Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Perheemme rakas koira nukutettiin kun olin 15, olin ehtinyt kuitenkin jo tottua iltalenkityksiin jotka olin melkein aina hoitanut ja niinpä läksin yksin lenkille, en osannut ajatella että olisi jotenkin vaarallista nyt kun iso  irlanninsusikoira ei kulkisi enää lähelläni. Jonkin aikaa käveltyäni vaisto sai minut vilkaisemaan taakse ja näin tummiin pukeutuneen miehen jonka päähän oli kiskottu huppu niin että silmälasit vain kiilsi näkyvillä, miehestä tuli heti oudot vibat. Kykistyin muka sitomaan lenkkareiden nauhoja ja vilkaisin taakse, mies oli pysähtynyt myös. En keksinyt muuta kuin jatkaa matkaa vähän nopeammin ja  jonkin matkan päässä vilkaisin taas varovasti jolloin näin, että mies loikkasi suoraan metsään! En tiedä mitä olisi käynyt ilman ainakin  kuuden hengen mopopoika-jengiä joka kaahasi ohitseni ja siinä kaaoksessa pääsin juoksemaan takaisin tulosuuntaan ja kotiini.

nosto

Ala-aste ikäisenä tulin koulusta kotiin ja asetuin telkkua katselee. Telkusta tuli silloin nuorten-sarja Pelottaako-ohjelma. Kävin varmaan vessassa ja palaamassa takaisin tv:n ääreen tv itsestään sammui. Valot kummiskin pysyivät päällä. Juoksin sitten ulos ja naapurin mies oli pihalla. Sanoin hänelle mitä tapahtui ja hän talutti minut takaisin sisälle. En uskaltanut olla kotona, joten menin eteisen vaatekaappiin piiloon siihen asti, kunnes vanhempani palaavat töistä kotiin.

Up

Olin lähdössä viettämään iltaa. Siinä tissuttelin siideriä, meikkailin ja pukeuduin. Iloinen poppi soi taustalla ja pistettiin tyttöjen kanssa viestejä, että mihinkäs sitä tänä iltana suunnataan.

Siirryin kylpyhuoneen puolelle ja aloin peilailemaan hiuksiani ja suunnittelemaan illan kampausta.

Harjailin hiuksiani ja nostelin niitä ylös, kun aivan yht'äkkiä takani olevan pesukoneen päällä, ollut muovipurkki lensi viereeni lattialle!

Siinä jäi hiukset laittamatta ja olin kaverin luona seuraavan yön :D

En keksinyt mitään järkevää selitystä purkin lentämiselle vaikka kuinka pähkäilin asiaa.

Lueskelin Aku Ankkaa kuistin riipputuolissa joka oli lapsuuskodin lempipaikkani kun ulko-ovi lennähti apposen auki. Olin yksin kotona. Ja oven olin sulkenut tiukasti, laittanut lukkoonkin koska äiti oli tolkuttanut ettei kissoja saa päästää karkuun.

Olin joskus ala-asteikäisenä yksin kotona huoneessani, kun kuulin kovan kolahduksen huoneen ulkopuolelta. Menin katsomaan ja huomasin, että ullakon luukku oli pamahtanut auki. Tätä ei ollut tapahtunut ikinä aikaisemmin vaikka oltiin jo vuosia talossa asuttu ja pelästyin niin paljon, että istuinkin sen jälkeen pihakeinussa odottamassa että vanhemmat tulee töistä kotiin :'D Jonkinlainen pelko jäi kyllä sitä ullakkoa kohtaan.  

Asuin lapsuuteni ok-talossa niin sanotulla haja-asutusseudulla. Teini-ikäisenä löysin kouluun lähtiessä paljaat jalkojen jäljet jotka kiersivät taloa ja nousivat portaita taloa kiertävälle kuistille, josta oli ovi keittiöön ja keittiön läpi taas pääsi minun huoneeseeni.

Parikymppisenä olin lähdössä illanviettoon silloisen poikakaverin kanssa ja poikakaveri oli vielä mennyt käymään kaupassa kun meikkailin ym. Olin vessassa ja kuulin äkkiä eteisestä vihaista miehen puhetta sekä raivokasta kilinää ja oletin poikakaverini tulleen, huusin oven läpi jotain tyyliin kelle sie puhut ja mitä sie riehut? Äänet lakkasivat välittömästi. Asunto oli tyhjä ja sitten tajusin myös autopilotilla sulkeneeni varmuusketjun poikakaverini jälkeen.

Opiskelu ajan poikkis oli intissä ja olin yleensä viikot lähinnä yksinäni kotona.

Kesä loma koitti ja yksi kavereistani intoutui kyläilemään useammin ja useammin.

Pian loppui soitot/viestit voiko tulla käymään ja hän vain pöllähti ovelle, johon en ollut todellakaan tottunut.

