Mitkä ovat raskaimmat oppiaineet yliopistossa?
Itse arvaan lääketiede, oikeustiede, tekniikan kovat linjat ja matematiikka.
Kommentit (105)
Filosofia on minusta aika vaikeaa ymmärtää ihan oikeasti ja sisäistetysti. Ulkoaopettelu ei todellakaan riitä.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 06:24"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 01:22"]
Itse arvaan lääketiede, oikeustiede, tekniikan kovat linjat ja matematiikka.
[/quote]
Ihmettelen että miksi esim lääkärit saavat parempaa palkkaa muihin nähden vaikka ovat vain erityisen välkkyjä kun vertaa muihin ihmisiin. Miksi siitä erityisestä lahjasta "välkkyydestä" pitää vielä antaa rahallisesti suurempi palkinto???
Eikö se että on syntynyt välkkynä ole jo itsessään palkinto. Miksi älykkäämpää väkeä kohdellaan palkoissa paremmin?
Esimerkiksi kehitysvammaiset tienaavat paljon vähemmän. Eivätkä he pääse lääketieteelliseen koskaan. Siitä vielä rangaistaan.
Lääkäreillä olisi nyt mietinnän paikka oikeasti. Ammatit ovat kutsumus.
[/quote]
Ennen näin olikin 1800 luvun lopussa ja 1900 luvun alussa, myös tuomarit olivat ns. rauhantuomareita eli älykkäiksi ja oikeudenmukaisiksi todettuja joilla oli luottamusta. Nykyään mennäänkin jo perse edellä puuhun ja se maksaa vielä paljon.
No mutta nuohan ovat ihan ihmisestä kiinni. Itse olen pääaineenani fysiikasta valmistunut, nopeasti hyvin arvosanoin. Teoreettisesta fysiikasta sain parhaita arvosanoja. Joku taiteellinen puoli minulle olisi mahdotonta, ja esim kasvatustieteen opinnoista sain huonompia arvosanoja kuin fysiikasta, koska ne eivät olleet samalla tavalla loogisia, enkä saanut samalla tavalla helposti kiinni punaisesta langasta.
Joten väitän, että ei ole olemassa yleisesti vaikeita juttuja ja helppoja juttuja, mutta on erilaisia ihmisiä ja taipumuksia.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 01:36"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 01:27"][quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 01:23"] No oikeustiede ei ainakaan ole. [/quote] No ei se nyt ainakaan erityisen kevyt ole. [/quote] Nykyään on. Kaikkia kursseja on supistettu, pakolliset kurssit jotain 4-5 op:tä, vapaaehtoisuutta lisätty. Ja kaiken kaikkiaan oikis ei edellytä muuta kun että opettelee ne perusjutut. Ei tarvitse ymmärtää mitään teoreettista tai vaikeaa. Todella helppoa melkein mihin tahansa verrattuna. Ainoa vaikeus voi olla se opiskelun kamala tylsyys.
[/quote]
En kyllä tiedä missä sinä opiskelet, mutta itse neljännen vuoden oikkarina Helsingistä en jaa näkemystäsi oikiksesta. Oikis perustuu käytännössä lähes poikkeuksetta itseopiskeluun eli lukemiseen, johon menee kymmeniä tunteja aikaa viikossa sen luennoilla istumisen lisäksi. Vapaaehtoisuutta taas ei ole lisätty, vaan käsittääksi kaikki Suomen oikikset ovat siirtyneet enemmän ja enemmän pakollisuuteen niin läsnäolojen ja erilaisten pienryhmäkurssien suhteen.
Jos oikiksen haluaa päästä rimaa hipoen läpi, eli suurin osa arvosanoista ykkösiä, onnistuu tässä varmasti jokainen keskiverto-Jorma, mutta hyvien arvosanojen saaminen on mielestäni vaikeaa.
Tekniikka. Nykyään ei riitä että olet kiinnostunut vaikeasta alasta, vaan pitää olla dynaaminen, innovatiivinen ja verkostoitua. Introverttiys voi estää työllistymistä, joka k.o alallla erittäin vaikeaa nykyään. Opettajat lisäksi surkeita. Naisilla lasikatot varsinkin ICT upolella.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 01:29"]
Naistutkimus. On tosi raskasta olla oppitunnilla 30 siilitukkaisen lesbofeministin kanssa.
[/quote]
Onko tätä enää olemassakaan? Eikö se ole sukupuolentutkimus tms nykyään?
