Miten muuttua huutavasta paskaäidistä rauhallisemmaksi ja mukavaksi äidiksi?

Minkä ikäiset lapset? Jos teinejä, niin se auttaa kun ne kasvaa isoksi ja muuttaa pois kotoa. Meillä on ainakin ihanan kiltit, avuliaat ja reippaat lapset muuttuneen kiukutteleviksi teinihirviöiksi ja myönnän olevani usein huutava paskaäiti.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 21:07"]

Minkä ikäiset lapset? Jos teinejä, niin se auttaa kun ne kasvaa isoksi ja muuttaa pois kotoa. Meillä on ainakin ihanan kiltit, avuliaat ja reippaat lapset muuttuneen kiukutteleviksi teinihirviöiksi ja myönnän olevani usein huutava paskaäiti.

[/quote]

4 ja 1, tosin en mä sille nuoremmalle huuda.

Ap

Minä olen itsekin paska huutaja äiti ja nykyään yritän jatkuvasti miettiä silloin kun raivo meinaa iskeä, että kuinka onnekas olen kun lapseni ovat terveitä. Enkä halua että he muistavat lapsuudestaan vain kamalan huutavan äidin.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 21:09"]

Minä olen itsekin paska huutaja äiti ja nykyään yritän jatkuvasti miettiä silloin kun raivo meinaa iskeä, että kuinka onnekas olen kun lapseni ovat terveitä. Enkä halua että he muistavat lapsuudestaan vain kamalan huutavan äidin.

[/quote]

Olet täysin oikeassa. Pitää yrittää ajatella tuota. Maltti menee vain niin äkkiä.

Ap

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 20:53"]

Olen todella väsynyt ja streassaantunut, mutta ei se kyllä ihan täysin käytöstäni selitä, vaan reagointitapa tulee jostain. Miten muuttua?

[/quote]Minä muutuin. =) Ihan ekana annoin itselleni anteeksi. Aloitin puhtaalta pöydältä. Toiseksi opettelin uuden ajattelumallin. Aiemmin lapsen tottelemattomuus esim. sai minut raivon valtaan. Tunsin epäonnistuneeni auktoriteettina ja kasvattajana. Miksi ei se pirun kakara tee niin kuin käsketään? Aloin ajatella että mitä sitten. Jos ei tällä kerralla onnistunut niin ehkä sitten seuraavalla. Aloin huutamisen sijaan pysäyttää lapsen ja kysyä onko joku hätänä. Ottaa riehuvan syliin rauhoittumaan. Yllättää raivoava lapsi kutituksella. Niellä kiukku, laskea miljoonaan, katsoa lasta silmiin ja sanoa: "en tykkää mitä teit, rakastan sua silti." Aloin olla laittamatta järjettömiä paineita itselleni kasvattajana ja lapselleni kasvajana.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 21:14"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 20:53"]

Olen todella väsynyt ja streassaantunut, mutta ei se kyllä ihan täysin käytöstäni selitä, vaan reagointitapa tulee jostain. Miten muuttua?

[/quote]Minä muutuin. =) Ihan ekana annoin itselleni anteeksi. Aloitin puhtaalta pöydältä. Toiseksi opettelin uuden ajattelumallin. Aiemmin lapsen tottelemattomuus esim. sai minut raivon valtaan. Tunsin epäonnistuneeni auktoriteettina ja kasvattajana. Miksi ei se pirun kakara tee niin kuin käsketään? Aloin ajatella että mitä sitten. Jos ei tällä kerralla onnistunut niin ehkä sitten seuraavalla. Aloin huutamisen sijaan pysäyttää lapsen ja kysyä onko joku hätänä. Ottaa riehuvan syliin rauhoittumaan. Yllättää raivoava lapsi kutituksella. Niellä kiukku, laskea miljoonaan, katsoa lasta silmiin ja sanoa: "en tykkää mitä teit, rakastan sua silti." Aloin olla laittamatta järjettömiä paineita itselleni kasvattajana ja lapselleni kasvajana.

[/quote]

Tuo huomio noista paineista on tosi hyvä: täälläkin aina vaahdotaan sivutolkulla siitä, miten kädettömät vanhemmat eivät saa kakaroitaan tottelemaan - sehän on ihan täyttä paskaa, kakaroidenhan kuuluu olla tottelemattomia, se on osa kasvu- ja kehitysprosessia.