Olin valvonut melkein koko yön leffoja katsellen ja aamupäivästä vetelin sikeitä. Näin todella todentuntuista unta, että ollaan kaveri porukalla abc:llä ja siellä sattui ja tapahtui vaikka mitä kummaa.

Pian siellä alkoi soida ovikello ja olin ihan ihmeissäni, että miksi joku pimpottaa abc:llä ovikelloa. Nousin pöydästä ylös ja lähdin katsomaan, että mistä oikein on kyse.

Tässä vaiheessa havahduin hereille ja tajusin seisovani eteisessäni ja olevani käsikahvalla avaamassa ulko-ovea xD

Olin aivan sekaisin, että mitä täällä tapahtuu ja meinasin saada sydänkohtauksen, kun ovi kello soi ihan oikeasti!

Kyseinen kaveri oli siellä kuulemma jo jonkun aikaa pimpotellut ja tämä pimpotus tunkeutui uneeni :D

En pitkään aikaan uskaltanut käydä yksin nukkumaan ilman, että lukitsin itseni sisälle.

Ties mistä sitä olisi voinut itsensä löytää! :D

Pelottavinta yksin ollessani on, kun mielikuvitus lähtee laukkaa

Asuin aikoinaan aika huonomaineisessa lähiössä. Yksi lauantai-ilta talon ulko-ovelta kuului ihan järkyttävä paukahdus (asuin kolmannessa eli ylimmässä kerroksessa). Kuulosti siltä, että joku olisi paiskannut oven kiinni niin lujaa kun vaan ikinä lähtee. Noin 10 minuutin päästä ovikelloani alettiin rimputtaa todella kiivaasti. Hiivin ovelle katsomaan, ja ovisilmästä näin, että siellä seisoi kaksi ihan vierasta miestä. Vetäydyin ovelta ja rimputus jatkui. Pienehkö koirani oli haukkunut koko ajan ovella, sillä oli ihan ison koiran haukku. Miehet eivät välittäneet tästä lainkaan. Jonkun ajan päästä alaovelta kuului taas samanlainen paukahdus kuin aiemminkin. Kun seuraavana päivänä menin ulos, ulko-oven lasit olivat pieninä murusina maassa.

En tiedä, että olivatko miehet käyneet muidenkin ovilla rimputtelemassa vai ei. Jotain olivat kuitenkin matkalla kupanneet, koska alaovelta minun ovelleni ei ollut 10 minuutin matka, pikemminkin maksimissaan 2 minuuttia.

Tuon tapauksen jälkeen asennutinkin turvalukon oveen, tuntui hiukan turvallisemmalta. Minulle oli joskus käynyt niin, että olin unohtanut lukita ulko-oveni, huomasin sen vasta aamulla ulos mennessäni. Luojan kiitos ovi oli lukossa tuolloin kun nuo miehet kävivät ovella... Turvalukon kanssa ei unohduksia enää sattunut.

Mökillä:

- Puita pilkkomassa ja, kun viimeiset palikat pinosta otan niin alta paljastuu valtava rupisammakko. Vähänkö veinasi sydän pysähtyy.

- Yöllä matkalla ulkohuussiin. On aivan pimeetä ja naapurin kissa vipeltää ihan nenän edestäni.

Tasajalkaa tuli kyllä säikähdettyä.

On eläimet yllätettynä pelottavia😱

Yhtenä talvena pellolla hiihtelin ilta myöhään (oli pimeetä) ja kettuja vilisteli ympärilläni.

Jotain 50metrin päässä minusta.

Vähän jännittävä olo.

Mies kävi aamulla sanomassa että lähtee töihin ja antoi pusun. Sitten kuulin kun ovi kävi ja jatkoin unia mutta todella kova moottorisahan ääni alkoi kuulua korvan juuressa ja yritin vetää tyynyä paniikissa pään eteen. Lopulta se lakkasi ja tajusin et edelleen oon yksin. En ymmärtänyt että mitä oli tapahtunut mut myöhemmin luin et ihmisen nukahtaessa aistit voi sekoittua uneen jotenkin ja aiheuttaa tällaisia hallusinaatioita.

Luulin tyyliin et joku tulee sahaamaan minua silloin.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 11:26"]Olen tosi säikky ihminen ja jostain syystä tykkään vielä katsoa kauhuleffoja = ei hyvä yhdistelmä. Säikähdyksiä/pelottavia tilanteita olisi vaikka kuinka paljon. Voin tähän pari laittaa, mitkä on jääneet erityisesti mieleen.

