Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Varmaan yksi kuumottavimpia hetkiä yksin ollessa on ollut kun heräsin eräänä aamuna ja huomasin ulko-oven olevan auki. Jähmetyin niille sijoilleni ja aloin kuulostella voisiko asunnossa olla joku. Avasin varovasti kylppärin oven ja katsoin siskoni huoneeseen. Kun ketään ei näkynyt missään, uskalsin laittaa ulko-oven kiinni.

Tiesin melkein heti, että siskoni oli unohtanut oven auki. Hän oli lähtenyt pari tuntia aiemmin kun heräsin.

Asuimme tosi huonolla alueella rivitalossa, päihdeasuntola oli ihan lähellä. Naapureissa oli huumeiden käyttäjiä yms. Siellä oli monesti hyvin rauhatonta.

Teimme aina niin, että kun tulimme jostain pyörällä, avasimme ensin ulko-oven ja sen jälkeen laitoimme pyörän lukkoon.

Sama toisin päin. Kun olimme lähdössä kotoa, ovi jätettiin auki siksi aikaa kun avattiin pyöränlukko. Sitten laitetiin ulko-ovi kiinni ja pyörän selkään ja menoksi.

Näin tehtiin, koska pelättiin noita pultsareita ja oltiin valmiina uhraamaan vaikka pyörä niille jos he tulisivat jotain räyhäämään. Ulko-ovi (jossa oli tosi jäykkä lukko)oli tärkeä olla auki, että pääsee nopeasti sisälle turvaan jos pyöränlukko jumittaa ja lähelle tulee joku uhkaava tyyppi.

Siskoni oli siis sinä aamuna unohtanut sulkea tuon oven. Ja minä olin peloissani noista yllämainituista syistä. Asuntooni olisi voinut tulla vaikka kuka tuon parin tunnin aikana. Ja koska nukuin sikeästi en tiedä oliko kukaan käynyt.

hmm,joskus kun aloitin opiskelut niin sain ilmeisesti rytmihäiriön suihkussa ollessani. Tuntu et nyt lähtee henki,yäk mitä fiilis,mut ei oo sen jälkeen tullu 15 vuoteen et ihan jees, en teidö mikä laukas sen mut pelottava `? njoo, kämppis onneks tuli 30 min sisään tai jotain ja olo helpotti heti kyll kun tiesi et joku paikalla.

Minä yksin kadulla Belfastin lähiössä, eksyneenä ja rahattomana. Auto, jossa 4 miestä. Kahdella aseet sylissä. Häivyin nopeasti, en muista miten lopulta löysin asunnolleni. Muistan vaan sen kohdan jossa auto seisoi.

Up

Vierailija kirjoitti:

8-vuotiaana lähdin aamulla yksin kävelemään kouluun, matkaa oli noin 2 kilometriä. Ihmettelin miten missään ei näy ketään, mutta jatkoin silti matkaa. Kouluun päästyäni sain kuulla että karhu on kulkenut vapaalla ja poliisit ovat jopa kuljettaneet ihmisiä kotiin ja varoittaneet että ulkona ei saa kulkea. Yleensä meillä oli aina aamuisin televisio tai radio päällä josta tuli uutiset, mutta vanhempani oli sinä aamuna molemmat menneet aikaisemmin töihin enkä minä aamulla ikinä tuijottanut telkkaria tai kuunnellut radiota :D äitini sitten oli töissä panikoinut että minä olen ypöyksin tallustellut kouluun joka oli aivan karhun olinpaikan lähellä.

Arkipäivää Itä-Suomessa eikä poliisit hyysää.

Up

Vierailija kirjoitti:

Olin 16 vuotias ja pelattiin ystäväni kanssa pritismiä. Teimme sen yhden vanhan julisteen taakse. Siinä kyseltiin kaikenlaista, lasi liikkui ja antoi vastauksia. Jossain vaiheessa huomasin lasin vastaavan minun omien ajatusten tasolla. Tarkoitan, että kun tyttökaverini kysyi, " kuka rakastaa häntä salaisesti " ajattelin yhtä nuorta miestä, joka oli mielestämme aika etova. Lasi haki ne kirjaimet, jotka muodostivat tyypin nimen. Niin paljon naurettiin, ja oli hauskaa ja jännittävää. Tunsin itseni jotenkin todella voimakkaaksi, kun Lasi meni miten halusin. Kaverini lähti omaan kotiin, ja minä ajattelin hetken kokeilla yksin peliä. Kysyin luvan pelaamiseen, ja Lasi meni K kirjaimen päälle. Sen jälkeen se kävi kaikki kirjaimet läpi. En muista mitä kysyin, mutta aloin kuulemaan outoa surinaa. Mielestäni se tuli lasista. Pelästyin todella paljon. Lopetin pelaamisen siihen paikkaan. Ohjeiden mukaan pitäisi aina kysyä lupa pelin lopettamiseen. En tehnyt niin. Mulla oli todella paha olo henkisesti, asuin tuolloin ensimmäisessä omassa kodissa ja tunsin sellaista turvattomuuden tunnetta, että kun menin nukkumaan niin aloin rukoilemaan. Pyysin suojelusta, ja niin kävi et minulle tuli turvallinen olo. En pelannut vuosiin ja kerran näin aikuisiällä kokeiltiin, Lasi ei liikkunut mihinkään. Ja voin kertoa, että tätä peliä tuli pelattua aika monta kertaa, Lasi todellakin liikkuu, se liikkui joitakin kertoja niin nopeasti, ettei sormet pysyneet vauhdissa mukana. Vastaukset olivat pääosin puuta heinää. Joitakin aika osuvia vastauksia kyllä tuli. Mutta näin 45 vuotiaana nämä jo naurattavat, mutta silloin nuorena se oli todella pelottavaa.

