Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Asuin yksiössä Helsingin keskustassa. Olin masentunut, mutta en ollut saanut mitään hoitoa vielä silloin. Näin usein painajaisia, jotka tapahtuivat sängyssäni. Painajaisen aikana tunsin olevani hereillä. Ne olivat helvetillisiä hetkiä.

Eräänä yönä näin unta, että minut anaaliraiskattiin. Kyseessä ei ole mikään seksuaalifantasia, eikä vitsi. Uni oli kamala.

Kun heräsin, tunsin terävää kipua peräaukossa. Menin vessaan ja vuosin verta. Mitää sairautta minulla ei ollut.

Toinen tapaus samoilta ajoilta:

Olin sängyssäni, juuri sammuttanut yövaloni, kun kuulin keittöstä erittäin kovan kilauksen, kuin joku olisi iskenyt esim veitsellä tai kattilankannella tiskipöytään lujaa. Se ei ollut tiskipöydälle pudonneen esineen ääni, vaan iskun ääni. Sen verran sisuunnuin ja halusin pitää mielenterveydestäni kiinni, että pakotin itseni ylös ja katsomaan, mikä siellä oli kilahtanut.

En löytänyt mitään selitystä. 

Se oli kamalaa aikaa, ja jokainen yö oli koettelemus. Onneksi sain apua ja muutin muualle.

Asuin parikymppisenä vanhassa kerrostalossa yksiössä. Sinä yönä laitoin turvaketjun lukkoon ennen kuin menin nukkumaan, vaikka harvoin niin edes tein.. juuri kun olin nukahtamassa alkoi joku ronklaa avaimella oveani auki, menin aivan paniikkiin ja sitten ovi aukesi!! Soitin siinä kohtaa samalla poliisille. Väliovi oli kuitenkin kiinni ja muistin turvalukon olevan myös kiinni. Silti kaikki murhaajat ja raiskaajat kävivät mielessä. Kysyin paniikissa kuka helvetti siellä on samalla kun puhuin hätäkeskuksen kanssa josta sanottiin että partio lähetetään samantien. Jotain kännistä miehen mongerrusta alkoi kuulua, huusin että painuu hittoon siitä kuka onkaan. Sitten sain selvää että on yläkerran naapuri ja tuli vahingossa ovelleni vaikka tarkoitus oli mennä omaan kotiinsa. No poliisi tuli siitä nopeasti ja känniörveltäjäkin oli päässyt jo omaan kotiinsa siinä välissä. Poliisit kävivät myös yläkerrassa ja tulivat sitten takaisin sanomaan että tosiaan oli vahingossa tullut ovelleni. Seuraavana päivänä tultiin vaihtamaan lukot ja vaihettiinkin kaikkiin muihinki asuntoihin samalla viikolla. Juttelin siinä lukkomiehen kanssa tapahtuneesta ja hän sanoi että vanhoille lukoille voi käydä niin että avainreiät joskus pyöristyvät käytössä niin paljon että näinkin voi köydä. Huono tuuri vaan oli että juuri yläkerran känniukkelin avain sattui sopimaan minun lukkooni. Kyllä oli niin pelottava kokemus etten paljon sinä yönä nukkunut.

Makoilin yksin kotona sohvalla puoliunessa kun tunsin että joku painoi kämmenensä vakaasti otsalleni. Sain ihan jäätävän sätkyn ja mielessä vaan vilisi miten joku mies on päässyt asuntoon ja nyt painaa päätäni tyynyä vasten.

No olikin vain tavallista painavampi tiiviisti viikattu viltti valahtanut/kaatunut aivan ääneti otsalleni mutta kyllä tuntui ikusuudelta se ensimmäinen sekunti.

Poikaystävää esittänyt hirviö tuli koska sille itselle sopii. Työnsi kusisenkullin suuhun, otti rahat ja lähti.

Vierailija kirjoitti:

Heräsin teini-ikäisenä siihen että joku nousi parvisänkyyni niin että tikkaat heilui ja alkoi "kuivapanna" takaapäin peiton läpi, kuulostaa huvittavalta muttei ole sitä itse koettuna! Moni tietysti ehdottaa nyt unihalvausta mutta  pystyin liikkumaan, vedin nimittäin kaksin käsin  tyynyä kasvojeni eteen ja odotin humputtajan häipyvän, en uskaltanut potkia kun "se" tuntui niin agressiiviselta. Jonkin ajan päästä tikkaat heilui  taas  ja  vaistosin että  päällekävijä oli poistunut huoneestani, vaikken kuullut askeleita.

