Lue keskustelun säännöt.
Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?
"Pelkäättekö omakotitalossa"-keskustelun innoittamana! Pelottavinta mitä teille on tapahtunut yksin ollessanne?
Kommentit (1816)
Vierailija kirjoitti:
Bsbsbbs kirjoitti:
Nuo jotka sanoo että raamattu sanoo noin, vaikka itse en ole uskossa niin olen huomannut et jos haamuille sanoo sanan Jeesus niin ne vihastuu, ja jos ihminen saa tietää että ei tämä ole kuollut sukulainen joka tullut vierailulle niin kummituksesta joka esittää vaikka sitä lempeää äitiä joka kuollut tulee aggressiivinen
Tässä sulle vaihtoehtoinen tulkinta:
Uskonto ei selitä kuolemanjälkeistä elämää niin kuin se kuoleman jälkeen koetaan. Yhteyden ottaminen rajan takaa ei ole ihan helppoa, ja se että alat posmittaa Jeesuksesta vaikka kuollut tietäisi että et ole edes uskovainen on turhauttavaa ajanhukkaa.
Olen joskus kokenut pahantahtoisen miespuolisen läsnäolon kodissani - mutta sen voi selittää masennuskauden oireilla.
Kuitenkin on sellainen olo että miehen kuollut isä mahdollisesti seurailee jälkeläisten elämää, ja luulenpa että en ole miniöistä mikään suosikkityyppi.
Kaikkien ei tarvitse pitää kaikista, ja en koe tarvetta mihinkään manauksiin niin pitkään kun elämäämme ei häiritä vierailuja kummemmin.
Olen huomannut jos ihminen on erittäin kovassa masennus tilassa esim itsemurha jo pyörii mielessä, stressaa yms, niin ihminen kokee helpommin noita yliluonnollisia ilmiöitä
Stessantuneena ja vihaisena kokenut kanssa että jokin ei niin hyvää tarkoittava on ollut öisin sängyn vieressä, unihalvauksia ja kovia painajaisia
Uskon ett on olemassa muukin kuin tämä näkyvä maailma. Itse en uskaltsisia koskaan esim pelata ouija laudalla tai kokeilla spiritismiä siinä on kysymyksessä aina pahat voimat, osa tekeytyy hyviksi vaikkei sitä ole,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahat voimat kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bsbsbbs kirjoitti:
Nuo jotka sanoo että raamattu sanoo noin, vaikka itse en ole uskossa niin olen huomannut et jos haamuille sanoo sanan Jeesus niin ne vihastuu, ja jos ihminen saa tietää että ei tämä ole kuollut sukulainen joka tullut vierailulle niin kummituksesta joka esittää vaikka sitä lempeää äitiä joka kuollut tulee aggressiivinen
Tässä sulle vaihtoehtoinen tulkinta:
Uskonto ei selitä kuolemanjälkeistä elämää niin kuin se kuoleman jälkeen koetaan. Yhteyden ottaminen rajan takaa ei ole ihan helppoa, ja se että alat posmittaa Jeesuksesta vaikka kuollut tietäisi että et ole edes uskovainen on turhauttavaa ajanhukkaa.
Olen joskus kokenut pahantahtoisen miespuolisen läsnäolon kodissani - mutta sen voi selittää masennuskauden oireilla.
Kuitenkin on sellainen olo että miehen kuollut isä mahdollisesti seurailee jälkeläisten elämää, ja luulenpa että en ole miniöistä mikään suosikkityyppi.
Kaikkien ei tarvitse pitää kaikista, ja en koe tarvetta mihinkään manauksiin niin pitkään kun elämäämme ei häiritä vierailuja kummemmin.