Eläinlääketieteessä täytyy omaksua "kaikkien" lajien anatomia ja fysiologia. Lisäksi niiden sairaudet, hammas- ja suusairaudet mukaan lukien. Eläinlääkkeiden koko kirjo sekä yksilölliset ja lajikohtaiset erityisominaisuudet lääkitsemisessä ja kirurgisissa toimenpiteissä.
On myös opittava tulkitsemaan ihmistä, joka kertoo/kuvailee lemmikkinsä/tuotantoeläimensä oireita milloin mitenkin. Ja opittava neuvomaan heille jatkohoito-ohjeet siten, että toivottu lopputulos saavutetaan.
Yhtä älytön kysymys kuin vaikkapa mikä urheilulaji on haastavin.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 03:06"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 02:52"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 02:32"][quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 01:47"] Tekniikka on tietysti vaativinta aivoille. Perslihaksella pärjää muualla mutta jos ei vaan pysty ymmärtämään jotain matematiikkaa niin sitten ei tajua.. näitä on nähty. [/quote] Onko hyvinkin laajojen tietokokonaisuuksien omaksuminen ja soveltaminen yhteiskuntatieteellisessä ja vaikkapa noin tuhat sivua teoreettista kirjallisuutta per tentti vaativaa aivoille? [/quote] Riippuu lukutekniikasta. Päntätä voi niinkin, että jokaikistä sanaa ei lue. Olen lukenut yliopistolla vähän kaikenlaista, ja nuo yhteiskuntajutut ovat olleet helpoimmasta päästä, matematiikka puolestaan vaikeinta. . T: Ikuisuusopiskelija
[/quote]
Eihän se haastavuus tule jokaisen sanan lukemisesta, vaan siitä että suuresta tietomassasta on pystyttävä prosessoimaan se oleellinen (ja tosiaan tenttitilanteessa muotoiltava se parin konseptin pituiseen tenttivastaukseen) ja toki myös liittämään detaljeja näihin laajempiin kokonaisuuksiin. Se vaatii systemaattista ajattelua ja kykyä kategorisoida tietoa. Toki myös soveltamista vaaditaan (kuten toivottavasti lähes jokaisessa tiedekunnassa).
Itselläni on loppututkinnot luonnontieteellisestä sekä valtiotieteellisestä. Molemmissa pärjäsin tosi hyvin, mutta jälkimmäinen oli älyllisesti haastavampaa. Se, että kieli ja sen käyttö on niin suuri osa tieteenalaa, tuottaa myös omanlaista haastavuutta. Toisin kuin moni ketjussa vakuuttaa, luonnontieteellisen tiedon oppii kuka tahansa, jolla on tarpeeksi motivaatiota, mutta ihmistieteissä vaadittavia ominaisuuksia on vaikeampia hankkia jälkijättöisesti. Sinänsä on turhaa kilpailla siitä mikä on vaativinta, koska kurssien käytännön toteutus ja eri oppiaineiden tiedonmuodostus on niin erilaista. Jossain oppiaineessa luet suhteellisen helppolukuisen 500-sivuisen kirjan ja saat 7 op ja toisessa oppiaineessa luet haastavan 500-sivuisen kirjan ja saat tästä 1 op. Yksilön ominaisuuksista ja harjaantumisesta riippuu myös paljon. Mikä on yhdelle helppoa, on toiselle vaikeaa ja päinvastoin.
[/quote]
Samantyyppiset opinnot minulla. Haastavuudesta sanoisin itse juuri päinvastoin: luonnontieteet haastavampia. Valtiotieteissä riitti, kun opetteli suuret linjat. Tai näin päättelin tenttimenestyksestäni. Eteninkin siellä huimaa vauhtia.
Kaikissa on miljoona opittavaa asiaa, toisissa omasta lahjakkuudesta on enemmän hyötyä kuin toisissa ja kaikissa oma motivaatio helpottaa tosi paljon. Toisilla aloilla haasteellisia ovat jo peruskurssit mutta niiltä selvittyään on jo helpompaa kun taas toisilla maisterin paperit saa käteen melko helpostikin mutta haasteet ovat edessä työelämässä jossa vain parhaat pärjäävät.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 10:41"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 02:10"]
Eikö matematiikka ole pääasiassa kaavojen opettelua ulkoa ja niiden iskemistä laskimeen?
