Lue keskustelun säännöt.
Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?
"Pelkäättekö omakotitalossa"-keskustelun innoittamana! Pelottavinta mitä teille on tapahtunut yksin ollessanne?
Kommentit (1816)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitähän riittää, olin sisäoppilaitoksessa ja usein olin yksin isossa kaksi kerroksisessa asuntolassa, ylhäältä kuului usein juoksuaskelia ja tömistelyä vaikka siellä ei ollut ketään, suihkut ja tv menivät itsekseen päälle, kuului raahaus ääniä jne.
Toisessa asuntolassa joku tuli rynkyttämään suihkun ovea, paitsi että ketään ei ollut paikalla.
Kotona on valot menneet päälle itsekseen yön aikana, seinäkello jätätti kerran tasan kolme tuntia. Ja toisesta huoneesta kuului selkeä puhelimen piippaus vaikka oma puhelin oli kädessäni.
Vanhemmilla ollessani kuulin rappusista askelia ja yläkerrasta töminää.
Osassa näistä paikoista on myös sellainen karmiva fiilis, olo kuin joku olisi paikalla, se on ehkä kaikista pelottavinta kun et vaan saa sitä fiilistä pois että joku tuijottaa. Ja asiaa ei auta jos kissa yhtäkkiä rupeaa myös tuijottamaan tyhjyyteen.
Näiden jälkeen mikään minkä voi selittää loogisesti tai tulipalot jne ei ole kyllä pelottanut :D
Vierailija kirjoitti:
Näitähän riittää, olin sisäoppilaitoksessa ja usein olin yksin isossa kaksi kerroksisessa asuntolassa, ylhäältä kuului usein juoksuaskelia ja tömistelyä vaikka siellä ei ollut ketään, suihkut ja tv menivät itsekseen päälle, kuului raahaus ääniä jne.
Toisessa asuntolassa joku tuli rynkyttämään suihkun ovea, paitsi että ketään ei ollut paikalla.
Kotona on valot menneet päälle itsekseen yön aikana, seinäkello jätätti kerran tasan kolme tuntia. Ja toisesta huoneesta kuului selkeä puhelimen piippaus vaikka oma puhelin oli kädessäni.
Vanhemmilla ollessani kuulin rappusista askelia ja yläkerrasta töminää.
Osassa näistä paikoista on myös sellainen karmiva fiilis, olo kuin joku olisi paikalla, se on ehkä kaikista pelottavinta kun et vaan saa sitä fiilistä pois että joku tuijottaa. Ja asiaa ei auta jos kissa yhtäkkiä rupeaa myös tuijottamaan tyhjyyteen.Näiden jälkeen mikään minkä voi selittää loogisesti tai tulipalot jne ei ole kyllä pelottanut :D
Hui. Oliko Suomessa vai muualla?
Meillä kävelee täällä aikoinaan kuollut tyttö ja katsoo välillä ikkunasta kun olemme ulkona.
Olin yksin syrjäisellä mökillä keskellä ei mitään. Lähimpäänkin naapuriin oli useita kilometrejä matkaa. Keskellä yötä koirani alkaa murista ja haukkua ulos. Sillä hetkellä kyllä pelkäsin. Onneksi sillä kertaa koira oli kuullut ehkä jonkun pienemmän eläimen ääniä pihasta. Ei löydetty aamulla mitään erityisiä merkkejä eläimestä/ihmisestä.
Sen yön jälkeen olen aina pitänyt yksin ollessani sänkyni vieressä puukkoa ja kännykkää. Tuona yönä ei ollut mitään millä turvata itseä tai hälyttää apua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin noin 11v ja lauloin Madonnan lauluja joita äänitin kasetille, äänityspaikkana toimi ulkosauna. Kuulin miehen sanovan käheällä äänellä posiba tai jotain sen tapaista ja ääni kuului niin selkeästi vierestäni että juoksin pelästyneenä sisälle, soitin nauhan äidille ja isoäidille jotka eivät keksineet selitystä. Äiti meni jopa katsomaan että onko joku piiloutunut saunaamme!
Mankasta varmaankin kuului venäläistä radioohjelmaa. Tämä on todennäköisin selitys. "Posiba" eli "spasiba" eli kiitos venäjäksi.
Meillä kuului lapsuudenkodin sähköuruista joskus puhetta, se oli venäjänkielistä. Ilmeisesti jotain häiriötä radioaaltojen kanssa.
