Lue keskustelun säännöt.
Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?
"Pelkäättekö omakotitalossa"-keskustelun innoittamana! Pelottavinta mitä teille on tapahtunut yksin ollessanne?
Kommentit (1816)
Vierailija kirjoitti:
Olin muuttanut opiskelun takia muualle ja palasin viikonlopuksi kotiin, iskä joutui sitten lauantailtana viemään äiskän päivystykseen kun tämä vaan oksensi kaikki migreenilääkkeet ulos. Noin puoli tuntia vanhempien lähdön jälkeen makasin huoneeni sängyllä kun liiketunnistimella toimiva valo ulkooven päällä räpsähti palamaan ja ihmettelin että eihän ne vielä voineet tulla. Sitten kuulin askeleita eteisestä, mutten ollut kuullut ulkooven avautuvan! Pelästyin hirveästi ja juoksin vaatehuoneen kautta vanhempien makuuhuoneeseen jossa seinällä oli iskän koristemiekka, ajattelin kai ruveta huitomaan sillä kuin mikäkin zorro. Kukaan tai mikään ei kuitenkaan hyökännyt enkä löytänyt mitään todistetta siitä että joku olisi tullut ulkoovesta. Tiedän kuitenkin, että sitä liiketunnistin valoa ei aktivoi kissa tai lintu ja että kuulin selvät askeleet.
Tiedätkö talon historiaa, Tapahtuiko siellä muita outoja ilmiöitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkee että ihminen on etääntynyt luonnosta. Monia luonnonilmiöitä ja -ääniä täällä pidetään yliluonnollisina. 😂
Lapset olivat taaperoita (vuoden ikäero), olin yh ja valtavassa univajeessa kun päätin kokeilla elämäni ensimmäistä kertaa energiajuomaa, ostin 2 isoa tölkkiä jotain halpaa merkkiä. Join molemmat ja menin suihkuun kun lapset olivat nukkumassa, äkkiä sydämeni alkoi muljahdella ja jättää lyöntejä väliin, vajosin istumaan suihkun lattialle ja ajattelin "mie kuolen!" Onnistuin nousemaan ylos ja soitin 112 mutta käskivät vain istua ja rauhoittua. Oli vaikeaa, kun sydän muljahteli kurkussa asti!
Tapaus jätti hirveän kammon energiajuomiin enkä tykännyt yhtään, kun tytöy alkoi yläasteen alussa niitä juomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuolleet lähimmäiset eivät tule enää vuosien päästä tervehtimään? Ihmettelen vaan.
Kyllä voivat tulla. Ei ne turhaan tule joku syy täytyy olla. Esim. lähisukulaiseni joka kuoli n.20 vuotta sitten, olen viimeksi nähnyt hänet unessa joskus vuosi kuolemansa jälkeen, näyttäytyi unessa ja sanoi iloisena että "minä muutan tänne". Olin muuttamassa ja talojen paikalle rakennetaan uusia taloja. mielenkiintoista.
Unet on vaan unia. Uskon vasta kun tulevat tervehtimään valveilla. Aikamoiset kyvyt pitäisi vainajalla olla että pääsevät toisten uniin ja aivoihin.
Jotkut uskovat että unimaailma on meidän oikea todellisuus. Ja vaikkei olisikaan niin pääseehän uniin ihan elävätkin ihmiset ilman sen kummempia kykyjä, miksei sitten kuolleetkin.
Jahas, että tämmönen vastaus.
Nämä ovat henkimaailman asioita ei niitä kaikki tajuakkaan.
