Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

mies, mansesta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies oli matkoillla ja minä yksin kotona. Eräänä yönä herään takaovelta kuuluvaan kovaan kolinaan ja paukkeeseen. Sydän pamppaillen hiivin katsomaan, mistä ääni on peräisin ja meinaan kirjaimellisesti pissata alleni, kun kaksi miestä yrittää päästä sorkkaraudan kanssa sisälle. Sytytin huoneeseen valot ja luoja kiitos, miehet säikähtää ja juoksee pakoon.

Soitin poliisit ja heidän mielestä olin juuri ajoissa saanut miehet säikytettyä, ei nimittäin ollut paljosta kiinni, että ovi pysyi kiinni.

Sai muuten mies palata aikaisemmin reissultaan.

Mitä olisi tapahtunut, jos miehesi olisi ollut yksin kotona ja sinä olisit ollut matkoilla?

Sitä funtsailen, että tosipaikan tullen miehen on kuitenkin tehtävä ne "likaiset" ja "vaaralliset" hommat.

Tämä ei päde kaikkiin, mutta loppupeleissä hyvin usein näin vaan on.

Itse olen 15 vuotiaana ajanut tunkeilijan pois kotoamme. Hän oli seurannut siskoani ja kotiamme useita viikkoja. Sai myös selville vara-avaimen paikan. Kun vanhemmat olivat viikonloppuna poissa, hän tuli yöllä vara-avaimella sisään (myöhemmin poliisilta kuulimme). Jostain kummallisesta syystä havahduin unesta, vaikka hän hiiviskeli hiljaa. Olin nuori, mutta jokin primitiivireaktio iski. Otin hyllystä kalapuukkoni ja jotenkin "päätin", että toiselta lähtee henki, enkä se ole minä. Olin sekunnissa hillittömässä raivossa. Ryntäsin puukko kädessä eteiskäytävään jolloin tunkeilija lähti karkuun. Hän juoksi ulos ja minä perässä. En saanut tyyppiä kiinni, koska juoksin paljain jaloin. Siskoni heräsi vasta siihen, kun olin jo takaisin sisällä ja soittelin poliisille.

Myöhemmin sitten selvisi, että ko. mies oli häiriintynyt, mutta ei vaarallinen. Varasteli naisten vaatteita pyykkinaruilta yms. Nyt aikuisena olen ajatellut, että oli molempien onni, että hän näki minut ensin ja ehti juoksemaan kauhuissaan pakoon.

Kirjoittiko tämän Jack Reacher?

En todellakaan oleta, että kukaan tavallinen mies tekisi noita "vaarallisia ja likaisia hommia", ellei sitten ole itse töissä poliisivoimissa, armeijassa tai muussa vastaavassa työpaikassa.

Luulen, ettei monikaan nainen nykyään ajattele, että oma mies olisi tuossa tilanteessa sen kyvykkäämpi itse on.

Istuin tietokoneella ja sivusilmällä näin miten mies tulee huoneeseen ja istuu nojatuoliin,  juttelin ja ihmettelin miksei  vastaa. Nostin vähän ääntä että kuulit sä? ja silloin mies huusi makuhuoneesta että sanoitko jotain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 11:26"]Olen tosi säikky ihminen ja jostain syystä tykkään vielä katsoa kauhuleffoja = ei hyvä yhdistelmä. Säikähdyksiä/pelottavia tilanteita olisi vaikka kuinka paljon. Voin tähän pari laittaa, mitkä on jääneet erityisesti mieleen.

Teininä paras kaverini sairastui todella pahaan masennukseen, oli useamman kerran osastohoidossa ja yritti itsemurhaa kerran. Kun hän pääsi osastolta pois, menin hänen kotiinsa yökylään. Yöllä (totta kai valvoimme pitkään) hän alkoi kertoa kuinka kuulee ääniä jos makaa ihan hiljaa. Hän sanoi silläkin hetkellä kuulevansa raskasta hengitystä viereltään, ja vähän aikaisemmin kuului kuiskailua. Silloin kyllä pelotti, vaikka varsinkin jälkikäteen tajusin, että johtuu varmaan lääkityksestä tms. 