Meillä kävi niin,että lasi liikkui(kukaan läsnäolijoista ei liikuttanut sitä) ,sitten kun kysymys oli käsitelty loppuun ja piti siirtää lasi aloituspaikkaan,se ei irronnutkaan alustasta.Yritimme kaikki vuorollamme ja aika kauan saimme odottaa kunnes lasi taas oli "normaali" ja irtosi pöydästä.

Vierailija kirjoitti:

Joku koriste-esineiden ulkomainen kaupustelija avasi tuosta vaan ulko-oven ja tunki väkisin sisälle. Kun yritin sanoa, etten osta mitään niin äijä kävi räyhäämään kuin mielipuoli, että miksi ei, hyvä tavara, osta osta osta! Pakko oli ostaa siltä, kun pelotti niin paljon. :( Siinä kohtaa kävi kyllä mielessä, että olisipa oma kulta turvana tai edes koira!

Eikö ovi ollut lukossa,silloinhan kyseessä olisi ollut murto.Pitäisi soittaa poliisille jos mahdollista.Tuntemattomille ei kannata ovea avata eikä tietenkään koskaan voi pitää ovea lukitsemattomana maallakaan.

Vierailija kirjoitti:

Askeleet eteisessä sekä naisen laulu. Asuin yksin 1920-luvulla rakennetussa pienessä mökissä.

Onko vielä aistiharhoja tai harhaluuloja ollut?

Vierailija kirjoitti:

Meinasin tukehtua lihan palaan, onneks sain sen pois jotenki hakkaamalla itteäni lattiaan. Oli varmasti koominen näky jos joku sattui näkemään ikkunasta mut oikeesti luulin kuolevani.

Minulla jäi appelsiininpala jumiin kurkkuuni,onneksi sormilla yletyin siihen ja sain sen pois.

Vierailija kirjoitti:

Kun tämä tapahtui, kyseessä oli asunto jossa olin asunut vauvasta asti.  Tavallinen kolme huonetta ja keittiö-koti. Jaoin huoneen  kaksi vuotta vanhemman veljeni kanssa, minun  sänkyni oli ovea vastapäisellä seinällä  ja veljeni vastakkaisella. Ikkunasta näkyi  lisää kerrostaloja. Paikka oli siis hyvin arkinen, ei mikään ränsistynyt talo keskellä metsää.Silti koin siellä hirvittävän yön noin 14-vuotiaana enkä vieläkään ole varma mistä oli kyse. Olin yön yksin, veljeni oli tyttökaverillaan, äiti töissä ja isä sukuloimassa. Alkuilta sujui ihan normaalisti, äiti lähti töihin alkuillasta ja minä katselin siinä telkkaa ja söin vähän. Sitten  menin suihkuun. Sammutin veden siksi aikaa kun hoitoaine vaikutti hiuksissa ja kuulin miten joku rämppäsi ovea semmoisella raivolla että kahva uhkasi irrota, luulin jonkun perheenjäseneen tulleen kotiin rakko pullollaan ja huusin "oota nyt!" Huuhtelin pääni ja menin avaamaan , ei siellä ollut ketään. Noin 10 minuuttia myöhemmin ulko-ovi kuitenkin kävi ja veljeni tuli hakemaan jotain, kysyin miksi ramppaa ees taas ja miksi koetti rikko vessan oven kahvan, vastaus oli hölmistynyt että en mä oo tässä käynyt!

