MIES EI HALUA MUUTTAA YHTEEN

Miksi pitää asua rakastamansa ihmisen kanssa? Tuhannet lapset asuvat vuoroviikoin kummankin vanhemman kanssa, joten miksi asuminen kahdessa kodissa olisi aikuisille jotenkin ehdoton ei. Perheiden ei tarvitse asua saman katon alla, hyvä parisuhde ei edellytä yhteistä kotia ja - kuten vuoroviikkolapsista huomaa - kahdessa kodissa asuminen ei ole koskaan haitaksi.

Lopeta siis yhteenmuuttamisen toivominen ja ryhdy elämään täysillä kahden kodin parisuhdetta. Kyllä siihen kuvioon lapsiakin mahtuu eikä ne kärsi, vaikka isällä ja äidillä on eri osoite.

Jos ette odota suhteeltanne samaa, ei sitä kannata jatkaa.

Jätä se sika!

No jos mies on tyytyväinen tähän tilanteeseen eikä halua muuttaa yhteen, msun on mietittävä, mitä itse suhteelta haluat. Onko yhteenmuutto niin tärkeä asia, että et halua suhdetta jatkaa vai tyydytkö seurusteluun eri osoitteissa? Eipä tuossa muita vaihtoehtoja ole.

Jos haaveilet yhteisestä kodista ja lapsista ja mies ei sitä halua, sun pitää päättää, miten asiaan suhtaudut. Jos jäät suhteeseen, älä jää sillä mielellä, että kyllä se vielä muuttaa mieltään tai kyllä mä vielä sen pään käännän. Joko aidosti hyväksyt sen, että pysytään ikuisesti eri osoitteissa tai päätät suhteen ja etsit sellaisen miehen, jonka kanssa haluatte samoja asioita.

Jos mies ei halua, sinä et voi pakottaa. Se, että biologinen kellosi tikittää jättää sinulle kaksi vaihtoehtoa: Jäät roikkumaan tuohon suhteeseen ja jotain joskus ehkä tapahtuu tai sitten etsit miehen, joka haluaa samoja asioita kuin sinä.

Miksi haluat asua yhdessä, jos kuitenkin jo nyt vietätte kaiken vapaa-aikanne yhdessä? Onko toiveenasi hankkia lapsia tämän miehen kanssa? Mitä mieltä hän on lasten hankkimisesta? 

Miten mies on perustellut, ettei halua muuttaa yhteen?

M39

Molempien haaveena on saada lapsia ja onnellinen perhe-elämä. Olemme tästä paljon keskustelleet. Kyse on enemmänkin jotenkin siitä että hän ei uskalla aloittaa tätä elämää ja tuntuu että vain junnaamme paikoillamme. Ja monestakin syystä haluan asua samassa osoitteessa.. Ei tarvisi ensinnäkään maksaa kahdesta asunnosta eikä tarvitsisi huolehtia kahdesta asunnosta, siivouksista, ulkotöistä jne jne.. Ja tietysti se parisuhteen eteneminen on tärkeää...

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 09:48"]

Molempien haaveena on saada lapsia ja onnellinen perhe-elämä. Olemme tästä paljon keskustelleet. Kyse on enemmänkin jotenkin siitä että hän ei uskalla aloittaa tätä elämää ja tuntuu että vain junnaamme paikoillamme. Ja monestakin syystä haluan asua samassa osoitteessa.. Ei tarvisi ensinnäkään maksaa kahdesta asunnosta eikä tarvitsisi huolehtia kahdesta asunnosta, siivouksista, ulkotöistä jne jne.. Ja tietysti se parisuhteen eteneminen on tärkeää...

[/quote]

Et kai sinä nytkään maksa kahdesta asunnosta? Maksat vain omastasi ja mies omastaan. Mitä tulee siivoukseen, niin eihän sotkua tule kuin siinä asunnossa, jossa kulloinkin vietätte aikaa. Ulkotyöt tietysti pitää hoitaa, mutta onko miehen talossa sitten niin paljon puutarha- ja muita ulkotöitä, että sitä on jatkuvasti hoidettava? Mitäpä jos kysyisit mieheltä, milloin hän ajatteli, että hankkisitte lapsia. Jos hän sanoo, että muutaman vuoden päästä, niin silloinhan yhteen muuttamisella ei ole vielä kiirettä.