Mikäli kyseessä on todella pelkkä mankka niin siinä ei ole radiovastaanotinta eikä täten voi vastaanottaa radiotaajuuksia ja muuttaa niitä ääneksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin noin 11v ja lauloin Madonnan lauluja joita äänitin kasetille, äänityspaikkana toimi ulkosauna. Kuulin miehen sanovan käheällä äänellä posiba tai jotain sen tapaista ja ääni kuului niin selkeästi vierestäni että juoksin pelästyneenä sisälle, soitin nauhan äidille ja isoäidille jotka eivät keksineet selitystä. Äiti meni jopa katsomaan että onko joku piiloutunut saunaamme!
Mankasta varmaankin kuului venäläistä radioohjelmaa. Tämä on todennäköisin selitys. "Posiba" eli "spasiba" eli kiitos venäjäksi.
Meillä kuului lapsuudenkodin sähköuruista joskus puhetta, se oli venäjänkielistä. Ilmeisesti jotain häiriötä radioaaltojen kanssa.
Mikäli kyseessä on todella pelkkä mankka niin siinä ei ole radiovastaanotinta eikä täten voi vastaanottaa radiotaajuuksia ja muuttaa niitä ääneksi.
Sama juttu sähköurkujen kanssa. Meillä oli vanhat 60-luvun sähköurut eikä niistä ikinä voinut kuulla mitään radiokanavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudenkodissa kuuluneet askeleet, kahvikupin kilinä sekä vaimea puheensorina josta ei saanut selvää.
Ei ehkä ollut niin pelottaavaa koska ääniin oli tottunut.
Olin yksin kotona. Istuin sohvalla katsomassa telkkua koira sylissäni. Uks kaks koira katsoi eteensä (ei siis karsonut telkkua) ja alkoi haukkua. Se näki jotain, mitä minä en nähnyt. Kyllä ihokarvat nousi pystyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin takapihalla tupakalla, syksy jo mutta pitkäkarvainen kissamme istuskeli tyytyväisenä ulkohäkissään. Äkkiä kissa alkoi sähistä ja mouruta sekä ryntäsi luukustaan sisälle, pelästyin eläimen saaneen jonkun kohtauksen.
Samassa kuulin nopeat juoksuaskeleet takaani ja käännyin, joku juoksi ohitseni vaikken nähnyt ketään. Juoksijalleko kissa sähisi?
Lapsena olin yksin kotona, 10-vuotias jo. Oltiin muutettu vanhempien erotessa huonolle alueelle, jolla paljon pultsareita. Leikkipihallakin oli ensimmäisinä päivinä joku aikuisten sekakäyttäjien joukkotappelu, missä joku jälkeenpäin ajatellen olisi voinut kuollakin. Se vähän säikäytti kun kesken leikkien sinne vaan tuli jostain lähigrilliltä, joku nainen kiljui ja provosoi ja muutama mies alkoi hakata toisiaan, monta muuta mölysi... ensivaikutelmani alueesta...
Yhtenä päivänä olin yksin kotona aamulla ennen kouluunmenoa, vanhemmat lähteneet töihin (muutettiin aluksi samaan osoitteeseen vaikka oli se ero vireillä), pikkusisarukset viety päiväkotiin. Joku soitti ovikelloa ja ajattelin, että iskä kun monesti käväisi kotona, en yltänyt katsomaan ovisilmästä. Avasin oven ja sieltä yksi örisevä, pelottava mies yritti tunkea sisään. Oli yksi tunnistettavimmista spurguista siellä, ei ikinä edes selviämäänpäin vaan lähes puhekyvytön, örisi, silmät tuijotti, haisi, tosi rähjäisen, melkein 2-metrinen mies kuin zombi. Onneksi sain paiskattua oven kiinni! Se jäi jotain raapimaan ovea ja uikuttamaan ja örisemään ja mua pelotti aivan helvetisti! Juoksin soittamaan isälle, joka vei sitten minut kouluun ja illalla ajettiin sen spurgun ohi autolla, sen löysi lämpimällä helposti pihapiiristä, isä uhkaili sitä sen verran vakavasti, ettei helposti unohtaisi. Ilmeisesti se oli oikeasti ollut matkalla ylemmän kerroksen asuntoon kaverilleen.... no, toi oli kyllä pelottavinta, mitä onneksi on tapahtunut, säikähdin vaan ja kyllä itkinkin sen ikäisenä.
