Henkilö joka utelee toisen lapsettomuutta, miettiikö edes voiko kyseinen ihminen saada lapsia?
N i i n. Minusta on törkeää mennä kyseleen jos ei tiedä toisen taustoista mitään.
Kommentit (41)
Kokemuksen perusteella nämä lapsista kyselvät ovat niitä, joilla itsellä on lapsia, ja yleensä vielä enemmän kuin yksi. He eivät ole joutuneet kokemaan sitä kipua ja väheksyntää mitä lapsettomat joutuu kestämään. Aina pitäisi selitellä, miksi ei ole lapsia, mutta tuskin kyselijä osaisi suhtautua, jos pamauttaisi, että "En ole saanut lapsia".
Ihminen joka utelee toiselta, miksi ei ole lapsia, on niin TYHMÄ, että hänet pitää kiertää kaukaa!
Vierailija kirjoitti:
Juu, juuri viikko sitten tuiki tuntematon n. 70v mies kysyi minulta tilanteessa, jossa seisottiin samalla pihalla; "Onko lapsia? " Tuli järjettömän paha olo, koska olen yli 50 ja lapset jäivät yritykseksi ja haaveeksi. Mies alkoi sitten puhumaan, että "Joo, ette te nuoret ehdi lapsia tekemään, kun haluatte tehdä vain töitä" "Lapset vaatii uhrautumista"..... Voi kuinka mielelläni olisin jäänyt täysin kotiäidiksi. Työnteko ei ole koskaan tuonut minulle kuin pahaa mieltä ja orjuuttamista ihmisyyttäni kohtaan.
En nyt sano, että kaikkien pitäisi toisilta kysellä lapsista ja sitten vielä alkaa moralisoida, kun kuulevat, että lapsia ei ole, en ollenkaan, mutta voisikohan tuollaiseen kysymykseen vastata, että en ole saanut lapsia, vaikka olisin halunnut? Olet kuitenkin jo iässä, jossa lasten saaminen on jo mahdotonta. Onhan se toki jonkinlaista sydämen avaamista, mutta ehkä helpompi kuitenkin kestää kuin tuollainen moralisointi?
On vain kaksi syytä miksi ei ole lapsia: ei voi saada tai ei halua. Turha kysellä!
Vierailija kirjoitti:
On vain kaksi syytä miksi ei ole lapsia: ei voi saada tai ei halua. Turha kysellä!
Näin on. Ihan samaa mieltä.
Minun työtoveri kysyi minulta että miksi meillä ei ole lapsia.
Vittuuks se sulle kuuluu,vastasin.
Eipä kysytty enää.
Mä en ymmärrä mikä ihme siinä lapsihommassa niin kiinnostaa. Eikä varmaan koskaan valkene. Ite en koskaan kysyisi keneltäkään moista.
Miten nää nykyihmiset eivät enää kestä mitään? Miksi ei vain voi vastata, kuten asia on?
Kyllä on taas täysin turhasta itkemistä.
Onhan tuollainen uteleminen ihan järjettömän ajattelematonta törppöilyä. Aihe voi olla todella kipeä, ja vaikkei olisikaan, se ei kuulu muille.
Mulla on työkaveri (nainen 62 v) joka ottaa viikottain puheeksi lapsettomuuteni.
"Sitten kun Liisalla on omia pikkuisia, niin.."
"Koskas te meinaatte Jaakon kanssa lapsia tehdä?"
"Odota vaan, tiedät sitten kun teette lapsia".
Olen sanonut ettei lapsia ole tulossa kun ei kumpikaan niitä haluta. Pidän työkaveria tämän jankkaamisen myötä todella vähä-älyisenä.
Vierailija kirjoitti:
Miten nää nykyihmiset eivät enää kestä mitään? Miksi ei vain voi vastata, kuten asia on?
🤦♀️ Onhan se nyt tökeröä alkaa tivata joltain puolitutulta tai jopa tuntemattomalta että MIKSI sinä et ole tehnyt lapsia. Ihan sama asia olisi kysyä lapsia tehneeltä miksi hän on niitä lapsia tehnyt. Tympeää käytöstä udella henkilökohtaisuuksia.
