Lue keskustelun säännöt.
Mitkä ovat raskaimmat oppiaineet yliopistossa?
31.07.2015 |
Itse arvaan lääketiede, oikeustiede, tekniikan kovat linjat ja matematiikka.
Kommentit (105)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kielet ja osa matemaattis-luonnontieteellis-teknillisistä aloista. Molemmilla noilla aloilla on paljon läsnäolopakkoja. Jälkimmäisessä lisäksi saattaa olla isoja harjoitustöitä, jotka vievät paljon aikaa ja palkintona tyyliin 2-3 opintopistettä ja jotkut vaikka 5 op kurssit voivat kestää useita kuukausia. Kielissäkin on kursseja, joista saa vain vähän opintopisteitä.
En silti yleistä tätä koskemaan pelkästään noita kahta alaa vaan sanoisin, että alasta riippumatta se on mielestäni raskasta, jos kyseessä on pitkäkestoinen ja työläs kurssi, josta saa lopulta vain vähän opintopisteitä.
Eikä kursseista tulevat nopat mene todellakaan työmäärän mukaan tasan. Suoritin kerran kurssin, johon joutui useita kuukausia työskentelemään aivan valtavan paljon, tekemään erinäisiä haastatteluja, etsimään taustatietoja ja kirjoittamaan raportteja ja se oli 6 op:n laajuinen. Toisesta kurssista sain samat 6 op pienellä lukemisella tenttiin viimeisenä iltana, kun sen kurssin suoritustapa oli tentti. Mutta jos katsotaan pelkästään oppimista, niin kyllä opin sillä työläämmällä kurssilla mielestäni paljon enemmän kuin tenttimällä sen toisen kurssin.
Vierailija kirjoitti:
Naistutkimus. On tosi raskasta olla oppitunnilla 30 siilitukkaisen lesbofeministin kanssa.
Vaimoni suoritti nais"tutkimuksesta" 20 opintoviikkoa, koska siitä sai VTM:n sivuaineen helpoimmalla. Pelkillä kirjatenteillä pääsi lävitse. Hän arveli käyttäneensä kaksi tai kolme viikkoa tehollista työaikaa tuohon sivuaineeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naistutkimus. On tosi raskasta olla oppitunnilla 30 siilitukkaisen lesbofeministin kanssa.
Vaimoni suoritti nais"tutkimuksesta" 20 opintoviikkoa, koska siitä sai VTM:n sivuaineen helpoimmalla. Pelkillä kirjatenteillä pääsi lävitse. Hän arveli käyttäneensä kaksi tai kolme viikkoa tehollista työaikaa tuohon sivuaineeseen.
tää nyt kertoo ennenkaikkea jotain sun vaimosta... :D onnea vaan
Vierailija kirjoitti:
Naistutkimus. On tosi raskasta olla oppitunnilla 30 siilitukkaisen lesbofeministin kanssa.
Taisit erehtyä aineen sisällöstä kun hait opiskelemaan naistutkimusta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 10:41"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 02:10"]
Eikö matematiikka ole pääasiassa kaavojen opettelua ulkoa ja niiden iskemistä laskimeen?
Ei. Yliopistomatikassa suurimmalla osalla kursseja ei käytetä laskinta lainkaan. Ei siksi että ei saisi vaan siksi, että pääteltävänä on sellaisia asioita, joita laskimella ei voi laskea. Ne asiat on oikeasti osattava, sillä yleistiedolla ja mutulla paperiin ei voi kirjoittaa yhtään mitään toisin kuin ihmisläheisemmissä aineissa.
Niin, ja sitten on paljon matematiikanopettajiksi opiskelevia, jotka kyllä selviävät niistä matematiikankursseista helposti, mutta kasvatustieteen opinnot ovat ylitsepääsemättömiä, kun samat ajatusmallit eivät pädekään. Toisaalta monelle humanistille matematiikka on täysin käsittämätöntä. Riippuu täysin ihmisestä, mikä on helppoa ja mikä vaikeaa. Toisaalta taas eri yliopistoissa eri alojen vaatimukset ovat täysin erilaisia. Oulussa ainakin taloustieteissä vaatimustaso on täysi nolla, graduksi kelpaa kirjallisuusreferaatti. Samassa yliopistossa humanistinen puoli ja fysiikka ovat kokemuksieni mukaan täysin eri tasoa taloustieteisiin verrattuna, sillä niissä vaaditaan, että asioita oikeasti ajatellaan.
