Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Hallituksen nykyinen meiniki.

Vierailija kirjoitti:

Olin muuttanut ensimmäiseen omaan kotiin, pieneen yksiöön. Minusta oli ihana asua yksin, enkä koskaan pelännyt yksin ollessani, kunnes... heräsin eräänä yönä selkeään naisen ääneen, joka sanoi minulle "Herää ..., tänne tuli joku!" Tunsin hyvin voimakkaasti että pimeässä eteisessä seisoi joku hahmo mutta en uskaltanut käydä tarkistamassa asiaa ja loppuyö meni valvoessa valot päällä. Aamulla kouluun lähtiessä näin hautaustoimiston auton kerrostalon pihalla ja selvisi että naapurini, ihana vanha mummeli, oli kuollut yöllä.

Toinen erikoinen tapaus sattui samana syksynä. Olin silminnäkijä auto-onnettomuudelle, jossa jalankulkija, vanha nainen, jäi auton alle suojatiellä. Pidin häntä sylissäni siinä tiellä kun hän kuoli, ennen ambulanssin tuloa. Mitään ei ollut hänelle enää tehtävissä, vammat olivat niin pahat. Tämän jälkeen asunnossani kulki omituinen, selittämätön tumma varjo omia aikojaan, koirani murisi tyhjille nurkille ja tunnelma asunnossa oli outo ja ahdistava. N. 5 viikon jälkeen varjo katosi ja ahdistava tunnelma loppui. Poliisikuulusteluissa kuulin että onnettomuuden uhri oli haudattu vasta n. 5 viikkoa tapahtuman jälkeen, koska hänellä ei ollut lähiomaisia tiedossa ja niitä oli etsitty ennen hautaamista. Tämän jälkeen ei onneksi enää vastaavia kokemuksia ole ollut!

P.s. outo yhteensattuma oli, että näin tämän vainajan vielä kylmiössä ruumiinavausta odottamassa, kun olimme opiskeluiden vuoksi obduktiota seuraamassa.

Voi, miten ihana ihminen olet, kun pitelit häntä sylissäsi! Kunpa jokainen saisi yhtä hyvän lähdön vastaavassa tilanteessa. Luulenpa, että tuo varjokulkija kotonasi oli tuo nainen, joka kävi tuonpuoleisesta sinua kiittelemässä. Ei siis syytä pelkoon. Ehkäpä olit hänelle se läheisin sillä hetkellä, mene tiedä.

Tuosta postiluukku-kurkistelijasta (en viitsi kopioida pitkää viestiä). Vähän vastaava oli meillä mieheni kanssa ekassa asunnossamme, jossa sitten asuimmekin yhdessä vain vähän aikaa. Naapuri kurkki oven raosta. Hän ei uskaltanut koskaan näyttäytyä, mutta oli meistä kiinnostunut.

Näin hänet kerran hissin oven edessä, ja tajusin, että oli selvästi erittäin mökkihöperö mies, mt-ongelmainen, ehkä jopa paranoidinen. Hän lähti juoksemaan portaita alas, kun olin tulossa myös hissille..

Ehkä postiluukkukurkistelijan elämän kohokohta oli se, että kun muutit naapuriin ja hänellä oli jotain elämää, mitä seurata? Ymmärrän kyllä, että tuollainen välillä kriippaa.

Kolmannen asteen palovammat kasvoihin

Kiitos kauniista sanoistasi! Toivottavasti tosiaan tuo onnettomuuden uhri sai lohtua kuoleman hetkellä toisen ihmisen, vaikkakin vieraan, kosketuksesta. Ja ihan totta, samoin minäkin ajattelen että ehkä hän jollain tavalla kiinnittyi minuun ja jatkoi sitten hautaan siunaamisen jälkeen matkaansa tuonpuoleiseen...

Ei mitään yliluonnollista vaan hyvin proosallista tosielämää, mutta pelkäsin kun olin yksin hirveässä mahataudissa. Tärisin kylmässä hiessä ja tavaraa lensi molemmista päistä. Olin niin poikki, että makasin vessan lattialla (kun en oksentanut ja ripuloinut) ja ajattelin, että selviääkö tästä hengissä, olo oli niin kamala. Tätä kesti 10 tuntia ja sen jälkeen alkoi vesi pysyä sisällä. Huh!

