Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Menkää muualle jakamaan maailmanloppu-jeesus-runkkausfantasioitanne.

Teitä ahdistaa siis..

Paitsi sinä DXTR olet fiksumpi..

Yrittäkää ajatella positiivisesti. Teidän, tuntemattomien takia minä taistelen.

Olin suihkussa. Kuulin, kuinka ulko-ovi kävi ja joku käveli sisälle. Huusin pojalleni, että "olen täällä suihkussa". Suihkusta tultuani aloin hänellä jutella, mutta hän ei vastannut. Huhuilin hetken ja aloin sydän kylmänä kurkkia huoneisiin, missä murhaaja luuraa. Ketään ei ollut missään enkä vieläkään tiedä, kuka meillä kävi.

Olin yksin vanhempien omakotitalossa ja lopetin telkun kattomisen. Laitoin telkkarin kiinni ja menin keittiöön ja olkkarista alkoi kuulua ihmisten ääniä ja tajusin telkkarin menneen itsestään päälle. Ei siinä mitään, MUTTA tämä toistui VIISI kertaa. Aina kun suljin telkkarin ja menin takaisin keittiöön hakemaan ruokaa, telkkari aukesi uudestaan. Viidennen kerran jälkeen menin paniikkiin, tarkistin että kaikki kaukkarit on tallessa ja ikkunoiden ulkopuolella ei ole ketään painelemassa kaukosäätimiä. Suljin verhot ja vedin telkkarin töpselin pois seinästä. Koskaan ei selvinnyt, mistä johtui. Ja huom. olin teini-ikäinen tyttö, yksin isossa kolmikerroksisessa omakotitalossa puolen yön aikaan. Iha saakelin pelottava kokemus.

Uskon et vielä on vuosia vaikka toinen väittää ettei ole montaa vuotta, esim vuonna 2030 on ennustettu vasta et mikrosiru tulisi yms,

Vierailija kirjoitti:

Ikävin puoli unessani oli, ettei noihin tapahtumiin ole enää montaa vuotta. Mutta näin myös toivon ja rakkauden. Valo loistaa pimeydessä eikä pimeys sitä ymmärrä.

En ole nähnyt sitä toivoa ja rakkautta uskovissa, tai muissakaan ihmisissä, hyvin harvassa on ne uskovat jotka toimii niinkuin kirjoitettu on. On tosi muutamia mut vain pieni osa

Murtovarkaat tunkeutui meidän omakotitaloon kun olin päiväunilla. Lähtivät aika nopeasti karkuun, kun heräsin ja kirkaisin kovaa. Tuon jälkeen hankimme koiran.

Se ku mul puhkes kortsu. Olin ihan paniikissa.

Tuli yksi juttu mieleen, jota olisin voinut pelästyä, koska pelästyn milloin mitäkin ja mielikuvitukseni on kovin vilkas, mutta jostain mystisestä syystä en pelännyt. Kuitenkin juttu meni niin että istuin keittiönpöydän ääressä ja näpräsin kännykkääni. Lapseni nukkui pinnasängyssä toisessa huoneessa ja olimme siis kaksin koko talossa. Yhtäkkiä siinä kännykkää selatessani tunsin kun meidän koira tönäisi mua pöydän alla reiteen. Samalla sekuntilla tajusin että koirahan on ulkona. Toisella sekunnilla päättelin että sitten sen on pakko olla lapseni ja heti tämän ajatuksen loppuun tajusin että sehän on pinnasängyssä. Sitten jo näinkin pöydän alle -ja siellähän ei ollut sitten yhtään mitään. Katselin vielä tarkemmin pöydän alta ja ympäriltä että onko se koira kuitenkin päässyt sisälle omin neuvoin. Ei ollut. 

En tiedä mikä mahtoi mua jalkaan tönäistä, ehkä se oli joku lihaskramppi? Vaikka mulle ei sellaisia ole tainnut koskaan tullakkaan. Kipeää se ei tehnyt vaan nimen omaan tuntui hellältä tönäisyltä. 