Voitte ehkä kuvitella kuinka paljon sitten säikähdin ja pelkäsin kun olin yksin kotona ja makuuhuoneen ovenkahva alkoi rymistä kuin joku hakkaisi sitä ja yrittäisi saada auki. Asunnossa oli makkarin ikkuna ja parvekkeen ovi auki ja veto sai vanhan ovenkahvan hakkaamaan ihan täysillä, mutta se nyt ei käynyt ekana mielessä lapsena...
Kerran oltiin isän ja pikkusisarusten kanssa yö kotona. Ikkunan alla joku spusseporukka alkoi juhlia ja piti kovaa ääntä. Aivan aineissa kaikki tietysti, ettei mölinässä ollut mitään järkeä. Isä käytti meidän koiraa ulkona ja ilmeisesti porukan miehet oli kiusanneet jotain ulkopuolista ihmistä, joten isä jäi käskemään niitä. Asuttiin alakerroksessa, joten kuultiin suljetusta ikkunastakin kun eivät lähteneet ja se meni tappeluksi. Piiloteltiin sisarusten kanssa sängyssä kun tilanne meni tappeluksi. Pelotti oikeasti, että tappaako ne isän siellä vaikka jollain teräaseella tai muuten kun oli ylivoima. Kostain syystä veljeä ei pelottanut yhtään, se sanoi vaan että iskä pistää ne häipymään. Meni ihan hiljaiseksi kun isä tuli takaisin ilman naarmuakaan, oli yksin pelotellut ne pois. Oikeastaan tosi onnekasta, että oli fyysisesti vahva isä kuvioissa, koulukaverit sielläpäin oli moni yksinhuoltajaäitien lapsia. Ainiin, tuossahan en ollut yksin ollenkaan...
Jaoin myös mainoksia myöhemmin sillä alueella veljen kanssa ja joskus piti vaan jättää mainokset sinne rapun eteen löydettäväksi kun rappukäytävissä oli jotain housuihinsa kusseita narkkareita, jotka ei päässeet asuntoihinsa sisään, eihän niistä tiedä ja parissa asunnossa oli jotain tappajakoiria, mitkä tuntui tulevan ovesta läpi enkä uskaltanut niiden pahimmin räyhäävien koirien rapuissa lopulta kulkea. Ei kukaan kyllä koskaan valittanut, tosin aika usein ne ovelle jätetyt lehdet oli meitä vastassa vielä seuraavalla kierroksella. Mutta pelotti varsinkin ne narkkarit siellä rapuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on näitä kummitusjuttuja, mutta kerronpa nyt kuitenkin.
Muutimme parikymmentä vuotta sitten kerrostaloon, jossa oli aikoinaan murhattu talon kellarissa nainen.
Kellarissa oli painostava tunnelma.
Jopa mieheni aisti sen ja valitteli ettei tykkää käydä talon saunassa kun tuntuu että joku tarkkailee.
Hän oli jo tuolloin paatunut ateisti ja suhtautunut aina huumorilla uskomuksiin henkimaailman asioista.
Kerran pyykkituvassa aistin inhottavan painostavan tunnelman.
Käytävältä kuului askelia ja raollaan oleva pyykkituvan ovi painautui kinni.
Seisoin paikoillaan kauhusta kankeana noin 5 sekuntia, jonka jälkeen uskaltauduin kurkistamaan kellarin käytävälle.
En nähnyt ketään, mutta uskottelin itselleni että joku asukas sielä oli ja sulki syystä tai toisesta oven. Ei kyllä todellisuudessa tainnut olla, eikä talossa asunut tuolloin lapsiakaan, joiden pelleilyn piikkiin olisi tuon voinut laittaa.
Pakokauhuinen olo kuitenkin oli ja pysyi koko pyykivuoron ajan ja tämän jälkeen totesin miehelle että nyt se pesukone ostetaan.
Mies ei ihme kyllä vastustellut huonosta rahatilanteestamme huolimatta ja pesukone hankittiinkin pian.
Mies oli lopettanut saunassa käynnin tai saunoi kaverin luona. Ei ikinä talossa asuessamme myöntänyt että ihan oikeasti pelkäsi saunoa kellarissa, mutta muutettuamme muualle, puheli olevansa helpottunut, kun "ei enää se rouva vaeltele".
Tällä tarkoitti siis ilmeisesti tätä huhuttua kellarin kummitusta.
