Miten muuttua huutavasta paskaäidistä rauhallisemmaksi ja mukavaksi äidiksi?

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 21:27"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 21:24"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 21:18"] [quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 21:14"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 20:53"] Olen todella väsynyt ja streassaantunut, mutta ei se kyllä ihan täysin käytöstäni selitä, vaan reagointitapa tulee jostain. Miten muuttua? [/quote]Minä muutuin. =) Ihan ekana annoin itselleni anteeksi. Aloitin puhtaalta pöydältä. Toiseksi opettelin uuden ajattelumallin. Aiemmin lapsen tottelemattomuus esim. sai minut raivon valtaan. Tunsin epäonnistuneeni auktoriteettina ja kasvattajana. Miksi ei se pirun kakara tee niin kuin käsketään? Aloin ajatella että mitä sitten. Jos ei tällä kerralla onnistunut niin ehkä sitten seuraavalla. Aloin huutamisen sijaan pysäyttää lapsen ja kysyä onko joku hätänä. Ottaa riehuvan syliin rauhoittumaan. Yllättää raivoava lapsi kutituksella. Niellä kiukku, laskea miljoonaan, katsoa lasta silmiin ja sanoa: "en tykkää mitä teit, rakastan sua silti." Aloin olla laittamatta järjettömiä paineita itselleni kasvattajana ja lapselleni kasvajana. [/quote] Onko sun lasten käytös muuttunut sun tekemän muutoksen myötä? Totteleeko tuolla lempeällä tyylillä paremmin tai huonommin vai onko mitään muutosta? [/quote]Välillä totellaan helposti, välillä ei niinkään... mutta sellainen on kyllä muuttunut täysin, että ennen oli jonkinlainen valtataisteluasetelma. Lapset otti minulta sitä negatiivista huomiota, oikein imi sitä. Mitä pahemmin raivosin, sitä pahemmin vastaan hangoiteltiin. Nyt ikään kuin pyritään vetämään yhtä köyttä. Lapset ei ole mua vastaan vaan päin vastoin, yritetään yhdessä. Ovat jo kyllä isoja, eskari ja tokaluokkalainen. [/quote] Okei. Mulla lapset on 2 ja 4 vuotiaat, ja uskon ettei ainakaan nuorempi, jolla nyt paha uhma+aikamoinen temperamentti ymmärtäisi vielä "liittoutumista". V Jotenkin pakko olla niin jämäkkä ja ärähdellä, että saisi sanansa kuuluviin.. :(

[/quote]Usko pois, ei ole  pakko. Uhma on raivostuttavaa, mutta se on tärkeää lapselle. Uhmaiselle ärähtely on ihan turhaa. Missä tilanteissa lapsi eniten uhmaa?

Huutaminen kannattaa joka tapauksessa lopettaa.

Mielialalääkityksellä. Aloitin juuri. Syynä tuo aggressiivisuus, kyllästyneisyys ja lyhytpinnisuus.

Ei saatana 4- vuotiaat osaa olla inhottavia!!

Kiitos viesteistä. Mielialalääkkeet on vähän ongelmallinen asia, kun toisaalta imetän ja toisaalta kärsin unettomuudesta. Vaikea löytää siihen kohtaan jotain sopivaa kun nuorempi lapsikin vielä yöheräilee.

Ap

Osaisinpa auttaa. Olin nimittäin itsekin huutava paskamutsi, mutta jotenkin onnistuin katkaisemaan sen kierteen viime talvena. Aikaisemmin olin onneton perhe-elämämme kanssa mutta elämä parani kun sain huutamiseni loppumaan. Kärsin siis itsekin huutamisesta.

Sanon vain että yritä yritä ja yritä. Yritä olla iloinen.

Mä tein ekaluokkalaisen kanssa sovinnon viime talvena. Lapsi saa sanoa mulle että älä äiti huuda. Ja niihin lojuviinl leluihin ja vaatteisiin sekä kotitöiden tekemättömyyteen sovittiin selkeät pelisäännöt. Niistä on ehdottomat ja selkeät, melko kovat, seuraukset.

