Lue keskustelun säännöt.
Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?
"Pelkäättekö omakotitalossa"-keskustelun innoittamana! Pelottavinta mitä teille on tapahtunut yksin ollessanne?
Kommentit (1816)
Tämä ei sinällään ole pelottavaa, mutta outoa kylläkin ja kiinnostaisi tietä onko jollain muulla samankaltaisia kokemuksia. Joskus nukahduksen rajamailla kuuluu pienenpieni naksahdus ja nanosekunnin ajan silmissä kaikki välähtää valoisaksi. Olen miettinyt että onko tämä jokku aivosähköjuttu vai oikeasti joku sähkönapsahdus, joka näikyisi nopeana leimahduksena pimeässä. Mielestäni kuullut näitä naksahduksia + leimahduksia aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on aina ollut hyvin lämpimät välit mummiini, joka silloin tällöin kertoili minulle kummitusjuttuja ja vanhan kansan uskomuksia kuolleista. Muistan aina, ekuinka mummi kertoi että jos unessa kuolleet tulevat puhumaan, niin niille ei koskaan kannata vastata, koska se tietää sitä että on lähdössä niiden mukaan. No mummini kuoltua näin sellaista unta, jossa joku soitti puhelimeeni ja tiedusteli että onko puhelimessa se ja se. Sitten kun vastasin, että kyllä - puhelimesta vastattiin kauhumatalalla äänellä, että "No täällä on mummi!". Painajainen, joka on kyllä syöpynyt mieleen! :D
Synnytys käynnistyi etuajassa.
3- ja 5-vuotiaat kotona. Lähin turvaverkkoon kuuluva 700 km päässä.
Mies reissutöissä ainakin 2000 km päässä (rekkamies).
Ostin isovanhemieni asunnon, heidän kuoltuaan. Kärsin pakkoneurooseista ja tarkistan aina illalla, hellat, valot ulko-oven noin 40 kertaa (aina parillinen lukumäärä). Yhtenä aamuna herätessäni keittiössä paloi valo, jonne se ei ole illalla voinut tämän tarkistusrituaalini jälkeen palamaan jäädä.
Vierailija kirjoitti:
meiän mukulalla oli semmonen hemmetin yksisarvis pehmolelu joka piti jotaki ihme hirnumis ääntä, sitte ku siitä alko patterit loppumaan ni se ”hirnuminen” vasta kauheelta kuulostikin ja alko hirnumaan ittekseen missä ja milloi vaan. Sain siitä niin monet sydärit yksin ollessani että heitin roskiin koko kaakin. Muksu mietti pitkään et mihin se on hävinny. Dont know...
Meidän muksulla on sellainen juna jossa on tietysti monta nappia ja lähtee eri ääniä ja "iskulauseita". Muutama kuukausi sitten olin itsekseni aamuyöllä hereillä ja yhtäkkiä se pirun juna sanoo "kuljettaja on iloinen!". Hitto soikoot että sain paskahalvauksen. Pirun juna joka seisoo yksin lattialla eikä siihen kukaan koskenut ja se rupeaa juttelemaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Synnytys käynnistyi etuajassa.
3- ja 5-vuotiaat kotona. Lähin turvaverkkoon kuuluva 700 km päässä.
Mies reissutöissä ainakin 2000 km päässä (rekkamies).
Miten sait tilanteen hoidettua?
Tämä ei ole pelottavin tapahtuma elämäni varrella, mutta yksi mieleen painuvimmista.