Mikään hyväksikäyttö-juttu tuo ei ollut, isäni ei ole mikään pervo ja  lisäksi iskä on pyörätuolissa. Minulla ei myöskään ole  veljeä, eli kyse ei voi samasta kuin  kaverillani joka sai kaksoisveljensä yöllä sänkyyn kun tämä luuli  siskoaan tyttöystäväkseen .D Pikkusisko vain ja tämäkin oli eskarissa tuon tapahtuessa.  

Äitini muuten koki samassa talossa sellaista, että oli juuri pistänyt kirjan pois  ja sammuttanut valon kun joku hyppäsi sänkyyn niin, että pohjalevy paukahti. Isä oli tuolloin kuntoutuksessa eli äiti  nukkui yksin. Luuli tietysti siskoni  tulleen viereen mutta kun teki valon, siinä ei ollut ketään.

Valveuni tai Succubus (seksuaalidemoni). Huh ja nyt tarkistusnumero on 666! :O

Vierailija kirjoitti:

Asuin yksiössä Helsingin keskustassa. Olin masentunut, mutta en ollut saanut mitään hoitoa vielä silloin. Näin usein painajaisia, jotka tapahtuivat sängyssäni. Painajaisen aikana tunsin olevani hereillä. Ne olivat helvetillisiä hetkiä.

Eräänä yönä näin unta, että minut anaaliraiskattiin. Kyseessä ei ole mikään seksuaalifantasia, eikä vitsi. Uni oli kamala.

Kun heräsin, tunsin terävää kipua peräaukossa. Menin vessaan ja vuosin verta. Mitää sairautta minulla ei ollut.

Toinen tapaus samoilta ajoilta:

Olin sängyssäni, juuri sammuttanut yövaloni, kun kuulin keittöstä erittäin kovan kilauksen, kuin joku olisi iskenyt esim veitsellä tai kattilankannella tiskipöytään lujaa. Se ei ollut tiskipöydälle pudonneen esineen ääni, vaan iskun ääni. Sen verran sisuunnuin ja halusin pitää mielenterveydestäni kiinni, että pakotin itseni ylös ja katsomaan, mikä siellä oli kilahtanut.

En löytänyt mitään selitystä. 

Se oli kamalaa aikaa, ja jokainen yö oli koettelemus. Onneksi sain apua ja muutin muualle.

Olisiko joku voinut päästä asuntooni ja mielesi työntänyt asian sivuun painajaisena?  Rajusta painajaisunesta kun voi jäädä todellisesta vaikuttava haamukipu muttei kyllä verenvuotoa!  

Tulee mieleen se joskus 90-luvulla nukkuvien naisten asuntoihin, siis ihan täällä kotosuomessamme vaikka kuulostaa jenkkisarjalta,  murtautunut tyyppi joka harrasti seksiä uhriensa kanssa, ei tosin anaalisesti eikä väkivaltaisesti. Poliisit eivät  ymmärrvästi uskoneet, ennekuin ilmoituksia tuli useampia. 

Yksin ollessa? Ei mitään. Kun olen yksin eikä muita ihmisiä lähimailla, tunnen oloni erittäin turvalliseksi. Maailman vaarallisin petoeläin on homo sapiens (pahoinpitelee, ryöstää, raiskaa, tuhopolttaa), joten en ole lainkaan huolestunut ulkona liikkuvista villieläimistä tai henkiolennoista. Raivopäinen koira tottelee kyllä tavallista haulikkoa. Henkiolentoihin ei tehoa mikään ase.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin yksiössä Helsingin keskustassa. Olin masentunut, mutta en ollut saanut mitään hoitoa vielä silloin. Näin usein painajaisia, jotka tapahtuivat sängyssäni. Painajaisen aikana tunsin olevani hereillä. Ne olivat helvetillisiä hetkiä.

Eräänä yönä näin unta, että minut anaaliraiskattiin. Kyseessä ei ole mikään seksuaalifantasia, eikä vitsi. Uni oli kamala.

Kun heräsin, tunsin terävää kipua peräaukossa. Menin vessaan ja vuosin verta. Mitää sairautta minulla ei ollut.

