oppinut hoitamaan ahdistustaan syömällä, vaikka ei se mitään auta, eikä muutakaan apua ole tarjolla, palkitsemaan ja lohduttamaan itseään ruoalla on tapojen muuttaminen todella vaikeaa. Oikeasti nämä ongelmat/riippuvuudet ovat verrattavissa päihdeongelmiin.

Jospa ärsyyntyminen johtuu juuri siitä mitä sanoit: itselläsi ei ollut aikanaan sellaista mahdollisuutta, joten et osaa käsitellä tilannetta. Kuitenkin olet ottanut lapsen mukaan ruoanlaittoon ja kaappien tilannetta tutkimaan. Miten hän silloin edes voisi suhtautua ruokatarpeisiin samalla tavalla kuin sinä teit lapsena? Hänhän elää ihan erilaista elämää eikä siis voi mitenkään nähdä tilannetta samoin kuin sinä.

Mutta jos ärsyttää, voithan sanoa napakasti että aikuiset hoitaa nämä kauppa-asiat ja voit toki esittää omia toiveita, mutta päätös on viime kädessä aikuisen. Ja pettymysten sietokykyä eli sitä ”kuukustumista” ja siitä selviämistä kuuluukin harjoitella tuossa iässä. Ole luotettava ja jämäkkä aikuinen niin lapsen ei tarvitse yrittää määräillä. Se on hänelle itselleenkin liian raskas taakka pitemmän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Onko isän luona muita lapsia? Voiko olla, että siellä joku toinen olisi varannut itselleen ruokia ja lapsi tuntenut jäävänsä ilman?

Voithan sanoa lapselle, ettei teillä tarvitse varailla ruokia, vaan sitä riittää kyllä ja kaupasta voi ostaa lisää.

Ei ole isän luona muita lapsia eikä uutta puolisoa. Itsekkin asun kaksin lapsen kanssa. Voiko tämä olla joku "vaihe" ? Hakee rajoja että paljonko saa määräillä/päättää? Ap

Kai olet kysynyt lapselta, että miksi kokee tarpeelliseksi varailla ruokia? Kyllä lapsella on joku syy käytökseen ja ihmettelen miksi ärsyynnyt etkä keskustele, sovi ja ohjeista. Lapsen syy voi olla joku ihan hassu ja siitä todennäköisesti selviää ihan keskustelemalla. Voi olla vaikka niin, että joutuu itse ruokkimaan itsensä isällä ja ottaa saman omatoimisuuden käyttöön myös äidin luona. Ja miksei lapsella ole mitään sanomista siihen mitä syö? Jos vaikka pitää jogurtista niin osta niitä tai päärynöistä, osta niin että varmasti on tarpeeksi. 

En ymmärrä vanhempia, jotka ei voi edes tällä tavalla tehdä lapselle kivasti, että saa lempi ruokiaan. Miksi pitää syödä puuroa tai leipää jos jogurtti tai hedelmä on se mikä maistuu? Eikä nyt tarvitse mennä äärimmäisyyksiin, ei lapsi voi valita että syö vaan sipsiä, mutta nuo lapsen valinnat oli kyllä ok. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omilla lapsillani ei edes ollut alle kouluikäisenä ylipäätään mitään asiaa ruokakaapeille. Heille oli itsestään selvää, että aikuiset huolehtivat heille tarvittavat ateriat eteen vakiintuneina ruoka-aikoina. Miksi he olisivat edes halunneet kaappeja tonkimaan? Enkä olisi sitä antanut tehdä, jos jostain syystä olisivat yrittäneet.

Kuvaamasi tilanne kertoo siitä, että vanhemmuutesi ei ehkä ole riittävän selkeää ja ennustettavaa? Eikö ruokailu ole säännöllistä? Onko sinulla tapana syödä eri aikoihin ja eri asioita kuin lapsi? 5-vuotiaan kanssa kannattaisi pitää yhteiset rauhalliset päivälliset ja jos hän syö vaikkapa iltapäivällä ylimääräisen välipalan, voit istua hänen seurakseen kahvikupin kanssa.