Olin yksin Väli-Amerikassa reppureisaamassa. Erään kerran päätin mennä päiväreissulle sademetsään paikalliselle "luontopolulle" (maksullinen). Olin omasta mielestäni varustautunut hyvin, oli eväät, juomaa, ensiapulaukku ja aikaa. Ikävä kyllä arvioin täysin väärin polun vaativuuden. Alkumatkahan olikin kuin sunnuntaikävelyllä, mutta pikkuhiljaa polku muuuttui huonokuntoisemmaksi ja rankemmaksi. Loppumatkasta reitti oli jo aika lailla järkyttävässä kunnossa, todella haastava kulkea. Polulla oli myös haarautumia, mitä ei pitänyt olla reittiohjeen mukaan. En koskaan löytänyt sitä nähtävyyttä, mikä piti olla ns perillä. Yhtäkkiä tajuan että kello on ihan hitosti, en ole vähään aikaan nähnyt yhtään ketään muita turisteja enkä varmasti ikinä löydä sitä määränpäätä. Alkoi olla pikkuisen paniikki, koska olin ihan yksin, kukaan ei mua sieltä olisi osannut etsiä, jos välille olisin jäänyt (tietenkään en ollut maininnut yhdellekään ihmiselle päivän suunnitelmista) ja pimeä tuolla tulee äkkirysäyksellä. Loppujen lopuksi ehdin takaisin tien varteen kunnialla ennen pimeää, mutta voin sanoa ettei se paluumatka viidakossa ollut enää ollenkaan nautinnollinen ja ahdisti niin vietävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meiän mukulalla oli semmonen hemmetin yksisarvis pehmolelu joka piti jotaki ihme hirnumis ääntä, sitte ku siitä alko patterit loppumaan ni se ”hirnuminen” vasta kauheelta kuulostikin ja alko hirnumaan ittekseen missä ja milloi vaan. Sain siitä niin monet sydärit yksin ollessani että heitin roskiin koko kaakin. Muksu mietti pitkään et mihin se on hävinny. Dont know...
Meidän muksulla on sellainen juna jossa on tietysti monta nappia ja lähtee eri ääniä ja "iskulauseita". Muutama kuukausi sitten olin itsekseni aamuyöllä hereillä ja yhtäkkiä se pirun juna sanoo "kuljettaja on iloinen!". Hitto soikoot että sain paskahalvauksen. Pirun juna joka seisoo yksin lattialla eikä siihen kukaan koskenut ja se rupeaa juttelemaan...
Meinasin just tässä pari yötä sitten saada pa*kahalvauksen kun pojan parkkitalo, alkoi välkyttelemään valoja ja tööttäilemään keskellä yötä. Teki päivällä saman ja erehdyin lapsen kullen sanomaat, että hittoako tuo taas kummittelee. Ja nyt lapsi pelkää sitä, niin että halusi että se myytäisiin pois kirpputorilla :D
Pohjois-Irlannissa 90-luvulla. Oltiin siskon kanssa reissussa, asuttiin erään kaupungin lähiössä. Oltiin oltu baarissa, riideltiin ja lähdettiin asunnolle eri teitä. Eksyin, koska mulla ei ole minkäänlaista suuntavaistoa.
Olin jonkun lähiön kadulla, huomasin auton joka oli pysäköity kadulle. Autossa oli neljä miestä ja kahdella oli ase, kivääri ja puoliautomaattiase. Menin paniikkiin, en tiedä näkivätkö miehet minut. Tulin siis auton takaa eli miehet olivat selin minuun. Lähdin äkkiä pois, aivan paniikissa. Kävelin lähiössä monta tuntia, sitten löysin huoltoaseman ja sain kysyttyä sieltä kotikatuani Leveller Roadia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heräsin omaan kuorsaukseeni.
En tiennyt että kuorsaan enkä tiennyt että siihen voi herätä.
Olin Nicaraguassa reissussa. Erään illan olin viettänyt itsekseni ja juonut muutaman drinkin. Mainittakoon että en yleensä juo juuri ollenkaan ja aika kivasti kihahti se kaksi mohitoa hattuun. Takaisin hotellille kävellessäni luonnollisesti harhauduin reitiltä. Kyllä se pikkaisen pistää nuoren naisen hikoilemaan, kun hoksaa olevansa iltasella (kellonaikaa en muista, mutta oli jo pimeää) juuri sillä No Go -alueella, josta oli varoitettu useammankin kerra. Mitään pahaa mulle ei tapahtunut, en edes nähnyt yhtään ihmisiä harhaillessani. Se tunne vaan on niin kamala, kun on vähän eksynyt eikä ole edes sataprosenttisen varma löytääkö pois ja päässä pyörii ne jutut ryöstetyistä ja rais*atuista muista turisteista. Nicaragua ei muutenkaan ole maailman turvallisin maa ja ei siellä oikeasti kannattaisi ihan minne vain mennä, etenkään pimeällä ja yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaisi tietää kirjoitti:
Tämä ehkeni sinällään ole pelottavaa, mutta outoa kylläkin ja kiinnostaisi tietä onko jollain muulla samankaltaisia kokemuksia. Joskus nukahduksen rajamailla kuuluu pienenpieni naksahdus ja nanosekunnin ajan silmissä kaikki välähtää valoisaksi. Olen miettinyt että onko tämä jokku aivosähköjuttu vai oikeasti joku sähkönapsahdus, joka näikyisi nopeana leimahduksena pimeässä. Mielestäni kuullut näitä naksahduksia + leimahduksia aina.