En ole edelleenkään varma, oliko kokemamme seurausta siitä että tiesimme talon synkästä historiasta jo kun muutimme sisään ja mielikuvitus teki tepposet, mutta jotain järjellä selittämätöntä sielä kuitenkin oli.
Ehkä murhapaikalle jää aina tietynlainen paha karma tai energia joka vaikuttaa tunnelmaan pakostikin, tai sitten tämän rouvan henki tosiaan asui sielä.
Tiedä häntä, mutta varsinkin tuo pesutupa-episodi jäi ikuisesti mieleen.
Olin 14, kun koulusta kotiin kävellessäni huomasin yhtäkkiä pakettiauton seuraavan minua. Se tuli takaa tosi hiljaa ja etäisyyttä pakuun oli jotain sata metriä. Semmoinen tumma, vanha rotisko oli se paku. Pysähdyin ja jäin katsomaan tuota romua. Silloin myös paku pysähtyi. Jatkoin matkaani ja kuulin, kuinka paku lähti taas liikkeelle. Käännyin uudelleen, ja taas paku pysähtyi. Ikään kuin kuski olisi halunnut pitää muhun sen verran välimatkaa, etten erottaisi, minkä näköinen tyyppi pakua ajaa. Lähdin juoksemaan ja tein äkkikäännöksen. Juoksin nurmikon yli ja siitä kahden kerrostalon välistä niin, että pakukuski menetti muhun näköyhteyden. Sitten jäin semmoseen pikkumetsikköön piiloon, missä oli kuusia ja koivuja ja pari isoa kiveä keskellä. Siellä olin piilossa jonkun vartin. Söin muutaman irtokarkin ja lähdin kotiin normaalista poikkeavaa reittiä pitkin. Kiertolenkkiä tuli puolisen kilsaa.
Mutsi oli iltaan asti töissä ja faija kävi siihen aikaan töissä toisella paikkakunnalla, joten hän kävi kotona vain viikonloppuisin ja välillä keskellä viikkoa. Olin siis paljon yksin kotona.
Join limua ja söin voileipiä, kun yhtäkkiä huomasin sen pakun rotiskon lipuvan kotitalomme etupihalla. Apukuskin puoli oli kerrostaloon päin ja joku tyyppi katsoi pakun sivuikkunasta talon ikkunoita kuin etsien minua. Menin äkkiä piiloon.
Paku katosi viereisen kerrostalon päädyn katveeseen, muttei näkynyt lähtevän katua pitkin poispäin. Se jäi siis johonkin lähistölle.
Puoli tuntia myöhemmin puhelin soi. Elettiin vielä sitä aikaa, jolloin joka asunnossa oli lankapuhelin. Ei ollut mitään matkapuhelimia vielä tuolloin. Vastasin puhelimeen omalla nimelläni, jolloin toisesta päästä kuului ensin hiljaisuutta, sen jälkeen kuiskaus "Ai sen niminen..." ja sitten räkättävää paskaista naurua "Hähhähhäh..." Sitten tyyppi löi luurin korvaani. Olin hämilläni. Kohta puhelin soi uudelleen, mutten vastannut siihen.
Vartin kuluttua huomasin ikkunasta, että se paku seisoi talomme nurkalla. Ovet olivat auki, eikä pakussa ollut ketään. Pelästyin.
No sitten ovikello soi ja käytävän puolelta kuului sitä samaa naureskelua kuin mitä puhelimessa vähän aiemmin. Jäädyin. Kun en avannut ovea, alkoivat miehet, kaksi miestä, koputtelemaan ovea häiritsevästi ja kolistelemaan postiluukkua. Sitten postiluukun kautta kuului: "Hei poika. Me tiietään, että sä oot kotona yksin. Lähe meiän kaa pienelle autoajelulle, nii sun ei tartte yksin olla. Pietään hauskaa ja sä saat jätskiä ja hattaraa." Puhe tuli oikein semmoisella limaisen hintin äänellä. Nyt pelotti tosissaan, koska tajusin näiden hyypiöiden tietävän mun nimen ja missä asun. Vielä pelottavampaa oli se, miten kummassa nuo olivat löytäneet minut. Mitä hiton kautta? Huusin, että enkä lähde teiän mukaan! Mä soitan poliisille! Kaksi minuuttia, niin tyypit häipyivät ovelta. Seuraavaksi katsoin ikkunasta, kuinka paku poistui äkkiä näkyvistä. Soitin poliisille tapahtuneesta ja kerroin pakun tuntomerkit. Valitettavasti en muistanut nähneeni pakun rekkaria. Kauhukseni muistin yhtäkkiä, että tuo pakuhan oli kerran ollut siinä ostarilla, koulua vastapäätä, noin viikkoa aiemmin.