Toinen tapaus samoilta ajoilta:

Olin sängyssäni, juuri sammuttanut yövaloni, kun kuulin keittöstä erittäin kovan kilauksen, kuin joku olisi iskenyt esim veitsellä tai kattilankannella tiskipöytään lujaa. Se ei ollut tiskipöydälle pudonneen esineen ääni, vaan iskun ääni. Sen verran sisuunnuin ja halusin pitää mielenterveydestäni kiinni, että pakotin itseni ylös ja katsomaan, mikä siellä oli kilahtanut.

En löytänyt mitään selitystä. 

Se oli kamalaa aikaa, ja jokainen yö oli koettelemus. Onneksi sain apua ja muutin muualle.

Olisiko joku voinut päästä asuntooni ja mielesi työntänyt asian sivuun painajaisena?  Rajusta painajaisunesta kun voi jäädä todellisesta vaikuttava haamukipu muttei kyllä verenvuotoa!  

Tulee mieleen se joskus 90-luvulla nukkuvien naisten asuntoihin, siis ihan täällä kotosuomessamme vaikka kuulostaa jenkkisarjalta,  murtautunut tyyppi joka harrasti seksiä uhriensa kanssa, ei tosin anaalisesti eikä väkivaltaisesti. Poliisit eivät  ymmärrvästi uskoneet, ennekuin ilmoituksia tuli useampia. 

Tuo tapahtui vuonna 1994 muistaakseni. Se ei ollut ainoa uniraiskaus, jonka koin. Lisäksi kuulin unen läpi ihmisten puhuvan, siis useamman ihmisen. Ne painajaiset olivat hyvin toden tuntuisia ja luulin tulleeni hulluksi. Kummallisesti 'hulluus' lähti, kun muutin toiseen asuntoon. Olin masentunut mutta olinko harhainen, vai huumattu? En tiedä. Jäi mysteeriksi. Asunto oli pohjakerroksessa ja kuulunut ennen talkkarille.

En itse ollut tällöin yksin, mutta vanhempani nukkui, joten koin tämän tilanteen yksin. Asuimme omakotitalossa joka sijaitsi aika syrjässä hiekkatien varrella ja kauempana muita taloja. Oli kesä yö ja valvoin vielä ja vanhempi jonka kanssa asuin nukkui yläkerrassa. Itse siis alhaalla olin ja pieni tuuletusikkuna auki tielle päin. Aloin kuulemaan sieltä tieltä ääniä ja tajusin, että porukkaa kävelee taloamme kohti. Sammutin äkkiä kaikki viimeisetkin valot ja jäin ikkunan viereen kuuntelemaan. Jo silloin mietin, että jotakin outoa tässä on ja tie yleensä rauhallinen ja naapurit myös. Toivoin vaan, että menevät ohi, mutta tulivatkin pihaan saakka ja pari heistä kiersi talon ympäri ( onneksi verhot osassa ikkunoita edessä) ja sitten kun kuulin mitä puhuivat niin tiesin, että porukassa oli kiusaajiani ja kaikkia tyyppejä en tunnistanut ja voinut edes tarkemmin katsoa. Kuulin kuinka puhuivat kaikkia kamalaa kuinka minut pitäisi pelästyttää kunnolla ja jonkun pitäisi tappaa minut yms ja nauroivat päälle. Itse tärisin siinä seinän vierässä ja pelotti todella paljon ja oli aika pimeää ja yö jo pitkällä joten ketään ei muuten kulkenut ohi. Lähtivät sitten lopulta, kun pari heistä alkoi epäröimään, että parempi lähteä.

Myöhemmin tajusin, että tuskin oli ensimmäinen kerta ja joskus pihassa oli jälkiä tai roskia yms joita ihmettelin, että varmasti ovat ennenkin käyneet. Joku tietenkin miettii miksi en herättänyt vanhempaani, mutta ajattelen jotenkin tilanteen vain pahenevan ja hän ei muutenkaan paljon auttanut minua asioissa. Kerroin sitten myöhemmin ja tilanne meni juuri niin kuin ajattelin ja siitä ei enää puhuttu. Tämän jälkeen nukuin huonosti ja piti aina kuunnella ääniä, että ulkona varmasti hiljaista ja kesäaika oli vaikeaa. Vieläkin jos ulkona kuului esim musiikkia tai muita "epämääräisiä" ääniä niin muistan tuon hetken kun pelotti paljon.  Ja alkaa ne ajatukset, ettei tänne vaan tule kukaan vieras tulla mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin yksiössä Helsingin keskustassa. Olin masentunut, mutta en ollut saanut mitään hoitoa vielä silloin. Näin usein painajaisia, jotka tapahtuivat sängyssäni. Painajaisen aikana tunsin olevani hereillä. Ne olivat helvetillisiä hetkiä.