Vierailija kirjoitti:
Voimakas reaktio energiajuomasta. En ollut aiemmin kyseisiä litkuja juuri juonut. Kerran yövuoroputken jälkeen huitaisin 500ml energiajuoman huiviin. Yhtäkkiä koko vartalolle levisi kuumottava, kihelmöivä tunne ja iho muuttui punaisen kirjavaksi. Henkeä alkoi ahdistamaan. Olin yksin kaksikerroksisen talon alakerrassa, puhelin oli jäänyt yläkertaan. Olo oli raskas, kutina hirveä ja happi ei kulkenut. Kauhuissani ajattelin vaipuvani johonkin anafylaktiseen shokkiin, ja etten kykenisi hakemaan puhelinta. Mies olisi vasta tuntien päästä tulossa kotiin töistä. Sain raahustettua ylös ja puhelimen käsiini. Reaktio meni sitten ohi. Oli pelottava kokemus, en juo enää energiajuomia.
Sulla on selvästi yliherkkyys johonkin ainesosaan siinä energiajuomassa. Monethan litkivät niitä päivittäin ilman mitään ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset olivat taaperoita (vuoden ikäero), olin yh ja valtavassa univajeessa kun päätin kokeilla elämäni ensimmäistä kertaa energiajuomaa, ostin 2 isoa tölkkiä jotain halpaa merkkiä. Join molemmat ja menin suihkuun kun lapset olivat nukkumassa, äkkiä sydämeni alkoi muljahdella ja jättää lyöntejä väliin, vajosin istumaan suihkun lattialle ja ajattelin "mie kuolen!" Onnistuin nousemaan ylos ja soitin 112 mutta käskivät vain istua ja rauhoittua. Oli vaikeaa, kun sydän muljahteli kurkussa asti!
Tapaus jätti hirveän kammon energiajuomiin enkä tykännyt yhtään, kun tytöy alkoi yläasteen alussa niitä juomaan.
Yhdessä energiajuomassa on sama määrä kofeiinia kuin 3 kupissa kahvia, isossa voi olla enemmänkin.
Eli käytännössä sama kuin olisit juonut 6 kuppia kahvia hetkessä. Kyllä siinäkin alkaisi sydän muljahdella.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuolleet lähimmäiset eivät tule enää vuosien päästä tervehtimään? Ihmettelen vaan.
Ovat ehkä syntyneet uudelleen. Kaipuu myöskin vähenee vuosien mukana ei siis ole tarvetta. Voihan ne jollekkin toiselle näyttäytyä . jos oikein kovasti yrität saada heihin yhteyttä ajatuksissasi niin ehkä se onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuoli täysin yllättäin. Samana iltana kotonani alkoi tulla kummallisia sähköhäiriöitä. Monta hehkulamppua kärähti, tietokoneen modeemi ja kännykkä kosahtivat. Eivät siis yhtäaikaisesti eli mistään virtapiikistä ei ollut kyse ja kännykkäkään ei ollut latauksessa. Ikään kuin isäni olisi yrittänyt saada yhteyttä tai jotain. En tiedä oliko tämä välttämättä kauhean pelottavaa, mutta todella outoa ja levottomuutta herättävää.
Joo näin tapahtui minullekin.
Mun ystävän kuoleman jälkeen yhtenä iltana liesituulettimen valo meni päälle ja pois itestään, herätyskello alkoi soida ja valokuvat hyllyltä (minä ja hän niissä), tippui lattialle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuoli täysin yllättäin. Samana iltana kotonani alkoi tulla kummallisia sähköhäiriöitä. Monta hehkulamppua kärähti, tietokoneen modeemi ja kännykkä kosahtivat. Eivät siis yhtäaikaisesti eli mistään virtapiikistä ei ollut kyse ja kännykkäkään ei ollut latauksessa. Ikään kuin isäni olisi yrittänyt saada yhteyttä tai jotain. En tiedä oliko tämä välttämättä kauhean pelottavaa, mutta todella outoa ja levottomuutta herättävää.
Joo näin tapahtui minullekin.
Mun ystävän kuoleman jälkeen yhtenä iltana liesituulettimen valo meni päälle ja pois itestään, herätyskello alkoi soida ja valokuvat hyllyltä (minä ja hän niissä), tippui lattialle.