Vierailija kirjoitti:

Tuosta postiluukku-kurkistelijasta (en viitsi kopioida pitkää viestiä). Vähän vastaava oli meillä mieheni kanssa ekassa asunnossamme, jossa sitten asuimmekin yhdessä vain vähän aikaa. Naapuri kurkki oven raosta. Hän ei uskaltanut koskaan näyttäytyä, mutta oli meistä kiinnostunut.

Näin hänet kerran hissin oven edessä, ja tajusin, että oli selvästi erittäin mökkihöperö mies, mt-ongelmainen, ehkä jopa paranoidinen. Hän lähti juoksemaan portaita alas, kun olin tulossa myös hissille..

Ehkä postiluukkukurkistelijan elämän kohokohta oli se, että kun muutit naapuriin ja hänellä oli jotain elämää, mitä seurata? Ymmärrän kyllä, että tuollainen välillä kriippaa.

Minua kylmäsi tuossa että ovi oli jätetty auki.. ikäänkuin ansaksi! Jos kirjoittaja on nainen ja naapuri mies niin herää kysymys, mitä tällä oli mielessä.

Itselläni on välillä liskojen öitä silloin tapahtuu vaikka ja mitä ja huonosti nukutut yöunet siihen päälle :D

Kerran meinasi varis lentää parvekkeelta kämppään sain juuri ja juuri vedettyä oven kiinni variksen ilme oli sellainen että mähän tuun...

Joskus on myös käynyt niin että on nukkunut ja puhelin on ollut toisessa huoneessa pöydällä jostain kumman syystä herätessä se oli ilmestynyt viereen ja oli ihan siististi suorassa, ei ole hajuakaan että miten se viereen oli päätynyt.

Salamanisku mökillä sytytti seinän tuleen ja tuhosi samalla pumpun kaivosta ja katkaisijan rusiloitu kotelo lensi iloisessa kaaressa vasten leivinuunia. Samassa rytäkässä toinen isku pirstaloi pihakoivun, josta pitkin juuria kynti maata pitkältä matkalta. Hirvittävä tulimyrsky kesti tuntikausia, kyllä siinä elämä vilisi ajatuksissa kaiken kattavasti.

Asuimme ensimmäisessä kerroksessa ja kerran kun tulimme illalla myöhään kotiin,parvekkeeltamme hyppäsi pois joku mies ,olisiko ollut murtoaikeissa .

Olin pienen lapseni kanssa päivät yksin kotona ja kerran meille soitti nuori poika,joka sanoi haluavansa olla kanssani kahden.Sanoin,että hakeutuisi hoitoon ja ettei meille kannata soittaa,isäni,joka oli poliisi asuu viereisessä talossa.Poika oli soitellut myös muille alueella asuville naisille ja sanonut tietävänsä,missä nämä ovat töissä,mihin aikaan liikkuvat ym.Seuraavana päivänä ovikello soi,kurkkasin keittiönikkunan säleverhojen läpi ja ovella seisoi nuori tuntematon poika.Varustauduin soittamaan eläkkeellä olevan isäni viereisestä talosta paikalle,mutta poika lähti pian soitettuaan ovikelloa yhden kerran.Oli kyllä vähän inhottavaa liikkua ulkona sen jälkeen,lapsenkin turvallisuuden takia.Kaikenlaisia hyypiöitä sitä onkin liikkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuimme amerikassa ollessani lapsi. Kerran kävelin kaverin luonta kotiin,  ei ollut pitkä matka ja minut pysäytti raskaana ollut nainen joka kertoi koiransa karanneen eikä hän saa sitä kiinni. Nainen osoitti yhteen pensaikkoon että koira juoksi tuonne... naisessa oli mielestäni jotain kummaa mutta  auttavaisena lapsena  kävelin kuitenkin pensaita,  jolloin nainen tuli taakseni ja koetti tönäistä minut sinne hiivatin puskaan. Pääsin irti ja näin että naisen maha "tipahti" osittain pois paidan alta, se pelästytti minut pahemmin kuin  mikään ja juoksin kirkuen kotiin. Myöhemmin olen tajunnut että sen täytyi olla feikkivatsa.