Mitä ainetta ja missä yliopistossa itse olet opiskellut?
Yhteiskuntatieteet on myös psyykkisesti tosi raskaita. Opiskellaan koko ajan lisää yhteiskunnan epäkohdista ja siitä miten vaikeaa niitä on ratkaista. Samalla joutuu seuraamaan yhteiskunnalllista keskustelua, ja huomaa miten pihalla suurin osa ihmisistä on ja miten vääriä ratkaisuja politiikassa koko ajan tehdään. Turhauttaa ja ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oulussa ainakin taloustieteissä vaatimustaso on täysi nolla, graduksi kelpaa kirjallisuusreferaatti.
Tästä olisi kiinnostavaa kuulla lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskastahan saa mistä tahansa opiskelusta kun haalii liikaa kursseja ja pitää riman ehkä liiankin korkealla. Itselläni oli pääaineena historia ja otin jo ensimmäisenä vuonna sivuaineita kolme sekä siihen päälle kaksi kieltä. Historia-aineissa&museologiassa ei tosiaankaan riittänyt mikään ulkoaluku ja perinteisistä tenteistä siirryttiin yhä enemmän essee-luentopäiväkirja-tutkielma-tyylisiin kurssin suorittamistapoihin ja kirjoittamista ja niiden aineistoihin perehtymistä oli ihan älyttömästi. Lisäksi opintopisteisiin vaadittavat suoritukset vaihteli paljon, toisella kurssilla viis pistettä sai melko helposti, toisella vaadittiin luentopäiväkirja+viikottaiset tehtävät+15 sivun analyyttinen essee. Opiskelin myös vanhojen käsialojen tulkintaa joka vaati paljon omaehtoista työtä ja arkistoissa istumista. Läsnäolopakkoa luennoilla oli myös yllättävän paljon, lisäksi omalla ajalla museokäyntejä, näyttelysuunnittelua jne.
Jälkikäteen mietittynä olisi pitänyt malttaa ottaa vähemmän kursseja ja olla itselleen armollisempi eli hyväksyä joskus muutkin kuin neloset ja vitoset arvosanoiksi. Minkäänlaista opiskelijaelämää en ehtinyt viettämään mutta toisaalta, itse olen jo alan töissä ja jotkut muut samaan aikaan aloittaneet eivät ole vielä edes gradua saaneet valmiiksi ja opintotukikuukaudet käy vähiin.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 01:27"]
Kielet. Taso korkea, valtavasti kontrolloitavia kotitehtäviä vieraalla kielellä, ja läsnäolopakko kaikessa.
Eli todella kevyttä kenelle tahansa, joka on hyvä kielissä, ja miksi joku huono kieliä lähtisi edes opiskelemaan?
Ei ole. Jokainen tuolla opiskeleva on osaava ja lahjakas kielissä, ja kyllä sitä tasoa sen verran pidetään korkealla, ettei "hyvällä kielitaidolla" pelkästään pärjää.
Olen kanssa kuullut, että kielten opiskelu on työlästä per opintopiste.
Itse olen lukenut kaksi yliopistotutkintoa ja ehdottomasti vaikenta oli matikka. Ja pohjat oli hyvät. Pitkä matikka lukiosta ja laudatur ylioppilasarvosana. Helpoin oli kasvatustiede. Muut siitä välistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihmistieteet ovat kaikkein rankimpia. Lukemista, ymmärtämistä ja tajuamista on paljon, käsitteitä ja teorioita sekä tutkijoita valtavasti. Usein kaikki vierailla kielillä, etenkin englanniksi, mutta olen joutunut myös lukemaan ranskaksi, ruotsiksi, ja aiheesta riippuen myös muilla mahdollisilla kielillä.
Nyt ihmistieteissä on paljon monitieteisyyttä, joten on hallittava useita aloja. Nyt uusinta uutta on digitaalinen humanismi, eli myös it-osaamista vaaditaan.