Nyt kesälomalla niistä on joustettu kun kaikki on nukkuneet hyvin... Katsoo sitten miten syksyllä lähtee sujumaan.

ei tää vielä taida 4v:lle sopia.

Täällä kans yks. Mä olen kuin se sireeni joka varoittaa kallion räjäytyksestä: piip...piip...piip...piip..piip..piip..piip.piippiippiippiip PUTUMMMMMM!!!!!!! Piiiiiiiiiiiiiiiiiip.
Poikamme on siis kuin pesusieni - imee itsensä kaikki huonot käyttäytymismallit ja sensellaiset: esim. Mummolassa saa riehua, ei nukuta päikkäreitä, komennellaan, huudetaan, lyödään, haukutaan ja sitten kaikelle nauretaan yhdessä ja kehutaan kuinka ihana poika meillä onkaan. Poika (4v) tuo tämän kaiken testiin kotiin ja minä huudan... Sama päiväkodissa "Eero sano että pojat pystyy pissimään seinille - kokeillaan! Eero sano että koiria saa lyödä ja että sä äiti oot ihan idiootti ja suakin voi lyödä." + muita teorioita. Ja sitten kaikki teoriat kokeillaan kotona käytännössä. Ja minä huudan.... Syy miksi siis olen kuin tuo räjäytysäänimerkki on se että ensin kyllä selitän lapselleni että kyllähän sinä tiedät miten tässä pitää toimia, ollaanhan me opeteltu että näin ja näin tehdään, älä tee siis noin. Tekee kuitenkin - annan kaksi varoitusta joissa toistan miten tilanteessa oikeasti kuuluisi toimia. Tekee kuitenkin päinvastoin. -Sitten räjähtää.... Jälkeenpäin pyydän antaaksi huutamistani ja kerron kyllä miksi huusin "äitistä tuntui pahalle kun sinä löit koiraa vaikka sinä tiedät ettei koiria saa lyödä, ne saattavat alkaa pelkäämään sinua ja jopa purra." - tähän poika yleensä vastaa "anteeksi, mutta kun minua suututti kun sinä komensit..." -Eli jos kiellän lastani tekemästä jotain väärää niin hän suuttuu ja tekee kuitenkin! Toimin siis tilanteessa niinkuin aikuisen kanssa toimisin, eli huudan. Toki aikuiselle huutaisin "mikä v*tun idiootti sä olet!?" Lapselle on pakko suodattaa. Huutaminen on vaan turhaa eikä se auta, mutta ei kyllä ole auttaneet nuo psykologin kasvatusmenetelmätkään, esim. huomion siirto muualle ja "näytäppäs miten hyvin osaat." Ne toimii 3 kertaa kymmenestä. Tuntuu että ylifiksu lapsemme päihittää meidät tässä ja kävelee ylitsemme. Toisaalta yritän ymmärtää että koska hän on niin fiksu ja väsyy siksi herkästi niin se komentamisesta tuleva kiukku tulee juuri siksi kun väsyttää. Mutta en vaan aina jaksa ymmärtää, mutta kun en enää jaksaisi huutaakkaan.... Voi itku... :/

Hyviä tapoja välttää huutaminen:

- huomioidaan hyvästä käytöksestä, jos huono käytös ei nyt maailmoja mullista, niin antaa olla

- luonnolliset seuraamukset (kaataa maidon - siivoaa itse maidon, herättää vauvan - rauhoittaa itkevää vauvaa äidin tai isän kanssa, pissaa tahallaan housuun - vaihtaa äidin opastuksella itse housunsa jne.)