Miksi nainen esittää raskaana olevaa ja houkuttelee lapsen pensaikkoon? Odottiko siellä joku, apuri? Vai oliko naisella vain tm-ongelmia ja aikoi tuupata  minut lujaa  pensaikkoon niin, että saisin naarmuja ja pelästyisin?

Liekö ollut jokin kidnappauskuvio. Hyvä kun pääsit karkuun.

Kovin yleinen tuo koiran katoaminen näillä lasten houkuttelijoilla kirjoitusten mukaan.Onneksi sillä kerralla ei käynyt huonosti.

Up

Asuttiin maalla syrjäisessä paikassa ja kerran kun olin yöllä yksin kotona niin joku koputti ikkunaan.

Se oli luultavasti lähellä asuva kylähullu jolla oli tapana hiiviskellä pihoissa öisin. Hirveästi ei helpottanut että tää hullu oli vähän aikaisemmin vastaan tullessa huutanut mulle että "puukonreikä päähän p**kele". Olin 13.

12vuotiaana olin ekaa kertaa yötä yksin rintamiestalossa, johon olimme muuttaneet vuotta aiemmin. Yöllä puhkesi raju ukonilma ja salama iski pihassa olleeseen suureen puuhun. En ollut pelännyt ukkosta kerrostalossa mutta tuolla luulin että maailmanloppu tulee ja  menin ikkunattomaan pieneen vessaan turvaan.

18vuotiaana asuin opiskelija-asuntolassa, olin saanut yksiön ja siinä oli ns. ranskalainen parveke. Pidin kesällä "parvekkeen ovea" yötä päivää auki kun oli niin kuuma ja olin kuitenkin kolmannessa kerroksessa. Eräänä yönä sitten havahduin johonkin ääneen ja näin miehen siluetin ikkunassa, pään ja hartiat. Huusin ja tyyppi katosi. Todennäköisesti joku kämpästä erehtynyt kännikala joka olisi voinut huutoni takia pudota ja taittaa niskat, mutta jestas että pelästyin!

Kun tämä tapahtui, kyseessä oli asunto jossa olin asunut vauvasta asti.  Tavallinen kolme huonetta ja keittiö-koti. Jaoin huoneen  kaksi vuotta vanhemman veljeni kanssa, minun  sänkyni oli ovea vastapäisellä seinällä  ja veljeni vastakkaisella. Ikkunasta näkyi  lisää kerrostaloja. Paikka oli siis hyvin arkinen, ei mikään ränsistynyt talo keskellä metsää.Silti koin siellä hirvittävän yön noin 14-vuotiaana enkä vieläkään ole varma mistä oli kyse. Olin yön yksin, veljeni oli tyttökaverillaan, äiti töissä ja isä sukuloimassa. Alkuilta sujui ihan normaalisti, äiti lähti töihin alkuillasta ja minä katselin siinä telkkaa ja söin vähän. Sitten  menin suihkuun. Sammutin veden siksi aikaa kun hoitoaine vaikutti hiuksissa ja kuulin miten joku rämppäsi ovea semmoisella raivolla että kahva uhkasi irrota, luulin jonkun perheenjäseneen tulleen kotiin rakko pullollaan ja huusin "oota nyt!" Huuhtelin pääni ja menin avaamaan , ei siellä ollut ketään. Noin 10 minuuttia myöhemmin ulko-ovi kuitenkin kävi ja veljeni tuli hakemaan jotain, kysyin miksi ramppaa ees taas ja miksi koetti rikko vessan oven kahvan, vastaus oli hölmistynyt että en mä oo tässä käynyt!