Musta tuntuu, että oon muuttunut ihmisenäkin jotenkin kylmemmäksi. Ei ole iloa tai empatiaa, jolla hoitaa tilanteita.

Ap

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 21:14"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 20:53"]

Olen todella väsynyt ja streassaantunut, mutta ei se kyllä ihan täysin käytöstäni selitä, vaan reagointitapa tulee jostain. Miten muuttua?

[/quote]Minä muutuin. =) Ihan ekana annoin itselleni anteeksi. Aloitin puhtaalta pöydältä. Toiseksi opettelin uuden ajattelumallin. Aiemmin lapsen tottelemattomuus esim. sai minut raivon valtaan. Tunsin epäonnistuneeni auktoriteettina ja kasvattajana. Miksi ei se pirun kakara tee niin kuin käsketään? Aloin ajatella että mitä sitten. Jos ei tällä kerralla onnistunut niin ehkä sitten seuraavalla. Aloin huutamisen sijaan pysäyttää lapsen ja kysyä onko joku hätänä. Ottaa riehuvan syliin rauhoittumaan. Yllättää raivoava lapsi kutituksella. Niellä kiukku, laskea miljoonaan, katsoa lasta silmiin ja sanoa: "en tykkää mitä teit, rakastan sua silti." Aloin olla laittamatta järjettömiä paineita itselleni kasvattajana ja lapselleni kasvajana.
[/quote]

Onko sun lasten käytös muuttunut sun tekemän muutoksen myötä? Totteleeko tuolla lempeällä tyylillä paremmin tai huonommin vai onko mitään muutosta?

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 21:17"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 21:14"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 20:53"]

Olen todella väsynyt ja streassaantunut, mutta ei se kyllä ihan täysin käytöstäni selitä, vaan reagointitapa tulee jostain. Miten muuttua?

[/quote]Minä muutuin. =) Ihan ekana annoin itselleni anteeksi. Aloitin puhtaalta pöydältä. Toiseksi opettelin uuden ajattelumallin. Aiemmin lapsen tottelemattomuus esim. sai minut raivon valtaan. Tunsin epäonnistuneeni auktoriteettina ja kasvattajana. Miksi ei se pirun kakara tee niin kuin käsketään? Aloin ajatella että mitä sitten. Jos ei tällä kerralla onnistunut niin ehkä sitten seuraavalla. Aloin huutamisen sijaan pysäyttää lapsen ja kysyä onko joku hätänä. Ottaa riehuvan syliin rauhoittumaan. Yllättää raivoava lapsi kutituksella. Niellä kiukku, laskea miljoonaan, katsoa lasta silmiin ja sanoa: "en tykkää mitä teit, rakastan sua silti." Aloin olla laittamatta järjettömiä paineita itselleni kasvattajana ja lapselleni kasvajana.

[/quote]

Tuo huomio noista paineista on tosi hyvä: täälläkin aina vaahdotaan sivutolkulla siitä, miten kädettömät vanhemmat eivät saa kakaroitaan tottelemaan - sehän on ihan täyttä paskaa, kakaroidenhan kuuluu olla tottelemattomia, se on osa kasvu- ja kehitysprosessia.

Musta tuntuu, että oon muuttunut ihmisenäkin jotenkin kylmemmäksi. Ei ole iloa tai empatiaa, jolla hoitaa tilanteita.

Ap

[/quote]En usko että olet oikeasti muuttunut. N tunteet ovat vain sen väsymyksen, turhautumisen ja paineiden alla. Kyllä se siitä. Oletko kuullut CTFD-kasvatusmetodista? Jos et, niin googlaapa. Saatat riemastua. ;)

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 21:20"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 21:17"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 21:14"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 20:53"]

Olen todella väsynyt ja streassaantunut, mutta ei se kyllä ihan täysin käytöstäni selitä, vaan reagointitapa tulee jostain. Miten muuttua?