 

Teininä paras kaverini sairastui todella pahaan masennukseen, oli useamman kerran osastohoidossa ja yritti itsemurhaa kerran. Kun hän pääsi osastolta pois, menin hänen kotiinsa yökylään. Yöllä (totta kai valvoimme pitkään) hän alkoi kertoa kuinka kuulee ääniä jos makaa ihan hiljaa. Hän sanoi silläkin hetkellä kuulevansa raskasta hengitystä viereltään, ja vähän aikaisemmin kuului kuiskailua. Silloin kyllä pelotti, vaikka varsinkin jälkikäteen tajusin, että johtuu varmaan lääkityksestä tms. 

 

Toinen tapaus oli sellainen, kun olin yksin kotona. Taisin olla silloin jotain 23v. Olin katsonut telkkarista taas jotain kauhuleffaa ja käynyt nukkumaan. Yöllä heräsin, oli kesä, suht hämärää pihalla ja täysin hiljaista. Yhtäkkiä kuului kauhea rysähdys ja taulu tippui seinältä alas. Hyvä etten laskenut alleni. Aamulla kyllä tajusin, että se tippui siksi, että olin itse laittanut koukun huonosti seinään kiinni..

 

Yksi karmiva ja ehkä myös surullinen tapahtuma, mikä on jäänyt hyvin mieleen. Olin varmaan parikymppinen kun tämä tapahtui. Tulin baarista kotiin yöllä, suht selvinpäin. Silloisen asunnon (kerrostalo) pihalla hortoili naapurini, vanha nainen jolla oli alzheimer, asui vielä kuitenkin kotonaan . Hän selitti kuinka hänen koiransa on karannut, ja hän lähti sen perään. Kuulemma hänen tyttärensä on sisällä, mutta varmaan nukahtanut koska ei enää avaa ovea summerista ja koiraakin hävinnyt ihan täysin. Tiesin että naisen tytär oli jo lähempänä viittäkymppiä, ja viimeisin koira kuollut kymmenen vuotta sitten, koska olimme naisen kanssa muutaman kerran jutelleet pyykkituvassa. Naisen poika oli antanut minulle (lähimmälle naapurille) numeronsa, jos hänen äitinsä kanssa tulee jotain ongelmia tämän sairauden takia. 

Mentiin sitten naisen kanssa minun kämpälleni ja soitin pojalle. Hän lupasi tulla mahdollisimman pian. Nainen alkoi sitten siinä kertoa, kuinka hän näkee kotonaan ihmisiä. Joka aamu kun hän herää, on kotona joukko vieraita, joille hän keittää kahvit ja tekee aamiaista. Ja on aina hyvin loukkaantunut, koska vieraat eivät ikinä ottaneet mitään, vaan lähtivät yksitellen pois. Sitten hänen katseensa kiinnittyi eteiseeni ja hän alkoi hymyillä. Kertoi että vieraat olivat tulleet minun luokseni. Hoputti että nyt äkkiä keität kahvia vieraille ja käyt esittelemässä itsesi, tuolla he eteisessä odottavat. Jähmetyin ihan totaalisesti, sain soperrettua että käyn äkkiä kylpyhuoneessa ja lukitsin peloissani itseni sinne. Sitten naisen poika onneksi soitti ovikelloa ja vei äitinsä luokseen. Toki kiitellen kovasti. Muistaakseni ei mennyt kuin muutama viikko, niin nainen muutti virallisesti hoitokotiin. 

Dementikot näkee kaiken aikaa näitä vieraita. Tai sitten kuvat lehdissä puhuu niille.

Parasta oli kun eräänä aamuna yks mummo sanoi että on se kumma kun ei saa täällä nukuttua kun ryhmäseksiä harrastettiin hänen olohuoneessa koko yö.

Toinen taas näki kerran pienen tytön katon rajassa ja hyppivän pöydillä.

Pelottavinta oli kerran kun olin yksin yövuorossa ja eräs mummo hälytti. Sanoi että huoneessa seisoo silläkin hetkellä joku mies. Ei seisonut, mutta kyllä yksinäistä yökköä hirvitti. Samaisessa paikassa yöllä alakerrasta kuului usein tuolien siirtelyä ja kun meni katsomaan niin kaikki nukkui. Tämän kuuli muutkin yököt. Tosin siellä oli kyllä yksi aika vikkelä asukas joka saattoi vaan teeskennellä nukkuvaa. Näin aina järkeilin...

-hoitsu

Lewyn kappale tauti on Alzheimerin taudin jälkeen toiseksi yleisin muistisairaus, siihen kuuluu näköharhat ja ne voivat olla hyvinkin yksityiskohtaisia. Anopilla oli tämä ja kyllä oli vilkas "seuraelämä" hänellä.