Toinen tapaus oli sellainen, kun olin yksin kotona. Taisin olla silloin jotain 23v. Olin katsonut telkkarista taas jotain kauhuleffaa ja käynyt nukkumaan. Yöllä heräsin, oli kesä, suht hämärää pihalla ja täysin hiljaista. Yhtäkkiä kuului kauhea rysähdys ja taulu tippui seinältä alas. Hyvä etten laskenut alleni. Aamulla kyllä tajusin, että se tippui siksi, että olin itse laittanut koukun huonosti seinään kiinni..

Yksi karmiva ja ehkä myös surullinen tapahtuma, mikä on jäänyt hyvin mieleen. Olin varmaan parikymppinen kun tämä tapahtui. Tulin baarista kotiin yöllä, suht selvinpäin. Silloisen asunnon (kerrostalo) pihalla hortoili naapurini, vanha nainen jolla oli alzheimer, asui vielä kuitenkin kotonaan . Hän selitti kuinka hänen koiransa on karannut, ja hän lähti sen perään. Kuulemma hänen tyttärensä on sisällä, mutta varmaan nukahtanut koska ei enää avaa ovea summerista ja koiraakin hävinnyt ihan täysin. Tiesin että naisen tytär oli jo lähempänä viittäkymppiä, ja viimeisin koira kuollut kymmenen vuotta sitten, koska olimme naisen kanssa muutaman kerran jutelleet pyykkituvassa. Naisen poika oli antanut minulle (lähimmälle naapurille) numeronsa, jos hänen äitinsä kanssa tulee jotain ongelmia tämän sairauden takia. 

Mentiin sitten naisen kanssa minun kämpälleni ja soitin pojalle. Hän lupasi tulla mahdollisimman pian. Nainen alkoi sitten siinä kertoa, kuinka hän näkee kotonaan ihmisiä. Joka aamu kun hän herää, on kotona joukko vieraita, joille hän keittää kahvit ja tekee aamiaista. Ja on aina hyvin loukkaantunut, koska vieraat eivät ikinä ottaneet mitään, vaan lähtivät yksitellen pois. Sitten hänen katseensa kiinnittyi eteiseeni ja hän alkoi hymyillä. Kertoi että vieraat olivat tulleet minun luokseni. Hoputti että nyt äkkiä keität kahvia vieraille ja käyt esittelemässä itsesi, tuolla he eteisessä odottavat. Jähmetyin ihan totaalisesti, sain soperrettua että käyn äkkiä kylpyhuoneessa ja lukitsin peloissani itseni sinne. Sitten naisen poika onneksi soitti ovikelloa ja vei äitinsä luokseen. Toki kiitellen kovasti. Muistaakseni ei mennyt kuin muutama viikko, niin nainen muutti virallisesti hoitokotiin.

Dementikot näkee kaiken aikaa näitä vieraita. Tai sitten kuvat lehdissä puhuu niille.

Parasta oli kun eräänä aamuna yks mummo sanoi että on se kumma kun ei saa täällä nukuttua kun ryhmäseksiä harrastettiin hänen olohuoneessa koko yö.

Toinen taas näki kerran pienen tytön katon rajassa ja hyppivän pöydillä.

Pelottavinta oli kerran kun olin yksin yövuorossa ja eräs mummo hälytti. Sanoi että huoneessa seisoo silläkin hetkellä joku mies. Ei seisonut, mutta kyllä yksinäistä yökköä hirvitti. Samaisessa paikassa yöllä alakerrasta kuului usein tuolien siirtelyä ja kun meni katsomaan niin kaikki nukkui. Tämän kuuli muutkin yököt. Tosin siellä oli kyllä yksi aika vikkelä asukas joka saattoi vaan teeskennellä nukkuvaa. Näin aina järkeilin...

-hoitsu

Toki jotkut muistisairaat näkevät, muttei minun omaiseni nähnyt koskaan. Ei voi yleistää tosiaankaan.

Dementioita on erilaisia. Hallut johtuvat tiettyjen aivoalueiden tuhoutumisesta ja/tai lääkkeistä.k

Eivät kaikki dementikot myöskään ole yliseksuaalisia, mutta jotkut ovat.

Äläpä sinäkään yhden kääkkänän perusteella yleistä.