Olen huomannut jos ihminen on erittäin kovassa masennus tilassa esim itsemurha jo pyörii mielessä, stressaa yms, niin ihminen kokee helpommin noita yliluonnollisia ilmiöitä
Stessantuneena ja vihaisena kokenut kanssa että jokin ei niin hyvää tarkoittava on ollut öisin sängyn vieressä, unihalvauksia ja kovia painajaisia
Uskon ett on olemassa muukin kuin tämä näkyvä maailma. Itse en uskaltsisia koskaan esim pelata ouija laudalla tai kokeilla spiritismiä siinä on kysymyksessä aina pahat voimat, osa tekeytyy hyviksi vaikkei sitä ole,
Kyse on psykoosista, ei sen kummemmista voimista.
No, en ollut ihan yksin kun tämä tapahtui, mutta jaan silti. Asuin opiskelija-asuntolassa, ja katsoin yksin huoneessani Painajainen Elm streetillä -leffaa. Jossain kohtaa laitoin sen paussille ja lähdin hakemaan vaatteitani pyykkituvasta. Kun tulin takaisin, seisoi huoneeni edessä olevassa pimeässä eteisessä joku. Kauhuleffan katsominen oli saanut minut varautuneeksi, enkä ole varmaan ikinä säikähtänyt niin paljon - vaatteeni lensivät hujan hajan ilmaan hirveän rääkäisyn säestämänä.
Se oli eri kerroksessa asuva kaverini, joka oli yllättäen päättänyt tulla moikkaamaan minua. Hän taas pelästyi huutoani niin paljon että alkoi itsekin kiljua :D
Säikähdin puolikuoliaaksi yhtenä yönä teininä, kun sinitarralla sängyn päädyn yläpuolella ollut juliste rullautui keskellä yötä kasaan ja tipahti naamalleni.
Sain vakavan sairauskohtauksen ollessani yksin. Juuri ja juuri pystyin soittamaan hätänumeroon mutta ne minuutit mitä ambulanssia piti odotella eteisen lattialla maaten oli kyllä elämäni kauheimpia, olin varma että nyt tuli lähtö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei pelottavin niin kummallisin juttu ainakin... Asuin vielä lapsuudenkodissani ja tiemme varrella oli ainoastaan kolme taloa. Olin lähdössä lentokentälle aamuyöstä toisen naapurin kanssa. Heidän talonsa oli siis tien päässä ja meidän siinä keskellä. Suoristin hiuksiani ja katselin samalla ikkunasta ulos pimeyteen. Huolestuin suuresti kun naapurista lähti auto liikkeelle! Kuulin selvästi renkaat hiekkatiellä ja näin valot pimeässä. Kello oli kovin vähän eikä meidän ollut vielä tarkoitus lähteä minnekään ja olimme sopineet että soitamme kun saa tulla ulos. Reilun puolen tunnin päästä tuosta istuin autoon ja kysyin kaveriltani, että kuka teiltä lähti tähän aikaan ja kerroin että pelkäsin jo jääväni kyydistä. Ystävä nauroi että kaikki muut olivat nukkumassa eikä yksikään auto ollut liikkunut pihasta...
Tä on lähinnä huvittava mutta sillon säikähdin kunnolla :D
Eli asun yksiössä itekseni ja oisko ollu joskus loppuvuodesta kun tuli vähän taas valvottua liian myöhään. Kerrottakoon että oon yleensä aika sikeäuninen enkä herää ihan pienestä. No olin just nukahtamassa nii eiköhän eteisestä kuulu kauhea kolaus! Säpsähdin hereille ja ihan paniikissa mietin että joku murtautuu mun luo. Hetken makasin paikallani ja mietin mitä teen (sängystä ei näy ovelle) ja lopulta uskaltauduin eteiseen tsekkaamaan tilanteen. No postihan se tietysti oli :,D Yleensä ikinä en herää siihen mutta kun olin vasta nukahtamassa niin siks säpsähdin.
Taidan muutenkin olla aika ylisäikky (luin tätä ketjua viime yöllä ja hyvä ku vessaan uskalsin vaikka poikaystävä nukku olkkarissa) xD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säikähdin puolikuoliaaksi yhtenä yönä teininä, kun sinitarralla sängyn päädyn yläpuolella ollut juliste rullautui keskellä yötä kasaan ja tipahti naamalleni.