Eräänä yönä näin unta, että minut anaaliraiskattiin. Kyseessä ei ole mikään seksuaalifantasia, eikä vitsi. Uni oli kamala.

Kun heräsin, tunsin terävää kipua peräaukossa. Menin vessaan ja vuosin verta. Mitää sairautta minulla ei ollut.

Toinen tapaus samoilta ajoilta:

Olin sängyssäni, juuri sammuttanut yövaloni, kun kuulin keittöstä erittäin kovan kilauksen, kuin joku olisi iskenyt esim veitsellä tai kattilankannella tiskipöytään lujaa. Se ei ollut tiskipöydälle pudonneen esineen ääni, vaan iskun ääni. Sen verran sisuunnuin ja halusin pitää mielenterveydestäni kiinni, että pakotin itseni ylös ja katsomaan, mikä siellä oli kilahtanut.

En löytänyt mitään selitystä. 

Se oli kamalaa aikaa, ja jokainen yö oli koettelemus. Onneksi sain apua ja muutin muualle.

Olisiko joku voinut päästä asuntooni ja mielesi työntänyt asian sivuun painajaisena?  Rajusta painajaisunesta kun voi jäädä todellisesta vaikuttava haamukipu muttei kyllä verenvuotoa!  

Tulee mieleen se joskus 90-luvulla nukkuvien naisten asuntoihin, siis ihan täällä kotosuomessamme vaikka kuulostaa jenkkisarjalta,  murtautunut tyyppi joka harrasti seksiä uhriensa kanssa, ei tosin anaalisesti eikä väkivaltaisesti. Poliisit eivät  ymmärrvästi uskoneet, ennekuin ilmoituksia tuli useampia. 

Raiskaus on aina väkivaltaa. Raiskaus ei ole seksiä. Kuvottavaa vähättelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin yksiössä Helsingin keskustassa. Olin masentunut, mutta en ollut saanut mitään hoitoa vielä silloin. Näin usein painajaisia, jotka tapahtuivat sängyssäni. Painajaisen aikana tunsin olevani hereillä. Ne olivat helvetillisiä hetkiä.

Eräänä yönä näin unta, että minut anaaliraiskattiin. Kyseessä ei ole mikään seksuaalifantasia, eikä vitsi. Uni oli kamala.

Kun heräsin, tunsin terävää kipua peräaukossa. Menin vessaan ja vuosin verta. Mitää sairautta minulla ei ollut.

Toinen tapaus samoilta ajoilta:

Olin sängyssäni, juuri sammuttanut yövaloni, kun kuulin keittöstä erittäin kovan kilauksen, kuin joku olisi iskenyt esim veitsellä tai kattilankannella tiskipöytään lujaa. Se ei ollut tiskipöydälle pudonneen esineen ääni, vaan iskun ääni. Sen verran sisuunnuin ja halusin pitää mielenterveydestäni kiinni, että pakotin itseni ylös ja katsomaan, mikä siellä oli kilahtanut.

En löytänyt mitään selitystä. 

Se oli kamalaa aikaa, ja jokainen yö oli koettelemus. Onneksi sain apua ja muutin muualle.

Olisiko joku voinut päästä asuntooni ja mielesi työntänyt asian sivuun painajaisena?  Rajusta painajaisunesta kun voi jäädä todellisesta vaikuttava haamukipu muttei kyllä verenvuotoa!  

Tulee mieleen se joskus 90-luvulla nukkuvien naisten asuntoihin, siis ihan täällä kotosuomessamme vaikka kuulostaa jenkkisarjalta,  murtautunut tyyppi joka harrasti seksiä uhriensa kanssa, ei tosin anaalisesti eikä väkivaltaisesti. Poliisit eivät  ymmärrvästi uskoneet, ennekuin ilmoituksia tuli useampia. 

Raiskaus on aina väkivaltaa. Raiskaus ei ole seksiä. Kuvottavaa vähättelyä.