- vältetään negatiivisia sanoja (ei "älä koske", "ei saa juosta sisällä" jne) ja pyritään korvaamaan ne vaihtoehdoilla "otetaan mieluummin tämä", "mennäänkö ulos juoksemaan"

- otetaan lapsi mukaan puuhaan ja annetaan tehtäviä... esim. noutaa pikkusisaruksen vaippaa, kattaa pöytää, "auttaa" astianpesukoneen tyhjennyksessä, täytössä, vie oman roskapussin jne

- annetaan valita kahdesta vaihtoehdosta, ei pakoteta, käytetään paljon aikaa siirtymiin

- muistetaan helliä ja halia sitä isompaa aina kun mahdollista

- käytetään sanoja "tahdotko tehdä itse vai tahdotko että autan"

- kehutaan ihan pienestäkin onnistumisesta, kannustetaan, käytetään positiivista vahvistusta ("Hienoa! Sä uskalsit maistaa yhden herneen. Uskallatko toisenkin" ei "Yhden herneen on taas syönyt koko aikana!")

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 21:25"]Meillä tuo 1-vuotias kitisee ihan koko ajan. Voikohan johtua kodin negatiivisesta ilmapiiristä?

Ap
[/quote]
Tämä! Meillä riidelty ja huudettu viimeinen vuosi ja päätettiin miehen kanssa erota. Mieluummin kaksi onnellista kotia kuin yksi onneton. Eropäätöksen jälkeen riidat loppui ja hyvässä yhteisymmärryksessä jatketaan elämää yhteishuoltajina :)

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 22:52"]Hyviä tapoja välttää huutaminen:

- huomioidaan hyvästä käytöksestä, jos huono käytös ei nyt maailmoja mullista, niin antaa olla

- luonnolliset seuraamukset (kaataa maidon - siivoaa itse maidon, herättää vauvan - rauhoittaa itkevää vauvaa äidin tai isän kanssa, pissaa tahallaan housuun - vaihtaa äidin opastuksella itse housunsa jne.)

- vältetään negatiivisia sanoja (ei "älä koske", "ei saa juosta sisällä" jne) ja pyritään korvaamaan ne vaihtoehdoilla "otetaan mieluummin tämä", "mennäänkö ulos juoksemaan"

- otetaan lapsi mukaan puuhaan ja annetaan tehtäviä... esim. noutaa pikkusisaruksen vaippaa, kattaa pöytää, "auttaa" astianpesukoneen tyhjennyksessä, täytössä, vie oman roskapussin jne

- annetaan valita kahdesta vaihtoehdosta, ei pakoteta, käytetään paljon aikaa siirtymiin

- muistetaan helliä ja halia sitä isompaa aina kun mahdollista

- käytetään sanoja "tahdotko tehdä itse vai tahdotko että autan"

- kehutaan ihan pienestäkin onnistumisesta, kannustetaan, käytetään positiivista vahvistusta ("Hienoa! Sä uskalsit maistaa yhden herneen. Uskallatko toisenkin" ei "Yhden herneen on taas syönyt koko aikana!")
[/quote]

Hyviä neuvoja, kaikki kokeiltu. Mikään ei ole auttanut. Yritän nyt vain elää tuon lapsen kanssa. Kokeilkaa muutkin näitä, meillä auttoi hetkellisesti.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 22:28"]