[/quote]Minä muutuin. =) Ihan ekana annoin itselleni anteeksi. Aloitin puhtaalta pöydältä. Toiseksi opettelin uuden ajattelumallin. Aiemmin lapsen tottelemattomuus esim. sai minut raivon valtaan. Tunsin epäonnistuneeni auktoriteettina ja kasvattajana. Miksi ei se pirun kakara tee niin kuin käsketään? Aloin ajatella että mitä sitten. Jos ei tällä kerralla onnistunut niin ehkä sitten seuraavalla. Aloin huutamisen sijaan pysäyttää lapsen ja kysyä onko joku hätänä. Ottaa riehuvan syliin rauhoittumaan. Yllättää raivoava lapsi kutituksella. Niellä kiukku, laskea miljoonaan, katsoa lasta silmiin ja sanoa: "en tykkää mitä teit, rakastan sua silti." Aloin olla laittamatta järjettömiä paineita itselleni kasvattajana ja lapselleni kasvajana.

[/quote]

Tuo huomio noista paineista on tosi hyvä: täälläkin aina vaahdotaan sivutolkulla siitä, miten kädettömät vanhemmat eivät saa kakaroitaan tottelemaan - sehän on ihan täyttä paskaa, kakaroidenhan kuuluu olla tottelemattomia, se on osa kasvu- ja kehitysprosessia.

Musta tuntuu, että oon muuttunut ihmisenäkin jotenkin kylmemmäksi. Ei ole iloa tai empatiaa, jolla hoitaa tilanteita.

Ap

[/quote]En usko että olet oikeasti muuttunut. N tunteet ovat vain sen väsymyksen, turhautumisen ja paineiden alla. Kyllä se siitä. Oletko kuullut CTFD-kasvatusmetodista? Jos et, niin googlaapa. Saatat riemastua. ;)

[/quote]

Toivottavasti ne joskus löytyy. Googlasin, ja tuo mantra kuulostaa hyvältä. Löysin yhden sivun, jolla oli esimerkkejä, joihin CTFD-metodia voi soveltaa, ja siinä olikin jo monta asiaa, joita mä ihan turhaan pyörittelen.

Ap

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 21:18"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 21:14"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 20:53"] Olen todella väsynyt ja streassaantunut, mutta ei se kyllä ihan täysin käytöstäni selitä, vaan reagointitapa tulee jostain. Miten muuttua? [/quote]Minä muutuin. =) Ihan ekana annoin itselleni anteeksi. Aloitin puhtaalta pöydältä. Toiseksi opettelin uuden ajattelumallin. Aiemmin lapsen tottelemattomuus esim. sai minut raivon valtaan. Tunsin epäonnistuneeni auktoriteettina ja kasvattajana. Miksi ei se pirun kakara tee niin kuin käsketään? Aloin ajatella että mitä sitten. Jos ei tällä kerralla onnistunut niin ehkä sitten seuraavalla. Aloin huutamisen sijaan pysäyttää lapsen ja kysyä onko joku hätänä. Ottaa riehuvan syliin rauhoittumaan. Yllättää raivoava lapsi kutituksella. Niellä kiukku, laskea miljoonaan, katsoa lasta silmiin ja sanoa: "en tykkää mitä teit, rakastan sua silti." Aloin olla laittamatta järjettömiä paineita itselleni kasvattajana ja lapselleni kasvajana. [/quote] Onko sun lasten käytös muuttunut sun tekemän muutoksen myötä? Totteleeko tuolla lempeällä tyylillä paremmin tai huonommin vai onko mitään muutosta?

[/quote]Välillä totellaan helposti, välillä ei niinkään... mutta sellainen on kyllä muuttunut täysin, että ennen oli jonkinlainen valtataisteluasetelma. Lapset otti minulta sitä negatiivista huomiota, oikein imi sitä. Mitä pahemmin raivosin, sitä pahemmin vastaan hangoiteltiin. Nyt ikään kuin pyritään vetämään yhtä köyttä. Lapset ei ole mua vastaan vaan päin vastoin, yritetään yhdessä. Ovat jo kyllä isoja, eskari ja tokaluokkalainen.

Meillä tuo 1-vuotias kitisee ihan koko ajan. Voikohan johtua kodin negatiivisesta ilmapiiristä?