Ja kyllä minä voin kertoa etten voi sairauden takia saada lapsia enkä ole myöskään adoptioprosessiin halunnut lähteä. Jollekin toiselle asia voi olla hyvin kipeä eikä kiinnosta avautua kipeistä asioista jollekin kyselyikäiselle randomille.
On kyllä mautonta kysyä, miksei ole lapsia. Varsinkin puolitutuilta.
Mutta sitten on niitä ammattiloukkaantujia asiasta. Kerran yhdellä kurssilla yksi nainen sai kilarit, kun kysyin yhdeltä toiselta naiselta samassa pöydässä, että onko hänellä lapsia. Ihan vain jotain jutellakseni. No tuo loukkaantuja halusi suuttua minulle jostain, niin tuo oli hyvä syy.
Vierailija kirjoitti:
Miten nää nykyihmiset eivät enää kestä mitään? Miksi ei vain voi vastata, kuten asia on?
Sosiaaliset taitosi ovat varmasti huikaisevat.
En kysele tuollaista muilta, mutta enpä kysele ruokavalioitakaan. Minusta on outoa, että lapsettomuus on tabu, mutta mahavaivoista ollaan valmiita kertomaan mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä mautonta kysyä, miksei ole lapsia. Varsinkin puolitutuilta.
Mutta sitten on niitä ammattiloukkaantujia asiasta. Kerran yhdellä kurssilla yksi nainen sai kilarit, kun kysyin yhdeltä toiselta naiselta samassa pöydässä, että onko hänellä lapsia. Ihan vain jotain jutellakseni. No tuo loukkaantuja halusi suuttua minulle jostain, niin tuo oli hyvä syy.
Alkoi siis raivoamaan, että hän olisi todella loukkaantunut tuosta kysymyksestä.
Juuri tästä syystä kysynkin aina ensin "Onko miehesi tuhkamuna kun ei vieläkään ole mukuloita?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nää nykyihmiset eivät enää kestä mitään? Miksi ei vain voi vastata, kuten asia on?
Sosiaaliset taitosi ovat varmasti huikaisevat.
Minusta ei olisi hävettävää vastata, että en ole löytänyt sopivaa kumppania. Tai voisin vaihtoehtoisesti myös vastata, että en voi saada lapsia. Mutta olenkin ihmisenä kadehdittavan avoin ja suora.
Mutta eipä kiinnosta hirveästi, miksei muut ole tehneet lapsia. Niin paljon tekemistä omien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tästä syystä kysynkin aina ensin "Onko miehesi tuhkamuna kun ei vieläkään ole mukuloita?"
Kaikki ihmiset eivät halua lapsia. Eivät edes pidä lapsista. Mikäs siinä, jos haluaa elää aikuiselämää. Mitä se minulle kuuluu, miksei jotkut halua lapsia. Oma asia.
Lapsista kysyminen on usein kevyttä small talkia. Suurimmalla osalla kun lapsia on niin siitä saa helpon keskustelun aloituksen.
Ja juu ennenkuin kaikki tahattomasti lapsettomat käyvät kimppuun niin olen itsekin tahattomasti lapseton. Ja kyllähän se jollain tasolla yhä kirpaisee kun lapsista udellaan. Mutta ymmärrän ettei sitä kuin hyvin harvoin udella pahalla.
Itse vastaan aina samalla tavalla uteluihin eli ihan kauniisti olen sanonut, ilman mitään kettuilevaa ääntä että ”ei ole luoja suonut”. Tämä saa ihmiset lopettamaan utelut ja hölötykset ja yllättävän monen kertomaan omasta lapsettomuuskokemuksestaan tai läheisen lapsettomuudesta. Joka tapauksessa vastaukset ovat olleet hyvin empaattisia.
Juu, juuri viikko sitten tuiki tuntematon n. 70v mies kysyi minulta tilanteessa, jossa seisottiin samalla pihalla; "Onko lapsia? " Tuli järjettömän paha olo, koska olen yli 50 ja lapset jäivät yritykseksi ja haaveeksi. Mies alkoi sitten puhumaan, että "Joo, ette te nuoret ehdi lapsia tekemään, kun haluatte tehdä vain töitä" "Lapset vaatii uhrautumista"..... Voi kuinka mielelläni olisin jäänyt täysin kotiäidiksi. Työnteko ei ole koskaan tuonut minulle kuin pahaa mieltä ja orjuuttamista ihmisyyttäni kohtaan.