Tuo oli kyllä vakituinen sydärin aihe teininä, kun joka neliösentin seinistä piti olla peitetty julisteilla. Ja vaikka ei tippunutkaan naamalle, niin se hiljalleen irtoavan julisteen rapina pimeässä makkarissa..
Olin joskus nuorena, ehkä 12 tai 13-vuotiaana kotona flunssassa ja katselin isän nauhoittamaa kauhuleffaa joka taisi olla Amityville tai sitten vastaava muu kummitustalohomma. Lähdin sitten vessaan ja sieltä tullessa eteisessä seisoi hahmo, kiljuin koko kipeän kurkkuni voimalla niin että kumma kun kukaan ei soittanut poliiseja! Sitten kuului äänenmurroksinen mörinä "Älä huuda, päätä särkee!" Isoveljeni, joka oli tuolloin noin 15 v oli oli myös tullut kipeäksi ja lähetetty kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän kiellettyä tarinassani oli...? :( No, uusi yritys.
Eli olin noin 12-vuotiaana kipeänä yksin kotona ja katsoin isän nauhoittamaa kauhuelokuvaa joka oli Amityville tms kummitustalohomma. Lähdin sitten pissalle ja vessasta poistuessa näin kauhukseni, että joku seisoi eteisessä! Kiljuin koko kipeällä kurkullani kunnes tuttu äänenmurroksinen mörinä sanoi "älä huua ku päätä särkee". Isoveljeni oli myös tullut kipeäksi ja lähetetty kotiin.
Äkäinen norovirus. Olin ottanut vähän viiniä, kun se iski. Kipitin vessaan, jossa menikin monta tuntia. Olin ensin ihan varma että kuolen. Sitten pelkäsin, etten kuolekaan. Lattiaa pestessä meni pari tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain vakavan sairauskohtauksen ollessani yksin. Juuri ja juuri pystyin soittamaan hätänumeroon mutta ne minuutit mitä ambulanssia piti odotella eteisen lattialla maaten oli kyllä elämäni kauheimpia, olin varma että nyt tuli lähtö
Mulla sama mutta olin mökillä. Tein sohvalla kuolemaa, enkä päässyt edes hakemaan puhelintani takan päältä. Onneks mieheni tuli juuri silloin mökille, muuten olisin tosiaan kuollut.
Asun kerrostalossa maantasalla. Olen asunut tässä 10v ja suurimmaksi osaksi ei ole ollut ongelmia. Ensimmäisenä vuotena, minulla oli stalkkeri, se selvisi minulle kun tuli ekat lumet. Asuntoni ympärillä on metsää, joten yleensä kukaan ei tule hyppelemään ikkunoideni taakse.
Yksi aamu kun heräsin ja katsoin ikkunasta ulos, huomasin että ilkunani edessä oli jalan jäljet. Koko talven seurasin jalanjälkien tilannetta ja huomasin että joka sunnuntai yö stalkkeri kävi ilkunani takana.
Kerran kyllästyin tilanteeseen ja valvoin koko sunnuntai yön. Ja kas kummaa stalkkeri saapui paikalle! Yllätykseni oli suuri kun tajusin sen olevan minun seinänaapuri. Hän ei nähnyt minua verhon takaa, joten otin hänestä kännykän kameralla kuvan ja tein valituksen isännöitsijälle. naapuri muutti aika pikaiseen pois.
Creepyintä oli että tämä naapuri oli aina tosi ystävällinen ja kävin kerran hänen luonaan kahvillakin, en olisi ikinä arvannut. Jopa kerroin huoleni ikkuna käyttäjästä. Tiedä sitten mitä kiksejä sai kiusaamisestani. Koska olin tuohon aikaan niin kiltti ja ujo niin en koskaan mennyt suoraan puhumaan naapurille siitä että näin hänet, aloin vain vältellä.