Herranen aika nyt. Tarkoitin ettei lyönyt, sitonut tms vaan osa uhreista oli jopa yhteistyössä kun puoliso  nukkui vieressä ja luuli tietenkin, että oma ukkohan se vain. Tai no, itse varmaan hermostuisin jos herätettäisiin keskellä yötä seksillä mutta yksi uhreista oli kiitellyt aamulla miestään "ihanasta yllätyksestä"

Olin eräs lauantai-ilta klikkaamassa leffaa pyörimään Netflixistä ja menin jääkaapille hakemaan olutta. Mutta, siellähän ei ollut YHTÄÄN ja kello oli jo yli 21:00. Ei enää koskaan samaa uudestaan.

-Kotivarat kunnossa

Tämä on lähinnä huvittava tapaus, mutta sillä hetkellä pelotti ja ei naurattanut:

Työskentelin 19v opiskelijatyttönä kaupungin levottomimmalla alueella sijaitsevassa kaupassa. Aamuvuoro alkoi klo 6 ja kuljin yleensä bussilla kauppakeskukseen. Usein bussissa oli keskustasta kotiin vasta siihen aikaan palaavia huumehörhöjä ja muita epämääräisiä tyyppejä.

Tapani mukaan hyppäsin kauppakeskuksen pysäkillä bussista ulos. Oli vielä pimeää ja ympärillä ei ristin sielua.

Äkkiä ihan takaani kuuluu vieras miesääni : "Hi!" .

Pelästyn niin että meinaan kusta housuun. Käännyn hitaasti ympäri todetakseni että takanani seisoo kaapin kokoinen tumma mies.

"Don't I know you?" Kysyy mies.

Yritän peloissani sönköttää jotain ja mietin saisiko mies minut kiinni jos lähtisin juoksemaan, tai kuuleeko kukaan jos huudan apua.

Äkkiä miehen naama kirkastuu leveään hymyyn:

"Ah yes! You work in S-market!"

Nyökyttelen hämilläni.

"Ok, have a nice work day!" toivottaa mies iloisesti ja lähtee toiseen suuntaan .

Sydän hakaten pikkaisen äkkiä kaupan takaovelle ja sieltä sisään.

Aika ennakkoluuloista joo, mutta perkules kun pelotti.

Unihalvaukset/valveunet ovat aiheuttaneet monia kauhun hetkiä.

Toisinaan kuulen minulle puhuvia ääniä, toisinaan sänkyni vieressä seisoo hahmoja; joskus se on vanhanaikaisesti pukeutunut nainen, joskus lattialla kyyryssä kyykkivä irvokkasseen jänisnaamioon pukeutunut mies, toisinaan taas vain musta varjoihminen.

Sänkyni on tärissyt, olen leijunut metrin sen yläpuolella. Joskus ryömin asuntoni lattoilla. Ryömin katsomaan itseäni peilistä ja näen kasvoni vääristyneinä ja irvokkaasti virnuilevina. Toisinaan herään, enkä muista kuka olen, enkä tunnista puolisoani.

Onneksi tiedän mistä on kyse, olisi muuten jo varmaan soittanut itselleni manaajan :D .

Alle vuoden ikäinen kissanpentuni kuoli geneettisen vian vuoksi. Pian kuoleman jälkeen tapahtui seuraavia asioita:

- myöhään illalla keittiöstä kuului raksukulhon rapistelua, niinkuin kissa olisi syömässä muroja. Toinen kissani makasi silloin sängyssä vieressäni, eikä ollut lähelläkään keittiötä. Mieskin kuuli tämän.

- keittiöstä kuului välillä samanlaisia tömähdyksiä, kun syntyy kissan hypätessä keittiön tasolta laminaattilattialle. Toinen kissa oli tällöinkin kanssani samassa huoneessa.

- henkiin jäänyt kissa alkoi hetkellisesti kammoksua kiipeilypuuta, vaikka se oli ollut sen lempi paikka aina aiemmin. Toisinaan se tuijotti jotain puun istuskelutasoista intensiivisesti , niskavillat ihan pystyssä.

- olin menossa nukkumaan ja tulin kylpyhuoneesta olohuoneen valoja sammuttamaan. Näin olohuoneen sohvapöydällä istumassa kissan. En kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota, koska oletin sen luonnollisesti olevan tämä meidän henkiin jäänyt yksilö . Sitten satuin katsastamaan kiipeilypuun suuntaan ja näinkin tämän yksilön sen ylimmällä tasolla sikeässä unessa. Katsoin uudestaan olohuoneen suuntaan- ei mitään.