Katselin telkkaa kunnes alkoi nukuttaa , sammutin tv:n ja olin kävelemässä huoneeseeni ku tv aukesi. Meni  hämmentyneenä sammuttamaan sen ja sama juttu toistui, olin huoneeni kynnyksellä kun tv meni taas auki. Pelästyin jo ja tällä kertaa otin johdon seinästä. Kävelin huoneeseeni ja aloin vaihtaa yöpukua, olin paidan saanut puoliksi päältä kun vaatehuoneen ovessa olevasta peilistä näin tumman hahmon istumassa  veljeni sängyllä. Käännyin sydän kurkussa eikä siinä ollut ketään.  Olin ihan paniikissa ja mietin mitä teen, lopulta  otin herätyskellon ja menin taloyhtiön kerhohuoneeseen nukkumaan. Laitoin herätyksen päälle niin, että ehtisin juuri kotiin ennenkuin äiti tulee töistä, mutta enhän minä saanut nukuttua pimeässä ja kylmässä kerhohuoneessa missä putket kohisi. 

En vieläkään tiedä, mikä se kauhujen yö oikein oli! Asunnossa ei ollut kummitellut tuota ennen eikä tuon jälkeen.

Olisko veljesi voinut pelata spiritismiä?

Olin teininä yksin kotona, kun oven taakse ilmestyi eräs tunnettu rockmuusikko, joka aggressiiviseen sävyyn syytti minua amfetamiininsa varastamisesta.

Muutama vuosi sitten heräsin aamuyöllä siihen, että joku yritti tulla sisään. Ovi kolisi ja lukko rapisi. Pomppasin pystyyn ja aloin etsimään jotain millä puolustaa itseäni. Vähän päästä rapina lakkasi, mutta ovi edelleen kolisi. Sitten kuulen ääni: nouseppa ylös, olet väärällä ovella. Joku talostani oli siis tullut yöriennoilta sen verran tuiskeessa, että oli väärässä kerroksessa ja väärällä ovella. 

Olin 16 vuotias ja pelattiin ystäväni kanssa pritismiä. Teimme sen yhden vanhan julisteen taakse. Siinä kyseltiin kaikenlaista, lasi liikkui ja antoi vastauksia. Jossain vaiheessa huomasin lasin vastaavan minun omien ajatusten tasolla. Tarkoitan, että kun tyttökaverini kysyi, " kuka rakastaa häntä salaisesti " ajattelin yhtä nuorta miestä, joka oli mielestämme aika etova. Lasi haki ne kirjaimet, jotka muodostivat tyypin nimen. Niin paljon naurettiin, ja oli hauskaa ja jännittävää. Tunsin itseni jotenkin todella voimakkaaksi, kun Lasi meni miten halusin. Kaverini lähti omaan kotiin, ja minä ajattelin hetken kokeilla yksin peliä. Kysyin luvan pelaamiseen, ja Lasi meni K kirjaimen päälle. Sen jälkeen se kävi kaikki kirjaimet läpi. En muista mitä kysyin, mutta aloin kuulemaan outoa surinaa. Mielestäni se tuli lasista. Pelästyin todella paljon. Lopetin pelaamisen siihen paikkaan. Ohjeiden mukaan pitäisi aina kysyä lupa pelin lopettamiseen. En tehnyt niin. Mulla oli todella paha olo henkisesti, asuin tuolloin ensimmäisessä omassa kodissa ja tunsin sellaista turvattomuuden tunnetta, että kun menin nukkumaan niin aloin rukoilemaan. Pyysin suojelusta, ja niin kävi et minulle tuli turvallinen olo. En pelannut vuosiin ja kerran näin aikuisiällä kokeiltiin, Lasi ei liikkunut mihinkään. Ja voin kertoa, että tätä peliä tuli pelattua aika monta kertaa, Lasi todellakin liikkuu, se liikkui joitakin kertoja niin nopeasti, ettei sormet pysyneet vauhdissa mukana. Vastaukset olivat pääosin puuta heinää. Joitakin aika osuvia vastauksia kyllä tuli. Mutta näin 45 vuotiaana nämä jo naurattavat, mutta silloin nuorena se oli todella pelottavaa.