Kiitos lapsuudentrauman ostan joka vuosi lapsille

Mun trauma koskee talvivaatteita. Sain käyttää siskon vanhoja, inhan värisiä ja epämuodikkaita talvitakkeja. Omia hanskoja ei ollut koskaan, vaan perheen yhteiskäytössä muutamat. Uutta pipoakaan en koskaan saanut. Kuljin mahdollisimman pitkään farkkutakissa avopäin. Silloin oli vielä kylmiä talvia.

Nyt ostan lapsille laadukkaita hyvännäköisiä talvitamineita. Niissä en pihistä.

Mun mielestä oli kiva kun joka lukuvuoden alotti uusi reppu selässä. Vuosi on jotenkin nii pitkä aika pienen lapsen elämässä eikä se 6-7 vuotiaana hankittu prinsessareppu välttämättä enää tunnu kivalta vuoden päästä.

Minulle taas oli ihanan vapauttavaa tajuta että joka vuosi ei ole pakko ostaa uutta reppua. Meillä kotona siis ostettiin enkä kyseenalaistanut asiaa kunnes tajusin että lapsen luokkakaverit menee samalla repulla useamman vuoden. Tai niillä on reppuja joita ei voi edes repuiksi sanoa, jotain äidin tai isän vanhoja tietsikkalaukkuja. Meillä ostetaan uusi reppu sitten kun entinen on siinä kuosissa että uusi on paikallaan, vaikka keskellä vuotta.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 11:10"]

Minä sain halutessani joka vuosi uuden koululaukun. Kuluuhan se ja on myös asuste plus lapsi kasvaa ja henkisesti muuttuu vuosien varrella.

[/quote]

Samaa mieltä tässtä. Jos ekalla luokalla on mutanttininjakilpikonna laukku just se juttu, se tuskin on ihan yhtä hausta enää 9. luokalla. 

Tosin joka vuosi repun ostaminen on taas vähän..., tuhlailevaa - ei sen tyylin ihan niin usein pitäisi muuttua. 

Jos vaan joskus saan tyttöjä, aiheutan heille varmasti traumat ostelemalla kaikkea pinkkiä, glitteristä ja prinsessakuosillista :) Vaikka olen ainoa lapsi minulle aina jostain syystä ostettiin kaikki neutraalin ja ankean käytännöllisen värisinä ja minusta tuli girly girl vasta joskus lukioikäisenä kun asuin omillani.

Mulla ei ole traumaa. Muistan kyllä köyhän lapsuuteni, äiti 4 lapsen leski ja siihen aikaan oli hävettävää ottaa sosiaaliapua vaikka äiti olisi sitä saanut. Kuopuksena sain isosisarusten vanhat, kulahtaneet ja vääränkokoiset vaatteet ja kengät. Äuti kävi kirppareilla mikä oli myös hävettävää 1980- luvulla. Osa omneltiin itse.

Omilleni olen hankkinut oikeankokoisi, mukavia, kauniita vaatteita. Riittävästi sukkia ja alusvaatteita. Ulkovaatteiden pitää olla hengittäviä, kosteutta pitäviä. Sen verran äidinperintöä on että harvoin ostan normaalihinnalla.

mä sain lapsena lähes joka syksy uuden repun ja osa niistä pyörii edelleen vanhempieni nurkassa...

Ehkä tästä syystä meidän lapset uudet reput, kun vanhat on käyttökelvottomia...

Meillä ostetaan reppuja ja vaatteita, kun niihin on tarvetta. Kenenkään ei tarvi rikkinäisissä, pienissä tai epäkäytännöllisissä varusteissa ja vaatteissa kulkea.

Jokavuotinen repun osto ei ole järkevää, mutta jokainen tuhlaa rahansa miten haluaa.

Mulla oli ekalla ja tokalla sama reppu, muuten joka vuosi uusi ja uusi penalikin todella usein. Nyt kun asiaa ajattelen, niin todella hölmöä. Tekisi mun mieli ostaa lapsilleni nyt uusi reppu päiväkotiinkin, mutta en viitsi, sillä se olisi turhaa. Ekalle saavat sitten valita reput ja niitä käytetään niin pitkään kun kestää. Ellei nyt ole joku prinsessa reppu, mikä ei enää 10v:lle kelpaa, sitten myydään se pois.

En ymmärrä turhan tavaran hamstraamista. Ja huom! Itse olen ollu hamstraaja, en onneksi enää.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 11:01"]

Meillä menee tytär kasille ja samalla repulla edelleen. Hyväkuntoinen laatureppu hankittiin just siksi että ei olis kertakäyttöinen.

[/quote] Ja toki ostan uuden repun / laukun jos vanha  hajoaa tai tuntuisi muuten vastenmieliseltä käyttää. Mutta en halua automaattisesti tukea kerskakulutusta ja ostaa uutta vaan ostamisen vuoksi jos vanha toimii, on ehjä ja mieleinen. 

