MIES EI HALUA MUUTTAA YHTEEN

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 11:17"]

Minulla on tuttava jolle mies aina sanoi että haluaa lapsia mutta ei vielä. Tuttavani täytti 40v. ja mies antoi luvan jättää ehkäisy pois. Ei ole lasta kuulunut, tuttavani on nyt 43v. Mies oli myös sitä mieltä ettei mihinkään hoitoihin mennä eli lapsi saa tulla vain jos tulee luonnollisesti. Olisin osannut jo reilu 10 vuotta sitten hänelle tämän ennustaa, mutta ei ollut niin läheinen ystävä että olisin kehdannut alkaa neuvomaan. Miehestä vaan näki ettei oikeasti halunnut mutta ei myöskään halunnut luopua naisestaan. Nyt sitten odottelen että milloin mies saa päähänsä että nyt olisi oikea aika lapselle ja sitten vaimo vaihtoon nuorempaan joka vielä saa lapsia. Älä odota enää vaan nosta kissa nyt pöydälle.

[/quote]

He kuitenkin ovat yhdessä edelleen? Kyllähän se omassakin tilanteessa mietityttää että entäs jos ei voikkaan saada lapsia.... Silloinhan kaikki kiire ainakin sen suhteen loppuisi.. Mutta silti parisuhteesta haluan mennä eteenpäin ja saada varmuuden siitä että tämä on nyt sitä mitä molemmat loppuelämältään haluaa oli sitten lapsia tai ei....

Ovat yhdessä edelleen. Tunnen jonkin verran tuota miestä ja uskallan väittää että teki tuon tahallaan. Eli pelasi ja voitti, olisihan tuttuni saattanut tulla raskaaksikin silloin 40 vuotiaana. Tuttuni olisi halunnut lapsia jo alle 30v. Mies aina lupaili että 2 vuoden päästä, kohta, pian jne. kunnes uskalsi ottaa riskin ja luvata ehkäisyn lopettamisen. Olen varma että teki tämän tahallaan. Hänellä on ollut jos jonkin moista temppua, jotka todistaisivat tämän. Rakkaus on sokea. En ollenkaan oleta että sinun miehesi on tämmöinen. Sanon vaan että olet loppujen lopuksi itse vastuussa siitä pääsetkö edes yrittämään lasta. Voit myös päättää että tämä tilanne lopulta riittää sinulle. Mutta et voi siitä syyttää ketään muuta sitten.
Voit tehdä miehellesi selväksi että sinä haluat perheen ja sinulla loppuu aika. Miehesi asia on sitten taas päättää mikä on hänelle tärkeintä.
Totta kai otat riskin. Jos miehesi ei halua loppujen lopuksi tehdä ratkaisevaa askelta, löytyykö ajoissa toinen jne.
Mutta ajattelen kuitenkin että jos vain antaa ajan kulua selvittämättä nyt tätä, niin sekin on tavallaan ratkaisu.

Jonkunlainen valinta ap:n miehen on tehtävä. Jos kavereiden mielipide on tärkeämpi kuin sinä, senkin voisi sanoa suoraan ja lopettaa suhteen. Tai sitten päättää elää elämäänsä ja jättää taakseen ne, jotka ei sitä elämää hyväksy.

Jos se, että sua ei hyväksytä, liittyy johonkin suvaitsemattomuuteen, niin eikö tilanne ole aika vaikea sullekin? Eikö sun ole vaikea hyväksyä sitä, että suvaitsemattomat kaverit on sua tärkeämpiä? Tuleeko sulle fiilis, että et ole riittävän tärkeä miehelle?

Kiinnostaa että mikä tällä miehellä oli oikeasti syynä siihen että työnsi kokoajan tuota päätöstä eteenpäin?

22 vielä. Minulla on toinen tuttu joka parisuhteen kariuduttua alkoi etsiä netistä uutta yli kolmekymppisenä. Löytyi lupaava mies joka kuitenkin heti sanoi ettei halua lapsia kovin pian. Tuttuni oli tosiaan yli 30 jo.
Hän sanoi miehelle että selvä, mutta minä olen jo sen ikäinen etten halua pitkään odottaa.
Eli sitten jatkamme kumpikin etsimistä , kiitos ja näkemiin. Jonkin ajan kuluttua mies otti yhteyttä ja sanoi muuttaneensa mielensä, että miksikäs niitä ei voisi tulla piankin.
Ovat olleet nyt yhdessä yli 20 v. ja on lapsia.
Toki ap: n tilanne on eri, pitäisi ehkä erota pitkäaikaisesta kumppanista, mutta kyllä määrätietoisuus usein palkitaan.

Saneleeko siis vain mies suhteessa ehtoja? Eikö sinulla ole mihinkään asiaan mitään sanomista tai etkö uskalla sanoa mitään? Vähän oudon kuuloinen suhde. Mies on ilmeisesti se voimakkaampi ihminen ja latelee ehdot ja ap vain hissuttelee mukana myötäilemässä. Ehkä mies miettii nyt kuumeisesti haluaako ikinä lapsia tuollaisen hissukan kanssa. Asioista on ehkä puhuttu, mutta mikään ei muutu koska ap ei lyö nyrkkiä pöytään ja tee mitään, hän on vain miehelle ilmainen piika ja reikä, joten miksi arkea pitäisi siitä huonontaa miehen mielestä?