No ensinnäkin omaiseni ei ollut mikään kääkkänä. Toisekseen minä nimenomaan EN yleistä yhden kokemuksen perusteella. Tiedän erittäin hyvin että joihinkin muistisairauksiin liittyy yliseksuaalisuus (kerran palstallakin kerroin yhdelle miehensä outoa käytöstä ihmettelevälle, että kuulostaa otsalohkodementian oireilta, kun muut käskivät erota äijästä). Erittäin tuttua on myös tv:lle puhumiset yms, olen lukenut aiheesta enemmän kuin esim.useimmat hoitajat ja tavannut muitakin muistisairaita kuin omaiseni.

Juuri sitähän tarkoitan ja yritin sanoa, että muistisairauksia on erilaisia!!! Opettele lukemaan.

Ja aivan pöyristyttävää on nimitellä ihmisiä kääkkänöiksi, toivon todella että et ole missään tekemisissä potilaiden hoidon kanssa.

Tämä tapahtui joskus 90-luvulla ollessani noin 10v.

Ystäväni asui vanhassa 3-kerroksisessa omakotitalossa perheensä kanssa.

Kerran jäin ystävän luo yöksi ja nukuimme samassa yläsängyssä. (alapuolella oli kirjoituspöytä) Sänky sijaitsi ikkunaa vastapäätä. Keittiöstä kajasti akvaariosta valoa huoneeseen.

Yöllä heräsin siihen, kun ystäväni potki minua niin etten saanut nukuttua. Pyysin ystävääni ettei potkisi, muttei herännyt vaikka yritin herätellä. Turhautuneena nousin istumaan sängylle ja katsoin ikkunan suuntaan.

Näin kun valkoiseen pitkään mekkoon pukeutunut tyttö nousi lyhty kädessä sängyn rappusia pitkin. Säikähdin niin paljon, että menin äkkiä takaisin peiton alle ja yritin ajatella että en nähnyt sitä oikeasti.

En kertonut tästä ikinä ystävälleni.

Vierailija kirjoitti:

Ja aivan pöyristyttävää on nimitellä ihmisiä kääkkänöiksi, toivon todella että et ole missään tekemisissä potilaiden hoidon kanssa.

Ei siellä pärjää kuin hurtilla huumorilla.

Eihän potilaille puhuta kuin työkaverille.

Asunnossa kuulunut outoja ääniä.

Olin käymässä ystäväni kanssa hänen äidillään kylässä pienellä paikkakunnalla. Istuttiin keittiössä kahvin ääressä. Yhtäkkiä näin sivusilmällä keittiössä valkoisen kissan. Sanoin etten tiennytkään, että ystävän äidillä on kissa ja ilahduin kissasta.

Ystäväni oli ihmeissään ja sanoi ettei äiti omistanut kissaa. En kuvaillut ystävälleni näkemääni kissaa, mutta jatkoi että lapsuudessa heillä oli valkoinen kissa.

Teinipoikani tykkäsi katsoa YouTubesta kanavia, joilla kerrottiin eri henkilöiden yliluonnollisista kokemuksista ja koska kummitusjutut kiehtovat minua, päätin tutustua näihin kanaviin. Valitsin perjantai-illan kun lapset olivat isällään eikä seuraavana  päivänä ollut töitä, asettauduin sohvalle tabletti mahan päällä, kuulokkeet korvilla ja viinilasi käden ulottuvilla. Asun siis rivitalon päätyasunnossa ja olohuoneessa on  2 ikkunaa joista pienempi on ihan sohvan päädyssä ja aukeaa metsään, isommasta taas näkyy taloyhtiön piha ja grillikatos. Pienemmässä ikkunassa ei ole verhoa.   Nousin istumaan ottaakseni huikan viiniä kun samassa näin jonkun, tai jonkin, pikkuikkunan takana.  Se oli lyhyt  hahmo jolla oli sarvet ja luonnottoman kalpeat kasvot, olento  painautui hetkeksi lasia vasten ja juoksi sitten pois. Samaan aikaan kundi kuulokkeissa höpötti metsässä ryömineestä irvokkaasta oliosta jolla oli sarvet ja punaiset silmät....