Tämän näkemisen jälkeen ei ääniä enää kuulunut. En usko kummituksiin, mutta haluaisin uskoa että pentu kävi katsomassa että meillä on kaikki hyvin. Olin nimittäin silloin kovin surullinen, kun en pystynyt pelastamaan sitä.

Vierailija kirjoitti:

Alle vuoden ikäinen kissanpentuni kuoli geneettisen vian vuoksi. Pian kuoleman jälkeen tapahtui seuraavia asioita:

- myöhään illalla keittiöstä kuului raksukulhon rapistelua, niinkuin kissa olisi syömässä muroja. Toinen kissani makasi silloin sängyssä vieressäni, eikä ollut lähelläkään keittiötä. Mieskin kuuli tämän.

- keittiöstä kuului välillä samanlaisia tömähdyksiä, kun syntyy kissan hypätessä keittiön tasolta laminaattilattialle. Toinen kissa oli tällöinkin kanssani samassa huoneessa.

- henkiin jäänyt kissa alkoi hetkellisesti kammoksua kiipeilypuuta, vaikka se oli ollut sen lempi paikka aina aiemmin. Toisinaan se tuijotti jotain puun istuskelutasoista intensiivisesti , niskavillat ihan pystyssä.

- olin menossa nukkumaan ja tulin kylpyhuoneesta olohuoneen valoja sammuttamaan. Näin olohuoneen sohvapöydällä istumassa kissan. En kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota, koska oletin sen luonnollisesti olevan tämä meidän henkiin jäänyt yksilö . Sitten satuin katsastamaan kiipeilypuun suuntaan ja näinkin tämän yksilön sen ylimmällä tasolla sikeässä unessa. Katsoin uudestaan olohuoneen suuntaan- ei mitään.

Tämän näkemisen jälkeen ei ääniä enää kuulunut. En usko kummituksiin, mutta haluaisin uskoa että pentu kävi katsomassa että meillä on kaikki hyvin. Olin nimittäin silloin kovin surullinen, kun en pystynyt pelastamaan sitä.

Katkeran suloinen tarina. Kissoilla ja koirilla on usein kerrottu tällaisia kotiväen hyvästelytarkistuksia olevan. Kissat ikivanhassa viisaudessaan ja mystisyydessään ehkä hallitsevat rajojen ylityksen.

Mullakin ollut tuollaisia raiskaus unia/valveunia ja unihalvauksia, ne tuntuu siinä tilanteessa ihan todelta, pelottavilta, sit herää alapää/perse kipeenä...

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 13:04"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 12:52"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 12:45"]Meillä asuu kotikummitus, se on seurannut mua lapsesta lähtien.

Joskus pohdin jopa sitä mahdollisuutta että olen päästäni viallinen. En ole asiasta ja tapahtumista avautunut, etten saa hullun leimaa.

Viime vuosina tyttäreni on aistinut ja huomannut tämän myös, ilman että olen omista kokemuksista puhunut hänelle. Mies ei vielä ole kommentoinut ääniä, tapahtumia ja muita kummallisuuksia, joko tämä kummitus välttelee häntä tai mies ei ole riittävän herkkä kokemaan ja kuulemaan näitä asioita.

Näitä pieniä ja suurempia tapahtumia on vuosien varrella ollut satoja.

Viimeisin oli kuukausi takaperin kun mies oli yövuorossa, tyttäremme nukkuu silloin vieressäni. Makuuhuoneessa on pimentävä yöverho ja nukummekin aina suljetun oven takana jolloin makuuhuone pysyy pimeänä myös aamuisin. Normaaliin tapaan illalla nukkuessa sammutin valot yöksi, vessaan jätin että yöllä näkee kompuroida sinne. Yöllä vessaan mennessäni koko asunnossa oli täysvalaistus lukuunottamatta sitä vessaa. Jos makuuhuoneen ovi olisi ollut auki, oltaisiin herätty valoihin jo sytysvaiheessa, tuo tapahtuma oli onneksi vähemmän pelottava.

Lisään vielä, että en ole osannut selittää näinä vuosina itselleni mikä tai kuka tuo on.

Monet muutotkaan ei ole tilannetta ratkaissut, jokseenkin on vaikea uskoa että joka paikassa olisi joku uusi "henki".