Mulla on tuollaisia välähdyksiä mihin liittyy sellainen rasahtava ääni. Harvoin niitä on, mutta kuitenkin. Joskus uneen vaipuessa kuulen myös ääniä, huutoa tai kovaäänistä puhetta.
Meinasin tukehtua. Ihan järkyttävät hetket, kun ei saa happea ja joku ruoan kökkäre ei liiku mihinkään kurkusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heräsin yöllä siihen, että en muistanut kuka olen. Elämäni pisimmät pari minuuttia.
Heräsin helmikuisena aamuna muutama vuosi sitten omassa sängyssäni ja kurkotin kohti yöpöytää sammuttakseni herätyskellon. Silloin selässä rusahti. Todella kova rusahdus, joka tuntui aluksi halvaannuttavan oikean puolen. Herätyskello tippui lattialle ja hiljeni. Huone oli pimeä ja selässä tuntui infernaalinen, viiltävä kipuaalto. En tiennyt, miten päin olisin ollut. Yritin hivuttaa itseäni kohti sängyn reunaa ja minusta tuntui, etten pääse sängystä ylös. Se oli todella pelottavaa. Olen aina ollut hyväkuntoinen ja liikunnallinen. Niska-hartiaongelmia mulla on ollut teini-ikäisestä asti, mutta ei koskaan mitään sellaista, mikä olisi aiheuttanut liikuntakyvyttömyyttä. Siinä sitten milli kerrallaan hivutin itseäni laitaa kohti ja astuin varovasti yksi jalka kerrallaan lattialle ja yritin nousta ylös. Matka kaksion olohuoneeseen kesti useita minuutteja. Soitin töihin ja työmatkalla olevalle puolisolle, joka onneksi neuvoi relaksoivan kipulääkkeen sijainnin. Niitä infernaalisia kipuaaltoja tuli päivän aikana yhteensä kolme. Muuten liikkuminen oli vaivalloista ja koko oikea puoli alaselästä kallonpohjaan saakka aivan jäykkä. Onneksi vastaava ei ole toistunut sen koommin.
Heräsin teini-ikäisenä siihen että joku nousi parvisänkyyni niin että tikkaat heilui ja alkoi "kuivapanna" takaapäin peiton läpi, kuulostaa huvittavalta muttei ole sitä itse koettuna! Moni tietysti ehdottaa nyt unihalvausta mutta pystyin liikkumaan, vedin nimittäin kaksin käsin tyynyä kasvojeni eteen ja odotin humputtajan häipyvän, en uskaltanut potkia kun "se" tuntui niin agressiiviselta. Jonkin ajan päästä tikkaat heilui taas ja vaistosin että päällekävijä oli poistunut huoneestani, vaikken kuullut askeleita.
Mikään hyväksikäyttö-juttu tuo ei ollut, isäni ei ole mikään pervo ja lisäksi iskä on pyörätuolissa. Minulla ei myöskään ole veljeä, eli kyse ei voi samasta kuin kaverillani joka sai kaksoisveljensä yöllä sänkyyn kun tämä luuli siskoaan tyttöystäväkseen .D Pikkusisko vain ja tämäkin oli eskarissa tuon tapahtuessa.
Äitini muuten koki samassa talossa sellaista, että oli juuri pistänyt kirjan pois ja sammuttanut valon kun joku hyppäsi sänkyyn niin, että pohjalevy paukahti. Isä oli tuolloin kuntoutuksessa eli äiti nukkui yksin. Luuli tietysti siskoni tulleen viereen mutta kun teki valon, siinä ei ollut ketään.