Tämän jälkeen en enää nähnyt tuota pakua missään, enkä kuullut, että poliisit olisivat tavoittaneet nuo tyypit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukuin kummatkin käden puuduksiin, en pystynyt nostamaan itseäni sängystä. Harvinaisen häiritsevää odotella hetki että kädet toimii taas.
Käsi juuttui päältä täytettävän pesukoneen rummun ja kuoren väliin kun sisällä ollut raskas pyykki kiepsautti rummun. Onneksi sain hivutettua painavan rummun oikeaan asentoon ja vapautettua kädrn ilman että sormet olisivat revenneet. Se kyllä säikäytti.
Vierailija kirjoitti:
Nukuin kummatkin käden puuduksiin, en pystynyt nostamaan itseäni sängystä. Harvinaisen häiritsevää odotella hetki että kädet toimii taas.
Kokeileppa tätä, kun vauva itkee pinnasängyssä! Siinä sitten potkit jaloilla ja pyörit kuin hylje "joo joo, äiti tulee! Tullaantullaan,, pe""le"
Vierailija kirjoitti:
Olin 14, kun koulusta kotiin kävellessäni huomasin yhtäkkiä pakettiauton seuraavan minua...
Tää kuulostaa kyllä niin keksityltä... Ja en ensin huomannut ikää alussa, tekstiä lukiessa kuvittelin että olit pikkulapsi silloin etkä jo 14-vuotias. :D Ei kukaan oikeasti yritä houkutella sen ikäistä jätskillä ja hattaralla, eikä huuda pikkulapsen tavoin "enkä lähde teidän mukaan". Taisit itsekin unohtaa tarinan aikana miten vanha sun pitikään olla siinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 14, kuin koulusta kotiin kävellessäni huomasin yhtäkkiä pakettiauton seuraavan minua...
Tää kuulostaa kyllä niin keksityltä... Ja en ensin huomannut ikää alussa, tekstiä lukiessa kuvittelin että olit pikkulapsi silloin etkä jo 14-vuotias. :D Ei kukaan oikeasti yritä houkutella sen ikäistä jätskillä ja hattaralla, eikä huuda pikkulapsen tavoin "enkä lähde teidän mukaan". Taisit itsekin unohtaa tarinan aikana miten vanha sun pitikään olla siinä?
Luulet taas tietäväsi muiden, heidän joita et ole koskaan edes nähnyt etkä tunne millään tapaa, elämäntarinat paremmin kuin omasi. Kaikkihan se on keksittyä tarinaa, mitä ei ole itselle tapahtunut. ☺
Olimme äidin lapsuuden kodin pihalle rakennetussa, pyöröhirsisessä pienessä mökissä yötä , jonka yläkertaan piti kiivetä ulkoportaita pitkin, ja jossa ei ollut vielä kunnollista lukkoa vaan , siihen piti olla puukon terä ( ehjä puukko)
Mutta sillä sai sen auki, nimittäin tämän mökin rakentaja ja omistaja joka vuokrasi tätä , ei ollut siis kunnon avaintakaan.
No se kuitenkin meni aina lukkoon ja ei jääty sinne .
No oltiin siellä kolme yötä tämä mökki oli vielä syrjässä 14 km.
Keskustasta nykyään kuuluu Siikaltavaan tämä.
No me yöksi laitoimne portaille lautoja , no siinä viimeisenä yönä kuuluikin kahden ukon, ääntä
Keskustelua siinäpä , sitte olin peloissani , eikä äitini tätinikään, eikä veljenikään uskaltanut nukkua kun kuulu ääniä olimme peloissamme olimme hiljaa.
, Että nytkö tänne tulee rosvoja?
Sydän hakkasi kovaa.
Kuulu , " HEI , me näänkö tuonne , ei Pete ! Siellähän on vielä remonttia ETKÖ Näe Jake , että on kesken.
Ulko- ovessa on lasiovi, jossa on pienet puuristikot siinä oli onneksi meillä verho.