[/quote]
Ei. Yliopistomatikassa suurimmalla osalla kursseja ei käytetä laskinta lainkaan. Ei siksi että ei saisi vaan siksi, että pääteltävänä on sellaisia asioita, joita laskimella ei voi laskea. Ne asiat on oikeasti osattava, sillä yleistiedolla ja mutulla paperiin ei voi kirjoittaa yhtään mitään toisin kuin ihmisläheisemmissä aineissa.
[/quote]
Niin, ja sitten on paljon matematiikanopettajiksi opiskelevia, jotka kyllä selviävät niistä matematiikankursseista helposti, mutta kasvatustieteen opinnot ovat ylitsepääsemättömiä, kun samat ajatusmallit eivät pädekään. Toisaalta monelle humanistille matematiikka on täysin käsittämätöntä. Riippuu täysin ihmisestä, mikä on helppoa ja mikä vaikeaa. Toisaalta taas eri yliopistoissa eri alojen vaatimukset ovat täysin erilaisia. Oulussa ainakin taloustieteissä vaatimustaso on täysi nolla, graduksi kelpaa kirjallisuusreferaatti. Samassa yliopistossa humanistinen puoli ja fysiikka ovat kokemuksieni mukaan täysin eri tasoa taloustieteisiin verrattuna, sillä niissä vaaditaan, että asioita oikeasti ajatellaan.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 05:35"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 03:38"][quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 02:52"] [quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 02:32"][quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 01:47"] Tekniikka on tietysti vaativinta aivoille. Perslihaksella pärjää muualla mutta jos ei vaan pysty ymmärtämään jotain matematiikkaa niin sitten ei tajua.. näitä on nähty. [/quote] Onko hyvinkin laajojen tietokokonaisuuksien omaksuminen ja soveltaminen yhteiskuntatieteellisessä ja vaikkapa noin tuhat sivua teoreettista kirjallisuutta per tentti vaativaa aivoille? [/quote] Riippuu lukutekniikasta. Päntätä voi niinkin, että jokaikistä sanaa ei lue. Olen lukenut yliopistolla vähän kaikenlaista, ja nuo yhteiskuntajutut ovat olleet helpoimmasta päästä, matematiikka puolestaan vaikeinta. . T: Ikuisuusopiskelija [/quote] Avoimessa suoritetut perusopinnot eivät anna oikeaa kuvaa tieteenalojen haastavuudesta. [/quote]nääh oon mäki opiskellut avoimessa mut tutkinto oikeus on yliopistossa. Avoimessa oon suorittanut kaikki sivuaineopinnot, koska siellä on vähemmän läsnäolopakkoa. Ihan niillä avoimen opinnoilla oon saanut korjattua yo puolen opintoja. Samat opettajat ja kirjat siellä on ja sama arvosana asteikko. Joten turhaan dissaat avoimen puolen opintoja :D mut sähän et tätä tiedä ku et oo yliopistossa koskaan opiskellutkaan
[/quote]
Olen kyllä opiskellut yliopistossa, ja tutkinto sekä jatkotutkintokin löytyy. Avoimessakin olen opiskellut paljon, sillä itsekin olen varmaan tällainen elämäntapaopiskelija, että opiskelen huvikseni kaikenlaista. Siksipä ehkä tiedän mistä puhun. Avoimen opinnot ovat hyviä, mutta antavat pintaraapaisun kustakin tieteenalasta, kuten perusopinnot päiväyliopistossakin. Olisko sulla siis lisää jotain ennakkoluuloja heittää?
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 05:46"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 03:38"][quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 02:52"] [quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 02:32"][quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 01:47"] Tekniikka on tietysti vaativinta aivoille. Perslihaksella pärjää muualla mutta jos ei vaan pysty ymmärtämään jotain matematiikkaa niin sitten ei tajua.. näitä on nähty. [/quote] Onko hyvinkin laajojen tietokokonaisuuksien omaksuminen ja soveltaminen yhteiskuntatieteellisessä ja vaikkapa noin tuhat sivua teoreettista kirjallisuutta per tentti vaativaa aivoille? [/quote] Riippuu lukutekniikasta. Päntätä voi niinkin, että jokaikistä sanaa ei lue. Olen lukenut yliopistolla vähän kaikenlaista, ja nuo yhteiskuntajutut ovat olleet helpoimmasta päästä, matematiikka puolestaan vaikeinta. . T: Ikuisuusopiskelija [/quote] Avoimessa suoritetut perusopinnot eivät anna oikeaa kuvaa tieteenalojen haastavuudesta. [/quote] Anteeksi, mutta missä kohden siteeraamaasi viestiä mainittiin avoin tai perusopinnot? :) T: Pilkunnusauttaja
[/quote]
Jos on "ikuisuusopiskelija" ja opiskellut "vähän kaikenlaista", niin todennäköisin metodi tälle ikuiselle opiskelulle vähän kaikilla aloilla on avoin yliopisto. Avoimessa on enimmäkseen tarjolla perusopintoja.
