Henkilö joka utelee toisen lapsettomuutta, miettiikö edes voiko kyseinen ihminen saada lapsia?

Lapsettomana ihmettelin joskus, miksi joillakin ei ollut lapsia. Vaikka oli terveen oloinen hyvätuloinen pariskunta. Ehkä se oli vain sitä, että itse halusin lasta niin paljon, että oli vaikea ymmärtää muita tässä asiassa.

Vierailija kirjoitti:

En kysele tuollaista muilta, mutta enpä kysele ruokavalioitakaan. Minusta on outoa, että lapsettomuus on tabu, mutta mahavaivoista ollaan valmiita kertomaan mitä tahansa.

Tämä. Olisin halunnut lapsia ja puolison kanssa itkettiin monet itkut, ennen kuin päästiin sinuiksi asian kanssa. En silti ole koskaan ymmärtänyt, miksi tästä ei saisi tai voisi puhua. Asiahan on luonnollinen eikä edes mikään häpeän aihe. Vaivaannuttavammaksi koen selitellä utelijoille lukuisia terveysongelmiani.

Minulle ei ole tuottanut mitään vaikeuksia sanoa kysyjille, että valitettavasti emme voi saada lapsia mutta meillä on oikein hyvä kahden hengen perhe, koirakaveri vain puuttuu. Kukaan ei ole udellut tarkempaa syytä.

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksen perusteella nämä lapsista kyselvät ovat niitä, joilla itsellä on lapsia, ja yleensä vielä enemmän kuin yksi. He eivät ole joutuneet kokemaan sitä kipua ja väheksyntää mitä lapsettomat joutuu kestämään. Aina pitäisi selitellä, miksi ei ole lapsia, mutta tuskin kyselijä osaisi suhtautua, jos pamauttaisi, että "En ole saanut lapsia".

Esimerkiksi mun äitini ei tullut raskaaksi 8 vuoteen hoidoillakaan, mutta saikin sitten 3 lasta kuitenkin ennen 40 v ikää. Ei kaikille lapsia tule sen helpommin vaikka olisikin useampi ja samalla todella moni, joka on saanut lapset helposti tietää kyllä, ettei se ole itsestäänselvää. Jos yhtään mietit tota sun kommenttia niin onhan se jopa todennäköisempää, että sillä kolmen lapsen äidillä jonkun raskauden alkamista on yritetty pitkään kuin vain yhden lapsen äidillä. Omassa päässäsi vaan tahdot kokea noin, kuka tietää miksi...

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomana ihmettelin joskus, miksi joillakin ei ollut lapsia. Vaikka oli terveen oloinen hyvätuloinen pariskunta. Ehkä se oli vain sitä, että itse halusin lasta niin paljon, että oli vaikea ymmärtää muita tässä asiassa.

Tosiaan olin jokaisen yhden yön jutunkin kanssa suunnittelemassa lasta. Minusta lapsi kuului seurusteluun heti. En ymmärtänyt ollenkaan ihmisiä, jotka halusivat elää aikuiselämää lapsivapaasti. Nykyään olen pehmennyt tässä asiassa.

Juu no suurin osa ihmisistä joilta kysyy onko teillä lapsia, niin vastaa iloisesti että on! Ei tätä kysellä ihan keltä vain, vaan ihmisiltä joilla todennäköisesti on lapsia ja siitä juttu sitten luontevasti jatkuu aiheeseen liittyen. Jos ei ole voi vastata "ei" ja siurrytään muihin aiheisiin, eikä kenenkään tarvitse mennä nurkan taakse itkemään ja suremaan kysyjän moukkamaisuutta.

Tivaaminen "miksei" on jo oikeasti moukkamaista, siinä olen samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Juu no suurin osa ihmisistä joilta kysyy onko teillä lapsia, niin vastaa iloisesti että on! Ei tätä kysellä ihan keltä vain, vaan ihmisiltä joilla todennäköisesti on lapsia ja siitä juttu sitten luontevasti jatkuu aiheeseen liittyen. Jos ei ole voi vastata "ei" ja siurrytään muihin aiheisiin, eikä kenenkään tarvitse mennä nurkan taakse itkemään ja suremaan kysyjän moukkamaisuutta.

Tivaaminen "miksei" on jo oikeasti moukkamaista, siinä olen samaa mieltä.

Minusta tivaaminen menee samaan kategoriaan, kuin jos tivaisi joltain ihmiseltä, miksei hänellä ole töitä tai kumppania. Mautonta. Ihmisillä on omat syynsä.