Oli myöhäinen ilta ja ajattelin kipaista vielä lähikaupasta maitoa ja muuta tarpeellista aamupalatarviketta, mutta kun avasin ulko-oven (asun kerrostalossa), oveni ulkopuolella seisoi mies, joka vain tuijotti. Käytävässä oli pimeää, koska en luonnollisestikaan ollut ehtinyt vielä laittaa rappukäytävään valoja. Jumalauta, että sydän hyppäs kurkkuun, laitoin oven kiinni ja myös välioven kiinni ja pakitin asunnon perimmäiseen nurkkaan sydän tykyttäen. Päässä humisi. Soitin poliisit ja he saapuivat aika nopeasti, mutta miehestä ei ollut jälkeäkään. Minua pelotti kuitenkin niin paljon, että pyysin josko he voisivat odottaa, että saan soitettua taksin, koska halusin pois. Tunsin itseni hulluksi, mutta onneksi poliisit kohtelivat minua ystävällisesti ja heittivät minut ystäväni luo muutaman kilsan päähän. Kun palasin seuraavana päivänä asunnolleni, näin kuinka pihalla seisoi mies. Yhdistin hänet tuoksi samaksi mieheksi. Taas hän vain tuijotti ja minua kylmäsi todella paljon. En tiedä oliko hän joku muistisairas naapuri tai joku random hullu enkä tiedä ylireagoinko, mutta irtisanoin kämpän siltä istumalta ja muutin ystäväni luo siksi aikaa, että löysin uuden asunnon.

En ollut yksin, mutta jos olisin ollut yksin olisin todennäköisesti taivaan tuolla puolen.

Olin ala-aste ikäisenä leikkimässä kaverin kanssa vesistön äärellä varhais-keväällä. Minähän päätin mennä jäille ja putosin jäihin. Tunsin kuinka virtaus yritti vetää minua jäitten alle. Olin kainaloita myöten jäissä ja käsilläni yritin pitää itseäni pinnalla.

Kaverini tuli apuun ja veti minut rantaan.

Tossa pelotti henkeni edestä. Tätäkin kirjoittaessa tuli tippa linssiin.

En ole ikinä pelännyt niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Mökillä:

- Puita pilkkomassa ja, kun viimeiset palikat pinosta otan niin alta paljastuu valtava rupisammakko. Vähänkö veinasi sydän pysähtyy.

- Yöllä matkalla ulkohuussiin. On aivan pimeetä ja naapurin kissa vipeltää ihan nenän edestäni.

Tasajalkaa tuli kyllä säikähdettyä.

On eläimet yllätettynä pelottavia😱

Ei hitsi, tuli mieleen lapsuusmuisto. Mekin olimme mökillä ja olin samoilemassa lähimaastossa. Yhtäkkiä eteeni hyppäsi aivan jäävän valtava rupikonna, ikinä en sen jälkeen ole niin isoa nähnyt.

Olisin varmaan pelästynyt näin aikuisenakin, mutta lapsen silmissä tuo näytti oikeasti jo joltain satujen hirviöltä :D

Toinen eläimen aiheuttama järkytys oli kun lapsena kävelin pitkässä heinikossa, ja yhtäkkiä aivan edestäni pyrähti lentoon fasaani aivan karmealla huudolla 😔

Eläessäni en ole pelästynyt yhtä pahasti.

Bsbsbbs kirjoitti:

Nuo jotka sanoo että raamattu sanoo noin, vaikka itse en ole uskossa niin olen huomannut et jos haamuille sanoo sanan Jeesus niin ne vihastuu, ja jos ihminen saa tietää että ei tämä ole kuollut sukulainen joka tullut vierailulle niin kummituksesta joka esittää vaikka sitä lempeää äitiä joka kuollut tulee aggressiivinen

Tässä sulle vaihtoehtoinen tulkinta:

Uskonto ei selitä kuolemanjälkeistä elämää niin kuin se kuoleman jälkeen koetaan. Yhteyden ottaminen rajan takaa ei ole ihan helppoa, ja se että alat posmittaa Jeesuksesta vaikka kuollut tietäisi että et ole edes uskovainen on turhauttavaa ajanhukkaa.

Olen joskus kokenut pahantahtoisen miespuolisen läsnäolon kodissani - mutta sen voi selittää masennuskauden oireilla.

Kuitenkin on sellainen olo että miehen kuollut isä mahdollisesti seurailee jälkeläisten elämää, ja luulenpa että en ole miniöistä mikään suosikkityyppi.

Kaikkien ei tarvitse pitää kaikista, ja en koe tarvetta mihinkään manauksiin niin pitkään kun elämäämme ei häiritä vierailuja kummemmin.

Näin kahvipannun heijastuksesta että joku seisoo takanani, sain melkein sydärin ja käännyin nopeasti ympäri eikä siinä ketään ollut. Myöhemmin koetin toistaa tämän että jos saisin jotenkin luotua illusion ihmishahmosta mutta ei onnistunut. Hahmo oli yhtä selkeä kuin esim mieheni ollessa selkäni takana.