Huolestuisin siitä, että lapsella ylipäätään on tarve huolestua ruoan saamisesta ja ruokatarpeiden riittämisestä itselleen seuraavana päivänä. Ehkä sinulla on ollut tapana ahmia salaa ruokia niin ettei lapselle jää ja tämä reagoi siihen?

Lapsi on osallistunut ruuanlaittoon vuoden ajan, siksi on saanut luvan mennä kaapeille. Osaa esim. keittää itse puuron ja paistaa munia (olen toki aina vieressä). Meillä on säännölliset ruoka-ajat: aamupala herättyä, lounas 11:30, välipala 14, päivällinen 16:30, iltapala 19:30. Isän luona sama ruokarytmi (ainakin niin kertonut). Syön samaa ruokaa lapsen kanssa eikä minulla ole syömishäiriötä. Ruokaa on ollut aina riittävästi tarjolla. Varailee siis ns lempiruokiaan.

Miksi ei saa näitä lempiruokia? Ihan pieniä toiveita noi on. Lapsi ei uskalla niitä heti pyytää ja nätisti kysyy saako huomenna jogurttia tai hedelmän.

Meillä saisi ne jo iltapalaksi, jos haluaa.

Meillä kyllä lapsilta ei ole koskaan kielletty ruokakaapit. Ei toki 5-v ollut tarvetta sinne itse mennä. Mutta tiesi mitä on ja sai vaikuttaa mitä syö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko isän luona muita lapsia? Voiko olla, että siellä joku toinen olisi varannut itselleen ruokia ja lapsi tuntenut jäävänsä ilman?

Voithan sanoa lapselle, ettei teillä tarvitse varailla ruokia, vaan sitä riittää kyllä ja kaupasta voi ostaa lisää.

Ei ole isän luona muita lapsia eikä uutta puolisoa. Itsekkin asun kaksin lapsen kanssa. Voiko tämä olla joku "vaihe" ? Hakee rajoja että paljonko saa määräillä/päättää? Ap

Miksei saa päättää syökö omenan vai päärynän???

Vierailija kirjoitti:

Jospa ärsyyntyminen johtuu juuri siitä mitä sanoit: itselläsi ei ollut aikanaan sellaista mahdollisuutta, joten et osaa käsitellä tilannetta. Kuitenkin olet ottanut lapsen mukaan ruoanlaittoon ja kaappien tilannetta tutkimaan. Miten hän silloin edes voisi suhtautua ruokatarpeisiin samalla tavalla kuin sinä teit lapsena? Hänhän elää ihan erilaista elämää eikä siis voi mitenkään nähdä tilannetta samoin kuin sinä.

Mutta jos ärsyttää, voithan sanoa napakasti että aikuiset hoitaa nämä kauppa-asiat ja voit toki esittää omia toiveita, mutta päätös on viime kädessä aikuisen. Ja pettymysten sietokykyä eli sitä ”kuukustumista” ja siitä selviämistä kuuluukin harjoitella tuossa iässä. Ole luotettava ja jämäkkä aikuinen niin lapsen ei tarvitse yrittää määräillä. Se on hänelle itselleenkin liian raskas taakka pitemmän päälle.

Miksi lapsi ei saisi kaupassa valita vaikka hedelmiä? Tai juustoa. Rai sanoa mistä ruuasta tykkää?

Vierailija kirjoitti:

Omilla lapsillani ei edes ollut alle kouluikäisenä ylipäätään mitään asiaa ruokakaapeille. Heille oli itsestään selvää, että aikuiset huolehtivat heille tarvittavat ateriat eteen vakiintuneina ruoka-aikoina. Miksi he olisivat edes halunneet kaappeja tonkimaan? Enkä olisi sitä antanut tehdä, jos jostain syystä olisivat yrittäneet.