Ap

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 21:24"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 21:18"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 21:14"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 20:53"] Olen todella väsynyt ja streassaantunut, mutta ei se kyllä ihan täysin käytöstäni selitä, vaan reagointitapa tulee jostain. Miten muuttua? [/quote]Minä muutuin. =) Ihan ekana annoin itselleni anteeksi. Aloitin puhtaalta pöydältä. Toiseksi opettelin uuden ajattelumallin. Aiemmin lapsen tottelemattomuus esim. sai minut raivon valtaan. Tunsin epäonnistuneeni auktoriteettina ja kasvattajana. Miksi ei se pirun kakara tee niin kuin käsketään? Aloin ajatella että mitä sitten. Jos ei tällä kerralla onnistunut niin ehkä sitten seuraavalla. Aloin huutamisen sijaan pysäyttää lapsen ja kysyä onko joku hätänä. Ottaa riehuvan syliin rauhoittumaan. Yllättää raivoava lapsi kutituksella. Niellä kiukku, laskea miljoonaan, katsoa lasta silmiin ja sanoa: "en tykkää mitä teit, rakastan sua silti." Aloin olla laittamatta järjettömiä paineita itselleni kasvattajana ja lapselleni kasvajana. [/quote] Onko sun lasten käytös muuttunut sun tekemän muutoksen myötä? Totteleeko tuolla lempeällä tyylillä paremmin tai huonommin vai onko mitään muutosta?

[/quote]Välillä totellaan helposti, välillä ei niinkään... mutta sellainen on kyllä muuttunut täysin, että ennen oli jonkinlainen valtataisteluasetelma. Lapset otti minulta sitä negatiivista huomiota, oikein imi sitä. Mitä pahemmin raivosin, sitä pahemmin vastaan hangoiteltiin. Nyt ikään kuin pyritään vetämään yhtä köyttä. Lapset ei ole mua vastaan vaan päin vastoin, yritetään yhdessä. Ovat jo kyllä isoja, eskari ja tokaluokkalainen.
[/quote]

Okei. Mulla lapset on 2 ja 4 vuotiaat, ja uskon ettei ainakaan nuorempi, jolla nyt paha uhma+aikamoinen temperamentti ymmärtäisi vielä "liittoutumista". V
Jotenkin pakko olla niin jämäkkä ja ärähdellä, että saisi sanansa kuuluviin.. :(

Lue kirja "tunne lukkosi" kirjoittaja kimmo takanen (muistaakseni)! Siinä voi olla syy miksi käyttäydyt autonaattisella tavalla! Luin sen itse ja se ratkaisi elämässäni paljon. Kyse on siis psykologiasta :)

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 21:25"]

Meillä tuo 1-vuotias kitisee ihan koko ajan. Voikohan johtua kodin negatiivisesta ilmapiiristä?

Ap

[/quote]Tai sitten ihan vain siitä, että on 1v. ;) Nou hätä.

Minäkin huusin kun lapset oli tuossa iässä.  Syynä väsymys ja kova stressi (olin jäänyt työttömäksi + meillä oli muita kriisejä siinä). Tunsin itseni tosi huonoksi ihmiseksi ja huonoksi äidiksi. 

Huutaminen loppi kun stressi hellitti ja sain nukkua. Kuopus oli huono nukkumaan, ja herätti ensimmäisen kahden vuoden ajan kahden tunnin välein sekä valvoi kauhukohtauksen jälkeen tunnin joka yö. Olin oikeasti äärimmäisen väsynyt ja se väsymys laukaisi mulla sairauden joka aiheutti kipuja ja vei muutenkin niitä vähäisiä voimia. Koska meillä ei ollut ketään joka siinä olisi voinut auttaa, oli vaan pakko sinnitellä. Auttoi kovasti, että olin aktiivinen ja kävin kerhoissa ja harrastin ja kyläiltiin paljon. Se vei ajatuksia pois siitä väsymyksestä, koska jos ei voi levätä niin turha siitä on edes haaveilla, siinä vaan kiusaa itseään.

En tiedä mitä tekisin toisin, ehkä laskisin nyt vaan rimaa jos olisin samassa tilanteessa. Mut olisin yhä yhtä väsynyt, ja väsyneenä ei vaan tunteiden säätely toimi kovin hyvin useimmilla ihmisillä. Luulen että sullakin ap helpottaa kun jonain päivänä saat nukkua yöt ja muutenkin lasten kanssa elämä on tunnetasolla vähemmän intensiivistä, lapset ei enää tarvitse äitiä joka risaukseen.