Kun ajattelee myös sisältöjä, niin aiheet ovat vaikeita kuten filosofia, kielitiede ja miksei psykologiakin jne. Lisäksi sisällöllisesti pitää hallita suuria kokonaisuuksia, esim. kokonaisia aikakausia historiassa kaikkine ilmiöineen, kokonaisia kulttuureja kielineen ja historioineen kulttuurientutkimuksessa.
Ja vieläpä usein uusimmat teoreettiset näkökulmat rantautuvat ensiksi juuri ihmistieteisiin, on sukupuolentutkimusta, postkolonialismia, postmodernismia, transmodernismia, yms. yms.
Ihan konkreettisesti joutuu kirjoittamaan, lukemaan, kommentoimaan, pitämään esitelmiä yms. aika runsaasti. Väitöskirjat ovat sellaisia yli 200 sivuisia, eikä mitään 15-50 sivua kuten jollain muilla aloilla, joten kielenhallinta ja jopa kirjallinen tyyli, oikeinkirjoitus ja kielellinen ilmaisu pitää olla hyvää, että pystyy esittämään ajatuksensa ymmärrettävästi. Monet meistä kirjoittaa englanniksi, joten pitää hallita tieteellistä englantia suomen lisäksi, ja niissä on suuria eroja. Englanninkielisten maiden lähdeviittausjärjestelmät ovat jo itsessään monimutkaisia.
Henkisesti raskain on aivan varmasti lääketiede, siellä joudutaan mm. Purkamaan vainaja osiin, mikä vaatii kykyä nähdä kaikkea mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti raskain on aivan varmasti lääketiede, siellä joudutaan mm. Purkamaan vainaja osiin, mikä vaatii kykyä nähdä kaikkea mahdollista.
Tiukille se kuule ottaa sosiaalityössäkin lasten seksuaalisen hyväksikäytön tunnistaminen ja sen käsittely. Vainajat ei enää tiedä tuon taivaista tilanteestaan.
Filosofia, koska aika käytännöllisenä ihmisenä en kestä sitä hölynpölyä. Kasvatustieteessä syventävien kursseissa oli pari tosi haastavaa. Psykologia on työlästä, koska paljon englanninkielistä matskya, joten lukeminen hidasta.
Muinaiskielet. Oikeaa kirjoitus tai tulkintatapaa edelleen kiistellään ja tekstit ovat fragmentaarisia. Opetusta olosuhteista johtuen vähän, joten itse täytyy tehdä suurin työ kirjojen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naistutkimus. On tosi raskasta olla oppitunnilla 30 siilitukkaisen lesbofeministin kanssa.
Vaimoni suoritti nais"tutkimuksesta" 20 opintoviikkoa, koska siitä sai VTM:n sivuaineen helpoimmalla. Pelkillä kirjatenteillä pääsi lävitse. Hän arveli käyttäneensä kaksi tai kolme viikkoa tehollista työaikaa tuohon sivuaineeseen.
Yleensä valitaan järkevin ja hyödyllisin ainekokonaisuus, ei helpoin.
Kasvatustiede - helppo aineena mutta haastaa itseä. Siis mulle ollut helppoa aina oppiminen ettei tule väheksynnän tunnetta kellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti raskain on aivan varmasti lääketiede, siellä joudutaan mm. Purkamaan vainaja osiin, mikä vaatii kykyä nähdä kaikkea mahdollista.
Tiukille se kuule ottaa sosiaalityössäkin lasten seksuaalisen hyväksikäytön tunnistaminen ja sen käsittely. Vainajat ei enää tiedä tuon taivaista tilanteestaan.
Eipä siinä tarvitse nähdä tuota sukupuoliyhteyttä tai mitään muutakaan siihen liittyvää asiaa. Vaikka seksuaalinen hyväksikäyttö on todella väärin uskon kaikkien sosiaalityöntekijöiden harrastaneen seksiä ja ymmärtävän, mitä se on. Lääketieteessä joutuu näkemään vaikeampia loukkaantumisia ja kaikkea sellaista mitä ihmisen on todella vaikea käsitellä.
Eikö matematiikka ole pääasiassa kaavojen opettelua ulkoa ja niiden iskemistä laskimeen?
Oletko miettinyt, mistä ne ulkoa opeteltavat kaavat ovat peräisin?