Katselin telkkaa kunnes alkoi nukuttaa , sammutin tv:n ja olin kävelemässä huoneeseeni ku tv aukesi. Meni  hämmentyneenä sammuttamaan sen ja sama juttu toistui, olin huoneeni kynnyksellä kun tv meni taas auki. Pelästyin jo ja tällä kertaa otin johdon seinästä. Kävelin huoneeseeni ja aloin vaihtaa yöpukua, olin paidan saanut puoliksi päältä kun vaatehuoneen ovessa olevasta peilistä näin tumman hahmon istumassa  veljeni sängyllä. Käännyin sydän kurkussa eikä siinä ollut ketään.  Olin ihan paniikissa ja mietin mitä teen, lopulta  otin herätyskellon ja menin taloyhtiön kerhohuoneeseen nukkumaan. Laitoin herätyksen päälle niin, että ehtisin juuri kotiin ennenkuin äiti tulee töistä, mutta enhän minä saanut nukuttua pimeässä ja kylmässä kerhohuoneessa missä putket kohisi. 

En vieläkään tiedä, mikä se kauhujen yö oikein oli! Asunnossa ei ollut kummitellut tuota ennen eikä tuon jälkeen.

Tuon jälkeenkö ei ole harhoja enää ollut? Onko mitään lääkitystä?

Tuli juuri mieleeni, että lapsena menin siskoni kanssa metsään. Tietystihän me eksyttiin sinne. Vähän panikoitiin miten pitäisi toimia ja mietittiin mitä vanhemmat olivat opettaneet, jos sattuu eksymään.

Tyhmin ratkaisu tuli sitten tehtyä. Sisko lähti toiseen suuntaan, kuin minä ja alkoi kalvaa mieltäni se ratkaisu. Mä jatkoin vaan omaa reittiäni pitkin ja kotiin löydettyäni siskoni olikin jo siellä. Oli hirmusen jännittävä seikkailu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 16 vuotias ja pelattiin ystäväni kanssa pritismiä. Teimme sen yhden vanhan julisteen taakse. Siinä kyseltiin kaikenlaista, lasi liikkui ja antoi vastauksia. Jossain vaiheessa huomasin lasin vastaavan minun omien ajatusten tasolla. Tarkoitan, että kun tyttökaverini kysyi, " kuka rakastaa häntä salaisesti " ajattelin yhtä nuorta miestä, joka oli mielestämme aika etova. Lasi haki ne kirjaimet, jotka muodostivat tyypin nimen. Niin paljon naurettiin, ja oli hauskaa ja jännittävää. Tunsin itseni jotenkin todella voimakkaaksi, kun Lasi meni miten halusin. Kaverini lähti omaan kotiin, ja minä ajattelin hetken kokeilla yksin peliä. Kysyin luvan pelaamiseen, ja Lasi meni K kirjaimen päälle. Sen jälkeen se kävi kaikki kirjaimet läpi. En muista mitä kysyin, mutta aloin kuulemaan outoa surinaa. Mielestäni se tuli lasista. Pelästyin todella paljon. Lopetin pelaamisen siihen paikkaan. Ohjeiden mukaan pitäisi aina kysyä lupa pelin lopettamiseen. En tehnyt niin. Mulla oli todella paha olo henkisesti, asuin tuolloin ensimmäisessä omassa kodissa ja tunsin sellaista turvattomuuden tunnetta, että kun menin nukkumaan niin aloin rukoilemaan. Pyysin suojelusta, ja niin kävi et minulle tuli turvallinen olo. En pelannut vuosiin ja kerran näin aikuisiällä kokeiltiin, Lasi ei liikkunut mihinkään. Ja voin kertoa, että tätä peliä tuli pelattua aika monta kertaa, Lasi todellakin liikkuu, se liikkui joitakin kertoja niin nopeasti, ettei sormet pysyneet vauhdissa mukana. Vastaukset olivat pääosin puuta heinää. Joitakin aika osuvia vastauksia kyllä tuli. Mutta näin 45 vuotiaana nämä jo naurattavat, mutta silloin nuorena se oli todella pelottavaa.

Meillä kävi niin,että lasi liikkui(kukaan läsnäolijoista ei liikuttanut sitä) ,sitten kun kysymys oli käsitelty loppuun ja piti siirtää lasi aloituspaikkaan,se ei irronnutkaan alustasta.Yritimme kaikki vuorollamme ja aika kauan saimme odottaa kunnes lasi taas oli "normaali" ja irtosi pöydästä.

Höpöhöpö.

Oltiin miehen kanssa kotona hakemassa jotain keittiöstä kun olohuoneesta kuului kolinaa. Ruokalautasen päällä olleet aterimet olivat lentäneet lattialle noin metrin päähän.

Ei nyt ihan yksin oltu, mutta tämä on yksi näistä asunnon oudoista jutuista. En tiedä miten aterimet voivat niin kolinalla lennellä ja noin kauas pöydästä. Kaikki ovetkin kiinni jne.

Toinen outo on lamppu joka menee itsestään päälle. Se pitää kunnolla naksauttaa päälle, mutta toisaalta voi jotain sähkövikojakin tulla.