Kuvaamasi tilanne kertoo siitä, että vanhemmuutesi ei ehkä ole riittävän selkeää ja ennustettavaa? Eikö ruokailu ole säännöllistä? Onko sinulla tapana syödä eri aikoihin ja eri asioita kuin lapsi? 5-vuotiaan kanssa kannattaisi pitää yhteiset rauhalliset päivälliset ja jos hän syö vaikkapa iltapäivällä ylimääräisen välipalan, voit istua hänen seurakseen kahvikupin kanssa.

Huolestuisin siitä, että lapsella ylipäätään on tarve huolestua ruoan saamisesta ja ruokatarpeiden riittämisestä itselleen seuraavana päivänä. Ehkä sinulla on ollut tapana ahmia salaa ruokia niin ettei lapselle jää ja tämä reagoi siihen?

Palstalta saa lukea mielenkiintoisista perheistä. "Luen aina lapseni kanssa kokeisiin." "Teen lapselleni kouluun vegaanieväät, jottei hän menehdy kouluruokaan." "Lapseni on 12-vuotias, mutta ei osaa vielä ismiemme mukaan lukea. Ehkä 15-vuotiaana hän oppii tavaamaan."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omilla lapsillani ei edes ollut alle kouluikäisenä ylipäätään mitään asiaa ruokakaapeille. Heille oli itsestään selvää, että aikuiset huolehtivat heille tarvittavat ateriat eteen vakiintuneina ruoka-aikoina. Miksi he olisivat edes halunneet kaappeja tonkimaan? Enkä olisi sitä antanut tehdä, jos jostain syystä olisivat yrittäneet.

Kuvaamasi tilanne kertoo siitä, että vanhemmuutesi ei ehkä ole riittävän selkeää ja ennustettavaa? Eikö ruokailu ole säännöllistä? Onko sinulla tapana syödä eri aikoihin ja eri asioita kuin lapsi? 5-vuotiaan kanssa kannattaisi pitää yhteiset rauhalliset päivälliset ja jos hän syö vaikkapa iltapäivällä ylimääräisen välipalan, voit istua hänen seurakseen kahvikupin kanssa.

Huolestuisin siitä, että lapsella ylipäätään on tarve huolestua ruoan saamisesta ja ruokatarpeiden riittämisestä itselleen seuraavana päivänä. Ehkä sinulla on ollut tapana ahmia salaa ruokia niin ettei lapselle jää ja tämä reagoi siihen?

Lapsi on osallistunut ruuanlaittoon vuoden ajan, siksi on saanut luvan mennä kaapeille. Osaa esim. keittää itse puuron ja paistaa munia (olen toki aina vieressä). Meillä on säännölliset ruoka-ajat: aamupala herättyä, lounas 11:30, välipala 14, päivällinen 16:30, iltapala 19:30. Isän luona sama ruokarytmi (ainakin niin kertonut). Syön samaa ruokaa lapsen kanssa eikä minulla ole syömishäiriötä. Ruokaa on ollut aina riittävästi tarjolla. Varailee siis ns lempiruokiaan.

Siis mitä ihmettä, kuka kieltää lapselta pääsyn omassa kodissaan kaapeille? Mitä ihmettä touhuatte? Meillä taaperot saa mennä ihan vapaasti kaapeille tutkimaan ja saa kysyä välipalaa ja välillä saa välillä ei riippuu onko ruoka-aika tulossa. Näin juuri kasvaa niitä syömishäiriöitä, kun ei edes omassa kodissa saa katsella ruokia tai koskea ruokaan. Lapsen keho kyllä tietää, mitä se tarvitsee ja joskus välipala on paikallaan jos ei aamulla maistunut, ei siitä tarvitse mitään ongelmaa tehdä. Ihan sairaita tällaiset säännöt.

Mitä kamalaa lapselle tapahtuu, jos hän saa syödä päärynän? Samaa hiilihydraattia se on kuin puurokin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omilla lapsillani ei edes ollut alle kouluikäisenä ylipäätään mitään asiaa ruokakaapeille. Heille oli itsestään selvää, että aikuiset huolehtivat heille tarvittavat ateriat eteen vakiintuneina ruoka-aikoina. Miksi he olisivat edes halunneet kaappeja tonkimaan? Enkä olisi sitä antanut tehdä, jos jostain syystä olisivat yrittäneet.