Olin ajanut 1700- mallin punaisen Ladan tämän mökin taakse.
Siinä oli vielä tämä äidin lapsuuden koti pystyssä .
Sitten tunnin pelkäänisen jälkee nämä ukot häipyi kuulosti olevan , jotakin rosmoja ja ison kokoisia.
Pitänee kertoa , että samassa pihassa oli ollut 1950 luvulla Suomen vaaralliseksi luokiteltu karannut vanki, joka oli murhasta syytetty , Sukunimi oli Valkoinen.
Hänet oli etsintä kuulutettu siihen aikaan kun oli markka oli vielä valuuttana , oli ollut Palkkio, 10 tuhatta markkaa ( euroissa mitä lie? Oisko 3000€ jos tuon kääntää nyky rahaksi).
Mutta kun he oli huomannut että tää etsintä kuulutettu on Heidän pihalla, ja kun äidin isä ja veli oli tavoitellut tätä tämä oli vielä pääsyt karkuun Mutta oli Poliisi voimin lopulta saatu kiinni.
Ja vielä kun äidin vanhemmat oli , olleet, Hyvä tahtoisia olivat suoneet yösijan kulkureille( tuntureille)ja romaneille.
Niin tässä kysyttiin yksin ollessa omakotitalossa no tuo tuli mieleen.
Minä kun en koskaan ole asunut omakotitalossa on vain Aina asunut rivitalossa vuokralla kuten nyt.
Joo yksin ollessa, olin kyllä jo yli 20- n en ollut vielä hankkinut, omaa asuntoa äitini kuoltua jäin isän avuksi rivitalo kolmioomme.
Kun isä vielä kävi töissä , no siinä yhtenä yönä kun juuri mennyt nukkumaan kun isällä oli yö tuuri kävi , sitten , sillä lailla , että juuri kun olin nukahtanut, kuului hirveää kopsetta, ja ryminää heräsin siis sellaiseen meteliin , olin peloissani kuka tahansa , olisi kesken yöunien vielä enempi pelokas , rohkenin avata ulko- oven ..
Niin se selvisi, . Kylän ilkeät lapset
olivat nakanneet , joka ikiseen ikkunaan ja seinään mandariineja ( tähän aikaan ,se oli hirveää näiden kakaroiden minun kiusaaminen).
No sitten seuraavana päivänä soitin koulun johtajalle , se ilkeily loppu.
Yhden ilkeilijän Iso sisko hukku järveen.
Se oli heille opetus.
Joo tälläistä ja samasta talosta kun se oli niin tien laidalla kyllä käytiin varastaa talon asukkaiden autosta bensaa.
Kerran oli jääny oikein Pyhäjärven terveyskeskuksesta pöllitty joku kanisterikin kotini pihalle , nuorin bensavaras oli( 15- vuotias poika Hänellä oli loistava tulevaisuus edessään bensavarkaana).
En tiedä onko enää hengissä tämä jos on Hän on silloin nyt, on
31- vuotta , että Onko " Loistava tulevaisuus bensavarkaana ", vielä kestänyt , vai onko ura vaihtunut johonkin muuhun rikokseen ?)
No semmosta.
Akuutti rautamyrkytys.
Hemoglobiinini oli leikkauksen seurauksena matala ja olin raskaana viikolla 7+. Söin tupla-annosta lisärautaa lääkärin määräyksestä. Nappasin raudat illalla appelsiinimehun kanssa suht tyhjään mahaan ja menin nukkumaan. Heräsin aika pian järkyttävään vatsakipuun ja pahoinvointiin. Siirryin alakertaan etten herättäisi miestä ja lapsia (okei, en siis ollut yksin). En tajunnut että on kyse myrkytyksestä vaan epäilin keskenmenoa. Istuin vessassa valtavassa kylmässä tuskanhiessä kun silmissä sumeni. Yritin huutaa miestä, mutta eihän tuo herännyt. Puolitajuissani makasin vessan lattialla, josta jossain vaiheessa tokenin sellaiseen kuntoon, että totesin ettei verta tule enkä ole kuollut. Pelästytti. Tajusin vasta aamulla että kyseessä olikin myrkytystila. Rautavalmisteen tuoteselostekin antoi tälle tukea. Tein haittailmoituksen lääkkeestä ja soittivat vielä peräänkin kuukausia myöhemmin ja tiedustelivat varovaisesti miten kävi raskauden kanssa. Terve lapsi syntyi.