Jos oli sinun ystäväsi niin ei todellakaan tekisi sinulle näin jos sitä yrität sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tuli kerran unihalvaus. Näin huoneen jossa nukuin, en nähnyt mitään hahmoa, mutta kuulin paholaisen naurun, joka koveni koko ajan enkä pystynyt liikkumaan. Sit kun säpsähin hereille ja rupesin äkkiä istumaan, niin se jatkuikin se nauru yhtäkkiä ja pian loppui taas. Paniikissa istuin vartin ja pelkäsin että se nauru jatkuu kohta. Pahinta tässä oli se, että en tajunnut että se oli unihalvaus, vaan luulin koko sen ajan, että se on totisinta totta. Vielä nykyäänkin mietin, että miten on mahdollista että se nauru jatkui vaikka olin jo istualtaan hereillä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuli kerran unihalvaus. Näin huoneen jossa nukuin, en nähnyt mitään hahmoa, mutta kuulin paholaisen naurun, joka koveni koko ajan enkä pystynyt liikkumaan. Sit kun säpsähin hereille ja rupesin äkkiä istumaan, niin se jatkuikin se nauru yhtäkkiä ja pian loppui taas. Paniikissa istuin vartin ja pelkäsin että se nauru jatkuu kohta. Pahinta tässä oli se, että en tajunnut että se oli unihalvaus, vaan luulin koko sen ajan, että se on totisinta totta. Vielä nykyäänkin mietin, että miten on mahdollista että se nauru jatkui vaikka olin jo istualtaan hereillä.
Kirjoitin jo tuossa aiemmin, että olen saanut paljon unihalvauksia. Pahin niistä oli vähän kuin sinulla, eli luulin päässeeni "irti", toisinsanoen halvauksen loppuneen, nousin istumaan ja lähdin kävelemään kohti makuuhuoneen ovea. Olo oli hyvin kevyt, niin kevyt että tunsin leijuvani, kun katsoin taakseni näin itseni nukkumassa sängyssä. Samassa mieleni valtasi sanoinkuvaamaton pelko, pienen hetken olin varma että olen kuollut. Kunnes säpsähdin hereille sängystä, tällä kertaa oikeasti. Hetken myös tuolloin vielä epäilin olenko nyt oikeasti hereillä ja yleensäkin elossa.
Tämä on ylivoimaisesti pelottavin unihalvauksista joita olen saanut, samaa siis sinuun kokemukseesi, tuo mukamas herääminen, vaikka ei vielä todella herännytkään. Olen myöhemmin järkeillyt sen niin, että siitä halvauksesta halusi niin paljon irti, että mieli teki tepposet ja kuvitteli lähtevänsä kävelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelottavimpia ovat olleet unihalvaukset ja valveunet, niissä aina ikkunat olivat epätavallisen mustat, ei vain pimeyttä ulkona vaan ihan mustat, samoin makuuhuoneen ovi kun oli vähän auki pimeys näkyin siellä. Tunsin että siinä oli jokin pimeydessä piilossa. Piti sulkea silmät etten nähnyt mitä siellä oli, ajattelin että traumatisoidun ikuisiksi ajoiksi jos näen. Unihalvauksessa tunsinkin sen painon sitten päälläni ja kylkeen sattui kovasti. Sormea sain liikutettua vähän ja siitä pääsin vaivoin hereille. Noita saattoi tulla useita yöllä. Valveunessa pystyin liikkumaan ja kiipeilemään vaikka seinillä mutta siinäkin oli sen pahan läsnäolo ja tiesin koska on aika herätä.