Oudoin oli varmaan se kun mies oli keittiössä ja patteri alkoi täristä itsekseen. Ja lähes kaikki täällä käyneet ovat kertoneet oudoista jutuista. Pahin oli kun keittiössä jokin kosketti yhtäkkiä miestäni niskaan. Yksi huoneista on oudon kylmä aina ja en mielelläni oleskele siellä.

Saatana ilmestyi minulle kahden viikon ryyppäämisjakson jälkeen ja sanoi, että "Helvetissä tavataan". Siihen jäi ryypiskely muutamaksi viikoksi.

Vierailija kirjoitti:

Olin teininä yksin kotona, kun oven taakse ilmestyi eräs tunnettu rockmuusikko, joka aggressiiviseen sävyyn syytti minua amfetamiininsa varastamisesta.

Andy?

Olin noin 11v ja lauloin Madonnan lauluja joita äänitin kasetille, äänityspaikkana toimi ulkosauna. Kuulin miehen sanovan käheällä äänellä posiba tai jotain sen tapaista ja ääni kuului niin selkeästi vierestäni että juoksin pelästyneenä  sisälle, soitin nauhan äidille ja isoäidille jotka eivät keksineet selitystä. Äiti meni jopa katsomaan että onko joku piiloutunut saunaamme!

Linnanmäellä mahtui vain kaksi samaan vaunuun, kun kummitustaloon mentiin.

Joten itse sain joka vuosi yksin mennä kummitustaloon. Iskähän ei laitteisiin mene ja äiti meni siskoni kanssa sinne. En tiedä nyt jälkeen päin miksi minun piti mennä kummitusjunaan aikoinaan, kun joka kerta oon ollut aivan peloissani.

Ne kokemuksetkin on tullut yöuniinikin ja muistan vieläkin lapsen aikaiset uneni niistä.

Kuvitelkaapa näkevänne unta, että ootte koko unenne ajan kummitustalossa 🥶

Vierailija kirjoitti:

Olin noin 11v ja lauloin Madonnan lauluja joita äänitin kasetille, äänityspaikkana toimi ulkosauna. Kuulin miehen sanovan käheällä äänellä posiba tai jotain sen tapaista ja ääni kuului niin selkeästi vierestäni että juoksin pelästyneenä  sisälle, soitin nauhan äidille ja isoäidille jotka eivät keksineet selitystä. Äiti meni jopa katsomaan että onko joku piiloutunut saunaamme!

Mankasta varmaankin kuului venäläistä radioohjelmaa. Tämä on todennäköisin selitys. "Posiba" eli "spasiba" eli kiitos venäjäksi.

Meillä kuului lapsuudenkodin sähköuruista joskus puhetta, se oli venäjänkielistä. Ilmeisesti jotain häiriötä radioaaltojen kanssa.

Sain häkämyrkytyksen. Olimme muuttaneet omakotitaloon, jossa oli takka, puuhella, puulämmitteinen sauna jne. Olin itse viikot toisella paikkakunnalla, ja mies hääräsi yksin (lemmikkien kanssa) kotona.  Syksyllä alkoi olla viileää, ja mies lämmitti takan perjantaina aamupäivällä, kun olin illaksi tulossa kotiin ja hän meni iltavuoroon.

Kotona ollessani alkoi särkeä päätä, mikä nyt on ihan normaalia, kun kärsin migreenistä, sarjoittaisesta päänsärystä ja ilmeisesti vielä hortonistakin. Pari buranaa, muttei oikeastaan helpottanut. Kissa ja koira halusivat koko ajan ulos, ja niitä veinkin sinne sitten, mutta usein vain päästin ne ovesta ulos ja jäin itse sisälle, kun oli huono olo. Kävin oksentamassakin.

Sitten halusivat molemmat takaovesta ulos, ja menin päästämään ne, ja kun astuin samalla ulos, alkoi silmissä pimetä ja korvissa suhista. Ihan suorilta jaloilta en kaatunut, mutta taju lähti kun pääsin maahan asti - vasta siinä vaiheessa tajusin, että kaikki oireet viittasivat häkämyrkytykseen. Siis kun lähdin kaatumaan, tajusin, että tää on pakko olla häkämyrkytys, ja sitten sumeni ja pimeni.

Siellä ulkona raikkaassa ilmassa sitten tokenin ja vedin happea pitkän tovin ennenkuin uskalsin mennä sisälle. Kaikki lävet auki ja takan pellit auki. Sen jälkeen kurkkasin takkaan, siellä on jumalaton juurakko kekäleenä - mies kaupunkilaisena oli katsonut, että ei näy liekkejä, voi pistää pellit kiinni. 80-luvun savupelleissä ei ollut häkäreikää.

Ilman koiraa ja kissaa olisin todennäköisesti kuollut.

Ja se on pelottavinta, mitä minulle on sattunut ollessani yksin.