Kuitenkin tämä kosketus ei mua jostain syystä pelottanut. Jos tämä oli joku henkimaailman juttu niin sitten se ainakin oli kovin lämminhenkinen tapaus ja mun puolellani. Sellainen olo siitä tuli.

Vierailija kirjoitti:

unessa tunsin kun joku nuoli jalkojani, siirtyen ylöspäin. tunnustelin päätä joka oli karvainen, suipot korvat. en uskaltanut aukaista silmiäni. kysyin, kuka olet: " etkö tiedä" , oli vastaus.  mitään kotieläimiä ei ollut eikä miestäkään.  näin tapahtui toisenkin kerran.

Elleivät sitten suipotkorvat olleet jalat ja kuvittelit ton lauseen😅

Vierailija kirjoitti:

Nukuin Uudessa -Seelannissa teltassa ulkona, kun ulkoa alkoi kuulua sellainen kunnon karmea "kauna" ääni. Siis se olo aivan jäätävä ja aloin vaan hysteerisenä itkemään ja kuulin ku illalla tehdyn leirinuotion ympärille jääneitä astioita kolisteltiin. Kaveri viereisessä teltassa oli herännyt samaan ja mennyt ulos katsomaan mikä siellä oli. Oli kuulemma kolme kiwi-lintua tullut etsimään ruokaa, ja minulta jäi paikallinen harvinaisuus näkemättä vaan sen takia koska olen katsonut vähän liikaa kauhuelokuvia! :D

Hyii, luin ihan rauhassa ketjun muut viestit, mutta tämä sai sisukset kuumankylmiksi sekunnissa.

Koiramme haukkui jatkuvasti vintin  portaille, istui siinä ja haukkui. Meillä alko jo mennä hermo ja päätettiin ettei anneta koiran oleskella eteisessä (jossa portaat vintillä olivat). Yhtenä päivänä siivosin vinttiä  ja jätin keittiöstä eteiseen johtavan oven auki, koira syksyi portaat ylös vintille.  Kuului haukkumista ja sitten ulinaa, menin katsomaan ja koira makasi pöydän alla  tärisemässä kuono vaahdossa. Eläinlääkäri epäili sen syöneen myrkkyä . Mikään ei tepsinyt, mitä eläinlääkäri yritti ja jouduimme hautaamaan lemmikkimme.

Seuraavana päivänä tein ruokaa, olin yksin talossa. Kuulin miten joku koputti eteisen oveen. Ihmettelin asiaa koska ulko-ovi oli lukossa ja menin katsomaan kuka siellä voi olla. Ei siinä ollut ketään. Myöhemmin heräsimme mieheni kanssa ääneen kuin joku vetäisi ketjuja makuuhuoneemme lattialla.  Lapsen huoneesta kuului kimeä rääkäisy ja luulin että ääni tuli ulkoa, lintu tai kissa mutta ikkuna oli kiinni.  

Kuulostaa naurettavalta mutta uskon, että vintillä oli jotain mitä koira esti pääsemästä taloon.  Olen iloinen että perheemme  pienennettyä lapsen  muutettua  omilleen,  möimme tuon meille nyt liian suuren  talon ja ostimme asunnon kerrostalosta.

Olin teini-ikäinen ja loukannut polveni pesismatsissa. Isäni oli matkoilla, äiti töissä ja veli jo muuttanut omilleen, olin yksin toisessa kerroksessa ja makoilin käytävän varrella  säkkituolissa ns. "lukunurkkauksessa/videopelinurkkauksessa" jalat kohti portaita ja päälläni vain  alusvaatteet kun oli niin kuuma päivä ja olin kerran yksin. Ja äkkiä alhaalla aukesi ovi! Huusin  "moi?", vastausta  ei tullut mutta  hetken päästä alkoivat askeleet nousta yläkertaan ja mietin paniikissa että kuka sieltä nyt tulee ja minä  tässä tissiliivisillä.  Nousin ja ryömin/konttasin/hypin/ käytävän poikki veljeni vanhaan huoneeseen joka oli lähin ja  työnsin tuolin kahvan alle.  Joku kokeili kahvaa ja koputti sitten, huusin "Kuka siellä on?!"  mutta koputeltiin vain. Ikinä ei selvinnyt kuka talossa oli käynyt, mitään ei oltu viety eikä ovessa ei ollut murtojälkiä mutta toisaalta ovi oli harvemmin päiväsaikaan lukossa jos joku vain oli kotona, elettiin kuitenkin 90-lukua  itä-suomessa. 