Sitten tapahtui muutaman kerran sellanen outo tapahtuma, missä oltiin siskojen kanssa illalla katsomassa yläkerrassa telkkaria ja kuultiin kuinka portaita nousee isokokoinen koira, kuului kynsistä sellaset äänet ja läähätystä. Koira ei kuulostanut aggressiiviselta mutta kyllä pelotti kun ei meillä ollut koiraa! Se kuului myös kun oli yksin kotona ja eihän me enää suostuttu olemaan yksin kotona, äiti piti meitä ihan hulluina. Oltiin n. 12-16 vuotiaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuli kerran unihalvaus. Näin huoneen jossa nukuin, en nähnyt mitään hahmoa, mutta kuulin paholaisen naurun, joka koveni koko ajan enkä pystynyt liikkumaan. Sit kun säpsähin hereille ja rupesin äkkiä istumaan, niin se jatkuikin se nauru yhtäkkiä ja pian loppui taas. Paniikissa istuin vartin ja pelkäsin että se nauru jatkuu kohta. Pahinta tässä oli se, että en tajunnut että se oli unihalvaus, vaan luulin koko sen ajan, että se on totisinta totta. Vielä nykyäänkin mietin, että miten on mahdollista että se nauru jatkui vaikka olin jo istualtaan hereillä.
Kirjoitin jo tuossa aiemmin, että olen saanut paljon unihalvauksia. Pahin niistä oli vähän kuin sinulla, eli luulin päässeeni "irti", toisinsanoen halvauksen loppuneen, nousin istumaan ja lähdin kävelemään kohti makuuhuoneen ovea. Olo oli hyvin kevyt, niin kevyt että tunsin leijuvani, kun katsoin taakseni näin itseni nukkumassa sängyssä. Samassa mieleni valtasi sanoinkuvaamaton pelko, pienen hetken olin varma että olen kuollut. Kunnes säpsähdin hereille sängystä, tällä kertaa oikeasti. Hetken myös tuolloin vielä epäilin olenko nyt oikeasti hereillä ja yleensäkin elossa.
Tämä on ylivoimaisesti pelottavin unihalvauksista joita olen saanut, samaa siis sinuun kokemukseesi, tuo mukamas herääminen, vaikka ei vielä todella herännytkään. Olen myöhemmin järkeillyt sen niin, että siitä halvauksesta halusi niin paljon irti, että mieli teki tepposet ja kuvitteli lähtevänsä kävelemään.
Heh minulla melkein sama. :D Unihalvauksia läpi elämän ja pari kertaa olen luullut että olen saanut itseni tahmeasti kiskottua sängystä lattialle ja kontannut puolisokeana pitkin kämppää, mahdollisimman kauas pois sängystä. Sitten räpsistä sitä on taas sängyssä halvaantuneena.
Oli kyllä jäätävän ahdistavia ne unihalvaukset ennenkuin opin herättämään itseni niistä, vaikken mitään hallusinaatioita olekaan kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuoli täysin yllättäin. Samana iltana kotonani alkoi tulla kummallisia sähköhäiriöitä. Monta hehkulamppua kärähti, tietokoneen modeemi ja kännykkä kosahtivat. Eivät siis yhtäaikaisesti eli mistään virtapiikistä ei ollut kyse ja kännykkäkään ei ollut latauksessa. Ikään kuin isäni olisi yrittänyt saada yhteyttä tai jotain. En tiedä oliko tämä välttämättä kauhean pelottavaa, mutta todella outoa ja levottomuutta herättävää.
Joo näin tapahtui minullekin.
Mun ystävän kuoleman jälkeen yhtenä iltana liesituulettimen valo meni päälle ja pois itestään, herätyskello alkoi soida ja valokuvat hyllyltä (minä ja hän niissä), tippui lattialle.
Jos oli sinun ystäväsi niin ei todellakaan tekisi sinulle näin jos sitä yrität sanoa.
Kyllä oli rakas ystäväni. Mitä tarkoitat?
Orava juoksi katolla. Talitiainen koputti ikkunaan. Koira ääntelehti yöllä kuin kirkuva nainen. Kissa hyökkäsi yöllä varpaani kimppuun.