Tuskin se paha on, kun 36 vuoden jälkeenkin olen vielä kunnossa, jotenkin tuntuu että se ei edes tarkoituksella hae huomiota, elää vaan omaa " elämäänsä" minun/meidän rinnalla.

Jotkut henget voivat olla "kiinnittyneitä" esineisiin. Esim jos vaikkapa sinulla on menehtyneen läheisesi sormus sormessa jatkuvasti niin läheisesi henki voi kulkea mukanasi sen sormuksennkautta joka paikkaan minne sinäkin menet.

Koska tapahtumat tapahtuvat kotonasi niin kyseessä voi olla vaikkapa jokin tuoli jonka olet joskus jostain ostanut/saanut ja joka on ollut kuolleelle tärkeä.

Tätä on vaikea yrittää selittää, mut siis toivottavasti ymmärrät sen mitä nyt haen takaa tällä. :)

Pelätä ei tarvitse ellei meno ala menemään pelottavaan suuntaan. Vaan tuo vaikuttaisi olevan ystävällinen ja suojelemassa sinua ja perhettäsi. :)

Yhdenkään kuolleen ihmisen henki ei ole täällä maanpäällä enää, vaan ihan muualla.

Kaikki nuo "kuolleiden henget" ja kummitukset ovat riivaajahenkiä, jotka matkivat tätä vainajaa, mutta Raamattu kehoittaa visusti karttamaan tällaisia paholaishenkiä.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 16:32"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 15:48"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 14:40"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 13:43"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 13:04"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 12:52"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 12:45"]Meillä asuu kotikummitus, se on seurannut mua lapsesta lähtien.

Joskus pohdin jopa sitä mahdollisuutta että olen päästäni viallinen. En ole asiasta ja tapahtumista avautunut, etten saa hullun leimaa.

Viime vuosina tyttäreni on aistinut ja huomannut tämän myös, ilman että olen omista kokemuksista puhunut hänelle. Mies ei vielä ole kommentoinut ääniä, tapahtumia ja muita kummallisuuksia, joko tämä kummitus välttelee häntä tai mies ei ole riittävän herkkä kokemaan ja kuulemaan näitä asioita.

Näitä pieniä ja suurempia tapahtumia on vuosien varrella ollut satoja.

Viimeisin oli kuukausi takaperin kun mies oli yövuorossa, tyttäremme nukkuu silloin vieressäni. Makuuhuoneessa on pimentävä yöverho ja nukummekin aina suljetun oven takana jolloin makuuhuone pysyy pimeänä myös aamuisin. Normaaliin tapaan illalla nukkuessa sammutin valot yöksi, vessaan jätin että yöllä näkee kompuroida sinne. Yöllä vessaan mennessäni koko asunnossa oli täysvalaistus lukuunottamatta sitä vessaa. Jos makuuhuoneen ovi olisi ollut auki, oltaisiin herätty valoihin jo sytysvaiheessa, tuo tapahtuma oli onneksi vähemmän pelottava.

Lisään vielä, että en ole osannut selittää näinä vuosina itselleni mikä tai kuka tuo on.

Monet muutotkaan ei ole tilannetta ratkaissut, jokseenkin on vaikea uskoa että joka paikassa olisi joku uusi "henki".

Tuskin se paha on, kun 36 vuoden jälkeenkin olen vielä kunnossa, jotenkin tuntuu että se ei edes tarkoituksella hae huomiota, elää vaan omaa " elämäänsä" minun/meidän rinnalla.

Jotkut henget voivat olla "kiinnittyneitä" esineisiin. Esim jos vaikkapa sinulla on menehtyneen läheisesi sormus sormessa jatkuvasti niin läheisesi henki voi kulkea mukanasi sen sormuksennkautta joka paikkaan minne sinäkin menet.

Koska tapahtumat tapahtuvat kotonasi niin kyseessä voi olla vaikkapa jokin tuoli jonka olet joskus jostain ostanut/saanut ja joka on ollut kuolleelle tärkeä.

Tätä on vaikea yrittää selittää, mut siis toivottavasti ymmärrät sen mitä nyt haen takaa tällä. :)

Pelätä ei tarvitse ellei meno ala menemään pelottavaan suuntaan. Vaan tuo vaikuttaisi olevan ystävällinen ja suojelemassa sinua ja perhettäsi. :)

Joo uskon että jostain tälläisestä on kyse, kyllähän tilanteet välillä on pelottavia, mutta vuosien mittaan niihin on tottunut.