Vierailija kirjoitti:
Pohjois-Irlannissa 90-luvulla. Oltiin siskon kanssa reissussa, asuttiin erään kaupungin lähiössä. Oltiin oltu baarissa, riideltiin ja lähdettiin asunnolle eri teitä. Eksyin, koska mulla ei ole minkäänlaista suuntavaistoa.
Olin jonkun lähiön kadulla, huomasin auton joka oli pysäköity kadulle. Autossa oli neljä miestä ja kahdella oli ase, kivääri ja puoliautomaattiase. Menin paniikkiin, en tiedä näkivätkö miehet minut. Tulin siis auton takaa eli miehet olivat selin minuun. Lähdin äkkiä pois, aivan paniikissa. Kävelin lähiössä monta tuntia, sitten löysin huoltoaseman ja sain kysyttyä sieltä kotikatuani Leveller Roadia.
Aika tarkat havainnot auton sisälle ja jos vielä humalassa olit...
Olin yksin kotona (no 3kk vauva nukkui makkarissa, mutta sitä ei kai tässä lasketa) ja meinasin tukehtua ruokaan. Menin paniikissa vessaan kakomaan, enkä lähtenyt hakemaan apua. Alkoi jo silmissä pimentyä kun yhtäkkiä pala lähti irti. Oksensin vessan lattian täyteen ja tuntui siltä että sydän olisi räjähtänyt rinnassa kun hakkasi niin kovaa. Mulle jäi tästä trauma, joten nykyään pureskelen ruokani ehkä vähän liiankin perusteellisesti :-/
Vierailija kirjoitti:
Vanhenpani ovat eronneet ja lukioikäisenä hain jonkun paidan isän luonta vaikka isä oli reissussa, olivathan minulla avaimet (kumma etten ikinä keksinyt järjestää bileitä siellä!) Äitini oli yövuorossa. Löysin paitani ja tein lähtöä, kun oven avatessani pimeästä rapusta kuului aavemainen "Hu huu "ja pelästyin niin että loikkasin takaisin asuntoon ja suljin oven !.Mietin hetken ja eikun uusi yritys, ajattelin että teen tosi nopeasti valot ja katson kuka/mikä siellä huhuilee , raotin ovea ja "huhu huuuu " ihan pään vierestä! Päädyin sitten sohvalle katsomaan telkkaa ja nukahdin, aamuyöstä lankapuhelin soi ja siellä oli pelästynyt äitini joka oli tullut yövuorosta tyhjään kotiin " Sinunhan piti hakea vain paita sieltä iskältä!" " Sori äiti , katsoin telkkaa ja nukahdin ". En kehdannut sanoa mitään öisestä huhuilijasta...
Huhuilija oli varmaan oven sarana. Meidän makuuhuoneen sarana piti joskus huokailevaa ääntä, kun oven avasi nopeasti. Säikähdin sitä monesti.
Unihalvaus.
En tiennyt, että unihalvaus voi aiheuttaa tällaistakin! Nuorepana minulla oli tapana nähdä painajaisunia (jotka myöhemmin tunnistamaan unihalvauksiksi), jossa joku nousee parven portaita pitkin ylös, oikein tunsin kun koko parvi heilui ja huojui ja olin niin väsynyt etten jaksanut avata silmiäni. Todella ahdistavaa. Olen myös nähnyt hahmoja sängyn päässä ja se tunne ettei jaksa avata silmiään vaikka aivot huutaa juoksemaan pakoon. Nyt näitä ei ole ollut vuosikausiin, kunnes ihan yhtäkkiä noin 3kk sitten olen alkanut heräämään silloin tällöin yöllä siihen, että joku laittaa lämpimän käden jalkani päälle. Näistä olen kyllä paniikissa herännyt samointein (kun unihalvauksesta on vaikea herätä), joten ei ole ihan sama kuin tuo aiemmin kokemani. Mutta mukavaa, jos tälle löytyy jokin looginen selitys :)