Nyt jälkikäteen olen sitä mieltä, että joku taloyhtiön tai lähialueen kersoista koeajoi halloween asua tai pelleili muuten jotain sattumalla samaan aikaan, kun minä kuuntelin juttuja metsänhengistä. Sen oli pakko olla lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Olin käymässä ystäväni kanssa hänen äidillään kylässä pienellä paikkakunnalla. Istuttiin keittiössä kahvin ääressä. Yhtäkkiä näin sivusilmällä keittiössä valkoisen kissan. Sanoin etten tiennytkään, että ystävän äidillä on kissa ja ilahduin kissasta.

Ystäväni oli ihmeissään ja sanoi ettei äiti omistanut kissaa. En kuvaillut ystävälleni näkemääni kissaa, mutta jatkoi että lapsuudessa heillä oli valkoinen kissa.

Anteeksi mutta et ollut yksin, ja mikä tässä oli pelottavaa?

Vierailija kirjoitti:

Olin ala-asteikäinen ja kävelin koulusta kotiin. Seuraani tunki eräs vammainen teinipoika, joka oli kiusannut muitakin lapsia koulumatkoilla. Puhui rivoja ja kauheita seksijuttuja. Juoksin loppumatkan kotiin, että pääsisin eroon pojasta, mutta tämäpä oli seurannut minua. Katsoin ikkunasta, kun hän käveli pihaan ja sitten kuului ovikellon ääni. Sen jälkeen ovikelloa soitettiin muutaman kerran uudestaan, kunnes poika ilmeisesti kyllästyi ja lähti pois. Pelkäsin ihan kauheasti, mutta onneksi vanhemmat tulivat pian kotiin. On jäänyt traumat.

Uh, kamala kokemus! Mulla on ollut aikoinaan aika samanlainen, ja sen takia pelkään edelleen vammaisia.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 00:21"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 00:12"]Aamulla keittiön pöydällä kaksi särkynyttä lasis.Illalla olivat ehjät ja olin yksin kotona.

Pieniä hiusmurtumia ja niistä johtuva lasin jännityksen muuttuminen.

Molemmissa yhtäaikaa?

Yhtä vanhat / valmistusvirheiset / heikot lasit

Muistelisin, että minut on ajettu joskus alle 4-vuotiaana pois yhdeltä hiekkalaatikolta joka ei ollut lähin oma hiekkalaatikkoni vaan naapuritalojen ja se ei ollut kivaa. Silloin olin yksin. Mutta harvemmin olen yksin tai pikemminkin niin, että ikävät asiat kummittelut kiusaamiset väkivalta ovat tapahtuneet aina armollisesti niin, etten ole ollut yksin...

Hengenahdistuskohtaus flunssassa, en ollut kokenut ikinä sellaista edes lievänä ja se oli sellainen, etten oikeasti saanut henkeä ollenkaan melkein minuuttiin. Luulin jo että lähtö tulee.

Kun isäni kuoli ja poliisit seisoivat oven takana haluten kertoa tämän asian minulle. Tiesin ennen kertomattakin että joku on kuollut.

Paniikkikohtaus johon sain apua puhelimitse. Sydän hakkasi sataa ja tuhatta eikä syke laskenut millään ennen soittoa.

Olin 13-vuotias kun olin illalla kotona yksin. Vanhemmat olivat vielä töissä. Asuttiin sellaisessa kaksikerroksisessa ja vanhassa omakotitalossa keskellä korpea.

Telkkarista tuli ohjelma jostain murhaaasta joka oli tullut taloon parvekkeen kautta.

Minö olin ohjelman jälkeen menossa nukkumaan . Huoneeni oli yläkerrassa missä oli myös titenkinkin parveke. Äkkiä alkoi kuulumaan outoa kolinaa ja hirveää meteliä ja se kuului parvekkeelta. Olin ihan paskat housuissa ja ajattelin sitten ekana että se on joku luonnollinen selitys. Sitten ääni alkoi kuulostamaan siltä kuon joku hyppisi ovea päin ja yrittäisi sisään. Hiivin sitten huoneestani ulos ja näin että parvekeen oven kahva kääntyili itsestään ja kolina kuului. Juoksi alas rappusia ja koitin soittaa vanhemmilleni, mutta he eivät vastanneet kun olivat töissä. Ääni vain kuului ja yltyi. Aluksi ajattelin mennö piiloon, mutta muistin sitten että vaatehuoneessa on iso pesäpallomaila. Otin tuon mailan ja hiivin rappuset ylös  . Meinasin saada sydänkohtauksen kun näin että parvekkeen ikkunasta kaksi kiiluvaa silmää tuijottivat minua!