Täällä kans yks. Mä olen kuin se sireeni joka varoittaa kallion räjäytyksestä: piip...piip...piip...piip..piip..piip..piip.piippiippiippiip PUTUMMMMMM!!!!!!! Piiiiiiiiiiiiiiiiiip. Poikamme on siis kuin pesusieni - imee itsensä kaikki huonot käyttäytymismallit ja sensellaiset: esim. Mummolassa saa riehua, ei nukuta päikkäreitä, komennellaan, huudetaan, lyödään, haukutaan ja sitten kaikelle nauretaan yhdessä ja kehutaan kuinka ihana poika meillä onkaan. Poika (4v) tuo tämän kaiken testiin kotiin ja minä huudan... Sama päiväkodissa "Eero sano että pojat pystyy pissimään seinille - kokeillaan! Eero sano että koiria saa lyödä ja että sä äiti oot ihan idiootti ja suakin voi lyödä." + muita teorioita. Ja sitten kaikki teoriat kokeillaan kotona käytännössä. Ja minä huudan.... Syy miksi siis olen kuin tuo räjäytysäänimerkki on se että ensin kyllä selitän lapselleni että kyllähän sinä tiedät miten tässä pitää toimia, ollaanhan me opeteltu että näin ja näin tehdään, älä tee siis noin. Tekee kuitenkin - annan kaksi varoitusta joissa toistan miten tilanteessa oikeasti kuuluisi toimia. Tekee kuitenkin päinvastoin. -Sitten räjähtää.... Jälkeenpäin pyydän antaaksi huutamistani ja kerron kyllä miksi huusin "äitistä tuntui pahalle kun sinä löit koiraa vaikka sinä tiedät ettei koiria saa lyödä, ne saattavat alkaa pelkäämään sinua ja jopa purra." - tähän poika yleensä vastaa "anteeksi, mutta kun minua suututti kun sinä komensit..." -Eli jos kiellän lastani tekemästä jotain väärää niin hän suuttuu ja tekee kuitenkin! Toimin siis tilanteessa niinkuin aikuisen kanssa toimisin, eli huudan. Toki aikuiselle huutaisin "mikä v*tun idiootti sä olet!?" Lapselle on pakko suodattaa. Huutaminen on vaan turhaa eikä se auta, mutta ei kyllä ole auttaneet nuo psykologin kasvatusmenetelmätkään, esim. huomion siirto muualle ja "näytäppäs miten hyvin osaat." Ne toimii 3 kertaa kymmenestä. Tuntuu että ylifiksu lapsemme päihittää meidät tässä ja kävelee ylitsemme. Toisaalta yritän ymmärtää että koska hän on niin fiksu ja väsyy siksi herkästi niin se komentamisesta tuleva kiukku tulee juuri siksi kun väsyttää. Mutta en vaan aina jaksa ymmärtää, mutta kun en enää jaksaisi huutaakkaan.... Voi itku... :/

[/quote]

Siis aivan kuin mun näppikseltä! Tiedän niin tasan miltä susta tuntuu. Meillä myös poika (5 v) ja just tuo, että kaikki mahdollinen ja mahdoton on kokeiltava. Ja olen kyllä kaikkeni tehnyt, käyttänyt positiivista vahvistamista, ollut johdonmukainen, ennakoinut, sovittu pelisäännöt yhdessä jne. Silti on säännöllisesti paskamutsi olo. Tämän ketjun innoittamana aion vakaasti kokeilla tuota CTFD metodia. Kuulosti niin hyvältä. Laittaisin tähän loppuun hymiön, mutta tuntuu kuitenkin sen verran vielä pahalta etten laita. Ja kiitos sille joka vinkkasi tuosta CTFD-metodista.  

Minäkin olen ollut kiljuva mutsi, meni hermo aika helposti. Vuosien jälkeen tajusin, että mulla menee hermo, koska mulla on omassa päässä joku ideaali ja jos se ei toteudu niin se on kamala paikka. Lasten kuuluu 'sitä ja tätä', kasvattajana mun kuuluu 'sitä ja tätä'. Jos en tee näin olen huono äiti jne. Ei se maailma niin herkällä kaadu ja ei se kasvattaminen nyt niin tiukkapipoista hommaa ole. Parempi yksi ruuvi löysällä kuin kymmenen liian tiukalla.

Lopputuloksena lapset alkoivat käyttäytyä paremmin eikä mun edes tarvitse huutaa. Olen päätellyt, että kun olen rennompi niin olen ennustettavampi. Lapsen on helpompi tajuta mitä häneltä halutaan, kun sanotaan selvästi jos meni pieleen ja kehutaan selvästi jos meni hyvin ja jos kukaan ei sano mitään niin on ok. Jos koko ajan huutaa niin milloin on ok, milloin meni hyvin? Sitten kun äiti koko ajan huutaa niin mitä väliä sillä edes on menikö hyvin vai huonosti? Jos joka tapauksessa naputetaan niin eikö se ole sitten sama tehdä kuten huvittaa. Lopputulos on lapsen kannalta sama.