Ja siis itse olin tuolloin 18v, ja naapurini 40v nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asun kerrostalossa maantasalla. Olen asunut tässä 10v ja suurimmaksi osaksi ei ole ollut ongelmia. Ensimmäisenä vuotena, minulla oli stalkkeri, se selvisi minulle kun tuli ekat lumet. Asuntoni ympärillä on metsää, joten yleensä kukaan ei tule hyppelemään ikkunoideni taakse.
Yksi aamu kun heräsin ja katsoin ikkunasta ulos, huomasin että ilkunani edessä oli jalan jäljet. Koko talven seurasin jalanjälkien tilannetta ja huomasin että joka sunnuntai yö stalkkeri kävi ilkunani takana.
Kerran kyllästyin tilanteeseen ja valvoin koko sunnuntai yön. Ja kas kummaa stalkkeri saapui paikalle! Yllätykseni oli suuri kun tajusin sen olevan minun seinänaapuri. Hän ei nähnyt minua verhon takaa, joten otin hänestä kännykän kameralla kuvan ja tein valituksen isännöitsijälle. naapuri muutti aika pikaiseen pois.
Creepyintä oli että tämä naapuri oli aina tosi ystävällinen ja kävin kerran hänen luonaan kahvillakin, en olisi ikinä arvannut. Jopa kerroin huoleni ikkuna käyttäjästä. Tiedä sitten mitä kiksejä sai kiusaamisestani. Koska olin tuohon aikaan niin kiltti ja ujo niin en koskaan mennyt suoraan puhumaan naapurille siitä että näin hänet, aloin vain vältellä.
Ja siis itse olin tuolloin 18v, ja naapurini 40v nainen.
*Ikkuna kyttääjästä
Muistan , kun lapsena kuuntelin kuuntelukasetilta toy story:n. En ollut lapsena nähnyt sitä elokuvana.
Loppupuolella kirjan aukeamalla oli kuva. Siinä oli yksisilmäinen kalju nukenpää metallisen hämähäkki vartalolla. Vähänkö se kohta pelotti. Vieläpä, kun ääninauhalta tulee hysteeristä Woodyn ääntä.
Toinen juttu:
Katsoin pelottaako ohjelmaa (Aikaisempi kommentti muistutti mua tästä).
Sen päivän jaksossa tyttö oli muuttumassa nukeksi ja tämä tyttö veti irti oman nukkemaisen kätensä irti kehostansa. Tämä tyttö oli päätynyt nukkekotiin salaperäisen oven kautta.
Tuli ällöttävän pelottava olo jaksosta. Vieläpä, kun naapurin kartano muistutti sitä nukketaloa.
Nukkumaan mentäessä lattialla lojui action man nukke (jonka olin saanut mäkkäristä). Mua hirvitti se nukke niin valtavasti, että heitin sen roskiin. Kyseinen jakso tuli myös moniin uniin.
Myös muumien mörkö ja muumipeikon muuttuminen taikurinhatussa vaaleanpunaiseksi olennoksi on ollut elämäni kauheimmat kokemukset.
Arvelen itselläni olevan nukke-fobia.
Olin tehnyt lihastreeniä ja kotiin päästyäni selkäni jämähti. Selkäni oli aivan lukossa, se ei taipunut mihinkään suuntaan. Pääsin kummiskin maaten ja sitten ajattelin soittaa apua, mutta...
Olin kerennyt laskee puhelimeni pois taskusta.
En enää päässyt ylös ja olin siinä paikallani, kunnes nukahdin. Seuraavana aamuna heräsin ja selkäni taas toimi.
Oli kuumottava ilta!
Olin mökillä menossa uimaan ja järven vesi oli tavallista kirkkaampaa. Näin hyvin pinnalta mitä kaikkea veden alla tapahtuu. Kun lähdin uimaan ja uin pidemmälle rannasta ja pysähdettyäni huomasin, että kalat tuli ihan iholle saakka. Pienimmät kalat jopa söi iholtani jotain.
Alkoi iskeä paniikki ja aloin uida mahdollisimman nopeasti rantaan.