Onko lapsia?

Vaikea sanoa. Kesäkollina kierrellyt.

Vierailija kirjoitti:

Minun työtoveri kysyi minulta että miksi meillä ei ole lapsia.

Vittuuks se sulle kuuluu,vastasin.

Eipä kysytty enää.

Fiksu ihminen osaa vastata myös tyylikkäästi.

Mulla on lapsia, mutta vaikkei oliskaan niin asennnoidun noihin eläkeläisiin vähän sillä tavalla, että heillä on vähän laajempi sananvapaus kuin meillä nuoremmilla ihmisillä. Ovat kuitenkin kasvaneet eri maailmassa ja elävät osin vanhaa aikaa edelleen. Elämääkin vain sen verran jäljellä, ettei sitä kannata tuhlata tyhjästä loukkaantumiseen jos ei ole ollut tarkoitus loukata. 70 v papan pitäisi osata sanoa todella pirullisesti, että siitä voisin loukkaantua. Tuollaisethan höpöttää välistä vähän mitä vain, osalla jo alchaimer tms. Siis toki totta sekin on, että on kurjaa jos työ menee lasten edelle, ainakin jos lapsia on. Olihan se pappa osin oikeassa.

Te jotka kysytte ihmisiltä onko heillä lapsia, mitä sanotte kun joku vastaa "ei"?

Minusta siihen ei ole mitään järkevää repliikkia ("ahaa" kuulostaa aika tylyltä), joten koko kysymyksen voisi jättää pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun työtoveri kysyi minulta että miksi meillä ei ole lapsia.

Vittuuks se sulle kuuluu,vastasin.

Eipä kysytty enää.

Fiksu ihminen osaa vastata myös tyylikkäästi.

Tuo on juuri passeli tapa vastata naurettavan typerään kysymykseen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on lapsia, mutta vaikkei oliskaan niin asennnoidun noihin eläkeläisiin vähän sillä tavalla, että heillä on vähän laajempi sananvapaus kuin meillä nuoremmilla ihmisillä. Ovat kuitenkin kasvaneet eri maailmassa ja elävät osin vanhaa aikaa edelleen. Elämääkin vain sen verran jäljellä, ettei sitä kannata tuhlata tyhjästä loukkaantumiseen jos ei ole ollut tarkoitus loukata. 70 v papan pitäisi osata sanoa todella pirullisesti, että siitä voisin loukkaantua. Tuollaisethan höpöttää välistä vähän mitä vain, osalla jo alchaimer tms. Siis toki totta sekin on, että on kurjaa jos työ menee lasten edelle, ainakin jos lapsia on. Olihan se pappa osin oikeassa.

Itse taas odotan vanhemmilta ihmisiltä nimenomaan tahdikasta käytöstä. Heillä on (tai pitäisi olla) enemmän elämänkokemusta ja vähemmän tekosyitä kysellä mauttomuuksia. Poislukien tietysti muistisairaat.

Normaalit eläkeikäiset elävät mutkattomasti nykyajassa sen mukavuuksia hyödyntäen. En niele selitystä, että vanhat elävät menneisyydessä ja kyselevät siksi typeriä.

Puoliääneen voi todeta että "eipä taida olla ruuti kuivaa"

Musta on ok kysyä onko lapsia. Ja jos niitä ei ole niin sen jälkeen niistä on turha puhua tai udella.

Kai meistä jokainen on jossakin vaiheessa onnistunut päästämään sammakoita suustaan ja tajunnut sen vasta myöhemmin? Se, että ihmisten kanssa pitää varoa hyvin paljon eri puheenaiheita ja tunnustella missä toisen sietokyky menee voi  väsyneenä ja kiireessä lipsua. Kysyin minäkin kerran mitään miettimättä nuorehkolta naiselta hänen lapsitilanteestaan ja kommentoin tökerösti, että nythän sinä sitten treenaat työssäsi myös äidiksi Tajusin heti, että ups, tulipa tyhmästi sanottua ja mietin ryhdynkö pyytämään vuolaasti anteeksi sekä puolustelemaan väsymystäni. Päätin antaa tilanteen mennä ohi ja jättää nuorehkon nainen purkamaan ahdistustaan vaikkapa AV-palstalle.  Anteeksi pyytäminen olisi vienyt tilanteen vielä pahemmaksi, koska nuorehko nainen olisi voinut loukkaantua siitäkin miten kyseenalaistan hänen helmällisyyteensä, ihmissuhteensa ja elämäntapansa

Sanoo vaan että sattuu olemaan maho, eikö se muka näy päällepäin.