Sitä vaan mietin että kuka läheinen, joku joka on poismennyt varhaislapsuudessani. Tällaisten henkilöiden tavaroita minulla ei ole.

Olen joskus pyörittänyt ajatusta ei syntyneestä kaksosestani, toinen meistä ei koskaan kehittynyt. Minulta on leikattu ns.paise josta löytyi hiuksia ja kynsiä, ja silmäni ovat eriparia, toinen vaaleansininen ja toinen ruskea.

Seuraavan kerran kun tunnet jonkun läsnäolon niin voit kysyä, että kuka olet ja mitä asiaa sinulla on.

Kyseessähän tosiaan voi olla sisaruksesi joka ei koskaan saanut kehittyä.

Se voi myös olla joku sinulle täysin ventovieraan ihmisen henki, joka on luonasi. Oletko kirppareilta tma ostellut käytettyä tavaraa?

Jos sua pelottaa kovastikin noi tapahtumat niin aina voit pyytää henkeä poistumaan luotasi. Menet ulko-ovelle, avaat sen ja sanot joko mielessäsi tai ääneen "ole ystävällinen ja astu ulos talostani."

Joo, tiedän, et kuullostan hörhöltä, mut meilläkin on nyt syksyn tullen aktivoitumaan henkimaailma taas kotona. On erinäisiä tapahtumia ja joka kerta jos mulle tulee ahdistava olotila ja epäilen luonani olevan pahoja henkiä, ohjaan ne ulos huoneistostani. Ja joka kerta ovat kiltisti lähteneet. Eli kovin pahoja henkiä luonani ei ole ollut käymässä.

En usko että olisi tullut käytetyn tavaran mukana, näitä tapahtumia on sattunut ihan siitä asti kun olin pieni lapsi, mitään tavaraa ei ole käytettynä tällä hetkellä, ainoastaan mummini sormus ja pehmolelu kissa jotka ovat minulla ollut vasta muutaman vuoden. Varhaisin muistoni on kun olin alle kouluikäinen. Olen myös muuttanut elämäni aikana kymmenisen kertaa, sehän tässä niin kummallista onkin.

Olen pyytänyt poistumaan, en itseni takia vaan lapseni takia. Hetkeksi tilanne on voinutkin rauhoittua, mutta vain aina siihen seuraavan tapahtumaan. Kyllähän tapahtumat aina säikäyttää, mutta pelkoa niistä ei ole jäänyt, en usko "hengen" olevan lainkaan paha.

Voi myös olla suojelusenkelisi jolla on sinulle asiaa ja haluaa näin ottaa sinuun kontaktia.

Kysy rohkeasti mitä asiaa hengellä sinulle, hän selkeästi haluaa kertoa sinulle jotain.

Sytytä kynttilöitä asuntoosi, laita rauhallista musiikkia hiljasellaan taustalle, keskity ja kysele.

En mäkään usko hengen paha olevan saati haluavan satuttaa. Ehkäpä hänellä on jotain kerrottavaa sinulle, jotain mitä sinun tulisi tietää. Jos haluat niin ainahan voit yrittää jostain etsiä meedion ja pyytää käymään luonasi. Toki näissä meedioissa on todella paljon rahan ahneita huijareita ja mistä sitten tiedät kuka on pätevä, niin et oikein mistään.

Sori, toistan näemmä itseäni kuin papukaija. Huonosti nukuttu yö aiheuttaa sen, et aivotoiminta on todella tervamaisen hidasta. Pahoitteluni tästä.

Voithan myös pyytää kotisi siunausta jos haluat ja tapahtumat pelottaa. Voi myös olla, että henki on kiinnittynyt sinuun itseesi syystä taikka toisesta.

Raamattu, Jumalan Sana kehoittaa vakavasti karttamaan näitä meedioita ja kummituksia, sillä he ovat paholaisen palveluksessa, eivät koskaan Jumalan.

Nuo jotka sanoo että raamattu sanoo noin, vaikka itse en ole uskossa niin olen huomannut et jos haamuille sanoo sanan Jeesus niin ne vihastuu, ja jos ihminen saa tietää että ei tämä ole kuollut sukulainen joka tullut vierailulle niin kummituksesta joka esittää vaikka sitä lempeää äitiä joka kuollut tulee aggressiivinen