En pysty vieläkään käsittää, mitä ihmettä silloin tapahtui. Oliko vedellä osuutta kalojen käyttäytymiseen?
Katselin ysärillä jo parissa viestissä mainittua nuortensarjaa "Pelottaako?" ja sen päivän jaksossa oli mustiin pukeutunut vampyyriperhe joka muutti rauhalliselle asuinalueelle ja hyökkäili öisin ihmisten kimppuun. Myöhemmin illalla näin sitten kun naapuriin muutettiin, pitkä mustiin pukeutunut pariskunta ja aloin pelätä että naapurini ovat vampyyrejä ja käyvät kimppuuni ja perheeni kimppuun. Miksi muuten heillä olisi mustat vaatteet ja muuttavat vaikka on ILTA? No nyt aikuisena tiedän, ettei muuton venyminen iltahämärään ole mitenkään epätavallista. Mutta sano se 9-vuotiaalle, joka juoksee koulusta kotiin peloissaan vampyyritalon ohi etteivät ne nappaa. Ja valvoo öisin,etteivät pääse ikkunasta sisään. Enkä voinut puhua pelostani kellekään, olin ihan yksin sen kanssa. Varmaan vuoden pelkäsin näitä "vampyyrejä"...
Toinen ysärin hirveä sarja oli Salaiset Kansiot ja etenkin tuuletusräppänöistä sisään tunkeva ihmissyöjä -mutantti aiheutti minussa hirveät pelot. Meillä oli vanha talo ja vanhan aikaiset tuuletusritilät suurimassa osassa huoneita, kerran sitten olin vessassa ja kuulin jotain ääntä tuuleuskanavasta mikä sai minut juoksemaan paniikissa ulos vessasta ja talosta luo kun luulin, että nyt se hirviö tulee sieltä ritilän läpi niskaan. Joku hiiri tai vastaavahan se tietenkin oli.
On varmaan selvää, etten aio antaaomien lasteni katsoa yhtään kauhuelokuvaa/sarjaa ennenkuin ovat käyneet rippikoulun!
Pelottavia tilanteita on ainakin kahdenlaisia. Yksi on se, kun yllättäen sairastuu ja on yksin, tai on jokin muu todellinen uhkaava tilanne, toinen on se, kun pelästyy jotain selittämätöntä kauhutarinamaista tilannetta.
Kakkostyypin tilanteista muistan esim. yhden kerran, kun katsoin iltamyöhällä Ghost Hunters -ohjelmaa tv:stä ja muu perhe oli viisaasti jo nukkumassa. Ryhmä tutki jotain vanhaa taloa, jonka lastenhuoneessa kummitteli pikkupoika. He pyysivät hengeltä jotain merkkiä, ja juuri silloin oman kodin lastenhuoneesta kuului yllättävä ääni. Säntäsin sinne katsomaan. Seinältä oli pudonnut sinitarralla kiinnitetty juliste.
Ajattelin, ettei sen merkin tänne pitänyt tulla, suljin telkun ja menin nukkumaan. Niiden ohjelmien katsominen loppui siltä erältä siihen.
Muutama vuosi sitten olin yksin kotona minun ja silloisen poikaystäväni rivitalokaksiossa. Olin asunnon takapihalla pienen kissanpentumme kanssa ja yritin totuttaa sitä valjaisiin ja flexiin. Olin selin asuntomme takapihalle johtavaan oveen päin, kun ovi yhtäkkiä tempaistiin auki asunnon sisäpuolelta ja naapurin vanhempi alkoholistimies karvaisine naamoineen rymisteli takapihalle. Säikähdin ihan helvetisti! Ukko kyseli kännisesti sössöttäen kyytiä paikalliseen pikkubaariin, mutta poistui kyllä varsin nopeasti kun nostin asiasta kunnon metelin. Etuovemme oli unohtunut laittaa lukkoon, joten herra oli päättänyt tulla katsomaan olisiko ketään kotona 😀 jälkeenpäin naurattaa, mutta silloin ei!