Jos väsyttää tai töissä oli huono päivä niin kyllä mä edelleen naputan, huomaamattani. Lapsille olen sanonut, että en tee sitä tahallani, syy on väsymyksessä ( ei siis lapsissa) ja siitä saa sanoa. Äiti, älä huuda. 

Sulla on ap sen ikäiset lapset, että varmasti usein väsyttää ja todennäköisesti myös näet sen isomman isompana kuin onkaan. 4v on pieni vielä, mutta näyttää suurelle sen 1v:n rinnalla ja olisi kätevää jos se jo jotain tekisi itse ja ymmärtäisi. Mutta ei se vielä osaa montaakaan juttua. Aika moni on sanonut, minäkin, että esikoiselta tuli aikanaan vaadittua liian paljon. Sen piti olla isompi kuin mitä se onkaan.

Toinen juttu mitä voi ajatella niin mikä on se mitali, joka äideille annetaan? Antaako joku virasto huippuäidin palkinnon, kun äitiys on taidokkaasti suoritettu. On siivottu ja puunattu, lapset aina puhtaina ja ehdottoman hyvät ruoat edessä, kaikki komentelut suoritettu. Vai onko palkinto lapsen hyvä lapsuus ja sun hyvä elämä sen lapsuuden aikana. Miten se saavutetaan? En nyt tarkoita, että ollaan kuin pellossa ja kaikki on sallittua. Ei se ole hyvä lapsuus eikä varsinkaan ap:n kiva elämä. Elämässä on tietyt säännöt, joilla täällä pärjää. Ne on hyvä opettaa. Mutta jos joskus on paidassa jätskiä tai myöhästyttiin bussista niin ehkä noista takaiskuista kuitenkin selviää.

Annat joidenkin tilanteiden vaan olla. Anna tiskien ja siivouksen odottaa ja anna itsellesi lupa olla. Liian tarkka kellon kyttääminen, siisteys tai muuten täydellisyyden tavoitteleminen on stressaavaa ja lapset kärsii. Nauti elämästä! Se on tässä ja nyt!

Liikunta auttaa. Ylellä oli ohjelma mitkä kaikki ovat liikunnallisia lajeja siis virallisesti rekisyetöitynä. Ammatti urheilijat 4x viikossa ovat.

nukkumalla. Väsyneenä ei jaksa yhtään ininää ja tulee tiuskastua herkästi. Hyvin nukkuneena sama ininä lähinnä naurattaa ja jaksaa kääntää ipanan ajatukset muualle.

Essitalopraamilla.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 21:01"]

nukkumalla. Väsyneenä ei jaksa yhtään ininää ja tulee tiuskastua herkästi. Hyvin nukkuneena sama ininä lähinnä naurattaa ja jaksaa kääntää ipanan ajatukset muualle.

[/quote]

Kyllä, nukkuminen auttaisi, jos siihen olisi tilaisuus, mutta kyllä mä luulen, että tuo reagointitapa on mulle muutenkin ominaista, eikä siitä voi syyttää pelkästään väsymystä.

Ap

Kerran pari viikossa kannattaa tehdä aivan jotain muuta kuin hoitaa kotia ja lapsia. Itse käyn viikonloppuisin opiskelemassa ja välillä töissä. Antaa aivan käsittämättömän paljon voimia ja kärsivällisyyttä lapsiarkeen.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 21:05"]

Kerran pari viikossa kannattaa tehdä aivan jotain muuta kuin hoitaa kotia ja lapsia. Itse käyn viikonloppuisin opiskelemassa ja välillä töissä. Antaa aivan käsittämättömän paljon voimia ja kärsivällisyyttä lapsiarkeen.

[/quote]

Oon samaa mieltä, mulla ei ole oikein ollut nyt viime aikoina mahdollisuutta tuohon.

Ap