Minulla on kaksi maisteritutkintoa, toinen valtsikasta ja toinen kieliaineesta, molemmat Helsingin yliopistosta. Valtsikassa (yleinen valtio-oppi) oli mielestäni helppoa ja mielekästä. Monet tentitkin pystyi tekemään etänä, luennot sai katsoa moodlesta silloin kuin itselle sopi, joten opiskeleminen oli helppoa yhdistää muun elämän oheen. Toki esseitä piti tuottaa paljon, mutta se on aika kivutonta, kun saa käyttää äidinkieltään siihen.
Kieliaine taas oli erittäin raskas. Perus- ja aineopinnot menivät lentäen, mutta syventävät opinnot olivat jo sitten jotain muuta. Paljon vähemmän opintopisteitä isommasta työmäärästä kuin valtsikassa, opiskelu pienryhmissä, joissa pakollinen läsnäolo ja skarppina piti olla joka hetki, opettajat tunsivat nimeltä ja pitivät tarkkaa lukua tekemisistä koko ajan. Järkyttävät määrät tekstiä piti tuottaa vieraalla kielellä, gradun kanssa meinasikin sitten loppua usko kesken. Minulla oli vielä graduohjaajakin sellainen, joka haukkui pystyyn, jos tekstistä löytyi kielivirheitä.
Tällä kokemuksella en suosittele kieliainetta kenellekään, ellei sitten opiskele jossain muussa yliopistossa, jossa sen opinnäytteensä voi kirjoittaa äidinkielellään. En silti väitä kumpaakaan ainetta vaikeaksi, mutta kieliaine oli ehdottomasti raskaampi ja vaativampi.
Sosiaalityö Lapin Yliopistossa. Ei vaikeaa, mutta älyttömän työlästä verrattaessa moniin muihin pääaineisiin.
Vierailija kirjoitti:
Kielet. Taso korkea, valtavasti kontrolloitavia kotitehtäviä vieraalla kielellä, ja läsnäolopakko kaikessa.
Jep. Aika rankkaa oli. Saksasta HuK-tutkinto. Enempää en kyennyt.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 01:30"]
Vaikea on varmaan arvioida, kun aika harvalla on kokemusta useammasta alasta. Kuitenkin saattaisi auttaa, jos olisi olemassa jokin hyvä mittayksikkö. Kertokaa kunkin alan opiskelijat, että kuinka paljon enemmän päivittäistä työtä opiskelu tuottaa lukiossa kokemaanne työmäärään verrattuna.
Oma: tilastotiede+(tietojenkäsittely+matematiikka) - noin 2.5-kertainen työmäärä lukioon verrattuna
Minä opiskelen psykologiaa. Lukio oli minulle rankka, koska jokaisen aineen opettaja antoi aina ison kasan kotitehtäviä ja lisäksi pidin kielistä, jotka olivat minulle aika vaikeita. Väittäisin, että nyt pääsen päivittäin helpommalla lukioon verrattuna :) Lukemista on paljon, mutta 90 % asioista on kiinnostavia, eikä haittaa yhtään! :)
Itse opiskelen psykologiaa Lontoossa, tehtävämäärä on kyllä ihan kiva....
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 02:10"]
[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 01:47"]
Tekniikka on tietysti vaativinta aivoille. Perslihaksella pärjää muualla mutta jos ei vaan pysty ymmärtämään jotain matematiikkaa niin sitten ei tajua.. näitä on nähty.
Eikö matematiikka ole pääasiassa kaavojen opettelua ulkoa ja niiden iskemistä laskimeen?
Ei. Yliopistomatikka on hyvin erilaista verrattuna lukiomatikkaan, siinä laskimesta harvemmin on mitään hyötyä.
Niin ja eiköhän pidä ymmärtää, mitä kaavaa käytetään ja miksi ja ne kaavat pitää osaa purkaa auki oikein.
Jos ei ole motivaatiota on mikä vain vaikeaa(ymmärtäminenkin), jos on hyvä motivaatio niin ei mikään ole, se miten tietojaan osaa soveltaa onkin aivan eri juttu. Saat olla oikeassa ihan itse jos haluat, typerä ketju mutta kunhan vastasin.