Suunnittelin siedättäväni itseäni pelolle täällä erämaatalossani syyspimeällä yksin, tämä oli jo tosi rohkeaa. Pelkäksi suunnitteluksi taisi jäädä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin ala-astetta koulussa jossa oli ulkovessat. Noin 15 metriä koulusta pieneen alamäkeen ja metsänreunaan sijaitsi tiiliparakki jossa oli tyttöjen ovi ja poikien ovi. Kiva oli talvipakkasella tai katosateessa juosta sinne.. no mutta, kokemukseeni. Olin neljännellä luokalla, olen varma siitä koska tuolloin kädessäni oli kipsi ja poistuin kesken tunnin vessaan. Kun menin mäkeä alas näin että metsänreunassa seisoi "mies". Musta hattu varjosti kasvoja mutta olivat valkeat, ei siis kalpeat vaan vitivalkoiset ja jo kaukaa katsoen jotenkin omituiset, mies myös väreili kummallisesti. Niinkuin kangastus kesäkuumalla. Hidastin ja katsoin miestä joka ei liikkunut, jostain syystä huudahdin "Moi" jolloin mies nosti kättään kuin moikatakseen takaisin ja näin että käsi oli kuin mallinukella, valkoinen ja sileä. Juoksin vessaan ja uskalsin poistuakin sieltä kun lapsen logiikalla, ja tuo oli siis 80-lukua, ajattelin ettei aikuinen tee lapselle pahaa. Edes outo aikuinen. Sanoin opettajalle tuosta miehestä mutta opettaja ei tainnut edes kuunnella.
Aika moni on nähnyt tuollaisen oudon mieshahmon metsässä ja nimenomaan lapsi, mikäköhän otus se on?
Slender man
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin ala-astetta koulussa jossa oli ulkovessat. Noin 15 metriä koulusta pieneen alamäkeen ja metsänreunaan sijaitsi tiiliparakki jossa oli tyttöjen ovi ja poikien ovi. Kiva oli talvipakkasella tai katosateessa juosta sinne.. no mutta, kokemukseeni. Olin neljännellä luokalla, olen varma siitä koska tuolloin kädessäni oli kipsi ja poistuin kesken tunnin vessaan. Kun menin mäkeä alas näin että metsänreunassa seisoi "mies". Musta hattu varjosti kasvoja mutta olivat valkeat, ei siis kalpeat vaan vitivalkoiset ja jo kaukaa katsoen jotenkin omituiset, mies myös väreili kummallisesti. Niinkuin kangastus kesäkuumalla. Hidastin ja katsoin miestä joka ei liikkunut, jostain syystä huudahdin "Moi" jolloin mies nosti kättään kuin moikatakseen takaisin ja näin että käsi oli kuin mallinukella, valkoinen ja sileä. Juoksin vessaan ja uskalsin poistuakin sieltä kun lapsen logiikalla, ja tuo oli siis 80-lukua, ajattelin ettei aikuinen tee lapselle pahaa. Edes outo aikuinen. Sanoin opettajalle tuosta miehestä mutta opettaja ei tainnut edes kuunnella.
Aika moni on nähnyt tuollaisen oudon mieshahmon metsässä ja nimenomaan lapsi, mikäköhän otus se on?
Slender man
Metsäsuomalainen. Tälläisiä vähän outoja tyyppejä liikkuu metsissä paljonkin suomessa, ovat erakkoja. Toinen ryhmä on narkit, piilottelevat huumeita ja rahoja metsiin. Myös marjanpoimijoita on liikkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Näkee että ihminen on etääntynyt luonnosta. Monia luonnonilmiöitä ja -ääniä täällä pidetään yliluonnollisina. 😂
Ja ennen vasta pidettiinkin, eikä luonnosta juuri paljon tiedetty.
Käki muuttui syksyllä haukaksi ja pääskyt talvehtivat järven pohjassa vielä 100 vuotta sitten.
Jahas, että tämmönen vastaus.