Pesin kasvojani kumartuneena lavuaarin ylle, silmät tietysti kiinni kun levitin pesuainetta. Kumarruin vielä alemmas kun aloin huuhtoa kasvojani ja yhtäkkiä joku tarttui hiuksiini kiinni ja veti. Pelästyneenä avasin silmät ja nostin päätäni. Kasvopesuaineen pumppupullon ”nokka” oli takertunut hiuksiini ja jäänyt niihin kiinni.

Pelottavimpia kokemuksia on unihalvaukset, joita on onneksi ollut harvoin. Luulen olevani hereillä mutten pysty liikkumaan ja samalla ”aistin” jotain pelottavaa vieressäni tai tunnen kuin joku istuisi sängylle viereeni tai liikkuisi samassa huoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Olin teini-ikäinen ja loukannut polveni pesismatsissa. Isäni oli matkoilla, äiti töissä ja veli jo muuttanut omilleen, olin yksin toisessa kerroksessa ja makoilin käytävän varrella  säkkituolissa ns. "lukunurkkauksessa/videopelinurkkauksessa" jalat kohti portaita ja päälläni vain  alusvaatteet kun oli niin kuuma päivä ja olin kerran yksin. Ja äkkiä alhaalla aukesi ovi! Huusin  "moi?", vastausta  ei tullut mutta  hetken päästä alkoivat askeleet nousta yläkertaan ja mietin paniikissa että kuka sieltä nyt tulee ja minä  tässä tissiliivisillä.  Nousin ja ryömin/konttasin/hypin/ käytävän poikki veljeni vanhaan huoneeseen joka oli lähin ja  työnsin tuolin kahvan alle.  Joku kokeili kahvaa ja koputti sitten, huusin "Kuka siellä on?!"  mutta koputeltiin vain. Ikinä ei selvinnyt kuka talossa oli käynyt, mitään ei oltu viety eikä ovessa ei ollut murtojälkiä mutta toisaalta ovi oli harvemmin päiväsaikaan lukossa jos joku vain oli kotona, elettiin kuitenkin 90-lukua  itä-suomessa. 

Hei haloo, tuskinpa se rais kaaja sarhamur haaj tiesi että siellä on rampa teinipi""u yksin himassa. Joku ujo naapuri vain halusi lainata sokeria.

Henkeä uhkaava sairauskohtaus. Onneksi kykenin siirtymään puhelimen luo ja soittamaan apua. Olisi voinut käydä niinkin, etten olisi kyennyt. Lopulta kaikki meni hyvin ja olen parantunut melkein täysin. Pitkään kannoin puhelinta ihan joka askelella mukanani. Nykyisin jo unohtelen sen milloin minnekin.

Meille murtauduttiin "markkinoiden parhaasta" hälytinjärjestelmästä huolimatta. Olin kellarin kodinhoitohuoneessa ja tajusin, että jotain on pielessä, kun kellarin ovi aukesi äkkinäisesti ja joku ukko mutisi jotain toiselle ja ovi lävähti sitten nopeasti kiinni. Jähmetyin pelosta, enkä heti uskaltanu mennä katsomaan millä asioilla oikein olivat.  Sen verran taisivat murtovarkaatkin säikähtää, että lähtivät saalineen karkkuun. Saaliikseen saivat onneksi lähinnä astioita.  Emme sen jälkeen ole luottanut mihinkään kaupattavaan kotihälytysjärjestelmään. Murtovarkaita ei saatu kiinni joten en uskaltanut mennä enää yksin kotona ollessani kellariin, kun ajattelin murtovarkaiden tietysti palaavan juuri silloin kun olen siellä ja lukitsevan minut seuraavalla kerralla sinne.  Muutimme taloon, jossa ei ole kellaria. 

Kun ikkunasta tultiin kysymättä sisään.