Nyt ap siis alat ottamaan omasta elämästäsi vastuuta vihdoinkin. Jos haluat olla miehen taloudenhoitaja, kuuntelija ja ymmärtäjä, niin siitä vain, mutta jos haluat jotakin muuta, niin olet varmaan huomannut, että nykyinen tapasi toimia ei toimi. Että olet hyvin pian lapseton katkera nainen, joka ei enää tuosta nuorene ja on nyt menettänyt vuosia parasta aikaansa jonkun pellen reikänä ja kiistakapulana. No, omapahan on elämäsi, kaikki eivät olisi jaksaneet tuollaista edes puolta vuotta.

Tosi on että tilanne on hievenen ajautunut siihen suuntaan että mies päättää paljon asioista ja minä myötäilen, ja tämä johtuu siitä että olen aina yrittänyt vain ymmärtää häntä ja sallinut hänen tekemisiään koska hänellä on niin vaikea tilanne. Mutta nyt minulla on kyllä virta loppumassa tämän vetkuttelun suhteen ja haluan jonkilaisen ratkaisun tähän... Ja olen kyllä itsekin miettinyt sitä että johtuuko tämä tilanne siitä että aina annan periksi. Jos kerrankin tosiaan löisin nyrkin pöytään ja sanoisin että tämä loppu sitten nyt ja vielä oikeasti toimisin niin, niin saisiko se miehen toimimaan. Toki aika riskialtista peliä, koska kuitenkin hän on elämäni mies!

Hei. Minä (nainen) olin meidän parisuhteessa se, joka oli haluttomampi muuttamaan yhteen. Jonkinlaista sitoutumiskammoa sekä olen aina viihtynyt itsekseni. Päätin kuitenkin yrittää, sillä meillä meni muuten ihanasti. Muutimme yhteen seurusteltuamme n. 1v 9kk ja kaikki on mennyt tosi ihanasti. Saan omaa tilaa aina tarvittaessa, meillä on myös kaksi makkaria jossa kummallakin omat sängyt (olemme herkkäunisia). 

Suosittelen että keskustelet miehen kanssa tarkkaan eri asiat. Tee esim selväksi että hän saa omaa tilaa aina tarvittaessaan. Luulen että hän pelkää eniten tukahtumista ja sitä että sinusta kuoriutuu Justiina. Oma tila ja menojen kyttäämättömyys yms. Ehkä hänellä on myös jotain traumoja edellisistä suhteista?

Se voi varmasti olla yksi asia mikä vaikuttaa, ettei ole sitten mitään paikkaa mihin pääsee hengähtämään jos menee hermo toiseen :)

Hänen vanhan suhteen päättyminen oli erittäin raskas, joten se varmasti vaikuttaa myös. On monesti sanonut, ettei usko enää että ketkään parit ovat ikuisesti yhdessä kun niin monet eroavat kokoajan. (oli kuitenkin itse osapuoli joka jätti vaimonsa)

Olen yrittänyt monelta eri kantilta tätä asiaa keskustella, mutta eipä se tunnu etenevän.. Ainakaan minun haluamaani suuntaan...  Hyvän keskusteluyhteyden saavuttamisen neuvoja ottaisin mielelläni vastaan kokeneemmilta :)

Kinkkinen tilanne. Ymmärrän hyvin miestäsi, koska onhan erilleen asumisessa omat hyvät puolensa. Ja parisuhde voi olla tiivis ja hyväkin, vaikka asutaan erillään. 

Mutta jos lapsia ollaan tekemässä, niin tuo erilleen asuminen ei ihan toimi, paitsi jos asunnot ovat ihan vierekkäiset. 

Eli minä jotenkin lähtisin tästä liikkeelle: ollaanko sitoutumassa perheen perustamismielessä vai ei. jos, niin koska asiassa edetään, ja mennäänkö ensin naimisiin, vai mennäänkö ollenkaan naimisiin. Jos naimisiinmeno on sinulle tärkeää, niin sitten se pitää hoitaa ensin alta pois, että et ole av:n jatkona itkemässä, kun mies peruu naimisiinmenon. 

Jos mies ei halua naimisiin eikä yhteen, niin sitten sinun pitää miettiä, mitä itse haluat tulevaisuudelta.

Sanot miehelle nyt ystävällisen asiallisesti ja jämptisti, että tämä asia pitää keskustella läpi ja että haluat hänen lopullisen kantansa siihen, muutetaanko yhteen ja perustetaanko perhe vai ollaanko vaan yhdessä eri osoitteissa. Sano suoraan, että jos hän ei ole valmis jakamaan elämäänsä kanssasi, sinä harkitset eroa. Se ei ole uhkailua, vaan tosi asian esilletuomista. Onko mies päässyt kunnolla yli edellisestä suhteesta? Jos jää kovin katkeraksi, ei välttämättä ole valmis vielä uuteen vakavaan suhteeseen. Se, että saattaa joskus erota, on huono syy olla menemättä yhteen. Eihän sillä logiikalla kannata kannata tehdä yhtään mitään, koska aina voi käydä huonosti.