Päätin jo 10-vuotiaana, etten hanki lapsia. 31-vuotiaana otin varmuuden vuoksi sterilisaation. Minä pidän paljon lapsista, lapset ovat suloisia. Tein myös työurastani puolet vammaisten lasten parissa. Olen naimisissa ja viihdyn hyvin. Kysymys lapsettomuudesta ei loukkaa minua millään tavalla ja voin vastata siihen eri tavalla riippuen siitä, onko kysyjä dementikko tai satunnainen virkailija esim pankissa. Jos ihminen on tyytyväinen valintoihinsa, hän ei välitä jostain kysymyksistä.

Vierailija kirjoitti:

Päätin jo 10-vuotiaana, etten hanki lapsia. 31-vuotiaana otin varmuuden vuoksi sterilisaation. Minä pidän paljon lapsista, lapset ovat suloisia. Tein myös työurastani puolet vammaisten lasten parissa. Olen naimisissa ja viihdyn hyvin. Kysymys lapsettomuudesta ei loukkaa minua millään tavalla ja voin vastata siihen eri tavalla riippuen siitä, onko kysyjä dementikko tai satunnainen virkailija esim pankissa. Jos ihminen on tyytyväinen valintoihinsa, hän ei välitä jostain kysymyksistä.

Totta MUTTA kaikki eivät ole lapsettomia oman valintansa takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kysele tuollaista muilta, mutta enpä kysele ruokavalioitakaan. Minusta on outoa, että lapsettomuus on tabu, mutta mahavaivoista ollaan valmiita kertomaan mitä tahansa.

Tämä. Olisin halunnut lapsia ja puolison kanssa itkettiin monet itkut, ennen kuin päästiin sinuiksi asian kanssa. En silti ole koskaan ymmärtänyt, miksi tästä ei saisi tai voisi puhua. Asiahan on luonnollinen eikä edes mikään häpeän aihe. Vaivaannuttavammaksi koen selitellä utelijoille lukuisia terveysongelmiani.

Minulle ei ole tuottanut mitään vaikeuksia sanoa kysyjille, että valitettavasti emme voi saada lapsia mutta meillä on oikein hyvä kahden hengen perhe, koirakaveri vain puuttuu. Kukaan ei ole udellut tarkempaa syytä.

Olitko samaa mieltä ja vastasit helposti kysyjille myös siinä vaiheessa, kun ette vielä olleet sinut asian kanssa ja noita itkuja itkitte?

Helpohan se on kertoa asioista, jotka on hyväksynyt ja niistä päässyt eteenpäin. Valitettavasti monella voi olla tilanne, että utelun aikana asia on edelleen prosessoimatta ja hyvin arka paikka. Jos esimerkiksi tuntee itsensä epäonnistuneeksi lapsttomuuden vuoksi ja on esimerkiksi aina haaveillut lapsista ja kuvitellut niitä saavansa, niin ei sellaista asiaa halua puolitutuille kahvikeskustelun lomassa selittää.

Vierailija kirjoitti:

Päätin jo 10-vuotiaana, etten hanki lapsia. 31-vuotiaana otin varmuuden vuoksi sterilisaation. Minä pidän paljon lapsista, lapset ovat suloisia. Tein myös työurastani puolet vammaisten lasten parissa. Olen naimisissa ja viihdyn hyvin. Kysymys lapsettomuudesta ei loukkaa minua millään tavalla ja voin vastata siihen eri tavalla riippuen siitä, onko kysyjä dementikko tai satunnainen virkailija esim pankissa. Jos ihminen on tyytyväinen valintoihinsa, hän ei välitä jostain kysymyksistä.

Niin, sinä voitkin sanoa tuon kliseisen "mutta rakastan silti lapsia". Entä kaltaiseni vela joka ei voi sietää lapsia? Vastaan "ei", ja jos joku jatkaa utelua pitäisikö minun kertoa rehellisesti että en voi sietää lapsia? Olen erittäinkin tyytyväinen siihen että olen lapsivapaa, mutta tiedän että hyvin moni ei asiaa ymmärrä, vaan laittaisi minut psyko-kategoriaan jos olisin kannassani avoin. Siksi en halua asiasta kenenkään random-ihmisen kanssa keskustella. Liika rehellisyys vaan vaikeuttaisi elämää, ja voisi pahimmillaan esim torpata urahaaveet yms.