Kuvaamasi tilanne kertoo siitä, että vanhemmuutesi ei ehkä ole riittävän selkeää ja ennustettavaa? Eikö ruokailu ole säännöllistä? Onko sinulla tapana syödä eri aikoihin ja eri asioita kuin lapsi? 5-vuotiaan kanssa kannattaisi pitää yhteiset rauhalliset päivälliset ja jos hän syö vaikkapa iltapäivällä ylimääräisen välipalan, voit istua hänen seurakseen kahvikupin kanssa.

Huolestuisin siitä, että lapsella ylipäätään on tarve huolestua ruoan saamisesta ja ruokatarpeiden riittämisestä itselleen seuraavana päivänä. Ehkä sinulla on ollut tapana ahmia salaa ruokia niin ettei lapselle jää ja tämä reagoi siihen?

Lapsi on osallistunut ruuanlaittoon vuoden ajan, siksi on saanut luvan mennä kaapeille. Osaa esim. keittää itse puuron ja paistaa munia (olen toki aina vieressä). Meillä on säännölliset ruoka-ajat: aamupala herättyä, lounas 11:30, välipala 14, päivällinen 16:30, iltapala 19:30. Isän luona sama ruokarytmi (ainakin niin kertonut). Syön samaa ruokaa lapsen kanssa eikä minulla ole syömishäiriötä. Ruokaa on ollut aina riittävästi tarjolla. Varailee siis ns lempiruokiaan.

Miksi ei saa näitä lempiruokia? Ihan pieniä toiveita noi on. Lapsi ei uskalla niitä heti pyytää ja nätisti kysyy saako huomenna jogurttia tai hedelmän.

Meillä saisi ne jo iltapalaksi, jos haluaa.

Meillä kyllä lapsilta ei ole koskaan kielletty ruokakaapit. Ei toki 5-v ollut tarvetta sinne itse mennä. Mutta tiesi mitä on ja sai vaikuttaa mitä syö.

Meillä saa kaikki lapset ihan vapaasti koluta kaappeja, meillä esim pienin 2v käy välillä maustelaatikolla, tykkää katsella niitä purkkeja ja välillä haistelee mausteita. Tietää että purkkeja ei saa avata, mutta koskea ja katsoa saa. Sama juttu käy ruokakaapilla katsomassa, siitä tiedän että on nälkä, mutta aina opetettu kysymään saako ja saa jos tiedän että esim. lounas ei maistunut niin sitten saa isomman tai ylimääräisen välipalan. 

Meillä on 2 lasta pienellä ikäerolla. He saivat kaupassa valita hedelmiä. Hakea leipää, juustoa ym. Pysyivät hyvin tyytyväisinä, kun saivat itse tehdä valintoja. Joku hammasharjan valintakin oli luksusta. Joskus ostettiin pieni karkkiaski. Muttei koskaan ollut ongelmia kaupassa eikä syömisessä. Halusin heidän saavan itse valita myös ottaako weetabixia tai puuroa ym. Jossain vaiheessa meillä kaikilla oli omat aamupslavalinnat ja se oli ok. Tiesin myös mistä kukakin tykkää eikä tahallaan tehty epämieluisia ruokia. Molemmat olivat kyllä aina hyvin syöviä Ha monipuoliset ruuat on maistuneet. Ollaan käyty myös paljon ravintoloissa syömässä.

En tajua aloitusta lainkaan. Miksi lapsi ei saa toivoa ruokia ja miksi ei saa valita. Mikä ihmeen kausi???

Miksi tehdä mitään jos ne ruuat olet kuitenkin lastasi varten hankkinut. Sille on tullut trauma muualla jos on joutunut kilpailemaan herkkupaloista ja on jäänyt ilman. 

Hyvä että lapsi syö.

Sä oot tossu vanhempi. Sun lapsesta tulee kaikkien inhoama määräilijä, kunnes maailma sit nöyryyttää hänet. Ja se on ihan oikein.