Oletteko sinun luona enimmäkseen? Siirtykää punkkaamaan miehen luokse, niin kyllä se sitten alkaa ajatella eri tavalla...

Suurin syy muuttohaluttomuuteen on se että hänen puolellaan on ihmisiä ketkä lopettivat täysin yhteydenpidon häneen aikoinaan, koska eivät hyväksyneet suhdettamme. Eli käytännössä tulevaisuudessa olisi joko minä tai nämä "entiset kaverit".

Olemme olleet suurimman osan ajasta hänen luonaan. Siksi kai hänen onkin niin hyvä olla tässä tilanteessa eikä tarvitse muutosta kun pidän paikat kunnossa siellä päivittäin :)

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 10:04"]Suurin syy muuttohaluttomuuteen on se että hänen puolellaan on ihmisiä ketkä lopettivat täysin yhteydenpidon häneen aikoinaan, koska eivät hyväksyneet suhdettamme. Eli käytännössä tulevaisuudessa olisi joko minä tai nämä "entiset kaverit".

Olemme olleet suurimman osan ajasta hänen luonaan. Siksi kai hänen onkin niin hyvä olla tässä tilanteessa eikä tarvitse muutosta kun pidän paikat kunnossa siellä päivittäin :)
[/quote]

Miksi eivät hyväksy?

Miksi sinua ei hyväksytä? Kuka ei hyväksy - kaverit vai perhe? Arveluttaako miestä itseään suhteessanne samat asiat kuin muita vai miettiikö vain sitä, mitä toiset hänen elämästään ajattelevat?

Jos uskallusta muuttaa yhteen ei löydy, vaikka halua ehkä olisi, niin tilanne on outo. Perheen perustaminen edellyttää uskallusta. Jos tämä on hänelle vaikeaa, ei varmaan uskalla yrittää lastakaan tai ei uskalla mennä naimisiin jne. Yhteiselämä voi olla vaikeaa. Parisuhteessa pitää uskaltaa luottaa toiseen, muuten homam ei toimi.

Hyväksyminen johtuu hyvin erilaisista taustoista. Ja siis perhe ja jotkut nykyään entisistä ystävistä. Miestä enemmänkin huolestuttaa juuri tuo mitä muut ajattelevat. On vähän sellaista "miellyttäjä"-tyyppiä. Tosi vaikea tilanne...

Keskinäinen luottamus toimii kyllä ja muutenkin homma toimii, ei kai tässä muuten näitä vuosia yhdessä oltaisi viihdyttykään...varsinkaan kun ottaa tämän parisuhteen ulkoisen tilanteen vielä huomioon...

Mietin vain että olenko minä tässä nyt kohtuuton kun haluan mennä eteenpäin parisuhteessa.  Mies ei kuitenkaan erota halua mutta kun ei uskalla ottaa seuraavaa askeltakaan... Pitäisikö minun vain lyödä jäitä hattuun... Jotenkin olen kuitenkin tyytymätön tämän hetkiseen tilanteeseen... En tiedä mitä tehdä..

Ja tietysti sekin vaikuttaa asiaan kun kovaa vauhtia kolkutellaan kohti 40, niin kyllähän ne lapsetkin on tehtävä kohta...

AP

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 10:49"]

Hyväksyminen johtuu hyvin erilaisista taustoista. Ja siis perhe ja jotkut nykyään entisistä ystävistä. Miestä enemmänkin huolestuttaa juuri tuo mitä muut ajattelevat. On vähän sellaista "miellyttäjä"-tyyppiä. Tosi vaikea tilanne...

Keskinäinen luottamus toimii kyllä ja muutenkin homma toimii, ei kai tässä muuten näitä vuosia yhdessä oltaisi viihdyttykään...varsinkaan kun ottaa tämän parisuhteen ulkoisen tilanteen vielä huomioon...

Mietin vain että olenko minä tässä nyt kohtuuton kun haluan mennä eteenpäin parisuhteessa.  Mies ei kuitenkaan erota halua mutta kun ei uskalla ottaa seuraavaa askeltakaan... Pitäisikö minun vain lyödä jäitä hattuun... Jotenkin olen kuitenkin tyytymätön tämän hetkiseen tilanteeseen... En tiedä mitä tehdä..