Sitten kuuluin tuttu ääni : " nau!"

ja aloin nauramaan koko jutulle.

MInun kissani oli siis tullut parveekkeelta palpportaita pitkin ylös ja aiheuttanut koko kolinan .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelottavinta oli kun ovikello soi ekaa kertaa 6 vuoteen. Nykyään pidän sukkaa ovikellon sisällä ja menen 8 bittisen Nintendon sisään piiloon hullua Jonnieboyta!

Entäs toinen sukka?

Pesukone söi sen. Etkö ole huomannut: panet koneeseen vain parillisia sukkia, mutta joka kerta niistä puuttuu yksi. Tämä on järkyttävää ja yliluonnollista.

Joskus kuulin jutun, että joku oli irrottanut pesukoneesta pesukoneen rumpuosan, ja sen väleistä oli löytynyt useita parittomia sukkia 🤔

Olin joku 12 v kun kaveri tuli mun luokse kylään. Asuttiin maalla ja päätettiin illalla sitten mennä kaverin kaa ennen saunaa yks tuttu metsälenkki. Lenkki meni ihan normaalisti aluksi, mutta sitten mulle tuli sellanen kauhea tunne. Ihan kun joku uhkaava ois tuijottanut ja tuli sellasen olo et pitäs lähtee karkuun . Sanoin tästä kaverille ja hänellä oli myös sellainen olo että joku uhkaava tuijottaa.

Lähettiin sitten juoksemaan aika nopeasti kotiin. Kotona isäni oli sitten tullut töistä ja oli todella iloinen kun näki meidät. Hän kertoi ( ei ollu kännyköitä silloin) että oli jo lähdössä etsimään meitä, koska tuolla metsä-alueella oli nähty aika aggressiivinen karhu emo pentujensa kanssa.

Ei tullut lähdettyä ton jälkeen metsään vähään aikaan

Eka unihalvaus oli kanssa aika kamala.

"Heräsin" siihen että en voinut liikkua ollekaan. SItten näin kun sänkuni laidasta kaksi entistä luokkakaveria ( kiusasivat minua koulussa) nousivat kissamaisia liikkein sieltä sängyn laidasta. Heidän kasvonsa olivat vääristyneet ja sellaiset demonimaiset. He nauroivat sellaista demoni naurua ja nelinkontin tulivat luokseni. En voinut liikkua enkä huutaa vaikka yritin. Sitten nuo hahmot alkoivat lyömään minua naamaan ja raapimaan.

Kun sitten vihdoinkin oikeasti heräsin , niin olin aivan paniikissa. Menin katsomaan peilistä että oliko minulla jökiä naamassa ja sen jälkeen meni aikaa että uskalsin mennä nukkumaan. Katsoin aina myös sängyn alle ja pelkäsin nukkumista todella paljon ja luulin tulleeni hulluksi. Sitten myöhemmin luin unihalvauksesta ja ymmärsin mistä oli kyse

Koetin käydä   nukkumaan mutta jotkut keskustelivat huutaen  rapussa, ärsyyntyneenä tassuttelin yöpaidassa rappuun ja kurkistin kaiteen yli hihkaisten "olkaa hiljempaa hei!! Kolmet kasvot kääntyivät ylös minuun ja samassa tajusin että kaksi miehistä on tunnettuja päihdeveikkoja ja väkivaltarikollisia joista toinen istunut taposta. Palasin nopeasti asuntooni mutta nyt kuulin miten askeleet nousivat portaita.  Oveani potkaistiin ja postiluukkua kolisteltiin auki. Kuulin  jonkun sanovan "kierrä sinä partsin kautta"  ja olin paniikissa kun tajusin, että pääsevät kyllä halutessaan parvekkeelleni  toiseen kerrokseen!  Onneksi tyypit lähtivät mutta kun selvisi toisen muuttaneen alakertaan, aloin välittömästi etsiä uutta asuntoa.