Meillä lapset saavat kohtuuden rajoissa mitä haluavat, sillä minä en saanut koskaan mitään.

Lapset eivät ole kokeneet tarvetta saada uutta reppua joka vuosi eivätkä muutenkaan halua erityisen paljon tavaraa. He myös kykenevät luopumaan tavaroistaan toisin kuin minä, joka kynsin ja hampain pidän kiinni kaikesta kun vihdoinkin jotain saan (=voin hankkia).

Älytöntä. Osta kunnon reppu niin kestää vuosia. Dakine, Fjällräven, Samsonite.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 11:42"]

Jos vaan joskus saan tyttöjä, aiheutan heille varmasti traumat ostelemalla kaikkea pinkkiä, glitteristä ja prinsessakuosillista :) Vaikka olen ainoa lapsi minulle aina jostain syystä ostettiin kaikki neutraalin ja ankean käytännöllisen värisinä ja minusta tuli girly girl vasta joskus lukioikäisenä kun asuin omillani.

[/quote]

Minä äitinä saan trauman kun tyttöni haluaa vaan pinkkiä,  glitteriä ja prinsessaa.... Kovin odotan että vaihe menee ohi ja saan ostaa hänelle kivamman repun :)

Mulla on jäänyt traumat yläasteelta kun mulla oli vain kaksi vaatekertaa mitä pystyin käyttämään. Yhdet farkut, yksi hame, kaksi paitaa. Yksi takki, yksi reppu. Ei urheiluvaatteita, ei sadevaatteita. Repaleiset alushousut ja äidin vanhat liian isot rintsikat. Haisin hielle kun vanhemmat eivät ostaneet mulle deodoranttia, se oli heidän mielestään turhaa. Kalja ja tupakka ei kuitenkaan ollut turhaa ja sitä heillä menikin joka viikonloppu ja joskus viikollakin. Ihmettelen todella miten mua ei kiusattu edes pahasti, mutta sen verran isot traumat se on jättänyt että nyt itse tuoreena äitinä aion ostaa ihan kaiken mahdollisen mitä mun lapseni vaan tarvitsee, ettei joutuisi kokemaan samaa kuin minä. 

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 11:42"]

Jos vaan joskus saan tyttöjä, aiheutan heille varmasti traumat ostelemalla kaikkea pinkkiä, glitteristä ja prinsessakuosillista :) Vaikka olen ainoa lapsi minulle aina jostain syystä ostettiin kaikki neutraalin ja ankean käytännöllisen värisinä ja minusta tuli girly girl vasta joskus lukioikäisenä kun asuin omillani.

[/quote]

mitä jos ne ei haluu sellasta :(

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 11:10"]

Mun lapsuudentrauma koskee liian isoja kenkiä ja vääränkokoisia urheiluväälineitä , sekä pyöriä. Joten lapsella on aina ollut sopivan kokoiset kengät, useita, ja pyörät, sukset, luistimet ovat sopivia, ei liian pieniä tai suuria. Mieleen on jäänyt, kun isäni osti minulle n 12 v uudet talvikengät, johon jätettiin "kasvunvaraa". Mun jalka ei ole vieläkään kasvanut niin isoksi...

[/quote]

Minulla on aivan sama kokemus! Vieläkin on liian isot jotkut kengät, jotka minulle kasvunvaraisina ostettiin. Jalkani on edelleen pieni ja siro 36, turha tälle jalalle oli mitään 38:n kenkiä ostaa. Luistimia ei teroitettu koskaan ja varret oli kuluneet lörpöiksi jolloin nilkka ei ollut tarpeeksi tuettu ja luistelu oli käytännössä mahdotonta. Sukset oli vääränkokoiset ja monot liian isot, samalla liian pienellä lastenpyörällä piti ajaa vuosikaudet, urheiluvaatteita ei ollut joten menin pitkissä kalsareissa tai päällisfarkuissa liikuntatunnit. Ja tietysti sain isompien sisarusten puhkikuluneet, jo muodista poistuneet vaatteet itselleni, minulle erittäin harvoin ostettiin uusia vaatteita. Kaikilla luokkalaisillani oli jo kännykkä yläasteella, minä olin ainut joka ei edes vanhaa käytettyä romua itselleen saanut.

Kyllä lama oli "hauska" lapsuuskokemus. Varsinkin nyt aikuisena, kun tämän laman takia en ole saanut tällekään kesälle kesätöitä, köyhä pysyy köyhänä siitäkin huolimatta että opiskelen tällä hetkellä kansainvälisestikin arvostetussa koulussa. Kunhan valmistun ja jos joskus hankin lapsia, niin toivon että voin tarjota lapsilleni edes vähän paremman lapsuuden.