Ja tietysti sekin vaikuttaa asiaan kun kovaa vauhtia kolkutellaan kohti 40, niin kyllähän ne lapsetkin on tehtävä kohta...

AP

[/quote]

Ymmärrän teitä molempia. Kun ihmissuhteet katkeavat, niitä on myöhemmin vaikea enää saada takaisin. Ainakaan samanlaisina kuin ennen. Tämähän on yllättävän yleistä naisille, jotka luopuvat miehen vuoksi kaikista ystävyyssuhteistaan ja eron jälkeen huomaavat, että vanhat ystävät eivät enää palaakaan elämään. Mies voi siis pelätä, mitä tapahtuu sitten, jos teidän suhteenne kuitenkin jossain vaiheessa päättyy. 

Kysy mieheltä, voitaisiinko lapsia alkaa hankkia nyt. Jos hän vastaa ei, niin kysy, milloin sitten. Sano suoraan, että et halua enää vuosia odotella. 

No mitä mieltä mies on lapsien hankkimisesta? Eikö kummallakaan ole vielä lapsia ennestään?

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 10:04"]

Suurin syy muuttohaluttomuuteen on se että hänen puolellaan on ihmisiä ketkä lopettivat täysin yhteydenpidon häneen aikoinaan, koska eivät hyväksyneet suhdettamme. Eli käytännössä tulevaisuudessa olisi joko minä tai nämä "entiset kaverit".

Olemme olleet suurimman osan ajasta hänen luonaan. Siksi kai hänen onkin niin hyvä olla tässä tilanteessa eikä tarvitse muutosta kun pidän paikat kunnossa siellä päivittäin :)

[/quote]

Mulle ei tulisi mieleenkään pitää paikkoja kunnossa talossa jossa en asu. Ei kuulu vieraan velvollisuuksiin.

Minulla on tuttava jolle mies aina sanoi että haluaa lapsia mutta ei vielä. Tuttavani täytti 40v. ja mies antoi luvan jättää ehkäisy pois. Ei ole lasta kuulunut, tuttavani on nyt 43v. Mies oli myös sitä mieltä ettei mihinkään hoitoihin mennä eli lapsi saa tulla vain jos tulee luonnollisesti. Olisin osannut jo reilu 10 vuotta sitten hänelle tämän ennustaa, mutta ei ollut niin läheinen ystävä että olisin kehdannut alkaa neuvomaan. Miehestä vaan näki ettei oikeasti halunnut mutta ei myöskään halunnut luopua naisestaan. Nyt sitten odottelen että milloin mies saa päähänsä että nyt olisi oikea aika lapselle ja sitten vaimo vaihtoon nuorempaan joka vielä saa lapsia.
Älä odota enää vaan nosta kissa nyt pöydälle.

En pidä itseäni kovinkaan vieraana kun vuosia olemme jo yhdessä olleet.

Kummallakaan ei ole lapsia vielä.

Lapsikeskustelua on usein käyty ja hän on ihan samoilla linjoilla ettei enää kauaa voi odotella lapsien hankkimista. Mutta puheet tuntuu jäävän puheiksi... 

Tässä on niin monta asiaa. Kun on suuret ja vahvat tunteet mutta niin moni asia tuntuu olevan meitä vastaan.

Onhan perheen ja ystävien menettäminen todella iso juttu, mutta johnkinlainen päätös elämässä on tehtävä jotta elämä menisi eteenpäin...

AP

Ap:n mies voisi olla mun veli lukuunottamata tuota "kaverit ei hyväksy" -osuutta.

Veljelläni on ihan looginen peruste: hän ei halua päätyä eroon. Kannettuaan nyt kolmikymppisenä puolentusinan kaverinsa erojälkeiseen muuttokuormaan tavaroita ja kuunneltuaan riitelyä sohvasta, yhteisistä ja omista rahoista, kaverin tavaroiden hävittämisestä sisustukseen sopimattomina jne. hän on aika lailla menettänyt uskonsa naisen kanssa asumisen autuuteen etenkin kun nykyinen naisystävä hyvin hanakasti jo veljen omassa kodissa on tekemässä muutoksia veljeltä kysymättä. Miksi asua yhdessä ja joutua menettämään paljon enemmän kuin mitä saa tilalle?